Osa-aikaeläke ja itsepetoksen lyhyt oppimäärä

pohatta-pinokkio-petos

pohatta-pinokkio-petosValehtelu on maailman helpoin asia. Lähes jokainen lipsauttaa pienen valkoisen valheen päivittäin. Tämä auttaa välttämään turhia konflikteja ja pieni kaunistelu harvoin aiheuttaa mielipahaa kenellekään. Valkoisen valheen lisäksi vaihtoehtona on tietoinen tai tarkoituksellinen totuuden vääristely, joka on sitten asia erikseen. Muut ihmiset eivät ole ainoita, joille saatat valehdella — saatat syöttää pajunköyttä myös itsellesi.

Aikaisemmassa artikkelissa kirjotin omia näkemyksiäni vapaudesta. Tuon artikkelin aikana kävin läpi aikamoisen tunnemyrskyn. Mieleni valtasi ahdistus ja epätoivo elämän järjettömyydestä. Onneksi jokaisen myrskyn jälkeen koittaa aurinko.

Mitä jos?

Läpi elämäni olen aina valinnut turvallisemman vaihtoehdon. Vähän karrikoituna en ole oikeastaan koskaan uskaltanut yrittää mitään. Aina on tullut jokin vaihtoehto, jonka olen valinnut sen helppouden vuoksi. Tällä menetelmällä olen päätynyt tiettyyn pisteeseen. Pisteeseen, jossa olen pääosin tyytyväinen ja välillä jopa ikionnellinen siitä, että olen saanut kokea niitä asioita mitä olen kokenut. Silti jossain sisimmässä asustaa se pieni jos.

Aina välillä pysähdyn ja mietin, että mitä jos tekisinkin asiat jatkossa toisin. Usein taustalla on jokin tapahtuma, joka saa aikaan herätyksen. Ajan myötä tapahtuma unohtuu ja sitä kangistuu takaisin kaavoihinsa. Ainakin siihen asti, kunnes seuraava herätys osuu riittävän lähelle. Nyt herätys muotoutui kysymykseksi.

Jos kuolisin tänään, voisinko olla tyytyväinen siihen, miten olen elänyt ja mitä saanut aikaan?

Kyllä ja en. Toisaalta olen tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja tekemiseni ovat tuottaneet minulle iloa. Toisaalta suuremmassa mittakaavassa tekojeni merkitys on vähäinen. Tämä vastaus jätti lopputuloksen epäselväksi, joten jalostin kysymyksen seuraavaan muotoon.

Jos jatkaisin samalla tavalla, miten olen tähän asti toiminut, voisinko olla tyytyväinen, jos kuolisin kolmen vuoden kuluttua?

En. Kun kuvittelen itseni tekemässä täysin samoja asioita kolmen vuoden päästä kuin teen tänään, koen sen enemmän masentavana, kuin tyytyväisyyttä aiheuttavana mielikuvana.

Jos en ole tyytyväinen siihen mihin suuntaan olen menossa, on ainoa looginen vaihtoehto muuttaa suuntaa.

Muutosvastarinta

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen päättänyt tehdä muutoksia. On oikeastaan mielenkiintoista nähdä, että muutosten tekeminen on muuttunut helpommaksi ja prosessin läpivienti on nopeutunut merkittävästi jokaisessa iteraatiossa.

Ennen ensimmäistä eläkesimulaatiota pohdin muutoksen tekemistä lähdes vuoden, mutta en koskaan uskaltanut tehdä valintaa. En tiedä kuinka kauan olisin jatkanut samaa onnetonta rataa. Silloin päätös onneksi tehtiin puolestani. Seuraavalla kerralla unelmien löytäminen kesti ehkä puolisen vuotta ja silloin uskalsin sentään tehdä itse päätöksen vaikkakin pienen mutkan kautta. Nyt koko prosessi oli äärimmäisen suoraviivainen ja noin kahden viikon mittainen. Muutoksen aallolta ei välttynyt kukaan tai mikään.

Erikoisen tilanteesta tekee se, että vain kuukautta aikaisemmin kysyin itseltäni, että muuttaisinko jotain nykyisessä elämässäni. Silloin päädyin vastaukseen, että en. Näin jälkikäteen on vaikea olla huomaamatta, että taisin huijata itseäni pahemman kerran. Onneksi kaikesta on mustaa valkoisella niin aika nopeasti löysin artikkelin, missä sekoitin unelmat ja uraputken keskenään. Ilmeisesti asetin vuoden alussa tavoitteen kehittyä omassa työssäni maailman 8. parhaaksi.

Peruutuspeiliin katsoessani huomaan, että kyse oli klassisesta luulounelmasta – unelmasta, jonka luulen olevan ratkaisu kaikkeen, mutta joka on todellisuudessa vain häiriötekijä. Taitavasti sain itseni innostumaan tuosta ja vähän kilpailuviettiäkin heräteltyä. Kun riittävän monta kertaa asian toistin itselleni, niin lopulta luulounelma päätyi jopa artikkeliksi asti.

Valitettavasti toistaminen ei tee asioista totta.

Tavallaan oli hienoa esittää olevansa rohkea ja tavoittelevansa jotain ”suurta”.  Parempi termi toiminnalle on kuitenkin itsepetos. Ei ollut ihan helppoa katsoa peiliin ja todeta, että kyse on vain kulissista, jolla ei ole itselläni mitään merkitystä.

Peilikuva

Joku fiksumpi olisi ymmärtänyt, että tavoitteet tai unelmat, joilla ei ole todellista merkitystä, unohtuvat hyvin nopeasti. Harva jaksaa taistella asian eteen ja motivoitua päivä toisensa jälkeen, jos asialla ei ole syvempää tarkoitusta.

Onneksi huomasin suhteellisen nopeasti, että mistä on kyse. Taitaa olla jopa aika yleistä, että ihmiset asettavat itselleen tavoitteita, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Sitten he innostuvat jahdista niin, että eivät edes huomaa jahtaavansa luulounelmia. Hommia painetaan kyllä niskalimassa, mutta tulokset jäävät vaisuiksi tai ainakaan ne eivät vaikuta toivotusti elämänlaatuun.

Yksi inhottavimmista asioista valintoja tehdessä on mukavuuden tunne. On niin helppoa valita se tuttu sekä turvallinen asia ja tehdä petturin peliliikkeitä. Valinnan jälkeen voi uppoutua kiireeseen ja unohtaa kaikki epäilykset. Kun on kiire, ei tarvitse ajatella. Tai ehkä pitäisi, mutta ei vain ehdi. Aika vain häviää ja silti ei ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi. Jälkikäteen sitä vain ihmettelee, että minne ne vuodet hukkuivat.

Kiireessä on myös toinen puoli, koska ilman sitä en ehkä olisi löytänyt rajojani ja ymmärtänyt pysähtyä kyseenalaistamaan tekemistäni. Alkuvuoden hullu kiire sekä sen päälle muutama ajanpysäyttävä arkipyhä ja pitkä viikonloppu saivat näkemään maailman taas uudesta kulmasta.

Työni on mielenkiintoista, mutta ei merkityksellistä. Pidän työstäni, mutta en koe antamaani panosta kovin tärkeäksi. Palkkani on hyvä, mutta ei varsinaisesti muuta mitään. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mitä jos jättäisin palkastani puolet pois ja kokeilisin löydänkö ylijäävälle ajalle merkityksellisempää tekemistä?

Ja näin myös päätin tehdä.

Miten kertoa pomolle uutiset?

Olin ollut töissä muutaman päivän hyvin vaihtelevissa tunnelmissa ja ehkä normaaliakin hiljaisempi. Yleensä viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta nyt taisi epämukavuus heijastua myös ulospäin. Keräsin hieman energiaa ja kävin sanomassa pomolleni, että nyt voisi olla hyvä paikka istua hetkeksi alas. Onni onnettomuudessa oli se, että heti ei sopinutkaan. Sain kuitenkin kerrottua keskustelun aiheen ja varattua ajan kahden päivän päähän.

Luulen, että tuo pari päivää teki oikein hyvä. Sekä minä että pomoni ehdimme ajatella asiaa läpi ja valmistautua keskusteluun omilla tahoillamme. Kun varsinainen keskustelu koitti, lähti se heti oikeille raiteille.

En odottanut saavani tukea, mutta sain sitä enemmän kuin osasin odottaa. En myöskään ollut 50 % työajasta täysin varma ennen keskustelua, mutta pomoni sparrasi tässäkin. Lopuksi hän vielä kysyi, että tarvitsenko jotain muuta ja kertoi, että jos joskus tarvitsen, niin tervetuloa uudelleen keskustelemaan.

En tiedä miten tällaiset keskustelut etenevät normaalisti, mutta näin meillä.

Miksi 50 %?

Miksi sitten juuri 50 % eikä esimerkiksi täydet 100 %? Uskon, että 50 % on riittävän suuri muutos ja puolikkaalla ajalla saan kyllä testattua, että onko minusta mihinkään muuhun. Toisaalta ansiotulo mahdollistaa sen, että uuden projektin ei välttämättä tarvitse tuottaa tuloja, jolloin vaihtoehtoja on merkittävästi enemmän.

Tunnelma on nyt kaksijakoinen – toisaalta maailma on auki ja mahdollisuuksia täynnä, toisaalta takamukseni kaipaa sohvan pehmeää pintaa ja aistini suoratoistopalvelujen sukkelia juonen käänteitä.

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiselle lähitulevaisuudessa voin todennäköisesti heittää hyvästit, mutta muuten taloudellista stressiä ei pääse syntymään. Ja aina voi ottaa uuden samanlaisen hypyn jompaan kumpaan suuntaan, jos tuntuu, että tämä loikka ei ole riittävä.

Eläkkeen koen sen sijaan olevan taas askeleen lähempänä.

Mitä seuraavaksi

Halusin kovasti, että keksimäni uratavoite olisi ollut se, mikä olisi tehnyt minut onnelliseksi edes seuraavan viiden vuoden ajaksi. Kaikki olisi vain niin paljon yksinkertaisempaa, kun tietäisi mitä haluaa tehdä.

Valitettavasti haluaminen ei tee asioista totta.

Pitää muistaa, että se että ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, on yksi positiivisimmista ongelmista, mitä voi olla. Mahdollisuus valita on jo paljon enemmän, kuin monella muulla. Sitä suuremmalla syyllä valintaa ei kannata tyriä. Päätin inspiraatiopulassa turvautua vanhoihin tuttuihin Forever Joble$$in artikkeleihin How to Set Goals If You Don’t Know What You Want ja Dream Life.

Toinen onni onnettomuudessa on se, että tiedän jo aika hyvin mitä tarvitsen, että saan asioita aikaiseksi. Ensimmäinen näistä on aikataulu, joka tulevaisuudessa näyttää tältä:

  • MA – Oma projekti (TBD)
  • TI – Päivätyöpäivä
  • KE – Päivätyöpäivä
  • TO – Päivätyöpäivä & yleisten asioiden hoitaminen
  • PE – Oma projekti
  • LA & SU – Lepo / Hupi

Mistä tiedän, että tekemiselläni on joku merkitys?

En ole varma mistä löytäisin jonkun suuremman merkityksen. En edes tiedä onko sellaista olemassa. Olen tälle keväälle tehnyt melko paljon itsetutkiskelua, mutta vastausta sitä kautta ei ole löytynyt. Tulevasta suunnasta sen sijaan löysin vihjeen.

Paras tunne on se, kun joku kertoo miten sinun tekemisesi ovat muuttaneet hänen elämänsä täydellisesti. Tällaiset hetket ovat olleet harvassa, mutta muutama erittäin koskettava sähköposti on tullut tämän blogin johdosta. Toivon, että ottamalla tavoitteeksi tehdä toisten ihmisten elämästä parempaa, voin löytää myös omalleni erilaisen merkityksen.

Käytäntö saattaa tarkoittaa blogin kehittämistä seuraavalle tasolle, talousvalmennuksien uudelleenkäynnistämistä tai vaikka kirjan kirjoittamista. Toisaalta maailmassa on niin paljon muutakin talous.

Esimerkiksi oikean yrityksen perustaminen kutkuttelee takaraivossa. Tekemällä jo tuttuja asioita en ainakaan tule löytämään mitään uutta. Ja nyt jos koskaan olisi hyvä hetki kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Ei tarvitse sitten vanhana harmitella, että käytin aikani itselleni vääriin asioihin. Ehkä jonkinlainen lean lähestyminen ideoiden testaamiseen voisi toimia.

Peter Drucker on joskus kysynyt kaikkein olennaisimman kysymyksen:

What results have to be achieved to make a difference?

En tiedä. Joskus yksi pienikin asia saattaa tuoda merkityksen. Joskus haaveissa on enemmän.

Remontti, joka lähti lapasesta

Jokainen remonttireiska tietää miltä se tuntuu, kun yksi huone hohtaa muodonmuutoksen jäljiltä, mutta muut eivät tunnu sopivan joukkoon. Sitten kuin huomaamatta ja erittäin salakavalasti remontti leviää koko talon laajuiseksi. Pahimmillaan vielä pihaterassille asti.

Itselleni kävi tämän projektin kanssa samoin.

Työ oli vain ensimmäinen asia. Sen jälkeen puntariin päätyivät ihmissuhteet, oma kulutuskäyttäytymiseni, sijoitukseni ja lopulta jokaikinen omistamani asia. Ihmissuhteiden kanssa näytti jo pahalta, mutta kävi kuitenkin päin vastoin ja poistumisen sijaan tapahtui vahvistumista. Tavaroita sen sijaan tulen poistamaan, koska totesin, että säästäväisyydestä huolimatta omistan aivan järkyttävän määrän turhaa rojua.

Rojuista lisää myöhemmin, mutta voin jo nyt kertoa, että jokaisen tavaran laskeminen ja listaaminen on aika silmiä avaava kokemus — tosin turhauttava sellainen.

Lopuksi

Toivominen, tahtominen tai toistaminen eivät tee asioista totta.

Ymmärrän, että olen puhunut vain itsestäni ja että olen taas aika kaukana siitä talouspainotteisesta sisällöstä mitä moni kaipaa. Toivon kuitenkin, että voit oppia omista kokemuksistani. Ehkä niissä on sinulle pieni herätys, joka auttaa sinua ottamaan askeleen kohti parempaa huomista.

Epäilen sitä, että löytyykö onni etsimällä. Siitä olen kuitenkin varma, että hetkestä en opi nauttimaan vielä pitkään aikaan. Muutamaksi sekunniksi saatan saavuttaa tietoisuuden tilan, mutta sitten mieli onkin jo laukannut seuraavaan universumiin.

Nyt on aika hyväksyä tämä tosiasia ja antaa etsinnän jatkua. Mikä olisi sen parempi tapa, kuin heittäytyä osa-aikaeläkkeelle ja nauttia saavuttamastani vapaudesta.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Vapaus

vapaus-elefantit-tielläni

vapaus-elefantit-tielläniVapaus tarkoittaa meille jokaiselle eri asioita. Yleensä, kun puhun vapaudesta, liittyy se jotenkin säästämiseen ja sijoittamiseen. Tällä artikkelilla on hyvin vähän tekemistä kummankaan kanssa. Kyse on vieläkin suuremmasta vapaudesta — jopa elämästä ja kuolemasta. Luvassa paikoitellen rajuakin tekstiä, joten en suosittele artikkelin lukemista kaikkein herkimmille seuraajille. Kirjoittaminen on minun tapani prosessoida ajatuksiani vaikeistakin aiheista.

Pidän itseni sivistämisestä. Yleissivistyksestä ei voida puhua, mutta yleensä kun aihe liittyy jotenkin elämän tarkoituksen, säästämisen ja sijoittamisen tai yrittäjyyden piiriin, niin oma mielenkiintoni herää. Nyt käteeni sattui kirja nimeltä How to Get Filthy Rich in Rising Asia. Tarkoitus oli viettää mukavaa vapaapäivä ja vähän herätellä uusia ajatuksia. Noin kornin otsikon alta olisi kuulunut paljastua samaa kategoriaa noudattava sisältö (jos teos on lukulistallasi, skippaa seuraavat 3 kappaletta).

Tarina alkaa elämästä ja päättyy kuolemaan. Se kuvaa nimensä mukaisesti tietä ryysyistä rikkauksiin, mutta ei ehkä yhtä ruusuisella tavalla kuin esimerkiksi useimmissa jenkkiläisissä opuksissa on tapana tehdä. Teksti on värikästä ja realistista. Tai ainakin perinteistä raadollisempaa. Oma odotukseni oli perus liirumlaarumia, mutta harvoin on satukirja herättänyt yhtä paljon ajatuksia kuin nyt.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta itselleni tuli on se, että onko tässä enää mitään järkeä!?

Ajatus syntyi, kun kirjan päähenkilö saavutti haluamansa rikkaudet, mutta menetti ne myöhemmin. Lopulta hänestä ei jäänyt mitään jäljelle. Olenko minä matkalla kohti samanlaista loppua?

Ymmärsin jo kauan sitten, että elämässä ei ole tarkoitusta. Siitä ei siis kannata ottaa stressiä. Tämä herääminen vei yhden askeleen lähemmäksi vapautta. Vapaus lisää tutkitusti onnellisuutta. Kuinka paljon meillä oikeasti on vapautta? Eikö elämä ole vain pikainen visiitti oravanpyörässä ja sen jälkeen koittaa siirtyminen tuonpuoleiseen?

Tästä näkökulmasta maailma on masentava ja vapaus jää haaveeksi. Usein täydellinen vapaus löytyy vasta silloin, kun ei enää ole mitään menetettävää. Onneksi vapauteen on myös muita polkuja.

Mitä on vapaus?

Yksinkertaistettuna vapaus tarkoittaa sitä, että sinä saat mahdollisuuden elää elämäsi niin kuin itse tahdot. Harva kuitenkaan pystyy tekemään juuri sitä mitä haluaa. Rajoitteita meille tarjotaan erilaisten kirjoitettujen ja kirjaamattomien sääntöjen muodossa. Valtio tuottaa kirjalliset säännöt, sosiaalisia rajoitteita antavat ystäväsi ja yhteiskunta, jotka kertovat miten sinun tulisi elää elämäsi. Myös perinteinen oravanpyörä toimii rajoittavana tekijänä.

Yksi vapauteen vaikuttava tekijä on se, että minkälaiset lähtökohdat saat. Omalla toiminnalla voit vaikuttaa kohtaloosi lähtökohdista riippumatta. Toisen vain pääsevät tässä suhteessa helpommalla kuin toiset. Tie ryysyistä rikkauksiin on mahdollinen myös muuten kuin saduissa.

Säännöille on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ilman niitä eläisimme täydessä anarkiassa, mutta myös liialliset säännöt aiheuttavat omat haasteensa. Suomi on sääntöjen luvattu paratiisi ja varmaan tästä syystä sääntöjen järjettömyys on ansainnut myös oman TV-ohjelman (Sääntö-Suomi ).

Sääntöjä noudattavaa ihmistä on helppo hallita, mutta kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Kun kiivetään valta-asteikolla riittävän ylös, niin sääntöjä muutetaan ja taivutetaan tarpeen mukaan. Perus pulliainen pääsee harvoin tälle tasolle.

Jos haluat oikeasti olla vapaa, sinun täytyy ymmärtää mikä tekemistäsi rajoittaa.

Mikä rajoittaa vapauttasi?

Erinomainen kirja vapaudesta on Harry Brownen teos How I Found Freedom in an Unfree World. Siinä eniten vapautta rajoittavat asiat ovat virheelliset uskomukset. Ne voidaan nähdä ansoina, jotka kuuluvat kahteen eri uskomustyyppiin:

  • Uskomukset, että sinun pitäisi elää elämäsi jonkun muun mallin mukaan
  • Uskomukset, että muut toimivat elämässä niin kuin sinä toimisit

Nämä kaksi kategoriaa pitävät sisällään monia tuttuja uskomuksia:

  • Uskomus, että on olemassa sosiaaliset normit joiden mukaan sinun ”kuuluu” elää eli toimia tietyllä tavalla tai tehdä tiettyjä asioita esimerkiksi tietyssä iässä
  • Uskomus, että sinun täytyy tehdä jotain, koska se on ”oikein”
  • Uskomus, että muiden onni tulee ennen omaasi ja että sinun täytyy vaikuttaa epäitsekkäältä
  • Uskomus, että valtio tekee kaiken oikein ja että sinun kuuluu tukea valtiota ja noudattaa sen sääntöjä
  • Uskomus, että menneisyydessä sijoitettu raha tai aika pitäisi ottaa huomioon tulevia päätöksiä tehdessä
  • Uskomus, että yleinen tieto olisi totta. Usein unohtuu, että suosio ei vielä tarkoita tiedon olevan faktaa.

Pienestä pitäen meille opetetaan, miten kuuluu toimia. Vähitellen ja riittävän usein toistettuna alamme uskoa asioita todeksi. Lopulta unohdamme etsiä sen ihmisen, joka oikeasti olemme.

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään rajoitteita siinä, että miten sinä voit elää elämäsi. Vapaus on valinta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä et voi päättää, että miten jonkun muun tulisi toimia tietyssä tilanteessa.

Me emme asu laatikossa, vaan jokaisella on vapaus valita ja rajoitteista on mahdollista päästä eroon. Se ei vain ole helppoa, koska koko maailma perustuu siihen, että sinun täytyy täyttää joku ennalta määrätty muotti.

Elefantit takanasi, vapaus edessäsi

Ilman virheellisiä uskomuksia maailma tuskin toimisi niinkään hyvin kuin tällä hetkellä. Tosin hyvin tässä yhteydessä on suhteellista ja riippuu siitä, että kenen näkökulmasta katsotaan. Kaikki eivät pysty kiertämään rajoitteita, mutta jokaisella on siihen mahdollisuus.

Rajoitukset ovat vähän kuin suuria elefantteja. Niiden rinnalla ihminen on pieni olento ja äkkiseltään voi vaikuttaa, että elefanteista ei pääse yli eikä ympäri. Todellisuudessa väleistä on mahdollista puikkelehtia. Ehkä sieltä löytyy myös vapaus.

Suurin osa rajoitteista ja virheellisistä uskomuksista syntyy päämme sisällä. Ratkaisuksi tähän riittää se, että alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Jo pelkästään se, että kiinnittää huomioita eikä toimi automaattisesti niin kuin ”kuuluu” toimia, voi auttaa.

Jos tietyn valtion säännöt alkavat ahdistaa, niin aina on mahdollista vaihtaa toisen samanmoisen puollella asumaan. Tai sitten jonnekin, missä vallitsevat luonnon lait. Myös taloudellinen riippumattomuus auttaa kiertämään monia rajoitteita.

Pelko pois

Virheellisten uskomusten lisäksi erilaiset pelot tuovat rajoitteita. Aina peloille ei ole perusteita, mutta silti emme uskalla tehdä sitä mitä haluamme. Ehkä emme halua mennä ulos pimeällä, koska se tuntuu pelottavalta. Ehkä emme uskalla perustaa omaa yritystä, koska pelkäämme epäonnistumista. Ehkä emme uskalla puhua sille nätille naapurin tytölle etupulpetissa, koska pelkäämme torjutuksi tulemista.

Monista peloista voi päästä eroon jo pelkästään sillä, että listaa ne paperille. Sen jälkeen listan voi käydä läpi ja miettiä, että mikä asia pelossa on oikeasti pelottava. Ehkä kyse onkin vain epämukavuuden tunteesta. Kun listan on käynyt läpi ja löytänyt todelliset syyt, on helpompi valita toimintavaihtoehdot ja toteuttaa niistä parhaat.

Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.

Syykin tähän pelkoon löytyi pienellä itse tutkiskelulla. Olen vuosia seurannut läheiseni mädäntymistä vaihe kerrallaan. Ensin meni jalat, sitten muu kroppa ja lopulta pääkoppa sekä puhekyky. Tämä prosessi ei tapahtunut hetkessä, vaan on kestänyt toistakymmentä vuotta. Henkilö itse olisi ollut valmis luovuttamaan jo vuosia sitten — silloin kun ajatus vielä kulki. Kerran niin valoisasta henkilöstä on viime vuosina ollut jäljellä pelkkä raato.

Raato makaa yötä päivää sängyssä välillä enemmän ja välillä vähemmän omassa ulosteessa, kun aina eivät muut heti ehdi puhdistamaan. Suun kohdalla raadossa on aukko, mistä joku toinen käy työntämässä ruokaa sisään, että tämä juhla ei vain milloinkaan päättyisi. Välillä raadossa näkyy pieni ripaus elämää, onneksi se tuskin enää ymmärtää, että mistä on kyse. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Aikaisemmin kun raato heräsi elämään, se ymmärsi oman tilanteensa ja tunteet valuivat vuolaina pitkin poskia.

Ainoa tapa millä olen tästä pelosta onnistunut vapautumaan, on ajatus siitä, että voisin valita itse, milloin poistun näyttämöltä lopullisesti. Saan lohtua ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi jäädä kitumaan sitten, kun koen olevani valmis. Parempi kuula kallossa kuin paapottavana omassa paskassa.

Tiedän, että olen ylittänyt hyvän maun rajat jo aikoja sitten. En oikeasti ymmärrä asiasta yhtään mitään ja en voi edes kuvitella sitä tuskaa, jos joku on kokenut läheisen lähtemisen liian aikaisin ja vielä itse tehtynä valintana. Siitä huolimatta jatkan tätä ajatusta vielä pidemmälle. Kirjoitan mielestäni täysin eri asiasta.

Jos saan lohtua siitä ajatuksesta, että voin poistua, kun koen olevani valmis, niin toinen puoli ajatuksesta on se, että mitä jos joku muu tekee päätöksen puolestani? Mitä jos joku toinen tekee sen ja vielä liian aikaisessa vaiheessa?

Nyt jo varmaan ymmärrät, että säännöt ja uskomukset ovat illuusio. Kuka tahansa voi rikkoa niitä milloin tahansa — niin hyvässä kuin pahassa.

Vapaus tekee onnelliseksi

Ihminen on onnellisempi, kun keskittyy niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Muihin ihmisiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme valita kenen kanssa asioimme. Emme voi kontrolloida mitä maailmassa tapahtuu, mutta voimme valita mitä itse teemme. Meillä on vapaus.

Se minkälaiseen tunnelmaan satukirja minut vei, kuvastaa hyvin sitä minkälaisessa maailmassa elän. Sillä maailmalla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa, vaan olen luonut ympärilleni kuplan. Olen saanut pääsääntöisesti elää maailmassa, jossa ei ole juurikaan kärsimystä. Samasta syystä en myöskään ole kovin hyvä käsittelemään todellisuutta. Omassa kuplassani voin kokea olevani vapaa.

Pyrin esimerkiksi välttämään uutisia viimeiseen asti ja tiedon nälkäni suuntautuu aivan muualle, koska en pysty vaikuttamaan uutisissa näytettäviin asioihin. Suurin osa uutisista on sellaisia, mitkä haluaisin muuttaa. Ne kertovat vain siitä, että kuinka paha maailma todellisuudessa on. En nyt heti keksi masentavampaa ohjelmaa.

Ehkä juuri masentavuus tekee uutisista yhden suosituimmista ohjelmista. Tai sitten normaaleilla ihmisillä on kyky käsitellä näitä asioita eri tavalla kuin minulla, koska olemme maailman onnellisin kansa. Itselläni on tapana lähinnä suuttua ja huutaa uutisille.

Toinen esimerkki kuplastani on eläkkeeni tavoittelu. Mitä lähemmäksi eläkettä pääsen, sitä enemmän minulla on vapautta toimia haluamallani tavalla ja halutessani pysyä poissa normaalista maailmasta.

Haasteellista tässä on se, että yleensä kuplan sisällä kaikki asiat alkavat sanalla minä. Se taas ei edesauta sitä, että minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni tälle planeetalle. Haluan saada jotain aikaan. Harvoin näen elämän nautintona ja paljon useammin suorituksena. Toivon, että osaisin vain nauttia ja että minun ei tarvitsisi pohtia syntyjä syviä yrittäessäni löytää itseni.

Toivominen ei tee asioista totta.

Minä en voi tukahduttaa tunteitani eikä sinunkaan kannata. Voit sitä toki yrittää, mutta ne nousevat aina uudelleen pintaan ja yleensä aikaisempaa vahvempina. Negatiivisten tunteiden on tarkoitus kertoa sinulle, että jotain on pielessä. Paras vaihtoehto on hyväksyä tunteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi.

Nyt huomaan, että jossain syvällä sisälläni on jotain minkä olen sinne joskus haudannut. En vielä tiedä mitä se on, mutta tunnistan negatiivisten tunteiden tuoman vihjeen. Luultavasti luvassa on muutoksia. Jokaisen muutoksen myötä vapaus on aina askeleen lähempänä.

Vapaus on sitä, että voin ja uskallan tehdä sitä mitä haluan. Itseasiassa seuraavat askeleet kohti vapautta on jo toteutettu, mutta näistä lisää myöhemmin.

Lopuksi

Monet ihmiset kokevat kriisin ehkä kolmen- ja viidenkympin kohdalla, mutta itse tunnun tällaiseen törmäävän kerran vuodessa.

Olkoon tämän nyt sitten se kolmenkymmenenyhden kriisi.

Suurimman osan ajasta pyrin pitäytymään todellisen elämän ulkopuolella. Nyt kun sinne vahingon kautta ajauduin, niin väkisin tulee mieleen se, että pitäisikö oikeasti yrittää tehdä asioille jotain.

Suomessa tätä tosin ei kannata harrastaa. Jos yrität auttaa ja vaikuttaa, niin luultavasti sinut ristiinnaulitaan mediassa ilman yksiselitteisiä todisteita. Kaikesta hyvästä minkä olet tehnyt, saat palkkioksi maineen menetyksen ja terveysongelmia.

Innolla odotan, että mitä liikkuu mielessäni hetkellä, jolloin mittarini kääntyy osoittamaan lukemaa 32.

————

Samana päivänä, kun tämä kirjoitus tuli valmiiksi, kuulin että eräs tuttuni oli poistunut lopullisesti. Kyseessä oli positiivisin ja valovoimaisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ollut lähimpiä kavereitani, mutta yksi niistä kuka tartutti valoa kauemmaksikin. Hän olisi saanut vielä paljon hyvää aikaan. Tämä tapahtui aivan liian aikaisin. Vaikea uskoa todeksi. Sitä suuremmalla syyllä kysyn, onko tässä yhtään mitään järkeä!?

————

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Lampaita äidin oomme kaikki

lampaita-pohatta

lampaita-pohattaLampaat ovat laumaeläimiä. Kun yksi menee, niin muut seuraavat perässä. Tarinan mukaan ne ovat myös arkoja ja jättävät asioita tekemättä. Perinteinen kysymys kuuluu, että oletko susi vai lammas. Sitä tarina ei kerro, että minne siat sijoittuvat tällä akselilla. Itselläni ei juuri ole kokemusta lampaista, mutta muistan vanhoilta hyviltä ajoilta pelin nimeltä Lemmings. Pelin tarkoituksena oli ohjata aivottomat hahmot ovelle joka johtaa vapauteen. Yhteistä heillä ja lampailla on se, että myös Lemmingsien tapauksessa kyse oli muiden seuraamisesta. Molemmat tarvitsevat jonkun joka kertoo mitä seuraavaksi tehdään.

En haluaisi olla huonojen uutisten kantaja, mutta suurin osa meistä on Lemmingsejä tai lampaita. Ja niin olen myös minä.

Hyvin monessa tapauksessa on tehokkainta tehdä samoin kuin muut tai samoin kuin on aina ennen itse toiminut. Jokaisen ei kannata keksiä pyörää erikseen. Tämä mainio muiden seuraamisen menetelmä toimii niin kauan hyvin, kuin tavoitteena on saada aikaiseksi samanlaisia lopputuloksia. Jos halutaan saada aikaan erilaisia tuloksia, täytyy tehdä erilaisia asioita kuin mitä muut tekevät tai mitä on itse aikaisemmin tehnyt. Ei ole sattumaa, että yksi hulluuden määritelmä on se, että samoja asioita toistamalla kuvittelee saavansa erilaisen lopputuloksen.

Luin suorastaan fantastisen artikkelin, The Cook and the Chef: Musk’s Secret Sauce,  jossa keskityttiin ajatteluun ja siihen miten ihmismieli toimii. Toimintaa selitettiin lähinnä vertaamalla Elon Muskin ajattelua ”normaaleihin” ihmisiin. Artikkeli on suhteellisen pitkä ja sen lukemiseen saa käytettyä useamman tunnin. Lupaan kuitenkin, että artikkelin lopussa olet kokenut valaistumisen ja se on ehdottomasti jokaisen sekunnin arvoinen.

Tiivistettynä vertauskuva ”Cook and the Chef” voidaan kääntää kokiksi ja keittiömestariksi. Analogia ei ehkä suomeksi toimi niin hyvin, mutta ajatuksena on se, että kokki on henkilö joka vain seuraa reseptejä, kun keittiömestari on henkilö, joka pystyy luomaan uusia reseptejä. Toinen siis ajattelee itse ja toinen vain toteuttaa muiden ajatuksia.

Tavoitteet kuluvalle vuodelle

Olen tuskaillut jo pidemmän aikaa sen kanssa minkälaisen tavoitteen asetan vuodelle 2017. Lopulta en keksinyt yhtään järkevää tavoitetta. Olisin voinut laittaa tavoitteeksi, että säästän xx euroa tai jotain vastaavaa, mutta en nähnyt siinä mitään mieltä.

Miksi tavoittelisin jotain, mikä ei muuta elämääni merkittävästi paremmaksi?

Lukemani artikkeli selitti tavoitteet mainiolla tavalla: tavoitteet ovat jotain halujen ja realismin välissä. Se mikä on realistista, riippuu siitä mitä osaat ja miten ympäröivä maailma kehittyy. Halut puolestaan muokkautuvat sen mukaan kun ihminen itsessään kehittyy ja muuttuu. Lapsena haluaa erilaisia asioita kuin aikuisena. Tänä vuonna haluan erilaisia asioita kuin viime vuonna. Kun haluista tulee oppimisen seurauksena realismia, jostain löytyy aina uusia haluja. Tavoitteet taas muokkautuvat sitä mukaan, kun realismi ja halut muuttuvat.

Välillä ei tiedä mitä haluaa ja se voi ahdistaa. Itseasiassa olen juuri tällä hetkellä tilanteessa, jossa koen olevani hukassa. Enhän keksinyt edes tavoitetta kuluvalle vuodelle. Kutsutaan tätä omassa tapauksessani vaikka kolmenkympinkriisiksi.

Minulla on suuri tarve saada jotain aikaiseksi, mutta en vain vielä tiedä mitä se voisi olla. Se on kuitenkin selvää, että reseptejä seuraamalla tuskin löydän sitä mitä etsin. Tai ainakaan seuraamalla samoja reseptejä kuin tähän asti.

Se, että en tiedä mitä haluan saavuttaa voi yksinkertaisesti johtua siitä, että se on vielä liian utopistista jopa haluksi. Ainoa looginen ratkaisu minkä keksin on se, että kehitän omia kykyjäni ja osaamistani, jotta se mikä on realistista nousee seuraavalle tasolle. Mitä enemmän osaan, sitä vaikeampia asioita pystyn toteuttamaan. Ehkäpä oppiminen auttaa myös löytämään jotain uutta ja tavoittelemisen arvoista. Myös oppimisessa voidaan puhua korkoa korolle ilmiöstä tai jonkinlaisesta kertaantumisajattelusta. Aikaisempi oppiminen rakentaa pohjan tulevalle ja mitä enemmän opin, sitä enemmän minulla on mahdollisuus oppia ja ymmärtää.

Kun oppimiseen lisätään aikaisen eläkkeen onnen perusteet eli poistetaan elämästä onnettomuutta aiheuttavia asioita ja lisätään niitä, jotka kasvattavat onnellisuutta, aletaan olla jo aika lähellä ratkaisua johon päädyin.

Tarpeeksi on riittävästi

Olen monesti miettinyt, että milloin minulla on tarpeeksi rahaa. Joskus määrittelin eläkekassan tavoitekooksi noin 440K euroa. En ole vielä lähelläkään tuota summaa. Toisaalta joskus jo muutama tonni voi olla tarpeeksi – tarpeeksi siihen, että uskaltaa tehdä omia ratkaisuja.

Tämän vuoden alussa tajusin, että minulla on jo tarpeeksi. Ei tarpeeksi, jotta voisin jäädä eläkkeelle, mutta tarpeeksi, että tiedän eläkkeen olevan vain ajan kysymys. Sitä ei tiedä kukaan pääsenkö eläkkeelle tavoiteaikataulussa, mutta jos en silloin niin sitten joskus myöhemmin. Tässä on myös yksi syy siihen, miksi en koe rahallista tavoitetta järkevänä. Eihän eläkkeen ajatus ole maksimoida kassaa, vaan oma onneni.

Jos eläke on vain ajan kysymys, olen jo nyt vapaa tekemään muutoksia, jotka toivottavasti nostavat elämänlaatuani välittömästi. Käytännössä ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeen aloittamista tavoite päivämäärään tai tavoitekassan saavuttamiseen asti. Sen sijaan yritän päästä mahdollisimman lähelle haluamaani eläkettä jo nyt. Unelmatilanteessa ainoa asia minkä eläketavoitteen saavuttaminen muuttaa, on se että rahan ansaitsemisesta tulee vapaaehtoista.

Täysin bookattu

Oppimiseen tarvitaan aikaa, energiaa ja työtä. Oma aikatauluni on ollut liian täysi jo pidemmän aikaa eikä ylimääräistä energiaa ole ollut. Tämä tarkoittaa sitä, että jostain on luovuttava, jotta voisin oppia enemmän ja ehkä joskus saavuttaa jotain mistä saan tyydytystä.

Ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että ehkä olisi taas aika ottaa loparit. Onhan tässä jo kohta vuosi painettu uudessa päivätyössä. Palkan vastaanottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että myyn omaa aikaani, jotta joku muu pääsee lähemmäs hänen tavoitettaan. Oma tavoitteeni on sivuseikka.

Mahdollisuus lopputiliin olisi olemassa, koska osingot ja sivutuloni riittäisivät omaan elämiseeni eikä aikaa tarvitsisi käyttää työn tekemiseen kuin kuutisen tuntia viikossa. Kesälomaa ehtisin viettää kolme kuukautta ja talvilomaa kuukauden. Ei yhtään paskempi diili. Aikaa oppimiseen jäisi vaikka kuinka paljon.

Ongelmaksi muodostui se, että todella viihdyn päivätyössäni ja opin siellä paljon enemmän kuin mihin ikinä voisin omin voimin päästä.

Ei elämän tarkoitus ole tehdä mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman mielenkiintoisia asioita. Päivätyö ei siis ole poistettavien asioiden listalla.

P.Ohatan punainen lanka

Jos haluan tehdä elämässäni mielenkiintoisia asioita, se tarkoittaa käytännössä sitä, että en voi käyttää niin paljon aikaa vähemmän mielenkiintoisiin. Vaikka en vielä keksinyt itselleni tavoitetta, niin keksin mainion säännön, joka toivottavasti johtaa haluttuun lopputulokseen:

”Tästä päivästä lähtien työn tekeminen rahasta on kielletty nyt ja ikuisesti”

Ainoa mahdollisuus poiketa säännöstä on se, että elämän jatkuminen sitä vaatii. Sääntö ei tarkoita sitä, että en voi vastaanottaa palkkaa. Se tarkoittaa vain sitä, että raha ei saa olla ainoa tai edes suurin motivaattori. Uskon, että kun teen asioita oikeista syistä enkä rahasta, tulen lopulta pääsemään paljon tai todella paljon pidemmälle kuin vain tämän hetken euroja tuijottamalla.

Käytännössä sääntö tarkoittaa sitä, että saan pitää päivätyöni, mutta sivutyö joutuu giljotiiniin. Olen tehnyt sivutyötä ”vain” rahasta jo pidemmän aikaa. Voisin jatkaa sivutyön parissa ja ansaita 40 – 100 euroa tunnissa hamaan tappiin saakka. Hyödyt ovat kuitenkin rajalliset. Voisin kehittyä paremmaksi sivutyössäni, mutta sillä ei olisi mitään merkitystä. Ansioita olisi myös lähes mahdoton nostaa merkittävästi nykyisestä. Luvassa olisi siis samanlaista puurtamista ilman toivoa paremmasta huomisesta. Uskon saavuttaneeni sivutyössä henkilökohtaisen katon, joka syö työstä kaiken muun kuin rahallisen motivaation.

Sivutyöstä luopuminen tulee jättämään noin 8K aukon tuloihini. Kyse ei ole helposta päätöksestä, koska tuo on itselleni iso raha. Moni saattaa olla päätöksestä eri mieltä kanssani ja jopa haaveilla, että saisi samankaltaisen sivutyön. Minun täytyy kuitenkin tehdä omat ratkaisuni. Olen saanut sivutyöltäni paljon – tai itseasiassa tarpeeksi. Nyt on kuitenkin aika kääntää seuraava sivu esille.

Jos sivutyössä olen saavuttanut jonkinlaisen katon, niin päivätyössä ei samanlaista kattoa ole. Ainakaan en itse ole vielä lähellä sitä. Tausta-ajatuksena koko päätöksessä on se, että vapauttamalla sivutyöstä jäävän kapasiteetin tulen pääsemään pidemmälle kuin olisin koskaan sivutyötä jatkamalla päässyt. Mielenkiintoista on nähdä, että miten päätös tulee näkymään päivätyössäni ja onko lisääntyneellä kapasiteetilla tulevaisuudessa korrelaatiota palkkani kanssa. Vaikka raha ei saa olla ensisijainen motivaation lähde, niin edelleen tulen käyttämään sitä työsuoritusteni kehittymisen mittarina.

Kuulostaa hienolta, mutta takamuksissa on myös pieni pelko siitä, että kaikki ei mene niin kuin ajattelen. Ehkä jatkossa vain syön sipsejä ja sikailen viikossa kuusi tuntia enemmän kuin aikaisemmin.

Yhteenveto

Olen lammas, joka seuraa toista lammasta. Olen kokki, joka seuraa reseptiä. Se ei ole yleensä huono asia.

Jos haluan saavuttaa samoja tuloksia kuin aikaisemmin, kannattaa minun toistaa samoja asioita kuin aikaisemmin. Jos haluan saavuttaa samoja tuloksia kuin muut, minun kannattaa toteuttaa samoja asioita kuin muut.

[bctt tweet=”Jos haluan toteuttaa jotain, mikä on oikeasti minulle tärkeätä, minun täytyy oppia ajattelemaan.” username=”RahaPohatta”]

Jos haluan toteuttaa jotain, mikä on oikeasti minulle tärkeätä, minun täytyy oppia ajattelemaan.

Lopulta päädytään siihen, että jossain kohtaa ja jollain elämänalueella täytyy alkaa keittiömestariksi tai ei tule koskaan saavuttamaan niitä asioita, jotka ovat omien arvojen mukaan tärkeitä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Ostin Teslan

Tesla-Pohatta-min1Hetkinen? Mitä ihmettä sinun silmäsi juuri lukivat? Saatat hetken miettiä, että mitä kummaa nyt on tapahtunut. Onko P.Ohatta mennyt aivan sekaisin ja säästämisen sijaan alkanut harrastamaan viina, naisia ja autoja. Ei kai nyt vain sijoittaminen ole vaihtunut Kenoon?

Ei – näin rajusta suunnan muutoksesta ei sentään ole kyse. Usein ihmisillä on se käsitys, että säästäminen on pelkkää kituuttamista, vaikka todellisuus on ihan muuta. Ostamalla ei saa onnea ja siksi valitsen useimmiten säästämisen – siitä saan paljon paremman olon. Sen sijaan elämyksiä haluan kokea. (Edit. Huomaathan, että postaus kuuluu kategoriaan sponsoroitu, niin ei tule sitten puolessa välissä yllätyksenä.)

Nyt kyse on siitä, miten asioista voi nauttia fiksummin.

Ostamalla onnelliseksi

Varmasti jokainen meistä tietää sen tunteen, kun saa jotain uutta ja hienoa. Ja ai että se on mukavaa! Vaan eipä kestä kovinkaan pitkään, kun tuo tunne unohtuu ja uusi alkaa tuntua vanhalta. Näin toimii hedonistinen adaptaatio eli yksinkertaisesti totumme asioihin. Ainoa tapa pitää tunteesta kiinni, on ostaa jatkuvasti lisää tavaraa, jotta saa huuman taas hetkeksi takaisin.

Ostamisesta ei tule pitkässä juoksussa onnelliseksi, koska mielihyvän tunne katoaa kovin nopeasti. Jos ”onni” kestää vain hetken niin miksi en maksaisi vain hetkestä?

Ostaminen vs vuokraaminen

Itse tykkään ajatuksesta, että kuka tahansa voi vuokrata luksusta ja saada lähes saman elämyksen kuin omistamalla. Kaiken lisäksi vuokraaja on todennäköisesti tehnyt taloudellisesti paremman valinnan, kuin se joka on ostanut hienon auton. Tavallaan luksuksen vuokraaminen tekee sen omistamisesta täysin turhaa, kun kenellä tahansa on varaa samaan tai lähes samaan elämykseen.

Ajatus luksuksen vuokraamisesta on kovin kiehtova. Joskus ihmiset harrastavat kaikkea hullunkurista kuten kilpavarustelua naapurien kanssa. Silloin vuokraamisesta ei tietenkään ole mitään iloa, mutta eipä ole tuo harrastuskaan ihan niitä parhaimpia. Sen sijaan nopeasti katoavan elämyksen tavoittelussa vuokraaminen on täysin ylivertainen vaihtoehto.

Myös omistamisen voi tehdä fiksummin. Esimerkiksi tässä kohtaa auton omistaa yritys, joka saa tuloja auton vuokraamisesta. Samaa periaatetta voi noudattaa myös omissa harrastuksissa. Jos tykkää veneilystä tai mökkeilystä, niin mikään ei estä omien harrastuskulujen pienentämistä vuokraamalla omistuksia silloin, kun ei niitä itse käytä. Ja asioita olisi mahdollista omistaa myös kimpassa – en todellakaan ymmärrä miksi esimerkiksi kotikadullani jokaisessa pihassa on oma ruohonleikkuri, joka seisoo käyttämättömänä 99,99 % ajasta.

Päätin siis ostaa Teslan vuorokaudeksi. Tai no teknisesti ei voida puhua ostamisesta vaan vuokraamisesta. Itseasiassa jos ollaan ihan tarkkoja, niin en edes maksanut huvista mitään vaan onnistuin jopa hieman tienaamaan siitä, että pääsin tekemään jotain sellaista mitä olen jo pitkään halunnut kokeilla. Vielä lyhemmän kokeilun voisi suorittaa käsittääkseni myös koeajamalla kyseisen menopelin.

Myönnän, että saatan olla altis tietyistä lähteistä tuleville vaikutteille (MMM:n artikkeli).

Vuokraa Tesla

En itse omista autoa enkä varsinaisesti ymmärrä autoista yhtikäs mitään. Ainoa yhteyteni autoiluun on se, että olen hyvin lahjakas lainaamaan vanhempieni auton (arvo n. 7K) avaimia, mutta äärimäisen huono palauttamaan niitä. Sen sijaan niin minussa, kuin monessa muussakin meistä asuu pikkupoika (tai tyttö), joka kiljahtaa innostuksesta nähdessään tyylikkään urheiluauton. Ja Tesla kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan.

Nyt käyttöön saamani auto oli malliltaan Tesla Model S 90D. Hintaa tällaisella menopelillä on kyseessä olleella varustelulla noin 140 000 euroa. Vakituista omistamista ei siis tarvinnut harkita. Kiihtyvyys 0-100 km/h kestää noin 4,4 sekuntia ja täydellä akulla saa huristella noin 500 kilometriä. Kuka autosta on enemmän kiinnostunut, niin netistä löytyy varmasti mielenkiintoista tietoa suorituskyvystä.

Auton sain käyttööni SIXT-autovuokraamosta. Heillä on tarjolla tavallisten autojen lisäksi valikoima luksusautoja. Normaalisti esimerkiksi Teslan vuorokausihinnat liikkuvat 400-600 euron tienoilla, mutta syyskuun alusta auton voi lunastaa itselleen 195 eurolla. Tarjous on voimassa vain valituissa pisteissä (Tällä hetkellä Jyväskylä ja Helsinki sekä Tampere seuraavat pian perässä). Normaalihinta pitää sisällään rajattomat kilometrit ja tarjoukseenkin kuuluu 300 km (ylikilometrit 1,24EUR/km). Varkaus- tai vahinkotilanteissa omavastuu on 1500 euroa. Suhteellisen pienellä rahalla on siis mahdollista päästä älyttömän hintaisen auton rattiin.

Teslan ratissa

Oli perjantaipäivä. Töistä päästyäni nappasin varastosta fillarin ja lähdin polkemaan kohti SIXT:n lentokentän pistettä. Matkalla alkoi into todella tarttua puseroon ja vauhti oli sen mukainen. Kentällä tallustin palvelutiskille tukka pyöräilyn jäljiltä pystyssä ja ylläni olivat shortsit ja t-paita. En tiedä mikä on normi pukeutumisessa astuttaessa tällaiseen autoon, mutta sain oikein mainiota palvelua asustani ja olemuksestani huolimatta.

Tesla-Fillari-PohattaParkkihalliin päästyäni olo oli melko surrealistinen – olin saapunut paikalle 25 eurolla ostetulla (ei kuvassa) fillarilla ja poistuisin paikalta 140K euron autolla. Fillari mahtui muuten loistavasti Teslan kyytiin. Kontrasti näiden kahden menopelin välillä oli aikamoinen. Pieni koulutus auton käytöstä, penkki jiiriin ja sitten liikkeelle. Täytyy tunnustaa, että ensimmäiset metrit olin aivan kuset housussa.

Ennen liikkeelle lähtöäni joku taisi pyöritellä päätään ja tokaista, että kyseessä on aivan hullu auto. Reagoin tähän tyypillisesti kohauttamalla olkapäitäni ja samalla pään sisällä oli ajatus, että niin varmaan. Siinä kohtaa en vielä ymmärtänyt minkälaisesta autosta oli kyse.

4,4 sekuntia nollasta sataan ei kuulosta kovin nopealta, mutta voi herranjestas mikä ero tässä oli siihen mihin olen tottunut. Kyse on ihan uskomattomasta vauhdista ja kyllä tuo mahanpohjassa tuntui. Kaikkein erikoisinta on se, että autosta ei kuulu kuin suhahdus. Joku saattaa ajatella, että autoilussa hienointa on moottorin äänet. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta Teslan kanssa kyse on aivan päinvastaisesta elämyksestä. Vaihteettomuus tekee ajamisesta vielä normaalia autoilua hienompaa, kun ei tule minkäänlaisia pykäliä kiihtyvyydessä. Sen kuin lataa tallan pohjaan ja voilà. Kyse on huvipuistosta pyörillä.

Jotain kertoo ehkä se, että yksi kavereistani ehti olla ehkä puoli tuntia kyydissä, ennen kuin oli pakko pysähtyä keskustelemaan pusikkoon. Laki luonnollisesti rajoittaa Suomessa auton käyttöä, mutta nollasta sataan on yllättävän lyhyt tai pitkä matka riippuen siitä mistä katsotaan. Ja kyllä siitä hupia riittää kun tämän kuvion toistaa useita kertoja peräkkäin.

Tesla-Pohatta-min2Vaan huvien jälkeen seurauksena on se, että auto täytyy saada laturiin. Latauspaikkoja on kohtuullisesti, mutta merkittävästi vähemmän kuin bensa-asemia. Parhaimmillaan autoon saa 270 km lisämatkaa 30 minuutissa, mutta peruslaturissa lataaminen kestää selvästi pidempään. Toisaalta, jos kotoa löytyy autotallista voimavirtapistoke, niin auton käyttö muuttuu selvästi kätevämmäksi.

Yhteenveto

Nyt se on tehty ja erittäin hauskaa oli. Tämä myös riittää toistaiseksi. Vuorokaudessa ei ehdi vielä kyllästyä, mutta jo niin lyhyessä ajassa oli selkeästi huomattavissa uutuuteen tottuminen. Perjantai iltana olin vielä aivan täpinöissäni autosta. Lauantain puolella fiilis oli yhä hieno, mutta todella paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä. Ja tämä vain yhdessä vuorokaudessa! Voin vain kuvitella mitä tapahtuisi vuodessa.

Paikasta A paikkaan B voi siirtyä monella tavalla: autolla, pyörällä, taksilla tai julkisilla, mutta näillä ei ole mitään tekemistä Teslan aikaansaaman elämyksen kanssa. Kiitos SIXT:lle tästä elämyksestä!

P.S. Vaikka huvit ovat hauskoja, niin muistattehan kaveria kanssa. Jos tämä on ensimmäinen tarinasi täällä, kannattaa katsoa myös P.Ohatta pähkinänkuoressa.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kaverille kanssa

mieskaveri

mieskaveriYleensä kirjoitan säästämisestä, sijoittamisesta tai rahasta ylipäänsä. Joskus on kuitenkin hyvä palata maanpinnalle ja muistaa mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. Yksi tärkeimmistä ovat he ketkä jäävät tälle planeetalle meidän poistuttua. Raha on työkalu, joka mahdollistaa asioita, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Olen viimeaikoina saanut nauttia sellaisesta suosiosta mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Suurin kiitos tästä menee eri medioille, jotka ovat ohjanneet lukijoita tänne. Blogin kävijämäärä on ollut moninkertainen aikaisempaan verrattuna ja kaikki aikani on mennyt siihen, että olen yrittänyt selittää mistä on kyse. En kuitenkaan usko, että suosio tulee kestämään. Siitä johtuen esitin itselleni kysymyksen.

Jos tämä jää ainoaksi mahdollisuudekseni julkisuudessa, niin miten voisin hyödyntää tilaisuuden?

Ensin ajattelin tietysti itseäni ja sitä miten voisin hyötyä tilanteesta. Ehkäpä voisin myydä jotain kuraa blogissani ja hoitaa eläköitymisen alta pois. Onneksi tämä vaihtoehto pyyhkiytyi pois mielestä melko nopeasti. Aikani mietittyäni päätin käyttää tilaisuuden siihen, että yritän oikeasti tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan.

Ketkä sitten jäävät tänne meidän jälkeen?

Lapset.

Elämässä nallekarkit eivät aina mene tasan ja joskus kärsimään joutuvat he, keillä ei ole mitään osuutta koko asiaan. Se ei voi olla oikein. Kaikki blogiani seuranneet tietävät, että reilu vuosi sitten omassa elämässäni tapahtui merkittäviä muutoksia. Parisuhde vaihtui elämiseen yksin kahden hinnalla ja muitakin mullistuksia on sittemmin sattunut. Muutoksia kohdatessa omaa elämää tulee mietittyä uudelleen ja osana henkistä heräämistäni liityin mieskaveritoimintaan. Halusin saada elämälleni uudenlaisen merkityksen ja jonkinlaisen suuremman tarkoituksen.

Mistä mieskaveritoiminnassa on kyse?

Moni lapsi (tyttö tai poika) kasvaa ilman isää, eikä heidän elämässään ole yhtään säännöllistä mieshahmoa. Yhtälailla monella miehellä on kalenterissa tyhjää tilaa. Mieskaveritoiminnan tarkoitus on yhdistää nämä kaksi epäkohtaa niin, että kumpikin saa uuden kaverin. Toiminnan tavoitteena on se, että lapsi pääsee tutustumaan aikuisen miehen arkeen ja elämään. Välittäviä aikuisia ja läsnäoloa ei ole koskaan liikaa ja jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia.

[bctt tweet=”Mitä, jos sinulla ei olisi ollut läsnä olevaa isää? Auta auttamaan #mieskaverit” via=”no”]

Yhtälailla aikuinen saa elämäänsä uutta sisältöä. Varsinaisia sääntöjä kaveruudelle ei ole, vaan nämä sovitaan yhdessä. Yleensä pikkukaveri ja mieskaveri tapaavat 2-4 kertaa kuukaudessa ihan tavallisen tekemisen, kalastuksen, urheilun tai vaikka vain olemisen merkeissä. Tärkeintä on se, että kaikilla on kivaa.

Pelkään, että joku onnistuu löytämään toiminnasta tai sen mieskeskeisyydestä jotain negatiivista. Tähän voin vain todeta, että ihan oikeasti, nyt järki käteen!

Osapuolten toiveet

Jokaisella osapuolella on omia toiveita toimintaan liittyen. Mieskaverit saattavat kokea esimerkiksi, että heillä on jotain annettavaa lapsille ja haluavat auttaa. Taustalla on usein se, että joko oma isä on kadonnut jossain vaiheessa kuviosta tai sitten isä on ollut niin hyvänä roolimallina, että haluaa viedä sitä eteenpäin. Toki samalla myös mieskaverille on tarjolla kaikkea hauskaa ja virkistävää puuhailua – sitä ihan parasta tavallista olemista.

Jos mietit mieskaveriksi ryhtymistä, niin kannattaa ilmoittautua kurssille (myös muualla kuin Uudellamaalla). Siellä selviää tarkemmin mistä on käytännössä kyse. Paineita ei kannata ottaa, koska kurssilla käydään läpi toiveita, odotuksia ja käytäntöä. Mieskaverit ovat kavereita, eivät isän korvikkeita. Kurssilla saa realistisen kuvan toiminnasta ja sen jälkeen voi päättää haluaako vielä jatkaa. Vasta jos päättää jatkaa, vaaditaan todellista sitoutumista.

Äidit toivovat usein luotettavaa ihmistä ja sitä, että olisi joku muukin vastaamassa kysymyksiin. Joskus taustalla voi olla ihan käytännön syitäkin, kuten poikalapsen pääsy uimahalliin. Olen nähnyt riittävän läheltä millaista se on, kun lapsella ei ole välittävää isää ja vaikka en todellakaan tiedä miltä se tuntuu, niin voin vain kuvitella miten hienoa olisi saada arkeen joku – joku joka on säännöllisesti läsnä. Taustalla voi olla myös asioita, joita kenenkään ei tässä elämässä pitäisi kokea. Tämä on lainattu yhden äidin kertomana.

”Haluaisin lapselle mieskaverin, jotta hän oppisi huomaamaan, että kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia. Luottamus miehiin palautuisi tehdessä tavallisia miesten juttuja.”

Mitä lapset toivovat?

Voisi kuvitella, että lasten odotukset ovat todella korkealla, mutta itseasiassa suurin osa toivoo vain toisille lapsille normaaleita asioita. Nämä ovat lasten suusta poimittuja toiveita mieskaverista ja siitä millaisen kaverin lapsi haluaisi.

”Sellaisen, joka ei käytä alkoholia”

”Mieskaveri ei saa varastaa meiltä, eikä uhkailla. Hänen pitää olla kiltti, kiva, mukava ja sellainen joka ei hauku. Se ei saa syödä huumeita tai juoda kaljaa.”

”Haluaisin, että se opettaisi potkimaan palloa, uimaan ja laskemaan”

”Jos minulla olisi mieskaveri, haluaisin mennä onkimaan”

Onko tämä mielestäsi liikaa pyydetty?

Maailmassa on niin moni asia päin helvettiä, että välillä pistää oikein vihaksi. Tämä on ehdottomasti yksi niistä, mutta onneksi asioita voi myös muuttaa. Jotta koko artikkeli ei mene synkistelyn puolelle, niin tässä vielä suoraan mieskaveritoiminnan kotisivulta lainattu tarina.

”Halusin viedä pikku kaverin kalaan, koska hän ei ollut käynyt koskaan ennen ollut kalassa. Sanoin hänelle, että jos saamme kalaa, niin voimme sitten syödä sen. Aikamme ongittuamme saimme pienen kalan, jonka otin irti koukusta ja annoin pikkukaverin käteen. Hän sitten laittoi kalan suoraan suuhun ja puraisi kalasta. Siinä oli naurussa pidättelemistä, eihän poika voinut tietää, että kala pitää kypsentää ennen syömistä.” Jaakko, mieskaveri

Myös sinä voit auttaa

Mieskaveritoiminnassa voi auttaa monilla muillakin tavoilla, kuin liittymällä kaveriksi. Kaikki kaverukset ovat varmasti kiitollisia esimerkiksi mistä tahansa tekemisestä tai resursseista tekemisen edistämiseksi. Mieskaveritoiminta on sellainen asia, mikä on lähellä omaa sydäntäni. Auttaa voi toki monella muullakin tavalla.

Toivoisin, että käyt osoitteessa mieskaverit.fi katsomassa mitä voit tehdä. Mitään et myöskään häviä siinä, että jaat tämän artikkelin tai kerrot toiminnasta omalla tavallasi Facebookissa, Twitterissä, blogissasi tai missä tahansa jokapäiväisessä arjessa. Jakamiseen kuluu sinulta ehkä sekunti, mutta sillä voi olla uskomattoman suuri vaikutus jonkun pienen ihmisen alun elämään.

Minä voin tänään nukkumaan mennessä katsoa itseäni peilistä ja todeta, että ainakin olen yrittänyt. Voitko sinä?

[bctt tweet=”Minä voin katsoa peiliin ja sanoa yrittäneeni tehdä maailmasta paremman paikan. Voitko sinä?” via=”no”]

On luonnollista epäillä tarkoitustani ja ehkä olen vain julkisuuden perässä. Yleensä laitan artikkeleiden loppuun maininnat siitä miten voit seurata minua. Tällä kertaa voit jättää minut kokonaan pois, kun viet viestiä eteenpäin. Jos julkisuutta haluaisin, juoksisin munasillani Helsingin keskustassa. Varmasti pääsisin sillä lehtien kansiin. Sen sijaan sinä pääset mieskaveritoimintaan mukaan osoitteessa mieskaverit.fi ja heidät löydät myös Facebookista. Sen verran olen itsekäs, että ottaessasi mieskaveritoimintaan yhteyttä, haluaisin että kerrot löytäneesi sen blogini kautta. Tahdon vain tietää, että olenko saanut artikkelilla mitään hyvää aikaiseksi.

Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus

kippis-pohatta

kippis-pohattaHienoa! Nyt noin joka toisella meistä on tilaisuus onnitella itse itseään. Ehkä sinä olet yksi onnellisista voittajista?

Me suomalaiset olemme erittäin lahjakkaita elämään hetkessä. Jopa uskomattoman suuri osa meistä on ottanut omakseen tämän mahtavan moton ja päättänyt elää hetkessä. Valitettavasti samalla on tainnut tulevaisuus unohtua kokonaan.

[bctt tweet=”Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus”]

Törmäsin muutama päivä sitten mielenkiintoiseen tutkimukseen Eurooppalaisten kuluttajien maksukäyttäytymisestä ja kyvystä hoitaa henkilökohtaista talouttaan. Sanomattakin on selvää, että luvut vaikuttavat vähintäänkin huolestuttavilta.

Oletko sinä yksi näistä onnellisista jotka kuuluvat siihen 57 %:iin suomalaisista, jotka eivät laita kuukausittain rahaa säästöön? Tai yksi heistä, jotka eivät pystyisi maksamaan odottamatonta 1300 euron suuruista hankintaa ilman lainarahaa? Ehkä suurin syy laskun maksamisen myöhästymiseen on ollut rahapula?*

Ja kyllä – tällä vauhdilla tulevaisuutta ei ole.

Siitä en ole vielä kovin huolissani, että yli puolet suomalaisista jättää laittamatta kuukausittain rahaa säästöön. Haluan uskoa siihen, että he tekevät sen joka toinen kuukausi ja hieman reilummalla summalla.

Toisaalta ehkä vain kuvittelen ja todellisuudessa yli puolet jättää säästöt tekemättä kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen.

Vielä säästämättömyyttä huonommalta kuulostaa se, että 1300 euron suuruinen yllättävä lasku saa oman talouden sekaisin kuin bulldogin buffetpöydässä. Tarkemmin ottaen tutkimuksen mukaan 45 % suomalaisista sanoi, että heillä on varaa 1,3 K yllättävään laskuun, 44 %:lla ei ole ja 10 % ei tiennyt miten tällainen yllättävä kulu vaikuttaisi heidän talouteensa.

Nyt ihan oikeasti – mitä helvettiä? En edes tiedä kumpi tässä on huolestuttavampaa: se että talous on 1300 euron laskusta nurin, vai se että ei tiedä onko varautunut 1300 euron ylimääräiseen menoon.

Jos nyt jostain syystä olet joutunut tilanteeseen, jossa talous on 1300 euron potista nurin, toivon, että itkupotkuraivareiden sijaan havahdut ajattelemaan. En ole täällä syyllistämässä sinua, vaan ajattelen jopa parastasi – haluan, että heräät ajattelemaan omaa tulevaisuuttasi. Toisaalta suuttumuskin on parempi reaktio kuin välinpitämättömyys. Kaikkein huolestuttavinta on, jos sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Säästämättömyys vie elämästä kaikki valinnan mahdollisuudet. Jos rahaa ei ole jemmassa, on aina pakko tanssia jonkun muun pillin mukaan.

Vai olenko se minä, joka on kadottanut elämän realiteetit?

Miksi olemme tässä tilanteessa?

Haluamme kaiken nyt ja heti. Kun isompi ostos naamioidaan mitättömän kokoisiksi kuukausieriksi, ei ostaminen enää tunnu pahalta. Mitä sitten, jos siitä nyt vähän joutuu maksamaan ylimääräistä. Murehditaan sitä sitten joskus.

Käsittääkseni ennen vanhaan ihmisillä oli tapana ensin säästää ja vasta sitten kuluttaa. Jos ei ollut varaa ostaa niin rahaa jemmattiin kunnes tarvittava kassa oli purkissa. Vaan eipä enää ole tuollaisia hidasteita. Koska naapurillakin on niin kyllä meilläkin täytyy olla.

Mistä nykyisin tunnistaa menestyneen ihmisen?

Tänäpäivänä menestys on sitä, että saa pankista mahdollisimman suuren asuntolainen ja lisäksi poskettoman suuren kuukausierän pankin omistamaan autoon.

Miksi olisi pakko säästää?

No ei todellakaan ole – pakko on vain kuolla ja jotain (en ikinä muista toista puolta). Säästäminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Yhtälailla säästämättömyys on jokaisen oma valinta.

Ymmärrän, että säästäminen ei ole helppoa ja että aina ei ole edes mahdollista säästää. Eikä säästämistä tarvitse viedä äärimmäisyyksiin. Jonkinlainen varautuminen sen sijaan pitäisi olla pakollista kaikille. Siitäkin huolimatta, että täältä ei mitään lopulta saa mukaansa.

Toivon, että kumman tahansa polun olet valinnut, olet miettinyt asian loppuun asti.

*Luvut on poimittu Intrum Justitian teettämästä tutkimuksesta. Tutkimusaineistoa on kerätty 22 000 kuluttajalta 21 Euroopan maassa ja sen tarkoituksena on ollut muodostaa kuva Euroopan kuluttajien jokapäiväisestä elämästä. Tutustu tarkemmin.

Unelmista totta – Opas unelmien saavuttamiseen

unelmista-totta-kompassi

unelmista totta kompassiTunnetko sinä hänet? Hänet, joka suunnittelee päivät pitkät mitä tulee tekemään huomenna, mutta jonka huominen ei tule koskaan. Hänet, joka tekee joka päivä samoja asioita – tekivät ne hänet onnelliseksi tai eivät. Hänet, joka lopulta huomaa, että juna meni jo. Hänet, joka ei uskaltanut tehdä unelmista totta. Hänet, joka lähtee tästä maailmasta katuen kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä.

Minä olen yksi elävä esimerkki. Enkä varmasti ole ainoa. Eroan kuitenkin muista siinä, että vuosi 2016 tulee olemaan kohdallani erilainen. Se tulee muuttamaan elämäni.

Nyt kerron sinulle miten sen teen, jotta myös sinä voit tehdä muutoksen omaan elämääsi. Opas on normaalia postausta pidempi, mutta toivottavasti sitäkin antoisampi. On aika tehdä unelmista totta.

Unelman löytäminen ei ole helppoa

Ennen kuin voi tehdä unelmista totta, täytyy tietää mistä unelmoi.

Mikä sitten on unelma? Unelma on usein jotain henkilökohtaista. Jotain mikä saa sinut onnelliseksi. Unelmat eivät aina ole samoja ja saattavat vaihtua radikaalistikin riippuen siitä, mihin elämä kuljettaa. Joskus unelmat ovat tekemistä, joskus kokemista tai vaikka asioiden saavuttamista. Ehkä olisi kiva matkustella, saada paljon rahaa tai ostaa vaikka uusi auto. On helppo keksiä asioita mitä olisi kiva tehdä ja joskus unelmatkin voivat olla yksinkertaisia. Yksinkertaiset asiat ovat usein myös helppoja saavuttaa. Se kaikkein suurin unelma on harvoin yhtä yksinkertainen. Olet yleensä todella lähellä unelmaasi, kun osaat vastata seuraavaan kysymykseen.

Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä tahansa täysin ilman rajoituksia?

Aika moni yksinkertainen asia karsiutui saman tien pois listalta.

Ei ole helppoa keksiä mitä haluaisi elämällään tehdä. Ongelma on kuitenkin positiivinen – kaikkialla ihmisillä ei ole valinnan varaa. Meillä vaihtoehtoja on jopa niin paljon, että se tuottaa ongelmia. On tietysti olemassa poikkeuksia ja jotkut yksilöt löytävät unelmansa hyvinkin nopeasti. Minä en ole ollut yksi heistä.

Heti kättelyssä voidaan unohtaa ”seuraa sydäntäsi” kaltaiset ohjeet, jotka ovat täyttää paskaa. Sydän ei näytä yhtään mitään, se on lihas joka pitää koneiston käynnissä. Sillä hyvä. Olen jo pitkään miettinyt mihin minut on tarkoitettu ja mitä oikeasti haluan tehdä. Edellämainitun kaltaiset ohjeet saivat minut ainoastaan turhautumaan.

Unelman löytää kahdella tavalla:

  1. Karsi onnettomuutta aiheuttavat asiat
  2. Käytä ylijäävä aika unelman etsimiseen

Asetin eläkeunelmani aikoinaan siksi, että voisin luopua asioista joista en pidä. Paras esimerkki on varmasti pakotettu työnteko. Ajattelin, että eläkkeellä voin esittää onnellista. Ajatus ei kuitenkaan ollut ihan loppuun asti mietitty. Asioista luopuminen harvoin tekee elämästä parempaa, jos niiden tilalle ei löydä jotain mielenkiintoista. Olin itseasiassa matkalla kohti konkurssia. Jos olisin saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden vain luopuakseni työnteosta, olisin hyvin pian huomannut, että elämäni ei ole yhtään sen parempaa kuin aikaisemmin. Minulla olisi vain ollut enemmän aikaa velloa omassa epätoivossani (Kuuntele Mad Fientistin Financial Mentor haastattelu).

Onnettomuutta aiheuttavista asioista luopuminen on siis vasta osa ratkaisua. Lisäksi pitää olla asioita, joita haluaa tehdä ja jotka tuovat merkityksen elämään. Ainoa tapa löytää ”oma juttu” on kokeilla, etsiä, yrittää ja tehdä töitä sen eteen, että löytää aarteen sateenkaaren päästä. Unelmat eivät löydä sinua, mutta sinä voit löytää unelmasi. Kyse on yksinkertaisesta numeropelistä: mitä enemmän teet ajatustyötä ja kokeilet erilaisia asioita, sitä todennäköisemmin löydät sen mitä haluat oikeasti tehdä. Esimerkiksi itse huomasin jo muutaman päivän reppureissailun jälkeen, että aihe on aivan yliromantisoitu. Touhu ei sopinut ollenkaan omaan makuuni, vaikka monet siitä unelmoivatkin.

Unohda unelmasi luuseri!

Oli muuten hyvin lähellä, että en julkaissut tätä kirjoitusta otsikolla Meni pupu pöksyyn – taas.

Muistatte varmaan kuinka kerroin muutama kuukausi sitten, että työsuhteeni päättyy 2016 helmikuun loppuun ja miten sen jälkeen siirryn muurahaisesta reppureissaajaksi. (Kiitos muuten erittäin mielenkiintoisista tarjouksista/matkaehdotuksista, jotka tulivat Facebook sivujeni kautta!)

Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin ajattelin.

Kieltäydyin viime vuoden lopussa nykyisen työpaikkani tarjoamasta jatkosopimuksesta, mutta jo muutaman päivän kuluttua pöydälläni odotti uusi ja entistä parempi tarjous (Tarjous on hyvä esimerkki siitä, miten taloudellinen tilanne antoi rohkeuden tehdä erilaisen valinnan, joka tuotti heti alkuperäistä paremman mahdollisuuden). Uudessa sopimuksessa palkka pysyisi samana, mutta luvassa olisi kuukauden ylimääräinen loma. Innostuin pitkästä kesälomasta ja siitä, että työnantajani halusi pitää minut niin paljon, että laitoin nimen paperiin.

Vaan eipä mennyt kovinkaan kauaa kun tajusin, että olin todella onneton. Vaikka rahaa tulvi entiseen malliin sisään ovista ja ikkunoista, tuntui että aikaa kesäloman alkuun on vielä ikuisesti. Ymmärsin, että olin taas tehnyt valinnan, joka ei millään tavalla tehnyt elämästäni parempaa. Masennuin, koska minusta ei vieläkään ollut omien unelmieni toteuttajaksi.

Askel unelmaa kohti

Jouluna sain pidettyä töistä pari päivää ylityövapaata pyhien yhteydessä. Käytin ajan miettien, että mitä todella haluan elämältäni. Lopulta keksin vastauksen, joka näin jälkikäteen vaikuttaa oikeastaan itsestään selvältä. Halusin kuitenkin olla varma asiasta, koska jos irtisanoutuisin, kävelisin pois varman palkan ja pitkän loman ääreltä. Ratkaisevaksi muodostui hetki, jolloin esitin itselleni kysymyksen:

Miksi jatkaisin elämääni nykyiseen tapaan?

Rehellisesti sanottuna en keksinyt enää yhtään syytä miksi olisin halunnut jatkaa nykyisessä työssäni. Olen hoitanut hommani moitteettomasti, mutta enää ei ollut mitään mieltä saada palkkaa tekemällä jotain täysin merkityksetöntä. Yhtälailla näin mielessäni sen hetken kun kesäloman jälkeen joutuisin palaamaan töihin. Kaikki olisi täysin samanlaista kuin ennen. Päätin, että haluan jotain enemmän. Vuoden ensimmäisenä työpäivänä irtisanoin itseni.

Älä anna huonojen päätösten vaikuttaa tulevaisuuteen

Kun allekirjoitin uuden sopimuksen kuvittelin tekeväni parhaan mahdollisen päätöksen. Nyt tiedän, että haluan vielä enemmän omalta elämältäni. Haluan enemmän huolimatta siitä, että nyt menetän palkkani, lomani ja vielä oikeuden työttömyyskorvauksiin (karenssiajalta). Oli huono päätös allekirjoittaa uusi sopimus, mutta vielä tyhmempi päätös olisi ollut tehdä päivittäin sellaista millä ei ole mitään merkitystä.

Aikaisempien huonojen päätösten ei saa antaa vaikuttaa nykyhetkeen. Jokainen päivä jona olisin mennyt tekemään työtä ilman tarkoitusta olisi ollut minulta huono päätös. Se kaikki aika minkä olisin käyttänyt työntekoon, olisi ollut pois siitä ajasta, jolla voin oikeasti tehdä minulle tärkeitä asioita. Uponneita kustannuksia voi mitata paitsi rahassa, myös elämänlaadussa (Forever Joble$$ – Sunk Cost Fallacy). Sen verran suostuin kuitenkin joustamaan, että pidensin irtisanomisaikani 2,5 kuukauteen, jotta nykyisessä työpaikassani saadaan järjestettyä kaikki asiat kuntoon.

Muiden tavat ja ajatukset vaikuttavat meihin halusimme tai emme. Olen miettinyt asiaa aikaisemminkin. Niinhän sitä sanotaan, että yksilö on keskiarvo viidestä ihmisestä hänen ympärillään. Koska halusin olla varma siitä, että teen oikeasti oman päätöksen, teetin lähipiirissäni pienen gallupin. Kysyin, että mitä he tekisivät tilanteessani. Poikkeuksetta vastaajat olisivat jääneet varman leipätyön pariin. Voin siis olla varma, että irtisanoutumispäätös on omani ja muita en voi sen seurauksista syyttää – kävi miten kävi.

Luulounelmien loukku

unelmista totta luulounelmaOma unelmani on ollut jo pitkään aikainen eläke. Mitä enemmän olen unelmalleni uhrannut ajatuksia, sitä selkeämmäksi on käynyt se, että eläke ei voi olla unelma. Itseasiassa se on vain ovela ansa – luulounelma.

Luulounelma on unelma, jonka kuvittelee olevan se oikea ratkaisu asioihin tai ongelmiin. Todellisuudessa unelman takana on usein jotain täysin muuta. Luulounelmaa voidaan kuitenkin käyttää apuna todellisen unelman esiin tuomiseksi. Jostain kun on pakko lähteä liikkeelle.

Todellinen unelma kaivetaan esiin kysymällä 5 syventävää kysymystä, jotka tarkentavat unelman todellista luonnetta. Käytännössä kysyt itseltäsi 5 kertaa miksi. (En valitettavasti tähän hätään muista keneltä ajatus on pöllitty, mutta saa vinkata). Lapset ovat tässä erittäin taitavia, me aikuiset vain joskus unohdamme olla riittävän uteliaita.

Unelmat testiin

Käytän esimerkeissä omaa unelmaani, mutta sinä voit tietenkin käyttää omaasi (tai vaikka lottovoittoa).

Mikä on unelmasi?

  • Unelmani on jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana.

Miksi?

  • Jotta voin tehdä haluamiani asioita vapaasti ilman, että työ vie liikaa aikaa.

Mitä haluat tehdä? Määrittele liikaa aikaa? Miksi et halua käyttää aikaa nykyiseen työhön?

  • Mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä itselleni sopivassa suhteessa vapaa-aikaan.
  • Viisi täyttä päivää viikossa ja vielä iltoja päälle on liikaa. Sopivampi aikataulu voisi olla noin 4 työpäivää viikossa.
  • Nykyisellä työllä ei ole itselleni mitään merkitystä.

Mistä olet kiinnostunut? Millä on sinulle merkitystä?

  • Esimerkiksi taloudenhallinnasta, säästämisestä, sijoittamisesta, yrittäjyydestä, liikunnasta, hyvinvoinnista ja koodaamisesta
  • Sillä, että pystyy katsomaan maailmaa omaa napaa pidemmälle, muiden auttamisella

Onko eläke ainoa tapa tehdä asioita mitä luettelit ja joilla on sinulle merkitystä? Onko se edes paras tapa?

  • …Itseasiassa ei taida olla. Kiinnostuksen kohteitteni sekä merkityksellisten asioiden yhdistäminen taitaa olla mahdollista aika monella tavalla. Jopa niin, että ne mahdollistavat myös luulounelmani toteuttamisen niin, että voin nauttia myös matkasta.

Voitko toteuttaa unelmasi heti? 

  • Kai se on tässä vaiheessa pakko tunnustaa, että voin. Pitää vain valita tällä hetkellä paras tapa yhdistää mielenkiintoiset ja merkitykselliset asiat.

Miksi et ole tehnyt sitä aikaisemmin?

  • PELOTTAA! Uskallus ei yksinkertaisesti ole riittänyt. Mitä, jos epäonnistun ja kaikki menee pieleen?

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos uskallat yrittää?

  •  Varmaan joudun palaamaan merkityksettömän työni ääreen ja eläkkeeni siirtyy muutamalla vuodella eteenpäin.

Eiköhän homma ole tällä selvä, mutta katuisitko, jos et uskaltaisi yrittää?

  • Jep!

Aloita yksinkertaisesti

Mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se vaikuttaa. En suinkaan päässyt heti ensimmäisellä kerralla kysymyksissä maaliin asti. Sen sijaan aloitin unelmani suunnittelun sekä ratkaisujen etsimisen hyvin yksinkertaisesti sekä käytännön läheisesti.

Ensin mietin, että kuinka paljon rahaa tarvitsen kattaakseni pakolliset menoni. Tein valistuneen arvauksen, että 12 000 euroa vuodessa riittäisi ylläpitämään hulppean elämäntyylini. Tämä tarkoittaisi 1000 euron ansaitsemista nettona jokaisena vuoden kuukautena.

Sen jälkeen määrittelin kuinka paljon aikaa haluan käyttää vuodesta työn tekemiseen. Itselleni sopiva suhde olisi kolme kuukautta lomaa, yhdeksän kuukautta töitä. Käytännössä se tarkoittaisi, että jokaisena työkuukautena pitäisi ansaita 1333 euroa nettona. Pyöristin summan 1500 euroon, jos vaikka haluan tehdä lomalla jotain muuta kuin nyhvätä kotisohvalla.

Seuraavaksi aloin vain listaamaan ammatteja, joissa pitkän loman pitäminen olisi mahdollista huolimatta siitä liittyivätkö ne mielenkiinnonkohteisiini vai eivät. Esimerkkeinä vaikka opettaja, venekauppias, moottorikelkkakauppias, lumiauran kuljettaja, hiihdon opettaja, yrittäjä, projektiluontoiset työt, muut pätkätyöt jne.

Sitten oma unelmani jäi jumiin useamman kuukauden ajaksi.

Tee unelmasta konkreettinen

Kuvittelin, että kyllä se jumi siitä selviää. Oma kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja päätin itse selvittää mikä on unelmani.

unelmista totta tonttuSain Joululahjaksi kirjan Joulupukin unelma. Kirja kertoo siitä miten unelmista tehdään totta. Tarkemmin sanottuna se on tarina siitä miten joulupukista tuli joulupukki. Tiesitkö, että ennen kuin Joulupukista tuli Joulupukki, hän oli vain tavallinen tonttu nimeltä Niklas?

Niklas oli töissä perheensä huonekalutehtaalla valmistaen kalusteita päivästä toiseen, vaikka oikeasti hän halusi tehdä vain leluja. Lopulta Niklas otti lomaa töistä ja vanhempi tonttu vei hänet matkalle. Matkalla Niklas kohtasi vaikeuksia, kamppaili niin itsensä kuin muidenkin kanssa ja jopa melkein luovutti. Jokainen virhe ja jokainen epäonnistunut yritys veivät Niklaksen lähemmäs hänen unelmaansa.

Kaikki Jouluna leluja lahjaksi saaneet varmasti arvaavat miten tarinassa lopulta kävi.

Jos kerran Joulupukki niin miksi en sitten minäkin. Jos kerran minä, niin miksi et myös sinä?

Suurin ero itseni ja Niklaksen välillä oli se, että Niklas tiesi täsmälleen mitä hän halusi tehdä. Minulla oli vain muutamia rajaehtoja sille minkälaista elämää haluan jatkossa viettää.

Usein niissä samoissa ohjeissa, joissa neuvotaan seuraamaan sydäntä, puhutaan jotain omista vahvuuksista sekä asioista jotka saavat sinut tuntemaan onnea. Ensin ajattelin, että enhän minä osaa tehdä juuri mitään. Olen pätevä talousasioissa, mutta niitä teen jo työkseni. Olen hyvä valmentamaan, mutta sitäkin teen jo sivutyökseni. Mietin myös, että mikä saa minut onnelliseksi ja tuntemaan itseni tärkeäksi. Yksi merkittävimmistä asioista on muiden auttaminen, mutta sitäkin tavallaan jo teen. Ainakin kuvittelen, että lukemalla blogiani ihmiset oppivat jotain, joka tekee heidän elämästään parempaa.

Lopulta totesin, että omat keinoni eivät enää riittäneet. Onneksi lähipiiristäni löytyi henkilö joka viettää minun silmilläni katsottuna juuri sellaista elämää, jota kuvittelen itse haluavani. Kerroin hänelle ajatuksistani ja sain tarjouksen tehdä hänen avustuksellaan urasuunnitelmani. Kävin tarjoukseen kiinni kuin koira makkaraan.

Keskustelu oli silmiä avaava. Ymmärsin monia asioita myös siitä, mitä minun olisi kannattanut tehdä toisin nykyisessä työpaikassa, jotta olisin viihtynyt paremmin. Samalla myös muut palaset loksahtivat paikalleen. Näin siitä huolimatta, että sparrauskaverini oli ehkä enemmän perinteisen uran kannalla.

Onko sinun lähipiirissäsi joku kuka elää sellaista elämää minkä haluat? Älä pelkää pyytää neuvoa, monet tarjoavat niitä jopa mielellään ja kysymällä et häviä mitään.

Seuraava askel unelmani löytämiseksi oli listata ylös rajaehtoni sekä nykyinen osaamiseni:

  • Vapaus valita oman työpanoksen ja loman suhde (9/3)
  • Pitää ansaita riittävästi, jotta pysyn elossa (ja erossa säästöitäni)
  • Vahvat taidot henkilökohtaisen ja yritysten taloudenhallinnasta
  • Pitkä kokemus valmennuksesta urheilun parissa
  • Tarve ja halu auttaa toisia ihmisiä

Listaa katsoessa vastaus on selvääkin selvempi. Minusta tulee…(rumpujen pärinää)… Talouden Personal Trainer. Siinä on ammatti, jossa pääsen yhdistämään osaamiseni, intohimoni, vahvuuteni ja pääsen tekemään työtä, jolla on minulle oikeasti merkitystä. Uskon vahvasti siihen, että jokainen pystyy vaurastumaan. Joskus tarvitaan vain joku näyttämään hieman suuntaa. Joku joka auttaa suunnittelussa, poistaa rahastressin ja pitää sinut tilivelvollisena, kun mielesi tekisi luistaa. Ehkä jopa se joku, joka auttaa tekemään unelmista totta.

Unelmasta tavoitteeksi

Pelkkä unelmointi ei riitä. Unelmista tehdään totta vasta, kun unelma muutetaan tavoitteeksi ja tehdään suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi.

Yksi Joulupukin tarinan arvokkaimmista opetuksista on se, että jos asiaa ei voi nähdä, sitä ei voi tehdä. Pitää pystyä kertomaan, että miten aikoo onnistua tavoitteessaan. Yleensä tähän aikaan tehdään lista tavoitteista, jotka aikoo kuluvan vuoden aikana valloittaa. Olin jo tekemässä samoin, mutta sitten törmäsin toiseen Forever Joble$$in postaukseen How To Achieve Your Goals. Nimensä mukaisesti postaus kertoo sitä miten saavuttaa tavoitteet. Suurin ero verrattuna muihin kirjoituksiin tavoitteiden saavuttamisesta on se, että artikkelissa ei puhuta tavoitteista, vaan siinä keskitytään yhteen ainoaan tavoitteeseen.

Juoni on siinä, että jos vuodelle 2016 saa asettaa vain yhden tavoitteen, pitää sen toteutuessaan mullistaa elämäsi. Tarkoitus ei ole aiheuttaa negatiivista stressiä, vaan heittää hyvästit stressille toimivan systeemin avulla. Tavoite pitää olla saavutettavissa. Kun kaikki energia ja keskittyminen kohdistetaan yhteen tavoitteeseen, on sen saavuttaminen merkittävästi multiversiota todennäköisempää. Lisätavoitteet vain veisivät aikaa pois siltä mikä on oikeasti tärkeätä.

Sen yhden tavoitteen voi jakaa pienempiin osatavoitteisiin. Kaikkien pitää kuitenkin tähdätä päätavoitteen saavuttamiseen ja mielellään edesauttaa onnistumista jakamalla iso tavoite pienempiin suupaloihin.

Oma tavoitteeni

Vuoden 2016 lopussa yritystulojeni kassavirta on niin suuri, että pystyn sen voimin rahoittamaan elämäni kestävältä pohjalta reunaehtojeni mukaisesti.

Yksinkertaista, mutta niin tehokasta. Tavoitteen saavuttaminen mullistaisi elämäni täysin. Käytännössä se tarkoittaisi, että minun ei enää koskaan tarvitse tehdä ”oikeita” töitä. Tavoitteeni jättää tilaa useille eri toimintatavoille, mutta pääasiassa yritän kasvattaa urheiluvalmennuksista saamiani tuloja sekä lisäksi käynnistää talouden personal trainer palvelun.

Mikä on sinun todellinen unelmasi tavoitteeksi muotoiltuna?

Toimintasuunnitelma

Jotta tavoitteen voi nähdä, se pitää purkaa riittävän pieniin ja konkreettisiin osiin. Käytännössä tein itselleni aikataulun. Aloitin suunnittelemalla vuoden, jonka jälkeen aloin pilkkomaan sitä pienempiin paloihin. Ensin kvartaaleihin, sen jälkeen kuukausiin ja sitten yksittäiseen viikkoon.

Viime vuonna sivutuloni olivat noin 800 euroa kuukaudessa. Jotta saavutan tavoitteeni, tarkoittaisi se lähes tulojen tuplaamista verrattuna viime vuoteen. Kuvitteellisella 50 euron tuntipalkalla se tarkoittaisi 14 tunnin lisätyöpanosta kuukaudessa eli noin 3,5 tunnin lisätöitä per viikko. (Huomasithan mitä juuri tein?) Tulojen tuplaaminen kuulostaa pahalta, mutta 3,5 tunnin lisäys työviikkoon ei saa aikaan ollenkaan samanlaista reaktiota.

Vuosiohjelma (osa tavoitteet)

  • Q1 – Maaliskuun lopussa talouden personal trainer täydessä toimintavalmiudessa
  • Q2 – Tulovirta auki henkilökohtaisen taloudenhallinnan valmennuksista
  • Q3 – Syyskuussa sivutulojen kassavirta 1000 €/ kk, henkilökohtaisen talouden hallinnan asiakkaita 10 kpl
  • Q4 – Vuoden lopussa tavoite saavutettu. Yritystulot omalle tilille singautettuna 1500 € / kk

Kuukaudet Q1

  • Tammikuu
    • Kontaktoi vanhat urheiluvalmennusasiakkaat lisämyyntien toivossa
    • Varaa domain henkilökohtaisen talouden valmennuksien tuottamista varten
    • Tilaa käyntikortit Talouden Personal Trainer nimikkeellä
    • Ensimmäisten henkilökohtaisen taloudenhallinnan asiakkaiden hankkiminen
  • Helmikuu
    • Henkilökohtaisen talouden hallinnan nettisivujen rakentaminen
    • Henkilökohtaisen talouden hallinnan tuotteistaminen
    • Kerro jokaisessa mahdollisessa keskustelussa mitä alat tekemään
  • Maaliskuu
    • Henkilökohtaisen talouden valmennus toimintavalmiina
    • Yritä selvitä (toivottavasti) viimeisestä tavallisesta työpäivästä pillittämättä

Viikko-ohjelma

Viikko-ohjelma on käytännössä sama mitä käytin edellisen eläkesimulaation yhteydessä. Jo silloin totesin, että ilman aikataulu ei tekemisestä tule yhtään mitään. Aikatauluissakin on kuitenkin yksi ongelma. Jos jollekin tehtävälle varaa tietyn verran aikaa, todennäköisesti tulee myös käyttäneeksi kaiken varatun ajan tuohon tehtävään (Parkinsonin laki).

Pitää siis osata varata riittävän vähän aikaa, jotta asiat tulevat hoidetuiksi mahdollisimman tehokkaasti. Samaa lakia voidaan noudattaa myös talouden suunnittelussa. Jos rahaa on tilillä, se tulee todennäköisesti myös kulutettua. Sen sijaan jos rahaa on hieman niukemmin, se saa ihmisen innovoimaan ja toimimaan tehokkaammin.

Viikko-ohjelma koostuu neljästä työpäivästä, yhdestä opiskelupäivästä, yhdestä vapaasta ja yhdestä asioiden hoitamis/suunnittelu päivästä. Herätyskello tulee soimaan joka päivä 8:45. Päivät maanantaista torstaihin ovat työpäiviä. Keskiviikkoa lukuun ottamatta arkiaamut alkavat kehon tai pääkopan herätyksellä. Kun päivän saa hyvin käyntiin, jatkuu sama meno aina iltaan asti. Blogille on myös varattu oma laatikko, koska tekstit eivät synny itsestään. Perjantai on varattu omalle projektille, mutta käytännössä se tarkoittaa päätavoitetta avustavien taitojen opiskelua. Lauantai on pääasiassa vapaa, mutta aamupäivälle mahtuu muutama tunti valmennuksia. Sunnuntai on varattu pyykinpesuun, ruuanlaittoon yms pakolliseen sälään sekä tulevan viikon suunnitteluun.

Tämä on karkea raami, jolla lähden liikkeelle. Uskon, että työlle on varattu riittävästi aikaa ja tasapaino työnteon, vapaan, kehon treenauksen ja pääkopan kehittämisen välillä on sopiva. Suurin haaste taitaa kuitenkin olla työlle varatun ajan täyttäminen tuottavalla toiminnalla.

Pohatta_TimeTable_unelmista totta

Päiväohjelma

  • Noudata viikon aikataulua

Ainoa tapa onnistua saavuttamaan tavoitteeni vuodelle 2016 on muodostaa tavat, jotka vievät kohti tavoitetta. Siitä syystä päivän ainoa ohjelma on aikataulun noudattaminen. Tunnen itseni ja tiedän, että jos vain pääsen käyntiin, niin loppupäivä on lasten leikkiä. En tule olemaan ensimmäinen salilla, enkä viimeinen, mutta käyn siellä vielä loppuvuodesta. Mahdollista on myös se, että jos työstä tulee mielekästä, haluan käyttää siihen suunniteltua enemmän aikaa.

Minkälainen on sinun aikataulusi?

Tuumasta toimeen

Ensin on keksittävä mitä tekee, sitten suunniteltava että miten. Valitettavasti työ ei lopu siihen, vaan suunnitelman pitää vielä toteuttaa. On kuitenkin mukava tunne kun kaikki on käytännössä valmista, vain tekeminen puuttuu.

En täysin luota siihen, että pelkästään urheiluvalmennukset olisivat kestävä pohja yritystuloille. Varsinkin kun asiakkaita on vain kourallinen. Toisaalta uskon todella löytäneeni sen asian mikä antaa omalle elämälleni merkityksen auttamalla muita. Henkilökohtainen talouden valmennus on jotain mitä todella haluan tehdä.

Tekeminen on yleensä se vaikein vaihe. Ainakin tekemisen aloittaminen. Tässäkin asiassa sain apua ja varsin yllättävältä taholta. Jossain aivojeni perukoilla olen suunnitellut jo pitkään, että alan tekemään talousvalmennuksia korvausta vastaan. Ennen kuin silmäni aukesivat tässäkin asiassa ajattelin, että talousvalmennusten aloittaminen on pitkän tähtäimen suunnitelmani. Vaan kävipä niin, että nykyiseltä työpaikaltani löytyi henkilö joka on tehnyt unelmistaan tavoitteita ja myös toteuttanut niitä. Kun kerroin irtisanoutumisesta ja unelmastani hän onnitteli minua, mutta totesi samalla:

”Kuulostaa siltä kuin sinun olisi tehtävä tämä nyt, eikä vasta joskus”. Bingo!!

Taas olin kuin huomaamatta taipumassa omiin kaavoihini, jossa asioita siirretään huomiseen. Vanhat tavat ovat näköjään vielä tiukassa.

Nyt voin iloisena kertoa, että juna on startannut asemalta ja tammikuun lista on suoritettu kunnialla maaliin.

Jos kiinnostuit talouden personal trainer palvelusta niin ota rohkeasti yhteyttä. Kyseessä on pidempiaikainen ja täysin luottamuksellinen yhteistyö, jonka aikana taloutesi ruuvataan uusille urille. Koska minä olen jo jakanut kaikki lukuni, ehkä myös sinun on helpompi kertoa omasi minulle. Kaikki jakamani tieto on ilmaista ja löytyy jo tai vähintäänkin ilmestyy jossain vaiheessa myös blogiin. Ajastani tulen kuitenkin veloittamaan. Hinnoitteluni on hyvin maltillista ja omien arvojeni mukaista. Olisi aika ristiriitaista kirjoittaa palveluistani ryöstöhintainen lasku, koska se veisi pohjan koko toiminnalta. Toistaiseksi joudun palveluistani laskuttamaan, jotta voin jatkaa niiden toteuttamista myös huomenna. Kuten kuntosalilla, myös taloudessa personal trainerin palkkaaminen on usein paras vaihtoehto tulosten aikaansaamiseksi.

Blogini kautta, et (ainakaan vielä) tule löytämään yritykseni sivuja, koska haluan säilyttää jonkinlaisen anonyymiteetin. Sen sijaan yritykseni sivuilta löytyy kyllä linkki blogiini, joten nimettömyyskin on jatkossa suhteellista.

Unelmista totta

Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Jos et enää pidä työstäsi, pakkaa kamasi ja lähde. Tai säästä ensin minimi minkä tarvitset, jotta voit kokeilla seuraavaa unelmaasi ja lähde vasta sitten. Jos haluat tehdä muutoksen niin voit tehdä sen milloin vain. Muista kuitenkin, että on erittäin vaarallista siirtää asioita huomiseksi. Toisaalta voit vielä hetkeksi jäädä sivurajalle ja seurata miten minun käy. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla mitä jatkossa tulee tapahtumaan.

Muuttuuko blogini viesti? Tavallaan, mutta ilman tähänastista varovaisuutta, säästämistä ja sijoittamista en uskaltaisi tehdä nykyisen kaltaista ratkaisua. Toisaalta uutinen on erinomainen kaikille samojen asioiden kanssa painiville. Mitä jos ei tarvitakaan eläkekassaa vaan vain sopiva kassa, jonka turvin voi tavoitella todellista unelmaansa?

Jos et vieläkään ole varma mitä sinun pitäisi tehdä, niin katso mitä mieltä Gary Vaynerchuck on siitä kannattaako tehdä unelmista totta.

Loppuun yksi Warren Buffetin klassikoista:

“There comes a time when you ought to start doing what you want. Take a job that you love. You will jump out of bed in the morning. I think you are out of your mind if you keep taking jobs that you don’t like because you think it will look good on your resume. Isn’t that a little like saving up sex for your old age?” – Warren Buffet

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödyllikseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Otan mielelläni vastaan myös kehitysehdotukset, mikäli koet että artikkelista jäi puuttumaan jotakin.

Iso mies lomalla

Tee-kuin-muut-Pohatta

Tee-kuin-muut-PohattaEnnen varsinaista repun pakkaamista sain tilaisuuden ottaa ennakkotunnelmia matkustamiseen. Lyhyt reissu venähti parin postauksen mittaiseksi. Ensimmäinen osa on matkakertomus matkalla kirjoitettuna. Tämä toinen osa pureutuu enemmän oman itsensä ymmärtämiseen, koska jo muutamassa päivässä huomasin, että kaikki ei ollut kohdallaan. Itseasiassa kyse ei ole vain minusta, vaan toivottavasti myös sinä opit jotain itsestäsi.

Unohdetaan ensin alkuun se täysin hullu ajatus, että voisimme valita itse miten suhtaudumme asioihin. Jos emme voi vaikuttaa omiin ajatuksiimme, on tehtävä asioita mitkä itsestä tuntuvat oikeilta.

Minilomallani sain paljon hyviä kokemuksia ja useat tapahtumista muistan varmasti loppuelämäni. Silti monet asiat olisin voinut tehdä paremmin.

Ensimmäinen virhe oli se, että vaivuin tekemään asioita mitä ”kuuluu” tehdä. Tein niin kuin muutkin tekevät. Oma ajatukseni oli, että käyn katsomassa yhden nähtävyyden ja sillä siisti. Vaan ei mennyt montaakaan sekuntia kun taivuin normiin ja oikeastaan muiden tahtoon. Kaikki tötteröt oli ”pakko” nähdä, vaikka loppujen lopuksi ne muistuttavat kaikki kovasti toinen toisiaan. Näin jälkikäteen mietittynä en juurikaan välitä nähtävyyksistä. Silti taivuin ympäristön tahtoon ja kuin pakosta liityin muiden turistien joukkoon. Miksi? Eikö iso mies voi tehdä niin kuin haluaa?

Tietenkin voi, vaan eipä se ole niin helppoa. Sama normeihin taipuminen koskee myös muuta elämää. Opiskeluissa suoriutuminen, omistusasunnon osto, työelämä ja urakehitys, perheen perustaminen ja lista jatkuu. Kaikissa teemme niin kuin kuuluu. Enkä sano, että se olisi väärin, joskus vain pitäisi osata kyseenalaistaa ja tehdä oman mielensä mukaan – olet sitten nero tai hullu.

Toinen esimerkki samasta aiheesta on se, että jos löydän hyvän ravintolan, haluaisin mennä siihen joka ilta. Muut ihmiset kysyvät heti, että eikö se ole ihan tylsää? No ei ole. Sopeudun ja pidän muutoksesta, mutta silti koen ahdistavaksi mennä joka päivä uuteen ravintolaan. Paljon mieluummin menen tuttuun paikkaan ja vaihdan paikkaa vasta kun siihen kyllästyn. Rutiinit tuovat turvaa, kuten Osinkokkuningas vihjasi.

En kuitenkaan ollut lomalla ainoa, joka teki niin kuin muutkin. Syödessäni siinä yhdessä ja samassa ravintolassa huomasin kuinka sisäänheittäjät yrittivät täyttää pöytiä. Ehkä yksi sadasta ohikulkijasta edes pysähtyi kuuntelemaan mitä ravintolalla olisi tarjota. Pään pudistaminen ja matkan jatkaminen on helpoin vaihtoehto. Muissa kadun ravintoloissa tilanne oli aivan sama, jokainen sisäänheittäjä teki työtä samalla tavalla ja yhtä mairittelevilla lopputuloksilla – lähes kaikki ohikulkijat jatkoivat matkaansa.

Hetken mietittyäni avasin suuni ja kysyin, että onko ravintolani sisäänheittäjä (ristittäköön hänet Juaniksi) koskaan miettinyt, että miten ihmiset saisi edes pysähtymään. Juan viimeisen päälle sliipatun tukkansa kanssa vastasi, että miten niin? Kysyin, että olivatko he koskaan esimerkiksi antaneet maistiaisia tai vieneet vaikka viinilasia ohikulkijan käteen, jotta hän pysähtyisi kuulemaan, katsomaan ja ajattelemaan syömistä kyseisessä ravintolassa. Tähän Juan totesi, että idea on vallan mainio ja että itseasiassa he käyttivät sitä aikanaan toisessa ravintolassa. Toisessa ravintolassa se oli kuulemma toiminut mainiosti. Sitten kun kysyin, että miksi ette tee sitä täällä, oli vastaus että ”ei se toimi täällä”. Kysyin, että oletteko kokeilleet? Epämääräisestä muminasta päättelin, että eivät olleet eivätkä edes aikoneet kokeilla.

Miksi kirjoittamattomien sääntöjen rikkominen on niin vaikeata? Miten on niin vaikeata tehdä sitä mitä itse haluaisi tehdä kokematta syyllisyyttä siitä, että jotain ”normaalia” jää tekemättä tai näkemättä?

Toinen virhe liittyy virheellisiin mielikuviin. Naive Adventurer kiteytti tuon kommentissaan erittäin osuvasti ”Reppureissaaminen on ihan kuin seksi. Paljon siitä fantasioidaan, mutta ensimmäistä kertaa kun sitä tekee, niin se on täysi pettymys.” Kaikkien aikojen kirjoitus aiheesta oli blogissa Renewable Wealth (Do you want it or do you want to be the guy who has it), mutta suureksi järkytyksekseni blogi on hävinnyt internetin ihmeellisestä maailmasta. Toisaalta jo artikkelin nimi kertoo mistä on kyse. Ajatus siitä, että olisi siistiä olla matkailija ja kiertää maailmaa on kiehtova ja upea. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta. Asiat eivät aina ole sitä mitä kuvittelemme niiden olevan.

Kolmas virhe oli suunnittelemattomuus ja siihen liittyvä vapauden tunne. Vielä kotona vaikutti hyvältä ajatukselta saapua tuntemattomaan paikkaan vailla suunnitelmia ja yösijaa. Vapauden tunne ja jännitys olivat kieltämättä vielä lentokoneessa huipussaan, mutta aika pian selvisi, että vapaus on sitä kun voi lähteä. Sen sijaan nälkäisenä ja väsyneenä katon pään päälle saaminen ei ollut sitä mitä kaipasin. Lopulta suunnittelemattomuus ei johtanutkaan seikkailuihin vaan tavalliseen turismiin. Jos haluat kokea jotain, suunnittele sen mukaisesti. Ilman suunnitelmia päätyy pahimmillaan ruumiiksi taikabussiin.

Neljäs virhe liittyi seuraan, mutta ei seuran puutteeseen. Hostelliin majoittuminen oli pääosin miellyttävä kokemus. Ympäristö oli kuitenkin sellainen, että seuraa oli suorastaan liikaa. Olen introvertti ja vaikka ihmisten seurasta nautinkin, niin ihmisiin tutustuminen vie enemmän energiaa kuin siitä saan. Hostellin monen hengen huoneessa olisi kannattanut viipyä vain yksi ilta ja sen jälkeen linnoittautua omaan huoneeseen. Tässäkin olisi pitänyt kuunnella omia tuntemuksiaan. Vanhojen tuttujen tai ystävien kanssa matkustaminen onkin sitten toinen juttu ja erilainen elämys, mutta silti rauhaa ja seuraa täytyy olla sopivassa suhteessa.

Yksi parhaista onnistumisista oli rahan käyttö. Tiesin jo etukäteen suhteellisen tarkkaan mitä koko hupi tulisi kustantamaan. Henkisellä tasolla rahat oli murhattu jo ennen matkaan lähtöä eikä itse reissun aikana tarvinnut kertaakaan miettiä tuhlaamista. Visa vinkumaan ja sillä hyvä.

Pidän aika erikoisena sitä, että kun käytän rahaa niin piheyteni leimataan sairaudeksi. Esimerkiksi hinnoista neuvottelu on itselleni suurta hupia, eikä suinkaan pakko-oire säästöjen saavuttamiseksi. Vaikka muuten tekemistä eläkkeen eteen on vielä paljon, rahan kanssa olen saavuttanut haluamani tasapainon. Jos haluan kuluttaa rahaa kulutan. Toisaalta ymmärrän myös, että minulle on rahasta enemmän iloa säästettynä kuin käytettynä.

Samaisessa kommentissa, jossa piheyteni leimattiin sairaudeksi, oli mielenkiintoinen viittaus siihen, että jos käyttäisin enemmän rahaa, olisi minulla saattanut olla vaimo/ystävä matkassa mukana. Kommentti osui suhteellisen arkaan paikkaan, enkä tietenkään toivo viettäväni loppuelämääni yksin. Silti näillä kahdella asialla ei ole toistensa kanssa tekemistä, vaan maksulliset seuralaiset ovat käsittääkseni aivan eri asia.

Yhteenveto

Matka ei mennyt hukkaan. Löysin kyllä seikkailuja ja tein asioita mitä en koskaan aikaisemmin olisi uskaltanut tehdä. Toisaalta opin myös paljon siitä miten asioita kannattaa tehdä seuraavalla kerralla, jotta matkailu on vieläkin antoisampaa ja energiaa riittäisi selvästi pidemmäksi aikaa. Lisäksi reissu antoi vahvoja viitteitä siitä, että matkailu tuskin tulee olemaan eläkkeelläni kovin suuressa roolissa.

Pitää uskaltaa tehdä enemmän asioita oman mielen mukaan ja paskat välittää normeista.

(…ja 10 pistettä sekä papukaijamerkit hyvistä vastauksista ensimmäisen osan kommenteissa Kinskille, Nuukalle, Rahalla Vapaaksi, Henrille, Suville, Alisalle, Dudumille, Osinko Kuninkaalle ja Naive Adventurerille.)