Paskavuoren vanki ja minimalismi

paskavuoren-vanki-minimalismi
paskavuoren-vanki-minimalismi

Makasin selälläni asuntoni lattialla. Olin samaan aikaan uupunut, onnellinen ja vihainen. Uupunut, koska olin juuri käyttänyt toisen päivän putkeen kartoittaen yksi kerrallaan jokaisen omistamani tavaran. Onnellinen, koska urakka oli nyt ohi. Vihainen, koska kartoitus paljasti totuuden, johon en ollut lainkaan varautunut. Kuvittelin, että tavaraa olisi ollut jotenkin inhimillinen määrä, mutta inventaarion lopputulemasta oli minimalismi kaukana — tajusin olevani paskavuoren vanki.

(Tästä artikkelista tuli muuten suhteellisen pitkä, joten keskivertoihmisen keskittymiskyvyllä se tarjoaa lukemista useammaksikin kerraksi. Ei siis kannata turhaan hätäillä. Minimalismi odottaa kyllä. Saa ahmia kerrallakin, mutta tarinaan kannattaa suhtautua ennemmin noin 30 sivuisen kirjan tai blogisarjan, kuin yksittäisen postauksen tavoin. Taisi muuten samalla tulla henkilökohtainen pituusennätys.)

Minimalismi dokumentti kaiken taustalla

Kaikki sai alkunsa joitain päiviä aikaisemmin, kun löysin elämästäni uuden nautinnon, jonka olin kieltänyt itseltäni aina tähän päivään saakka. Olen aina ollut sitä mieltä, että maksuton tarjonta tv-ohjelmissa on riittävä ja että ei ole mitään järkeä maksaa yhdestäkään suoratoistopalvelusta. Vaan toisin kävi ja eksyin Netflixin ihmeelliseen maailman. Tämän vallankumouksellisen löydön jälkeen en ole potkupalloa lukuun ottamatta perinteisiä kanavia enää katsellut. Koukuttavin asia ovat ehdottomasti olleet dokumentit, joiden myötä sadut ja muut mielikuvituksen tuotteet eivät ole enää tuntuneet miltään.

Törmäsin Netflixissä dokumenttiin nimeltä Minimalism: A Documentary About the Important Things. Nimi kolahti heti, koska olen tänä keväänä paininut tavanomaista rankemmin ikäkriisin ja elämäntarkoituksen syövereissä. Ehkäpä minimalismi olisi vastaus siihen, mitä olen etsinyt.

Dokumentti ei itsessään tarjonnut mitään maata mullistavaa. Kyse oli lähinnä tyypillisestä jenkkiläisestä kertomuksesta, jossa päähenkilöt nousivat nevareista maineeseen ja ehkä mammonaankin. Jotain elokuvassa silti oli.

Esimerkiksi molemmat päähenkilöt olivat luopuneet työuristaan megalomaanisen korporaation rattaissa. Tähän minun oli helppo samaistua, koska olin juuri siirtynyt osa-aikaeläkkeelle. Lisäksi kumpikin päähenkilöistä vaikutti kadehdittavan ja jopa ärsyttävän onnelliselta. En ollut vielä myyty, mutta uteliaisuuteni heräsi.

Dokumentin työstäneiltä velikullilta löytyi verkkosivu The Minimalists ja sieltä useampikin kirja, joista pari päätyi omaan kirjastooni.  Ahmin kirjat kannesta kanteen muutamassa päivässä. Lisäksi lukulistalle päätyi Becoming Minimalist ja zen habits. Kotimainen Minimalismi.net sivustokin vietti jo ensimmäisen syntymäpäivänsä.

Mitä enemmän aiheeseen perehdyin, sitä enemmän minimalismista alkoi löytymään yhtymäkohtia taloudellisen riippumattomuuden kanssa. Esimerkiksi kirja Minimalism: Live a Meaningful Life määrittelee minimalismin suurin piirtein näin:

”Minimalismi on työkalu, joka auttaa saavuttamaan vapauden. Se antaa sinulle mahdollisuuden keskittyä olennaiseen – se mikä on olennaista, riippuu yksilöstä. Olemmehan me kaikki erilaisia.”

Nyt on aika sukeltaa syvemmälle minimalismin maagiseen maailmaan tai ainakin siihen maailmaan, jollaisena minimalismi on minulle näyttäytynyt.

Minimalismi: teoria

Usein minimalismin ajatus lähtee siitä, onko ihminen onnellinen. Jokainen on jossain kohtaa onnellinen, mutta aika harva on sitä suurimman osan ajasta. Aina tulee mutkia matkaan ja kyrpiä otsaan, mutta nyt ei ole kysymys siitä. Iso osa meistä etsii onnea ja jopa jahtaa sitä, mutta tällä tavoin se harvoin löytyy. Keskivertoihminen on lähempänä onnetonta kuin onnellista.

Onnimetsällä

Suurin haaste on juuri tuo onnellisuuden jahtaaminen. Jahdin odotuksena on ikuinen onni, mutta palkintona on ehtymätön jano. Haluamme aina enemmän ja enemmän.

”Sitten, kun ansaitsen X euroa kuukaudessa, voin olla onnellinen”

Samaa ajatusta voi soveltaa parempaan ulkonäköön, hienompaan hilavitkuttimeen, nopeampaan autoon, isompaan taloon tai kiiltävämpään kelloon  — sitten, kun minulla on enemmän kuin nyt. Seuraava palkankorotus, lukaalin laajennus tai palkinnon pokkaaminen eivät kuitenkaan tuota kestävää onnea. Näitä seuraa hetken huuma ja koska tuo tunne on niin valtavan ihana ja voimakas, jäämme janoamaan lisää. Huumaan kuitenkin turtuu, hedonistinen adaptaatio tekee tehtävänsä ja me jäämme entistä himokkaimmiksi.

Älä tyydy liian vähään — enemmän on parempi

Yhteiskunta on suunniteltu ruokkimaan himojamme. Lähes kaikki mainonta, monet lehtiartikkelit ja julkisuudessa esiintyvät idolit edistävät yhtä ja ainoaa tarkoitusta — sitä, että myös sinulla pitäisi olla aina vähän enemmän sitä ja vielä enemmän tätä. Mitä enemmän sinulla on, sitä onnellisempi olet. Jos et laukkaa tässä tahdissa, olet luuseri.

Haaste ei ole siinä, minkälaisia elämyksiä paremman tavoittelu meille tarjoaa. Onnistumisista saa ja kuuluukin nauttia. Moni hyväkin asia olisi jäänyt tekemättä, jos ihmiset eivät tavoittelisi jotain parempaa. Haaste on siinä, että kun aina jahtaa jotain sellaista, mikä ei tule kestämään, ei koskaan ehdi nauttia siitä mitä jo on.

Lisäksi jahtaaminen liittyy yleensä enemmän jonkun muun ambitioihin ja ihminen vain tempaantuu mukaan, kun kaikkialla toitotetaan, että näin kuuluu tehdä. Eikä tämä ole ihme, jos miettii, että kuinka monta tuhatta kertaa päivässä mainokset kertovat meille, että mitä meidän kuuluisi tavoitella ja pitää arvossa.

On inhottavaa toimia viestintuojana, mutta todennäköisesti sinun elämäsi on isossa kuvassa täysin tarpeeton. Vähitellen alan hyväksymään, että niin on myös minun. Realismia on se, että valtaosa ihmisistä kuuluu kategoriaan keskiverto tai alle. Hyvä uutinen on se, että se on täysin sallittua.

Vika on ainoastaan siinä, että millä mittareilla luokittelemme keskiverron.

Arvot määrittävä mittariston

Mittarit pohjautuvat arvoihimme, jotka sanelee tällä hetkellä hyvin pitkälle media. Median puolestaan tuottavat yritykset. Yritys taas on instituutio, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa sen osakkeen omistajille eli saada sinut ostamaan mahdollisimman paljon heidän tuotteitaan tai palveluitaan. Näin yhteiskunnan arvoiksi muodostuu asioita, kuten raha, ahneus ja ylpeys.

Mittarit

Jos ihmisen hyvyyttä mitataan siinä, että kuinka paljon hän tienaa kuukaudessa tai että kuka on suurimman paskavuoren valtias, ei ole suurikaan ihme, että iso osa ihmisistä on onnettomia. Vielä naurettavampi mittari on se, että kuka pystyy kuluttamaan eniten kuukaudessa. Jossain määrin kuluttaminen on pakollista, mutta ylenpalttinen tuhlaaminen ei koskaan. Ennen vanhaan tuhlari oli haukkumasana, nykyään se on enemmänkin standardi.

Vertailu ei koskaan tuota onnea eikä elämä ole kilpailu. Miten voi edes verrata yhtä ihmistä toiseen, kun jokainen on täysin erilainen, elää omaa elämäänsä ja arvostaa eri asioita? Ja jos täytyy verrata, niin ehkä olisi aika siirtyä käyttämään uusia mittareita.

Ensimmäinen askel kohti merkitystä

Onni ei löydy etsimällä, joten minimalismi suuntaa ajatukset merkitykseen. Merkityksen kautta löytyy lopulta myös onni. Rikas Erakko kirjoitti mainiosti blogissaan:

”Meidän pitää keksiä elämällemme tarkoitus. Ne jotka sen löytävät, viettävät yleensä melko hyvän elämän. Toiset ovat hukassa, eivätkä koskaan tätä keksi. He saavat elämästään paljon vähemmän irti. Ei silläkään tietysti isossa kuvassa mitään merkitystä ole – mielekäs elämä on ihan yhtä tarpeeton kuin hukattu elämäkin. Mutta matkasta vain nautti enemmän, jos keksimme sille jonkun merkityksen.”

Merkitystä voi lähestyä myös, kuten Osinkoinsinööri artikkelini Vapaus kommenteissa:

”Suurimmalla osalla meistä ei ole mitään merkitystä yhteiskunnan kannalta ja emme tee isoja muutoksia maailmassa. Voimme kuitenkin olla merkittäviä yksittäisten ihmisten elämässä, joka antaa omasta mielestäni ”tarkoitusta” elämään. On vaikeampaa olla merkittävä ja arvostettu henkilö koko maailman silmissä kuin yksittäisen ihmisen.”

Ylitsepursuava kaiken paljous vaikeuttaa merkityksen löytämistä. Liikaa tavaraa, liikaa sitoumuksia tai muuten vain liian kiire. Kaaoksen keskellä merkitys jää usein piiloon. Sen takia minimalismissa karsitaan ensin ylimääräinen, jotta voi sitten keskittyä olennaiseen.

Eroon ylimääräisestä

Ennen kuin tutustuin minimalismiin tarkemmin, kuvittelin että kyse on siitä, että luovutaan mahdollisimman suuresta määrästä tavaraa ja säilytetään mahdollisimman vähän esineitä. Sen jälkeen kilpaillaan muiden minimalistien kanssa, että kenellä on vähiten tavaraa tai että kuka pystyy elämään yhdellä t-paidalla aina hautaan saakka. Tällainen totuus olisi ollut kovin masentava, koska kyse olisi ollut vain päälaelleen käännetystä vertailusta. Kyse on onneksi paljon muusta, kuin absoluuttisesta esineiden määrästä.

Mikä on ylimääräistä?

Ylimääräisistä esineistä hankkiudutaan eroon, koska ne ovat nimensä mukaisesti ylimääräisiä. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että mikä on optimaalinen esineiden määrä. Se riippuu täysin yksilöstä ja yksilökin muuttuu ajan kuluessa.

Esimerkiksi keräily on minimalistille täysin sallittu harrastus. Jos kokoelma on sellainen, mikä tuottaa iloa päivästä toiseen, ei siitä kannata luopua. Sen sijaan, jos kokoelma on varastoituna mökin liiterissä ja unohdit jo, että sellainen on olemassa, tulee luopuminen ajankohtaiseksi.

Minimalismissa kyse ei ole luopumisesta, vaan siitä että säilytetään ne tavarat, jotka tuottavat eniten onnellisuutta.

Ne esineet ja asiat mitä käyttää päivittäin ja jotka tuottavat aina iloa kannattaa säilyttää, mutta muista hankkiutua eroon. Lisäksi aina kannattaa kyseenalaistaa, että kuinka suuren osan identiteetistään antaa määrittyä tavaroiden perusteella.

Omistaminen tuo onnea, ainakin tiettyyn rajaan asti

Fyysiset esineet lisäävät ihmisen onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi auto saattaa tuoda merkittävästi lisää vapautta ja mahdollistaa helpon liikkumisen, mutta 10 autoa eivät nosta onnellisuutta samassa suhteessa. Perus kärry toteuttaa tehtävänsä lähes yhtä hyvin kuin superauto, joten onnellisuus ei lisäänny merkittävästi, vaikka kuinka jahtaisi aina vain nopeampaa menopeliä.

Karsiminen on helpointa aloittaa fyysisistä esineistä ja materiasta. Varma merkki ylimääräisestä tavarasta on esimerkiksi se, että esine on säästössä ”varmuuden vuoksi”. Toinen helppo tunniste on se, että et muistanut edes omistavasi asian tai et ole sitä aikapäiviin käyttänyt. Jos et ole varma tarvitsetko jotain, pakkaa tavara talteen ja laita siihen eräpäivä. Jos et eräpäivään mennessä ole sitä käyttänyt, voit hyvillä mielin luopua siitä.

Omistatko oikeasti esineesi?

Esineiden ja asioiden omistaminen onkin jännä juttu. Ostaessasi uuden tavaran, saatat ajatella, että nyt sinä omistat sen. Todellisuudessa usein käy niin, että lopulta tavarasi omistavat sinut. Tässä kohtaa sinusta tulee vanki.

Mitä enemmän tavaroita omistat, sitä enemmän tarvitset tilaa niiden säilyttämiseen. Mitä enemmän tilaa tarvitset, sitä enemmän saat tehdä töitä, että sinulla olisi varaa maksaa tuosta tilasta. Mitä enemmän maksat, sitä enemmän joudut todennäköisesti käyttämään aikaa tilan säännölliseen siistimiseen. Lisäksi valtaosa tavaroista ja asioista kaipaa huolenpitoa tai kunnostusta. Taloa pitää korjata, auto pitää huoltaa, kännyn särkynyt näyttö pitää vaihtaa ja kukat täytyy kastella.

Tutkimusmatkalla minimalismiin löytyi myös erittäin hauska fakta: Ihminen käyttää keskimäärin vuoden elämästään kadonneiden tavaroiden etsimiseen. Siis vuoden! Käytetty aika saattoi vaihdella hieman lähteestä riippuen ja viittasi yleensä amerikkalaisiin, mutta niin tai näin, aikaa menee varmasti merkittävästi hukkaan.

Ylimääräisistä tavaroista luopumalla saa vallattua takaisin omaa vapauttaan. Romujen jälkeen seuraava kysymys on sitten se, että millä muilla elämänalueilla minimalismia olisi mahdollista soveltaa? Asiat saattavat liittyä ajankäyttöön, statukseen, mukavuudenhaluun tai virheelliseen identiteettiin, joka pohjautuu esimerkiksi pelkkään ammattiin.

Kun ylimääräinen on karsittu, on mahdollista alkaa keskittyä olennaiseen. Tässä suhteessa säästäminen ja minimalismi vievät kohti samaa lopputulosta. Molemmat pistävät miettimään, että mikä on oikeasti tärkeätä — sitä kuka minä olen nyt ja kuka haluan olla tulevaisuudessa.

Merkityksen löytäminen

Tähän asti taloudellinen riippumattomuus on ollut minulle mekanismi vapauden tavoittelussa. Eittämättä myös minimalismi ja ylimääräisestä luopuminen palvelevat tätä tarkoitusta. Ja mikä parasta — minimalismi on selkeästi nopeampi tie kohti päämäärää kuin sijoittaminen ja säästäminen.

Taloudellisessa riippumattomuudessa olen kuitenkin aina jäänyt ajatuksissani jumiin siinä kohdassa, kun olisi tarkoitus päättää, että mitä elämältään oikeasti haluan. On erittäin helppoa sanoa tekevänsä mitä ikinä huvittaa. Mutta mistä asioista se merkitys oikeasti löytyy?

Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa, mutta positiivinen yllätys minimalismissa oli se, että sen parissa toimivat ovat ainakin tehneet omia tulkintoja siitä, että mikä voisi tehdä meidät onnelliseksi ja miten jokainen voisi kokea elämänsä merkitykselliseksi.

Esimerkiksi kirjassa Minimalism: Live a Meaningful Life merkityksen löytäminen tapahtuu elämällä viiden arvon mukaisesti:

  1. Terveys (health)
  2. Ihmissuhteet (relationships)
  3. Intohimot (passion)
  4. Kasvu (growth)
  5. Myötävaikuttaminen (contribution)

Jokainen arvo on tarpeellinen — yhdenkin puuttuminen voi heikentää elämän laatua merkittävästi. Terveys ei ole maali, vaan enemmänkin kulkuneuvo. Sen avulla niin moni asia on mahdollinen.

Yleensä asiat ovat parempia jaettuna jonkun kanssa ja meidän pitäisi arvostaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Ei sellaisina kuin toivoisimme heidän olevan.

Intohimo harvoin kohdistuu yhteen yksittäiseen asiaan, vaan sitä on mahdollista löytää lähes mistä tahansa. Mitä enemmän kokeilee, sitä todennäköisemmin löytää intohimonsa. Se voi löytyä työstä, toimimalla vapaaehtoisena tai vaikka harrastusten kautta.

Ilman kasvua kaikki kävisi ennen pitkää tylsäksi. Kasvun myötä koemme tarvetta myötävaikuttaa myös muiden ihmisten elämään ja jostain syystä ihmisen oma elämä saa suuremman merkityksen, kun se tuottaa lisäarvoa myös muille.

Myötävaikuttamisessa voi olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että yrittää tehdä jokapäiväisistä kokemuksista miellyttävämpiä niin itselle kuin muille. Aina voi miettiä, että miten tästä asiasta voisi tehdä mukavamman tai miten siitä voisi löytää enemmän iloa. Usein iloa voi löytää epämiellyttäviltä vaikuttaviin asioihin, kun niitä katsoo pidemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi säästäminen ei aina heti tunnu mukavalta, mutta sen tulevaisuudessa tuoman vapauden ja turvan kautta voi löytää iloa myös tähän hetkeen.

Mitä eroa on kasvulla ja ehtymättömällä janolla?

Minimalismi ja sen teoria kuulostivat hyvinkin loogisilta. En kuitenkaan hahmottanut, että mitä eroa on kasvulla ja sillä, että haluaa aina vain enemmän. Eikö kasvamisessa ja oppimisessa ole kyse juuri siitä, että pitää aina saada enemmän?

Ihmiset on suunniteltu niin, että he yleensä pyrkivät aina parempaan. Kyse ei ole bugista, vaan ominaisuudesta. Luolamiesaikoina tällainen ominaisuus ei aiheuttanut ongelmia, koska ylimääräistä tuskin oli, vaikka kuinka yritti hamstrata. Paremman ja enemmän haluaminen muodostuu ongelmaksi vasta, kun se kohdistuu väärin asioihin tai liian moneen asiaan.

En ymmärtänyt kasvun ja fyysisten esineiden tai turhanpäiväisen statuksen tavoittelun eroa ennen kuin käteeni osui seuraava tietoa tihkuva teos. Tämä oli puhdas onnenkantamoinen. Joku kiitti Twitterissä Jari Sarasvuota kirjavinkistä ja tuo kiitos sattui osumaan omiin silmiini. Kirja oli nimeltään The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Kerrankin otsikko, joka sytytti heti! Ja mikä parasta, kirja sopi mainiosti minimalismi teemaan.

Hyvin tiivistettynä kirjan pointit:

  • Perinteisesti unelmat keskittyvät siihen mitä sinulla ei ole, joka lisää onnettomuuden tunteita.
  • Yksinkertaistamalla ja keskittymällä olennaiseen on sinun mahdollista löytää avaimet hyvään elämään. Esimerkkeinä olennaisesta ystävät, perhe ja täydellinen golf svingi (yllätys, että olin heti koukussa).
  • Olet itse vastuussa kaikesta elämässäsi, vaikka et ole aina syyllinen tapahtumiin. Voit aina valita, että miten reagoit eri tilanteissa. Negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleja ja usein vihje siitä, että jonkin asian pitää muuttua.
  • Tulet olemaan yleensä väärässä. Mielentila ”olen väärässä” mahdollistaa uuden oppimisen.
  • Elämä on ongelmien ratkomista ja onnellisuus riippuu siitä, että minkä tason ongelmia ratkoo. Warren Buffetilla on rahaongelmia, mutta niin on myös kodittomalla puliukolla. (Tämä ei silti tarkoita, että enemmän olisi aina parempi.)
  • Vapaus ei itsessään tarkoita mitään, mutta se antaa tilaisuuden keskittyä siihen millä on merkitystä.
  • Kukaan ei ole selvinnyt elämästä hengissä. Paras tapa hyväksyä kuolema, on omaksua elämänarvot, jotka palvelevat muita sen jälkeen, kun sinä olet multaa. Myös tavoitteet on parempi muotoilla arvoiksi — näin tavoitteista tulee jatkuva prosessi yksittäisen tapahtuman sijaan.
  • Hyväksymällä oman epätäydellisyytesi, huomaat, että olet riittävä sellaisena kuin olet.

Monet ajatuksista olivat hyvin lähelle samanlaisia kuin minimalismissa. Palapelin puuttuva ja ajatukset täydentävä palanen oli kuolema.

Mikä ero on siis kasvulla ja enemmän fyysisen tavaran tavoittelulla?

Kasvu on jotain sellaista, mikä mahdollistaa suuremman myötävaikuttamisen. Myötävaikuttaminen lämmittää mieltäsi vielä pilvenreunalta. Se, että kuinka suuren paskavuoren valtias olit, ei kiinnosta sinua enää pätkääkään. Tosin usein paskavuorikin voidaan muuttaa sellaiseen muotoon, että se tuottaa myötävaikuttamista.

Kyse on niinkin pienestä asiasta, että ulkoiset asiat lämmittävät hetken, mutta sisäinen lämpö kestää paremmin aikaa ja elämää. Ehkä ulkoiset asiat ovat vähän sama, kuin kusisi pakkasella housuun — hetken on oikein lämmintä, mutta onni ei kestä kovin pitkään.

Minimalismi: käytäntö

Kaikki on hienoa ja helppoa — ainakin teoriassa. Käytäntö saattaa usein osoittaa muuta. Ja kuten todettua, jokainen ihminen on erilainen. Juuri tästä syystä minun käsitykseni minimalismista ei ole samanlainen kuin sinun. Esimerkiksi perheen koko tai harrastukset saattavat vaikuttaa merkittävästi siihen, että minkälaisen tulkinnan minimalismista tekee. Jokainen voi tilanteesta riippumatta tehdä oman tulkintansa.

Oma polkuni minimalismin labyrintissa on kulkenut suurin piirtein näin:

  1. Koe onnettomuuden tunteita, vaikka kaikki on oikeasti paremmin kuin hyvin
  2. Ymmärrä, että nykyisessä elämäntyylissä on valuvika jo yhteiskunnan tasolla
  3. Aloita muutos hankkiutumalla eroon ylimääräisestä tavarasta
  4. Sitten hankkiudu eroon ylimääräisestä muillakin elämänosa-alueilla
  5. Keskity parempiin arvoihin ja linjaa toimintaa niiden mukaan
  6. Elä onnellisena elämän loppuun saakka

…Tai näin ainakin ajattelen sen menevän. Kohdat 1-4 olen saanut aika hyvin mallilleen, vaikka työ jatkuukin vielä. Koen tällä hetkellä olevani jossain nelosen ja vitosen välimaastossa.

Vaihe 1: Onnettomuuden tunteet

Huolet etenevät tarvehierarkian mukaisesti. Mitä paremmin asiat ovat eli mitä korkeammalle pyramidissa kiivetään, sitä suuremmat merkityksen saavat asiat, joilla ei enää ole mitään tekemistä perustarpeiden ja selviytymisen kanssa. Edellisellä askelmalla seisoessa ei seuraavan askelman ongelmilla ole mitään merkitystä, mutta kun astuu askelman ylöspäin, tuntuvat sen tason ongelmat yhtä piinaavilta, kuin miltä edellisen tason ongelmat aikanaan. On uskomatonta, miten pienistäpienimmätkin vastoinkäymiset voivat tuntua ahdistavan suurilta.

Kun kaikki muut huolet ja murheet on taklattu, voi siirtyä pohtimaan elämää ja sen merkitystä. Jos merkitystä ei löydy, tullaankin aika inhottavaan tilanteeseen. Itselläni kävi näin, kun huomasin käyttäväni suurimman osan ajastani tekemällä työtä, jonka merkitys jää hyvin suhteelliseksi. Tykkään kyllä työstäni ja aion sitä edelleen jatkaa, mutta vaikka kuinka hyvin hommani hoitaisin, ei kenenkään elämä siitä muutu paremmaksi. Ei ollut helppoa myöntää, että kyse oli aikamoisesta itsepetoksesta.

Kaikki oli näennäisesti erinomaisesti. Mukava työ, säästöt karttuivat, tärkeitä ihmisiä keiden kanssa jakaa asiat, koti pään päällä ja ravintoa riittävästi jopa elintasomahan kasvattamiseksi. Silti tuntui, että kaikki ei ollut kohdallaan.

Olenko itse rikki vai missä on vika?

Ensin ajattelin, että ehkä olen harvinaisen lahjakas olemaan tyytymätön siihen mitä minulla jo on. Vähitellen selvisi, että kyse on suuremmasta epidemiasta. Katsoessani dokumenttia Avicii: True Stories, koin melkoista samaistumisen tunnetta, vaikka omasta menestyksestäni ei voi edes puhua samassa lauseessa Aviciin kanssa.

”There’s a tick in every box. Why am I not happy? -Tim Bergling / Avicii”

Jos näin menestynyt, hyvin toimeentuleva ja omaa unelmaansa toteuttava ihminen voi olla onneton, niin meissä tavallisissa tallaajissa on pakko löytyä suuri massa, joka kokee samaa onnettomuutta omasta tilanteestaan. Ratkaisuja on pakko olla muitakin, kuin se kaikkein lopullisin. Ja niin päädyin etsimään ratkaisua.

Vaihe 2: Yhteiskunnassa on valuvika, joka aiheuttaa onnettomuutta

Tämä vaihe on oikeastaan purettu auki jo artikkelin alussa eli minimalismin teorian yhteydessä, mutta lyhyesti kertaus: yhteiskunta ja media tuottavat arvot, joita meidän on tarkoitus jahdata hullun kiilto silmissä. Valitettavasti nämä arvot eivät tuota kestävää onnellisuutta, vaan ainoastaan hetken huuman.

Vaihe 3: Tavaroista luopuminen

Ennen kuin laskin kuinka monta tavaraa minulla oikeasti on, kuvittelin, että niitä on ehkä muutama sata. Eihän säästäväisellä elämäntyylillä nyt kerry juurikaan turhaa roinaa. Ja voi kuinka väärässä olinkaan.

Inventaario

Lähestyin minimalismia samalla tavalla kuin taloutta. Jotta voisin tietää mitä minun pitää tehdä, täytyisi ensin saada selville lähtötilanne. Inventaario kesti kokonaisuudessaan pari päivää. Laskin huone, kaappi ja laatikko kerrallaan, kuinka monta tavaraa niiden sisällä oli.

Kulutustavarat tai oikeammin kertakulutushyödykkeet jätin pois laskuista. En siis laskenut, kuinka monta lihapullaa omistan, vaan tyydyin nauttimaan niistä ainoastaan ravintona. Samoin jätin laskuista muun ruuan, hygieniatuotteet, ruuvit ja pesuaineet. Näitä nyt on tilanteesta riippuen aina vaihteleva määrä. Sen sijaan laskuihin otin mukaan jokaisen sukan ja kengän erikseen, jokaisen kynän, jokaisen klemmarin ja jokaisen ruokailuvälineen. Laskenta on tehty soveltaen tiettyä taiteilijan vapautta.

Laatikoihin ja kaappeihin oli kertynyt ties mitä, mutta tässä muutamia älyttömimpiä poimintoja:

  • Laatikollinen rikkinäisiä sukkia ja boksereita
  • Lahden sotilaskodin munkki + kahvi lahjakortti vuodelta miekka ja kivi
  • Vanha parkkisakko vuodelta 2016
  • Laatikollinen vanhoja laskuja vuodesta 2008 lähtien

Olikohan nämä kaikki pakko säästää?

Laskennan lopputulema päätyi siihen, että omistan karvan alle 2000 esinettä. Ensimmäinen ajatus oli se, että kylläpä on tullut mokattua ja tästä on minimalismi ihan helvetin kaukana. En todellakaan käytä 2000 esinettä päivittäin. Vähän aikaa velloin jopa itsesäälissä ja ajattelin, että minut kuuluisi hukuttaa tavaroihini. Se olisikin aika mielenkiintoista, jos jokaisen pitäisi säilyttää omat jätteensä omalla tontillaan tai että edes kerättäisiin statistiikka siitä, että kuinka paljon kuormitusta meistä jokainen tälle pallolle aiheuttaa.

Kriittinen tarkastelu: Mikä tavara oikeasti lisää onnellisuuttani?

Sitten alkoi tavaroiden kriittinen tarkastelu suuntana minimalismi. Mikä oikeasti tuo lisäarvoa elämään? Onko tämä esine vapauteni arvoinen? Kumpi tuottaa enemmän onnea, vapaus vai käsillä oleva tavara?

Projekti alkoi mallikkaasti vauhdilla. Noin 50 asiaa sain heitettyä pois (eli kierrätettyä, myytyä tai annettua) hetkessä, mutta sitten alkoi tulla epäilyksiä. Kaapista löytyi kaksi paria juhlakenkiä, joita olin käyttänyt ehkä kerran. Raaskiiko näistä nyt luopua? Mitä jos tarvitsen niitä vielä?

Projekti pysähtyi hetkeksi, kun eihän nyt säästäväinen mies voi hyvää tavaraa pois antaa. Tavaraan voi syntyä yllättävän voimakas tunneside. Se ei kuitenkaan ollut riittävä syy säilyttää kenkiä, että ne olivat hyvässä kunnossa ja saattaisin joskus ehkä käyttää niitä. En ollut käyttänyt tähänkään mennessä, joten ne olivat tarpeettomat. Piste.

En ole ollut läheskään varma, että tavaroista luopuminen on parempi ratkaisu kuin niiden säilyttäminen. Itseni kannalta hankkiudun niistä mielelläni eroon, mutta aika harvoille tavaroille löytyy lopulta järkevää käyttöä. Suurimmalla osalla on jo tarpeeksi kaikkea. Toivoin, että minimalismi olisi tullut vastaan jo ennen kuin hommasin kaiken roinan. Podin huonoa omatuntoa myös ympäristön puolesta, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Ehkä olen tulossa vanhaksi.

Jaksoin aluksi pitää kirjaa siitä, että mikä kaikki tavara lähtee. Silloin olin luopunut noin neljäsosasta, mutta sen jälkeen on lähtenyt vielä reilusti lisää. Ehkä joskus on aika uudelle inventaariolle, mutta toisaalta absoluuttisella määrällä ei ole mitään merkitystä.

Onnea tuottavat tavarat

Toistaiseksi onnea tuottavia tavaroita olen löytänyt kovin vähän. Yksi tähän kategoriaan kuuluva on kannettava tietokone, koska kirjoittaminen tuottaa itselleni onnellisuutta. Periaatteessa mikä tahansa kynä ja paperi riittäisi. Tai vähintäänkin mikä tahansa läppäri. Päädyin kuitenkin käyttämään läppärinhankintaan lähes 1000 euroa. Hetkeäkään en ole tuota katunut ja joka kerta, kun näen koneen, koen tyytyväisyyttä siihen.

Toinen onnea tuottava kategoria ovat työkalut. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että näitä on aika paljon ja eivät ne ole käytössä kovinkaan usein. Silti niiden avulla tehdyt projektit tuottavat paljon onnellisuutta. Mielelläni kyllä vuokraisin kaiken ennemmin kuin omistaisin, mutta siihen ei tällä hetkellä ole tarjolla järkevää ratkaisua ainakaan omalla asuinalueellani.

Kolmas asia mikä ei nyt varsinaisesti tuota onnea, mutta ei myöskään aiheuta stressiä on yksittäisen tavaran lukumäärä. Tarkoitan tällä sitä, että samanlaisia lautasia on mukava omistaa useampi kappale ja ne pinoutuvat nätisti kaappiin. Sen sijaan eri kokoiset ja eri muotoiset aiheuttavat selkeästi enemmän ahdistusta.

Neljäs ja suoraan onnellisuuteen liittyvä asia ovat harrastusvälineet. Harrastukset ja minimalismi eivät oikein kulje käsikädessä, koska harrastusvälineitä kertyy älyttömän helposti vähän joka tarkoitukseen. Näistä luopuminen on tuntunut itselleni vaikealta, vaikka aika harva harrastus kuuluu säännölliseen valikoimaan. Aika kun ei vain riitä kaikkeen.

Paperit

Paperit ovat yksi salakavalimmista vapaussyöpöistä ja sotkustressin aiheuttajista. Ne tekevät pesiä erilaisille pöytäpinnoille ja kaikille mahdollisille tasoille. Pinoja kertyy sinne tänne. Lisäksi ne saattavat piiloutua laatikoihin ja kansioihin, jotta niitä ei löydettäisi.

Omasta valikoimastani löytyi ainakin 30 mapillista papereita. Vanhoja laskuja, piirustuksia, lehtileikkeitä, sopimuksia ja muita vastaavia. Lisäksi erilaisia muistilappuja oli siellä täällä.

Nyt omistan enää yhden kansion, koska ajattelin, että jos joku pyytää joskus nähdä koulu- tai työtodistuksia, niin näistä on alkuperäiset versiot tallella. Noin 80 % papereista oli tarkemmin katsottuna täysin turhia, joten ne lähtivät keräykseen. Loput 20 % päätyivät elektroniseen arkistoon.

Tavallaan kyse on huijaamisesta, koska en luopunut kaikista papereistani, vaan säästin ne eri muodossa. Tässä kuitenkin toimii vanha kikka – out of sight, out of mind. Tiedän, että löydän ne tarvittaessa, mutta en tarvitse fyysistä tilaa niiden säilömiseen. Näin paperit eivät aiheuta pään vaivaa.

Omalla koneella tietojen säilyttämisen koin liian suureksi riskiksi, joten siirryin pilviaikaan. Muutenkin koneella on käytännössä elämäntyöni, joten stressiä on vähemmän. Pidän pilven kaatumista tai tietojen varastamista pienempänä riskinä, kuin fyysisen koneen tai kovalevyn hajoamista. Nyt kaikki on aina mukana, minne ikinä kuljen.

Ja jos jotain sattuu kiinnostamaan, niin muistiinpanot pidän Evernotessa ja kaiken muun koti on Sync.com.

Kasvit

Ennen minimalismiprojektia kodissani oli tasan yksi kasvi. Se oli asunut täällä yhtä kauan kuin minä. Kannoin kasvista huolta, kastelin ja annoin ravinteita.

En voi sanoa, että kasvi olisi tuottanut minulle merkittävästi onnea tai muutenkaan pitänyt seuraa. Päätin viedä sen pihalla muiden kasvien joukkoon. Kävi ilmi, että kasvi ei nauttinut uudesta vapaudestaan, vaan palmulta lähti nirri. Hups.

Onneksi minä selvisin ja pääsin vapaaksi hoitamisen vaivasta.

Tunnepitoiset esineet ja valokuvat

Mitä enemmän minimalismi on vallannut ajatuksiani, sitä enemmän olen tullut siihen johtopäätökseen, että tavaroihin ei kannattaisi sitoa tunteita. Jos esineellä on funktio ja sitä käyttää, se on todennäköisesti tärkeä. Jos esine on säilössä, koska se liittyy johonkin mitä tapahtui joskus, voi siitä yhtä hyvin luopua. Luulisi, että tärkeät muistot säilyvät ilman tavaraakin. Jos eivät, niin tuskin niitä tulee kovin ikävä.

Projektin aikana huomasin, että kun ensimmäisen kerran otin esiin muistotavaran, en pystynyt siitä luopumaan. Muistot tulivat mieleen ja kiintymys voitti. Siirryin eteenpäin ja käsittelin muita tavaroita välissä. Niistä luopumalla muistotavaratkin alkoivat tuntua vähemmän tärkeiltä. Väkisin ei mistään kannata luopua, mutta omalla kohdallani uskon, että oikea ratkaisu. Haluan luopua taakasta, joka kulkee muistoesineiden mukana.

Valokuvista säästin alkuperäisessä muodossa ne, jotka pidän seinällä. Suurin osa on jo valmiiksi sähköisessä muodossa. Ne ovat tallessa, mutta en niitä koskaan aio katsoa. Samoin oikein tärkeistä esineistä olisi ollut mahdollista ottaa kuva ja haudata elektroniseen arkistoon. Toistaiseksi en tätä tehnyt.

Tuntuu ehkä hullulta luopua ”tärkeistä” tavaroista. Tarkemmin ajateltuna itse tavara ei ole millään tavalla tärkeä, vaan ainoastaan siihen liittyvä muisto. Muisto taas on jo mennyttä. En halua elää menneisyydessä, vaan mieluummin keskittyisin tähän hetkeen.

En tiedä miksi, mutta kaikki menneeseen liittyvä muistuttaa minua omasta vanhenemisesta, ehkä jopa tulevasta kuolemasta. Ennen kaikki oli paremmin. Tällainen ajattelu johtaa väkisin onnettomuuteen. Itselleni on loogista luopua muistoesineistä, koska ne ovat enemmän taakka, kuin onnellisuutta lisäävä asia. Toinen vaihtoehto olisi työstää omaa ajatusmaailmaa, mutta se tuntuu työläämmältä kuin esineistä luopuminen.

Kirjat

Kirjoista pidän. Tarkemmin ajateltuna pidän kuitenkin vain siitä tiedosta, joka kirjojen sisältä löytyy. Fyysisestä kuoresta en niin perusta, joten minimalismi iski myös kirjahyllyyni. Olen pääosin siirtynyt sähköiseen maailmaan ja luen lähinnä Kindlen kautta.

Joitain teoksia löytyi silti vielä omasta hyllystä. Moni niistä on jäänyt jopa lukematta. Usein kun innostun tietystä aiheesta, hankin kasan opuksia, joista joku saattaa jäädä lukematta. Tai sitten olen saanut kirjan lahjaksi, mutta elämäntilanne ei ole ollut sopivan innostava juuri tuon kirjan lukemiseen, vaan joku muu on vallannut lukutilan.

Ja nekin jotka olen lukenut, eivät ole enää kovin hyvin muistissa. Tämä asia on sitten seuraava projekti, kun minimalismi on riittävän hyvin raiteillaan. Nyt olen kuitenkin valmis luopumaan niistä kirjoista, jotka vielä fyysisessä muodossa omistan.

Nyt sinulla on mahdollisuus ansaita kirjat itsellesi. Diili on yksinkertainen: parhaat perustelut kommenteissa ansaitsevan sinulle aika paketin kesälukemista. Paras tarkoittaa omaa subjektiivista näkemystäni ja teen päätöksen heinäkuun aikana (ehdin vielä hieman silmäillä noita läpi ja poimia informaatiota talteen). Rajoituksena on se, että olet valmis noutamaan kirjat pk-seudulta. Postittamisen koen minimalismin keskellä ajan tuhlauksena. Lisäksi kyseessä on kaikki tai ei mitään tyyppinen järjestely.

Jakoon lähtee:

  • How to Win Friends and Influence People
  • Getting Things Done
  • The Intelligent Investor
  • The Simplicity Survival Handbook
  • First, Break All The Rules
  • Re-create Your Life
  • Influence
  • Minä – onnistujaksi joka olen
  • Aidosti viisas
  • Johda innovatiivisesti
  • Pääroolissa johtaja
  • Joulupukin unelma
  • The Halo Effect
  • Tycoon
  • Ravistettava – Omskakas
  • Brain Rules
  • Results Without Authority
  • Zero Energy Home
  • Competitive Strategy
  • Steve Jobs (suomeksi)
  • Hyvästä paras

Fiktion ystäville en voi settiä suositella eli valikoimasta voi varmasti päätellä, että satukirjat eivät oikein ole olleet minua varten.

Vaatteet

Vaatteet ja ylipäänsä muoti ovat yksi pahimmista kuluttamisen villitsijöistä. Vaatteita, kun pitäisi olla joka vuodenaikaan, joka tilaisuuteen ja jokaiselle päivälle erilaisia. Eikä riitä, että ostat ne kerran, vaan kohta tarvitset taas uudet, että et vain leimaudu epämuodikkaaksi.

Oma vaatekaappini

Omalla vaatekerrastollani ei ole mitään tekemistä muodin kanssa. Ei ole ollut koskaan. Sen sijaan jokainen urheilutaustan omaava ymmärtää, että kun treenaa toistakymmentä kertaa viikossa, niin vaatteita kuluu aika määrä ja ihan koko ajan ei jaksa olla pyykkäämässä. Lisäksi vielä joka vuosi saat uudet vaatteet missä astella areenalle, niin rytkyjä kertyy äkkiä aikamoinen määrä. Omista urheiluajoista on jo aikaa, mutta vaatekaapista olisi voinut kuvitella toisin.

Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin olihan vaatekaapissa muutakin ylimääräistä vaikka ja kuinka. Kun tapana on ollut ostaa edullista ja vähemmän kestävää, niin lopputulos ei ole yllättävä. Ensimmäisellä vilkaisulla ylimääräistä löytyi ehkä noin 20 kilon kasa. Pelkään, että en ole edes pahimmasta päästä vaatteiden väärinkäyttäjiä.

Vaateherätys

Netflixistä löytyi seuraava dokumentti ja tämä sai minut muuttamaan ajatusmaailmaani vaatteiden suhteen. Elokuva The True Cost kertoo käytännössä siitä, miten ihmisiä riistetään halpatuotantomaissa, että meillä lännessä olisi edullista päälle pantavaa jokaiselle päivälle. Toiminta on ihan käsittämättömän järjetöntä. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, että kierrätetyille vaatteillekaan ei taida olla enää mitään järkevää käyttöä.

minimalismi-vaatekaatopaikka

Jos joku muukin on onnistunut välttämään aihetta, kuten minä, niin nyt on hyvä hetki herätä. Tavallaan olen epäkohdista kuullut ja tiennyt, mutta omat tekoni eivät ole muuttuneet mitenkään. Kannattaa katsoa dokumentti ja googlata samalla vaikka Indian farmer suicides.

Päätin, että en enää ikinä osta tai ota vastaan yhtään vaatekappaletta, joka ei tuota itselleni onnea. Onni liittyy jatkossa siihen miten vaate on tuotettu, mistä ja missä se on valmistettu ja kuinka kauan oletan sen kestävän. Väri on todennäköisesti tumma.

Vaatteet määrittävät ihmisen

Vaatteisiin kohdistuu ehkä enemmän ulkoisia paineita, kuin mihinkään muuhun materiaan. Työpaikallakin pitäisi joka päivä olla eri vaatteet, koska muuten kollegat saattavat ajatella vaikka ja mitä.

Menestys ja minimalistinen vaatekaappi eivät sulje toisiaan pois. Ensimmäiset mieleen tulevat nimet ovat Steve Jobs ja Mark Zuckerberg. En ole kuullut kenenkään haukkuvan heidän pukeutumistaan. Ennemminkin kyse on brändistä ja ikonisesta pukeutumisesta. Yrittäjällä on tosin aina vapaus valita, palkkatyöläisellä joskus pakkopuku. Vaatteet eivät silti määritä ketään.

Päällimmäinen ajatus itselläni on, että käytän huolella loppuun ne vaatteet mitkä säästin ja sen jälkeen minut tullaan muistamaan siitä, että olin joka päivä prikulleen yhtä tyylikäs (tai tyylitön). Mielelläni omistan reilusti vähemmän vaatteita, maksan niistä vähän enemmän ja jätän pienemmän jalanjäljen itsestäni.

Oma taustatyö vaatetuksen suhteen on vielä kesken. Kommentteihin saa mielellään jättää vinkkejä hyvistä tietolähteistä ja suosituksia luotettavista merkeistä (eettinen, ekologinen, ehkä kotimainen? ja ehdottomasti laadukas). Jotenkin tällä hetkellä suosisin mieluummin pienempää, kuin suurempaa tuottajaa.

Havaintoja tavaroista

Minimalismi maatuska

En ollut aikaisemmin huomannut, mutta minimalismi paljasti mielenkiintoisen kerrannaisvaikutuksen. Vähän kuin ison maatuskan. Ensin omistat tavaran. Sitten tavara tarvitsee säilytyskotelon. Säilytyskotelot tarvitsevat säilytyslaatikon. Säilytyslaatikot pakataan kaappeihin. Kaapit sijoitetaan huoneisiin ja lopulta huoneet taloihin. Yksi pieni asia, voi johtaa moninkertaiseen tavaran määrään. Onneksi luopumalla saa purettua ketjuja.

Esimerkiksi kun luovut papereista, voit luopua kansioista. Kun kansioita ei tarvitse enää täyttää, voit luopua rei’ittimistä, nitojista ja muovitaskuista. Kun kansioita ei enää tarvitse säilöä, voit luopua kaapeista. Tai kun luovut kasveista, voit luopua kastelukannusta, mullasta ja ravinteista.

Yhdestä asiasta luopumalla voi saada kaupanpäälle monta pikavoittoa.

Järjestäminen ja organisointi

Olen joskus katsellut tv:stä huvittuneena himohamstraajia. Heidän talonsa ovat niin täynnä tavaraa, että hyvä jos seassa mahtuu kulkemaan. Tavallaan olen kokenut itseni paremmaksi ihmiseksi — onhan minun luonani sentään suhteellisen siistiä.

Minimalismi palautti minut tylysti maan pinnalle. Isossa kuvassa himohamstraajalla ja siistillä ihmisellä ei ole käytännössä mitään eroa, organisointi on vain järjestäytynyttä hamstraamista. Toinen siis piilottaa paskavuorensa paremmin, joten järjestäminen on kaksipuolinen terä.

Järjestämisen myötä löytää helposti samanlaisia hyvän mielen tunteita, kuin luopumalla tavaroista. Kun kaikki on siististi paikallaan, ei tule ahdistusta tavaran paljoudesta. Yhden keittiön laatikon järjestämisestä voi saada yllättävän paljon mielihyvää. Itse tein 12 tuntisen päivän järjestäessäni neljää laatikkoa. Välillä olin jo hermoromahduksen partaalla, mutta lopulta kaikki päättyi hyvin ja laatikot saivat järjestyksen.

Jos onni riippuu siitä minkä tason ongelmia ratkoo, voidaan tästä tehdä johtopäätös, että omassa elämässäni ei juuri nyt ole hirveästi merkittäviä asioita menossa. Ehkäpä olisi syytä hankkia elämä.

Yksi periaate minkä minimalismista poimin on se, että kaikelle pitää olla koti. Mikään ei voi asua pöydällä. Ei päivän posti tai eivät edes käytetyt astiat. Kaikelle pitää olla oma paikkansa. Kun yhdistää sen, että luopuu ylimääräisestä ja lopuille tavaroille on oma paikkansa, aletaan olla lähellä nirvanaa.

Vaihe 4: Luopuminen muusta epäolennaisesta

Minimalismi on helpointa aloittaa fyysisestä tavarasta ja vaikutukset ovat heti huomattavissa. Vaan, kun on kerran päässyt vauhtiin, niin miksi ei noudattaisi samaa periaatetta kaikessa muussakin.

Työ ja status

Minimalismi ja uraputki sopivat erittäin hyvin yhteen. On mahdollista, että luopumalla vähemmän tärkeistä asioista saat enemmän energiaa ja aikaa työntekoon. Käytännössä minimalismi parantaa tuottavuutta, kun häiriötekijät vähenevät. Erilaiset GTD toteutukset sopivat enemmän kuin hyvin minimalismin tueksi ja auttavat vähentämään sotkua (kirja muuten mukana jakoon lähtevissä).

Näin, jos työ noudattaa arvojasi.

Itse nautin yhä työstäni, mutta vähensin työajan puoleen. Suurin syy on ehkä se, että maailma ei ole yhtään parempi paikka, vaikka tekisin työni kuinka hyvin. Henkilökohtaisesti muutos puolikkaalle työajalle on tuntunut valtavalta, mutta kun kerron tästä ulkopuoliselle saan vastaukseksi korkeintaan olan kohautuksen. Tämä on erikoista, koska puolikkaasta on jo aika lyhyt matka eläkeläiseksi. Silloin kun kerroin jääväni kokonaan eläkkeelle kolmevitosena, haloo oli merkittävästi suurempi.

Samalla kun vähensin työaikaa, luovuin käytännössä urastani. Ainakin toistaiseksi. Esimiesasema on menneen talven lumia ja saan nauttia asiantuntijan vapaudesta. Toisaalta vielä ei ole ihan helppoa katsoa vierestä muiden ylennyksiä ja innostumista urasta. Välillä tekee mieli takaisin uraputkeen, mutta yleensä kun ilmoitan puolessa välissä keskiviikkoa siirtyväni viikonlopun viettoon, ahdistus ja kaipuu takaisin katoavat hyvin nopeasti. Muistan taas mikä on minulle tärkeätä.

Vähentämällä työaikaa ja luopumalla ylimääräisestä, huomasin että teen työni nykyisin aikaisempaa paremmin. Kun kaiken kapasiteetin käyttää keskittymällä yhteen asiaan, on lopputulos parempi kuin sinkoilemalla sinne tänne. Työajasta johtuen en ehkä ruoki työnantajani unelmia niin paljon kuin ”pitäisi”, mutta ainakin ne asiakkaat kenelle aikani riittää, saavat parasta mahdollista vastinetta rahoilleen minkä minä kykenen tuottamaan.

Asema johtaa usein siihen, että ihminen kokee olevansa oikeutettu. Palkalla on joskus sama vaikutus ja mielipide muuttuu faktaksi. Sinä et vieläkään tiedä mitään, jos luulet toisin, olet mulkku. Samoin olen minä. Statuksesta ja ylimääräisestä hömpötyksestä sen ympärillä kannattaa luopua, vaikka ura olisikin tärkeä asia ja titteli jäisi voimaan.

Negatiivisuutta aiheuttavat asiat

En nyt tiedä liittyykö tämä minimalismiin, mutta luovuin autotien vasemmasta kaistasta. Ennen koin enemmän kiireen tunnetta ja tästä johtuen liikenteessä tuli paahdettua aina nopeinta mahdollista kaistaa. Minimalismi on tuonut mukanaan yllättävän rauhan ja siirryin kokonaan oikealle kaistalle. Vain äärimmäisessä hätätapauksessa ohitan. Rauhallisempi vauhti on mahdollistanut luopumisen negatiivisista ajatuksista liikenteessä.

Toinen sekalainen asia, jota minimalismi on helpottanut, on ei sanomisen taito. Aina ei ole helppoa kieltäytyä, kun joku pyytää töissä jotain kiireellistä asiakkaalle tai kun mikälie pikavippiyhtiö tai lainanvertaaja tarjoaa 500 euroa yhdestä linkistä blogitekstiisi. Kun ymmärrän vapauteni, voin paremmin pitää kiinni arvoistani. Kovin helpolla en enää ajastani luovu, jos en usko asiaan mihin sen uhraan. Kun olen tietoinen ajastani, voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja luopua muiden pähkäilystä.

Velka

Minimalismi suhtautui velkaan tavalla, jota en itse ole uskaltanut sanoa aikaisemmin ääneen. En ainakaan yhtä voimakkaasti. Nyt otin ajatuksen heti omakseni. Ei ole hyvää velkaa. Velkaa on vain huonoa ja vielä huonompaa.

Pekka Juntti kirjoitti Ylen verkkosivuilla mainiosti kolumnissaan Luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksistä kohti itseaiheutettua orjuutta:

”Kolmen sadan tonnin velkavankeudessa työpaikan menettäminen on kammottava ajatus. Se tekee ihmisistä nöyriä, semmoisia vettyneitä lapasia. Koetamme niin kovasti olla vauraita, että sen tavoittelu on tehnyt meistä orjia.”

Olen aina inhonnut velkaa. Se oli yksi suurimmista syistä luopua asuntosijoittamisesta. Taloudellisesti olen saanut perusteltua itselleni, että miksi pidän velkaa. Kyllä raha osakemarkkinoilla tuottaa enemmän, kuin mikä on velan korko tällä hetkellä. Tämä on todennäköisesti totta — siitä huolimatta se tekee elämästäni huonomman. Nyt en enää pystynyt perustelemaan asiaa itselleni.

Jutun kirjoitushetkellä asuntolainan määrä on pudonnut 90K eurosta 30K euron paikkeille. Pyörittelin kaikkia lukuja 10K:n ja 90K:n välillä miettiessäni sopivaa ylimääräistä lyhennystä. Lopulta päädyin jonkinlaiseen kompromissiin.

Lainaa on jäljellä vaikka ja kuinka, mutta merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin. Jos aikaisemmin sijoitukseni kattoivat lainan noin 2,7 kertaisesti, niin tällä hetkellä vastaava luku on 6,5. Ai että matematiikka on hienoa! Vapauden tunteen koen lisääntyneen samassa suhteessa.

Tämän hetken suunnitelma on se, että ensi vuoden maaliskuussa lainaa on jäljellä 20K. Sen jälkeen ajattelin jättää lainan lojumaan, kun maksuerä putoaa alle 100 euron, jolloin koen sen merkityksen niin marginaaliseksi, että laina tai sen takaisin maksaminen eivät enää häiritse. Toisaalta voi olla, että intoudun ja hankkiudun tuosta kokonaan eroon. Ajatus ainakin kutkuttelee.

Täysin varma en ratkaisustani ole. Mitä jos olisin jaksanut vielä 10 vuotta, niin kuinka paljon edempänä olisin taloudellisesti? Ehkä velan lyhentämisessä on kyse vain hetken huumasta. Tunne varmasti katoaa ajan myötä, vaikka ensin alkuun tarjoaa ison riemun. Miten sinulla on käynyt? Pystyykö velattomuudesta nauttimaan pidemmän aikaa, vai onko kyse ohimenevästä tunteesta?

Luonnollisesti samaan pohdintaan sisältyi ajatuksia siitä, että pitäisikö luopua asunnosta kokonaan. Se olisi ollut toinen tapa päästä eroon velasta. Vapaus antaa mahdollisuuden valita ja tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että minulla on varmasti paikka, mihin olen aina tervetullut.

Sähköiset hommelit

Elektronisessa muodossa säilötty tavara eli tiedostot vievät merkittävästi vähemmän energiaa kuin fyysisessä muodossa säilötyt. Siitä huolimatta poistin puhelimesta turhat sovellukset ja otin kaikista sovelluksista ärsyttävät punaiset pallot pois.

Eniten vapaus lisääntyi, kun hävitin työsähköpostin ja erilaiset Whatsapp ryhmät. Hetkeäkään en ole katunut ja tarve ottaa puhelin käteen ilman erillistä syytä on vähentynyt merkittävästi.

Sijoitukset

Lainan lyhentämiseen käytetyt rahat eivät ilmestyneet tyhjästä. Vielä viime kuun kuukausikatsauksessa sijoituksistani löytyi kategoria Suomi-osakkeet. Ei löydy enää.

Yksinkertaistin sijoituksiani niin, että myin käytännössä kaikki yksittäiset osakkeet pois. En niitä kuitenkaan jaksa seurata enkä ole valinnut yhtiöitä erityisen huolellisesti. Nyt oli hyvä hetki luopua rönsyistä. Altistun enemmän markkinariskille, mutta stressaan sitä vähemmän, kuin riskiä yksittäisen osakkeen kohdalla.

Aivan koko pelaamisen riemusta en luopunut. Noin 10 % salkusta on tarkoitus käyttää näkemyksen ottamiseen. Lottokupongit kuvastaa hyvin tämän kategorian sijoituksia. Ehkäpä voin sijoitusten tarkemmasta sisällöstä kirjoittaa joskus tulevaisuudessa, jos se jotain teistä kiinnostaa.

Tavoitteet

Perinteisesti tavoitteet keskittyvät siihen, mitä minulla ei ole. Tavoite on yleensä yksittäinen hetki, teko tai tilanne johon pyritään. Sitten kun minulla on Tesla. Sitten kun omistan 500 neliön linnan. Tai sitten kun minulla on 400K euroa, voin jäädä eläkkeelle. Tai jotain muuta yhtä typerää. Kun tavoitellaan yksittäistä hetkeä, jonka saavuttaminen ei varsinaisesti muuta mitään, niin saavuttamisen jälkeen luvassa on vääjäämättä kriisi.

Mikään ei muuttunut, minä olen yhtä minä. Ihan sama, vaikka omistaisin linnan.

Omalla kohdallani olen huomannut ilmiön omaisuuden kasvussa. Ensin rikki meni 100K nettovarallisuus, sitten 200K ja hetkin sitten saavutin 300K rajapyykin. Yhdelläkään kerralla en huomannut mitään vaikutusta elämääni. Pahoittelut, jos pilasin sinun tavoitteesi tällä tiedolla. Jos haluat sitkeästi pitää kiinni rahallisesta tavoitteesta, niin ehkä raja onkin miljoonassa ja minä tein johtopäätöksen liian aikaisin? Tai kymmenessä miljoonassa? Kerro, jos saat tämän selville. Kerro samalla, oliko se selvittämisen arvoista.

Minimalismi ja muu materiaali mitä käytin taustatyöhön ohjasivat takaisin kohti prosessityyppistä lähestymistä. Olin löytänyt ajatuksen aikaisemmin ja heittänyt hyvästit stressille jo vuonna 2015. Vaan yhtä sujuvasti olin tuon unohtanut. Aika taidokasta, että ei enää muista edes mitä on itse kirjoittanut.

Nyt prosessiin liittyvä ajattelu kehittyi askeleen pidemmälle. Vuonna 2015 yhdistin prosessin automaattiseen säästämiseen, mikä johtaisi eläkekassatavoitteen saavuttamiseen ilman stressiä. Nyt yhdistän prosessin arvoihin.

Ensimmäinen tavoite on elää rehellisesti. Ei olla törkeä, mutta ei myöskään kaunistella asioita. Ei olla lapanen, mutta ei myöskään erehtyä luulemaan mielipidettäni faktaksi. Ja mikä parasta, tämä prosessi ei koskaan ole valmis. Aina tulee uusia tilanteita, jotka pistävät tavoitteen koetukselle.

Ihmissuhteet & mukavuudenhalu

Tähänastinen tarina on liittynyt hyvin pitkälle asioista luopumiseen. Pelkkä asioiden poistaminen riitä.  Poistettujen asioiden tilalle täytyy löytää jotain merkityksellistä. Pitää olla avoin uudelle, paitsi jos päättää keskittyä johonkin tuttuun.

Ihmissuhteet ovat asia, josta en halua luopua. Turhista sellaisesta olen luopunut jo aikoja sitten, mutta merkityksellisiäkään ei ole elämässäni kovin montaa. Tilaa olisi muutamalle uudelle, mutta se ei ole niin helppoa — ei ainakaan tällaiselle päänsä sisässä elävälle introvertille.

Mukavuudenhalu on erittäin vaarallinen tunne. Se estää tekemästä asioita, jotka saattavat tuntua ensin epämiellyttäviltä, mutta pidemmällä aikavälillä tuottavat onnea. Liikunta ja säästäminen ovat esimerkkejä tästä. Omalla kohdallani listaan voi lisätä uusiin ihmisiin tutustumisen.

Itselleni ahdistavimpia tilanteita ovat erilaiset verkostoitumistilanteet. Tämä on aika yllättävää, koska voin puhua luontevasti suurellekin yleisölle ja nauttia tilanteesta. Mutta kun olen muurahaisena vertaisteni joukossa, en uskalla sanoa sanaakaan. Yhden ihmisen kanssa kommunikoin helposti, mutta kaksi alkaa olla jo rajalla. Ei ole merkitystä liittyykö sosiaalinen tilanne työhön tai vaikka vain vieraampaan kaveripiiriin. Kun ympärilläni on edes muutama vieras ihminen, pidän turpani tukossa. Vieraaksi riittää työkaveri tai vaikka vain kaverini kaveri. Jotenkin päässä on ajatus, että miksi nuo ihmiset olisivat paskan vertaa kiinnostuneita siitä, mitä minä sanon.

Ajatus on sinänsä aika järjetön, koska tätä blogiakin käy lukemassa tuhansia ihmisiä. Teoriassa voisi kuvitella, että pystyisin sanomaan jotain mielenkiintoista myös livenä. Silti pidän itseäni äärimmäisen tylsänä ihmisenä — tai siis ajattelen, että muiden mielestä olen äärimmäisen tylsä. Ja se tuntuu kurjalta.

Keskenäni viihdyn kyllä oikein hyvin.

Ulkoiset ja sisäiset uskomukset: faktaa vai fiktiota?

On helppoa ajatella, että tunteet vain tulevat eikä niihin voi vaikuttaa. ”Minä nyt vain olen tällainen”. Valitettavasti tämä ei pidä paikkansa. Sen sijaan, että tunne ”tuntuu kurjalta” olisi absoluuttinen totuus, on se totta vain, koska minä olen niin päättänyt. Kyse on siis itse tekemästäni tulkinnasta. Tulkinnan taustalla taas on virheellinen uskomus siitä, mitä kuvittelen muiden ajattelevan.

Uskomus toimii käytännössä näin: Luulen, että ihmiset pitävät minua tylsänä sosiaalisissa tilaisuuksissa, joten on loogista välttää näitä tilaisuuksia ja vähintäänkin puhumista niissä. Se johtaa siihen, että uskomuksesta tulee itseään ennustava totuus — varmasti olen tylsä, jos en sano sanaakaan.

En vielä keksinyt, että mistä uskomus voisi johtua, mutta yleensä näiden taustalla on jokin tilanne tai tapahtuma, minkä on itse tulkinnut väärin. Esimerkiksi, kun koira haukkuu ja hyppii minua vasten, voin tulkita tilanteen eri tavoin. Jos minulla on uskomus, että koirat ovat vaarallisia, niin todennäköisesti koen pelkoa. Jos taas uskon, että koirat ovat ystävällisiä, niin todennäköisesti ilahdun koiran tavasta tervehtiä minua. Mitä nuorempana tulkinnan tekee, sitä todennäköisemmin se menee puihin. Kun unohtaa tehdä vaihtoehtoiset tulkinnat, niin synty yksi, mutta virheellinen ”totuus”.

Olen käyttänyt kohtuullisen paljon aikaa pyrkiessäni pois ulkoisesti tuotetuista uskomuksista. Helposti huomaan asioita, joita yhteiskunta tai joku muu ulkoinen taho pyrkii syöttämään minulle totuuksina. Itse itselleni syöttämäni pajunköysi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olen yrittänyt tehdä töitä ahdistuksen kanssa. Se ei ole helppoa. Muutaman voiton olen saanut ja avoimin mielin ihmisten tapaaminen on johtanut mielenkiintoisiin keskusteluihin. Näitä en koskaan aikaisemmin olisi löytänyt, koska olisin välttänyt tilanteet kokonaan. Voittojen lisäksi mukaan mahtuu muutama paha mahalasku.

Ehkäpä pitäisi opetella joku hyvä vitsi.

Syöminen ja terveys

Syöminen ja terveys tulevat yleensä esiin, kun aiheena on minimalismi. Netflix on mainio työväline pilaamaan niin liharuuan, maitotuotteet kuin käsityksen terveydestä. Itse olen viihtynyt tämän ajan vuodesta lähinnä grillin ääressä ja muutokset terveellisempään elämäntyyliin ovat jääneet ajatuksen tasolle.

Ympäristö

Oma motivaationi ei ole ensisijaisesti lähtöisin ympäristöstä ja maapallon pelastamisesta. Kyllä tässä on ihan oma lehmä ojassa. Siirryin kuitenkin järjestelmällisempää kierrättämiseen ja pyrin vähentämään syntyvän jätteen määrää. Minimalismi tukee myös ympäristöä, vaikka siihen ei erikseen keskittyisi. Tai ainakin kuluttamalla vähemmän resursseja, saa vähemmän tuhoa aikaiseksi.

Lopuksi

Elämän ei kuulu olla helppoa. Aina ei tunnu hyvältä ja se on täysin sallittua. Sinä et ole erityinen. Asiat pitää vain hyväksyä sellaisena kuin ne ovat, mutta välttää virheellisiä tulkintoja. Turhasta luopumalla voit vähentää sekä henkistä, että fyysistä taakkaa. Vapautat kapasiteettiasi joko ajan tai ajattelun muodossa. Helppous ei tee onnelliseksi, mutta vapaus ja se että voi valita omat ongelmansa tekevät.

Olen aiemmin blogissa viitannut tarinaan kalastajasta ja bisnesmiehestä. Se kulkee suurin piirtein näin.

Olipa kerran bisnesmies, joka istui heinäkuisena kesäiltana Etelä-Karjalaisen pienen järven rannalla. Bisnesmies näki rannalla etätöitä harrastavan tavallisen konsultin. Konsultti sulki juuri läppärinsä kannen ja nautti hetkestä katsellen horisontissa laskevaa aurinkoa. Bisnesmies päätti varastaa hetken konsultin ajasta ja kysyi:

”Mitä teit äsken koneen ääressä?”

”Töitä, mitäs muutakaan”, vastasi konsultti. ”Nyt on kuitenkin aika siirtyä viikonlopun viettoon”.

Bisnesmies äimistyi, koska viikko oli tuskin puolessa välissä. Hän mietti hetken ja kysyi sitten konsultilta:

”Jos kerran sait jo nyt työsi tehtyä, niin miksi et tekisi enemmän töitä, jotta saisit enemmän rahaa?”

”En tarvitse enempää”, vastasi konsultti. ”Tienaan jo niin paljon, että minä ja tuleva perheeni tulemme sillä toimeen oikein mainiosti”.

Bisnesmies ei tahtonut uskoa korviaan ja jatkoi kuulustelua: ”Miten sinä normaalisti käytät aikasi? Tämä viikko on varmaan poikkeus?”

Konsultti näytti huvittuneelta, mutta hän oli utelias kuulemaan, mitä bisnesmiehellä oli mielessä. Konsultti jatkoi keskustelua.

”Yleensä herään aika myöhään. En varsinaisesti ole aamuihmisiä. Sitten harrastelen sopivasti työntekoa, jotta saan mielelleni virikkeitä. Sen jälkeen saatan ottaa päiväunet, lukea hyvää kirjaa, kirjoittaa blogia tai viettää aikaa lähimmäisteni kanssa. Illalla näen ystäviäni tai käyn harrastuksissani”.

Bisnesmiehellä oli konsultille ehdotus.

”Minulla on tärkeä tutkinto johtamisen saralta. Voisin auttaa sinua menestymään paremmin elämässäsi. Ensin sinun täytyy käyttää kaikki aikasi työntekoon. Teet vain ahkerasti töitä, jotta sinusta tulee esimies. Sitten palkkaat alaisia itsellesi ja kasvatat toimintaa. Kun näytät kyntesi voi ensin siirtyä osaston vetäjäksi ja lopulta ehkä koko yrityksen. Tai sitten perustat oman. Siihen mennessä olisit muuttanut pois tämän syrjäisen järven rannalta ja voisit perustaa uuden pääkonttorin Helsingin keskustaan.”

”Ja mitä sen jälkeen tapahtuisi?” kysyi konsultti.

”Sen jälkeen voisit elää kuin kuningas. Omistaisit oman talosi ja lopulta voisit myydä omistusosuutesi yrityksessä, jotta sinusta tulisi rikas.”

”Ja sen jälkeen?” konsultti jatkoi.

”Sen jälkeen voisit muuttaa järven rannalle, nukkua pitkään, hankkia työn kautta sopivasti virikkeitä mielellesi. Ehkä ottaa päiväunet, lukea hyvää kirjaa tai kirjoittaa blogia ja sitten viettää aikaa lähimmäistesi kanssa. Illalla ehtisit vielä näkemään ystäviäsi tai vaikka käymään harrastuksissa.”

Konsultti pähkäili hetken. Sitten hänen kasvoilleen nousi muikea hymy ja hän sanoi:

”Enkö minä tee juuri noin jo nyt?”

minimalismi-rannassa-2

Wuuzaaa….tässä vielä sekalaista viihdettä, johon voit tutustua odotellessasi seuraavan artikkelin ilmestymistä. Liittyvät enemmän tai vähemmän asiaan, mutta jäivät artikkelissa mainitsematta:

Näin kesäloman kunniaksi oma mielentilani on erittäin zen. Ehkä olen pitkästä aikaa löytänyt jotain, millä on merkitystä. Entä löysitkö sinä artikkelista mitään? Tai pääsikö kukaan edes loppuun asti?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Artikkeleita ilmestyy blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Paras tapa pysyä kartalla uusista julkaisuista on sisäpiiri.

Osa-aikaeläke ja itsepetoksen lyhyt oppimäärä

pohatta-pinokkio-petos

pohatta-pinokkio-petosValehtelu on maailman helpoin asia. Lähes jokainen lipsauttaa pienen valkoisen valheen päivittäin. Tämä auttaa välttämään turhia konflikteja ja pieni kaunistelu harvoin aiheuttaa mielipahaa kenellekään. Valkoisen valheen lisäksi vaihtoehtona on tietoinen tai tarkoituksellinen totuuden vääristely, joka on sitten asia erikseen. Muut ihmiset eivät ole ainoita, joille saatat valehdella — saatat syöttää pajunköyttä myös itsellesi.

Aikaisemmassa artikkelissa kirjotin omia näkemyksiäni vapaudesta. Tuon artikkelin aikana kävin läpi aikamoisen tunnemyrskyn. Mieleni valtasi ahdistus ja epätoivo elämän järjettömyydestä. Onneksi jokaisen myrskyn jälkeen koittaa aurinko.

Mitä jos?

Läpi elämäni olen aina valinnut turvallisemman vaihtoehdon. Vähän karrikoituna en ole oikeastaan koskaan uskaltanut yrittää mitään. Aina on tullut jokin vaihtoehto, jonka olen valinnut sen helppouden vuoksi. Tällä menetelmällä olen päätynyt tiettyyn pisteeseen. Pisteeseen, jossa olen pääosin tyytyväinen ja välillä jopa ikionnellinen siitä, että olen saanut kokea niitä asioita mitä olen kokenut. Silti jossain sisimmässä asustaa se pieni jos.

Aina välillä pysähdyn ja mietin, että mitä jos tekisinkin asiat jatkossa toisin. Usein taustalla on jokin tapahtuma, joka saa aikaan herätyksen. Ajan myötä tapahtuma unohtuu ja sitä kangistuu takaisin kaavoihinsa. Ainakin siihen asti, kunnes seuraava herätys osuu riittävän lähelle. Nyt herätys muotoutui kysymykseksi.

Jos kuolisin tänään, voisinko olla tyytyväinen siihen, miten olen elänyt ja mitä saanut aikaan?

Kyllä ja en. Toisaalta olen tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja tekemiseni ovat tuottaneet minulle iloa. Toisaalta suuremmassa mittakaavassa tekojeni merkitys on vähäinen. Tämä vastaus jätti lopputuloksen epäselväksi, joten jalostin kysymyksen seuraavaan muotoon.

Jos jatkaisin samalla tavalla, miten olen tähän asti toiminut, voisinko olla tyytyväinen, jos kuolisin kolmen vuoden kuluttua?

En. Kun kuvittelen itseni tekemässä täysin samoja asioita kolmen vuoden päästä kuin teen tänään, koen sen enemmän masentavana, kuin tyytyväisyyttä aiheuttavana mielikuvana.

Jos en ole tyytyväinen siihen mihin suuntaan olen menossa, on ainoa looginen vaihtoehto muuttaa suuntaa.

Muutosvastarinta

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen päättänyt tehdä muutoksia. On oikeastaan mielenkiintoista nähdä, että muutosten tekeminen on muuttunut helpommaksi ja prosessin läpivienti on nopeutunut merkittävästi jokaisessa iteraatiossa.

Ennen ensimmäistä eläkesimulaatiota pohdin muutoksen tekemistä lähdes vuoden, mutta en koskaan uskaltanut tehdä valintaa. En tiedä kuinka kauan olisin jatkanut samaa onnetonta rataa. Silloin päätös onneksi tehtiin puolestani. Seuraavalla kerralla unelmien löytäminen kesti ehkä puolisen vuotta ja silloin uskalsin sentään tehdä itse päätöksen vaikkakin pienen mutkan kautta. Nyt koko prosessi oli äärimmäisen suoraviivainen ja noin kahden viikon mittainen. Muutoksen aallolta ei välttynyt kukaan tai mikään.

Erikoisen tilanteesta tekee se, että vain kuukautta aikaisemmin kysyin itseltäni, että muuttaisinko jotain nykyisessä elämässäni. Silloin päädyin vastaukseen, että en. Näin jälkikäteen on vaikea olla huomaamatta, että taisin huijata itseäni pahemman kerran. Onneksi kaikesta on mustaa valkoisella niin aika nopeasti löysin artikkelin, missä sekoitin unelmat ja uraputken keskenään. Ilmeisesti asetin vuoden alussa tavoitteen kehittyä omassa työssäni maailman 8. parhaaksi.

Peruutuspeiliin katsoessani huomaan, että kyse oli klassisesta luulounelmasta – unelmasta, jonka luulen olevan ratkaisu kaikkeen, mutta joka on todellisuudessa vain häiriötekijä. Taitavasti sain itseni innostumaan tuosta ja vähän kilpailuviettiäkin heräteltyä. Kun riittävän monta kertaa asian toistin itselleni, niin lopulta luulounelma päätyi jopa artikkeliksi asti.

Valitettavasti toistaminen ei tee asioista totta.

Tavallaan oli hienoa esittää olevansa rohkea ja tavoittelevansa jotain ”suurta”.  Parempi termi toiminnalle on kuitenkin itsepetos. Ei ollut ihan helppoa katsoa peiliin ja todeta, että kyse on vain kulissista, jolla ei ole itselläni mitään merkitystä.

Peilikuva

Joku fiksumpi olisi ymmärtänyt, että tavoitteet tai unelmat, joilla ei ole todellista merkitystä, unohtuvat hyvin nopeasti. Harva jaksaa taistella asian eteen ja motivoitua päivä toisensa jälkeen, jos asialla ei ole syvempää tarkoitusta.

Onneksi huomasin suhteellisen nopeasti, että mistä on kyse. Taitaa olla jopa aika yleistä, että ihmiset asettavat itselleen tavoitteita, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Sitten he innostuvat jahdista niin, että eivät edes huomaa jahtaavansa luulounelmia. Hommia painetaan kyllä niskalimassa, mutta tulokset jäävät vaisuiksi tai ainakaan ne eivät vaikuta toivotusti elämänlaatuun.

Yksi inhottavimmista asioista valintoja tehdessä on mukavuuden tunne. On niin helppoa valita se tuttu sekä turvallinen asia ja tehdä petturin peliliikkeitä. Valinnan jälkeen voi uppoutua kiireeseen ja unohtaa kaikki epäilykset. Kun on kiire, ei tarvitse ajatella. Tai ehkä pitäisi, mutta ei vain ehdi. Aika vain häviää ja silti ei ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi. Jälkikäteen sitä vain ihmettelee, että minne ne vuodet hukkuivat.

Kiireessä on myös toinen puoli, koska ilman sitä en ehkä olisi löytänyt rajojani ja ymmärtänyt pysähtyä kyseenalaistamaan tekemistäni. Alkuvuoden hullu kiire sekä sen päälle muutama ajanpysäyttävä arkipyhä ja pitkä viikonloppu saivat näkemään maailman taas uudesta kulmasta.

Työni on mielenkiintoista, mutta ei merkityksellistä. Pidän työstäni, mutta en koe antamaani panosta kovin tärkeäksi. Palkkani on hyvä, mutta ei varsinaisesti muuta mitään. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mitä jos jättäisin palkastani puolet pois ja kokeilisin löydänkö ylijäävälle ajalle merkityksellisempää tekemistä?

Ja näin myös päätin tehdä.

Miten kertoa pomolle uutiset?

Olin ollut töissä muutaman päivän hyvin vaihtelevissa tunnelmissa ja ehkä normaaliakin hiljaisempi. Yleensä viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta nyt taisi epämukavuus heijastua myös ulospäin. Keräsin hieman energiaa ja kävin sanomassa pomolleni, että nyt voisi olla hyvä paikka istua hetkeksi alas. Onni onnettomuudessa oli se, että heti ei sopinutkaan. Sain kuitenkin kerrottua keskustelun aiheen ja varattua ajan kahden päivän päähän.

Luulen, että tuo pari päivää teki oikein hyvä. Sekä minä että pomoni ehdimme ajatella asiaa läpi ja valmistautua keskusteluun omilla tahoillamme. Kun varsinainen keskustelu koitti, lähti se heti oikeille raiteille.

En odottanut saavani tukea, mutta sain sitä enemmän kuin osasin odottaa. En myöskään ollut 50 % työajasta täysin varma ennen keskustelua, mutta pomoni sparrasi tässäkin. Lopuksi hän vielä kysyi, että tarvitsenko jotain muuta ja kertoi, että jos joskus tarvitsen, niin tervetuloa uudelleen keskustelemaan.

En tiedä miten tällaiset keskustelut etenevät normaalisti, mutta näin meillä.

Miksi 50 %?

Miksi sitten juuri 50 % eikä esimerkiksi täydet 100 %? Uskon, että 50 % on riittävän suuri muutos ja puolikkaalla ajalla saan kyllä testattua, että onko minusta mihinkään muuhun. Toisaalta ansiotulo mahdollistaa sen, että uuden projektin ei välttämättä tarvitse tuottaa tuloja, jolloin vaihtoehtoja on merkittävästi enemmän.

Tunnelma on nyt kaksijakoinen – toisaalta maailma on auki ja mahdollisuuksia täynnä, toisaalta takamukseni kaipaa sohvan pehmeää pintaa ja aistini suoratoistopalvelujen sukkelia juonen käänteitä.

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiselle lähitulevaisuudessa voin todennäköisesti heittää hyvästit, mutta muuten taloudellista stressiä ei pääse syntymään. Ja aina voi ottaa uuden samanlaisen hypyn jompaan kumpaan suuntaan, jos tuntuu, että tämä loikka ei ole riittävä.

Eläkkeen koen sen sijaan olevan taas askeleen lähempänä.

Mitä seuraavaksi

Halusin kovasti, että keksimäni uratavoite olisi ollut se, mikä olisi tehnyt minut onnelliseksi edes seuraavan viiden vuoden ajaksi. Kaikki olisi vain niin paljon yksinkertaisempaa, kun tietäisi mitä haluaa tehdä.

Valitettavasti haluaminen ei tee asioista totta.

Pitää muistaa, että se että ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, on yksi positiivisimmista ongelmista, mitä voi olla. Mahdollisuus valita on jo paljon enemmän, kuin monella muulla. Sitä suuremmalla syyllä valintaa ei kannata tyriä. Päätin inspiraatiopulassa turvautua vanhoihin tuttuihin Forever Joble$$in artikkeleihin How to Set Goals If You Don’t Know What You Want ja Dream Life.

Toinen onni onnettomuudessa on se, että tiedän jo aika hyvin mitä tarvitsen, että saan asioita aikaiseksi. Ensimmäinen näistä on aikataulu, joka tulevaisuudessa näyttää tältä:

  • MA – Oma projekti (TBD)
  • TI – Päivätyöpäivä
  • KE – Päivätyöpäivä
  • TO – Päivätyöpäivä & yleisten asioiden hoitaminen
  • PE – Oma projekti
  • LA & SU – Lepo / Hupi

Mistä tiedän, että tekemiselläni on joku merkitys?

En ole varma mistä löytäisin jonkun suuremman merkityksen. En edes tiedä onko sellaista olemassa. Olen tälle keväälle tehnyt melko paljon itsetutkiskelua, mutta vastausta sitä kautta ei ole löytynyt. Tulevasta suunnasta sen sijaan löysin vihjeen.

Paras tunne on se, kun joku kertoo miten sinun tekemisesi ovat muuttaneet hänen elämänsä täydellisesti. Tällaiset hetket ovat olleet harvassa, mutta muutama erittäin koskettava sähköposti on tullut tämän blogin johdosta. Toivon, että ottamalla tavoitteeksi tehdä toisten ihmisten elämästä parempaa, voin löytää myös omalleni erilaisen merkityksen.

Käytäntö saattaa tarkoittaa blogin kehittämistä seuraavalle tasolle, talousvalmennuksien uudelleenkäynnistämistä tai vaikka kirjan kirjoittamista. Toisaalta maailmassa on niin paljon muutakin talous.

Esimerkiksi oikean yrityksen perustaminen kutkuttelee takaraivossa. Tekemällä jo tuttuja asioita en ainakaan tule löytämään mitään uutta. Ja nyt jos koskaan olisi hyvä hetki kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Ei tarvitse sitten vanhana harmitella, että käytin aikani itselleni vääriin asioihin. Ehkä jonkinlainen lean lähestyminen ideoiden testaamiseen voisi toimia.

Peter Drucker on joskus kysynyt kaikkein olennaisimman kysymyksen:

What results have to be achieved to make a difference?

En tiedä. Joskus yksi pienikin asia saattaa tuoda merkityksen. Joskus haaveissa on enemmän.

Remontti, joka lähti lapasesta

Jokainen remonttireiska tietää miltä se tuntuu, kun yksi huone hohtaa muodonmuutoksen jäljiltä, mutta muut eivät tunnu sopivan joukkoon. Sitten kuin huomaamatta ja erittäin salakavalasti remontti leviää koko talon laajuiseksi. Pahimmillaan vielä pihaterassille asti.

Itselleni kävi tämän projektin kanssa samoin.

Työ oli vain ensimmäinen asia. Sen jälkeen puntariin päätyivät ihmissuhteet, oma kulutuskäyttäytymiseni, sijoitukseni ja lopulta jokaikinen omistamani asia. Ihmissuhteiden kanssa näytti jo pahalta, mutta kävi kuitenkin päin vastoin ja poistumisen sijaan tapahtui vahvistumista. Tavaroita sen sijaan tulen poistamaan, koska totesin, että säästäväisyydestä huolimatta omistan aivan järkyttävän määrän turhaa rojua.

Rojuista lisää myöhemmin, mutta voin jo nyt kertoa, että jokaisen tavaran laskeminen ja listaaminen on aika silmiä avaava kokemus — tosin turhauttava sellainen.

Lopuksi

Toivominen, tahtominen tai toistaminen eivät tee asioista totta.

Ymmärrän, että olen puhunut vain itsestäni ja että olen taas aika kaukana siitä talouspainotteisesta sisällöstä mitä moni kaipaa. Toivon kuitenkin, että voit oppia omista kokemuksistani. Ehkä niissä on sinulle pieni herätys, joka auttaa sinua ottamaan askeleen kohti parempaa huomista.

Epäilen sitä, että löytyykö onni etsimällä. Siitä olen kuitenkin varma, että hetkestä en opi nauttimaan vielä pitkään aikaan. Muutamaksi sekunniksi saatan saavuttaa tietoisuuden tilan, mutta sitten mieli onkin jo laukannut seuraavaan universumiin.

Nyt on aika hyväksyä tämä tosiasia ja antaa etsinnän jatkua. Mikä olisi sen parempi tapa, kuin heittäytyä osa-aikaeläkkeelle ja nauttia saavuttamastani vapaudesta.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Vapaus

vapaus-elefantit-tielläni

vapaus-elefantit-tielläniVapaus tarkoittaa meille jokaiselle eri asioita. Yleensä, kun puhun vapaudesta, liittyy se jotenkin säästämiseen ja sijoittamiseen. Tällä artikkelilla on hyvin vähän tekemistä kummankaan kanssa. Kyse on vieläkin suuremmasta vapaudesta — jopa elämästä ja kuolemasta. Luvassa paikoitellen rajuakin tekstiä, joten en suosittele artikkelin lukemista kaikkein herkimmille seuraajille. Kirjoittaminen on minun tapani prosessoida ajatuksiani vaikeistakin aiheista.

Pidän itseni sivistämisestä. Yleissivistyksestä ei voida puhua, mutta yleensä kun aihe liittyy jotenkin elämän tarkoituksen, säästämisen ja sijoittamisen tai yrittäjyyden piiriin, niin oma mielenkiintoni herää. Nyt käteeni sattui kirja nimeltä How to Get Filthy Rich in Rising Asia. Tarkoitus oli viettää mukavaa vapaapäivä ja vähän herätellä uusia ajatuksia. Noin kornin otsikon alta olisi kuulunut paljastua samaa kategoriaa noudattava sisältö (jos teos on lukulistallasi, skippaa seuraavat 3 kappaletta).

Tarina alkaa elämästä ja päättyy kuolemaan. Se kuvaa nimensä mukaisesti tietä ryysyistä rikkauksiin, mutta ei ehkä yhtä ruusuisella tavalla kuin esimerkiksi useimmissa jenkkiläisissä opuksissa on tapana tehdä. Teksti on värikästä ja realistista. Tai ainakin perinteistä raadollisempaa. Oma odotukseni oli perus liirumlaarumia, mutta harvoin on satukirja herättänyt yhtä paljon ajatuksia kuin nyt.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta itselleni tuli on se, että onko tässä enää mitään järkeä!?

Ajatus syntyi, kun kirjan päähenkilö saavutti haluamansa rikkaudet, mutta menetti ne myöhemmin. Lopulta hänestä ei jäänyt mitään jäljelle. Olenko minä matkalla kohti samanlaista loppua?

Ymmärsin jo kauan sitten, että elämässä ei ole tarkoitusta. Siitä ei siis kannata ottaa stressiä. Tämä herääminen vei yhden askeleen lähemmäksi vapautta. Vapaus lisää tutkitusti onnellisuutta. Kuinka paljon meillä oikeasti on vapautta? Eikö elämä ole vain pikainen visiitti oravanpyörässä ja sen jälkeen koittaa siirtyminen tuonpuoleiseen?

Tästä näkökulmasta maailma on masentava ja vapaus jää haaveeksi. Usein täydellinen vapaus löytyy vasta silloin, kun ei enää ole mitään menetettävää. Onneksi vapauteen on myös muita polkuja.

Mitä on vapaus?

Yksinkertaistettuna vapaus tarkoittaa sitä, että sinä saat mahdollisuuden elää elämäsi niin kuin itse tahdot. Harva kuitenkaan pystyy tekemään juuri sitä mitä haluaa. Rajoitteita meille tarjotaan erilaisten kirjoitettujen ja kirjaamattomien sääntöjen muodossa. Valtio tuottaa kirjalliset säännöt, sosiaalisia rajoitteita antavat ystäväsi ja yhteiskunta, jotka kertovat miten sinun tulisi elää elämäsi. Myös perinteinen oravanpyörä toimii rajoittavana tekijänä.

Yksi vapauteen vaikuttava tekijä on se, että minkälaiset lähtökohdat saat. Omalla toiminnalla voit vaikuttaa kohtaloosi lähtökohdista riippumatta. Toisen vain pääsevät tässä suhteessa helpommalla kuin toiset. Tie ryysyistä rikkauksiin on mahdollinen myös muuten kuin saduissa.

Säännöille on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ilman niitä eläisimme täydessä anarkiassa, mutta myös liialliset säännöt aiheuttavat omat haasteensa. Suomi on sääntöjen luvattu paratiisi ja varmaan tästä syystä sääntöjen järjettömyys on ansainnut myös oman TV-ohjelman (Sääntö-Suomi ).

Sääntöjä noudattavaa ihmistä on helppo hallita, mutta kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Kun kiivetään valta-asteikolla riittävän ylös, niin sääntöjä muutetaan ja taivutetaan tarpeen mukaan. Perus pulliainen pääsee harvoin tälle tasolle.

Jos haluat oikeasti olla vapaa, sinun täytyy ymmärtää mikä tekemistäsi rajoittaa.

Mikä rajoittaa vapauttasi?

Erinomainen kirja vapaudesta on Harry Brownen teos How I Found Freedom in an Unfree World. Siinä eniten vapautta rajoittavat asiat ovat virheelliset uskomukset. Ne voidaan nähdä ansoina, jotka kuuluvat kahteen eri uskomustyyppiin:

  • Uskomukset, että sinun pitäisi elää elämäsi jonkun muun mallin mukaan
  • Uskomukset, että muut toimivat elämässä niin kuin sinä toimisit

Nämä kaksi kategoriaa pitävät sisällään monia tuttuja uskomuksia:

  • Uskomus, että on olemassa sosiaaliset normit joiden mukaan sinun ”kuuluu” elää eli toimia tietyllä tavalla tai tehdä tiettyjä asioita esimerkiksi tietyssä iässä
  • Uskomus, että sinun täytyy tehdä jotain, koska se on ”oikein”
  • Uskomus, että muiden onni tulee ennen omaasi ja että sinun täytyy vaikuttaa epäitsekkäältä
  • Uskomus, että valtio tekee kaiken oikein ja että sinun kuuluu tukea valtiota ja noudattaa sen sääntöjä
  • Uskomus, että menneisyydessä sijoitettu raha tai aika pitäisi ottaa huomioon tulevia päätöksiä tehdessä
  • Uskomus, että yleinen tieto olisi totta. Usein unohtuu, että suosio ei vielä tarkoita tiedon olevan faktaa.

Pienestä pitäen meille opetetaan, miten kuuluu toimia. Vähitellen ja riittävän usein toistettuna alamme uskoa asioita todeksi. Lopulta unohdamme etsiä sen ihmisen, joka oikeasti olemme.

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään rajoitteita siinä, että miten sinä voit elää elämäsi. Vapaus on valinta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä et voi päättää, että miten jonkun muun tulisi toimia tietyssä tilanteessa.

Me emme asu laatikossa, vaan jokaisella on vapaus valita ja rajoitteista on mahdollista päästä eroon. Se ei vain ole helppoa, koska koko maailma perustuu siihen, että sinun täytyy täyttää joku ennalta määrätty muotti.

Elefantit takanasi, vapaus edessäsi

Ilman virheellisiä uskomuksia maailma tuskin toimisi niinkään hyvin kuin tällä hetkellä. Tosin hyvin tässä yhteydessä on suhteellista ja riippuu siitä, että kenen näkökulmasta katsotaan. Kaikki eivät pysty kiertämään rajoitteita, mutta jokaisella on siihen mahdollisuus.

Rajoitukset ovat vähän kuin suuria elefantteja. Niiden rinnalla ihminen on pieni olento ja äkkiseltään voi vaikuttaa, että elefanteista ei pääse yli eikä ympäri. Todellisuudessa väleistä on mahdollista puikkelehtia. Ehkä sieltä löytyy myös vapaus.

Suurin osa rajoitteista ja virheellisistä uskomuksista syntyy päämme sisällä. Ratkaisuksi tähän riittää se, että alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Jo pelkästään se, että kiinnittää huomioita eikä toimi automaattisesti niin kuin ”kuuluu” toimia, voi auttaa.

Jos tietyn valtion säännöt alkavat ahdistaa, niin aina on mahdollista vaihtaa toisen samanmoisen puollella asumaan. Tai sitten jonnekin, missä vallitsevat luonnon lait. Myös taloudellinen riippumattomuus auttaa kiertämään monia rajoitteita.

Pelko pois

Virheellisten uskomusten lisäksi erilaiset pelot tuovat rajoitteita. Aina peloille ei ole perusteita, mutta silti emme uskalla tehdä sitä mitä haluamme. Ehkä emme halua mennä ulos pimeällä, koska se tuntuu pelottavalta. Ehkä emme uskalla perustaa omaa yritystä, koska pelkäämme epäonnistumista. Ehkä emme uskalla puhua sille nätille naapurin tytölle etupulpetissa, koska pelkäämme torjutuksi tulemista.

Monista peloista voi päästä eroon jo pelkästään sillä, että listaa ne paperille. Sen jälkeen listan voi käydä läpi ja miettiä, että mikä asia pelossa on oikeasti pelottava. Ehkä kyse onkin vain epämukavuuden tunteesta. Kun listan on käynyt läpi ja löytänyt todelliset syyt, on helpompi valita toimintavaihtoehdot ja toteuttaa niistä parhaat.

Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.

Syykin tähän pelkoon löytyi pienellä itse tutkiskelulla. Olen vuosia seurannut läheiseni mädäntymistä vaihe kerrallaan. Ensin meni jalat, sitten muu kroppa ja lopulta pääkoppa sekä puhekyky. Tämä prosessi ei tapahtunut hetkessä, vaan on kestänyt toistakymmentä vuotta. Henkilö itse olisi ollut valmis luovuttamaan jo vuosia sitten — silloin kun ajatus vielä kulki. Kerran niin valoisasta henkilöstä on viime vuosina ollut jäljellä pelkkä raato.

Raato makaa yötä päivää sängyssä välillä enemmän ja välillä vähemmän omassa ulosteessa, kun aina eivät muut heti ehdi puhdistamaan. Suun kohdalla raadossa on aukko, mistä joku toinen käy työntämässä ruokaa sisään, että tämä juhla ei vain milloinkaan päättyisi. Välillä raadossa näkyy pieni ripaus elämää, onneksi se tuskin enää ymmärtää, että mistä on kyse. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Aikaisemmin kun raato heräsi elämään, se ymmärsi oman tilanteensa ja tunteet valuivat vuolaina pitkin poskia.

Ainoa tapa millä olen tästä pelosta onnistunut vapautumaan, on ajatus siitä, että voisin valita itse, milloin poistun näyttämöltä lopullisesti. Saan lohtua ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi jäädä kitumaan sitten, kun koen olevani valmis. Parempi kuula kallossa kuin paapottavana omassa paskassa.

Tiedän, että olen ylittänyt hyvän maun rajat jo aikoja sitten. En oikeasti ymmärrä asiasta yhtään mitään ja en voi edes kuvitella sitä tuskaa, jos joku on kokenut läheisen lähtemisen liian aikaisin ja vielä itse tehtynä valintana. Siitä huolimatta jatkan tätä ajatusta vielä pidemmälle. Kirjoitan mielestäni täysin eri asiasta.

Jos saan lohtua siitä ajatuksesta, että voin poistua, kun koen olevani valmis, niin toinen puoli ajatuksesta on se, että mitä jos joku muu tekee päätöksen puolestani? Mitä jos joku toinen tekee sen ja vielä liian aikaisessa vaiheessa?

Nyt jo varmaan ymmärrät, että säännöt ja uskomukset ovat illuusio. Kuka tahansa voi rikkoa niitä milloin tahansa — niin hyvässä kuin pahassa.

Vapaus tekee onnelliseksi

Ihminen on onnellisempi, kun keskittyy niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Muihin ihmisiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme valita kenen kanssa asioimme. Emme voi kontrolloida mitä maailmassa tapahtuu, mutta voimme valita mitä itse teemme. Meillä on vapaus.

Se minkälaiseen tunnelmaan satukirja minut vei, kuvastaa hyvin sitä minkälaisessa maailmassa elän. Sillä maailmalla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa, vaan olen luonut ympärilleni kuplan. Olen saanut pääsääntöisesti elää maailmassa, jossa ei ole juurikaan kärsimystä. Samasta syystä en myöskään ole kovin hyvä käsittelemään todellisuutta. Omassa kuplassani voin kokea olevani vapaa.

Pyrin esimerkiksi välttämään uutisia viimeiseen asti ja tiedon nälkäni suuntautuu aivan muualle, koska en pysty vaikuttamaan uutisissa näytettäviin asioihin. Suurin osa uutisista on sellaisia, mitkä haluaisin muuttaa. Ne kertovat vain siitä, että kuinka paha maailma todellisuudessa on. En nyt heti keksi masentavampaa ohjelmaa.

Ehkä juuri masentavuus tekee uutisista yhden suosituimmista ohjelmista. Tai sitten normaaleilla ihmisillä on kyky käsitellä näitä asioita eri tavalla kuin minulla, koska olemme maailman onnellisin kansa. Itselläni on tapana lähinnä suuttua ja huutaa uutisille.

Toinen esimerkki kuplastani on eläkkeeni tavoittelu. Mitä lähemmäksi eläkettä pääsen, sitä enemmän minulla on vapautta toimia haluamallani tavalla ja halutessani pysyä poissa normaalista maailmasta.

Haasteellista tässä on se, että yleensä kuplan sisällä kaikki asiat alkavat sanalla minä. Se taas ei edesauta sitä, että minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni tälle planeetalle. Haluan saada jotain aikaan. Harvoin näen elämän nautintona ja paljon useammin suorituksena. Toivon, että osaisin vain nauttia ja että minun ei tarvitsisi pohtia syntyjä syviä yrittäessäni löytää itseni.

Toivominen ei tee asioista totta.

Minä en voi tukahduttaa tunteitani eikä sinunkaan kannata. Voit sitä toki yrittää, mutta ne nousevat aina uudelleen pintaan ja yleensä aikaisempaa vahvempina. Negatiivisten tunteiden on tarkoitus kertoa sinulle, että jotain on pielessä. Paras vaihtoehto on hyväksyä tunteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi.

Nyt huomaan, että jossain syvällä sisälläni on jotain minkä olen sinne joskus haudannut. En vielä tiedä mitä se on, mutta tunnistan negatiivisten tunteiden tuoman vihjeen. Luultavasti luvassa on muutoksia. Jokaisen muutoksen myötä vapaus on aina askeleen lähempänä.

Vapaus on sitä, että voin ja uskallan tehdä sitä mitä haluan. Itseasiassa seuraavat askeleet kohti vapautta on jo toteutettu, mutta näistä lisää myöhemmin.

Lopuksi

Monet ihmiset kokevat kriisin ehkä kolmen- ja viidenkympin kohdalla, mutta itse tunnun tällaiseen törmäävän kerran vuodessa.

Olkoon tämän nyt sitten se kolmenkymmenenyhden kriisi.

Suurimman osan ajasta pyrin pitäytymään todellisen elämän ulkopuolella. Nyt kun sinne vahingon kautta ajauduin, niin väkisin tulee mieleen se, että pitäisikö oikeasti yrittää tehdä asioille jotain.

Suomessa tätä tosin ei kannata harrastaa. Jos yrität auttaa ja vaikuttaa, niin luultavasti sinut ristiinnaulitaan mediassa ilman yksiselitteisiä todisteita. Kaikesta hyvästä minkä olet tehnyt, saat palkkioksi maineen menetyksen ja terveysongelmia.

Innolla odotan, että mitä liikkuu mielessäni hetkellä, jolloin mittarini kääntyy osoittamaan lukemaa 32.

————

Samana päivänä, kun tämä kirjoitus tuli valmiiksi, kuulin että eräs tuttuni oli poistunut lopullisesti. Kyseessä oli positiivisin ja valovoimaisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ollut lähimpiä kavereitani, mutta yksi niistä kuka tartutti valoa kauemmaksikin. Hän olisi saanut vielä paljon hyvää aikaan. Tämä tapahtui aivan liian aikaisin. Vaikea uskoa todeksi. Sitä suuremmalla syyllä kysyn, onko tässä yhtään mitään järkeä!?

————

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Lampaita äidin oomme kaikki

lampaita-pohatta

lampaita-pohattaLampaat ovat laumaeläimiä. Kun yksi menee, niin muut seuraavat perässä. Tarinan mukaan ne ovat myös arkoja ja jättävät asioita tekemättä. Perinteinen kysymys kuuluu, että oletko susi vai lammas. Sitä tarina ei kerro, että minne siat sijoittuvat tällä akselilla. Itselläni ei juuri ole kokemusta lampaista, mutta muistan vanhoilta hyviltä ajoilta pelin nimeltä Lemmings. Pelin tarkoituksena oli ohjata aivottomat hahmot ovelle joka johtaa vapauteen. Yhteistä heillä ja lampailla on se, että myös Lemmingsien tapauksessa kyse oli muiden seuraamisesta. Molemmat tarvitsevat jonkun joka kertoo mitä seuraavaksi tehdään.

En haluaisi olla huonojen uutisten kantaja, mutta suurin osa meistä on Lemmingsejä tai lampaita. Ja niin olen myös minä.

Hyvin monessa tapauksessa on tehokkainta tehdä samoin kuin muut tai samoin kuin on aina ennen itse toiminut. Jokaisen ei kannata keksiä pyörää erikseen. Tämä mainio muiden seuraamisen menetelmä toimii niin kauan hyvin, kuin tavoitteena on saada aikaiseksi samanlaisia lopputuloksia. Jos halutaan saada aikaan erilaisia tuloksia, täytyy tehdä erilaisia asioita kuin mitä muut tekevät tai mitä on itse aikaisemmin tehnyt. Ei ole sattumaa, että yksi hulluuden määritelmä on se, että samoja asioita toistamalla kuvittelee saavansa erilaisen lopputuloksen.

Luin suorastaan fantastisen artikkelin, The Cook and the Chef: Musk’s Secret Sauce,  jossa keskityttiin ajatteluun ja siihen miten ihmismieli toimii. Toimintaa selitettiin lähinnä vertaamalla Elon Muskin ajattelua ”normaaleihin” ihmisiin. Artikkeli on suhteellisen pitkä ja sen lukemiseen saa käytettyä useamman tunnin. Lupaan kuitenkin, että artikkelin lopussa olet kokenut valaistumisen ja se on ehdottomasti jokaisen sekunnin arvoinen.

Tiivistettynä vertauskuva ”Cook and the Chef” voidaan kääntää kokiksi ja keittiömestariksi. Analogia ei ehkä suomeksi toimi niin hyvin, mutta ajatuksena on se, että kokki on henkilö joka vain seuraa reseptejä, kun keittiömestari on henkilö, joka pystyy luomaan uusia reseptejä. Toinen siis ajattelee itse ja toinen vain toteuttaa muiden ajatuksia.

Tavoitteet kuluvalle vuodelle

Olen tuskaillut jo pidemmän aikaa sen kanssa minkälaisen tavoitteen asetan vuodelle 2017. Lopulta en keksinyt yhtään järkevää tavoitetta. Olisin voinut laittaa tavoitteeksi, että säästän xx euroa tai jotain vastaavaa, mutta en nähnyt siinä mitään mieltä.

Miksi tavoittelisin jotain, mikä ei muuta elämääni merkittävästi paremmaksi?

Lukemani artikkeli selitti tavoitteet mainiolla tavalla: tavoitteet ovat jotain halujen ja realismin välissä. Se mikä on realistista, riippuu siitä mitä osaat ja miten ympäröivä maailma kehittyy. Halut puolestaan muokkautuvat sen mukaan kun ihminen itsessään kehittyy ja muuttuu. Lapsena haluaa erilaisia asioita kuin aikuisena. Tänä vuonna haluan erilaisia asioita kuin viime vuonna. Kun haluista tulee oppimisen seurauksena realismia, jostain löytyy aina uusia haluja. Tavoitteet taas muokkautuvat sitä mukaan, kun realismi ja halut muuttuvat.

Välillä ei tiedä mitä haluaa ja se voi ahdistaa. Itseasiassa olen juuri tällä hetkellä tilanteessa, jossa koen olevani hukassa. Enhän keksinyt edes tavoitetta kuluvalle vuodelle. Kutsutaan tätä omassa tapauksessani vaikka kolmenkympinkriisiksi.

Minulla on suuri tarve saada jotain aikaiseksi, mutta en vain vielä tiedä mitä se voisi olla. Se on kuitenkin selvää, että reseptejä seuraamalla tuskin löydän sitä mitä etsin. Tai ainakaan seuraamalla samoja reseptejä kuin tähän asti.

Se, että en tiedä mitä haluan saavuttaa voi yksinkertaisesti johtua siitä, että se on vielä liian utopistista jopa haluksi. Ainoa looginen ratkaisu minkä keksin on se, että kehitän omia kykyjäni ja osaamistani, jotta se mikä on realistista nousee seuraavalle tasolle. Mitä enemmän osaan, sitä vaikeampia asioita pystyn toteuttamaan. Ehkäpä oppiminen auttaa myös löytämään jotain uutta ja tavoittelemisen arvoista. Myös oppimisessa voidaan puhua korkoa korolle ilmiöstä tai jonkinlaisesta kertaantumisajattelusta. Aikaisempi oppiminen rakentaa pohjan tulevalle ja mitä enemmän opin, sitä enemmän minulla on mahdollisuus oppia ja ymmärtää.

Kun oppimiseen lisätään aikaisen eläkkeen onnen perusteet eli poistetaan elämästä onnettomuutta aiheuttavia asioita ja lisätään niitä, jotka kasvattavat onnellisuutta, aletaan olla jo aika lähellä ratkaisua johon päädyin.

Tarpeeksi on riittävästi

Olen monesti miettinyt, että milloin minulla on tarpeeksi rahaa. Joskus määrittelin eläkekassan tavoitekooksi noin 440K euroa. En ole vielä lähelläkään tuota summaa. Toisaalta joskus jo muutama tonni voi olla tarpeeksi – tarpeeksi siihen, että uskaltaa tehdä omia ratkaisuja.

Tämän vuoden alussa tajusin, että minulla on jo tarpeeksi. Ei tarpeeksi, jotta voisin jäädä eläkkeelle, mutta tarpeeksi, että tiedän eläkkeen olevan vain ajan kysymys. Sitä ei tiedä kukaan pääsenkö eläkkeelle tavoiteaikataulussa, mutta jos en silloin niin sitten joskus myöhemmin. Tässä on myös yksi syy siihen, miksi en koe rahallista tavoitetta järkevänä. Eihän eläkkeen ajatus ole maksimoida kassaa, vaan oma onneni.

Jos eläke on vain ajan kysymys, olen jo nyt vapaa tekemään muutoksia, jotka toivottavasti nostavat elämänlaatuani välittömästi. Käytännössä ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeen aloittamista tavoite päivämäärään tai tavoitekassan saavuttamiseen asti. Sen sijaan yritän päästä mahdollisimman lähelle haluamaani eläkettä jo nyt. Unelmatilanteessa ainoa asia minkä eläketavoitteen saavuttaminen muuttaa, on se että rahan ansaitsemisesta tulee vapaaehtoista.

Täysin bookattu

Oppimiseen tarvitaan aikaa, energiaa ja työtä. Oma aikatauluni on ollut liian täysi jo pidemmän aikaa eikä ylimääräistä energiaa ole ollut. Tämä tarkoittaa sitä, että jostain on luovuttava, jotta voisin oppia enemmän ja ehkä joskus saavuttaa jotain mistä saan tyydytystä.

Ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että ehkä olisi taas aika ottaa loparit. Onhan tässä jo kohta vuosi painettu uudessa päivätyössä. Palkan vastaanottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että myyn omaa aikaani, jotta joku muu pääsee lähemmäs hänen tavoitettaan. Oma tavoitteeni on sivuseikka.

Mahdollisuus lopputiliin olisi olemassa, koska osingot ja sivutuloni riittäisivät omaan elämiseeni eikä aikaa tarvitsisi käyttää työn tekemiseen kuin kuutisen tuntia viikossa. Kesälomaa ehtisin viettää kolme kuukautta ja talvilomaa kuukauden. Ei yhtään paskempi diili. Aikaa oppimiseen jäisi vaikka kuinka paljon.

Ongelmaksi muodostui se, että todella viihdyn päivätyössäni ja opin siellä paljon enemmän kuin mihin ikinä voisin omin voimin päästä.

Ei elämän tarkoitus ole tehdä mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman mielenkiintoisia asioita. Päivätyö ei siis ole poistettavien asioiden listalla.

P.Ohatan punainen lanka

Jos haluan tehdä elämässäni mielenkiintoisia asioita, se tarkoittaa käytännössä sitä, että en voi käyttää niin paljon aikaa vähemmän mielenkiintoisiin. Vaikka en vielä keksinyt itselleni tavoitetta, niin keksin mainion säännön, joka toivottavasti johtaa haluttuun lopputulokseen:

”Tästä päivästä lähtien työn tekeminen rahasta on kielletty nyt ja ikuisesti”

Ainoa mahdollisuus poiketa säännöstä on se, että elämän jatkuminen sitä vaatii. Sääntö ei tarkoita sitä, että en voi vastaanottaa palkkaa. Se tarkoittaa vain sitä, että raha ei saa olla ainoa tai edes suurin motivaattori. Uskon, että kun teen asioita oikeista syistä enkä rahasta, tulen lopulta pääsemään paljon tai todella paljon pidemmälle kuin vain tämän hetken euroja tuijottamalla.

Käytännössä sääntö tarkoittaa sitä, että saan pitää päivätyöni, mutta sivutyö joutuu giljotiiniin. Olen tehnyt sivutyötä ”vain” rahasta jo pidemmän aikaa. Voisin jatkaa sivutyön parissa ja ansaita 40 – 100 euroa tunnissa hamaan tappiin saakka. Hyödyt ovat kuitenkin rajalliset. Voisin kehittyä paremmaksi sivutyössäni, mutta sillä ei olisi mitään merkitystä. Ansioita olisi myös lähes mahdoton nostaa merkittävästi nykyisestä. Luvassa olisi siis samanlaista puurtamista ilman toivoa paremmasta huomisesta. Uskon saavuttaneeni sivutyössä henkilökohtaisen katon, joka syö työstä kaiken muun kuin rahallisen motivaation.

Sivutyöstä luopuminen tulee jättämään noin 8K aukon tuloihini. Kyse ei ole helposta päätöksestä, koska tuo on itselleni iso raha. Moni saattaa olla päätöksestä eri mieltä kanssani ja jopa haaveilla, että saisi samankaltaisen sivutyön. Minun täytyy kuitenkin tehdä omat ratkaisuni. Olen saanut sivutyöltäni paljon – tai itseasiassa tarpeeksi. Nyt on kuitenkin aika kääntää seuraava sivu esille.

Jos sivutyössä olen saavuttanut jonkinlaisen katon, niin päivätyössä ei samanlaista kattoa ole. Ainakaan en itse ole vielä lähellä sitä. Tausta-ajatuksena koko päätöksessä on se, että vapauttamalla sivutyöstä jäävän kapasiteetin tulen pääsemään pidemmälle kuin olisin koskaan sivutyötä jatkamalla päässyt. Mielenkiintoista on nähdä, että miten päätös tulee näkymään päivätyössäni ja onko lisääntyneellä kapasiteetilla tulevaisuudessa korrelaatiota palkkani kanssa. Vaikka raha ei saa olla ensisijainen motivaation lähde, niin edelleen tulen käyttämään sitä työsuoritusteni kehittymisen mittarina.

Kuulostaa hienolta, mutta takamuksissa on myös pieni pelko siitä, että kaikki ei mene niin kuin ajattelen. Ehkä jatkossa vain syön sipsejä ja sikailen viikossa kuusi tuntia enemmän kuin aikaisemmin.

Yhteenveto

Olen lammas, joka seuraa toista lammasta. Olen kokki, joka seuraa reseptiä. Se ei ole yleensä huono asia.

Jos haluan saavuttaa samoja tuloksia kuin aikaisemmin, kannattaa minun toistaa samoja asioita kuin aikaisemmin. Jos haluan saavuttaa samoja tuloksia kuin muut, minun kannattaa toteuttaa samoja asioita kuin muut.

[bctt tweet=”Jos haluan toteuttaa jotain, mikä on oikeasti minulle tärkeätä, minun täytyy oppia ajattelemaan.” username=”RahaPohatta”]

Jos haluan toteuttaa jotain, mikä on oikeasti minulle tärkeätä, minun täytyy oppia ajattelemaan.

Lopulta päädytään siihen, että jossain kohtaa ja jollain elämänalueella täytyy alkaa keittiömestariksi tai ei tule koskaan saavuttamaan niitä asioita, jotka ovat omien arvojen mukaan tärkeitä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Ostin Teslan

Tesla-Pohatta-min1Hetkinen? Mitä ihmettä sinun silmäsi juuri lukivat? Saatat hetken miettiä, että mitä kummaa nyt on tapahtunut. Onko P.Ohatta mennyt aivan sekaisin ja säästämisen sijaan alkanut harrastamaan viina, naisia ja autoja. Ei kai nyt vain sijoittaminen ole vaihtunut Kenoon?

Ei – näin rajusta suunnan muutoksesta ei sentään ole kyse. Usein ihmisillä on se käsitys, että säästäminen on pelkkää kituuttamista, vaikka todellisuus on ihan muuta. Ostamalla ei saa onnea ja siksi valitsen useimmiten säästämisen – siitä saan paljon paremman olon. Sen sijaan elämyksiä haluan kokea. (Edit. Huomaathan, että postaus kuuluu kategoriaan sponsoroitu, niin ei tule sitten puolessa välissä yllätyksenä.)

Nyt kyse on siitä, miten asioista voi nauttia fiksummin.

Ostamalla onnelliseksi

Varmasti jokainen meistä tietää sen tunteen, kun saa jotain uutta ja hienoa. Ja ai että se on mukavaa! Vaan eipä kestä kovinkaan pitkään, kun tuo tunne unohtuu ja uusi alkaa tuntua vanhalta. Näin toimii hedonistinen adaptaatio eli yksinkertaisesti totumme asioihin. Ainoa tapa pitää tunteesta kiinni, on ostaa jatkuvasti lisää tavaraa, jotta saa huuman taas hetkeksi takaisin.

Ostamisesta ei tule pitkässä juoksussa onnelliseksi, koska mielihyvän tunne katoaa kovin nopeasti. Jos ”onni” kestää vain hetken niin miksi en maksaisi vain hetkestä?

Ostaminen vs vuokraaminen

Itse tykkään ajatuksesta, että kuka tahansa voi vuokrata luksusta ja saada lähes saman elämyksen kuin omistamalla. Kaiken lisäksi vuokraaja on todennäköisesti tehnyt taloudellisesti paremman valinnan, kuin se joka on ostanut hienon auton. Tavallaan luksuksen vuokraaminen tekee sen omistamisesta täysin turhaa, kun kenellä tahansa on varaa samaan tai lähes samaan elämykseen.

Ajatus luksuksen vuokraamisesta on kovin kiehtova. Joskus ihmiset harrastavat kaikkea hullunkurista kuten kilpavarustelua naapurien kanssa. Silloin vuokraamisesta ei tietenkään ole mitään iloa, mutta eipä ole tuo harrastuskaan ihan niitä parhaimpia. Sen sijaan nopeasti katoavan elämyksen tavoittelussa vuokraaminen on täysin ylivertainen vaihtoehto.

Myös omistamisen voi tehdä fiksummin. Esimerkiksi tässä kohtaa auton omistaa yritys, joka saa tuloja auton vuokraamisesta. Samaa periaatetta voi noudattaa myös omissa harrastuksissa. Jos tykkää veneilystä tai mökkeilystä, niin mikään ei estä omien harrastuskulujen pienentämistä vuokraamalla omistuksia silloin, kun ei niitä itse käytä. Ja asioita olisi mahdollista omistaa myös kimpassa – en todellakaan ymmärrä miksi esimerkiksi kotikadullani jokaisessa pihassa on oma ruohonleikkuri, joka seisoo käyttämättömänä 99,99 % ajasta.

Päätin siis ostaa Teslan vuorokaudeksi. Tai no teknisesti ei voida puhua ostamisesta vaan vuokraamisesta. Itseasiassa jos ollaan ihan tarkkoja, niin en edes maksanut huvista mitään vaan onnistuin jopa hieman tienaamaan siitä, että pääsin tekemään jotain sellaista mitä olen jo pitkään halunnut kokeilla. Vielä lyhemmän kokeilun voisi suorittaa käsittääkseni myös koeajamalla kyseisen menopelin.

Myönnän, että saatan olla altis tietyistä lähteistä tuleville vaikutteille (MMM:n artikkeli).

Vuokraa Tesla

En itse omista autoa enkä varsinaisesti ymmärrä autoista yhtikäs mitään. Ainoa yhteyteni autoiluun on se, että olen hyvin lahjakas lainaamaan vanhempieni auton (arvo n. 7K) avaimia, mutta äärimäisen huono palauttamaan niitä. Sen sijaan niin minussa, kuin monessa muussakin meistä asuu pikkupoika (tai tyttö), joka kiljahtaa innostuksesta nähdessään tyylikkään urheiluauton. Ja Tesla kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan.

Nyt käyttöön saamani auto oli malliltaan Tesla Model S 90D. Hintaa tällaisella menopelillä on kyseessä olleella varustelulla noin 140 000 euroa. Vakituista omistamista ei siis tarvinnut harkita. Kiihtyvyys 0-100 km/h kestää noin 4,4 sekuntia ja täydellä akulla saa huristella noin 500 kilometriä. Kuka autosta on enemmän kiinnostunut, niin netistä löytyy varmasti mielenkiintoista tietoa suorituskyvystä.

Auton sain käyttööni SIXT-autovuokraamosta. Heillä on tarjolla tavallisten autojen lisäksi valikoima luksusautoja. Normaalisti esimerkiksi Teslan vuorokausihinnat liikkuvat 400-600 euron tienoilla, mutta syyskuun alusta auton voi lunastaa itselleen 195 eurolla. Tarjous on voimassa vain valituissa pisteissä (Tällä hetkellä Jyväskylä ja Helsinki sekä Tampere seuraavat pian perässä). Normaalihinta pitää sisällään rajattomat kilometrit ja tarjoukseenkin kuuluu 300 km (ylikilometrit 1,24EUR/km). Varkaus- tai vahinkotilanteissa omavastuu on 1500 euroa. Suhteellisen pienellä rahalla on siis mahdollista päästä älyttömän hintaisen auton rattiin.

Teslan ratissa

Oli perjantaipäivä. Töistä päästyäni nappasin varastosta fillarin ja lähdin polkemaan kohti SIXT:n lentokentän pistettä. Matkalla alkoi into todella tarttua puseroon ja vauhti oli sen mukainen. Kentällä tallustin palvelutiskille tukka pyöräilyn jäljiltä pystyssä ja ylläni olivat shortsit ja t-paita. En tiedä mikä on normi pukeutumisessa astuttaessa tällaiseen autoon, mutta sain oikein mainiota palvelua asustani ja olemuksestani huolimatta.

Tesla-Fillari-PohattaParkkihalliin päästyäni olo oli melko surrealistinen – olin saapunut paikalle 25 eurolla ostetulla (ei kuvassa) fillarilla ja poistuisin paikalta 140K euron autolla. Fillari mahtui muuten loistavasti Teslan kyytiin. Kontrasti näiden kahden menopelin välillä oli aikamoinen. Pieni koulutus auton käytöstä, penkki jiiriin ja sitten liikkeelle. Täytyy tunnustaa, että ensimmäiset metrit olin aivan kuset housussa.

Ennen liikkeelle lähtöäni joku taisi pyöritellä päätään ja tokaista, että kyseessä on aivan hullu auto. Reagoin tähän tyypillisesti kohauttamalla olkapäitäni ja samalla pään sisällä oli ajatus, että niin varmaan. Siinä kohtaa en vielä ymmärtänyt minkälaisesta autosta oli kyse.

4,4 sekuntia nollasta sataan ei kuulosta kovin nopealta, mutta voi herranjestas mikä ero tässä oli siihen mihin olen tottunut. Kyse on ihan uskomattomasta vauhdista ja kyllä tuo mahanpohjassa tuntui. Kaikkein erikoisinta on se, että autosta ei kuulu kuin suhahdus. Joku saattaa ajatella, että autoilussa hienointa on moottorin äänet. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta Teslan kanssa kyse on aivan päinvastaisesta elämyksestä. Vaihteettomuus tekee ajamisesta vielä normaalia autoilua hienompaa, kun ei tule minkäänlaisia pykäliä kiihtyvyydessä. Sen kuin lataa tallan pohjaan ja voilà. Kyse on huvipuistosta pyörillä.

Jotain kertoo ehkä se, että yksi kavereistani ehti olla ehkä puoli tuntia kyydissä, ennen kuin oli pakko pysähtyä keskustelemaan pusikkoon. Laki luonnollisesti rajoittaa Suomessa auton käyttöä, mutta nollasta sataan on yllättävän lyhyt tai pitkä matka riippuen siitä mistä katsotaan. Ja kyllä siitä hupia riittää kun tämän kuvion toistaa useita kertoja peräkkäin.

Tesla-Pohatta-min2Vaan huvien jälkeen seurauksena on se, että auto täytyy saada laturiin. Latauspaikkoja on kohtuullisesti, mutta merkittävästi vähemmän kuin bensa-asemia. Parhaimmillaan autoon saa 270 km lisämatkaa 30 minuutissa, mutta peruslaturissa lataaminen kestää selvästi pidempään. Toisaalta, jos kotoa löytyy autotallista voimavirtapistoke, niin auton käyttö muuttuu selvästi kätevämmäksi.

Yhteenveto

Nyt se on tehty ja erittäin hauskaa oli. Tämä myös riittää toistaiseksi. Vuorokaudessa ei ehdi vielä kyllästyä, mutta jo niin lyhyessä ajassa oli selkeästi huomattavissa uutuuteen tottuminen. Perjantai iltana olin vielä aivan täpinöissäni autosta. Lauantain puolella fiilis oli yhä hieno, mutta todella paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä. Ja tämä vain yhdessä vuorokaudessa! Voin vain kuvitella mitä tapahtuisi vuodessa.

Paikasta A paikkaan B voi siirtyä monella tavalla: autolla, pyörällä, taksilla tai julkisilla, mutta näillä ei ole mitään tekemistä Teslan aikaansaaman elämyksen kanssa. Kiitos SIXT:lle tästä elämyksestä!

P.S. Vaikka huvit ovat hauskoja, niin muistattehan kaveria kanssa. Jos tämä on ensimmäinen tarinasi täällä, kannattaa katsoa myös P.Ohatta pähkinänkuoressa.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kaverille kanssa

mieskaveri

mieskaveriYleensä kirjoitan säästämisestä, sijoittamisesta tai rahasta ylipäänsä. Joskus on kuitenkin hyvä palata maanpinnalle ja muistaa mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. Yksi tärkeimmistä ovat he ketkä jäävät tälle planeetalle meidän poistuttua. Raha on työkalu, joka mahdollistaa asioita, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Olen viimeaikoina saanut nauttia sellaisesta suosiosta mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Suurin kiitos tästä menee eri medioille, jotka ovat ohjanneet lukijoita tänne. Blogin kävijämäärä on ollut moninkertainen aikaisempaan verrattuna ja kaikki aikani on mennyt siihen, että olen yrittänyt selittää mistä on kyse. En kuitenkaan usko, että suosio tulee kestämään. Siitä johtuen esitin itselleni kysymyksen.

Jos tämä jää ainoaksi mahdollisuudekseni julkisuudessa, niin miten voisin hyödyntää tilaisuuden?

Ensin ajattelin tietysti itseäni ja sitä miten voisin hyötyä tilanteesta. Ehkäpä voisin myydä jotain kuraa blogissani ja hoitaa eläköitymisen alta pois. Onneksi tämä vaihtoehto pyyhkiytyi pois mielestä melko nopeasti. Aikani mietittyäni päätin käyttää tilaisuuden siihen, että yritän oikeasti tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan.

Ketkä sitten jäävät tänne meidän jälkeen?

Lapset.

Elämässä nallekarkit eivät aina mene tasan ja joskus kärsimään joutuvat he, keillä ei ole mitään osuutta koko asiaan. Se ei voi olla oikein. Kaikki blogiani seuranneet tietävät, että reilu vuosi sitten omassa elämässäni tapahtui merkittäviä muutoksia. Parisuhde vaihtui elämiseen yksin kahden hinnalla ja muitakin mullistuksia on sittemmin sattunut. Muutoksia kohdatessa omaa elämää tulee mietittyä uudelleen ja osana henkistä heräämistäni liityin mieskaveritoimintaan. Halusin saada elämälleni uudenlaisen merkityksen ja jonkinlaisen suuremman tarkoituksen.

Mistä mieskaveritoiminnassa on kyse?

Moni lapsi (tyttö tai poika) kasvaa ilman isää, eikä heidän elämässään ole yhtään säännöllistä mieshahmoa. Yhtälailla monella miehellä on kalenterissa tyhjää tilaa. Mieskaveritoiminnan tarkoitus on yhdistää nämä kaksi epäkohtaa niin, että kumpikin saa uuden kaverin. Toiminnan tavoitteena on se, että lapsi pääsee tutustumaan aikuisen miehen arkeen ja elämään. Välittäviä aikuisia ja läsnäoloa ei ole koskaan liikaa ja jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia.

[bctt tweet=”Mitä, jos sinulla ei olisi ollut läsnä olevaa isää? Auta auttamaan #mieskaverit” via=”no”]

Yhtälailla aikuinen saa elämäänsä uutta sisältöä. Varsinaisia sääntöjä kaveruudelle ei ole, vaan nämä sovitaan yhdessä. Yleensä pikkukaveri ja mieskaveri tapaavat 2-4 kertaa kuukaudessa ihan tavallisen tekemisen, kalastuksen, urheilun tai vaikka vain olemisen merkeissä. Tärkeintä on se, että kaikilla on kivaa.

Pelkään, että joku onnistuu löytämään toiminnasta tai sen mieskeskeisyydestä jotain negatiivista. Tähän voin vain todeta, että ihan oikeasti, nyt järki käteen!

Osapuolten toiveet

Jokaisella osapuolella on omia toiveita toimintaan liittyen. Mieskaverit saattavat kokea esimerkiksi, että heillä on jotain annettavaa lapsille ja haluavat auttaa. Taustalla on usein se, että joko oma isä on kadonnut jossain vaiheessa kuviosta tai sitten isä on ollut niin hyvänä roolimallina, että haluaa viedä sitä eteenpäin. Toki samalla myös mieskaverille on tarjolla kaikkea hauskaa ja virkistävää puuhailua – sitä ihan parasta tavallista olemista.

Jos mietit mieskaveriksi ryhtymistä, niin kannattaa ilmoittautua kurssille (myös muualla kuin Uudellamaalla). Siellä selviää tarkemmin mistä on käytännössä kyse. Paineita ei kannata ottaa, koska kurssilla käydään läpi toiveita, odotuksia ja käytäntöä. Mieskaverit ovat kavereita, eivät isän korvikkeita. Kurssilla saa realistisen kuvan toiminnasta ja sen jälkeen voi päättää haluaako vielä jatkaa. Vasta jos päättää jatkaa, vaaditaan todellista sitoutumista.

Äidit toivovat usein luotettavaa ihmistä ja sitä, että olisi joku muukin vastaamassa kysymyksiin. Joskus taustalla voi olla ihan käytännön syitäkin, kuten poikalapsen pääsy uimahalliin. Olen nähnyt riittävän läheltä millaista se on, kun lapsella ei ole välittävää isää ja vaikka en todellakaan tiedä miltä se tuntuu, niin voin vain kuvitella miten hienoa olisi saada arkeen joku – joku joka on säännöllisesti läsnä. Taustalla voi olla myös asioita, joita kenenkään ei tässä elämässä pitäisi kokea. Tämä on lainattu yhden äidin kertomana.

”Haluaisin lapselle mieskaverin, jotta hän oppisi huomaamaan, että kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia. Luottamus miehiin palautuisi tehdessä tavallisia miesten juttuja.”

Mitä lapset toivovat?

Voisi kuvitella, että lasten odotukset ovat todella korkealla, mutta itseasiassa suurin osa toivoo vain toisille lapsille normaaleita asioita. Nämä ovat lasten suusta poimittuja toiveita mieskaverista ja siitä millaisen kaverin lapsi haluaisi.

”Sellaisen, joka ei käytä alkoholia”

”Mieskaveri ei saa varastaa meiltä, eikä uhkailla. Hänen pitää olla kiltti, kiva, mukava ja sellainen joka ei hauku. Se ei saa syödä huumeita tai juoda kaljaa.”

”Haluaisin, että se opettaisi potkimaan palloa, uimaan ja laskemaan”

”Jos minulla olisi mieskaveri, haluaisin mennä onkimaan”

Onko tämä mielestäsi liikaa pyydetty?

Maailmassa on niin moni asia päin helvettiä, että välillä pistää oikein vihaksi. Tämä on ehdottomasti yksi niistä, mutta onneksi asioita voi myös muuttaa. Jotta koko artikkeli ei mene synkistelyn puolelle, niin tässä vielä suoraan mieskaveritoiminnan kotisivulta lainattu tarina.

”Halusin viedä pikku kaverin kalaan, koska hän ei ollut käynyt koskaan ennen ollut kalassa. Sanoin hänelle, että jos saamme kalaa, niin voimme sitten syödä sen. Aikamme ongittuamme saimme pienen kalan, jonka otin irti koukusta ja annoin pikkukaverin käteen. Hän sitten laittoi kalan suoraan suuhun ja puraisi kalasta. Siinä oli naurussa pidättelemistä, eihän poika voinut tietää, että kala pitää kypsentää ennen syömistä.” Jaakko, mieskaveri

Myös sinä voit auttaa

Mieskaveritoiminnassa voi auttaa monilla muillakin tavoilla, kuin liittymällä kaveriksi. Kaikki kaverukset ovat varmasti kiitollisia esimerkiksi mistä tahansa tekemisestä tai resursseista tekemisen edistämiseksi. Mieskaveritoiminta on sellainen asia, mikä on lähellä omaa sydäntäni. Auttaa voi toki monella muullakin tavalla.

Toivoisin, että käyt osoitteessa mieskaverit.fi katsomassa mitä voit tehdä. Mitään et myöskään häviä siinä, että jaat tämän artikkelin tai kerrot toiminnasta omalla tavallasi Facebookissa, Twitterissä, blogissasi tai missä tahansa jokapäiväisessä arjessa. Jakamiseen kuluu sinulta ehkä sekunti, mutta sillä voi olla uskomattoman suuri vaikutus jonkun pienen ihmisen alun elämään.

Minä voin tänään nukkumaan mennessä katsoa itseäni peilistä ja todeta, että ainakin olen yrittänyt. Voitko sinä?

[bctt tweet=”Minä voin katsoa peiliin ja sanoa yrittäneeni tehdä maailmasta paremman paikan. Voitko sinä?” via=”no”]

On luonnollista epäillä tarkoitustani ja ehkä olen vain julkisuuden perässä. Yleensä laitan artikkeleiden loppuun maininnat siitä miten voit seurata minua. Tällä kertaa voit jättää minut kokonaan pois, kun viet viestiä eteenpäin. Jos julkisuutta haluaisin, juoksisin munasillani Helsingin keskustassa. Varmasti pääsisin sillä lehtien kansiin. Sen sijaan sinä pääset mieskaveritoimintaan mukaan osoitteessa mieskaverit.fi ja heidät löydät myös Facebookista. Sen verran olen itsekäs, että ottaessasi mieskaveritoimintaan yhteyttä, haluaisin että kerrot löytäneesi sen blogini kautta. Tahdon vain tietää, että olenko saanut artikkelilla mitään hyvää aikaiseksi.

Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus

kippis-pohatta

kippis-pohattaHienoa! Nyt noin joka toisella meistä on tilaisuus onnitella itse itseään. Ehkä sinä olet yksi onnellisista voittajista?

Me suomalaiset olemme erittäin lahjakkaita elämään hetkessä. Jopa uskomattoman suuri osa meistä on ottanut omakseen tämän mahtavan moton ja päättänyt elää hetkessä. Valitettavasti samalla on tainnut tulevaisuus unohtua kokonaan.

[bctt tweet=”Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus”]

Törmäsin muutama päivä sitten mielenkiintoiseen tutkimukseen Eurooppalaisten kuluttajien maksukäyttäytymisestä ja kyvystä hoitaa henkilökohtaista talouttaan. Sanomattakin on selvää, että luvut vaikuttavat vähintäänkin huolestuttavilta.

Oletko sinä yksi näistä onnellisista jotka kuuluvat siihen 57 %:iin suomalaisista, jotka eivät laita kuukausittain rahaa säästöön? Tai yksi heistä, jotka eivät pystyisi maksamaan odottamatonta 1300 euron suuruista hankintaa ilman lainarahaa? Ehkä suurin syy laskun maksamisen myöhästymiseen on ollut rahapula?*

Ja kyllä – tällä vauhdilla tulevaisuutta ei ole.

Siitä en ole vielä kovin huolissani, että yli puolet suomalaisista jättää laittamatta kuukausittain rahaa säästöön. Haluan uskoa siihen, että he tekevät sen joka toinen kuukausi ja hieman reilummalla summalla.

Toisaalta ehkä vain kuvittelen ja todellisuudessa yli puolet jättää säästöt tekemättä kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen.

Vielä säästämättömyyttä huonommalta kuulostaa se, että 1300 euron suuruinen yllättävä lasku saa oman talouden sekaisin kuin bulldogin buffetpöydässä. Tarkemmin ottaen tutkimuksen mukaan 45 % suomalaisista sanoi, että heillä on varaa 1,3 K yllättävään laskuun, 44 %:lla ei ole ja 10 % ei tiennyt miten tällainen yllättävä kulu vaikuttaisi heidän talouteensa.

Nyt ihan oikeasti – mitä helvettiä? En edes tiedä kumpi tässä on huolestuttavampaa: se että talous on 1300 euron laskusta nurin, vai se että ei tiedä onko varautunut 1300 euron ylimääräiseen menoon.

Jos nyt jostain syystä olet joutunut tilanteeseen, jossa talous on 1300 euron potista nurin, toivon, että itkupotkuraivareiden sijaan havahdut ajattelemaan. En ole täällä syyllistämässä sinua, vaan ajattelen jopa parastasi – haluan, että heräät ajattelemaan omaa tulevaisuuttasi. Toisaalta suuttumuskin on parempi reaktio kuin välinpitämättömyys. Kaikkein huolestuttavinta on, jos sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Säästämättömyys vie elämästä kaikki valinnan mahdollisuudet. Jos rahaa ei ole jemmassa, on aina pakko tanssia jonkun muun pillin mukaan.

Vai olenko se minä, joka on kadottanut elämän realiteetit?

Miksi olemme tässä tilanteessa?

Haluamme kaiken nyt ja heti. Kun isompi ostos naamioidaan mitättömän kokoisiksi kuukausieriksi, ei ostaminen enää tunnu pahalta. Mitä sitten, jos siitä nyt vähän joutuu maksamaan ylimääräistä. Murehditaan sitä sitten joskus.

Käsittääkseni ennen vanhaan ihmisillä oli tapana ensin säästää ja vasta sitten kuluttaa. Jos ei ollut varaa ostaa niin rahaa jemmattiin kunnes tarvittava kassa oli purkissa. Vaan eipä enää ole tuollaisia hidasteita. Koska naapurillakin on niin kyllä meilläkin täytyy olla.

Mistä nykyisin tunnistaa menestyneen ihmisen?

Tänäpäivänä menestys on sitä, että saa pankista mahdollisimman suuren asuntolainen ja lisäksi poskettoman suuren kuukausierän pankin omistamaan autoon.

Miksi olisi pakko säästää?

No ei todellakaan ole – pakko on vain kuolla ja jotain (en ikinä muista toista puolta). Säästäminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Yhtälailla säästämättömyys on jokaisen oma valinta.

Ymmärrän, että säästäminen ei ole helppoa ja että aina ei ole edes mahdollista säästää. Eikä säästämistä tarvitse viedä äärimmäisyyksiin. Jonkinlainen varautuminen sen sijaan pitäisi olla pakollista kaikille. Siitäkin huolimatta, että täältä ei mitään lopulta saa mukaansa.

Toivon, että kumman tahansa polun olet valinnut, olet miettinyt asian loppuun asti.

*Luvut on poimittu Intrum Justitian teettämästä tutkimuksesta. Tutkimusaineistoa on kerätty 22 000 kuluttajalta 21 Euroopan maassa ja sen tarkoituksena on ollut muodostaa kuva Euroopan kuluttajien jokapäiväisestä elämästä. Tutustu tarkemmin.

Unelmista totta – Opas unelmien saavuttamiseen

unelmista-totta-kompassi

unelmista totta kompassiTunnetko sinä hänet? Hänet, joka suunnittelee päivät pitkät mitä tulee tekemään huomenna, mutta jonka huominen ei tule koskaan. Hänet, joka tekee joka päivä samoja asioita – tekivät ne hänet onnelliseksi tai eivät. Hänet, joka lopulta huomaa, että juna meni jo. Hänet, joka ei uskaltanut tehdä unelmista totta. Hänet, joka lähtee tästä maailmasta katuen kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä.

Minä olen yksi elävä esimerkki. Enkä varmasti ole ainoa. Eroan kuitenkin muista siinä, että vuosi 2016 tulee olemaan kohdallani erilainen. Se tulee muuttamaan elämäni.

Nyt kerron sinulle miten sen teen, jotta myös sinä voit tehdä muutoksen omaan elämääsi. Opas on normaalia postausta pidempi, mutta toivottavasti sitäkin antoisampi. On aika tehdä unelmista totta.

Unelman löytäminen ei ole helppoa

Ennen kuin voi tehdä unelmista totta, täytyy tietää mistä unelmoi.

Mikä sitten on unelma? Unelma on usein jotain henkilökohtaista. Jotain mikä saa sinut onnelliseksi. Unelmat eivät aina ole samoja ja saattavat vaihtua radikaalistikin riippuen siitä, mihin elämä kuljettaa. Joskus unelmat ovat tekemistä, joskus kokemista tai vaikka asioiden saavuttamista. Ehkä olisi kiva matkustella, saada paljon rahaa tai ostaa vaikka uusi auto. On helppo keksiä asioita mitä olisi kiva tehdä ja joskus unelmatkin voivat olla yksinkertaisia. Yksinkertaiset asiat ovat usein myös helppoja saavuttaa. Se kaikkein suurin unelma on harvoin yhtä yksinkertainen. Olet yleensä todella lähellä unelmaasi, kun osaat vastata seuraavaan kysymykseen.

Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä tahansa täysin ilman rajoituksia?

Aika moni yksinkertainen asia karsiutui saman tien pois listalta.

Ei ole helppoa keksiä mitä haluaisi elämällään tehdä. Ongelma on kuitenkin positiivinen – kaikkialla ihmisillä ei ole valinnan varaa. Meillä vaihtoehtoja on jopa niin paljon, että se tuottaa ongelmia. On tietysti olemassa poikkeuksia ja jotkut yksilöt löytävät unelmansa hyvinkin nopeasti. Minä en ole ollut yksi heistä.

Heti kättelyssä voidaan unohtaa ”seuraa sydäntäsi” kaltaiset ohjeet, jotka ovat täyttää paskaa. Sydän ei näytä yhtään mitään, se on lihas joka pitää koneiston käynnissä. Sillä hyvä. Olen jo pitkään miettinyt mihin minut on tarkoitettu ja mitä oikeasti haluan tehdä. Edellämainitun kaltaiset ohjeet saivat minut ainoastaan turhautumaan.

Unelman löytää kahdella tavalla:

  1. Karsi onnettomuutta aiheuttavat asiat
  2. Käytä ylijäävä aika unelman etsimiseen

Asetin eläkeunelmani aikoinaan siksi, että voisin luopua asioista joista en pidä. Paras esimerkki on varmasti pakotettu työnteko. Ajattelin, että eläkkeellä voin esittää onnellista. Ajatus ei kuitenkaan ollut ihan loppuun asti mietitty. Asioista luopuminen harvoin tekee elämästä parempaa, jos niiden tilalle ei löydä jotain mielenkiintoista. Olin itseasiassa matkalla kohti konkurssia. Jos olisin saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden vain luopuakseni työnteosta, olisin hyvin pian huomannut, että elämäni ei ole yhtään sen parempaa kuin aikaisemmin. Minulla olisi vain ollut enemmän aikaa velloa omassa epätoivossani (Kuuntele Mad Fientistin Financial Mentor haastattelu).

Onnettomuutta aiheuttavista asioista luopuminen on siis vasta osa ratkaisua. Lisäksi pitää olla asioita, joita haluaa tehdä ja jotka tuovat merkityksen elämään. Ainoa tapa löytää ”oma juttu” on kokeilla, etsiä, yrittää ja tehdä töitä sen eteen, että löytää aarteen sateenkaaren päästä. Unelmat eivät löydä sinua, mutta sinä voit löytää unelmasi. Kyse on yksinkertaisesta numeropelistä: mitä enemmän teet ajatustyötä ja kokeilet erilaisia asioita, sitä todennäköisemmin löydät sen mitä haluat oikeasti tehdä. Esimerkiksi itse huomasin jo muutaman päivän reppureissailun jälkeen, että aihe on aivan yliromantisoitu. Touhu ei sopinut ollenkaan omaan makuuni, vaikka monet siitä unelmoivatkin.

Unohda unelmasi luuseri!

Oli muuten hyvin lähellä, että en julkaissut tätä kirjoitusta otsikolla Meni pupu pöksyyn – taas.

Muistatte varmaan kuinka kerroin muutama kuukausi sitten, että työsuhteeni päättyy 2016 helmikuun loppuun ja miten sen jälkeen siirryn muurahaisesta reppureissaajaksi. (Kiitos muuten erittäin mielenkiintoisista tarjouksista/matkaehdotuksista, jotka tulivat Facebook sivujeni kautta!)

Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin ajattelin.

Kieltäydyin viime vuoden lopussa nykyisen työpaikkani tarjoamasta jatkosopimuksesta, mutta jo muutaman päivän kuluttua pöydälläni odotti uusi ja entistä parempi tarjous (Tarjous on hyvä esimerkki siitä, miten taloudellinen tilanne antoi rohkeuden tehdä erilaisen valinnan, joka tuotti heti alkuperäistä paremman mahdollisuuden). Uudessa sopimuksessa palkka pysyisi samana, mutta luvassa olisi kuukauden ylimääräinen loma. Innostuin pitkästä kesälomasta ja siitä, että työnantajani halusi pitää minut niin paljon, että laitoin nimen paperiin.

Vaan eipä mennyt kovinkaan kauaa kun tajusin, että olin todella onneton. Vaikka rahaa tulvi entiseen malliin sisään ovista ja ikkunoista, tuntui että aikaa kesäloman alkuun on vielä ikuisesti. Ymmärsin, että olin taas tehnyt valinnan, joka ei millään tavalla tehnyt elämästäni parempaa. Masennuin, koska minusta ei vieläkään ollut omien unelmieni toteuttajaksi.

Askel unelmaa kohti

Jouluna sain pidettyä töistä pari päivää ylityövapaata pyhien yhteydessä. Käytin ajan miettien, että mitä todella haluan elämältäni. Lopulta keksin vastauksen, joka näin jälkikäteen vaikuttaa oikeastaan itsestään selvältä. Halusin kuitenkin olla varma asiasta, koska jos irtisanoutuisin, kävelisin pois varman palkan ja pitkän loman ääreltä. Ratkaisevaksi muodostui hetki, jolloin esitin itselleni kysymyksen:

Miksi jatkaisin elämääni nykyiseen tapaan?

Rehellisesti sanottuna en keksinyt enää yhtään syytä miksi olisin halunnut jatkaa nykyisessä työssäni. Olen hoitanut hommani moitteettomasti, mutta enää ei ollut mitään mieltä saada palkkaa tekemällä jotain täysin merkityksetöntä. Yhtälailla näin mielessäni sen hetken kun kesäloman jälkeen joutuisin palaamaan töihin. Kaikki olisi täysin samanlaista kuin ennen. Päätin, että haluan jotain enemmän. Vuoden ensimmäisenä työpäivänä irtisanoin itseni.

Älä anna huonojen päätösten vaikuttaa tulevaisuuteen

Kun allekirjoitin uuden sopimuksen kuvittelin tekeväni parhaan mahdollisen päätöksen. Nyt tiedän, että haluan vielä enemmän omalta elämältäni. Haluan enemmän huolimatta siitä, että nyt menetän palkkani, lomani ja vielä oikeuden työttömyyskorvauksiin (karenssiajalta). Oli huono päätös allekirjoittaa uusi sopimus, mutta vielä tyhmempi päätös olisi ollut tehdä päivittäin sellaista millä ei ole mitään merkitystä.

Aikaisempien huonojen päätösten ei saa antaa vaikuttaa nykyhetkeen. Jokainen päivä jona olisin mennyt tekemään työtä ilman tarkoitusta olisi ollut minulta huono päätös. Se kaikki aika minkä olisin käyttänyt työntekoon, olisi ollut pois siitä ajasta, jolla voin oikeasti tehdä minulle tärkeitä asioita. Uponneita kustannuksia voi mitata paitsi rahassa, myös elämänlaadussa (Forever Joble$$ – Sunk Cost Fallacy). Sen verran suostuin kuitenkin joustamaan, että pidensin irtisanomisaikani 2,5 kuukauteen, jotta nykyisessä työpaikassani saadaan järjestettyä kaikki asiat kuntoon.

Muiden tavat ja ajatukset vaikuttavat meihin halusimme tai emme. Olen miettinyt asiaa aikaisemminkin. Niinhän sitä sanotaan, että yksilö on keskiarvo viidestä ihmisestä hänen ympärillään. Koska halusin olla varma siitä, että teen oikeasti oman päätöksen, teetin lähipiirissäni pienen gallupin. Kysyin, että mitä he tekisivät tilanteessani. Poikkeuksetta vastaajat olisivat jääneet varman leipätyön pariin. Voin siis olla varma, että irtisanoutumispäätös on omani ja muita en voi sen seurauksista syyttää – kävi miten kävi.

Luulounelmien loukku

unelmista totta luulounelmaOma unelmani on ollut jo pitkään aikainen eläke. Mitä enemmän olen unelmalleni uhrannut ajatuksia, sitä selkeämmäksi on käynyt se, että eläke ei voi olla unelma. Itseasiassa se on vain ovela ansa – luulounelma.

Luulounelma on unelma, jonka kuvittelee olevan se oikea ratkaisu asioihin tai ongelmiin. Todellisuudessa unelman takana on usein jotain täysin muuta. Luulounelmaa voidaan kuitenkin käyttää apuna todellisen unelman esiin tuomiseksi. Jostain kun on pakko lähteä liikkeelle.

Todellinen unelma kaivetaan esiin kysymällä 5 syventävää kysymystä, jotka tarkentavat unelman todellista luonnetta. Käytännössä kysyt itseltäsi 5 kertaa miksi. (En valitettavasti tähän hätään muista keneltä ajatus on pöllitty, mutta saa vinkata). Lapset ovat tässä erittäin taitavia, me aikuiset vain joskus unohdamme olla riittävän uteliaita.

Unelmat testiin

Käytän esimerkeissä omaa unelmaani, mutta sinä voit tietenkin käyttää omaasi (tai vaikka lottovoittoa).

Mikä on unelmasi?

  • Unelmani on jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana.

Miksi?

  • Jotta voin tehdä haluamiani asioita vapaasti ilman, että työ vie liikaa aikaa.

Mitä haluat tehdä? Määrittele liikaa aikaa? Miksi et halua käyttää aikaa nykyiseen työhön?

  • Mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä itselleni sopivassa suhteessa vapaa-aikaan.
  • Viisi täyttä päivää viikossa ja vielä iltoja päälle on liikaa. Sopivampi aikataulu voisi olla noin 4 työpäivää viikossa.
  • Nykyisellä työllä ei ole itselleni mitään merkitystä.

Mistä olet kiinnostunut? Millä on sinulle merkitystä?

  • Esimerkiksi taloudenhallinnasta, säästämisestä, sijoittamisesta, yrittäjyydestä, liikunnasta, hyvinvoinnista ja koodaamisesta
  • Sillä, että pystyy katsomaan maailmaa omaa napaa pidemmälle, muiden auttamisella

Onko eläke ainoa tapa tehdä asioita mitä luettelit ja joilla on sinulle merkitystä? Onko se edes paras tapa?

  • …Itseasiassa ei taida olla. Kiinnostuksen kohteitteni sekä merkityksellisten asioiden yhdistäminen taitaa olla mahdollista aika monella tavalla. Jopa niin, että ne mahdollistavat myös luulounelmani toteuttamisen niin, että voin nauttia myös matkasta.

Voitko toteuttaa unelmasi heti? 

  • Kai se on tässä vaiheessa pakko tunnustaa, että voin. Pitää vain valita tällä hetkellä paras tapa yhdistää mielenkiintoiset ja merkitykselliset asiat.

Miksi et ole tehnyt sitä aikaisemmin?

  • PELOTTAA! Uskallus ei yksinkertaisesti ole riittänyt. Mitä, jos epäonnistun ja kaikki menee pieleen?

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos uskallat yrittää?

  •  Varmaan joudun palaamaan merkityksettömän työni ääreen ja eläkkeeni siirtyy muutamalla vuodella eteenpäin.

Eiköhän homma ole tällä selvä, mutta katuisitko, jos et uskaltaisi yrittää?

  • Jep!

Aloita yksinkertaisesti

Mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se vaikuttaa. En suinkaan päässyt heti ensimmäisellä kerralla kysymyksissä maaliin asti. Sen sijaan aloitin unelmani suunnittelun sekä ratkaisujen etsimisen hyvin yksinkertaisesti sekä käytännön läheisesti.

Ensin mietin, että kuinka paljon rahaa tarvitsen kattaakseni pakolliset menoni. Tein valistuneen arvauksen, että 12 000 euroa vuodessa riittäisi ylläpitämään hulppean elämäntyylini. Tämä tarkoittaisi 1000 euron ansaitsemista nettona jokaisena vuoden kuukautena.

Sen jälkeen määrittelin kuinka paljon aikaa haluan käyttää vuodesta työn tekemiseen. Itselleni sopiva suhde olisi kolme kuukautta lomaa, yhdeksän kuukautta töitä. Käytännössä se tarkoittaisi, että jokaisena työkuukautena pitäisi ansaita 1333 euroa nettona. Pyöristin summan 1500 euroon, jos vaikka haluan tehdä lomalla jotain muuta kuin nyhvätä kotisohvalla.

Seuraavaksi aloin vain listaamaan ammatteja, joissa pitkän loman pitäminen olisi mahdollista huolimatta siitä liittyivätkö ne mielenkiinnonkohteisiini vai eivät. Esimerkkeinä vaikka opettaja, venekauppias, moottorikelkkakauppias, lumiauran kuljettaja, hiihdon opettaja, yrittäjä, projektiluontoiset työt, muut pätkätyöt jne.

Sitten oma unelmani jäi jumiin useamman kuukauden ajaksi.

Tee unelmasta konkreettinen

Kuvittelin, että kyllä se jumi siitä selviää. Oma kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja päätin itse selvittää mikä on unelmani.

unelmista totta tonttuSain Joululahjaksi kirjan Joulupukin unelma. Kirja kertoo siitä miten unelmista tehdään totta. Tarkemmin sanottuna se on tarina siitä miten joulupukista tuli joulupukki. Tiesitkö, että ennen kuin Joulupukista tuli Joulupukki, hän oli vain tavallinen tonttu nimeltä Niklas?

Niklas oli töissä perheensä huonekalutehtaalla valmistaen kalusteita päivästä toiseen, vaikka oikeasti hän halusi tehdä vain leluja. Lopulta Niklas otti lomaa töistä ja vanhempi tonttu vei hänet matkalle. Matkalla Niklas kohtasi vaikeuksia, kamppaili niin itsensä kuin muidenkin kanssa ja jopa melkein luovutti. Jokainen virhe ja jokainen epäonnistunut yritys veivät Niklaksen lähemmäs hänen unelmaansa.

Kaikki Jouluna leluja lahjaksi saaneet varmasti arvaavat miten tarinassa lopulta kävi.

Jos kerran Joulupukki niin miksi en sitten minäkin. Jos kerran minä, niin miksi et myös sinä?

Suurin ero itseni ja Niklaksen välillä oli se, että Niklas tiesi täsmälleen mitä hän halusi tehdä. Minulla oli vain muutamia rajaehtoja sille minkälaista elämää haluan jatkossa viettää.

Usein niissä samoissa ohjeissa, joissa neuvotaan seuraamaan sydäntä, puhutaan jotain omista vahvuuksista sekä asioista jotka saavat sinut tuntemaan onnea. Ensin ajattelin, että enhän minä osaa tehdä juuri mitään. Olen pätevä talousasioissa, mutta niitä teen jo työkseni. Olen hyvä valmentamaan, mutta sitäkin teen jo sivutyökseni. Mietin myös, että mikä saa minut onnelliseksi ja tuntemaan itseni tärkeäksi. Yksi merkittävimmistä asioista on muiden auttaminen, mutta sitäkin tavallaan jo teen. Ainakin kuvittelen, että lukemalla blogiani ihmiset oppivat jotain, joka tekee heidän elämästään parempaa.

Lopulta totesin, että omat keinoni eivät enää riittäneet. Onneksi lähipiiristäni löytyi henkilö joka viettää minun silmilläni katsottuna juuri sellaista elämää, jota kuvittelen itse haluavani. Kerroin hänelle ajatuksistani ja sain tarjouksen tehdä hänen avustuksellaan urasuunnitelmani. Kävin tarjoukseen kiinni kuin koira makkaraan.

Keskustelu oli silmiä avaava. Ymmärsin monia asioita myös siitä, mitä minun olisi kannattanut tehdä toisin nykyisessä työpaikassa, jotta olisin viihtynyt paremmin. Samalla myös muut palaset loksahtivat paikalleen. Näin siitä huolimatta, että sparrauskaverini oli ehkä enemmän perinteisen uran kannalla.

Onko sinun lähipiirissäsi joku kuka elää sellaista elämää minkä haluat? Älä pelkää pyytää neuvoa, monet tarjoavat niitä jopa mielellään ja kysymällä et häviä mitään.

Seuraava askel unelmani löytämiseksi oli listata ylös rajaehtoni sekä nykyinen osaamiseni:

  • Vapaus valita oman työpanoksen ja loman suhde (9/3)
  • Pitää ansaita riittävästi, jotta pysyn elossa (ja erossa säästöitäni)
  • Vahvat taidot henkilökohtaisen ja yritysten taloudenhallinnasta
  • Pitkä kokemus valmennuksesta urheilun parissa
  • Tarve ja halu auttaa toisia ihmisiä

Listaa katsoessa vastaus on selvääkin selvempi. Minusta tulee…(rumpujen pärinää)… Talouden Personal Trainer. Siinä on ammatti, jossa pääsen yhdistämään osaamiseni, intohimoni, vahvuuteni ja pääsen tekemään työtä, jolla on minulle oikeasti merkitystä. Uskon vahvasti siihen, että jokainen pystyy vaurastumaan. Joskus tarvitaan vain joku näyttämään hieman suuntaa. Joku joka auttaa suunnittelussa, poistaa rahastressin ja pitää sinut tilivelvollisena, kun mielesi tekisi luistaa. Ehkä jopa se joku, joka auttaa tekemään unelmista totta.

Unelmasta tavoitteeksi

Pelkkä unelmointi ei riitä. Unelmista tehdään totta vasta, kun unelma muutetaan tavoitteeksi ja tehdään suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi.

Yksi Joulupukin tarinan arvokkaimmista opetuksista on se, että jos asiaa ei voi nähdä, sitä ei voi tehdä. Pitää pystyä kertomaan, että miten aikoo onnistua tavoitteessaan. Yleensä tähän aikaan tehdään lista tavoitteista, jotka aikoo kuluvan vuoden aikana valloittaa. Olin jo tekemässä samoin, mutta sitten törmäsin toiseen Forever Joble$$in postaukseen How To Achieve Your Goals. Nimensä mukaisesti postaus kertoo sitä miten saavuttaa tavoitteet. Suurin ero verrattuna muihin kirjoituksiin tavoitteiden saavuttamisesta on se, että artikkelissa ei puhuta tavoitteista, vaan siinä keskitytään yhteen ainoaan tavoitteeseen.

Juoni on siinä, että jos vuodelle 2016 saa asettaa vain yhden tavoitteen, pitää sen toteutuessaan mullistaa elämäsi. Tarkoitus ei ole aiheuttaa negatiivista stressiä, vaan heittää hyvästit stressille toimivan systeemin avulla. Tavoite pitää olla saavutettavissa. Kun kaikki energia ja keskittyminen kohdistetaan yhteen tavoitteeseen, on sen saavuttaminen merkittävästi multiversiota todennäköisempää. Lisätavoitteet vain veisivät aikaa pois siltä mikä on oikeasti tärkeätä.

Sen yhden tavoitteen voi jakaa pienempiin osatavoitteisiin. Kaikkien pitää kuitenkin tähdätä päätavoitteen saavuttamiseen ja mielellään edesauttaa onnistumista jakamalla iso tavoite pienempiin suupaloihin.

Oma tavoitteeni

Vuoden 2016 lopussa yritystulojeni kassavirta on niin suuri, että pystyn sen voimin rahoittamaan elämäni kestävältä pohjalta reunaehtojeni mukaisesti.

Yksinkertaista, mutta niin tehokasta. Tavoitteen saavuttaminen mullistaisi elämäni täysin. Käytännössä se tarkoittaisi, että minun ei enää koskaan tarvitse tehdä ”oikeita” töitä. Tavoitteeni jättää tilaa useille eri toimintatavoille, mutta pääasiassa yritän kasvattaa urheiluvalmennuksista saamiani tuloja sekä lisäksi käynnistää talouden personal trainer palvelun.

Mikä on sinun todellinen unelmasi tavoitteeksi muotoiltuna?

Toimintasuunnitelma

Jotta tavoitteen voi nähdä, se pitää purkaa riittävän pieniin ja konkreettisiin osiin. Käytännössä tein itselleni aikataulun. Aloitin suunnittelemalla vuoden, jonka jälkeen aloin pilkkomaan sitä pienempiin paloihin. Ensin kvartaaleihin, sen jälkeen kuukausiin ja sitten yksittäiseen viikkoon.

Viime vuonna sivutuloni olivat noin 800 euroa kuukaudessa. Jotta saavutan tavoitteeni, tarkoittaisi se lähes tulojen tuplaamista verrattuna viime vuoteen. Kuvitteellisella 50 euron tuntipalkalla se tarkoittaisi 14 tunnin lisätyöpanosta kuukaudessa eli noin 3,5 tunnin lisätöitä per viikko. (Huomasithan mitä juuri tein?) Tulojen tuplaaminen kuulostaa pahalta, mutta 3,5 tunnin lisäys työviikkoon ei saa aikaan ollenkaan samanlaista reaktiota.

Vuosiohjelma (osa tavoitteet)

  • Q1 – Maaliskuun lopussa talouden personal trainer täydessä toimintavalmiudessa
  • Q2 – Tulovirta auki henkilökohtaisen taloudenhallinnan valmennuksista
  • Q3 – Syyskuussa sivutulojen kassavirta 1000 €/ kk, henkilökohtaisen talouden hallinnan asiakkaita 10 kpl
  • Q4 – Vuoden lopussa tavoite saavutettu. Yritystulot omalle tilille singautettuna 1500 € / kk

Kuukaudet Q1

  • Tammikuu
    • Kontaktoi vanhat urheiluvalmennusasiakkaat lisämyyntien toivossa
    • Varaa domain henkilökohtaisen talouden valmennuksien tuottamista varten
    • Tilaa käyntikortit Talouden Personal Trainer nimikkeellä
    • Ensimmäisten henkilökohtaisen taloudenhallinnan asiakkaiden hankkiminen
  • Helmikuu
    • Henkilökohtaisen talouden hallinnan nettisivujen rakentaminen
    • Henkilökohtaisen talouden hallinnan tuotteistaminen
    • Kerro jokaisessa mahdollisessa keskustelussa mitä alat tekemään
  • Maaliskuu
    • Henkilökohtaisen talouden valmennus toimintavalmiina
    • Yritä selvitä (toivottavasti) viimeisestä tavallisesta työpäivästä pillittämättä

Viikko-ohjelma

Viikko-ohjelma on käytännössä sama mitä käytin edellisen eläkesimulaation yhteydessä. Jo silloin totesin, että ilman aikataulu ei tekemisestä tule yhtään mitään. Aikatauluissakin on kuitenkin yksi ongelma. Jos jollekin tehtävälle varaa tietyn verran aikaa, todennäköisesti tulee myös käyttäneeksi kaiken varatun ajan tuohon tehtävään (Parkinsonin laki).

Pitää siis osata varata riittävän vähän aikaa, jotta asiat tulevat hoidetuiksi mahdollisimman tehokkaasti. Samaa lakia voidaan noudattaa myös talouden suunnittelussa. Jos rahaa on tilillä, se tulee todennäköisesti myös kulutettua. Sen sijaan jos rahaa on hieman niukemmin, se saa ihmisen innovoimaan ja toimimaan tehokkaammin.

Viikko-ohjelma koostuu neljästä työpäivästä, yhdestä opiskelupäivästä, yhdestä vapaasta ja yhdestä asioiden hoitamis/suunnittelu päivästä. Herätyskello tulee soimaan joka päivä 8:45. Päivät maanantaista torstaihin ovat työpäiviä. Keskiviikkoa lukuun ottamatta arkiaamut alkavat kehon tai pääkopan herätyksellä. Kun päivän saa hyvin käyntiin, jatkuu sama meno aina iltaan asti. Blogille on myös varattu oma laatikko, koska tekstit eivät synny itsestään. Perjantai on varattu omalle projektille, mutta käytännössä se tarkoittaa päätavoitetta avustavien taitojen opiskelua. Lauantai on pääasiassa vapaa, mutta aamupäivälle mahtuu muutama tunti valmennuksia. Sunnuntai on varattu pyykinpesuun, ruuanlaittoon yms pakolliseen sälään sekä tulevan viikon suunnitteluun.

Tämä on karkea raami, jolla lähden liikkeelle. Uskon, että työlle on varattu riittävästi aikaa ja tasapaino työnteon, vapaan, kehon treenauksen ja pääkopan kehittämisen välillä on sopiva. Suurin haaste taitaa kuitenkin olla työlle varatun ajan täyttäminen tuottavalla toiminnalla.

Pohatta_TimeTable_unelmista totta

Päiväohjelma

  • Noudata viikon aikataulua

Ainoa tapa onnistua saavuttamaan tavoitteeni vuodelle 2016 on muodostaa tavat, jotka vievät kohti tavoitetta. Siitä syystä päivän ainoa ohjelma on aikataulun noudattaminen. Tunnen itseni ja tiedän, että jos vain pääsen käyntiin, niin loppupäivä on lasten leikkiä. En tule olemaan ensimmäinen salilla, enkä viimeinen, mutta käyn siellä vielä loppuvuodesta. Mahdollista on myös se, että jos työstä tulee mielekästä, haluan käyttää siihen suunniteltua enemmän aikaa.

Minkälainen on sinun aikataulusi?

Tuumasta toimeen

Ensin on keksittävä mitä tekee, sitten suunniteltava että miten. Valitettavasti työ ei lopu siihen, vaan suunnitelman pitää vielä toteuttaa. On kuitenkin mukava tunne kun kaikki on käytännössä valmista, vain tekeminen puuttuu.

En täysin luota siihen, että pelkästään urheiluvalmennukset olisivat kestävä pohja yritystuloille. Varsinkin kun asiakkaita on vain kourallinen. Toisaalta uskon todella löytäneeni sen asian mikä antaa omalle elämälleni merkityksen auttamalla muita. Henkilökohtainen talouden valmennus on jotain mitä todella haluan tehdä.

Tekeminen on yleensä se vaikein vaihe. Ainakin tekemisen aloittaminen. Tässäkin asiassa sain apua ja varsin yllättävältä taholta. Jossain aivojeni perukoilla olen suunnitellut jo pitkään, että alan tekemään talousvalmennuksia korvausta vastaan. Ennen kuin silmäni aukesivat tässäkin asiassa ajattelin, että talousvalmennusten aloittaminen on pitkän tähtäimen suunnitelmani. Vaan kävipä niin, että nykyiseltä työpaikaltani löytyi henkilö joka on tehnyt unelmistaan tavoitteita ja myös toteuttanut niitä. Kun kerroin irtisanoutumisesta ja unelmastani hän onnitteli minua, mutta totesi samalla:

”Kuulostaa siltä kuin sinun olisi tehtävä tämä nyt, eikä vasta joskus”. Bingo!!

Taas olin kuin huomaamatta taipumassa omiin kaavoihini, jossa asioita siirretään huomiseen. Vanhat tavat ovat näköjään vielä tiukassa.

Nyt voin iloisena kertoa, että juna on startannut asemalta ja tammikuun lista on suoritettu kunnialla maaliin.

Jos kiinnostuit talouden personal trainer palvelusta niin ota rohkeasti yhteyttä. Kyseessä on pidempiaikainen ja täysin luottamuksellinen yhteistyö, jonka aikana taloutesi ruuvataan uusille urille. Koska minä olen jo jakanut kaikki lukuni, ehkä myös sinun on helpompi kertoa omasi minulle. Kaikki jakamani tieto on ilmaista ja löytyy jo tai vähintäänkin ilmestyy jossain vaiheessa myös blogiin. Ajastani tulen kuitenkin veloittamaan. Hinnoitteluni on hyvin maltillista ja omien arvojeni mukaista. Olisi aika ristiriitaista kirjoittaa palveluistani ryöstöhintainen lasku, koska se veisi pohjan koko toiminnalta. Toistaiseksi joudun palveluistani laskuttamaan, jotta voin jatkaa niiden toteuttamista myös huomenna. Kuten kuntosalilla, myös taloudessa personal trainerin palkkaaminen on usein paras vaihtoehto tulosten aikaansaamiseksi.

Blogini kautta, et (ainakaan vielä) tule löytämään yritykseni sivuja, koska haluan säilyttää jonkinlaisen anonyymiteetin. Sen sijaan yritykseni sivuilta löytyy kyllä linkki blogiini, joten nimettömyyskin on jatkossa suhteellista.

Unelmista totta

Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Jos et enää pidä työstäsi, pakkaa kamasi ja lähde. Tai säästä ensin minimi minkä tarvitset, jotta voit kokeilla seuraavaa unelmaasi ja lähde vasta sitten. Jos haluat tehdä muutoksen niin voit tehdä sen milloin vain. Muista kuitenkin, että on erittäin vaarallista siirtää asioita huomiseksi. Toisaalta voit vielä hetkeksi jäädä sivurajalle ja seurata miten minun käy. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla mitä jatkossa tulee tapahtumaan.

Muuttuuko blogini viesti? Tavallaan, mutta ilman tähänastista varovaisuutta, säästämistä ja sijoittamista en uskaltaisi tehdä nykyisen kaltaista ratkaisua. Toisaalta uutinen on erinomainen kaikille samojen asioiden kanssa painiville. Mitä jos ei tarvitakaan eläkekassaa vaan vain sopiva kassa, jonka turvin voi tavoitella todellista unelmaansa?

Jos et vieläkään ole varma mitä sinun pitäisi tehdä, niin katso mitä mieltä Gary Vaynerchuck on siitä kannattaako tehdä unelmista totta.

Loppuun yksi Warren Buffetin klassikoista:

“There comes a time when you ought to start doing what you want. Take a job that you love. You will jump out of bed in the morning. I think you are out of your mind if you keep taking jobs that you don’t like because you think it will look good on your resume. Isn’t that a little like saving up sex for your old age?” – Warren Buffet

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödyllikseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Otan mielelläni vastaan myös kehitysehdotukset, mikäli koet että artikkelista jäi puuttumaan jotakin.