Puhelinmyyjä vai toimitusjohtaja

toimari

toimariOlipa kerran puhelinmyyjä, toimitusjohtaja ja eläkeläinen. He kaikki elivät symbioosissa omien korvieni välissä. Yleensä yhteiselo sujui rauhassa ja ilman ongelmia. Jokaisella oli oma vuoronsa loistaa. Sitten saapui tiistai ja toi mukanaan identiteettikriisin.

Siitä on nyt kaksi vuotta, kun otin ison harppauksen ja jätin taakseni työn, joka ei ollut itselleni se oikea. Siitä lähtien olen pyrkinyt järjestämään asioita kohdalleen pala kerrallaan. Nyt koen, että olen ottanut seuraavan askeleen eteenpäin – suuntana vapaus.

Samaan lopputulokseen tai oikeastaan välivaiheeseen olisi ollut paljon lyhempiäkin reittejä. Vaihtoehtoja on lukuisia ja välillä harkitsin yhtä niistä – puhelinmyyjän ammattia.

Puhelinmyyjä

Mikä erottaa puhelinmyyjän niin monesta muusta työstä?

Toimistorotat ja monet muut voivat nauttia kerran saavutetusta edusta kuukausipalkan muodossa, vaikka suoritus ei aina olisikaan palkan edellyttämällä tasolla. Puhelinmyyjä sen sijaan saa palkkansa kuten paha – juuri sellaisena kuin sen ansaitsee. Sama pätee ylipäänsä suureen osaan myyntityöstä. En tarkoita, että myyjät olisivat pahoja pirulaisia. Tarkoitan, että heidän palkkauksensa on aina oikeudenmukainen. Mitä parempi olet, sen paremmin ansaitset.

Oma pulmani on se, että inhoan myyntiä. Tai ainakin inhoan myyntiin liittyviä stereotypioita. Toisaalta rakastan ratkoa ongelmia ja parhaimmillaan myynti taitaa olla juuri oikeiden ratkaisujen löytämistä asiakkaan ongelmiin. Silti pidän enemmän juuri ongelman ratkaisusta ja toteuttamisesta, kuin itse kaupan teosta.

Kuukausipalkka paras palkka

Myös kuukausipalkka perustuu yleensä suoritustasoon vähintäänkin aseman tai työn vaativuuden kautta. Yhteys ei kuitenkaan ole niin selkeä, kuin esimerkiksi provisiopalkassa. Lisäksi kuukausipalkka saattaa perustua täysiin älyttömyyksiin, kuten työssäolovuosiin tai yleisiin asetuksiin.

Toisaalta, jos hoitajien palkka perustuisi esimerkiksi jaettujen lääkkeiden määrään, niin aika nopeasti jouduttaisiin erittäin epämiellyttäviin tilanteisiin. Monissa paikoissa haasteeksi tulee mitattavuus ja ymmärrän, että kaikki eivät edes halua tulla mitatuksi. Tai minkälainen arvo laitetaan esimerkiksi ihmishengen pelastamiselle. Käytännössä tätäkin toteutetaan monen eri ammatin kautta, joissa palkkaus on hyvin erilainen. Jos kaikki palkat perustuisivat vain ja ainoastaan jonkin mittarin seurantaan, olisimme pian katastrofin partaalla.

Ei ole yllätys, että vääränlainen kannustin väärässä paikassa ja väärälle ihmiselle annettuna johtaa vääryyksiin.

En varmasti ymmärrä kaikkien alojen palkkoihin liittyviä haasteita ja kommenteissa saa minua sivistää tältä osalta. Sen kuitenkin ymmärrän, mihin voin itse vaikuttaa. En mahda mitään yleiselle palkkatasolle tai edes eri ammattien palkoille. Minulla on kuitenkin vapaus valita, että mistä työstä ansaitsen oman palkkani.

Valinta ei sitten aina ole niin yksinkertainen prosessi. Omalla kohdallani kyse on enemmän vahingosta ja hyvästä tuurista, kuin katalasta vuosia sitten punotusta juonesta. Sinä voit kuitenkin muuttaa minun onnenpotkuni omaksi suunnitelmaksesi.

Mikä sinusta tulee isona?

Olin viime viikolla asiakkaalla käymässä ja kuulin tarinan suhteellisen tehokkaasta keinosta ”oikean” ammatin valintaan. Tarinan henkilö oli ollut opintojen alussa ja ensimmäinen asia mitä hänelle oli annettu käteen, oli eri suuntautumisvaihtoehtojen palkkataulukot valmistumisen jälkeen.

Lähestymistapa on melko raadollinen, mutta varmasti hyvin silmiä avaava. Joskus raha ratkaisee, mutta ei aina. Hyvä puoli tässä lähestymisessä on se, että ainakin ihmisellä on ollut tieto tulevasta palkkatasosta eikä se tule työelämän kynnyksellä yllätyksenä.

Oma palkkani ei ole missään kohtaa tullut yllätyksenä ja olen pyrkinyt aina siihen vaikuttamaan. Työ tai oikeastaan rooli, jonka jätin taakseni pari vuotta sitten, liittyi yrityksen sisäisiin tehtäviin. Sisäiset tehtävät saattavat olla mielenkiintoisia ja yleensä pakollisia, mutta yrityksen näkökulmasta ne ovat vain pakollinen kulu. Tämän tyyppisessä tehtävässä vaikuttamisen mahdollisuudet ovat rajalliset.

Oppitunti 1: Jos haluaa hyvä mahdollisuudet vaikuttaa omaan palkkaansa, on se kaikkein helpointa tekemällä tuottavaa työtä, jonka arvo voidaan mitata valuutassa.

Ensimmäinen oppitunti tuli vähän kuin vahingossa. Se sai kuitenkin minut miettimään, että mitä muuta olen tehnyt päivätöihin liittyen, millä on ollut merkittävä vaikutus omaan tulotasooni.

Tarkoituksella kohti parempaa huomista

Jos ensimmäinen oppitunti ja työpaikan vaihto tulivat vähän kuin vahingossa, niin sen jälkeen olen ottanut enemmän tietoisia askeleita.

Minut palkattiin nykyiseen työpaikkaani täysin toiseen tehtävään, kuin missä olen nyt. Ensimmäinen tehtäväni oli toimia ERP-konsulttina. Muutama kuukausi aloittamiseni jälkeen huomasin, että toinen liiketoiminta-alue on vahvassa nousussa. Liiketoiminta tai oikeastaan tuote oli melko uusi.  Kyse oli yhtä lailla IT- ja talouskonsultoinnista. Työpaikassani kaivattiin lisää henkilöitä, jotka keskittyisivät konsultointiin tämän uuden tuotteen parissa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.

Tein ensin töitä 50/50 eli sekä sitä työtä mihin minut palkattiin että töitä uudemman tuotteen parissa. Mielessäni aloin kuitenkin hyvin nopeasti keskittymään vain uuteen tuotteeseen. Yritin kaikkeni ja tiesin mihin panostan. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun työpainoni siirtyi 100 %:sti uuden tuotteen pariin.

Oppitunti 2: Uudella tai suhteellisen tuoreella liiketoiminta-alueella eteneminen uralla on nopeampaa, kuin yrittää ohittaa kokeneempia kollegoita vakiintuneemmassa yritystoiminnassa.

Tuote johon aloin keskittyä, ei ollut aivan uunituore. Työnantajallani oli historiaa sen parissa, mutta aikaisempi lähestyminen oli ollut enemmän insinööri- tai kehittäjämäinen. Tulosten sijaan keskityttiin vain kehittämiseen. Oma lähestymiseni oli tuloskeskeisempi, vaikka teknisessä osaamisessa oli vielä paljon tekemistä.

Työpaikassani pidettiin tuomastani hyvästä draivista ja minulle tarjottiin jonkinlaista epävirallista koordinaattorin roolia tuotteen parissa. Tartuin tilaisuuteen välittömästi, vaikka ei ollut selvää, miten tuote tulisi menestymään.

Oppitunti 3: Oikein kommunikoituna ahkeruus palkitaan. Täytyy uskaltaa yrittää ja tarttua tilaisuuksiin, vaikka lopputulos ei ole ennalta tiedossa.

Pidemmän aikaa tilanne pysyi suhteellisen staattisena. Tein joka päivä kovasti hommia oman kehittymiseni eteen. Halusin paremmaksi ja hyväksyin sen, että tietoni olivat vajavaiset. Toisilla tiedon puute saattaa johtaa valittamiseen ja ongelmiin keskittymiseen. Itse pyrin suuntautumaan tiedon hankkimiseen ja ratkaisujen löytämiseen.

Oppitunti 4: Ratkaisujen etsiminen ja ehdottaminen on aina parempi mielentila, kuin asioiden tekeminen vain valituksen vuoksi.

Vähitellen vastuu lähti siirtymään enemmän minulle. Työpaikassani on tapana muuttaa organisaatiota suhteellisen usein. Tai enemmän kuin tavasta, kyse on siitä, että sopeudutaan markkinaan. Tunnetusti IT-alalla asioilla on tapana muuttua paljon lyhyelläkin aikataululla.  Kun seuraava organisaatiomuutos tuli ajankohtaiseksi, minusta tehtiin tiiminvetäjä.

Nykyisessä työpaikassa ensimmäisen ja viimeisimmän palkkakuittini välinen ero on noin 700 euroa. Summa ei ole päätä huimaava, mutta se on kuitenkin iso raha täysin samalla ajankäytöllä. Olen neuvotellut palkasta puolen vuoden välein ja puhtaasti omasta aloitteestani. Pidemmällä aikavälillä 350 euron korotus joka vuosi ei kuulosta ollenkaan huonolta diililtä.

Oppitunti 5: Jos olet sen arvoinen, työnantajasi maksaa sinulle mielellään enemmän. Sinun täytyy vain kysyä.

Toimitusjohtaja

Samaa tahtia työnkuvani kanssa on muuttunut myös tekstien sävy täällä blogin puolella. Jos aikaisemmin olin mohitojen ja aurinkorannan kannalla, niin nykyään olen ollut jopa niin tyytyväinen arkeeni, että en haluaisi muuttaa siinä mitään.

Aikaisemmin kävin töissä, jotta sain laskut maksettua. Nykyisin käyn siellä, koska nautin työn tuottamista elämyksistä.

Suurin osa nautinnosta tulee siitä, että olen saanut poistettua työstäni sellaisia elementtejä mistä en pidä. Poistettujen tilalle on tullut asioita, joita pidän mielenkiintoisina. Saan ratkoa päivästä toiseen ongelmia. Ratkaisujen löytäminen tarjoaa yllättävän mukavia tunteita. Jo blogin kautta on ollut nähtävissä, että pidän siitä, kun saan auttaa muita. Samaa pätee myös töissä, vaikka silloin kohteena on yksityishenkilön sijaan yritys.

Toinen osa nautinnosta tulee siitä, että koen oppivani joka viikko todella paljon. Mitä enemmän ehdin tutkimaan ja opiskelemaan, sitä enemmän löytyy kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Oppiminen puolestaan ruokkii kykyäni auttaa.

Jälkikäteen muistellessa asioista tulee helposti annettua liian ruusuinen kuva. Kyllä välillä on ihan oikeasti vituttanut vääntää projektia valmiiksi aamuyön tunteina. Toistaiseksi reilu 80 tuntinen työviikko on ennätys, vaikka kyse ei varsinaisesti ole saavutuksesta. Turhautuminenkaan ei ole jäänyt vieraaksi – joskus ratkaisuja ongelmiin ei vain meinaa löytyä ja päätä saa hakata seinään oikein urakalla.

Hetkellinen harmitus ei ole suurin epäkohta työssäni.

Aina ei voi olla hauskaa, joten tyydyn siihen, että näin on melkein koko ajan. Työnkuva on juuri sitä mitä haluan, mutta päivätöihin liittyy vielä asioita, jotka saavat työn tuntumaan liikaa työltä. Oma unelmani on ollut, että ei olisi erikseen työ ja vapaa-aikaa. Haluan omistaa vain aikaa, jolle voin itse valita käyttötarkoituksen. Samalla ajatuksella koko eläketarina lähti liikkeelle.

Mikä sitten tekee työstä työtä, jos ei kerran itse sen tekeminen?

Suurin asia itselleni on se, että koen olevani työni vanki. Joka viikko on pakko saada keskimäärin 37,5 työtuntia aikaiseksi, koska olen työsopimuksen myötä myynyt aikani työnantajalleni. Koska olen myynyt aikaa, voi työnantajani valita mihin sen käytän. Tuntimäärä ei ole ongelma, koska saldo lipsuu ennemmin plussan kuin miinuksen puolelle. Ei myöskään se, että olisin työnantajan kanssa eri mieltä työtehtävistäni. Ainoa häiritsevä tekijä on se, mitä koen oman pääni sisällä.

Aloin miettimään, että miten voisin tehdä työstäni enemmän vapaaehtoista. Käytännössä haluan olla oman itseni toimitusjohtaja.

Uusi palkkamalli

Ensimmäisen kerran suunnittelin erilaista palkkamallia jo noin vuosi sitten. Malli on edennyt verkkaisesti. En ole tiennyt, mitä haluan. Välillä keskustelu on mennyt pahastikin sivuraiteille. Ei ole helppoa selittää, että olet täysin tyytyväinen, mutta silti oman pääsi sisällä kummittelee. Ihmisille syntyy helposti vääränlainen käsitys – vieläpä molemmista ääripäistä.

”Hei P.Ohatta, voit ihan rohkeasti sanoa, jos juonesi on siirtyä lyhempään työaikaan”

tai

”Hei P.Ohatta, arvaan kyllä, että haluat tehdä ihan älyttömän paljon töitä ja tienata enemmän”. 

Molemmat ovat ihan yhtä kaukana todellisuudesta. Haluan vain selvittää, että mikä on minulle sopiva työaika ja haluan saada siitä oikeudenmukaisen korvauksen. Juuri sen, minkä ansaisen.

Loppu vuodesta 2017 sain asiat kakistettua ulos suurin piirtein niin kuin olin ne ajatellut ja tämän vuoden alusta olen tehnyt töitä uudella sopimuksella. Omasta näkökulmastani lähtökohtina uudelle sopimukselle toimivat oikeudenmukaisuus sekä stressivapaa elämä. Stressivapaus toteutuu sillä, että uudessa palkassani on perusosa, joka on 50 % entisestä palkastani. Loppu palkasta muodostuu tuottavuuden perusteella.

Saavutetuista eduista luopuminen on yllättävän vaikeata. Säästöprosenttini takaa sen, että pysyn hengissä, vaikka en tuottaisi työnantajalleni mitään. Kyse oli tavallaan riskittömästä riskistä. Silti 50 % alennus varmasta palkasta oli mietinnän paikka.

Oppitunti 6: Reilu säästöprosentti antaa mahdollisuuden tehdä rohkeampia valintoja, vaikka olisi itse kuinka pehmo.

Alaspäin riskini on tarkkaan rajattu. Teoriassa voisin jopa jättää kokonaan menemättä töihin ja palkka rullaisi itsestään. Käytännössä saisin varmasti monon takamukseen. Silti edes teoreettinen vapaus tuntuu hyvältä.

Luonnollisesti palkassa on myös se positiivisempi puoli. Oikein hyvänä kuukautena on mahdollista mennä jopa pari tonnia yli aikaisemman tason. Minulla ei ole vielä aavistustakaan, miten lopulta tulee käymään. Paljon on varmasti kiinni siitä, että kuinka tiukka pystyn olemaan omassa ajankäytössäni.

Eläkeläinen

Merkittävin muutos aikaisempaan on se, että en enää myy aikaani työnantajalle, vaan tuloksia. Minulla on sovittu yhteinen tavoite työnantajani kanssa. Jos keskityn väärin asioihin, kärsin siitä myös itse. Jos teen oikeita asioita, niin molemmat voittavat.

Oppitunti 7: Tuntipalkka voi nousta vain tiettyyn pisteeseen. Tulospalkassa ei ole rajoja, ainakaan teoriassa.

Sopimukseni ei muuttunut niin merkittävästi, että olisin päässyt kokonaan eroon työajasta. Aika on vielä olemassa, mutta se ei vain enää kiinnosta ketään. Tilanteessa on monia positiivisia asioita, mutta siihen kuuluu myös monia, joita emmin. Useimmissa asioissa on kaksi puolta.

Uuden mallin myötä koen olevani paljon vapaampi, kuin aikaisemmin. Arkipäivät tuntuvat paljon miellyttävämmiltä. Toisaalta viikonloppujen ja arkipyhien merkitys katoaa tyystin. Jos en tee töitä, en saa palkkaa. Jos teen liikaa töitä, päädyn pian varhaiseläkkeelle. Toisaalta luulen, että ajan kanssa saan uuden mallin sopimaan omaan vuosirytmiini.

Tasapainon löytäminen ei tule olemaan helppoa.

Esimerkiksi tammikuussa väänsin tunteja reilusti enemmän, kuin mitä normaaliin työviikkoon kuuluu. Siitä huolimatta helmikuussa näkyvä bonus osuus tulee olemaan olematon. Uskon silti keskittyneeni oikeisiin asioihin ja että palkan myötä tuleva palaute on virheellinen. Pitkäjänteisyys voittaa tässäkin asiassa. Se on silti selvää, että hölmöilemällä tulen jatkossa tekemään enemmän töitä ja aikaisempaa pienemmällä palkalla.

On huolestuttavaa, että lähes joka ilta löydän itseni työkoneen äärestä aivan sopimattomaan aikaan. Toisaalta en koe sitä enää niinkään työnä, vaan omana valintana. Ehkä tämä kannattaisi tulkita eräänlaiseksi eläkesimulaatioksi. Vähitellen alan myös ymmärtää, miltä yrittäjistä tuntuu, vaikka oma versioni on aika miniatyyri verrattuna koko yrityksen pyörittämiseen.

Töitä tarjolla

Yksi syy pitkiin päiviin on se, että töitä on tällä hetkellä enemmän kuin tekijöitä.

Jos sinä olet harkitsemassa työpaikanvaihtoa, syystä tai toisesta sopivaa ei ole löytynyt tai muuten vain haluat nähdä lähempää, miksi viihdyn niin hyvin, niin nyt siihen on tarjolla loistava tilaisuus. Mahdollisuutesi ovat hyvät, jos olet kehittäjä- tai businesshenkinen. Vielä paremmin menee, jos SQL, SSAS, SSIS, Azure tai Power BI ovat tuttuja käsitteitä. Nimikkeenä on Business Intelligence -konsultti.

Työpaikkailmoitus löytyy tästä.

Palautetta saa laittaa vapaasti tulemaan eikä kaverille vinkkaaminenkaan ole kiellettyä. Toivon paljon, mutta vaadin ainoastaan sen, että olet hyvä tyyppi ja pystyt löytämään työstä intohimoa. Plussaa myös, jos jaksat kuunnella juttujani, jotka eivät oikeassa elämässä poikkea merkittävästi blogin sävystä.

Lopuksi

Oppitunnit olivat sellaisia, mitkä itse huomasin omasta toiminnastani. Oletko sinä huomannut jotain vastaavaa tai ehkä jotain täysin päinvastaista?

Teoriassa en enää näe eroa eläkkeeni ja nykyisen tilanteeni välillä. Jos oikein positiivisesti asian tulkitsen, niin olen ollut eläkeläinen jo tämän vuoden alusta. Saan tehdä sitä mistä pidän ja sellaisella aikataululla kuin haluan. Bonuksena saan vielä oikeudenmukaisen kiitoksen.

Kaikki ei ole täydellistä ja monessa kohdassa jouduin käyttämään sanaa teoriassa. Toisaalta tämä jättää hyvin tilaa seuraavalle työelämän iteraatiolle. Uskon, että tuloksiin liittyvä palkka tarjoaa tässä kohtaa sen mitä kaipaan ja näissä raameissa on tilaa kasvaa. Seuraava askel on luultavasti sitten vielä mielenkiintoisempi ja keskittyminen siirtyy johonkin omaa napaani laajempaan.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Paksun possun ponnistus – tilinpäätös 2017

tilinpäätös

tilinpäätösPonnistus. Otsikosta voisi kuvitella, että tällainen olisi tapahtunut vuonna 2017. Toisin kuitenkin kävi. Itseasiassa ponnistus oli juuri se ainoa, mikä jäi uupumaan. Turpoamista sen sijaan tapahtui enemmän kuin tarpeeksi. Jos 2016 oli säästämisen valossa timanttia, niin viime vuosi ei pääse ihan samalle tasolle. En sano häpeäväni lukuja, mutta melko pitkään piti harkita, että minkälaiset kootut selitykset asetan numeroiden kylkiäisiksi.

Kaikki on tietysti suhteellista, mutta osaan olla itseäni kohtaan riittävän vaativa. Moni muu olisi varmasti tyytyväinen. Ehkä minäkin saavutan tyytyväisyyden, kun ensin saan riittävästi asiaa sulatella. Se on varma, että märehtiminen ei tilannetta muuta.

P.Ohatan vuosi 2017

Vuonna 2017 tuloja kertyi nettona 41 939 euroa ja kuluja 16 863 euroa. Sopivan perspektiivin luvuille saa, kun ottaa pari aikaisempaa vuotta vertailuksi. Vertailuvuosien luvut on muutettu vertailukelpoisiksi suhteessa vuoteen 2017. Olen noudattanut tiettyjä taiteilijan vapauksia.

Esimerkiksi osingot olen joskus laskenut nettona, kun 2017 vuonna otin huomioon vain ennakonpidätykset. Lisäksi vuokratulot on muutettu vastaamaan aiheutunutta kassavirtaa ja oman yrityksen tuloksesta on vähennetty itselleni jakamat osingot. Veronpalautukset tai mätkyt näkyvät maksuperusteisesti eli sinä vuonna, kun ne pankkitililtä lähtevät tai sinne saapuvat. Näistä johtuen vertailu vuosien luvut saattavat heittää jonkun euron verrattuna aikaisempiin tilinpäätöksiin.

tilinpäätös-tulot-ja-menot-2017

 

Lukujen tarkastelu aiheuttaa lievää pahoinvointia, koska hyvin nopeasti pistää silmään se, että menot kasvoivat vuonna 2017 noin 56 %:lla verrattuna edelliseen vuoteen. Siis 56%:lla. Auts! Tästä hyvästä ansaitsisin nyrkin vasten kasvojani. Kehitystä tapahtui myös tuloissa, mutta valitettavan negatiivisissa merkeissä.

Säästöjen näkökulmasta tilanne ei näytä niin huolestuttavalta. Huolimatta tulojen laskusta ja menojen huimasta noususta, jäi säästöönkin vielä ihan mukavasti. Prosenttiyksiköinä 16 vähemmän kuin viime vuonna, mutta euroina silti yli 25K. Reilusti yli puolet säästöön on aina positiivinen asia. Hieman lukua saisi kaunisteltua, jos laskisin asuntolainan lyhennyksen säästämiseksi.

tilinpäätös-säästöt-2017

 

Tulot

Tuloista ylivoimaisesti suurin osa on vielä ansiotuloa. Varsinkin nyt, kun oman yrityksen tulot ovat jääneet käytännössä kokonaan pois. Yritykseen ei kertynyt juuri muuta, kuin blogin mainosten kautta muutamia satasia ja sivutöistä tonnin verran. Yritystulojen pois jääminen merkittävin syy tulojen laskuun. Vuonna 2017 yritykseni tulos oli noin 600 euroa. Kun tästä vähennetään itselleni jakamani osingot, päädytään noin 1 500 euroa pakkasen puolelle. Tuloiksi tulkitseminen ei ehkä ole ihan oikein, mutta riittävän lähellä totuutta.

tilinpäätös-tulot-2017_u3

Yksi mielenkiintoinen huomio tuloistani on se, että julkisista yhtiöistä saamani osingot kattaisivat tällä hetkellä noin 20 % menoistani. Matkaa pelkillä osingoilla elämiseen on vielä aika tavalla. Jos mukaan huomioitaisiin rahastojen osinkopotentiaali ja omasta yrityksestä nostamani osingot, niin saisin katettua kuluista noin puolet.

Tulojen laskuun olin varautunut. Niiden kohdalla kyse oli tietoisesta valinnasta. Tänä vuonna tavoite on taas ylöspäin.

Kulut

Menojeni rakenne on koko lailla normaali. Suurimmat menoerät ovat asuminen, syöminen ja liikkuminen. Perässä tulevat harrastukset, lemmikit ja muut menot.

tilinpäätös-menot-2017

Iso kysymys menoissa on se, että mitä oikeasti tapahtui? Miksi vuonna 2017 rahaa paloi kuin Trumpin vaalikampanjassa? Vastaus löytyy, kun katsotaan menoja suhteessa edelliseen vuoteen. Kuten yksi tutuistani aina sanoo, raportti ei ole raportti ilman vertailua.

tilinpäätös-menot-2-2017

Ensimmäinen iso menoerä oli sairastaminen. Suomessa tuo on vielä kohtuullisen edullista, mutta silti siihen meni 1 300 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Asuntolainan korkoihin ja lyhennyksiin meni reilu tonni enemmän kuin edellisenä vuonna, koska vuonna 2016 pidin lyhennysvapaata. Kyse on enemmän paluusta normaali tasolle, kuin kulujen noususta.

Samanlainen tonnin lisäys tuli harrastusmenoihin. Lisääntynyt vapaa-aika ja golf ovat säästämisen kannalta huono yhdistelmä. Asunnossani on ylimääräinen vastike kesään asti, mikä on nostanut asumismenoja ja matkallekin oli pakko päästä. Ravitsemukseen käytettyjen eurojen lisäys oli tietoinen valinta.

Suuri osa menojen lisäyksestä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olen laiskistunut ja pulskistunut. Ennen noudatin sääntöä, että alle 10 euron ostosta ei tarvitse miettiä. Yhtäkkiä tuo summa on turvonnut 100 euroon. Muutenkin menojen syynäys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tätä on kuuluisa elämäntapainflaatio käytännössä.

Rahan tuhlaamisella on onneksi myös se toinen puoli. Ilman sairaalakuluja en olisi hengissä, harrastuksien kautta on löytynyt uusia elämyksiä ja aurinko sekä lämpö ovat yllättävän mukavia asioita näin talven keskellä.

Mitä enemmän olen tutustunut rahan käytön pimeään puoleen, sitä voimakkaammin se on kietonut minut pauloihinsa.

En usko, että 2018 menoni tulevat merkittävästi laskemaan. Itseni ruoskimisesta huolimatta olen oikeastaan jopa tyytyväinen, että sain ylenpalttisen tuhlauksen jälkeen säästöön 60 % tuloistani. Nautin tämän hetken tilanteesta ja se tuntuu sopivalta tasapainolta tuhlaamisen ja säästämisen välillä.

Mitä jos?

Epäilen, että samankaltaisella tuhlauksella koen säästämisestä kirjoittamisen lähinnä tekopyhäksi. Ainakaan penninviilaus ei tule kyseeseen. Silti mieleen hiipii ajatus, että mitä jos. Mitä tekisin, jos olisin edes aavistuksen verran vähemmän rahanössö?

Jatkossa ei ole tarkoitus sairastua vuosittain ainakaan yhtä rajusti. Lääkärikuluihin on suhteellisen vaikea vaikuttaa, mutta aina voi toivoa parempaa tuuria. Lääkärikulut ja sairastelut pitää laittaa tarkemmin mietintämyssyyn, kun alan keskittyä enemmän eläkkeen jälkimmäiseen puoliskoon. Potentiaalinen säästö vuodessa 1000 €.

Harrastuksista en ole valmis tinkimään, mutta niiden kustannuksista kyllä. Yksi asia on se, että olen jemmannut virike-etua tulevalle kesälle. Toinen asia mikä itselleni tuli mieleen, on sponsori. Otan tämän työn alle, kun saan itseäni niskasta kiinni. Ehkä joku innostuisi yhteistyöstä. Ei siis kannata ihmetellä, jos blogiin ilmestyy erittäin asiallisen golf baanan mainos. Näin ainakin parhaassa tapauksessa. Potentiaalinen säästö 500 €.

Syöminen on myös lempiharrastuksiani. Tällä hetkellä syön joka päivä töissä lounaan työpaikkaruokalassa. Samasta paikasta olisi juuri ennen sulkemista mahdollista ostaa kilohinnalla ruokaa mukaan. Mukaan otettuna saisin nykyisellä hinnalla tuplamäärän. Käytännössä vuosin syödä kaksi ateriaa nykyisen yhden sijasta samalla rahalla. Potentiaalinen säästö 750 €.

Liikkuminen koostuu pääsääntöisesti työpaikan ja kodin välisestä sahaamisesta. Tähän olisi tarjolla useampikin ratkaisu. Ensimmäinen vaihtoehto olisi pistää kämppä myyntiin ja muuttaa lähemmäksi töitä. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa työpaikka kotiini. Jälkimmäinen tuntuu tällä hetkellä todennäköisemmältä ja helposti toteutettavalta vaihtoehdolta. Yksi etäpäivä lisää viikossa tuntuisi jo merkittävästi liikkumisen menoissa. Potentiaalinen säästö 250 €.

Minulla on ollut auto käytössä, vaikka en sitä ole omistanut. Kyse on ollut oikein mieluisasta bonuksesta. Harmillista tässä on se, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tänä vuonna saatan joutua lunastamaan auton itselleni. Se tuokin sitten taas oman haasteen säästämiseen. Potentiaalinen kertapommi – 3000 € ja vuotuiset kulut päälle.

Yksi täysin ylimääräinen kulu on oma puhelinliittymä. Jotenkin en ole osannut siitä luopua, vaikka kaikki aktiviteetit suuntautuvat työpuhelimeen. Siitä huolimatta kannan kahta luuria mukanani päivästä toiseen. Säästö joitain kymppejä.

Viimeinen keino säästöjen kasvattamiseen olisi tulojen nostaminen, jonka koen jopa mielekkäämmäksi kuin säästämisen. Tästä on luvassa juttua myöhemmin – toivottavasti mahdollisimman pian. Potentiaali: lähes rajaton.

Varat, velat ja tunnusluvut

Alla vuoden 2017 lopun varallisuus ja vertailu edelliseen vuoteen.

tilinpäätös-tase-2017

Varallisuus kasvoi vuoden aikana lähes 50 000 eurolla eli tuplasti sen, mitä pystyin itse säästämään. Velat puolestaan pienentyivät 3 500 eurolla.  Perstuntumalla oman asunnon hinta on hyvin lähellä samaa, kuin millä olen sen aikanaan ostanut. Tosin omaan asuntojen omistamishistoriaan perustuen varmasti joku katastrofi yllättää, ennen kuin asunnosta luovun.

tilinpäätös-tunnusluvut-2017

Jos tarkastelisin varallisuuttani vain nettovarallisuuden ja sijoitusvarallisuuden silmin, vuosi 2017 näyttäisi oikein mainiolta. Varallisuus kehittyi reilulla 20 %:lla. Valitettavasti eläkekassan riittoisuus kertoo todellisemman kuvan, koska se huomioi myös menot. Tällä hetkellä eläkekassa riittäisi yksinkertaistettuna 14,5 vuodeksi eli lähes neljä vuotta hukkui bittiavaruuteen.

Tunnuslukujen selitykset:

  • Nettovarallisuus = varat – velat
  • Sijoitusvarallisuus = huomioidaan vain sijoitukset eli oma asunto ja käteinen jäävät pois
  • Eläkekassa vuosina = sijoitusvarallisuus jaettuna nykyisten kulujeni määrällä

Eläketavoite

Kaiken tämän lätinän ja jossittelun jälkeen päästään vihdoin siihen mielenkiintoisimpaan. Missä mennään suhteessa eläketavoitteeseeni?

Viimeviikkoisen Taloussanomien artikkelin kommenttien perusteella en tule onnistumaan, koska kyse on sulasta mahdottomuudesta – ainakin, jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa. Nyt kun nuoruuttani muistelen, niin luulen meillä olleen käytössä hopeiset. Epäonnistuminen on tässä valossa siis täysin varmaa.

Numeroihin peilaten tilanne mielenkiintoisempi, joten lähdin spekuloimaan tilannetta muutamalta eri kantilta. Alkuperäiseen aikatauluun nähden olen saanut kirittyä lähes kiinni aikoinani sijoitusasuntojen parissa tekemäni virheet. Olen vielä 10K alkuperäistä aikataulua perässä, mutta tuo on paljon vähemmän kuin pahimmillaan (54K).

Pystyn säästämään merkittävästi enemmän, kuin olin alun perin suunnitellut. Jos aletaan spekuloimaan oikein urakalla ja markkinoiden reaalituotto pysyy 5,5 %:ssa aina eläkepäivämäärään 31.12.2022 asti, niin nykyisellä tahdilla tulen ylittämään alkuperäisen tavoitteeni (440K eur) reilusti. Tavoite on laskettu 4% säännön mukaan, mutta niin että kassanostosta maksetaan ensin verot.

Nykyisen ennusteen mukaan eläkekassan pitäisi 4 % säännön mukaan kestää 1 150 – 1 300 euron kulutus vuonna 31.12.2022. Vaihteluväli tulee veroista. Jos maksan enemmän veroja, jää tuhlattavaksi vähemmän euroja. Korkeampi riittoisuus on laskettu 20 % verotuksella ja matalampi 30 % verotuksella.

Merkittävä tekijä laskelmassa on se, että en osannut arvioida tarkkaan oman eläkekassani koostumusta. Toisaalta lakimuutoksetkin ovat todennäköisiä. Yritin ottaa huomioon hankintameno-olettaman ja toisaalta sen, että myös osinkotulojen verotukseen pystyy tällä hetkellä vaikuttamaan luovutustappioiden kautta. Mahdollista olisi siis selvitä vieläkin alemmilla veroilla, kuin arvioissani käytin.

Alkuperäinen tavoite on laskettu 1 000 euron kuukausittaisella kulutuksella, mutta vuoden 2017 aikana kuukausittaisen kulutuksen keskiarvo pompsahti 1 405 euroon.

tilinpäätös-kulujen-liukuva-keskiarvo

Tästä johtuen laskin pari uutta ennustetta eläkekassan määrälle ja aikataululle. Nykyisen kulutuksen perusteella eläkekassan pitäisi olla jotain 520K ja 600K euron välillä eläkkeen koittaessa. Alla olevassa graafissa musta viiva kuvaa tavoitetta 20 % verotuksella ja punainen 30 % verotuksella.

Nykyisellä kulutuksella olen 0,5 – 3 vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Tosin pieni kulujen viilaus saisi aikaan ihmeitä ja vain 100 euron pudotus kuukausittaisissa kuluissa tarkoittaisi, että olisin optimistisemman arvauksen mukaan aikataulussa.

tilinpäätös-eläkeaikataulu-2017-pohatta

Tulkinnasta riippuen en ole kovin pahasti aikataulua jäljessä. En ainakaan niin paljon, että ottaisin siitä stressiä. Oikeassa elämässä on ihan se ja sama, olenko 35- vai 38-vuotias, kun saavutan eläkkeen. Varsinkin, kun tällä hetkellä arki ei muuttuisi, vaikka eläke olisi mahdollinen tässä ja nyt.

En myöskään jaksa uskoa, että ennuste pitää lähellekään paikkansa. Ennen eläkettäni nähdään hyvin todennäköisesti roima pudotus osakkeiden arvostustasoissa. Oikeastaan luotan romahdukseen, koska olisi mielenkiintoista päästä tekemään ostoksia alennetuilla hinnoilla. Ei tarvitse sitten heti eläkkeen alussa odotella kusisukassa kurssiromahdusta. Laskumarkkinassa pitää vain toivoa, että tulot säilyvät, vaikka muuten romahtaisi.

Yhteenveto

Vuosi 2017 lipsahti vähän sikailun puolelle. Toisaalta, jos roolihahmona on possu, niin pieni sikailu eli possuilu sopii kuin nenä päähän.

Matkalla eläkkeelle riittää vielä monta mutkaa ja kommellusta. Luottamus ei silti ole järkkynyt. Katsoi asiaa mistä perspektiivistä tahansa, niin eläke on vain ajan kysymys.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Uudet tavoitteet ja työn tulevaisuus

pohatta-AI-tekoäly-koneoppiminen

pohatta-AI-tekoäly-koneoppiminenTämän artikkelin pohjalle kannattaa lukaista aikaisemmin julkaistu teksti Suuret suunnitelmat ja mappi ö. Edellisessä artikkelissa oli teorian ja koekaniinin vuoro, nyt luvassa on oma käytännön esimerkkini. Tykkään suuresti käytännön esimerkeistä, koska ne sisältävät aina yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista. Kyse on oikotiestä onneen, jos lukemalla välttää toistamasta muiden tekemiä virheitä.

Tietyissä piireissä minulle nauretaan, koska ainakin kun olen lukenut jotain, niin sitä seuraa toimenpide. Ymmärrän kyllä, että se saattaa aiheuttaa hieman huvittavia tilanteita. Toisaalta en näe mitään järkeä siinä, että opiskelen jotain, mutta jätän käytännön toteutuksen tekemättä. Mitä hyötyä on uuden oppimisesta, jos tietoa ei käytä mihinkään?

Kaikki lukemani ei tietenkään sovellu minulle, mutta kokeilen erilaisia asioita, että löydän ne jotka vievät minua eteenpäin. Niin myös tällä kertaa.

Ensimmäinen osa tavoitteesta: Mitä

Yleensä olen tuskaillut sen kanssa, että mitä haluan tehdä. Eläkekassa antaa jo nyt mukavasti valinnan vapautta ja toisaalta pienet epäonnistumisetkaan eivät haittaisi. Tällä kertaa löysin intohimon kohteeni suhteellisen helposti. Tai niin ainakin luulin, mutta tästä lisää myöhemmin artikkelissa.

Sivutöiden lopettamisen jälkeen aikataulu on tuntunut sopivalta, vaikka päivätöissä aikaa onkin mennyt – välillä vähän liikaakin. Olen kuitenkin huomannut, että nautin suuresti työstäni ja se tarjoaa elämyksiä ja kokemuksia joita en muualta ole löytänyt. Esimerkiksi ongelmanratkaisu ja oppiminen tuottavat valtavasti mielihyvää. Pian ajatukset johtivat siihen, että mitä jos oikeasti yrittäisin tulla hyväksi työssäni.

Hyvä onkin sitten aika suhteellinen käsite. Oletko hyvä, jos teet parhaasi? Vai oletko hyvä vasta sitten, kun osaat tehdä asian niin hyvin kuin se on ylipäätään mahdollista tehdä? Rehellisesti sanottuna saatat olla ihan paska, vaikka tekisit parhaasi, joten vaaka kallistuu jälkimmäisen puoleen.

Tämä ominaisuus on integroitu omaan mieleeni ja se tekee minusta välillä äärimmäisen rasittavan kanssaihmisilleni. Pystyn helposti olemaan tyytymätön, jos jokin asiaa menee huonosti. Sillä ei ole merkitystä, vaikka tekisin sen kymmenen kertaa paremmin kuin vierustoverini. Ei se tee minusta hyvää, vaikka joku olisi vielä onnettomampi. Varsinkaan, jos tiedän itse pystyväni parempaan. Puhumattakaan siitä, miten hyvin asian voisi oikeasti tehdä. Tavallaan pidän tästä ominaisuudesta itsessäni, koska se innostaa oppimaan aina vain enemmän.

Toisaalta joskus olisi hyvä osata pitää turpa tukossa ja iloita lievemmistäkin onnistumisista.

Uraputkessa

Tavoitteeni ensimmäinen muoto jätti tulkinnan varaa: ”Olisi ihan kiva olla kohtuullisen hyvä siinä mitä teen”. Kyse oli enemmänkin varovaisesta kuiskauksesta, kuin tavoitteesta. Tavoite tarvitsee selkeän päämäärän ja päivämäärän.

Teorian mukaisesti päätin tuplata tavoitteen ja asettaa sille aikarajan. Ensin kohtuullisen hyvä muuttui muotoon Suomen parhaita, joka sitten muovautui muotoon maailman 8. paras. Päätin siis asettaa tavoitteekseni, että minusta tulee maailman 8. paras omassa työssäni viimeistään 10 vuoden kuluttua (31.12.2027). Tavallaan tavoite on hyvin yksinkertainen ja sillä on aikaraja. En kuitenkaan vielä keksinyt, että miten ihmeessä tulen mittamaan sen, että kuinka hyvä olen suhteessa muihin.

Palkasta voi yleensä tehdä joitain johtopäätöksiä, vaikka vertailu ei suoraan kerro sitä kuka on parempi. Karkea suuntaviiva viiden vuoden tähtäimestä on nykyisen palkan tuplaaminen.

Tiedän, että tavoite voi monesta kuulostaa täysin naurettavalta. Sitä ei voi mitata ja toisaalta maailman top 8 kuulostaa aika utopistiselta. Eniten mietitytti se, että mitähän työkaverini mahtavat aiheesta ajatella. Moni heistä on kuitenkin reilusti taitavampi kuin minä. Lopulta tulin lopputulokseen, että so what? Ihan sama mitä muut ajattelevat. En antanut näiden epäkohtien häiritä prosessia.

Epäonnistuminenkin tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että pääsen vähintään alkuperäiseen tavoitteeseen.

Miten ajattelin tavoitteeni saavuttaa?

Yleensä sanotaan, että tarvitaan 10 000 tuntia, että voi kehittyä hyväksi. Onko tuollaista rajaa vai ei on tavallaan sivuseikka, mutta olen sitä mieltä, että aina vaaditaan merkittävä ajallinen panostus. Toisilla on sitten enemmän talenttia kuin toisilla. Merkittävä ajallinen panostus tuo sitten rajoitteet siihen, että mitä voin tavoitella. Jos voin panostaa valitsemaani tavoitteeseen 7,5 tuntia päivässä, 20 päivää kuukaudessa ja 11 kuukautta vuodessa, niin 10K tuntia tulee täyteen reilussa kuudessa vuodessa. Jos voisin panostaa vain tunnin päivässä, niin mittarista loppuisivat vuodet kesken. Loogisesti ajateltuna vaihtoehtoina oli joko:

a) pysyä keskinkertaisena
b) työpaikan vaihto
c) nykyiseen työhön panostaminen

Luonteeni ei hyväksy vaihtoehtoa a, alan tai työpaikan vaihto ei tässä kohtaa innostanut, koska olen viihtynyt niin hyvin. Valitsin siis vaihtoehdoista viimeisen.

Toimenpiteet

Seuraavaksi oli tärkeintä valita se oikea toimenpide, joka veisi minut kohti tavoitetta. Pelkkä töissä käyminen ei tietenkään riitä, koska muuten me olisimme kaikki yhtä hyviä. Mietin, että mikä olisi sellainen toimenpide, joka tekisi kaiken muun tekemisestä helpompaa tai jopa tarpeetonta (Lainattu kirjasta The One Thing).

Ainoa mieleeni tuleva asia oli osaamisen kartuttaminen. Mitä enemmän osaan, sitä helpommaksi asiat muuttuvat. Päätin varata omasta kalenteristani jokaisen päivän ensimmäisen tunnin opiskeluun. Opiskelu tulisi olemaan kaikkein tärkein asia. Se pitäisi suorittaa alta ennen muita töitä. Lisäksi laitoin perjantaille kalenteriin varauksen, jossa kirjoitan ylös viikon tärkeimmän saavutuksen. Näin voisin helposti todentaa, että ovatko tekemiseni linjassa sen kanssa, minne haluan päästä.

Tunti ei kuitenkaan riitä mihinkään, joten blokkasin kalenteristani opiskelutunnin jälkeisen aamupäivän seuraavaksi tärkeimmän asian tekemiseen. Lisäksi työ sisältää jo itsessään uuden oppimista.

En ole toistaiseksi täysin varma, että mitä mieltä töissäni ollaan ajan pyhittämisestä opiskelulle. Sain jo myytyä ajatuksen, mutta sitten tapahtui hieman henkilövaihdoksia ja nyt tilanne on auki. Oma ajatukseni on, että pitkällä aikavälillä uuden oppiminen on parasta mitä voi tehdä. Toisaalta työelämä painottaa lyhyen aikavälin saavutuksia yli pitkän aikavälin. Samoin kuin ihmiset yleensä. Opiskelu on pois laskutettavasta työstä, joten todennäköisesti jatkossa vaaditaan oman työkuvan muokkaamista.

Jos päättää panostaa yhteen asiaan, niin se aika on otettava jostain. Tämän ihmiskokeen yhteydessä päätin karsia sellaiset turhuudet kuin Facebook ja Twitter. Molempia käytän yhä, mutta poistin kummankin sovelluksen kännykästä. Näin käyttö rajoittuu muutamaan käyntiin per viikko ja sain nipistettyä hieman lisää aikaa tuottavampaan toimintaan. Vieroitusoireista selvittyäni ei ole ollut kumpaakaan ikävä. Mediaa ja tietoa on niin valtavasti, että yksinkertaisesti on pakko keskittyä niihin, joista uskon olevan eniten hyötyä uuteen tavoitteeseeni peilaten.

Näköradiosta en sen sijaan luovu ikinä, mutta sitä käytän lähinnä rentoutumistarkoituksessa.

Uusi elämä

Yksi hyvän tavoitteen reunaehto oli se, että sen saavuttamisen pitää muuttaa elämää merkittävästi tai muuten tavoite ei ole tavoittelun arvoinen.

Muuttaako siis oman tavoitteeni saavuttaminen elämäni täysin toisenlaiseksi? Kyllä ja ei, joten hyväksyn sen hieman sääntöjä kiertäen tavoitteeksi.

Tavallaan tavoitteen saavuttaminen ei muuta mitään. Toisaalta tavoitteeseen päästäkseni täytyy todella monen asian muuttua. Aikaisemmin olen kokenut työn pakollisena pahana matkalla eläkkeelle. Vähitellen olen alkanut nauttia työstäni. Uusi tavoite auttaa näkemään työn vielä enemmän itsessään nautinnollisena asiana eikä niinkään välineenä johonkin muuhun. Ja ei pelkästään näkemään vaan tekemään, kokemaan ja tuntemaan täysin toisella tavalla. Teoriassa minun pitäisi nauttia vielä enemmän työstäni.

Jos voin nyt ja jatkossa nauttia arkipäivistäni vielä enemmän kuin aikaisemmin, niin pidän sitä todella merkittävänä muutoksena.

Muu elämä ja tasapaino

Lisäksi valitsin neljä muuta elämän osa-aluetta, joiden uskon tuovan itselleni onnellisuutta.

  • Talous
  • Terveys
  • Ihmissuhteet
  • Itsensä kehittäminen (osittain sama kuin työ, mutta ei aina)

Kun osa-alueita on useita, tullaan äkkiä siihen, että on tehtävä valintoja. Kaikki eivät voi olla yhtä tärkeitä. Tämän takia jouduin miettimään, että kuinka hyvin tunnen itseni. Itsensätunteminen puolestaan linkittyy aika suoraan omiin arvoihini. Jos pystyn laittamaan arvoni tärkeysjärjestykseen, noudattavat elämän eri osa-alueet niitä.

Arvojen miettiminen oli helppo aloittaa vähiten tärkeimmästä. Tavallaan yllättäen alimmaksi kolmiportaisella asteikolla jäi työ, vaikka tärkein tavoitteeni liittyy juuri siihen. Ilman työtä voin olla, mutta en ilman terveyttä ja muita ihmisiä. Kahden jälkimmäisen välillä jouduin tekemään vähän enemmän pohdintaa. Terveys mahdollistaa niin monia asioita, mutta huono sellainen heikentäisi elämänlaatua merkittävästi. Toisaalta myös muita ihmisiä tarvitsen elämässäni, vaikka en kovin montaa. Muutama hyvä riittänee. Päädyin siihen, että terveydellä ei ole juuri merkitystä, jos saan nauttia siitä yksin. Tämän hetken arvoni näyttävät tältä:

  1. Ihmiset
  2. Terveys
  3. Työt

Arvot eivät kerro, että kuinka paljon aikaa käytän mihinkin asiaan. Ne ovat olemassa siksi, että niiden avulla on helppo ratkoa päällekkäisyydet. Esimerkki: Jos töissä on tulossa mielenkiintoinen keissi, mutta samalle illalle on varattu kuntosali, niin valitsen jälkimmäisen. Jos viikonlopun juoksutapahtuma osuu päällekkäin läheiseni merkkipäivän kanssa, niin valitsen jälkimmäisen. Teoriassa yksinkertaista.

Vaihtoehtoisesti yksi tapa asioiden priorisointiin on oma missio. Esimerkiksi Money Boss on tehnyt omansa. Tai miksi ei voisi hyödyntää sekä että.

Ajankäyttö onkin sitten toinen asia. Tasapaino tarkoittaa usein tasapaskaa. Kaikki ei silti voi mennä täysin epätasapainoon.

Talous ja terveys ovat kaikkein helpoimmat. Niihin käytän kuukaudessa aikaa mahdollisimman vähän, mutta niin että kumpikin pysyy riittävällä tasolla. Talous tarkoittaa käytännössä sitä, että noudatan nykyistä säästämis/sijoittamismalliani. Terveyden ajattelin eniten liikunnan kannalta ja heitin hatusta, että kolme liikuntakertaa viikossa on minimi. Suurimman osan ajastani käytän töihin. Yksikään ihminen ei minua kestäisi 24/7, vaan kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa. Ihmissuhteisiin riittää siis pieni aktiivisuustason nosto.  Itsensä kehittäminen tapahtuu lähinnä lukemalla, joten tässä laitoin tavoitteeksi 10 sivua päivässä jokaisena arkipäivänä.

”What get’s measured gets managed”

Lempisanontani mukaan yksikään edellä mainituista tavoitteista ei ikinä tule tapahtumaan, jos en pidä kirjaa siitä mitä teen. Mittaaminen on ainoa tapa pitää kurssi kohti tavoitteitani. Niihin peilaten lisäsin kuukausikatsauksiin kasan tunnuslukuja:

  • Terveys – xx/12 ( = liikuntakertojen määrä)
  • Itsensä kehittäminen – xx/3420 ( = 215 sivua käännetty Kindlen yksiköihin, tai vähän sinnepäin)
  • Työ – xx/ 20 ( = kuinka monena aamuna onnistun käyttämään ensimmäisen työtunnin opiskeluun)

P.Ohatan tulevaisuus

Blogin tulevaisuudesta ei kannata huolestua. Tarinoita on jatkossa luvassa yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin tähänkin asti. Teemat tosin peilaavat yleensä sitä, mitä omassa mielessäni liikkuu. Varmasti sieltä löytyy joku aasinsilta myös talouteen.

Nyt kun ajankohta on mitä täydellisin, teen yhden lupauksen tulevalle vuodelle. Lupaan, että en enää lupaa aikatauluja blogitekstien ilmestymiselle. Aikatauluni ovat pitäneet yhtä hyvin paikkansa kuin Teslalla. Suurin syy tälle on se, että aivoni prosessoivat tietoa hitaammin kuin oletan. Luulen saavani tekstin valmiiksi, mutta viikon kuluttua huomaan sen olevan kaukana maalista.

Jatkossa artikkeleita ilmestyy sitä mukaan, kun minulla on jotain sanottavaa ja saan ajatukset koottua ymmärrettävään muotoon.

Uusi tavoite käytännössä

Muutaman kuukauden kokeilun jälkeen tulokset ovat olleet vaihtelevia. Itsensä kehittäminen on luonnistunut yli odotusten, mutta kaikissa muissa toimenpiteissä tulos on ollut suorastaan surkea. Suurin syy on ehkä ollut siinä, että yritin tuoda liian paljon uuttaa kerralla.

Käytännössä töissä puski helvetinmoinen kiire päälle ja opiskelu unohtui, vaikka tiedän sen olevan parempaa ajankäyttöä kuin ”kiireellisten” asioiden. Samasta syystä liikunta jäi, vaikka arvoni sanovat ihan muuta. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että omassa nahassa oleminen on tuntunut varsin epämiellyttävältä.

Kyllä se pistää ärsyttämään, kun tiedät mitä pitäisi tehdä, mutta teet jotain ihan muuta.

Tavallaan on ymmärrettävää, että näin käy. Päivä on ollut pitkä ja olet aivan puhki. Tiedät, että viikon liikunta on vielä tekemättä. Toisaalta eihän kukaan saa tietää, jos skippaat sen? Eikai se yksi kerta nyt haittaa? Huomenna sitten.

Siinä ei vain koskaan käy näin. Huominen ei tule tässäkään asiassa ja kurvi kääntyy kaakkoon. Kiitos ja näkemiin. Ainoa vaihtoehto on se, että aloittaa riittävän varovasti ja ei ikinä skippaa mitään, minkä on itsensä kanssa sopinut.

Oma suunnitelmani on pitää kynsin ja hampain kiinni itsensä kehittämisen putkesta. Ja tästä yhdestä en tingi PRKL! Vähitellen yritän tuoda sen rinnalle terveyden ja opiskelut töissä. Työasioiden valmistumiseen täytyy taas osata antaa hieman inhimillisemmät aikataulut. Näin ei synny turhaa stressiä. Ihan varmasti pystyn ottamaan opiskeluun vaikkapa vain yhden tunnin joka viikko ja vähitellen lisäämään tahtia.

Tie onneen

Uusi tavoitteeni painottaa mielekkäiden asioiden tekemistä. Pystyn nauttimaan elämästä nyt ja tässä, mutta silti pitämään mielessä pidemmän aikavälin.

Näytin tätä artikkelia ennen julkaisemista yhdelle lähimmäisistäni ja esiin nousi mielenkiintoinen huomio. Miten paljon saavutusten tavoittelu eroaa materian tavoittelusta? Jos ostamalla ei saa onnea, niin miksi saavuttaminen olisi eri asia?

Molemmissa koetaan hetken hurmio, mutta hetki ei koskaan riitä, vaan aina on pakko saada lisää. Ostamalla ei saa enempää onnea ja saavuttamisessa on sama.

Onnellisempi olisin varmasti, jos pääsisin eroon saavuttamisen tarpeesta. Mutta ei kai se nyt niin paha ole, jos nauttii matkasta?

”Menestys ei ole tie onneen, mutta onnellisuus on tie menestykseen. Jos rakastat sitä mitä teet, menestyt” -Albert Schweitzer

Epämiellyttävä tulevaisuus

Vielä oppimiskokemuksia tuottaneen käytännön testauksen ja uuden päättäväisyyden puuskan jälkeen tavoite tuntui siltä, kuin olisin unohtanut jotain.  Vähitellen hitaat aivoni saivat otteen puuttuvasta. Olin unohtanut, että maailma ei pyöri pelkästään pullean napani ympärillä. Kaksi erittäin merkittävää asiaa jäi puuttumaan, joita ilman tavoitteeni ei voisi olla juuri naiivia heittoa parempi.

  1. Omat edellytykseni – riittävätkö kykyni siihen, että voisin oikeasti olla maailman 8. paras?
  2. Työn edellytykset – onko ammattiani olemassa sen nykyisessä muodossa enää 10 vuoden kuluttua?

Jos kaksi ihmistä saisi täysin identtisen koulutuksen ja heillä olisi täysin vastaavat kokemukset elämästä, olisiko lopputuloksena kaksi samanlaista ihmistä? Tuskin. Kokemuksemme vaikuttavat siihen minkälaisia ihmisiä meistä tulee. Se minkälaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa puolestaan siihen, että miten otamme vastaan erilaisia kokemuksia.

Aihepiiristä riippumatta maailman 8. paras vaatii ankaran työnteon lisäksi armotonta lahjakkuutta. Kaikista ei yksinkertaisesti voi tulla yhtä hyviä. On turha viljellä harhaluuloa, että jokainen voisi halutessaan olla mitä vain. Nallekarkit eivät mene tasan – eivät lähellekään. Työnteolla ja harjoittelulla pääsee pitkälle, mutta lopulta lahjakkuus määrittelee sen, että minne asti yksilö selviytyy.

Omat edellytykseni

Objektiivisen tarkastelun jälkeen (hyvällä itseluottamuksella) päädyin siihen, että olen hieman keskivertoa lahjakkaampi. Onhan jokainen meistä hieman keskivertoa parempi kuski. Käytännössä olen päätynyt niin luokkahuoneessa, työpaikalla kuin urheilukentilläkin aina keskivertoa paremmalle puolelle (mikä ehkä kuvastaa lahjakkuuden määrittelyni kapeakatseisuuttani). Koskaan en ole ollut paras (tai riippuen mittakaavasta). Suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että olen kohtuullisen hyvä (tai tasapaska) kaikessa, mutta en poikkeuksellinen millään tavalla.

En ole vielä varma, että ovatko haluni ja kykyni ristiriidassa keskenään.

Historiaani peilaten uskon, että voin tulla niin hyväksi, että pystyn nauttimaan työstäni täysin. Toisaalta sitä ennen hyvä pitäisi pystyä määrittelemään. Hyvä tekemään, hyvä ymmärtämään vai hyvä yhdistämään asioita. Kaikki ovat erilaisia hyvän muotoja. Tai sitten pitäisi edelleen vain osata nauttia.

Lisäksi pahoin pelkään, että nurkan takana odottaa jo tavoitteen seuraava vaihe. Luulen, että seuraavassa vaiheessa haluan luoda jotain, millä on oikeasti merkitystä. Ei vain itselleni, mutta myös muille. On myös mahdollista, että työ on tulevaisuudessa samantyyppistä kuin nyt, mutta voin valita vapaammin, kenen hyödyksi sitä teen.

Isossa kuvassa tulevaisuus onkin sitten asia erikseen.

Työ kadoksissa

Omia edellytyksiäni mielenkiintoisempi näkökulma on se, että onko omaa ammattiani olemassa enää kymmenen vuoden kuluttua. Olen yleensä ollut vainoharhainen sen puolesta, että Suomalaisten kilpailukyky ei tule riittämään maailman mittakaavassa. Nyt ajatus on siirtynyt siihen, että ihmisen kilpailukyky ei enää riitä. Tavoitteen teoriaosuudessa otin huomioon monta erilaista korkoa korolle ilmiötä. Unohdin joukosta yhden tärkeimmistä eli ympäristön ja lähinnä teknologian kehittymisen.

Työn tulevaisuus (tai sama lontooksi) antaa mielenkiintoisia tuloksia, niin hakukoneiden kuin Youtubenkin puolella. Hyvin nopeasti ruudussa alkavat vilkkua termit tekoäly ja koneoppiminen. Jokaisen olisi syytä tuntea termit edes alustavasti. Silti useimmat keskittyvät vain omiin askareisiinsa, eivätkä huomaa tulossa olevaa muutosta.

Istuminen ja odottaminen on huono ajatus.

Käytännössä koneet tulevat oppimaan sen, miten tehdään suurin osa tällä hetkellä ihmistyövoimalla toteutettavista töistä. Kyse ei ole siitä, jos näin tule käymään, vaan siitä milloin. Mitä toistettavampi työ on kyseessä, sitä nopeammin se tulee siirtymään koneen tehtäväksi.

Hyviä esimerkkejä tästä ovat Amazon Go tai Amazonin varasto sekä Tesla. Amazon Go on kauppa ilman henkilökuntaa, Amazonin varastossa robotit hoitavat ison osan tavaran käsittelystä ja Teslalla kokoonpanosta huolehtivat robotit. Ja ihan varmasti jokainen selustastaan huolehtiva yritys on tässä kilpajuoksussa mukana. Ennemmin tai myöhemmin jokainen työ muovautuu erilaiseksi kuin mitä se on tällä hetkellä. Äänen ja kuvan tunnistus ovat jo nyt arkipäivää. Kuljetusala taitaa olla liipaisimella seuraavaksi itseohjautuvien ajoneuvojen myötä. Rahoitusala taas on yksi edelläkävijöistä. Sääntely saattaa hidastaa muutosta, mutta se ei sitä tule estämään.

Jos tekoälyn kehitys loppuisi siihen, että sillä korvataan ”yksinkertaiset” työt, ei meillä olisi suurta hätää.  Muutokseen olisi suhteellisen kivutonta sopeutua ja menetelmä olisi juuri saman mihin päädyin aikaisemmin artikkelissa. Jatkuva oppiminen olisi paras tapa muovautua maailman mukana. Olisi myös mahdollista keskittyä asioihin, mitkä ovat koneille haastavia, kuten empatia ja luovuus.

Haaste tulee olemaan siinä, että ihmiset luovat koneista itseoppivia. Hieman lähteistä riippuen kone saavuttaa ihmisen älykkyyden 10 vuoden sisällä ja 20 vuoden kuluttua siitä, kone on älykkäämpi kuin maailman kaikki ihmiset yhteensä. Jo nyt Googlen tekoäly on luonut tekoälyä. Tulevaisuudessa kone pystyy oppimaan ja luomaan itsensä uudelleen valtavalla temmolla verrattuna evoluutioon. Aikajännettä ei todellisuudessa tiedä kukaan, mutta ihminen tulee olemaan aivokapasiteetilla mitattuna säälittävä mato koneen rinnalla. Toki on myös mahdollista, että tähän mennessä ihmisaivoihin on saatavissa mukavasti lisäosia ja kapasiteettia.

Ennusteet ihmisen roolista tulevaisuudessa vaihtelevat sukupuuttoon kuolemisen ja ikuisen elämän välillä. Molemmat kuulostivat vieläpä mahdollisilta, ainakin alustavan tutustumisen perusteella. Lisälukemisena voin suositella Wait But Whyn artikkeleita tekoälystä ( osa 1 ja osa 2). Ja kommentteihin saa jättää lisää mielenkiintoisia linkkejä! En tunne aihetta vielä tarpeeksi hyvin, että voisin muodostaa vahvan mielipiteen. Sen sijaan keskusteluihin tekoäly ja koneoppiminen pitäisi ehdottomasti saada mukaan.

Näiden mielikuvien myötä en koe alkuperäistä uutta tavoitettani enää mielekkääksi, joten jouduin muokkaamaan sitä toistamiseen lyhyen ajan sisään. Käytännössä aion noudattaa alkuperäisiä menetelmiäni. Niiden avulla tavoitteeni on sopeutua muutokseen mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvin. Tämä sisältää sekä tilaisuuksiin tarttumisen että hetkestä nauttimisen. Absoluuttisen tähtäimen sijaan turvaudun enemmän jatkuvan oppimisen prosessiin ja luotan sen vievän kohti mielekkäitä asioita. Miellekkyys on tässä kohtaa riittävän tarkka päämäärä.

Uskon, että jossain kohtaa tiedonjanoni kohtaa rajansa ja kyllästyn jatkuvaan oppimiseen. Toivottavasti ihmisillä on vielä silloin jokin merkitys ja eläkekassani on riittävä toteuttamaan tarkoituksensa, jotta voin vetäytyä tulevaan autotalliini veistelemään puuhevosia.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

*Jos joku kovasti miettii, että mitä teen työkseni, niin askartelen yritysten BI ratkaisujen parissa.

Miljoonabileet & kirjapalkinto

miljoonabileet

miljoonabileetAika lähelle 3,5 vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen tarinani P.Ohattana. Muistan vielä kuinka hihittelin innosta pinkeänä seuratessani Google Analyticsin kautta sitä, että käykö sivuillani kukaan. Ketään ei näkynyt, mutta seuraavana päivänä huomasin, että ensimmäisenä päivänä sivuilla oli ollut huikeat neljä käyntiä. Kolmantena päivänä päästiin jo 26 vierailuun ja neljäntenä sain ensimmäisen kommentin.

Olin oikeastaan jo unohtanut miten jännittävää blogin aloittaminen oli, mutta tätä artikkelia kirjoittaessa mieleen palautui tuo hetki, kun perhoset jylläsivät vatsan pohjalla.

Silloin en ikimaailmassa olisi uskonut, että joku oikeasti alkaa lukea blogiani. Onneksi olin väärässä, koska joku alkoi ja ilmeisesti aika moni muukin. Tämän kuukauden alkupuolella tuli täyteen 1 000 000 sivunäyttöä.

Siis MILJOONABILEET!!!!

Vaan seuraavaksi aloin miettimään, että miten tällaista harvinaista historiallista tapahtumaa pitäisi juhlistaa. Eipä ole tässä elämässä vielä tullut vietettyä moisia kekkereitä.

Ensimmäisenä haluan lähettää ison kiitoksen ja kumarruksen jokaiselle, joka on ollut mukana tekemässä tästä saavutuksesta mahdollisen.

Seuraavaksi ajattelin, että ehkä nyt olisi hyvä hetki laittaa käyntiin blogin ensimmäinen arvonta ja yrittää samalla huijata teidät lukijat tunnustamaan tunteenne blogiani kohtaan enemmän tai vähemmän julkisesti.

Arvonnan säännöt

Säännöt ovat melko simppelit. Kun käyt tykkäämässä P.Ohatasta Facebookissa (ja yksityisyys -asetuksissa sallit, että näen tykkäyksesi), seuraamassa Twitterissä tai liityt sisäpiiriin, voit voittaa lukemista koko kesäksi.

Mikään ei tietenkään estä tekemästä kaikkia kolmea.

Yhdelle onnelliselle lähtee paketissa nämä teokset:

Jaossa on siis yhteensä 10 kirjaa, jotka toivottavasti riittävät koko kesäksi. Osan kirjoista tilasin ihan vain pois jaettavaksi ja osa on ajautunut minulle erinäisten vaiheiden kautta, mutta nyt on aika laittaa ne kiertämään.

Huomion arvoista on myös se, että olen lukenut kirjat tai ainakin yritän ehtiä ne lukemaan ennen arvontaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ne sisältävät sormenjälkiä ja jopa jokunen kuolatippa on saattanut suupielestä livahtaa oikein mehukkaiden juttujen kohdalla. Jos haluat korkata kirjat aivan uunituoreina, niin tämä arvonta ei ole sinua varten.

Aikaa osallistua on 31.5.2017 klo 23:59:59 asti.

Postiin paketti lähtee kesäkuun ensimmäinen päivä ja sillä varauksella, että kaikki teokset ehtivät saapua siihen mennessä.

Lopuksi

Puusepillä on sanonta, joka väittää, että milli ei tunnu kuin pankkitilillä. Itse asiassa kyllä tuntuu ja vaikka internetin ihmeellisessä maailmassa miljoona ei ole niin kovin suuri luku, niin minä nautin siitä täysin siemauksin.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Riittävästi vanhaa ja sopivasti uutta

porssipaiva

porssipaivaJoskus, kun luulet keksineesi jotain hienoa, voit olla melkein varma, että joku muu on tehnyt saman jo paljon aikaisemmin. Valitettavasti vielä ihmisiä ei saa tuotettua valmiilla ohjelmistolla, vaan jokaisen on itse rakennettava oma ohjelmistonsa. Siitä huolimatta on suuri mysteeri, että miksi niin paljon arvokasta tietoa säästämisestä ja sijoittamisesta jää ohjelmoimatta niin monille. Onhan näistä puhuttu jo aikojen alusta asti.

Ajatuksissani on viime aikoina ollut historian havinaa oikeastaan kahden eri tapauksen johdosta. Ensimmäinen ajatuksia herättävä episodi löytyy Mad Fientistin podcastista, jossa hän keskustelee Vicki Robinin kanssa. Vicki Robin kirjoitti legendaarisen rahaoppaan ”Your Money or Your Life” vuonna 1992 (tunnustan, että tuo on vielä itselläni lukematta, mutta toivottavasti ei kovin kauaa). Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Joe Dominguezin kanssa, joka on sittemmin poistunut väljemmille vesille, mutta joka jäi eläkkeelle 31-vuotiaana vuonna 1969. Siis 1969 eli reilusti aikaisemmin kuin minä olin edes syntynyt! Haastattelussa on hyvin mielenkiintoista asiaa siitä, miten kirjan julkistamisen jälkeen Vicki on tehnyt työtä erilaisten hankkeiden parissa, joiden tarkoituksena on ollut jopa muuttaa maailmaa ja luonnollisesti ihmisten käsitystä rahasta. Syystä tai toisesta olen itse pyöritellyt paljon samoja ajatuksia ja kuka tietää – ehkä nyt ajat ovat muuttuneet ja säästämisestä ja sijoittamisesta voi tulla valtavirtaa.

Toinen saman tyyppinen elämys oli viime viikolla, kun sain kutsun Yle Puheen Pörssipäivään. Omat juttuni ovat sitä samaa kuin tähänkin asti, mutta sen sijaan seura oli erittäin mielenkiintoista. Lisäkseni vieraina olivat Pasi Havia (Kohti taloudellista riippumattomuutta, Erilainen ote omaan talouteen, HCP Quant) sekä Tomi Salo (Osakesäästäjien keskusliitto ja pitkäaikainen ”eläkeläinen”). Lähetyksessä Pasi sanoo, että ei ehkä ole ihan eläkeläinen vielä, mutta oma arvaukseni on, että kauheasti ei mene pieleen vaikka pitäisin heitä kumpaakin taloudellisen riippumattomuuden ammattilaisina.

Tavalliselle kadun tallaajalle ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta istuskella radiossa kahden eläkeläisen kanssa. Sen sijaan tällaisella possulle joka päivästä toiseen elää ja hengittää taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua, oli tilaisuus varsin ainutlaatuinen. Vähän kuin jääkiekko junnu olisi istunut samaan pöytään Selänteen ja Kurrin kanssa. Tähän mennessä tähänastisessa elämässäni, voidaan ne henkilöt ketkä olen tavannut ja jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden, laskea yhden käden kolmella sormella.

Uskon siihen, että paras tapa päästä sinne minne haluaa, on ottaa selvää miten muut ovat tehneet sen aikaisemmin. Jos siis kuuntelen oikein tarkkaan taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneita, tulen myös itse löytämään sinne. Ehkäpä sinun kannattaisi tehdä samoin ja poimia herroilta parhaat vinkit talteen. Mistähän löytyisi Kuluttajan eloonjäämisoppi sekä Penninvenyttäjän opas?

Kuuntelemisen ja opiskelun jälkeen toteuttamisen vastuu jää sitten sinulle ja minulle. Ja hyvä niin – voimmehan valita parhaat kermat kakun päältä.

Yhdessä asiassa olen kuitenkin Tomin kanssa eri mieltä. Uskon (ainakin) vielä siihen, että säästäminen ja sijoittaminen ei ole mahdollista vain harvoille ja valituille (20 % ihmisistä), vaan se on mahdollista paljon suuremmalle ihmisjoukolle. Ehkäpä te yhdessä kanssani todistatte, että jokainen voi halutessaan löytää itselleen sopivan tavan säästää persoonasta riippumatta. Ja jokainen voi tuoda säästämiseen ja sijoittamiseen jotain uutta.

Nyt kun tuli puhetta uudesta ja vanhasta, niin saatatte huomata pientä muutosta blogin ulkoasussa. Paljon vanhaa, mutta myös jotain uutta. Jos huomaat jotain erikoista tai toimimatonta niin kiitän ja kumarran, jos viitsit laittaa siitä viestiä. Suurin muutos on ehkä kirjasto, johon yritän kerätä mahdollisimman kattavasti taloutta käsittelevät blogit. Jos oma suosikkisi tai kirjoittamasi blogi puuttuu listasta, niin jätä kirjaston kautta ehdotus ja korjaan puutteen.

Kiitos ja kumarrus Pörssipäivän juontajakaimalle kutsusta! Ehkäpä taas säästämisen ja sijoittamisen ilosanoma leviää yhden korttelin pidemmälle.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Tilinpäätös 2016 osa 2/2 – Yhteenveto

tilinpäätös

tilinpäätös-2016-2Tilinpäätöksen ensimmäisessä osassa käsittelin blogitulot sekä muut sivutulot. Tässä toisessa osassa on tarkoitus laittaa koko vuosi pakettiin. Tekisi mieli sanoa, että viime vuosi oli suorastaan täydellinen. Siltä se ainakin tuntui. Kovin valitettavaa on se, että sain vielä maksaa jo aikaisemmin tehdyistä virheistä ja niistä johtuen vuosi jäi lopulta suhteellisen vaisuksi. Tilinpäätöstä lukiessa kannattaa huomioida, että lukujen asettelu on yhtä paljon taidetta kuin tiedettä. Olen tehnyt ratkaisut sen perusteella mikä itsestäni on tuntunut loogiselta ja pyrkinyt perustelemaan ne parhaani mukaan.

Tulot

Alla yhteenvetona kaikki tuloni nettona vuosilta 2016 ja 2015. Työkuukausia kertyi molempina vuosina täydet 12. Kovin suurta eroa tuloissa ei ole, mutta onneksi suunta on oikea ja 2016 nettotulot olivat reilut pari tonnia enemmän kuin 2015.

tilinpäätös-2016-tulot

Tulot jakautuivat 2016 seuraavasti:

  • ansiotulot 27 911 €
  • osingot 5 320 €
  • vuokratulot 754 €
  • yrityksen tulos 6 560 € (8 803 € – osinko 2 243 €)
  • veronpalautus 145 €
  • Yhteensä 40 690 €

Varsinaisten ansaittujen tulojen lisäksi kerrytin vuoden aikana 5358 euroa muita tuloja. Suurin osa johtui siitä, että olen luuseri joka ei tule aikuisena toimeen omillaan. Muuten samaan kategoriaan upposivat verovapaat korvaukset ja syntymäpäivälahjani.

Menot

Vuonna 2016 menot olivat yhteensä 10 843 euroa (2015 menot 10 542 €). Edelliseen vuoteen verrattuna menot pysyivät käytännössä samassa. Sen sijaan vuoden 2017 menot tulevat olemaan selkeästi suuremmat. Viime vuonna asuntolaina oli lyhennysvapaalla puolet vuodesta, mikä helpotti menoissa. Tänä vuonna on jo tähän mennessä kertynyt ylimääräisiä kustannuksia varmaan lähemmäs 2000 euroa. Lisäksi tulen syömään kuin sika ja taloyhtiöön on tulossa pientä remonttia.

tilinpäätös-2016-kulut

Suurin menoerä on asuminen. Lainan lyhennyksiin ja korkoihin sekä asunnon vastikkeisiin ja sähköön meni melkein puolet koko vuoden budjetista. Seuraavana listalta löytyvät liikkuminen ja ruokailu. Koira ansaitsisi edelleen potkut. Hauskaa on nähtävästi ollut hyvin rajallisesti, koska harrastuksiin on mennyt vain 564 euroa. Ehkäpä myös tätä täytyy tuunata kuluvana vuonna.

Säästöprosentti

Säästöprosentin laskennassa päädyin pohdintojen jälkeen malliin, jossa lasken säästöprosentin kassavirtojen perusteella. Hyvä esimerkki tästä ovat vuokratulot: vaikka vuokratuloja tuli reilut 700 €, niin säästöprosentissa käytin vuokratuloina 295 euroa, jolloin lainan lyhennykset näkyvät kuluna. Sen sijaan asuntojen verot on ikään kuin palautettu ansiotuloihin, joista olen ne jo maksanut ennakonpidätyksinä. Lisäksi oman asuntolainen lyhennykset ovat kuluna, koska niihin käytetty raha on pankkitililtä poistunut. Toisaalta ylimääräinen lainan lyhennys ei ole kuluna, koska se vääristäisi säästöprosenttia liikaa. Ylimääräisiä lyhennyksiä tuskin on jatkossa tulossa ja kuukausittainen kassavirta on eläkkeen kannalta se merkitsevä.

Ainoa poikkeus kassavirtaan perustuvaan säästöprosenttiin on yrityksen tulos, jonka laskin mukaan sellaisenaan. Kyse on luonnollisesti firman rahoista eikä minun rahoistani, mutta toisaalta tuntuisi hullulta, että en huomioisi sivutulojani ollenkaan. Oman yrityksen osingot ovat sekä plus- että miinusmerkkisenä, koska firman tuloksessa ja osingossa on kyse samasta rahasta, joten en voi sitä laskea mukaan kahteen kertaan.

Lisäksi huomioin säästöprosentissa muut tulot, koska kyllä ne säästöön ovat jääneet vaikka pääosin minulla ei niiden kanssa ole mitään tekemistä ollut.

tilinpäätös-2016-yhteenveto

Riippuen siitä huomioinko muut tulot säästöprosentissa ja lasketaanko lainan lyhennys kuluksi, niin säästöprosentti on vuodelta 2016 jotain 74 % ja 78 % välissä. Ehkäpä 76,3 % on riittävän lähellä totuutta.

Luovutusvoitot ja tappiot

Toivottavasti vuosi 2016 on viimeinen kun saan maksaa kalliisti virheistäni.

  • Luovutustappiot 13 492 €
  • Luovutusvoitot 7 830 €

Luovutustappiot syntyivät sijoitusasunnon myynnistä ja voitot puolestaan Suomi-osakkeista. Myin loppuvuodesta voitollisia sijoituksia ja ostin ne takaisin, jotta sain osan vähennyskelpoisista luovutustappioista käytettyä. Nämä tappiot syntyivät viime vuonna (Edit. vuonna 2015), joten ne eivät ole vielä vähennyskelpoisia osingoista. Tappioita jäi kyllä vielä jäljelle reilut 16K, joten halutessani voin tehdä isojakin peliliikkeitä ilman veroseuraamuksia.

Varat, velat ja tunnusluvut

Alla nykyinen varallisuus ja vertailu vuoden 2015 lopun tilanteeseen.

tilinpäätös-2016-varat&velat

Kevyt tase – kevyt mieli. Viime vuoteen verrattuna varoissa ja veloissa on tapahtunut melkoisesti muutoksia. Velat ovat pienentyneet noin 78K ja varat 37K. Olo on myös sen mukainen eli hyvin kevyt ja stressitön.

tilinpäätös-2016-tunnusluvut

Nettovarallisuus kehittyi vuoden aikana mukavasti ja samoin sijoitusvarallisuus. Vuosia eläkekassaan napsahti 2 lisää. Tällä vauhdilla eläkkeen koittaessa kassa olisi hyvin lähellä 30 vuotta mikä riittäisi enemmän kuin mainiosti eläköitymiseen. Toisaalta kulujen nousu voi tuoda omat haasteensa projektiin ja varmasti kurssiromahduksiakin on luvassa ennemmin tai myöhemmin.

Eläketavoite

Eläkkeeni on tarkoitus alkaa 31.12.2022 luottaen siihen, että eläkelaskuri ei erehdy. Laskurissa olen käyttänyt kuluinani 1000 euroa (2013 rahassa) ja sijoitusten tuottona inflaation jälkeen 5,5 %. Vielä toistaiseksi eläkkeeni on määritetty eläkekassan mukaan eikä esimerkiksi kassavirran. Tällä hetkellä tavoite sijoitusvarallisuus on noin 440K. On hyvin mahdollista, että joudun tuunaamaan tavoitetta jatkossa, jos kuluni nousevat.

Toki olen myös leikitellyt ajatuksella, että siirrän eläkettä viidellä vuodella eteenpäin, jolloin kassa mahdollistaisi reilun 2K kulutuksen. Kymmenellä vuodella siirtäminen mahdollistaisi jo reilusti yli 3K kulutuksen. Toistaiseksi näköpiirissä ei ole mitään syytä kulujen nousuun ja vapaus on tuhlaamista tärkeämpää, joten jatketaan vanhalla tutulla tavoitteella.

Käyrästä näkee selkeästi milloin olen käynyt asuntokaupoilla ja alkuvuodesta 2016 ollaan käyty hyvin syvällä miinuksella tavoitteeseen nähden. Loppuvuodesta sain kuitenkin hyvin kirittyä ja lopputulos on se, että olen -28 000 euroa perässä tavoitettani. Tämä on itseasiassa täsmälleen sama luku kuin viime vuoden lopussa. Kirittävää siis riittää, mutta toisaalta kun huomioidaan luovutustappiot ja se, että omassa asunnossa on kiinni noin 10K enemmän kuin olin suunnitellut, niin vielä en ole valmis luovuttamaan.

Tasaisella tahdilla kiriminen tarkoittaisi 1500 euron kuukausittaista sijoitusta aina eläkkeen alkamiseen asti. Ei ollenkaan mahdotonta, jos palkka rullaa ja sivutuloja kertyy nykyisellä tahdilla.

tilinpäätös-2016-tavoite

Yhteenveto

Vuoteen mahtui sekä positiivisia että negatiivisia asioita. Vanhat virheet vielä piinasivat, mutta toisaalta säästäminen toimii erittäin hyvin. Ehkäpä nyt vanhat tuhkat on karisteltu ja jatko on pelkkää ruusuilla tanssimista.

Mikä tärkeintä – unelma elää yhä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Blogitulot, sivutulot ja lisätulot – Tilinpäätös 2016 osa 1/2

Pohatta-tilinpäätös-2016-1

Pohatta-tilinpäätös-2016-1Uutta tekstiä on taas toivottu kovasti ja ilmassa on ollut myös hieman epäilyksiä siitä, että oma motivaationi olisi ollut hukassa. Näin ei kuitenkaan ole ja esimerkiksi tammikuun kuukausikatsausta en suinkaan vapaaehtoisesti ole jättänyt väliin. Motivaatiopula olisi itseasiassa ollut paljon miellyttävämpi vaihtoehto.

Valitettavasti nappasin pikku pöpön ja olen viettänyt jo pidemmän ajan sairastaen. Tästä ajasta muutaman viikko on vierähtänyt ihmiskorjaamolla letkun jatkona. Kirjoittaminen ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollista. Lisää tarinaa tästä on mahdollisesti luvassa myöhemmin, mutta nyt olen vain kiitollinen siitä, että ylipäänsä saan jatkaa kirjoittamista.

Tammikuun kuukausikatsaus jää väliin ja yhdistän sen helmikuulle. Muuten pyrin kirimään aikatauluja sen mukaan miten vointi antaa myöden. Nyt pitkä pihtaus on hetkeksi ohi ja ensimmäisenä on aika sukeltaa viime vuoden numeroihin.

Jokaisen kuukausikatsauksen kohdalla olen ilmoittanut, että kerrytän henkilökohtaisten tulojen lisäksi pottia yhden miehen yritykseni kassaan. Toisin sanoen olen jemmannut lukuja koko vuoden. Taustalla on lähinnä käytännön syitä, kuten kirjanpitoa. Vaan nyt on aika kurkistaa kulisseihin ja tilinpäätöksen ensimmäisessä osassa kerron tarkemmin mitä kaikkea yritykseen kassaan kertyi vuonna 2016. Toisessa osassa vedän yhteen hela hoidon ja luonnollisesti kerron miltä eläkeaikataulu näyttää tällä hetkellä.

Edellisessä tilinpäätöksessä herkkua riitti kolmen postauksen verran, mutta tällä kertaa olen tiivistänyt kahteen. Sivutulojen puolesta vuosi 2016 päätyi hyvin pitkälti samoihin lukuihin kuin vuoden 2015 tilinpäätöksessä. Jos olet uusi blogissa, niin olen kertonut omista sivutuloistani artikkelissa sivutyöstä lisätuloja. Pidemmittä puheitta tässä vuoden 2016 tuloslaskelma.

yrityksen_tulos_2016

Sivutulot

Urheiluvalmennukset ovat yritykseni pääasiallinen ansaintamenetelmä. Noin 82% eli 10 200 € liikevaihdosta oli urheiluvalmennusten ansiota. Valmennuksia harrastelin noin 8,5 kk ajan ja kahtena iltana viikossa sekä hieman satunnaisia kertoja päälle. Tilaisuus olisi ollut tehdä enemmänkin töitä, mutta aikapulan ahdistaessa ei ylimääräistä energiaa löytynyt enempää. Oli mielenkiintoista huomata, että edelliseen tilinpäätökseen verrattuna urheiluvalmennusten osuus liikevaihdosta oli pudonnut merkittävästi (96 % vuonna 2015).

Blogitulot

Blogista tienasin vuonna 2015 muutamia kymppejä, mutta tänä vuonna pääsin blogitulojen ja siihen liittyvien tulojen ansainnassa hieman reiluun 2000 euroon. Melkoinen hyppäys aikaisempaan! Blogin olen laittanut firman nimiin, koska blogin pyörittäminen ja tulojen ilmoittaminen on näin yksinkertaisempaa.

Suurimman osan blogituloista ansaitsin viettämällä parasta päivääni ikinä sekä sponsoroidusta artikkelista, jonka siivellä pääsin huvittelemaan Teslan rattiin. Näiden osuus oli yhteensä 1250 euroa.

Lähes passiivisia blogituloja kerään näyttämällä mainoksia Google Adsensen kautta ja lisäksi TradeTrackerin*(Lisätietoa TradeTrackeristä) kautta esillä on Nordnetin* mainoksia. Passiivisia tuloja kaikista blogituloista oli 750 euroa. Suurin osa tuloista kertyi kesällä jolloin P.Ohatta näkyi enemmän valtamediassa. Viimeaikoina ansioita on kertynyt noin euro päivässä.

Rahan takia en blogia kirjoita, mutta silti tuloja on mielenkiintoista seurata. Blogin mainoksissa olisi varmasti paljon optimoitavaa, mutta tämä ei ole nykyhetken murhe. Ehkä sitten joskus. Jokainen euro on kuitenkin plussaa.

Liiketoiminnan muut tuotot liittyvät arvonlisäveron alarajahuojennukseen.

Kulut

Kulut ovat lähinnä kertausta viime vuodelta.

Suhteellisen usein saan yhteydenottoja liittyen yrityksen kuluihin. Voisi kuvitella, että yrityksen pyörittäminen olisi kallista. Paljon kuitenkin riippuu siitä mitä osaat itse tehdä. Ainoat pakolliset myynteihin liittymättömät kustannukset ovat netti ja pankkipalvelut. Pankkipalveluista maksan tällä hetkellä 10,5 €/kk ja netistä 22,9 €/kk. Vaikka yritykseni maksaa netin, käytän sitä myös henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen (tietoliikenneyhteyden yksityiskäyttö).

Verkkosivut ovat nykypäivänä lähes pakolliset. Niiden tekemisen ja päivittämisen hoidan itse. Ainakin näin harrastustoimintana uusien taitojen opettelu on mielenkiintoista ajanvietettä. Lisäksi säästän rahaa ja parhaimmillaan saan uusia sivutulonlähteitä, kun pystyn myymään opittuja taitoja palveluina eteenpäin.

Kirjanpidon olen myös pitänyt itselläni ja sen ulkoistamista harkitsen vasta, jos joskus päädyn oikeaksi yrittäjäksi. Taloushallinto on päivätöiden puolesta sen verran tuttua, että oma kirjanpito ei juuri aikaa vie. Pienellä opettelulla samankaltaisen yrityksen kirjanpito onnistuu keneltä vain.

Kuluissa on myös olemassa omasta mielestäni harmaata aluetta, jossa voidaan perustella kulun olevan sekä yrityksen kulu, mutta toisaalta myös yrittäjän henkilökohtaista menoa. En tämän kanssa ole ottanut mitään riskejä, mutta suhteellisen laaja toimiala ja toiminta mahdollistavat monenlaisten kulujen tulkitsemisen yrityksen kuluiksi. Syystä tai toisesta en ole yrityksen kulujen kanssa ollut ihan yhtä tarkkana kuin omieni. Mieli tekee temppuja, kun kyse ei ole suoraan omista rahoista.

Verojen maksimointi

Viime vuoden tapaan olen pyrkinyt harrastamaan verojen maksimointia. En ole loppuvuodesta tehnyt mitään hankintoja ja mahdollisuuksien mukaan olen siirtänyt ne vuoden alkuun. Toimin näin, koska tarkoitukseni on jättää yrityksestä palkat nostamatta ja nostaa vain edullisinta osinkoa 8% nettovarallisuussäännön mukaan. Mitä enemmän maksan veroja, sitä paremman tuloksen olen tehnyt. Toisin sanoen, mitä enemmän maksan veroja sitä enemmän voin nostaa osinkoa.

Vuokratulot

Olin jo unohtanut, että vielä alkuvuodesta selkääni painoi valtava taakka, jota toiset kutsuvat sijoitusasunnoksi. Asunto oli vuokrattuna 2,5 kuukautta. Sinä aikana se tuotti nettona 754 euroa, josta lainan lyhennysten jälkeen käteen jäi 295 euroa. Koko tarinan voit lukea tästä: Vieläkin pahempi taloudellinen virheeni.

Yhteenveto

Sivutuloja kertyi vuonna 2016 noin 8300 euroa mikä on oikein mainio potti normaalin palkan päälle. Nämä ovat luonnollisesti firman rahoja kunnes nostan ne itselleni tavalla tai toisella. Lisäksi huomiona, että kuukausikatsauksissa yritykseni on arvostettu sen omistamien sijoitusten nykyarvon mukaan. Edullisinta osinkoa sen sijaan saan jaettua tänä vuonna reilut pari tuhatta euroa.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Vuosi taaksepäin

muna-pohatta

muna-pohattaVuosi vetää viimeisiä henkosiaan ja nyt on mainio hetki tarkastella mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Välillä on aina sellainen tunne, että ei ole tehnyt yhtikäs mitään. Ehkä yksi vuosi ehti taas vain livahtaa karkuun. Siltä se ainakin tuntuu, jos on latvasta yhtä laho kuin minä. Ei niinkään, että muistini ei olisi erinomainen ja veitsenterävä, mutta valitettavasti se on kovin lyhyt. Onneksi kaikesta on arkistossa mustaa valkoisella!

Yleensä vuoden vaihteessa tulee aina suunniteltua kaikkea mahdollista, joten nyt on oiva hetki palata vuosi taaksepäin ja katsoa miten viimekertaisten suunnitelmien kävi.

Asetin vuodelle 2016 yhden ja ainoan tavoitteen. Tehdä unelmistani totta eli halusin pystyä ansaitsemaan elantoni puhtaasti oman yritykseni kautta. No – jokainen blogia seurannut tietää, että eihän se nyt ihan niin lopulta mennyt. Irtisanouduin kyllä aikaisemmasta työstäni, mutta en ehtinyt olla yrittäjänä (työttömänä) kuin viisi päivää. Kovasti luulin viettäneeni viimeisen tavallisen työpäiväni, mutta petturin peliliikkeet veivät voiton ja päädyin takaisin päivätyön ääreen.

Vaikka unelmani täysipäiväisestä yrittäjyydestä ei toteutunut, niin monia varmasti kiinnostaa miten sen yhden ja ainoan unelman eli Talouden Personal Trainerin kävi.

Talouden Personal Trainer

Olisi mukavaa kun tässä kohtaa voisi sanoa, että asiakkaita riitti ja rahaa virtasi sisään ovista ja ikkunoista. ”Varmoja” asiakkaita kyllä riitti, mutta valitettavasti kovin moni varma tapaus katosi kuin pieru Saharaan. Varma on varma vasta, kun nimi on paperissa. Todellisuudessa yhteydenottoja tuli ehkä 15, joista 6 johti tapaamiseen. Näistä saldona oli neljä kertaistumalla ratkennutta tapausta, yksi upean mahtava onnistuminen ja yksi täydellinen epäonnistuminen.

Kaikkein hauskinta on se, että laskutukseen asti päätyi vain yksi asiakas. Yksi ainoa! Eikä siinä vielä kaikki nimittäin tämä maksava asiakas oli se ainoa epäonnistuminen, joten palautin hänelle koko summan. Epäonnistumisella tarkoitetaan tässä kohtaa sitä, että asiakkaan taloudenpidossa ei tapahtunut merkittävää muutosta aikaisempaan verrattuna. Mahdollisuuksia olisi kyllä ollut. Sekä onnistunut että epäonnistunut tapaus ovat tulossa blogiin spekuloitavaksi joskus lähitulevaisuudessa.

Haasteet ja tulevaisuus

Iso haaste on se, että he ketkä eniten apua tarvitsevat eivät ole siitä valmiita maksamaan. Moni olisi ehkä valmis maksamaan pikakurssista tai valmennuksesta, mutta oma motivaationi näihin ei ole kovin suuri. Oma motivaationi on onnistumisten tuottaminen ja yhden pikakurssin jälkeen vain harva saa tartuttua tuumasta toimeen. Kyse ei ole monimutkaisista asioista ja selittäminen kyllä onnistuu nopeasti, mutta jos tämä ei johda mihinkään, niin mielestäni se on yhtä tyhjän kanssa.

Yleisin suhtautuminen talousvalmennukseen on tämä:

”Aivan mahtava idea. Tälle on kyllä varmasti kysyntää. Tiedän ainakin pari tyyppiä ketkä voisivat tulla asiakkaiksi, mutta en minä sentään itse tätä tarvitse.”

Vuoden 2016 Talouden Personal Trainerin tulovirta oli siis pyöreä nolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menetelmä olisi huono. Sitä se kyllä tarkoittaa, että bisneksenä idea oli täysin paska. Tai jos ei idea, niin vähintäänkin toteutus. Klinikka oli auki ehkä 6 kk, mutta jo jokin aikaa sitten laitoin lapun luukulle ja päätin, että en edes ota maksavia asiakkaita. Eikä niin, että niitä nyt olisi ollut netti pullollaan, mutta useammalle kuitenkin ilmoitin, että klinikka on suljettu. Jostain syystä rahan vastaanottaminen teki hyvästä harrastuksesta huonomman. Toteutusta on toki aina mahdollista viilata. Ehkä pienillä muutoksilla olisi mahdollista saada aikaan myös jonkinlaista liiketoimintaa, mutta tämä ei ole ainakaan vuoden 2017 agendalla. Vaan niin kuin sitä sanotaan – never say never.

On selvää, että tällaisenaan Talouden Personal Trainer ei ole minkäänlainen bisnes. Sen sijaan se on mainio harrastus ja vuodelle 2017 muutin hieman konseptia:

  • Haluan tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti tarvitsevat apua.
  • En halua vastaanottaa rahaa, koska se muuttaa mukavan toiminnan liian lähelle työtä. (Tämä on onneksi yksi yhteen myös yleisen maksuinnokkuuden kanssa)

Ratkaisu on yksinkertainen. Enää valmennusta ei olekaan mahdollista ostaa ja otan valmennukseen mukaan tulevana vuonna korkeintaan muutaman henkilön. Jokaiselle osallistujalle valmennus on täysin maksutonta, mutta vaatii täyden panostuksen. Mukaan voi hakea täältä.

Ensi vuonna Talouden Personal Trainer tulee olemaan jotain mikä tuottaa itselleni hyvän mielen sekä toivottavasti myös muutaman blogikirjoituksen.

Lopputulos

Tällä kertaa selvisi, että bisnesmalli ei ole sellaisenaan toimiva enkä itse tykännyt talousvalmennuksesta työnä. Lopputulos on tavallaan sivuseikka, vaikka todellinen onnistuminen olisikin ollut miellyttävämpi vaihtoehto. Uskon, että myös jatkossa yhden ainoan tavoitteen strategia on paras. Ajatus ei karkaile, tavoite tulee mietittyä huolella ja todennäköisyys sen toteuttamiseen on paljon suurempi, kuin sellaisessa mallissa, jossa tavoitteita on useampia. Ainahan voi ottaa uuden tavoitteen, jos edellisen saa toteutettua puolessa välissä vuotta.

Kaikesta huolimatta toteutin sen mihin lähdin. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska kokeileminen on ainoa tapa selvittää, että onko asioita oikeasti mahdollista toteuttaa. Joskus osuu, joskus ei, mutta yleensä lopputulos on jotain niiden välistä.

Saa nähdä mitä vuosi 2017 tuo tullessaan!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.