Saituri: 10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Lisäksi saattaa olla outoa, että en jatka Saiturin tarinoita omilla ajatuksillani. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän kirjoituksia lukemisen arvoisena.

Joskus saattaa jopa tulla aika, kun jatkan Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi. Tästä johtuen edes kommentointi ei ole mahdollista. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 14.1.2010 ja on erittäin ajankohtainen myös itselleni, koska juuri tällä viikolla päivitin läppärin.

10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa

Välillä järkevien ostopäätösten tekeminen tuntuu erinomaisen hankalalta. Olen tullut jo kauan aikaa sitten siihen tulokseen, että itse olen suurin syypää näihin hankaluuksiin. Vähemmän loogisia ja aika ajoin suorastaan järjettömiäkin päätöksiä tulee tehtyä tasaisin väliajoin.

Viimeisin tällainen hetki oli varmaankin uuden tietokoneeni osto, josta Joulukuussa kirjoitin. Kone on kaikkea sitä mitä haluan ja periaatteessa tarvitsen, mutta tosiasia on se, että vanhakin koneeni toimii yhä kuin uusi.

Mikä sitten ajaa tällaisiin päätöksiin, joilla ei logiikan mittelöissä kovin pitkälle päästä? Ihmisinä olemme oppineet luottamaan omaan arvostelukykyymme ehkä liikaakin, emmekä aina osaa varoa omaa itseämme ja niitä irrationaalisia impulsseja, jotka pelottavan usein saavat vallan.

Miksi teemme typeriä valintoja uudestaan ja uudestaan?

Sain ainakin osittaisen vastauksen tähän ongelmaan mahtavasta kirjasta nimeltä Predictably Irrational: The Hidden Forces That Shape Our Decisions. Silmät avautuivat jälleen lisää viihdyttävän, helppolukuisen ja informatiivisen kirjan äärellä (kirja on englanninkielinen, enkä ole suomennosta siitä löytänyt).

Predictably Irrational on kirja, jonka jokaisen kuluttajan tulisi lukea ymmärtääkseen ympärillään tapahtuvia asioita ja omaa käytöstään enemmän ja paremmin.

Predictably Irrational on mielenkiintoinen tutkielma siitä miksi ja miten ihmiset on syntyjään ohjelmoitu käyttäytymään ”järjettömästi” ja siitä miten markkinointivelhot pyrkivät vielä vahvistamaan tätä viettiä. Vaikka ihmisinä olemme pakostakin itsekkäitä, on juuri siksi ihmeellistä miten helposti meidät voidaan manipuloida toimimaan omaa parastamme vastaan.

On äärimmäisen tärkeää, että opettelet ymmärtämään miksi sinäkin käyttäydyt epäloogisesti useammassa asiassa kuin luuletkaan. Jos et ymmärrä miten nämä epäloogiset toiminnot ottavat sinussa vallan, hyökkäävät markkinointivampyyrit kimppuusi ja repivät sinusta viimeisetkin eurot irti ilman että edes huomaat mitään tapahtuneen.

1. Kaikki on suhteellista

Kirjan varsinainen sisältö alkaa pohdinnalla siitä miten päätöksentekomme on hyvin suhteellista – tarkoittaen sitä, että käytämme vertailuja päätöksentekomme lähtökohtana riippumatta siitä sopiiko se tilanteeseen. Räikeimmin tämä tulee esiin kaupassa valitessamme tuotetta monen vaihtoehdon joukosta.

Harvemmin tulee valittua se kaikkein kallein, tai kaikkein halvin, vaan jokin siltä väliltä, useinmiten kalleimmasta seuraava. Uskottelemme tietenkin itsellemme ostoksen paremmuutta hinta/laatusuhteella ymmärtämättä, että otimme hyllystä juuri sen mitä kauppias meidän halusikin ottavan. Tähän taipuvainen käytös on nimittäin erittäin hyvin tiedossa kaupan alalla ja tuotteet hinnoitellaan se mielessä. Se keskihintainen, käteen päätynyt tuote on melkein poikkeuksetta se, jossa on suurin voittomarginaali.

Kun Williams-Sonoma esitteli leipäkoneet maailmalle, vetelivät myyntiluvut alamaissa. Vasta kun mallistoon lisättiin ”luksus”-malli, joka oli 50% peruskonetta kalliimpi, alkoi myynti vetää kuin häkä.  Miksi? No siksi, että perusmalli vaikutti nyt sikahalvalta, vaikka sen hintaa ei oltu muutettu mitenkään. Tärkeintä oli se, että asiakkaalle muodostui vertailukohta.

Miettiessään, että ostaako 25$  kynän, suurin osa ihmisistä hyppäisi autoon, ja ajaisi 15 minuutin päähän kauppaan, jossa sama kynä olisi 18$. Kuitenkin, jos sama henkilö miettii 455$ puvun ostamista, ei hän enää näkisi samaa vaivaa säästäkseen saman 7$. Säästetty summa ja käytetty aika on molemmissa tapauksissa sama, mutta lopputuloksena syntynyt toiminta on kovin erilainen. Suhteellista ajattelua on syytä varoa, koska se tulee mukaan päättelyyn niin kovin helposti.

  • On vaikuttavaa huomata, että jotkin premium -luokan tuotteet ovat olemassa pelkästään harhautusmielessä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne ovat hyllyssä vain saadakseen halvemmat tuotteet näyttämään houkuttelevammilta, koska vertailu on asiakkaalle näin helpompaa. Ei siis missään nimessä pidä vertailla pelkästään saman valmistajan erihintaisia tuotteita, vaan laajentaa vertailua eri valmistajien saman tason tuotteisiin ja keskittyä niihin.
  • Älä anna prosenttialennusten huijata sinua pienissä ostoksissa. Okei, sait ehkä 25% alennuksen, mutta paljonko jouduit käyttämään sen saavuttamiseen vaivaa ja aikaa? Oliko se sen 5 euron tuotteen arvoista?

2. Kysynnän ja tarjonnan virheelliset kuvitelmat

Tässä kappaleessa Ariely tuo esiin sen inhimillisen taipumuksen, että ”ankkuroimme” hintakäsityksemme ensiksi nähtyyn vertailukohtaan. Jos menet ostamaan vaikkapa digiboksia Gigantista, käytät ensiksi nähdyn (ankkuri usein syntyy jo hyvissä ajoin ennen kauppaan astumista) digiboksin hintaa ankkurikohtana vertailussa muihin digibokseihin. Ensialtistus tuotteen hinnalle toimii kriteerinä vertailussa kaikkiin muihin hintoihin.

Juuri tästä syystä uusien tuotteiden tullessa markkinoille (huomattavissa esimerkiksi DVD- ja Blu-Ray -laitteiden tapaisten tuotteiden myynnissä), on myyjien järkevää ylihinnoitella tuote reilusti, näin pedaten myyntipiikkiä, kun hinta myöhemmin hieman tippuu. Näin tuote vaikuttaa myöhemmässä myynnissä jopa halvalta, vaikka voittomarginaali olisi edelleenkin taivaissa. Näin hinta saadaan myös pidettyä korkeammalla pidempään.

Salvador Assael, lempinimeltään ”helmikuningas”, loi omin käsin mustien helmien markkinat, joista ei oltu kuultukaan koko helmibisneksessä ennen vuotta 1973. Hänen ensimmäinen yrityksensä mustien helmien markkinoinnissa epäonnistui täydellisesti; yhtäkään ei myyty. Niinpä hän meni ystävänsä, Harry Winstonin juttusille ja pyysi Winstonia laittamaan näitä helmiä näytille 5th Avenue:lle, liikkeensä ikkunaan varustettuna järjettömän kalliilla hinnalla. Sen jälkeen hän laittoi koko sivun mainoksia kiiltäväsivuisiin aikakauslehtiin, niin että mustat helmet komeilivat niissä timanttien ja rubiinien joukossa. Pian mustia helmiä alettiin pitää arvokkaina.

Simonsohn ja Loewenstein huomasivat, että ihmiset jotka muuttavat uuteen kaupunkiin, pitävät uudessa asuinpaikassaankin aiemman kotipaikan hintoja vertailukohtanaan kaikkeen. Ihmiset, jotka muuttavat Lubbockista Pittsburghiin (eli halvemmasta kalliimpaan) ahtavat perheensä pienempiin asuntoihin vain maksaakseen saman summan vuokraa kuin edellisessäkin. Ihmiset jotka muuttavat Los Angelesista Pittsburghiin (kalliimmasta halvempaan) eivät säästä ylijääviä rahoja, vaan muuttavat kartanoihin.

  • Mitoita ostoksesi oikeiden tarpeidesi mukaan, älä tilanteesi tai lompakkosi koon mukaan. Mitä oikeasti käytät? Paljonko sitä käytät ja miten usein?
  • Yritä mahdollisimman objektiivisesti mitata ostoksesi aito arvo. Paljonko siitä oikeasti hyödyt verrattuna esimerkiksi muihin ajanviettotapoihin tms. On parempi verrata tuotteen hintaa johonkin muuhun kiinnekohtaan elämässä kuin hyllyn toiseen samankaltaiseen tuotteeseen. Näin tuotteen arvo sinulle tulee paremmin esiin.

3. Ilmaisen hinta?

”Ilmainen” on sellainen taikasana, että se saa melkeinpä kenet tahansa menemään sekaisin ja heittämään arvostelukyvyn romukoppaan. Se, että saa jotain ”ilmaiseksi” saa meidät tekemään asioita, jotka vievät pohjan koko ilmaisuuden idealta. Hyvä esimerkki on esimerkiksi verkkokauppojen ilmaiset postitukset jos ostoksesi ylittää tietyn summan, vaikkapa 40 euroa.

Tällä keinolla sinut saadaan ostamaan melkeinpä aina enemmän kuin mitä ensiksi aioit. Olisihan se typerää maksaa postimaksu 30 euron ostoksesta, kun 10 euron lisäostoksella saat tilauksen ilmaiseksi postitettuna… vai miten se meni? Tämä taktiikka nimittäin nostaa kaupan voittoja aika merkittävästi enemmän kuin mitä tuo ”ilmainen” postitus kauppiaalle maksaa. Maksat siis extraa tuotteesta jota et alunperin ollut edes ostamassa.

Ariely, Shampanier, ja Mazar suorittivat kokeen käyttämällä Lindtin konvehteja ja Hersheyn suklaasuukkoja. Kun konvehti maksoi 0.15$ ja suklaasuukko maksoi 0.01$, 73% koehenkilöistä valitsi konvehdin ja 27% suklaasuukon. Kun konvehdin hinta oli 0,14$ ja suklaasuukon sai ”ilmaiseksi”, 69% valitsi suklaasuukon ja 31% valitsi konvehdin. Perinteisen talousteorian mukaisesti hinnanlaskun ei olisi pitänyt aiheuttaa muutosta käyttäytymisessä, mutta silti niin kävi.

Arielyn teorian mukaan punnitsemme normaaleissa ostotilanteissa niin hyvät kuin huonotkin puolet, mutta kun jokin on ilmaista, unohdamme ilmaisen asian mahdolliset huonot puolet. ”Ilmainen” saa meidät pitämään tarjottua asiaa huomattavasti arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on.

Ihminen yrittää mahdollisuuksien mukaan välttää tappioita. Kun hankimme jotain perinteisesti rahalla ostamalla, tulee tämä vietti esiin, mutta ”ilmaisen” tuotteen kohdalla haihtuu huonon diilin mahdollisuus mielestämme.

  • Pyrit pitämään ilmaista tuotetta arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on. Tätä viettiä voi vastustaa pyrkimällä skeptisyyteen kun ilmaisesta on kyse, sen sijaan että otat kaiken avosylin vastaan. Mieti miksi tuote on ilmainen ja mikä ilmaisuuden todellinen hinta on.
  • Ilmainen tavara tai palvelu tulee usein hyvin piilotettujen lisäehtojen kera. Ennenkuin hyppäät jonkin ilmaisen palvelun tai tuotteen kelkkaan, mieti miten se vaikuttaa tuleviin päätöksiisi. Millaisia maksullisia vaihtoehtoja vältät valitsemalla ilmaisen vaihtehdon ja miksi?
  • Miten paljon vaivaa ilmainen vaihtoehto vaatii? Ovatko maksulliset vaihtoehdot ehkä sittenkin parempia vähemmän vaivan vuoksi? Kuinka arvokasta aikasi on?

4. Sosiaaliset normit määräävät

Sosiaaliset pelisäännöt näyttelevät suurta osaa päätöksenteossamme. Suomi on kokemukseni mukaan poikkeus, mutta muualla maailmassa pienen rahallisen korvauksen tarjoaminen naapurille saadaksesi hänet auttamaan vaikkapa sohvan kantamisessa katsotaan jopa loukkaukseksi; korkeintaan kaljan voi tarjota. Mistä tällainen kummallisuus johtuu; eikö raha ole aina rahaa?

Se johtuu siitä, että sosiaaliset normit (eli se, mikä yhteisössä katsotaan hyväksyttäväksi) ovat tällaisissa tapauksissa markkinatalouden normeja voimakkaampia. Henkilö kokee, että rahallisen korvauksen ottaminen sotii hänen etiikkaansa vastaan ja esimerkiksi jollakin tavalla halventaa vaikkapa ystävyyssuhdetta ja sitä mihin se perustuu. Rahallisen korvauksen arvo on siis pienempi kuin se mielihyvä ja yhteisöllinen hyväksyntä mitä teosta saa. Palkkatyö ja sosiaalisten normien mukaan tehtävä työ toimivat täysin eri tasoilla.

AARP (hyväntekeväisyysjärjestö) pyysi lakimiehiä osallistumaan ohjelmaan, jossa he tarjoaisivat palveluitaan tarvitseville alennettuun 30$ tuntihintaan. Pyyntö tyrmättiin suoralta kädeltä. Kuitenkin, kun ohjelman johtaja pyysi lakimiehiä tarjoamaan palveluitaan ilmaiseksi, antoivat he .

  • Joku järjestö tai yritys saattavat houkutella sinua osallistumaan hankkeisiinsa vetoamalla sisäiseen yhteisöllisyyden tunteeseesi tai haluusi auttaa ja saavat sinut tekemään töitä heidän puolestaan vastikkeetta. Mieti pitkään ennenkuin suostut mukaan tällaisiin toimintoihin. Mitä sinä saat siitä irti ja mikä on houkuttelevan tahon motivaatio asiaan? Onko hyväntekeväisyytesi kohde todella sen arvoinen? Tekisitkö sen, jos siitä maksettaisiin palkkaa?

5. Tunteiden vaikutus

Kappaleessa käydään läpi sitä miten eri tavalla toimimme samassa tilanteessa riippuen siitä olemmeko ”normaalitilassa” vai esimerkiksi seksuaalisesti kiihottuneita. Tutkimuksen lopputuloksena oli, että teemme valintamme niin eri tavalla, riippuen tilastamme, että aivan yhtä hyvin valintoja olisi voinut olla tekemässä täysin toinen henkilö. Mikä tahansa tunnetila vaikuttaa merkittävästi päätöksentekokykyymme!

  • Vältä tekemästä päätöksiä tunteiden vallassa. Saat nimittäin harmittavan usein katua niitä päätöksiä jälkeenpäin.

6. Viivyttelyn ja itsehillinnän ongelma

Kirja tarjoaa näille ongelmille toimivan ratkaisun, johon kirjoittaja on päässyt käytännön kokeen kautta. Etukäteen tehdyt sitoumukset auttavat pitämään yllä tekemistä ja tavoitteeseen pyrkimistä. Pystymme huomattavasti paremmin hallitsemaan impulsiivista luonnettamme jos asetamme etukäteen selvät tavoitteet ja asetamme niille määräajat.

Suurimmat epäonnistumisemme tällä saralla tulevat yleensä siitä, että meillä ei ole minkäänlaisia käsin kosketeltavia tavoitteita ennen toimeen ryhtymistä.

Jos esimerkiksi aiomme tehdä suuren ostoksen, teemme huomattavasti parempia päätöksiä ottamalla tuotteesta selvää ennakkoon ja tutkimalla, että mitä ja minkälaisen härpäkkeen oikeasti tarvitsemme.

Sama koskee ajan käyttöä. Itse määritellyt määräajat ja virstanpylväät auttavat meitä pääsemään lähemmäs varsinaista määränpäätämme sen sijaan, että vaipuisimme viivyttelyn ja päättämättömyyden suohon.

Ariely suoritti luokassaan kokeen. Oppilaiden tuli kirjoittaa kolme esseetä.

– Ensimmäisen ryhmän tuli sitoutua päivämääriin johon mennessä heidän piti palauttaa kukin essee. Myöhästyneistä esseistä rangaistiin 1% pisteen menetyksillä. Varhaisista palautuksista ei saanut rangaistusta. Looginen tapa on tietenkin palauttaa kaikki esseet viimeisenä päivänä.

– Toiselle ryhmälle ei annettu mitään välipäivämääriä, vaan esseet tuli palauttaa viimeiselle tunnilla.

– Kolmas ryhmä ohjastettiin palauttamaan esseet 4:llä, 8:lla, ja 12:lla viikolla.

Tulokset? Ryhmä kolme (tiukka aikataulu) sai parhaat arvosanat. Ryhmä kaksi (ei aikataulua) sai huonoimmat arvosanat ja ryhmä yksi (itse määritelty aikataulu) sijoittui keskimmäiseksi. Antamalla oppilaiden sitoutua tiettyihin ennaltamäärättyihin aikatauluihin johti parhaimpiin tuloksiin.

  • Jos olet viivyttelijätyyppiä, pysy erossa halvan kokeiluajan sopimuksista, jotka muuttuvat kokeilun jälkeen kestotilauksiksi. Palvelujen tarjoajat luottavat siihen, että viivyttelet ja lopulta unohdat tuotteen / palvelun perumisen ennenkuin kokeiluaika on ohi. Tietenkin, jos sinulla on vähänkään selkärankaa, ovat tällaiset testitilaukset yleensä ihan hyviä ja itse käytän niitä aika ajoin.

7. Omistajuuden korkea hinta

On se pakko myöntää, että minäkin yliarvostan melkein kaiken, jonka ”omistan”. Tämä on yksi syy, miksi kotiin kertyy helposti niin paljon oikeasti tarpeetonta romua. Tarpeetonta ei voi poiskaan heittää, koska ”sitä voi vielä joskus tarvita” ja myydä ei voi, koska ”ei siitä kuitenkaan saa oikeaa hintaa”. Omistamamme asiat ovat usein myös tietyllä tapaa ylpeyden aiheita, esimerkkejä jonkinasteisesta sitoutumisesta ja yrittämisestä.

Kaikenlainen omistajuus ei kuitenkaan ole samanarvoista, sillä asiat joihin uhraamme eniten aikaa myös saavat suurimman arvon mielissämme.

Ariely ja Carmon suorittivat kokeen Duken oppilaille, jotka nukkuivat ulkona jopa viikkoja saadakseen liput koripallo-otteluun. Jopa henkilöt, jotka uhraavat aikaansa ulkona nukkumalla joutuvat lopulta osallistumaan lippuarvontaan. Jotkut saavat liput, toiset eivät. Oppilaat jotka eivät lippuja saaneet olivat valmiita maksamaan niistä jopa 170$. Opiskelijat jotka olivat liput viimein saaneet, kertoivat Arielylle, että he eivät myisi lippujaan alle 2400$.

Tällainen käytös johtuu kolmesta ihmisluonteen ominaisuudesta:

1) Rakastumme asioihin, jotka jo omistamme

2) Keskitymme siihen mitä saatamme menettää sen sijaan mitä voisimme saada

3) Oletamme, että muut näkevät omistajuutemme samasta perspektiivistä kuin me itse.

  • Kun olet hankkinut jotain, älä luota omaan arvostelukykyysi sen todellisen kaupankäyntiarvon mittaamisessa, koska olet liian sidoksissa siihen. Kysy muilta paljonko he olisivat valmiita maksamaan kyseisestä palvelusta tai tuotteesta. Tutki objektiivisesti mitä muut maksavat samanlaisista asioista.

8. Vaihtoehtoja olla pitää

Pidämme mieluusti vaihtoehtomme avoimina valintoja tehdessämme, mutta teemme tämän usein oman todellisen etumme kustannuksella (Itse olen ärsyttävän tunnettu siitä, että valintatilanteessa annan mahdollisimman ympäripyöreitä vastauksia ja teen valintoja vasta todella pakotettuna).

Leikitään vaikka, että olet ostamassa tietokonetta ja alat tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Malleja on tietenkin niin tuhoton määrä, että uusia yhdistelmiä sataa vastaan koko ajan ja näin ollen varsinainen osto lykkääntyy. Tässä vaiheessa useimmat meistä ottavat käyttöön ensimmäisen selviytymismekanismin; he aloittavat karsintaprosessin, kunnes jäljellä on enää muutama kohtuullisen samanlainen vaihtoehto. Näin on ainakin päästy alkuongelmista eteenpäin.

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun edessämme todella on vain pari vaihtoehtoa, jotka ovat samankaltaisia toistensa kanssa? Hyvin usein sorrumme tässä vaiheessa tekemään vähemmän hyviä päätöksiä. Käytämme niin paljon aikaa ja vaivaa valintaprosessiin, että kaikki mahdolliset erot vaihtoehtojen välillä kumoutuvat täysin, jättäen meidät kyvyttömiksi tekemään perusteltua valintaa.

Itselleni käy näin usein mitä typerimmissä asioissa. Oikeastaan, mitä vähäpätöisempi valinta on kyseessä, sen kauemmin siihen tuntuu aikaa kuluvan. Selaan vaihtehtoja toisensa jälkeen, enkä tunnu pystyvän tekemään minkäänlaista ratkaisua asiassa suuntaan tai toiseen. Lopulta kylmän raakasti teen valintani vain huomatakseni, että pelkällä intuitiolla tulos olisi ollut sama ilman turhaa jahkailua ja stressaamista.

Arielyn tutkimuksessa tuli esiin sellainen mielenkiintoinen piirre, että vaikka jokin vaihtoehto olisi selvästi paras, pyrimme loppuun asti pitämään myös huonommat vaihtoehdot mukana. Näin käy myös sellaisissa tilanteissa, joissa huonojen vaihtoehtojen mukanapito vaikuttaa lopputulokseen selvästi negatiivisesti.

Kirjassa käsiteltiin Arielyn kehittämää tietokonepeliä, jossa koehenkilö joutui valitsemaan kolmen oven välillä. Jokainen ovi tuotti eri määrän pisteitä. Pelin edetessä pelaajalle kävi selväksi, että tietty ovi tuotti parhaiten. Koetta muutettiin useaan otteeseen muun muassa niin, että jos jotakin ovea ei painanut, haihtui se kokonaan pois. Vaikka pelaajalla oli tiedossa ovi, joka tuotti parhaiten pisteitä, pyrki hän silti pitämään kaikki ovet mukana pelissä. Koetta muutettiin useaan otteeseen, mutta silti kaikissa variaatioissa kohenkilöt jatkoivat myös muiden ovien käyttämistä ja pyrkivät viimeiseen asti pitämään kaikki vaihtoehdot mukana. Kirjailijan kokeen tuloksena koehenkilöiden päätä ei kääntänyt mikään, vaikka paras vaihtoehto näille selvästi osoitettiin.

Ihmisinä näytämme olevan melkeinpä pakotettuja säilyttämään valinnanmahdollisuutemme mahdollisimman pitkään, vaikka hinta olisikin kova. Näin myös silloin kun touhussa ei ole järjen hiventäkään.

9. Odotusten vaikutus

Kaikilla on odotuksia tulevaisuuden osalta. Juurrutamme esimerkiksi kansallistunteen niin syvälle osaksi itseämme, että oikeasti joka vuosi odotamme Suomen voittavan Euroviisuissa. Sitten petymme suuresti, kun voittoa ei tullutkaan, vaikka kaikki näkivät, että se biisihän oli ihan paska jo alunperinkin. Odotamme ”meidän” edustajan voittavan. Tietenkin koko Suomi möksöttää viikkokausia, kun laulaja laulettiin suohon, vaikka lopputulos oli kenen tahansa selvästi nähtävissä jo alusta pitäen.

Mielenkiintoisesti tässä kappaleessa Ariely ottaa tutkimusvälineekseen oluen. Yksi olut on Budweiser ja toinen on Budweiser, johon on tipautettu muutama tippa balsamiviinietikkaa. Ilman, että koehenkilö tiesi tästä ”ylimääräisestä” ainesosasta, useimmat pitivät ”viinietikkaoluesta” enemmän kuin tavallisesta. Kun he tiesivät lisäaineesta, melkeinpä kaikki pitivät tavallisesta oluesta enemmän.

En ole vielä itse testannut tätä kaljaan, mutta tulen sen varmasti tekemään.

  • Mitä tahansa kuuletkin brändistä, tuotteesta tai jopa ihmisestä etukäteen, mikään ei korvaa omaa kokemustasi. Pyri siis kaikin keinoin siihen, että puhdistat itsesi ennakkoluuloista, ennen kuin esimerkiksi tapaat sen ”mulkuksi” tituleeratun tyypin; saatat yllättyäkin positiivisesti. Muista, että tiedostamattasi, luonnostasi pyrit katsomaan maailmaa ennakkoluulojen kautta.
  • Vain siksi, että jokin on merkattu ”palkituksi” tai ”ammattilais” -vehkeeksi, ei tarkoita, että asia näin todella olisi. Tutki näitä väitteitä, äläkä anna markkinoinnin asettaa odotuksiasi. Luota ainoastaan todisteisiin ja faktoihin.

10. Hinnoittelun voima

Käsitys siitä, että kallis tuote on jotenkin parempi ja voi tehdä asioita, joita halvempi, muuten identtinen tuote ei voi, on nimeltään ”plasebo -efekti”, ja törmäämme siihen koko ajan, tiesimme sitä tai emme.

Mene vaikka K-Kauppaan ja ota käteesi pussi Pirkan spagettia ja toinen pussi ”brändättyä” spagettia, ja vertaa niiden sisältöä. Huomaat tuotteiden valmistusaineiden myötäilevän aika tiiviisti toisiaan. Siitä huolimatta olemme taipuvaisia ostamaan tietyn merkin spaghettia, koska brändäyksen ”plasebo” -efekti kertoo sinulle niiden olevan parempia kuin bulkkituote.

Kokeile joskus tehdä kotitekoinen sokkotesti. Toteuta se muutaman” halpatuotteen ja merkkituotteen välillä ja testaa kumpi on itse asiassa parempaa. Olen itse harrastanut tätä jo pitkään ja voin sanoa yllätyksen olevan suuri, kun halpatuote tuleekin voittajana esiin monessa vertailussa, erityisesti hintaan nähden. Melkein kaikissa tuotteissa ne ovat yhtä hyviä… onhan niillä monesti sama valmistajakin.

Tee tämä tarpeeksi usein, niin mielesi alkaa irtaantua selkärankaasi asti kiinnitetystä plasebo -efektistä hiljalleen. Pikkuhiljaa olet kykeneväisempi järkevämpiin päätöksiin.

Ariely, Waber, Shiv, ja Carmon keksivät kuvitteellisen kipulääkkeen, Veladone-Rx:n. Kaunis nainen jakkupuvussa kertoi koehenkilöille, että 92% potilaista, jotka ottivat VR:ää, kertoivat saaneensa merkittävää helpotusta kipuunsa 10 minuutissa, ja että teho kesti jopa kahdeksan tuntia.

Kun koehenkilöille kerrottiin lääkkeesn maksavan 2,50$ per annos, melkein kaikki koehenkilöt kertoivat saaneensa apua kipuun. Kun kohenkilöille kerrottiin, että annos maksaa 0,10$, vain puolet kohenkilöistä koki saaneensa mitään apua.

Mitä enemmän kipuja henkilöllä oli, sen suurempi vaikutus lääkkeellä tuntui olevan. Samantyylinen tutkimus Iowan yliopistossa osoitti, että opiskelijat, jotka maksoivat flunssalääkkeistään listahinnan, kokivat lääkkeen vaikuttavan paremmin kuin opiskelijat, jotka saivat lääkkeitä (täysin samanlaisia) alennuksella.

  • Hinta on ihmeellisen harvoin sidoksissa tuotteen varsinaiseen arvoon. Kalleus ei ole mikään tae laadusta.

—————-

Tämä artikkeli on julkaistu nautittavaksi, ei kommentoitavaksi.

Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin. Saiturin ajatukset puolestaan löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Saituri: Elämäntapainflaatio iskee salaa varomattoman kimppuun

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. En kuitenkaan halua, että blogi unohtuu tyystin. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen.

Edellisen Saiturin tekstin julkaisun yhteydessä sain palautetta siitä, että se oikein sopinut blogiini ja on outoa, että en jatkanut tarinaa omilla ajatuksillani. Joku jopa luuli, että olen kaikesta täysin samaa mieltä, koska julkaisin tekstin blogissani.

Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän kirjoituksia lukemisen arvoisena. Joskus saattaa jopa tulla aika, kun jatkan Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi. Tästä johtuen edes kommentointi ei ole mahdollista. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Artikkeli julkaistu alun perin 18.8.2009

Elämäntapainflaatio iskee salaa varomattoman kimppuun

Kunpa minulla olisi enemmän rahaa! Tämän lauseen kuulee melkein joka päivä. Moniko on aidosti miettinyt, että mitä sen jälkeen tapahtuu, kun tulot ovat suuremmat?

Jos nykyiset tulosi eivät riitä, niin oletko ihan varma että korkeammilla tuloilla sinulla menisi yhtään sen paremmin? Yllättävä vastaus on, että useimmilla samat rahaongelmat jatkuvat, vaikka tulot nousevat. Tämä johtuu psykologisesta ilmiöstä nimelta elämäntapainflaatio

Elämäntapainflaatiossa on syvässä yksinkertaisuudessaan kyse siitä kaikkien tuntemasta ilmiöstä, jossa esimerkiksi palkankorotuksen jälkeen ei käteen jää kuun lopussa sen enempää kuin ennenkään. Korotus vaan ei mystisesti tunnu missään.

Suurimmalle osalle kansasta huomattavan suuretkaan tulot eivät ratkaise taloudellisia ongelmia, koska tuloihin suhtaudutaan lähes itsestäänselvyytenä. Tästä syystä pidetään ehdottoman hyväksyttävänä, että tulojen kasvaessa myös luksus elämässä lisääntyy samassa suhteessa. Kun tulot hiemankin lisääntyvät, on ostettava uusi auto, otettava lisää asuntolainaa, tilattava lisää lehtiä, ryhdyttävä syömään kalliimpaa juustoa yms.

Kaikillahan on toki täysi oikeus toimia kuten huvittaa, mutta elämisen tasoaan voi nostaa kestävämälläkin pohjalla ilman että kaikki rahat katoavat harakoille. Varsinkin näinä taloudellisen myrskyn aikoina on jokaisen syytä hieman vilkaista sitä miten tulojaan käyttää.

Perimmäinen syy

Suurin elämäntapainflaatiota ruokkiva tekijä on se, että tuloja ja menoja ei seurata, vaikka se ei juuri vaivaa vaadi.

Kun tulot kasvavat, niin menot kasvavat niiden mukana. Koska tulojen kasvu tapahtuu yleensä kohtuullisen hitaasti ja asteittain, ei tätä muutosta helposti huomaa. Lisääntyneet menot sulautuvat uuteen tulotasoosi kuin iilimato. Toki toinen puoli asiasta on siinä, että myös vaatimuksemme asioita kohtaan muuttuu.

Opiskeluaikana elit todennäköisesti varsin heppoisin eväin, ja olit silti tyytyväinen. Työelämään siirtyessä ja iän karttuessa aloit tuntea rahan ja säännöllisten tulojen voiman. Tuntui, että nyt on rahaa millä mällätä. On rahaa käydä ravintolassa hienoilla aterioilla, käydä ulkomailla lomailemassa, ostaa auto velaksi ja niin edelleen. Jokaisen kulun ihminen pystyy oikeuttamaan itselleen mitä uskomattomimmilla valheilla (kyllä, myös minä huijaan itseäni aika ajoin).

Elämäntapainflaatio on varsin vaarallinen tauti. Sen tunnuspiirteenä on säästöjen tehokas tuhoutuminen, johon kulutusyhteiskunta nykyään jopa kannustaa. Saahan kaikkea nääs velaksi. Kun tautia on sairastanut tarpeeksi kauan, on uudelleen omaksi herrakseen pääsy vaikeaa sillä velkaa on usein kertynyt jo paljon. Käänteen tekeminen tällaiseen itsetuhoiseen toimintaan ei kuitenkaan ole vaikeaa.

Parannuskeino

Mikä parasta, elämäntapainflaatiosta ei tarvitse parantua kokonaan, jos jo valmiiksi säästää nykyisistä tuloista. Jos ei itseään ole totuttanut säästämiseen vielä tähän mennessä, on elämäntyyli-inflaation torjuntakeino siihen hyvä apuväline.

Mikäli käy niin hullusti, että saat korotuksen palkkaasi tai muuta ylimääräistä tuloa, tee näin:

– Palkankorotuksen yllättäessä, nostat säästösummaa puolella siitä summasta kuin mitä palkankorotus on. Tämä yksinkertainen keino antaa sinulle lisää kulutusrahaa, mutta se laittaa myös lisää säästöihisi. Jos siis jo valmiiksi säästät kuukausittain vaikkapa 200 € ja palkka (2000 €/kk) nousee 5 %, nostat säästösummaasi tällöin 50 euroa 250:een euroon. Jos et ole alunperin säästänyt penniäkään, on tämä hyvä ja kivuton tapa aloittaa se. 50 €/kk tekee jo 600 euroa vuodessa.

– Jos taas saat kertasuoritteisen summan, kuten lomarahan tai bonuksen, laita näistä summista aina noin 30-40 % säästöihin. Jälleen sinulle kertyy lisää sijoitus- ja hankintavarallisuutta, mutta samalla sinulla on ihan kivasti käyttää huvituksiin ja hankintoihinkin.

Henkilö joka useinmiten kärsii (tai näennäisesti nauttii) hallitsemattomasta elämäntapainflaatiosta ei säästä mitään alunperinkään. Jos kuulut tähän ryhmään, suosittelen että otat käyttöön jo yllämainitun menetelmän, mutta lisäksi tutustut hieman laajemmin säästämisen saloihin ja siihen mitä se elämässäsi mahdollistaa. Kiität itseäsi hyvin pian.

Mietittävää

Tuhlaatko tulosi tarpeettomiin asioihin?

Aika yleistä on, että menoja kertyy kuin salaa. Tarkastele aina välillä, onko sinulle kehittynyt johonkin ”tuhlailutapa”, jota sinulla ei aiemmin ollut. Nämä muodostuvat varsin helposti. Esimerkkinä voidaan vaikka mainita, että kotoa tuodun lounaan sijaan alat yhtäkkiä käydä tiheämmin ravintolassa lounaalla, kun uusi ja mukava  kollegakin käy…

Laita ”ylimääräisistä” tuloista aina osa säästöön

Kuten jo ylempänä mainitsin, niin aina kun saat ylimääräistä tuloa tai sen kauan kaivatun palkankorotuksen, pidä huoli että osa siitä menee säästöön. Itse tietenkin määrittelet osuuden koon, mutta pihistelemään ei tässä säästössä kannata ruveta.

Tarvitseeko asumisen tasoa kasvattaa?

Asuminen on ehdottomasti suurin yksittäinen kulu. Kysymys kuuluukin, että onko sitä kulua todella pakko kasvattaa joka kerta kun tulotkin kasvavat? Onhan se tietenkin kiva, jos saa vähän tasokkaamman ja suuremman kämpän jalkojensa alle ja uudet kalusteet on aina kivoja, mutta kannattaa todella miettiä ankarasti voisiko siinä nykyisessä murjussa kuitenkin asua vielä vuoden tai pari ja kerätä hieman pääomaa.

Muutenkin, jos asuntosi on suhteellisen halpa, hyvässä kunnossa, se ei ole ihan liian pieni ja naapurisi ovat ihmisiä, eivätkä mölyapinoita ja hirviöperhe helvetistä, kuten minulla, niin suosittelen että pysyt juuri siinä kämpässä missä olet. Se millaisen tapauksen naapuriksi saa on pitkälti arpapeliä niin vuokra- kuin omistusasumisessakin. Älä uhmaa säästöjäsi ja onnetarta!

Hanki auto johon sinulla on varaa

Kuten aiemmassa autoja käsittelevässä artikkelissani totesin, on auto myös yksi suurimmista kuukausittaisista kuluista. Mielestäni on jotenkin hullua, että autosta maksetaan kuukausittain lainamaksujen kera yhtä paljon kuin asuntolainaa tai vuokraa. Jos autosi on vielä jokin kalliimpi merkki tai malli, niin kulut tietenkin kasvavat sitä mukaa. Mitä ”hienompi” autosi on, sitä suurempia siinä todennäköisesti ovat vakuutusmaksut, ylläpitokulut ja korjauskustannukset. Suurella moottorilla varustettu kosla on luonnollisesti myös varsin suuri löpösyöppö, joka tietenkin osaltaan kasvattaa kustannuksia entisestään.

Auto on yksi niistä asioista joita en koskaan haluaisi omistaa, mutta jonka todennäköisesti joudun jossakin vaiheessa hankkimaan. Mieti itsekin tarvitsetko todellakin nimenomaan omaa autoa, vai hoituisiko kuljetusjärjestelysi muulla tavalla. Ainakaan kaupungeissa ei kulkemisen luulisi olevan ongelma.

Jätä lainat rauhaan

Vaikka tienaat enemmän, ei se automaattisesti tarkoita että sinun kannattaa marssia pankkiin ja ottaa laina tappiin asti, vaikka pankki sinun niin haluaa uskovankin. Tee mieluummin niin, että jos tulosi kasvavat tai jostain kumman syystä menosi pienenevät, laita tämä uusi ylijäävä osuus vanhojen lainojen maksuun. Luota minuun, kyllä velattomana on huomattavasti hauskempaa ja vapaampaa elellä. Lisäbonuksena säästeliäs ihminen voi ostaa lähes kaiken käteisellä, jolloin lopputuloksena on halvempi ostos.

Loppumietteet

Elämäntapainflaation hallitseminen on loppupeleissä enemmän kiinni omista arvoistasi kuin mistään muusta. Ellet hieman tutkaile mikä on elämässä aidosti merkityksellistä, on huonoista tavoista eroon pääsy erittäin hankalaa, oli käytännön ratkaisu miten helppo tahansa. Onnistumisen kannalta on tärkeää, että et lähde fanaattisesti soveltamaan elämässäsi toista ääripäätä, jos tähän mennessä olet ollut rahan käytössä hieman löysä. Fanaattisuus tuhoaa nopeasti mahdollisuudet todelliselle edistykselle. Ota siis rauhassa ja etene pienin askelin. Ihan kuin elämäntapainflaatio iskee salaa, voit sinäkin iskeä sen kimppuun salaa. Elämässä täytyy olla kivaa ja luksusta, mutta tasapainoinen lähestyminen näihin on se, jolla pääset parhaimpaan tulokseen.

—————-

Tämä artikkeli on julkaistu nautittavaksi, ei kommentoitavaksi.

Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin. Saiturin ajatukset puolestaan löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Saituri: Paljonko oikeasti maksat veroja vuonna 2016?

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. En kuitenkaan halua, että blogi unohtuu tyystin. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Paljonko oikeasti maksat veroja vuonna 2016?

Artikkeli julkaistu alun perin 15.3.2016

Bruttosuurituloisia jaksetaan kadehtia. Vaikka miten paljon maksaisi veroja, se ei kateelliselle ole koskaan tarpeeksi. Pitäisi saada loputkin. Sitten olisi hyvä.

Oikeasti joka vuosi julkaistavat verotiedot ovat puhdasta sirkusta, jolla ei ole mitään tekemistä minkään oleellisen kanssa. Ne harhauttavat siitä todellisesta kysymyksestä. Tuolloin unohtuu kokonaan kysymys, että onko verotus Suomessa oikeasti jo juuri sinulle niin naurettavan kireää, että siksi pitää kadehtia jotakuta muuta?

Voin sanoa, että on. Mutta miten korkeaa se käytännössä tällä hetkellä on? Otetaan varaslähtö asiaan, ja katsotaan tulevan vuoden lukemia esimerkin kautta.

Seitsemän vuotta sitten kysyin saman kysymyksen, ”Paljonko oikeasti maksat veroa?”. Silloin V-käyrä nousi korkealle sen myötä mitä pidemmälle laskelmissa mentiin.

Aiheeseen on aika palata, sillä yhteiskuntamme ei uljaiden päättäjiemme johdolla ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt.

Yhteiskunnallinen kehitys ei tietenkään suoraan kerro siitä miten palkansaajan pakkomaksut ovat eläneet. Kysymys on kiinnostava.

Mutta samalla kysymys on helvetillisen vaikea, ja artikkeliin kului järjettömästi aikaa, koska Suomen verotus on jo näinkin yksinkertaisessa artikkelissa pimeä suo, joka jaksaa antaa uusia käänteitä mitä pidemmälle siinä menee. Verrattain yleiselle ja ”helposti” havainnollistettavalle tasolle oli jäätävä jo siksikin, että en missään nimessä tiedä kaikkia kiemuroita mitä asiaan liittyy. Mikäli huomaat selviä virheitä, niin kerro ihmeessä suoraan.

Verotuksen muodot

Suomessa on edelleen käytössä kaksi erilaista verotuksen muotoa:

– Progressiivinen vero kasvaa prosentuaalisesti tulojen mukana. Sitä käytetään Suomessa ansiotuloverotuksessa. Nykyään myös pääomatulovero on osittain progressiivinen .

Käytännössä progressiivinen vero tarkoittaa sitä, että mitä suuremmat bruttotulot hankit, sitä enemmän sinulta myös ryöstetään.

– Tasavero on Suomessa myös käytössä. Tasavero tarkoittaa, että veron osuus on sama riippumatta verotettavasta summasta. Arvonlisävero ja valmistevero ovat esimerkkejä tasaverosta Suomessa. Myös pääomatulovero kuului tähän luokkaan aiemmin; nykyään sillä on suurien pääomatulojen osalta progressio.

Palkansaajaesimerkki

Käytämme tänään esimerkkinä Tamperelaista 30 vuotiasta Veera Vero-Orjaa, joka tienaa 2 200 € kuukaudessa bruttona (ennen veroja).

Summa kuvaa edelleen aika hyvin sen, mitä Suomen kansan syvät rivit palkkaa tänään saavat. Se on kuitenkin alle mediaanin. Pidämme palkkasumman silti samana, että voimme hieman vertailla tuloksia vuoden 2009 tilanteeseen.

Ja vaikka Suomi on sekularisoitunut vauhdilla seitsemässä vuodessa, löytyy tapakristittyjä silti edelleen valtaosa. Tästä johtuen oletamme, että Veera kuuluu myös Tampereen piruntorjuntalaitokseen, niin saamme yleisemmän kuvan kokonaisuudesta.

Kun laskelmia katselet, niin muista, että suuri osa luvuista on prosenttiperusteisia, ja tältä pohjalta näkyvät eurosummat kuvastavat vain annettua esimerkkiä.

Palkkakuitin todellisuus vuonna 2016

Että laskelmiin saa todellisen kuvan, on muistettava palkasta otettavat vähennykset, jotka pienentävät verotuksen pohjana toimivaa tuloa. Tuloveroa, kirkollisveroa, sairaanhoitomaksua, eikä YLE-veroa siis lasketa suoraan palkan bruttosummasta (26 400 €), vaan siitä vähennetään ensin tiettyjä eriä.

YLE-veron perusteena taas toimii tulo, josta on vähennetty ainoastaan tulonhankkimisvähennys.

Luvut on otettu suoraan Verottaja veroprosenttilaskurista 2016.


Palkasta otetut verot ja veronluonteiset kulut

Laskelmat ovat tällä kertaa vuositasolla, että kokonaisuus hahmottuu paremmin. Ne myös sisältävät veroiksi kutsuttujen pakkomaksujen lisäksi veronluonteiset, tahdosta riippumattomat suojelurahat mahdollisimman realistisella tarkkuudella. Tähän on käytetty verottajan Veroprosenttilaskuria 2016.

Laskelmissa on otettu huomioon verotuksessa tehtävät vähennykset.

Vähennykset

Vähentävät veron määrää, mutta eivät ole kuluja palkassa:

Vähennetään suoraan pois lopullisesta veron määrästä:

Vähentävät veron määrää, ja otetaan palkasta kuluina:

Sairaanhoitomaksu

Sairausvakuutus koostuu kahdesta eri osasta. Sairaanhoitomaksu on veronluonteinen vähennyskelvoton maksu, kun taas päivärahamaksu on vakuutusluonteinen, vähennyskelpoinen maksu; pakollinen silti. Päivärahamaksu siis pienentään osaltaan tuloveron määrä.

Jostakin syystä tämä myös puuttui otsikkona edellisestä artikkelista.

  • Vuosi 2016:  269 € (1,32% vähennykset huomioitu)

YLE-vero

  • Vuosi 2016: 143 € (Vero on muutoin 0,68%, mutta sillä on katto 143 eurossa per vuosi)
    • Yle-veroa eivät myöskään maksa alaikäiset, eikä palttiarallaa alle 8000 euroa tienaavat

Muutos kuluissa -36,2%

YLE-vero on erityisen ongelmallinen, sillä nykyään se perustuu henkilökohtaiseen verotukseen. Aiemmin TV-maksu oli talouskohtainen. Tältä pohjalta suotuisa kehitys kosketti ainoastaan yhden hengen talouksia, ja niissäkin vain sellaisia, jotka TV-maksua maksoivat. Itselläni tuo on puhdas lisäkulu, koska en TV-maksua maksanut.

Sairauskassamaksu

  • Vuosi 2016: 324 €

Työpaikassani tämä on pakollinen kulu, joten siksi se on myös tässä. Jos et kuulu tähän pakkojärjestelmään, jätä summa pois.


Veroprosentti tähän mennessä

Nyt kun olemme selvittäneet kaikenlaiset palkasta suoraan otettavat kulut, ovat väliaikatiedot seuraavanlaiset

  • Vuonna 2016: 26 400 € bruttopalkan todellinen veroprosentti on = 5993,96 € = 22,85%
  • Minulla ja Veeralla summan lasketaan mukaan sairauskassamaksu = 5993,96 + 324 € = 24%

Vuonna 2009 Pertin perusverotus tähän mennessä oli 23% sairauskassamaksu mukaan luettuna. Lisäys on kokonaisuutena 4,3%.

Jatketaan.


Muut verot ja veronluonteiset kulut?

Palkkakuitin veroprosenttipolkka on vain osa totuutta, vaikka pohdinta useimmilla sen ihmettelyyn jääkin.

On nimittäin syytä muistaa, että valtio lohkaisee ahnaasti ihan kaikesta muustakin. Melkein jokaisen tuotteen tai palvelun hinnasta on hyvin suuri osa veroa.

Monissa tuotteissa vero myös imetään moneen kertaan, sillä arvonlisävero ei ole ainoa vero, joka kokonaisuutta hallitsee. Se lätkäistään suoraan tuotteen loppuhintaan. Mutta on muistettava, että tuotteiden valmistajiakin verotetaan tämän lisäksi vielä monin eri keinoin.

Arvonlisävero on se tyypillisin vero kaikessa, mitä ostat. Valmistevero näyttelee kuitenkin yllättävän suurta osaa, sillä ALV:n tavoin se siirtyy suoraan tuotteen hintaan. Valmisteveroa maksetaan yleisimmin ”pahetuotteista”, kuten alkoholi ja tupakka.

ALV ja valmistevero ovat kulutusveroja, jotka nimensä mukaisesti rankaisevat tuotteen ostajaa. Näihin lukeutuu muun muassa autovero, tullimaksut, ajoneuvovero…

Valmisteveroa on tuskallisen vaikea laskea jälkikäteen. Hyvänä esimerkkinä toimii kuitenkin edelleen kuuden euron viinipullo, joka maksaisi eurooppalaisella verotuskäytännöllä noin kaksi-kolme euroa.

Olen näissä laskelmissani käyttänyt suoraan vuoden 2015 toteutuneita kustannuksiani. Alla näkyvät laskelmat kuvaavat siis omaa tilannettani, ja ovat kohtuullisen kovasti alakanttiin siihen nähden miten keskivertosuomalaisen ostokset ovat.

Tutkin siis omalta osaltani sitä kuinka suuri osa kulutuksestani onkaan oikeasti veroa, jonka voi jokseenkin helposti laskea.

Laskelmat kuvaavat vuosikulutusta. Lisäämme summat lopulta kuvitteellisen uhrimme Veera Vero-orjan verotaakkaan.

Arvonlisävero

Verojen lähteenä käytetty Wikipediaa.

  • Yleinen arvonlisävero. Yleisen arvonlisäveron alaisuuteen kuuluvat suurin osa myydyistä tuotteista, esimerkiksi vaatteet, elektroniikka, suurin osa palveluista yms.
    • Vuonna 2016: 24%

Tähän kategoriaan olen törsännyt vuodessa 3296 € edestä. Tästä ALV on noin 638 €

  • Elintarvikkeiden ja ravintolapalveluiden arvonlisävero.
    • Vuonna 2016: 14%

Näihin on uponnut vuodessa 3781 €, joka ALV:ssa tekee noin 464 €.

Mutta koska myös alkoholi kuuluu tähän, ja itsellä kului suomalaisiin viinaksiin 587 euroa vuonna 2015, kuluu siitä myös valmistevero. Laskeminen on hankalaa, koska tietenkään kulutus ei ole kohdistunut yhteen tuotteeseen, vaan koostuu baareista, terasseista, illanistujaisista, ja tuotteita on ollut viskistä kaljaan. Laskelmien helpottamiseksi leikimme kuitenkin, että koko summa on kulunut viiniin kotona illanistujaisissa, ja yksi pullo olisi keskimäärin kahdeksan euroa. Tällä pääsemme 0,75 cl pulloissa yhteensä 55 litraan. Tullin mukaan vero tällaisessa määrässä olisi 214 euroa(alkoholivero + juomapakkausvero).

  • Lääkkeet, kirjat, henkilökuljetus, majoituspalvelut, televisio- ja yleisradiotoiminnasta saadut korvaukset, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksut ja liikuntatilojen käyttömaksut. Sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksut.
    • Vuonna 2016: 10%

Näihin minulla on uponnut 2316 €, joten ALV:n osuus on noin 210 €.

  • 0%. Arvonlisäveroa ei makseta sairaanhoidosta, lääkärinhoidosta, hammashoidosta, sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan liittyvistä palveluista, koulu- ja yliopisto-opetuksesta tai ammattikoulutuksesta, rahoitus- ja vakuutuspalveluista, arpajaisista ja rahapeleistä, esiintyvien taiteilijoiden palkkioista, kiinteistöjen sekä rakennusmaan myynnistä eikä julkisista hautauspalveluista., ei myöskään sijoituskullasta tai eräistä postipalveluista.

ALV -maksujen + valmisteveron lopputulos

Yhteensä ALV -maksuihin ja valmisteveroihin kului siis vuonna 2015 1526 euroa.


Veroprosentti tähän mennessä

Nyt kun olemme selvittäneet kaikenlaiset palkasta suoraan otettavat kulut + ALV + valmistevero, ovat väliaikatiedot seuraavanlaiset

  • Vuonna 2016: 26 400 € bruttopalkan todellinen veroprosentti on = 6317,96 € + 1526 = 29,7%

Jatketaan.


”Vapaaehtoiset” veronluonteiset kulut

On myös muutamia teoriassa vapaaehtoisia kuluja, jotka kuitenkin lähes jokaisella on kuluissaan mukana. Puhumme tietenkin muun muassa auton käyttöön ja omistamiseen sisältyvistä veroista ja vaikkapa vakuutusmaksuveroista.

Tässä kategoriassa esille tuodut kulut aiheuttavat todennäköisesti keskusteluntynkää, joten jos olet eri mieltä tämän alueen liittämisestä veronluonteisiin kuluihin, niin kaikin mokomin voit ne jättää pois omista laskelmistasi. Kyse on näkemyserosta. Nämä kulut vaihtelevat myös villisti riippuen omista kulutustottumuksista.

Henkilö / kotivakuutukset

Vakuutuksista maksetaan niin sanottua vakuutusmaksuveroa, joka on suurudeltaan sama kuin yleinen ALV, 24%.

Omissa kuluissa vakuutuksiin meni vuonna 2015 210 euroa. Kyseessä on OPn Mittaturva suurilla omavastuuosuuksilla.

Veroa tästä oli noin 41€.

Auto

Edelleenkin itse vältän auton hankintaa viimeiseen asti sen ollessa yksi suurimpia yksittäisiä kotitalouden menoeriä. Monelle, erityisesti syrjemmässä asuville auton omistaminen ei kuitenkaan ole suora valintakysymys. Siitä aiheutuvat verot on siis syytä ottaa mukaan laskelmiin.

Huom: Tässä taas on muistettava, että autoilun kustannukset saattavat olla työmatkoissa vähennyskelpoisia. Tällöin oleellista on, että pääseekö sille työpaikalle kotoaan halvemmallakin menopelillä, kuten bussilla. Koska Tampereesta puhutaan, leikimme, että Veera työskentelee ja asuu Tampereen kaupungin sisällä, jolloin hän on oikeutettu mitä todennäköisimmin ainoastaan perusmatkakuluvähennykseen 750€ vuonna 2016.

Teen näin siksi, että olen laiska, enkä jaksa tässä vaiheessa enää laskea uusiksi aiempia palkkakuitin summia.

Oletamme tässä yhteydessä, että Veera ajelee VW Golf 1.6 vuodelta 2009.

Ajoneuvovero

Ajoneuvovero on tällaisella autolla

  • Vuonna 2016: 215 euroa.

Autovakuutus

Koska autovakuutusten laskemiseen pitää nykyään syöttää rekisterinumero joka paikassa, joudun tähän repimään summan vuoden 2009 laskelmista, mutta vuoden 2016 verokannalla

Tällä menetelmällä vakuutusmaksuveroa tällaisella autolla menisi

  • Vuonna 2016: 200 euroa

Polttoainevero

Autohan ei tietenkään seiso tyhjillään, vaan siihen on ostettava myös löpöä. Käytämme tässäkin oletuksena edellistä autoiluartikkelia, jossa ajoa tulee 15 000 kilometriä vuodessa. Auton kulutus on suurinpiirtein noin 8l/100km, koska kaupunkiajoa on paljon. Bensan hinta on esimerkiksi 1,3 €/litra, joka se Tampereella näin Tammikuussa 2016 on.

Polttoaineverolaskuri kertoo, että Veeran ajoihin olisi 1,3€ litrahinnalla (yllättäen 2009 & 2016 litrahinta oli sama jossakin vaiheessa):

  • Vuonna 2016: 1071 euroa

Veeran perusverotuksen lopputulema 2016

Veeran lukujen laskeminen on oikeastaan vähän hölmön hommaa, koska tämä yksinkertaistettu kuluesimerkki kokonaisuutena raapaisee vain pintaa. On syytä muistaa, että Veeran kulurakenne on keskivertosuomalaiseen verrattain köykäinen.

Tämä toimii siis vain ajatuksia herättävänä lähtökohtana, mutta ei kelpaa oikein todelliseen vakavahenkiseen pohtimiseen.

– Verotus ansiotulosta

  • Vuonna 2016: 24% (6318 €)

– Verotus ansiotulosta + ALV-kustannukset säästeliäällä elämäntavalla

  • Vuonna 2016: 29,7% (6318 + 1526= 7844 €)

– Verotus ansiotulosta + ALV-kustannukset säästeliäällä elämäntavalla + ”vapaaehtoiset” verot

  • Vuonna 2016: 35,4% (6318 + 1526 + 1527 = 9371 €)

Edellisessä aihetta käsitelleessä artikkelissa oli joitakin muuttujia toisin, ja esimerkiksi viimeinen osuus siinä oli 29% vuonna 2009. Jos sitä käyttäisi pohjana, olisi muutos 2016 verrattuna +22%. Luku ei ole kuitenkaan mitenkään vertailukelpoinen, koska myös kulutus oli tuolloin itselläni toinen, ja artikkeli oli läpileikkaus vain yhden kuukauden luvuista.

Kokonaiskulutusverotaakkaa on todellisuudessa lähes mahdoton laskea tätä pidemmälle ilman, että siihen käyttää viikkoa. Homma käy nopeasti turhan monimutkaiseksi.

Tarkoitan tässä siis sitä, että tuotteiden hinnoista löytyy veroa joka lähtöön; valmisteveroja monin eri tavoin, yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuja, apteekkimaksuja, ja kaikenlaisia muita kuviteltavissa olevia ja erikseen nimettyjä maksuja.

Nämä on silti syytä tiedostaa. A-I-V-A-N jokaisesta asiasta maksat veroa jossakin muodossa; ellet suoraan, niin epäsuoraan.

Veroaste astetta todellisempana

Nyt on päästy jo pitkälle. Mutta edelleenkään meillä ei ole ihan kokonaista kuvaa suomalaisen esimerkkiverotuksesta.

Tähän mennessä on otettu huomioon kyllä palkassa suoraan näkyvät verot ja kulut, sekä otettu köykäisesti huomioon kulutustottumusten vaikutus veron määrään. Kuitenkin pinnan alla lymyää vielä yksi pommi, jota ihan varmasti juuri kukaan ei ota huomioon asioita pohtiessa.

Puhumme nimittäin työnantajan sivukuluista, eli summasta, joka työnantajalta menee vielä sen lisäksi mitä palkkakuitissasi näkyy suoraan. Luultavasti Suomi nousisi nopeasti kapinaan, jos kokonaisverotus olisi kuukaudesta toiseen selkeästi esillä jokaisen palkkanauhoissa.

Työnantajalle nimittäin koituu edelleen palkkaamisestasi noin 1,4-1,7 kertaiset kulut bruttopalkkasi päälle, ennen kuin palkkasi on kunnolla edes lähdössä maksuun. Tämä tosin hieman riippuu toimialasta ja yrityksen koosta. Veeran palkkaamisen hinta on työnantajalle esimerkiksi todellisuudessa keskimäärin noin 3300 euroa. Nämä siis ovat maksuja, mitä palkansaaja ei koskaan näe. Se ei tee niistä vähemmän todellisia.

Kuitenkin vain noin vähän alle puolet näistä lisäkuluista on sellaista kustannusta, joka kannattaa laskea osaksi työntekijän veroastetta; eli noin 23-24% työnantajamaksujen määrästä.

Mistä nuo työnantajakulut sitten koostuvat? Työntekijän kannalta ne jakautuvat kahteen leiriin.

A) Sellaisiin kuluihin, jotka todennäköisesti joutuisit joka tapauksessa huomioimaan taloudessasi riippumatta siitä kuka ne maksaa. Oletamme tässä yhteydessä, että nykyinen keskitetty ratkaisu on verrattain tehokas ja hyvä idea osittain. Näitä ovat muuan muassa. lomarahat, sairausajan palkat, työterveyskustanukset.

Kokonaan oma yhteiskunnallinen kysymyksensä on, että ovatko lomarahat ja sairausajan palkat työntantajan pussista maksettuna oikeasti oikeudenmukainen ja työmarkkinaa sekä työllistymistä kokonaisuutena helpottava ratkaisu. Keskimäärin nämä kulut muodostava 25-35% palkasta muodostuvista työnantajamaksuista riippuen monesta tekijästä, kuten sairauspoissaoloista jne.

Tämäntyyliset maksut jätämme kuitenkin tässä laskelmassa työntekijän veroasteesta pois, koska ne suoraan hyödyttävä yksittäistä työntekijää, vaikka samalla tekevätkin työllistämisestä kankeampaa.

B) Lisäksi työnantaja maksaa työttömyysvakuutusmaksua (1% alle 2 milj. liikevaihdolla ja 3,9% yli sen), eläkevakuutusmaksua 18,9 (alle 53v.), sotu-maksua 2,12%, ryhmähenkivakuutus ja työtapaturmavakuutusta (n. 2% keskimäärin). Näiden osuus kokonaisuudesta on noin 24-27% palkasta.

Ainakin B-ryhmän sivukulut on syytä ottaa verolaskelmissa huomioon, koska niillä on muutenkin todella suuri kansantaloudellinen merkitys muun muassa sen suhteen miten suurta taloudellista hyötyä työntekijän on yritykseen tuotava, ennen kuin palkkaaminen kannattaa. A-ryhmän kulut vaikuttavat kyllä yhtälailla, ja on tämän artikkelin ja työntekijän näkökulmasta makuasia sisällyttääkö ne mukaan vai ei.

Sivukulut kertautuvat suoraan työnantajan kykyyn joko palkata apukäsiä, tai ylipäätään maksaa sinulle järkevää palkkaa. Tämän todellisuuden pohjalta on Suomessa erittäin vaikea laittaa mitään pikkufirmaa pystyyn, ja työllistää siinä sivussa vielä joku.

Mitä tapahtuu Veera Vero-Orjan veroprosentille tämän jälkeen?

Veeran bruttotulot ovat siis 26 400 € kuussa. Työnantajalla menee kokonaisuutena bruttopalkan lisäksi noin 50% veronluonteisia kuluja, eli noin 13 200 €.

Yhteensä työnantajalla on siis Veerasta kuluja 39 600 € vuodessa (kun A & B kulut otetaan huomioon). Jos otamme mukaan vain B-ryhmän, on kokonaiskulu 33 000 € (vain B-kulut otetaan huomioon).

Joku yrittäjä voisi tuoda kenties näkökulmaa tähän.

Veeran todellinen veroprosentti

Riippuen näkökannasta tässä on nyt kaksi lähestymistapaa.

Nyt lähdemme kuitenkin liikkeelle siitä lapsellisesta oletuksesta, että mikäli työnantajamaksu olisi pienempi, näkyisi erotus suoraan omassa palkassasi (todennäköisemmin kuitenkin yleisessä hintatasossa ja työkavereiden määrässä). Tältä lähestymiskannalta laskien otamme lähtötasoksi molemmat vaihtoehdot

Kokonaiskustannukset A + B

39 600 €, josta yhteensä veroja ja muita maksuja maksettaisiin suoraan 19 518 € (13 200 + 6317,96).

Näillä laskelmilla ja tuloilla Veeran palkasta lähtee jo kättelyssä valtiolle noin 49 %. Ei naurata enää.

Tähän vielä lisäksi ALV:t ja muut verot mainittuna edellisissä kappaleissa vuositasolla:

  • Kokonaispalkkakulu: 39 600

Josta otetaan kulut:

  • Sivukulut: 13 200
  • Tulovero + muut pakkomaksut: 6318
  • ALV + valmisteverot: 1526
  • ”Vapaaehtoiset” verot: 1527

Pääsemme noin 56,9 %:iin. Monet muut pääsevät laskelmissaan vielä suurempaan veroasteeseen, mutta jo tämäkin antaa mielestäni tarpeeksi hyvän kuvan EUvostoliiton tilanteesta.

Jos otamme esimerkiksi noin 3500 bruttopalkan omaavan, mutta muutoin samoissa kulutusluvuissa pyörivän, laskelmien pohjaksi, on lopullinen luku silloin öbaut 55%. Tämä johtuu esimerkissä kulutusverojen suhteellisesti pienemmästä osuudesta. Euromääräisesti palkkatuloista 3,5 tonnia tienaava maksaa 350€ kuussa enemmän kuin verrokkihenkilömme.

Hänen perusprosenttinsa on 24,5% + 6,85%, siinä missä Veeran perusprosentti on 16% + 6,85%.

Siinä missä siis enemmän tienaava maksaa noin 8,5 prosenttiyksikköä kovempaa tuloveroa, hyötyy hän kulutusveroissa jonkin verran, jos molempien kulutustottumukset ovat identtiset.

Kokonaiskustannukset B

33 000 €, josta yhteensä veroja ja muita maksuja maksettaisiin suoraan 12 918 € (6 600 + 6317,96).

Näillä laskelmilla ja tuloilla Veeran palkasta lähtee jo kättelyssä valtiolle noin 39 %. Nyt naurattaa vähän enemmän.

Tähän vielä lisäksi ALV:t ja muut verot mainittuna edellisissä kappaleissa vuositasolla:

  • Kokonaispalkkakulu: 33 000

Josta otetaan kulut:

  • Sivukulut: 6 600
  • Tulovero + muut pakkomaksut: 6318
  • ALV + valmisteverot: 1526
  • ”Vapaaehtoiset” verot: 1527

Pääsemme noin 48 %:iin. Prosentti tietysti kasvaa sitä myötä kuin tulotkin. Eniten siihen voi vaikuttaa kulutuksen kautta.

Jos otamme tässäkin kakkosesimerkiksi noin 3500 bruttopalkan omaavan, mutta muutoin samoissa kulutusluvuissa pyörivän, laskelmien pohjaksi, on lopullinen luku silloin öbaut 46%. Tämä johtuu esimerkissä kulutusverojen suhteellisesti pienemmästä osuudesta tuloihin nähden. Muuten kaikki muu pätee kuin A+B esimerkissäkin.

Molemmissa on huomattava, että esimerkkihenkilöidemme kulutus on kaukana keskivertohenkilön kulutuksesta, joka on normaalisti sekin vähintään 1,5 kertainen. Luvut tietenkin muuttuvat sen mukaan, ja kokonaisverotus on suomessa näin yli 50% useimmissa tapauksissa.

Vaikka asiaa pyörittelisi miten, niin on vaikea sanoa sen olevan millään tavoin alhainen. On kuitenkin tietysti samalla muistettava, että joka tapauksessa joutuisit vakuutusten tai muiden keinojan kautta turvaamaan työttömyyden uhan, sairaudet ja eläköitymiseen valmistautumisen. Onko hyvä kysymys tämän päivän ylivelkaantuneessa Suomessa, että joudutko joka tapauksessa varautumaan näihin uhkiin yhä enemmän itse. Väitän, että joudut. Siksi palkan sivukustannukset ovat polttava pohdinnan aihe.

Loppumietelmät

Kun olet edes tietoinen siitä, minne tulosi oikein hupenevat ennen kuin kunnolla olet edes itse päässyt niihin käsiksi olet jo lähempänä oman taloutesi herruutta.

Näin siksi, että oikeilla keinoilla pystyt pienentämään kokonaisveroastettasi.

Rikkaat ovat rikkaita osittain siksi, että heidän on helpompi käyttää hyödykseen omaisuuttaan pienemmän verotaakan tulojen aikaansaamiseksi. Tällöin myös kulutusverotus iskee suhteellisesti vähemmän, jos kulutaso on muuten on samalla tasolla.

Duunarille ja ”keskiluokkaisellekin” se on täysin mahdollista, mutta vaatii enemmän pitkäjänteisyyttä.

—————-

Saiturin artikkeli on julkaistu juuri sellaisena kuin se on alun perin päivänvalon nähnyt. Artikkeleita on tulossa lisää ja ne ilmestyvät enemmän tai vähemmän aikajärjestyksessä. Artikkelit olen valinnut sen mukaan, mistä itse olen erityisesti pitänyt. Onko sinulla oma suosikkisi, mikä pitäisi saada ehdottomasti uudelleen julkaistua?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi Saiturin artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.