Kuukausikatsaus 07 2018 – 309K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 3 056 €
  • Kustannukset 1 977 €
  • Säästöprosentti  35 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 2 902 euroa ja osinkotuloja tai ETF:ien jakamia tuottoja kilahti tilille 155 euroa. Siirryin toukokuun alusta tekemään 50 % työaikaa, mutta tuloissa on vielä vanhoja lomarahoja yms, joten pudotus näkyy vasta elokuussa. Pääomatulot ovat joko ennakonpidätysten jälkeisiä, lähdeverojen jälkeisiä tai sellaisia joista Suomen verottaja ei vielä ole vienyt osuuttaan.

Menoissa suurin erä oli viime kuun tapaan remontit. Kirjoitan tuosta mahdollisesti tarkemmin myöhemmin. Nyt remppa on onneksi loppusuoralla. Seuraavina listalla ovat totutusti asuminen, syöminen ja liikkuminen. Kategoriaan itsensä kehittäminen kuului muutama Amazonista ostettu kirja.

kuukausikatsaus-menot-2018-07_v2

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

kuukausikatsaus-menot-12kk-2018-07v2

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

kuukausikatsaus-varat-ja-velat-2018-07

Kuukauden aikana tein ylimääräisen lyhennyksen asuntolainaan, mutta muuten muutokset johtuivat markkinoista. Syitä velan pienentämisen taustoista voi lukea artikkelista Minimalismi ja paskavuoren vanki. Velkaa jäi vielä, mutta olo on merkittävästi kevyempi kuin aikaisemmin.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

kuukausikatsaus-tunnusluvut-2018-07_v2

Edelliseen kuukauteen verrattuna on nähtävissä pieni muutos eläkekassan riittoisuudessa ja hieman isommat muutokset positiiviseen suuntaan sijoitus- ja nettovarallisuudessa.

LOPUKSI

Menoni ovat turvonneet kiitettävää tahtia ja vähitellen voisi olla syytä ottaa pykälä alas päin. Lainan kohdalla tehdyt muutokset näkyvät elokuun kuukausikatsauksessa ja maksuerä putoaa lähiaikoina. Remontista ei enää pitäisi tulla lisäkuluja ja ylimääräinen vastike loppui myös. Kulujen pitäisi olla jatkossa aivan eri tasolla. Riippuu tosin siitä, että mitä projekteja keksin tulevaisuudessa.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Paskavuoren vanki ja minimalismi

paskavuoren-vanki-minimalismi
paskavuoren-vanki-minimalismi

Makasin selälläni asuntoni lattialla. Olin samaan aikaan uupunut, onnellinen ja vihainen. Uupunut, koska olin juuri käyttänyt toisen päivän putkeen kartoittaen yksi kerrallaan jokaisen omistamani tavaran. Onnellinen, koska urakka oli nyt ohi. Vihainen, koska kartoitus paljasti totuuden, johon en ollut lainkaan varautunut. Kuvittelin, että tavaraa olisi ollut jotenkin inhimillinen määrä, mutta inventaarion lopputulemasta oli minimalismi kaukana — tajusin olevani paskavuoren vanki.

(Tästä artikkelista tuli muuten suhteellisen pitkä, joten keskivertoihmisen keskittymiskyvyllä se tarjoaa lukemista useammaksikin kerraksi. Ei siis kannata turhaan hätäillä. Minimalismi odottaa kyllä. Saa ahmia kerrallakin, mutta tarinaan kannattaa suhtautua ennemmin noin 30 sivuisen kirjan tai blogisarjan, kuin yksittäisen postauksen tavoin. Taisi muuten samalla tulla henkilökohtainen pituusennätys.)

Minimalismi dokumentti kaiken taustalla

Kaikki sai alkunsa joitain päiviä aikaisemmin, kun löysin elämästäni uuden nautinnon, jonka olin kieltänyt itseltäni aina tähän päivään saakka. Olen aina ollut sitä mieltä, että maksuton tarjonta tv-ohjelmissa on riittävä ja että ei ole mitään järkeä maksaa yhdestäkään suoratoistopalvelusta. Vaan toisin kävi ja eksyin Netflixin ihmeelliseen maailman. Tämän vallankumouksellisen löydön jälkeen en ole potkupalloa lukuun ottamatta perinteisiä kanavia enää katsellut. Koukuttavin asia ovat ehdottomasti olleet dokumentit, joiden myötä sadut ja muut mielikuvituksen tuotteet eivät ole enää tuntuneet miltään.

Törmäsin Netflixissä dokumenttiin nimeltä Minimalism: A Documentary About the Important Things. Nimi kolahti heti, koska olen tänä keväänä paininut tavanomaista rankemmin ikäkriisin ja elämäntarkoituksen syövereissä. Ehkäpä minimalismi olisi vastaus siihen, mitä olen etsinyt.

Dokumentti ei itsessään tarjonnut mitään maata mullistavaa. Kyse oli lähinnä tyypillisestä jenkkiläisestä kertomuksesta, jossa päähenkilöt nousivat nevareista maineeseen ja ehkä mammonaankin. Jotain elokuvassa silti oli.

Esimerkiksi molemmat päähenkilöt olivat luopuneet työuristaan megalomaanisen korporaation rattaissa. Tähän minun oli helppo samaistua, koska olin juuri siirtynyt osa-aikaeläkkeelle. Lisäksi kumpikin päähenkilöistä vaikutti kadehdittavan ja jopa ärsyttävän onnelliselta. En ollut vielä myyty, mutta uteliaisuuteni heräsi.

Dokumentin työstäneiltä velikullilta löytyi verkkosivu The Minimalists ja sieltä useampikin kirja, joista pari päätyi omaan kirjastooni.  Ahmin kirjat kannesta kanteen muutamassa päivässä. Lisäksi lukulistalle päätyi Becoming Minimalist ja zen habits. Kotimainen Minimalismi.net sivustokin vietti jo ensimmäisen syntymäpäivänsä.

Mitä enemmän aiheeseen perehdyin, sitä enemmän minimalismista alkoi löytymään yhtymäkohtia taloudellisen riippumattomuuden kanssa. Esimerkiksi kirja Minimalism: Live a Meaningful Life määrittelee minimalismin suurin piirtein näin:

”Minimalismi on työkalu, joka auttaa saavuttamaan vapauden. Se antaa sinulle mahdollisuuden keskittyä olennaiseen – se mikä on olennaista, riippuu yksilöstä. Olemmehan me kaikki erilaisia.”

Nyt on aika sukeltaa syvemmälle minimalismin maagiseen maailmaan tai ainakin siihen maailmaan, jollaisena minimalismi on minulle näyttäytynyt.

Minimalismi: teoria

Usein minimalismin ajatus lähtee siitä, onko ihminen onnellinen. Jokainen on jossain kohtaa onnellinen, mutta aika harva on sitä suurimman osan ajasta. Aina tulee mutkia matkaan ja kyrpiä otsaan, mutta nyt ei ole kysymys siitä. Iso osa meistä etsii onnea ja jopa jahtaa sitä, mutta tällä tavoin se harvoin löytyy. Keskivertoihminen on lähempänä onnetonta kuin onnellista.

Onnimetsällä

Suurin haaste on juuri tuo onnellisuuden jahtaaminen. Jahdin odotuksena on ikuinen onni, mutta palkintona on ehtymätön jano. Haluamme aina enemmän ja enemmän.

”Sitten, kun ansaitsen X euroa kuukaudessa, voin olla onnellinen”

Samaa ajatusta voi soveltaa parempaan ulkonäköön, hienompaan hilavitkuttimeen, nopeampaan autoon, isompaan taloon tai kiiltävämpään kelloon  — sitten, kun minulla on enemmän kuin nyt. Seuraava palkankorotus, lukaalin laajennus tai palkinnon pokkaaminen eivät kuitenkaan tuota kestävää onnea. Näitä seuraa hetken huuma ja koska tuo tunne on niin valtavan ihana ja voimakas, jäämme janoamaan lisää. Huumaan kuitenkin turtuu, hedonistinen adaptaatio tekee tehtävänsä ja me jäämme entistä himokkaimmiksi.

Älä tyydy liian vähään — enemmän on parempi

Yhteiskunta on suunniteltu ruokkimaan himojamme. Lähes kaikki mainonta, monet lehtiartikkelit ja julkisuudessa esiintyvät idolit edistävät yhtä ja ainoaa tarkoitusta — sitä, että myös sinulla pitäisi olla aina vähän enemmän sitä ja vielä enemmän tätä. Mitä enemmän sinulla on, sitä onnellisempi olet. Jos et laukkaa tässä tahdissa, olet luuseri.

Haaste ei ole siinä, minkälaisia elämyksiä paremman tavoittelu meille tarjoaa. Onnistumisista saa ja kuuluukin nauttia. Moni hyväkin asia olisi jäänyt tekemättä, jos ihmiset eivät tavoittelisi jotain parempaa. Haaste on siinä, että kun aina jahtaa jotain sellaista, mikä ei tule kestämään, ei koskaan ehdi nauttia siitä mitä jo on.

Lisäksi jahtaaminen liittyy yleensä enemmän jonkun muun ambitioihin ja ihminen vain tempaantuu mukaan, kun kaikkialla toitotetaan, että näin kuuluu tehdä. Eikä tämä ole ihme, jos miettii, että kuinka monta tuhatta kertaa päivässä mainokset kertovat meille, että mitä meidän kuuluisi tavoitella ja pitää arvossa.

On inhottavaa toimia viestintuojana, mutta todennäköisesti sinun elämäsi on isossa kuvassa täysin tarpeeton. Vähitellen alan hyväksymään, että niin on myös minun. Realismia on se, että valtaosa ihmisistä kuuluu kategoriaan keskiverto tai alle. Hyvä uutinen on se, että se on täysin sallittua.

Vika on ainoastaan siinä, että millä mittareilla luokittelemme keskiverron.

Arvot määrittävä mittariston

Mittarit pohjautuvat arvoihimme, jotka sanelee tällä hetkellä hyvin pitkälle media. Median puolestaan tuottavat yritykset. Yritys taas on instituutio, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa sen osakkeen omistajille eli saada sinut ostamaan mahdollisimman paljon heidän tuotteitaan tai palveluitaan. Näin yhteiskunnan arvoiksi muodostuu asioita, kuten raha, ahneus ja ylpeys.

Mittarit

Jos ihmisen hyvyyttä mitataan siinä, että kuinka paljon hän tienaa kuukaudessa tai että kuka on suurimman paskavuoren valtias, ei ole suurikaan ihme, että iso osa ihmisistä on onnettomia. Vielä naurettavampi mittari on se, että kuka pystyy kuluttamaan eniten kuukaudessa. Jossain määrin kuluttaminen on pakollista, mutta ylenpalttinen tuhlaaminen ei koskaan. Ennen vanhaan tuhlari oli haukkumasana, nykyään se on enemmänkin standardi.

Vertailu ei koskaan tuota onnea eikä elämä ole kilpailu. Miten voi edes verrata yhtä ihmistä toiseen, kun jokainen on täysin erilainen, elää omaa elämäänsä ja arvostaa eri asioita? Ja jos täytyy verrata, niin ehkä olisi aika siirtyä käyttämään uusia mittareita.

Ensimmäinen askel kohti merkitystä

Onni ei löydy etsimällä, joten minimalismi suuntaa ajatukset merkitykseen. Merkityksen kautta löytyy lopulta myös onni. Rikas Erakko kirjoitti mainiosti blogissaan:

”Meidän pitää keksiä elämällemme tarkoitus. Ne jotka sen löytävät, viettävät yleensä melko hyvän elämän. Toiset ovat hukassa, eivätkä koskaan tätä keksi. He saavat elämästään paljon vähemmän irti. Ei silläkään tietysti isossa kuvassa mitään merkitystä ole – mielekäs elämä on ihan yhtä tarpeeton kuin hukattu elämäkin. Mutta matkasta vain nautti enemmän, jos keksimme sille jonkun merkityksen.”

Merkitystä voi lähestyä myös, kuten Osinkoinsinööri artikkelini Vapaus kommenteissa:

”Suurimmalla osalla meistä ei ole mitään merkitystä yhteiskunnan kannalta ja emme tee isoja muutoksia maailmassa. Voimme kuitenkin olla merkittäviä yksittäisten ihmisten elämässä, joka antaa omasta mielestäni ”tarkoitusta” elämään. On vaikeampaa olla merkittävä ja arvostettu henkilö koko maailman silmissä kuin yksittäisen ihmisen.”

Ylitsepursuava kaiken paljous vaikeuttaa merkityksen löytämistä. Liikaa tavaraa, liikaa sitoumuksia tai muuten vain liian kiire. Kaaoksen keskellä merkitys jää usein piiloon. Sen takia minimalismissa karsitaan ensin ylimääräinen, jotta voi sitten keskittyä olennaiseen.

Eroon ylimääräisestä

Ennen kuin tutustuin minimalismiin tarkemmin, kuvittelin että kyse on siitä, että luovutaan mahdollisimman suuresta määrästä tavaraa ja säilytetään mahdollisimman vähän esineitä. Sen jälkeen kilpaillaan muiden minimalistien kanssa, että kenellä on vähiten tavaraa tai että kuka pystyy elämään yhdellä t-paidalla aina hautaan saakka. Tällainen totuus olisi ollut kovin masentava, koska kyse olisi ollut vain päälaelleen käännetystä vertailusta. Kyse on onneksi paljon muusta, kuin absoluuttisesta esineiden määrästä.

Mikä on ylimääräistä?

Ylimääräisistä esineistä hankkiudutaan eroon, koska ne ovat nimensä mukaisesti ylimääräisiä. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että mikä on optimaalinen esineiden määrä. Se riippuu täysin yksilöstä ja yksilökin muuttuu ajan kuluessa.

Esimerkiksi keräily on minimalistille täysin sallittu harrastus. Jos kokoelma on sellainen, mikä tuottaa iloa päivästä toiseen, ei siitä kannata luopua. Sen sijaan, jos kokoelma on varastoituna mökin liiterissä ja unohdit jo, että sellainen on olemassa, tulee luopuminen ajankohtaiseksi.

Minimalismissa kyse ei ole luopumisesta, vaan siitä että säilytetään ne tavarat, jotka tuottavat eniten onnellisuutta.

Ne esineet ja asiat mitä käyttää päivittäin ja jotka tuottavat aina iloa kannattaa säilyttää, mutta muista hankkiutua eroon. Lisäksi aina kannattaa kyseenalaistaa, että kuinka suuren osan identiteetistään antaa määrittyä tavaroiden perusteella.

Omistaminen tuo onnea, ainakin tiettyyn rajaan asti

Fyysiset esineet lisäävät ihmisen onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi auto saattaa tuoda merkittävästi lisää vapautta ja mahdollistaa helpon liikkumisen, mutta 10 autoa eivät nosta onnellisuutta samassa suhteessa. Perus kärry toteuttaa tehtävänsä lähes yhtä hyvin kuin superauto, joten onnellisuus ei lisäänny merkittävästi, vaikka kuinka jahtaisi aina vain nopeampaa menopeliä.

Karsiminen on helpointa aloittaa fyysisistä esineistä ja materiasta. Varma merkki ylimääräisestä tavarasta on esimerkiksi se, että esine on säästössä ”varmuuden vuoksi”. Toinen helppo tunniste on se, että et muistanut edes omistavasi asian tai et ole sitä aikapäiviin käyttänyt. Jos et ole varma tarvitsetko jotain, pakkaa tavara talteen ja laita siihen eräpäivä. Jos et eräpäivään mennessä ole sitä käyttänyt, voit hyvillä mielin luopua siitä.

Omistatko oikeasti esineesi?

Esineiden ja asioiden omistaminen onkin jännä juttu. Ostaessasi uuden tavaran, saatat ajatella, että nyt sinä omistat sen. Todellisuudessa usein käy niin, että lopulta tavarasi omistavat sinut. Tässä kohtaa sinusta tulee vanki.

Mitä enemmän tavaroita omistat, sitä enemmän tarvitset tilaa niiden säilyttämiseen. Mitä enemmän tilaa tarvitset, sitä enemmän saat tehdä töitä, että sinulla olisi varaa maksaa tuosta tilasta. Mitä enemmän maksat, sitä enemmän joudut todennäköisesti käyttämään aikaa tilan säännölliseen siistimiseen. Lisäksi valtaosa tavaroista ja asioista kaipaa huolenpitoa tai kunnostusta. Taloa pitää korjata, auto pitää huoltaa, kännyn särkynyt näyttö pitää vaihtaa ja kukat täytyy kastella.

Tutkimusmatkalla minimalismiin löytyi myös erittäin hauska fakta: Ihminen käyttää keskimäärin vuoden elämästään kadonneiden tavaroiden etsimiseen. Siis vuoden! Käytetty aika saattoi vaihdella hieman lähteestä riippuen ja viittasi yleensä amerikkalaisiin, mutta niin tai näin, aikaa menee varmasti merkittävästi hukkaan.

Ylimääräisistä tavaroista luopumalla saa vallattua takaisin omaa vapauttaan. Romujen jälkeen seuraava kysymys on sitten se, että millä muilla elämänalueilla minimalismia olisi mahdollista soveltaa? Asiat saattavat liittyä ajankäyttöön, statukseen, mukavuudenhaluun tai virheelliseen identiteettiin, joka pohjautuu esimerkiksi pelkkään ammattiin.

Kun ylimääräinen on karsittu, on mahdollista alkaa keskittyä olennaiseen. Tässä suhteessa säästäminen ja minimalismi vievät kohti samaa lopputulosta. Molemmat pistävät miettimään, että mikä on oikeasti tärkeätä — sitä kuka minä olen nyt ja kuka haluan olla tulevaisuudessa.

Merkityksen löytäminen

Tähän asti taloudellinen riippumattomuus on ollut minulle mekanismi vapauden tavoittelussa. Eittämättä myös minimalismi ja ylimääräisestä luopuminen palvelevat tätä tarkoitusta. Ja mikä parasta — minimalismi on selkeästi nopeampi tie kohti päämäärää kuin sijoittaminen ja säästäminen.

Taloudellisessa riippumattomuudessa olen kuitenkin aina jäänyt ajatuksissani jumiin siinä kohdassa, kun olisi tarkoitus päättää, että mitä elämältään oikeasti haluan. On erittäin helppoa sanoa tekevänsä mitä ikinä huvittaa. Mutta mistä asioista se merkitys oikeasti löytyy?

Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa, mutta positiivinen yllätys minimalismissa oli se, että sen parissa toimivat ovat ainakin tehneet omia tulkintoja siitä, että mikä voisi tehdä meidät onnelliseksi ja miten jokainen voisi kokea elämänsä merkitykselliseksi.

Esimerkiksi kirjassa Minimalism: Live a Meaningful Life merkityksen löytäminen tapahtuu elämällä viiden arvon mukaisesti:

  1. Terveys (health)
  2. Ihmissuhteet (relationships)
  3. Intohimot (passion)
  4. Kasvu (growth)
  5. Myötävaikuttaminen (contribution)

Jokainen arvo on tarpeellinen — yhdenkin puuttuminen voi heikentää elämän laatua merkittävästi. Terveys ei ole maali, vaan enemmänkin kulkuneuvo. Sen avulla niin moni asia on mahdollinen.

Yleensä asiat ovat parempia jaettuna jonkun kanssa ja meidän pitäisi arvostaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Ei sellaisina kuin toivoisimme heidän olevan.

Intohimo harvoin kohdistuu yhteen yksittäiseen asiaan, vaan sitä on mahdollista löytää lähes mistä tahansa. Mitä enemmän kokeilee, sitä todennäköisemmin löytää intohimonsa. Se voi löytyä työstä, toimimalla vapaaehtoisena tai vaikka harrastusten kautta.

Ilman kasvua kaikki kävisi ennen pitkää tylsäksi. Kasvun myötä koemme tarvetta myötävaikuttaa myös muiden ihmisten elämään ja jostain syystä ihmisen oma elämä saa suuremman merkityksen, kun se tuottaa lisäarvoa myös muille.

Myötävaikuttamisessa voi olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että yrittää tehdä jokapäiväisistä kokemuksista miellyttävämpiä niin itselle kuin muille. Aina voi miettiä, että miten tästä asiasta voisi tehdä mukavamman tai miten siitä voisi löytää enemmän iloa. Usein iloa voi löytää epämiellyttäviltä vaikuttaviin asioihin, kun niitä katsoo pidemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi säästäminen ei aina heti tunnu mukavalta, mutta sen tulevaisuudessa tuoman vapauden ja turvan kautta voi löytää iloa myös tähän hetkeen.

Mitä eroa on kasvulla ja ehtymättömällä janolla?

Minimalismi ja sen teoria kuulostivat hyvinkin loogisilta. En kuitenkaan hahmottanut, että mitä eroa on kasvulla ja sillä, että haluaa aina vain enemmän. Eikö kasvamisessa ja oppimisessa ole kyse juuri siitä, että pitää aina saada enemmän?

Ihmiset on suunniteltu niin, että he yleensä pyrkivät aina parempaan. Kyse ei ole bugista, vaan ominaisuudesta. Luolamiesaikoina tällainen ominaisuus ei aiheuttanut ongelmia, koska ylimääräistä tuskin oli, vaikka kuinka yritti hamstrata. Paremman ja enemmän haluaminen muodostuu ongelmaksi vasta, kun se kohdistuu väärin asioihin tai liian moneen asiaan.

En ymmärtänyt kasvun ja fyysisten esineiden tai turhanpäiväisen statuksen tavoittelun eroa ennen kuin käteeni osui seuraava tietoa tihkuva teos. Tämä oli puhdas onnenkantamoinen. Joku kiitti Twitterissä Jari Sarasvuota kirjavinkistä ja tuo kiitos sattui osumaan omiin silmiini. Kirja oli nimeltään The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Kerrankin otsikko, joka sytytti heti! Ja mikä parasta, kirja sopi mainiosti minimalismi teemaan.

Hyvin tiivistettynä kirjan pointit:

  • Perinteisesti unelmat keskittyvät siihen mitä sinulla ei ole, joka lisää onnettomuuden tunteita.
  • Yksinkertaistamalla ja keskittymällä olennaiseen on sinun mahdollista löytää avaimet hyvään elämään. Esimerkkeinä olennaisesta ystävät, perhe ja täydellinen golf svingi (yllätys, että olin heti koukussa).
  • Olet itse vastuussa kaikesta elämässäsi, vaikka et ole aina syyllinen tapahtumiin. Voit aina valita, että miten reagoit eri tilanteissa. Negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleja ja usein vihje siitä, että jonkin asian pitää muuttua.
  • Tulet olemaan yleensä väärässä. Mielentila ”olen väärässä” mahdollistaa uuden oppimisen.
  • Elämä on ongelmien ratkomista ja onnellisuus riippuu siitä, että minkä tason ongelmia ratkoo. Warren Buffetilla on rahaongelmia, mutta niin on myös kodittomalla puliukolla. (Tämä ei silti tarkoita, että enemmän olisi aina parempi.)
  • Vapaus ei itsessään tarkoita mitään, mutta se antaa tilaisuuden keskittyä siihen millä on merkitystä.
  • Kukaan ei ole selvinnyt elämästä hengissä. Paras tapa hyväksyä kuolema, on omaksua elämänarvot, jotka palvelevat muita sen jälkeen, kun sinä olet multaa. Myös tavoitteet on parempi muotoilla arvoiksi — näin tavoitteista tulee jatkuva prosessi yksittäisen tapahtuman sijaan.
  • Hyväksymällä oman epätäydellisyytesi, huomaat, että olet riittävä sellaisena kuin olet.

Monet ajatuksista olivat hyvin lähelle samanlaisia kuin minimalismissa. Palapelin puuttuva ja ajatukset täydentävä palanen oli kuolema.

Mikä ero on siis kasvulla ja enemmän fyysisen tavaran tavoittelulla?

Kasvu on jotain sellaista, mikä mahdollistaa suuremman myötävaikuttamisen. Myötävaikuttaminen lämmittää mieltäsi vielä pilvenreunalta. Se, että kuinka suuren paskavuoren valtias olit, ei kiinnosta sinua enää pätkääkään. Tosin usein paskavuorikin voidaan muuttaa sellaiseen muotoon, että se tuottaa myötävaikuttamista.

Kyse on niinkin pienestä asiasta, että ulkoiset asiat lämmittävät hetken, mutta sisäinen lämpö kestää paremmin aikaa ja elämää. Ehkä ulkoiset asiat ovat vähän sama, kuin kusisi pakkasella housuun — hetken on oikein lämmintä, mutta onni ei kestä kovin pitkään.

Minimalismi: käytäntö

Kaikki on hienoa ja helppoa — ainakin teoriassa. Käytäntö saattaa usein osoittaa muuta. Ja kuten todettua, jokainen ihminen on erilainen. Juuri tästä syystä minun käsitykseni minimalismista ei ole samanlainen kuin sinun. Esimerkiksi perheen koko tai harrastukset saattavat vaikuttaa merkittävästi siihen, että minkälaisen tulkinnan minimalismista tekee. Jokainen voi tilanteesta riippumatta tehdä oman tulkintansa.

Oma polkuni minimalismin labyrintissa on kulkenut suurin piirtein näin:

  1. Koe onnettomuuden tunteita, vaikka kaikki on oikeasti paremmin kuin hyvin
  2. Ymmärrä, että nykyisessä elämäntyylissä on valuvika jo yhteiskunnan tasolla
  3. Aloita muutos hankkiutumalla eroon ylimääräisestä tavarasta
  4. Sitten hankkiudu eroon ylimääräisestä muillakin elämänosa-alueilla
  5. Keskity parempiin arvoihin ja linjaa toimintaa niiden mukaan
  6. Elä onnellisena elämän loppuun saakka

…Tai näin ainakin ajattelen sen menevän. Kohdat 1-4 olen saanut aika hyvin mallilleen, vaikka työ jatkuukin vielä. Koen tällä hetkellä olevani jossain nelosen ja vitosen välimaastossa.

Vaihe 1: Onnettomuuden tunteet

Huolet etenevät tarvehierarkian mukaisesti. Mitä paremmin asiat ovat eli mitä korkeammalle pyramidissa kiivetään, sitä suuremmat merkityksen saavat asiat, joilla ei enää ole mitään tekemistä perustarpeiden ja selviytymisen kanssa. Edellisellä askelmalla seisoessa ei seuraavan askelman ongelmilla ole mitään merkitystä, mutta kun astuu askelman ylöspäin, tuntuvat sen tason ongelmat yhtä piinaavilta, kuin miltä edellisen tason ongelmat aikanaan. On uskomatonta, miten pienistäpienimmätkin vastoinkäymiset voivat tuntua ahdistavan suurilta.

Kun kaikki muut huolet ja murheet on taklattu, voi siirtyä pohtimaan elämää ja sen merkitystä. Jos merkitystä ei löydy, tullaankin aika inhottavaan tilanteeseen. Itselläni kävi näin, kun huomasin käyttäväni suurimman osan ajastani tekemällä työtä, jonka merkitys jää hyvin suhteelliseksi. Tykkään kyllä työstäni ja aion sitä edelleen jatkaa, mutta vaikka kuinka hyvin hommani hoitaisin, ei kenenkään elämä siitä muutu paremmaksi. Ei ollut helppoa myöntää, että kyse oli aikamoisesta itsepetoksesta.

Kaikki oli näennäisesti erinomaisesti. Mukava työ, säästöt karttuivat, tärkeitä ihmisiä keiden kanssa jakaa asiat, koti pään päällä ja ravintoa riittävästi jopa elintasomahan kasvattamiseksi. Silti tuntui, että kaikki ei ollut kohdallaan.

Olenko itse rikki vai missä on vika?

Ensin ajattelin, että ehkä olen harvinaisen lahjakas olemaan tyytymätön siihen mitä minulla jo on. Vähitellen selvisi, että kyse on suuremmasta epidemiasta. Katsoessani dokumenttia Avicii: True Stories, koin melkoista samaistumisen tunnetta, vaikka omasta menestyksestäni ei voi edes puhua samassa lauseessa Aviciin kanssa.

”There’s a tick in every box. Why am I not happy? -Tim Bergling / Avicii”

Jos näin menestynyt, hyvin toimeentuleva ja omaa unelmaansa toteuttava ihminen voi olla onneton, niin meissä tavallisissa tallaajissa on pakko löytyä suuri massa, joka kokee samaa onnettomuutta omasta tilanteestaan. Ratkaisuja on pakko olla muitakin, kuin se kaikkein lopullisin. Ja niin päädyin etsimään ratkaisua.

Vaihe 2: Yhteiskunnassa on valuvika, joka aiheuttaa onnettomuutta

Tämä vaihe on oikeastaan purettu auki jo artikkelin alussa eli minimalismin teorian yhteydessä, mutta lyhyesti kertaus: yhteiskunta ja media tuottavat arvot, joita meidän on tarkoitus jahdata hullun kiilto silmissä. Valitettavasti nämä arvot eivät tuota kestävää onnellisuutta, vaan ainoastaan hetken huuman.

Vaihe 3: Tavaroista luopuminen

Ennen kuin laskin kuinka monta tavaraa minulla oikeasti on, kuvittelin, että niitä on ehkä muutama sata. Eihän säästäväisellä elämäntyylillä nyt kerry juurikaan turhaa roinaa. Ja voi kuinka väärässä olinkaan.

Inventaario

Lähestyin minimalismia samalla tavalla kuin taloutta. Jotta voisin tietää mitä minun pitää tehdä, täytyisi ensin saada selville lähtötilanne. Inventaario kesti kokonaisuudessaan pari päivää. Laskin huone, kaappi ja laatikko kerrallaan, kuinka monta tavaraa niiden sisällä oli.

Kulutustavarat tai oikeammin kertakulutushyödykkeet jätin pois laskuista. En siis laskenut, kuinka monta lihapullaa omistan, vaan tyydyin nauttimaan niistä ainoastaan ravintona. Samoin jätin laskuista muun ruuan, hygieniatuotteet, ruuvit ja pesuaineet. Näitä nyt on tilanteesta riippuen aina vaihteleva määrä. Sen sijaan laskuihin otin mukaan jokaisen sukan ja kengän erikseen, jokaisen kynän, jokaisen klemmarin ja jokaisen ruokailuvälineen. Laskenta on tehty soveltaen tiettyä taiteilijan vapautta.

Laatikoihin ja kaappeihin oli kertynyt ties mitä, mutta tässä muutamia älyttömimpiä poimintoja:

  • Laatikollinen rikkinäisiä sukkia ja boksereita
  • Lahden sotilaskodin munkki + kahvi lahjakortti vuodelta miekka ja kivi
  • Vanha parkkisakko vuodelta 2016
  • Laatikollinen vanhoja laskuja vuodesta 2008 lähtien

Olikohan nämä kaikki pakko säästää?

Laskennan lopputulema päätyi siihen, että omistan karvan alle 2000 esinettä. Ensimmäinen ajatus oli se, että kylläpä on tullut mokattua ja tästä on minimalismi ihan helvetin kaukana. En todellakaan käytä 2000 esinettä päivittäin. Vähän aikaa velloin jopa itsesäälissä ja ajattelin, että minut kuuluisi hukuttaa tavaroihini. Se olisikin aika mielenkiintoista, jos jokaisen pitäisi säilyttää omat jätteensä omalla tontillaan tai että edes kerättäisiin statistiikka siitä, että kuinka paljon kuormitusta meistä jokainen tälle pallolle aiheuttaa.

Kriittinen tarkastelu: Mikä tavara oikeasti lisää onnellisuuttani?

Sitten alkoi tavaroiden kriittinen tarkastelu suuntana minimalismi. Mikä oikeasti tuo lisäarvoa elämään? Onko tämä esine vapauteni arvoinen? Kumpi tuottaa enemmän onnea, vapaus vai käsillä oleva tavara?

Projekti alkoi mallikkaasti vauhdilla. Noin 50 asiaa sain heitettyä pois (eli kierrätettyä, myytyä tai annettua) hetkessä, mutta sitten alkoi tulla epäilyksiä. Kaapista löytyi kaksi paria juhlakenkiä, joita olin käyttänyt ehkä kerran. Raaskiiko näistä nyt luopua? Mitä jos tarvitsen niitä vielä?

Projekti pysähtyi hetkeksi, kun eihän nyt säästäväinen mies voi hyvää tavaraa pois antaa. Tavaraan voi syntyä yllättävän voimakas tunneside. Se ei kuitenkaan ollut riittävä syy säilyttää kenkiä, että ne olivat hyvässä kunnossa ja saattaisin joskus ehkä käyttää niitä. En ollut käyttänyt tähänkään mennessä, joten ne olivat tarpeettomat. Piste.

En ole ollut läheskään varma, että tavaroista luopuminen on parempi ratkaisu kuin niiden säilyttäminen. Itseni kannalta hankkiudun niistä mielelläni eroon, mutta aika harvoille tavaroille löytyy lopulta järkevää käyttöä. Suurimmalla osalla on jo tarpeeksi kaikkea. Toivoin, että minimalismi olisi tullut vastaan jo ennen kuin hommasin kaiken roinan. Podin huonoa omatuntoa myös ympäristön puolesta, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Ehkä olen tulossa vanhaksi.

Jaksoin aluksi pitää kirjaa siitä, että mikä kaikki tavara lähtee. Silloin olin luopunut noin neljäsosasta, mutta sen jälkeen on lähtenyt vielä reilusti lisää. Ehkä joskus on aika uudelle inventaariolle, mutta toisaalta absoluuttisella määrällä ei ole mitään merkitystä.

Onnea tuottavat tavarat

Toistaiseksi onnea tuottavia tavaroita olen löytänyt kovin vähän. Yksi tähän kategoriaan kuuluva on kannettava tietokone, koska kirjoittaminen tuottaa itselleni onnellisuutta. Periaatteessa mikä tahansa kynä ja paperi riittäisi. Tai vähintäänkin mikä tahansa läppäri. Päädyin kuitenkin käyttämään läppärinhankintaan lähes 1000 euroa. Hetkeäkään en ole tuota katunut ja joka kerta, kun näen koneen, koen tyytyväisyyttä siihen.

Toinen onnea tuottava kategoria ovat työkalut. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että näitä on aika paljon ja eivät ne ole käytössä kovinkaan usein. Silti niiden avulla tehdyt projektit tuottavat paljon onnellisuutta. Mielelläni kyllä vuokraisin kaiken ennemmin kuin omistaisin, mutta siihen ei tällä hetkellä ole tarjolla järkevää ratkaisua ainakaan omalla asuinalueellani.

Kolmas asia mikä ei nyt varsinaisesti tuota onnea, mutta ei myöskään aiheuta stressiä on yksittäisen tavaran lukumäärä. Tarkoitan tällä sitä, että samanlaisia lautasia on mukava omistaa useampi kappale ja ne pinoutuvat nätisti kaappiin. Sen sijaan eri kokoiset ja eri muotoiset aiheuttavat selkeästi enemmän ahdistusta.

Neljäs ja suoraan onnellisuuteen liittyvä asia ovat harrastusvälineet. Harrastukset ja minimalismi eivät oikein kulje käsikädessä, koska harrastusvälineitä kertyy älyttömän helposti vähän joka tarkoitukseen. Näistä luopuminen on tuntunut itselleni vaikealta, vaikka aika harva harrastus kuuluu säännölliseen valikoimaan. Aika kun ei vain riitä kaikkeen.

Paperit

Paperit ovat yksi salakavalimmista vapaussyöpöistä ja sotkustressin aiheuttajista. Ne tekevät pesiä erilaisille pöytäpinnoille ja kaikille mahdollisille tasoille. Pinoja kertyy sinne tänne. Lisäksi ne saattavat piiloutua laatikoihin ja kansioihin, jotta niitä ei löydettäisi.

Omasta valikoimastani löytyi ainakin 30 mapillista papereita. Vanhoja laskuja, piirustuksia, lehtileikkeitä, sopimuksia ja muita vastaavia. Lisäksi erilaisia muistilappuja oli siellä täällä.

Nyt omistan enää yhden kansion, koska ajattelin, että jos joku pyytää joskus nähdä koulu- tai työtodistuksia, niin näistä on alkuperäiset versiot tallella. Noin 80 % papereista oli tarkemmin katsottuna täysin turhia, joten ne lähtivät keräykseen. Loput 20 % päätyivät elektroniseen arkistoon.

Tavallaan kyse on huijaamisesta, koska en luopunut kaikista papereistani, vaan säästin ne eri muodossa. Tässä kuitenkin toimii vanha kikka – out of sight, out of mind. Tiedän, että löydän ne tarvittaessa, mutta en tarvitse fyysistä tilaa niiden säilömiseen. Näin paperit eivät aiheuta pään vaivaa.

Omalla koneella tietojen säilyttämisen koin liian suureksi riskiksi, joten siirryin pilviaikaan. Muutenkin koneella on käytännössä elämäntyöni, joten stressiä on vähemmän. Pidän pilven kaatumista tai tietojen varastamista pienempänä riskinä, kuin fyysisen koneen tai kovalevyn hajoamista. Nyt kaikki on aina mukana, minne ikinä kuljen.

Ja jos jotain sattuu kiinnostamaan, niin muistiinpanot pidän Evernotessa ja kaiken muun koti on Sync.com.

Kasvit

Ennen minimalismiprojektia kodissani oli tasan yksi kasvi. Se oli asunut täällä yhtä kauan kuin minä. Kannoin kasvista huolta, kastelin ja annoin ravinteita.

En voi sanoa, että kasvi olisi tuottanut minulle merkittävästi onnea tai muutenkaan pitänyt seuraa. Päätin viedä sen pihalla muiden kasvien joukkoon. Kävi ilmi, että kasvi ei nauttinut uudesta vapaudestaan, vaan palmulta lähti nirri. Hups.

Onneksi minä selvisin ja pääsin vapaaksi hoitamisen vaivasta.

Tunnepitoiset esineet ja valokuvat

Mitä enemmän minimalismi on vallannut ajatuksiani, sitä enemmän olen tullut siihen johtopäätökseen, että tavaroihin ei kannattaisi sitoa tunteita. Jos esineellä on funktio ja sitä käyttää, se on todennäköisesti tärkeä. Jos esine on säilössä, koska se liittyy johonkin mitä tapahtui joskus, voi siitä yhtä hyvin luopua. Luulisi, että tärkeät muistot säilyvät ilman tavaraakin. Jos eivät, niin tuskin niitä tulee kovin ikävä.

Projektin aikana huomasin, että kun ensimmäisen kerran otin esiin muistotavaran, en pystynyt siitä luopumaan. Muistot tulivat mieleen ja kiintymys voitti. Siirryin eteenpäin ja käsittelin muita tavaroita välissä. Niistä luopumalla muistotavaratkin alkoivat tuntua vähemmän tärkeiltä. Väkisin ei mistään kannata luopua, mutta omalla kohdallani uskon, että oikea ratkaisu. Haluan luopua taakasta, joka kulkee muistoesineiden mukana.

Valokuvista säästin alkuperäisessä muodossa ne, jotka pidän seinällä. Suurin osa on jo valmiiksi sähköisessä muodossa. Ne ovat tallessa, mutta en niitä koskaan aio katsoa. Samoin oikein tärkeistä esineistä olisi ollut mahdollista ottaa kuva ja haudata elektroniseen arkistoon. Toistaiseksi en tätä tehnyt.

Tuntuu ehkä hullulta luopua ”tärkeistä” tavaroista. Tarkemmin ajateltuna itse tavara ei ole millään tavalla tärkeä, vaan ainoastaan siihen liittyvä muisto. Muisto taas on jo mennyttä. En halua elää menneisyydessä, vaan mieluummin keskittyisin tähän hetkeen.

En tiedä miksi, mutta kaikki menneeseen liittyvä muistuttaa minua omasta vanhenemisesta, ehkä jopa tulevasta kuolemasta. Ennen kaikki oli paremmin. Tällainen ajattelu johtaa väkisin onnettomuuteen. Itselleni on loogista luopua muistoesineistä, koska ne ovat enemmän taakka, kuin onnellisuutta lisäävä asia. Toinen vaihtoehto olisi työstää omaa ajatusmaailmaa, mutta se tuntuu työläämmältä kuin esineistä luopuminen.

Kirjat

Kirjoista pidän. Tarkemmin ajateltuna pidän kuitenkin vain siitä tiedosta, joka kirjojen sisältä löytyy. Fyysisestä kuoresta en niin perusta, joten minimalismi iski myös kirjahyllyyni. Olen pääosin siirtynyt sähköiseen maailmaan ja luen lähinnä Kindlen kautta.

Joitain teoksia löytyi silti vielä omasta hyllystä. Moni niistä on jäänyt jopa lukematta. Usein kun innostun tietystä aiheesta, hankin kasan opuksia, joista joku saattaa jäädä lukematta. Tai sitten olen saanut kirjan lahjaksi, mutta elämäntilanne ei ole ollut sopivan innostava juuri tuon kirjan lukemiseen, vaan joku muu on vallannut lukutilan.

Ja nekin jotka olen lukenut, eivät ole enää kovin hyvin muistissa. Tämä asia on sitten seuraava projekti, kun minimalismi on riittävän hyvin raiteillaan. Nyt olen kuitenkin valmis luopumaan niistä kirjoista, jotka vielä fyysisessä muodossa omistan.

Nyt sinulla on mahdollisuus ansaita kirjat itsellesi. Diili on yksinkertainen: parhaat perustelut kommenteissa ansaitsevan sinulle aika paketin kesälukemista. Paras tarkoittaa omaa subjektiivista näkemystäni ja teen päätöksen heinäkuun aikana (ehdin vielä hieman silmäillä noita läpi ja poimia informaatiota talteen). Rajoituksena on se, että olet valmis noutamaan kirjat pk-seudulta. Postittamisen koen minimalismin keskellä ajan tuhlauksena. Lisäksi kyseessä on kaikki tai ei mitään tyyppinen järjestely.

Jakoon lähtee:

  • How to Win Friends and Influence People
  • Getting Things Done
  • The Intelligent Investor
  • The Simplicity Survival Handbook
  • First, Break All The Rules
  • Re-create Your Life
  • Influence
  • Minä – onnistujaksi joka olen
  • Aidosti viisas
  • Johda innovatiivisesti
  • Pääroolissa johtaja
  • Joulupukin unelma
  • The Halo Effect
  • Tycoon
  • Ravistettava – Omskakas
  • Brain Rules
  • Results Without Authority
  • Zero Energy Home
  • Competitive Strategy
  • Steve Jobs (suomeksi)
  • Hyvästä paras

Fiktion ystäville en voi settiä suositella eli valikoimasta voi varmasti päätellä, että satukirjat eivät oikein ole olleet minua varten.

Vaatteet

Vaatteet ja ylipäänsä muoti ovat yksi pahimmista kuluttamisen villitsijöistä. Vaatteita, kun pitäisi olla joka vuodenaikaan, joka tilaisuuteen ja jokaiselle päivälle erilaisia. Eikä riitä, että ostat ne kerran, vaan kohta tarvitset taas uudet, että et vain leimaudu epämuodikkaaksi.

Oma vaatekaappini

Omalla vaatekerrastollani ei ole mitään tekemistä muodin kanssa. Ei ole ollut koskaan. Sen sijaan jokainen urheilutaustan omaava ymmärtää, että kun treenaa toistakymmentä kertaa viikossa, niin vaatteita kuluu aika määrä ja ihan koko ajan ei jaksa olla pyykkäämässä. Lisäksi vielä joka vuosi saat uudet vaatteet missä astella areenalle, niin rytkyjä kertyy äkkiä aikamoinen määrä. Omista urheiluajoista on jo aikaa, mutta vaatekaapista olisi voinut kuvitella toisin.

Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin olihan vaatekaapissa muutakin ylimääräistä vaikka ja kuinka. Kun tapana on ollut ostaa edullista ja vähemmän kestävää, niin lopputulos ei ole yllättävä. Ensimmäisellä vilkaisulla ylimääräistä löytyi ehkä noin 20 kilon kasa. Pelkään, että en ole edes pahimmasta päästä vaatteiden väärinkäyttäjiä.

Vaateherätys

Netflixistä löytyi seuraava dokumentti ja tämä sai minut muuttamaan ajatusmaailmaani vaatteiden suhteen. Elokuva The True Cost kertoo käytännössä siitä, miten ihmisiä riistetään halpatuotantomaissa, että meillä lännessä olisi edullista päälle pantavaa jokaiselle päivälle. Toiminta on ihan käsittämättömän järjetöntä. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, että kierrätetyille vaatteillekaan ei taida olla enää mitään järkevää käyttöä.

minimalismi-vaatekaatopaikka

Jos joku muukin on onnistunut välttämään aihetta, kuten minä, niin nyt on hyvä hetki herätä. Tavallaan olen epäkohdista kuullut ja tiennyt, mutta omat tekoni eivät ole muuttuneet mitenkään. Kannattaa katsoa dokumentti ja googlata samalla vaikka Indian farmer suicides.

Päätin, että en enää ikinä osta tai ota vastaan yhtään vaatekappaletta, joka ei tuota itselleni onnea. Onni liittyy jatkossa siihen miten vaate on tuotettu, mistä ja missä se on valmistettu ja kuinka kauan oletan sen kestävän. Väri on todennäköisesti tumma.

Vaatteet määrittävät ihmisen

Vaatteisiin kohdistuu ehkä enemmän ulkoisia paineita, kuin mihinkään muuhun materiaan. Työpaikallakin pitäisi joka päivä olla eri vaatteet, koska muuten kollegat saattavat ajatella vaikka ja mitä.

Menestys ja minimalistinen vaatekaappi eivät sulje toisiaan pois. Ensimmäiset mieleen tulevat nimet ovat Steve Jobs ja Mark Zuckerberg. En ole kuullut kenenkään haukkuvan heidän pukeutumistaan. Ennemminkin kyse on brändistä ja ikonisesta pukeutumisesta. Yrittäjällä on tosin aina vapaus valita, palkkatyöläisellä joskus pakkopuku. Vaatteet eivät silti määritä ketään.

Päällimmäinen ajatus itselläni on, että käytän huolella loppuun ne vaatteet mitkä säästin ja sen jälkeen minut tullaan muistamaan siitä, että olin joka päivä prikulleen yhtä tyylikäs (tai tyylitön). Mielelläni omistan reilusti vähemmän vaatteita, maksan niistä vähän enemmän ja jätän pienemmän jalanjäljen itsestäni.

Oma taustatyö vaatetuksen suhteen on vielä kesken. Kommentteihin saa mielellään jättää vinkkejä hyvistä tietolähteistä ja suosituksia luotettavista merkeistä (eettinen, ekologinen, ehkä kotimainen? ja ehdottomasti laadukas). Jotenkin tällä hetkellä suosisin mieluummin pienempää, kuin suurempaa tuottajaa.

Havaintoja tavaroista

Minimalismi maatuska

En ollut aikaisemmin huomannut, mutta minimalismi paljasti mielenkiintoisen kerrannaisvaikutuksen. Vähän kuin ison maatuskan. Ensin omistat tavaran. Sitten tavara tarvitsee säilytyskotelon. Säilytyskotelot tarvitsevat säilytyslaatikon. Säilytyslaatikot pakataan kaappeihin. Kaapit sijoitetaan huoneisiin ja lopulta huoneet taloihin. Yksi pieni asia, voi johtaa moninkertaiseen tavaran määrään. Onneksi luopumalla saa purettua ketjuja.

Esimerkiksi kun luovut papereista, voit luopua kansioista. Kun kansioita ei tarvitse enää täyttää, voit luopua rei’ittimistä, nitojista ja muovitaskuista. Kun kansioita ei enää tarvitse säilöä, voit luopua kaapeista. Tai kun luovut kasveista, voit luopua kastelukannusta, mullasta ja ravinteista.

Yhdestä asiasta luopumalla voi saada kaupanpäälle monta pikavoittoa.

Järjestäminen ja organisointi

Olen joskus katsellut tv:stä huvittuneena himohamstraajia. Heidän talonsa ovat niin täynnä tavaraa, että hyvä jos seassa mahtuu kulkemaan. Tavallaan olen kokenut itseni paremmaksi ihmiseksi — onhan minun luonani sentään suhteellisen siistiä.

Minimalismi palautti minut tylysti maan pinnalle. Isossa kuvassa himohamstraajalla ja siistillä ihmisellä ei ole käytännössä mitään eroa, organisointi on vain järjestäytynyttä hamstraamista. Toinen siis piilottaa paskavuorensa paremmin, joten järjestäminen on kaksipuolinen terä.

Järjestämisen myötä löytää helposti samanlaisia hyvän mielen tunteita, kuin luopumalla tavaroista. Kun kaikki on siististi paikallaan, ei tule ahdistusta tavaran paljoudesta. Yhden keittiön laatikon järjestämisestä voi saada yllättävän paljon mielihyvää. Itse tein 12 tuntisen päivän järjestäessäni neljää laatikkoa. Välillä olin jo hermoromahduksen partaalla, mutta lopulta kaikki päättyi hyvin ja laatikot saivat järjestyksen.

Jos onni riippuu siitä minkä tason ongelmia ratkoo, voidaan tästä tehdä johtopäätös, että omassa elämässäni ei juuri nyt ole hirveästi merkittäviä asioita menossa. Ehkäpä olisi syytä hankkia elämä.

Yksi periaate minkä minimalismista poimin on se, että kaikelle pitää olla koti. Mikään ei voi asua pöydällä. Ei päivän posti tai eivät edes käytetyt astiat. Kaikelle pitää olla oma paikkansa. Kun yhdistää sen, että luopuu ylimääräisestä ja lopuille tavaroille on oma paikkansa, aletaan olla lähellä nirvanaa.

Vaihe 4: Luopuminen muusta epäolennaisesta

Minimalismi on helpointa aloittaa fyysisestä tavarasta ja vaikutukset ovat heti huomattavissa. Vaan, kun on kerran päässyt vauhtiin, niin miksi ei noudattaisi samaa periaatetta kaikessa muussakin.

Työ ja status

Minimalismi ja uraputki sopivat erittäin hyvin yhteen. On mahdollista, että luopumalla vähemmän tärkeistä asioista saat enemmän energiaa ja aikaa työntekoon. Käytännössä minimalismi parantaa tuottavuutta, kun häiriötekijät vähenevät. Erilaiset GTD toteutukset sopivat enemmän kuin hyvin minimalismin tueksi ja auttavat vähentämään sotkua (kirja muuten mukana jakoon lähtevissä).

Näin, jos työ noudattaa arvojasi.

Itse nautin yhä työstäni, mutta vähensin työajan puoleen. Suurin syy on ehkä se, että maailma ei ole yhtään parempi paikka, vaikka tekisin työni kuinka hyvin. Henkilökohtaisesti muutos puolikkaalle työajalle on tuntunut valtavalta, mutta kun kerron tästä ulkopuoliselle saan vastaukseksi korkeintaan olan kohautuksen. Tämä on erikoista, koska puolikkaasta on jo aika lyhyt matka eläkeläiseksi. Silloin kun kerroin jääväni kokonaan eläkkeelle kolmevitosena, haloo oli merkittävästi suurempi.

Samalla kun vähensin työaikaa, luovuin käytännössä urastani. Ainakin toistaiseksi. Esimiesasema on menneen talven lumia ja saan nauttia asiantuntijan vapaudesta. Toisaalta vielä ei ole ihan helppoa katsoa vierestä muiden ylennyksiä ja innostumista urasta. Välillä tekee mieli takaisin uraputkeen, mutta yleensä kun ilmoitan puolessa välissä keskiviikkoa siirtyväni viikonlopun viettoon, ahdistus ja kaipuu takaisin katoavat hyvin nopeasti. Muistan taas mikä on minulle tärkeätä.

Vähentämällä työaikaa ja luopumalla ylimääräisestä, huomasin että teen työni nykyisin aikaisempaa paremmin. Kun kaiken kapasiteetin käyttää keskittymällä yhteen asiaan, on lopputulos parempi kuin sinkoilemalla sinne tänne. Työajasta johtuen en ehkä ruoki työnantajani unelmia niin paljon kuin ”pitäisi”, mutta ainakin ne asiakkaat kenelle aikani riittää, saavat parasta mahdollista vastinetta rahoilleen minkä minä kykenen tuottamaan.

Asema johtaa usein siihen, että ihminen kokee olevansa oikeutettu. Palkalla on joskus sama vaikutus ja mielipide muuttuu faktaksi. Sinä et vieläkään tiedä mitään, jos luulet toisin, olet mulkku. Samoin olen minä. Statuksesta ja ylimääräisestä hömpötyksestä sen ympärillä kannattaa luopua, vaikka ura olisikin tärkeä asia ja titteli jäisi voimaan.

Negatiivisuutta aiheuttavat asiat

En nyt tiedä liittyykö tämä minimalismiin, mutta luovuin autotien vasemmasta kaistasta. Ennen koin enemmän kiireen tunnetta ja tästä johtuen liikenteessä tuli paahdettua aina nopeinta mahdollista kaistaa. Minimalismi on tuonut mukanaan yllättävän rauhan ja siirryin kokonaan oikealle kaistalle. Vain äärimmäisessä hätätapauksessa ohitan. Rauhallisempi vauhti on mahdollistanut luopumisen negatiivisista ajatuksista liikenteessä.

Toinen sekalainen asia, jota minimalismi on helpottanut, on ei sanomisen taito. Aina ei ole helppoa kieltäytyä, kun joku pyytää töissä jotain kiireellistä asiakkaalle tai kun mikälie pikavippiyhtiö tai lainanvertaaja tarjoaa 500 euroa yhdestä linkistä blogitekstiisi. Kun ymmärrän vapauteni, voin paremmin pitää kiinni arvoistani. Kovin helpolla en enää ajastani luovu, jos en usko asiaan mihin sen uhraan. Kun olen tietoinen ajastani, voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja luopua muiden pähkäilystä.

Velka

Minimalismi suhtautui velkaan tavalla, jota en itse ole uskaltanut sanoa aikaisemmin ääneen. En ainakaan yhtä voimakkaasti. Nyt otin ajatuksen heti omakseni. Ei ole hyvää velkaa. Velkaa on vain huonoa ja vielä huonompaa.

Pekka Juntti kirjoitti Ylen verkkosivuilla mainiosti kolumnissaan Luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksistä kohti itseaiheutettua orjuutta:

”Kolmen sadan tonnin velkavankeudessa työpaikan menettäminen on kammottava ajatus. Se tekee ihmisistä nöyriä, semmoisia vettyneitä lapasia. Koetamme niin kovasti olla vauraita, että sen tavoittelu on tehnyt meistä orjia.”

Olen aina inhonnut velkaa. Se oli yksi suurimmista syistä luopua asuntosijoittamisesta. Taloudellisesti olen saanut perusteltua itselleni, että miksi pidän velkaa. Kyllä raha osakemarkkinoilla tuottaa enemmän, kuin mikä on velan korko tällä hetkellä. Tämä on todennäköisesti totta — siitä huolimatta se tekee elämästäni huonomman. Nyt en enää pystynyt perustelemaan asiaa itselleni.

Jutun kirjoitushetkellä asuntolainan määrä on pudonnut 90K eurosta 30K euron paikkeille. Pyörittelin kaikkia lukuja 10K:n ja 90K:n välillä miettiessäni sopivaa ylimääräistä lyhennystä. Lopulta päädyin jonkinlaiseen kompromissiin.

Lainaa on jäljellä vaikka ja kuinka, mutta merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin. Jos aikaisemmin sijoitukseni kattoivat lainan noin 2,7 kertaisesti, niin tällä hetkellä vastaava luku on 6,5. Ai että matematiikka on hienoa! Vapauden tunteen koen lisääntyneen samassa suhteessa.

Tämän hetken suunnitelma on se, että ensi vuoden maaliskuussa lainaa on jäljellä 20K. Sen jälkeen ajattelin jättää lainan lojumaan, kun maksuerä putoaa alle 100 euron, jolloin koen sen merkityksen niin marginaaliseksi, että laina tai sen takaisin maksaminen eivät enää häiritse. Toisaalta voi olla, että intoudun ja hankkiudun tuosta kokonaan eroon. Ajatus ainakin kutkuttelee.

Täysin varma en ratkaisustani ole. Mitä jos olisin jaksanut vielä 10 vuotta, niin kuinka paljon edempänä olisin taloudellisesti? Ehkä velan lyhentämisessä on kyse vain hetken huumasta. Tunne varmasti katoaa ajan myötä, vaikka ensin alkuun tarjoaa ison riemun. Miten sinulla on käynyt? Pystyykö velattomuudesta nauttimaan pidemmän aikaa, vai onko kyse ohimenevästä tunteesta?

Luonnollisesti samaan pohdintaan sisältyi ajatuksia siitä, että pitäisikö luopua asunnosta kokonaan. Se olisi ollut toinen tapa päästä eroon velasta. Vapaus antaa mahdollisuuden valita ja tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että minulla on varmasti paikka, mihin olen aina tervetullut.

Sähköiset hommelit

Elektronisessa muodossa säilötty tavara eli tiedostot vievät merkittävästi vähemmän energiaa kuin fyysisessä muodossa säilötyt. Siitä huolimatta poistin puhelimesta turhat sovellukset ja otin kaikista sovelluksista ärsyttävät punaiset pallot pois.

Eniten vapaus lisääntyi, kun hävitin työsähköpostin ja erilaiset Whatsapp ryhmät. Hetkeäkään en ole katunut ja tarve ottaa puhelin käteen ilman erillistä syytä on vähentynyt merkittävästi.

Sijoitukset

Lainan lyhentämiseen käytetyt rahat eivät ilmestyneet tyhjästä. Vielä viime kuun kuukausikatsauksessa sijoituksistani löytyi kategoria Suomi-osakkeet. Ei löydy enää.

Yksinkertaistin sijoituksiani niin, että myin käytännössä kaikki yksittäiset osakkeet pois. En niitä kuitenkaan jaksa seurata enkä ole valinnut yhtiöitä erityisen huolellisesti. Nyt oli hyvä hetki luopua rönsyistä. Altistun enemmän markkinariskille, mutta stressaan sitä vähemmän, kuin riskiä yksittäisen osakkeen kohdalla.

Aivan koko pelaamisen riemusta en luopunut. Noin 10 % salkusta on tarkoitus käyttää näkemyksen ottamiseen. Lottokupongit kuvastaa hyvin tämän kategorian sijoituksia. Ehkäpä voin sijoitusten tarkemmasta sisällöstä kirjoittaa joskus tulevaisuudessa, jos se jotain teistä kiinnostaa.

Tavoitteet

Perinteisesti tavoitteet keskittyvät siihen, mitä minulla ei ole. Tavoite on yleensä yksittäinen hetki, teko tai tilanne johon pyritään. Sitten kun minulla on Tesla. Sitten kun omistan 500 neliön linnan. Tai sitten kun minulla on 400K euroa, voin jäädä eläkkeelle. Tai jotain muuta yhtä typerää. Kun tavoitellaan yksittäistä hetkeä, jonka saavuttaminen ei varsinaisesti muuta mitään, niin saavuttamisen jälkeen luvassa on vääjäämättä kriisi.

Mikään ei muuttunut, minä olen yhtä minä. Ihan sama, vaikka omistaisin linnan.

Omalla kohdallani olen huomannut ilmiön omaisuuden kasvussa. Ensin rikki meni 100K nettovarallisuus, sitten 200K ja hetkin sitten saavutin 300K rajapyykin. Yhdelläkään kerralla en huomannut mitään vaikutusta elämääni. Pahoittelut, jos pilasin sinun tavoitteesi tällä tiedolla. Jos haluat sitkeästi pitää kiinni rahallisesta tavoitteesta, niin ehkä raja onkin miljoonassa ja minä tein johtopäätöksen liian aikaisin? Tai kymmenessä miljoonassa? Kerro, jos saat tämän selville. Kerro samalla, oliko se selvittämisen arvoista.

Minimalismi ja muu materiaali mitä käytin taustatyöhön ohjasivat takaisin kohti prosessityyppistä lähestymistä. Olin löytänyt ajatuksen aikaisemmin ja heittänyt hyvästit stressille jo vuonna 2015. Vaan yhtä sujuvasti olin tuon unohtanut. Aika taidokasta, että ei enää muista edes mitä on itse kirjoittanut.

Nyt prosessiin liittyvä ajattelu kehittyi askeleen pidemmälle. Vuonna 2015 yhdistin prosessin automaattiseen säästämiseen, mikä johtaisi eläkekassatavoitteen saavuttamiseen ilman stressiä. Nyt yhdistän prosessin arvoihin.

Ensimmäinen tavoite on elää rehellisesti. Ei olla törkeä, mutta ei myöskään kaunistella asioita. Ei olla lapanen, mutta ei myöskään erehtyä luulemaan mielipidettäni faktaksi. Ja mikä parasta, tämä prosessi ei koskaan ole valmis. Aina tulee uusia tilanteita, jotka pistävät tavoitteen koetukselle.

Ihmissuhteet & mukavuudenhalu

Tähänastinen tarina on liittynyt hyvin pitkälle asioista luopumiseen. Pelkkä asioiden poistaminen riitä.  Poistettujen asioiden tilalle täytyy löytää jotain merkityksellistä. Pitää olla avoin uudelle, paitsi jos päättää keskittyä johonkin tuttuun.

Ihmissuhteet ovat asia, josta en halua luopua. Turhista sellaisesta olen luopunut jo aikoja sitten, mutta merkityksellisiäkään ei ole elämässäni kovin montaa. Tilaa olisi muutamalle uudelle, mutta se ei ole niin helppoa — ei ainakaan tällaiselle päänsä sisässä elävälle introvertille.

Mukavuudenhalu on erittäin vaarallinen tunne. Se estää tekemästä asioita, jotka saattavat tuntua ensin epämiellyttäviltä, mutta pidemmällä aikavälillä tuottavat onnea. Liikunta ja säästäminen ovat esimerkkejä tästä. Omalla kohdallani listaan voi lisätä uusiin ihmisiin tutustumisen.

Itselleni ahdistavimpia tilanteita ovat erilaiset verkostoitumistilanteet. Tämä on aika yllättävää, koska voin puhua luontevasti suurellekin yleisölle ja nauttia tilanteesta. Mutta kun olen muurahaisena vertaisteni joukossa, en uskalla sanoa sanaakaan. Yhden ihmisen kanssa kommunikoin helposti, mutta kaksi alkaa olla jo rajalla. Ei ole merkitystä liittyykö sosiaalinen tilanne työhön tai vaikka vain vieraampaan kaveripiiriin. Kun ympärilläni on edes muutama vieras ihminen, pidän turpani tukossa. Vieraaksi riittää työkaveri tai vaikka vain kaverini kaveri. Jotenkin päässä on ajatus, että miksi nuo ihmiset olisivat paskan vertaa kiinnostuneita siitä, mitä minä sanon.

Ajatus on sinänsä aika järjetön, koska tätä blogiakin käy lukemassa tuhansia ihmisiä. Teoriassa voisi kuvitella, että pystyisin sanomaan jotain mielenkiintoista myös livenä. Silti pidän itseäni äärimmäisen tylsänä ihmisenä — tai siis ajattelen, että muiden mielestä olen äärimmäisen tylsä. Ja se tuntuu kurjalta.

Keskenäni viihdyn kyllä oikein hyvin.

Ulkoiset ja sisäiset uskomukset: faktaa vai fiktiota?

On helppoa ajatella, että tunteet vain tulevat eikä niihin voi vaikuttaa. ”Minä nyt vain olen tällainen”. Valitettavasti tämä ei pidä paikkansa. Sen sijaan, että tunne ”tuntuu kurjalta” olisi absoluuttinen totuus, on se totta vain, koska minä olen niin päättänyt. Kyse on siis itse tekemästäni tulkinnasta. Tulkinnan taustalla taas on virheellinen uskomus siitä, mitä kuvittelen muiden ajattelevan.

Uskomus toimii käytännössä näin: Luulen, että ihmiset pitävät minua tylsänä sosiaalisissa tilaisuuksissa, joten on loogista välttää näitä tilaisuuksia ja vähintäänkin puhumista niissä. Se johtaa siihen, että uskomuksesta tulee itseään ennustava totuus — varmasti olen tylsä, jos en sano sanaakaan.

En vielä keksinyt, että mistä uskomus voisi johtua, mutta yleensä näiden taustalla on jokin tilanne tai tapahtuma, minkä on itse tulkinnut väärin. Esimerkiksi, kun koira haukkuu ja hyppii minua vasten, voin tulkita tilanteen eri tavoin. Jos minulla on uskomus, että koirat ovat vaarallisia, niin todennäköisesti koen pelkoa. Jos taas uskon, että koirat ovat ystävällisiä, niin todennäköisesti ilahdun koiran tavasta tervehtiä minua. Mitä nuorempana tulkinnan tekee, sitä todennäköisemmin se menee puihin. Kun unohtaa tehdä vaihtoehtoiset tulkinnat, niin synty yksi, mutta virheellinen ”totuus”.

Olen käyttänyt kohtuullisen paljon aikaa pyrkiessäni pois ulkoisesti tuotetuista uskomuksista. Helposti huomaan asioita, joita yhteiskunta tai joku muu ulkoinen taho pyrkii syöttämään minulle totuuksina. Itse itselleni syöttämäni pajunköysi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olen yrittänyt tehdä töitä ahdistuksen kanssa. Se ei ole helppoa. Muutaman voiton olen saanut ja avoimin mielin ihmisten tapaaminen on johtanut mielenkiintoisiin keskusteluihin. Näitä en koskaan aikaisemmin olisi löytänyt, koska olisin välttänyt tilanteet kokonaan. Voittojen lisäksi mukaan mahtuu muutama paha mahalasku.

Ehkäpä pitäisi opetella joku hyvä vitsi.

Syöminen ja terveys

Syöminen ja terveys tulevat yleensä esiin, kun aiheena on minimalismi. Netflix on mainio työväline pilaamaan niin liharuuan, maitotuotteet kuin käsityksen terveydestä. Itse olen viihtynyt tämän ajan vuodesta lähinnä grillin ääressä ja muutokset terveellisempään elämäntyyliin ovat jääneet ajatuksen tasolle.

Ympäristö

Oma motivaationi ei ole ensisijaisesti lähtöisin ympäristöstä ja maapallon pelastamisesta. Kyllä tässä on ihan oma lehmä ojassa. Siirryin kuitenkin järjestelmällisempää kierrättämiseen ja pyrin vähentämään syntyvän jätteen määrää. Minimalismi tukee myös ympäristöä, vaikka siihen ei erikseen keskittyisi. Tai ainakin kuluttamalla vähemmän resursseja, saa vähemmän tuhoa aikaiseksi.

Lopuksi

Elämän ei kuulu olla helppoa. Aina ei tunnu hyvältä ja se on täysin sallittua. Sinä et ole erityinen. Asiat pitää vain hyväksyä sellaisena kuin ne ovat, mutta välttää virheellisiä tulkintoja. Turhasta luopumalla voit vähentää sekä henkistä, että fyysistä taakkaa. Vapautat kapasiteettiasi joko ajan tai ajattelun muodossa. Helppous ei tee onnelliseksi, mutta vapaus ja se että voi valita omat ongelmansa tekevät.

Olen aiemmin blogissa viitannut tarinaan kalastajasta ja bisnesmiehestä. Se kulkee suurin piirtein näin.

Olipa kerran bisnesmies, joka istui heinäkuisena kesäiltana Etelä-Karjalaisen pienen järven rannalla. Bisnesmies näki rannalla etätöitä harrastavan tavallisen konsultin. Konsultti sulki juuri läppärinsä kannen ja nautti hetkestä katsellen horisontissa laskevaa aurinkoa. Bisnesmies päätti varastaa hetken konsultin ajasta ja kysyi:

”Mitä teit äsken koneen ääressä?”

”Töitä, mitäs muutakaan”, vastasi konsultti. ”Nyt on kuitenkin aika siirtyä viikonlopun viettoon”.

Bisnesmies äimistyi, koska viikko oli tuskin puolessa välissä. Hän mietti hetken ja kysyi sitten konsultilta:

”Jos kerran sait jo nyt työsi tehtyä, niin miksi et tekisi enemmän töitä, jotta saisit enemmän rahaa?”

”En tarvitse enempää”, vastasi konsultti. ”Tienaan jo niin paljon, että minä ja tuleva perheeni tulemme sillä toimeen oikein mainiosti”.

Bisnesmies ei tahtonut uskoa korviaan ja jatkoi kuulustelua: ”Miten sinä normaalisti käytät aikasi? Tämä viikko on varmaan poikkeus?”

Konsultti näytti huvittuneelta, mutta hän oli utelias kuulemaan, mitä bisnesmiehellä oli mielessä. Konsultti jatkoi keskustelua.

”Yleensä herään aika myöhään. En varsinaisesti ole aamuihmisiä. Sitten harrastelen sopivasti työntekoa, jotta saan mielelleni virikkeitä. Sen jälkeen saatan ottaa päiväunet, lukea hyvää kirjaa, kirjoittaa blogia tai viettää aikaa lähimmäisteni kanssa. Illalla näen ystäviäni tai käyn harrastuksissani”.

Bisnesmiehellä oli konsultille ehdotus.

”Minulla on tärkeä tutkinto johtamisen saralta. Voisin auttaa sinua menestymään paremmin elämässäsi. Ensin sinun täytyy käyttää kaikki aikasi työntekoon. Teet vain ahkerasti töitä, jotta sinusta tulee esimies. Sitten palkkaat alaisia itsellesi ja kasvatat toimintaa. Kun näytät kyntesi voi ensin siirtyä osaston vetäjäksi ja lopulta ehkä koko yrityksen. Tai sitten perustat oman. Siihen mennessä olisit muuttanut pois tämän syrjäisen järven rannalta ja voisit perustaa uuden pääkonttorin Helsingin keskustaan.”

”Ja mitä sen jälkeen tapahtuisi?” kysyi konsultti.

”Sen jälkeen voisit elää kuin kuningas. Omistaisit oman talosi ja lopulta voisit myydä omistusosuutesi yrityksessä, jotta sinusta tulisi rikas.”

”Ja sen jälkeen?” konsultti jatkoi.

”Sen jälkeen voisit muuttaa järven rannalle, nukkua pitkään, hankkia työn kautta sopivasti virikkeitä mielellesi. Ehkä ottaa päiväunet, lukea hyvää kirjaa tai kirjoittaa blogia ja sitten viettää aikaa lähimmäistesi kanssa. Illalla ehtisit vielä näkemään ystäviäsi tai vaikka käymään harrastuksissa.”

Konsultti pähkäili hetken. Sitten hänen kasvoilleen nousi muikea hymy ja hän sanoi:

”Enkö minä tee juuri noin jo nyt?”

minimalismi-rannassa-2

Wuuzaaa….tässä vielä sekalaista viihdettä, johon voit tutustua odotellessasi seuraavan artikkelin ilmestymistä. Liittyvät enemmän tai vähemmän asiaan, mutta jäivät artikkelissa mainitsematta:

Näin kesäloman kunniaksi oma mielentilani on erittäin zen. Ehkä olen pitkästä aikaa löytänyt jotain, millä on merkitystä. Entä löysitkö sinä artikkelista mitään? Tai pääsikö kukaan edes loppuun asti?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Artikkeleita ilmestyy blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Paras tapa pysyä kartalla uusista julkaisuista on sisäpiiri.

Kuukausikatsaus 06 2018 – 302K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 4 492 €
  • Kustannukset 1 856 €
  • Säästöprosentti  59 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 3 276 euroa ja osinkotuloja tai ETF:ien jakamia tuottoja kilahti tilille 1 116 euroa. Muita tuloja oli 100 euroa. Siirryin toukokuun alusta tekemään 50 % työaikaa, mutta tuloissa on vielä vanhoja lomarahoja yms, joten pudotus näkyy vasta elokuussa. Pääomatulot ovat joko ennakonpidätysten jälkeisiä, lähdeverojen jälkeisiä tai sellaisia joista Suomen verottaja ei vielä ole vienyt osuuttaan.

Menoissa suurin erä oli remontit. Kirjoitan tuosta mahdollisesti tarkemmin myöhemmin, mutta tarkoitus on, että kotini heijastaa nykyisiä arvojani ja siitä johtuen kaipaa hieman muutosta. Ensi kuussa tulee vielä lisää remonttikuluja. Seuraavina listalla ovat totutusti asuminen, syöminen ja liikkuminen.

kuukausikatsaus-menot-2018-06

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

kuukausikatsaus-menot-12kk-2018-06

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

kuukausikatsaus-varat-ja-velat-2018-06

Kuukauden aikana jatkoin muutosten tekemistä. Yksi uusi kategoriakin syntyi. Lottokupongit on ehkä paras kuvaus valistuneista ja näkemystä ottavista sijoituksistani. En vielä saanut valmiiksi artikkelia missä selitän päätösteni taustoja, mutta tarinan luonnoksessa on noin 3000 sanaa tällä hetkellä kirjoitettuna, joten eiköhän tuo pian valmistu.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

kuukausikatsaus-tunnusluvut-2018-06

Edelliseen kuukauteen verrattuna on nähtävissä pieniä muutoksia eläkekassan riittoisuudessa ja sijoitusvarallisuudessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Muut tunnusluvut olivat kaunis ajatus, mutta niidenkin tappamisesta kirjoitan lisää myöhemmin.

LOPUKSI

Omatunto kolkuttelee edelleen, kun muutoksista kirjoittaminen on kestänyt. Toisaalta en tästä viitsi stressiä kantaa, vaan jatkossakin tarinaa tulee yhtä epäsäännöllisen säännöllisesti kuin tähänkin asti. Sisäpiirin uutiskirje on paras tapa pysyä kärryillä uusista julkaisuista.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kuukausikatsaus 05 2018 – 305K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 3 375 €
  • Kustannukset 1 533 €
  • Säästöprosentti 55 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 3 038 euroa ja osinkotuloja tai ETF:ien jakamia tuottoja kilahti tilille 337 euroa. Siirryin toukokuun alusta tekemään 50 % työaikaa, mutta tuloissa on vielä vanhoja lomarahoja yms, joten pudotus näkyy vasta elokuussa. Pääomatulot ovat joko ennakonpidätysten jälkeisiä, lähdeverojen jälkeisiä tai sellaisia joista Suomen verottaja ei vielä ole vienyt osuuttaan.

Menoissa suurin erä oli lemmikin lentoliput. Seuraavina listalla ovat totutusti asuminen, syöminen ja liikkuminen.

kuukausikatsaus-menot-2018-05

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

kuukausikatsaus-varat-ja-velat-2018-05_2

Kuukauden aikana tein pitkästä aikaa vähän merkittävämpiä muutoksia. Näistä on tarkoitus kirjoittaa tarkemmin myöhemmin, mutta seuraukset ovat jo nähtävissä. Laitoin Suomi-osakkeista suuren osan lihoiksi ja osinkosalkusta hieman pienemmän palan. Tein oikeastaan niin paljon kuin pystyin ilman merkittäviä veroseuraamuksia eli käytin kaikki vanhat tappiot pois. Mieli tekisi hankkiutua vielä lopuistakin rönsyistä eroon, mutta saa nähdä raaskinko maksaa veroja vain sen takia. Käteispositio paisui melkoiseksi, mutta kaikelle on jo kohde suunniteltuna. Vaan se mitä rahalle tapahtuu, selviää myöhemmin.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

kuukausikatsaus-tunnusluvut-2018-05

Edelliseen kuukauteen verrattuna on nähtävissä merkittävä muutos eläkekassassan riittoisuudessa ja sijoitusvarallisuudessa johtuen tekemistäni myynneistä. Nettovarallisuus sen sijaan pomppasi ensimmäisen kerran yli 300K:n.

MUUT TUNNUSLUVUT

Muut tunnusluvut olivat kaunis ajatus, mutta niidenkin tappamisesta kirjoitan lisää myöhemmin.

LOPUKSI

Hieman jäi huono omatunto, kun en tämän enempää kertonut mitä olen tehnyt. Useampi ajatus kaipaa vielä jalostamista, ennen kuin niistä tulee julkaisukelpoisia. Muutokset ovat sen verran merkittäviä, että mieluummin omistan niille ihan oman kertomuksen. To be continued…

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Osa-aikaeläke ja itsepetoksen lyhyt oppimäärä

pohatta-pinokkio-petos

pohatta-pinokkio-petosValehtelu on maailman helpoin asia. Lähes jokainen lipsauttaa pienen valkoisen valheen päivittäin. Tämä auttaa välttämään turhia konflikteja ja pieni kaunistelu harvoin aiheuttaa mielipahaa kenellekään. Valkoisen valheen lisäksi vaihtoehtona on tietoinen tai tarkoituksellinen totuuden vääristely, joka on sitten asia erikseen. Muut ihmiset eivät ole ainoita, joille saatat valehdella — saatat syöttää pajunköyttä myös itsellesi.

Aikaisemmassa artikkelissa kirjotin omia näkemyksiäni vapaudesta. Tuon artikkelin aikana kävin läpi aikamoisen tunnemyrskyn. Mieleni valtasi ahdistus ja epätoivo elämän järjettömyydestä. Onneksi jokaisen myrskyn jälkeen koittaa aurinko.

Mitä jos?

Läpi elämäni olen aina valinnut turvallisemman vaihtoehdon. Vähän karrikoituna en ole oikeastaan koskaan uskaltanut yrittää mitään. Aina on tullut jokin vaihtoehto, jonka olen valinnut sen helppouden vuoksi. Tällä menetelmällä olen päätynyt tiettyyn pisteeseen. Pisteeseen, jossa olen pääosin tyytyväinen ja välillä jopa ikionnellinen siitä, että olen saanut kokea niitä asioita mitä olen kokenut. Silti jossain sisimmässä asustaa se pieni jos.

Aina välillä pysähdyn ja mietin, että mitä jos tekisinkin asiat jatkossa toisin. Usein taustalla on jokin tapahtuma, joka saa aikaan herätyksen. Ajan myötä tapahtuma unohtuu ja sitä kangistuu takaisin kaavoihinsa. Ainakin siihen asti, kunnes seuraava herätys osuu riittävän lähelle. Nyt herätys muotoutui kysymykseksi.

Jos kuolisin tänään, voisinko olla tyytyväinen siihen, miten olen elänyt ja mitä saanut aikaan?

Kyllä ja en. Toisaalta olen tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja tekemiseni ovat tuottaneet minulle iloa. Toisaalta suuremmassa mittakaavassa tekojeni merkitys on vähäinen. Tämä vastaus jätti lopputuloksen epäselväksi, joten jalostin kysymyksen seuraavaan muotoon.

Jos jatkaisin samalla tavalla, miten olen tähän asti toiminut, voisinko olla tyytyväinen, jos kuolisin kolmen vuoden kuluttua?

En. Kun kuvittelen itseni tekemässä täysin samoja asioita kolmen vuoden päästä kuin teen tänään, koen sen enemmän masentavana, kuin tyytyväisyyttä aiheuttavana mielikuvana.

Jos en ole tyytyväinen siihen mihin suuntaan olen menossa, on ainoa looginen vaihtoehto muuttaa suuntaa.

Muutosvastarinta

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen päättänyt tehdä muutoksia. On oikeastaan mielenkiintoista nähdä, että muutosten tekeminen on muuttunut helpommaksi ja prosessin läpivienti on nopeutunut merkittävästi jokaisessa iteraatiossa.

Ennen ensimmäistä eläkesimulaatiota pohdin muutoksen tekemistä lähdes vuoden, mutta en koskaan uskaltanut tehdä valintaa. En tiedä kuinka kauan olisin jatkanut samaa onnetonta rataa. Silloin päätös onneksi tehtiin puolestani. Seuraavalla kerralla unelmien löytäminen kesti ehkä puolisen vuotta ja silloin uskalsin sentään tehdä itse päätöksen vaikkakin pienen mutkan kautta. Nyt koko prosessi oli äärimmäisen suoraviivainen ja noin kahden viikon mittainen. Muutoksen aallolta ei välttynyt kukaan tai mikään.

Erikoisen tilanteesta tekee se, että vain kuukautta aikaisemmin kysyin itseltäni, että muuttaisinko jotain nykyisessä elämässäni. Silloin päädyin vastaukseen, että en. Näin jälkikäteen on vaikea olla huomaamatta, että taisin huijata itseäni pahemman kerran. Onneksi kaikesta on mustaa valkoisella niin aika nopeasti löysin artikkelin, missä sekoitin unelmat ja uraputken keskenään. Ilmeisesti asetin vuoden alussa tavoitteen kehittyä omassa työssäni maailman 8. parhaaksi.

Peruutuspeiliin katsoessani huomaan, että kyse oli klassisesta luulounelmasta – unelmasta, jonka luulen olevan ratkaisu kaikkeen, mutta joka on todellisuudessa vain häiriötekijä. Taitavasti sain itseni innostumaan tuosta ja vähän kilpailuviettiäkin heräteltyä. Kun riittävän monta kertaa asian toistin itselleni, niin lopulta luulounelma päätyi jopa artikkeliksi asti.

Valitettavasti toistaminen ei tee asioista totta.

Tavallaan oli hienoa esittää olevansa rohkea ja tavoittelevansa jotain ”suurta”.  Parempi termi toiminnalle on kuitenkin itsepetos. Ei ollut ihan helppoa katsoa peiliin ja todeta, että kyse on vain kulissista, jolla ei ole itselläni mitään merkitystä.

Peilikuva

Joku fiksumpi olisi ymmärtänyt, että tavoitteet tai unelmat, joilla ei ole todellista merkitystä, unohtuvat hyvin nopeasti. Harva jaksaa taistella asian eteen ja motivoitua päivä toisensa jälkeen, jos asialla ei ole syvempää tarkoitusta.

Onneksi huomasin suhteellisen nopeasti, että mistä on kyse. Taitaa olla jopa aika yleistä, että ihmiset asettavat itselleen tavoitteita, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Sitten he innostuvat jahdista niin, että eivät edes huomaa jahtaavansa luulounelmia. Hommia painetaan kyllä niskalimassa, mutta tulokset jäävät vaisuiksi tai ainakaan ne eivät vaikuta toivotusti elämänlaatuun.

Yksi inhottavimmista asioista valintoja tehdessä on mukavuuden tunne. On niin helppoa valita se tuttu sekä turvallinen asia ja tehdä petturin peliliikkeitä. Valinnan jälkeen voi uppoutua kiireeseen ja unohtaa kaikki epäilykset. Kun on kiire, ei tarvitse ajatella. Tai ehkä pitäisi, mutta ei vain ehdi. Aika vain häviää ja silti ei ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi. Jälkikäteen sitä vain ihmettelee, että minne ne vuodet hukkuivat.

Kiireessä on myös toinen puoli, koska ilman sitä en ehkä olisi löytänyt rajojani ja ymmärtänyt pysähtyä kyseenalaistamaan tekemistäni. Alkuvuoden hullu kiire sekä sen päälle muutama ajanpysäyttävä arkipyhä ja pitkä viikonloppu saivat näkemään maailman taas uudesta kulmasta.

Työni on mielenkiintoista, mutta ei merkityksellistä. Pidän työstäni, mutta en koe antamaani panosta kovin tärkeäksi. Palkkani on hyvä, mutta ei varsinaisesti muuta mitään. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mitä jos jättäisin palkastani puolet pois ja kokeilisin löydänkö ylijäävälle ajalle merkityksellisempää tekemistä?

Ja näin myös päätin tehdä.

Miten kertoa pomolle uutiset?

Olin ollut töissä muutaman päivän hyvin vaihtelevissa tunnelmissa ja ehkä normaaliakin hiljaisempi. Yleensä viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta nyt taisi epämukavuus heijastua myös ulospäin. Keräsin hieman energiaa ja kävin sanomassa pomolleni, että nyt voisi olla hyvä paikka istua hetkeksi alas. Onni onnettomuudessa oli se, että heti ei sopinutkaan. Sain kuitenkin kerrottua keskustelun aiheen ja varattua ajan kahden päivän päähän.

Luulen, että tuo pari päivää teki oikein hyvä. Sekä minä että pomoni ehdimme ajatella asiaa läpi ja valmistautua keskusteluun omilla tahoillamme. Kun varsinainen keskustelu koitti, lähti se heti oikeille raiteille.

En odottanut saavani tukea, mutta sain sitä enemmän kuin osasin odottaa. En myöskään ollut 50 % työajasta täysin varma ennen keskustelua, mutta pomoni sparrasi tässäkin. Lopuksi hän vielä kysyi, että tarvitsenko jotain muuta ja kertoi, että jos joskus tarvitsen, niin tervetuloa uudelleen keskustelemaan.

En tiedä miten tällaiset keskustelut etenevät normaalisti, mutta näin meillä.

Miksi 50 %?

Miksi sitten juuri 50 % eikä esimerkiksi täydet 100 %? Uskon, että 50 % on riittävän suuri muutos ja puolikkaalla ajalla saan kyllä testattua, että onko minusta mihinkään muuhun. Toisaalta ansiotulo mahdollistaa sen, että uuden projektin ei välttämättä tarvitse tuottaa tuloja, jolloin vaihtoehtoja on merkittävästi enemmän.

Tunnelma on nyt kaksijakoinen – toisaalta maailma on auki ja mahdollisuuksia täynnä, toisaalta takamukseni kaipaa sohvan pehmeää pintaa ja aistini suoratoistopalvelujen sukkelia juonen käänteitä.

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiselle lähitulevaisuudessa voin todennäköisesti heittää hyvästit, mutta muuten taloudellista stressiä ei pääse syntymään. Ja aina voi ottaa uuden samanlaisen hypyn jompaan kumpaan suuntaan, jos tuntuu, että tämä loikka ei ole riittävä.

Eläkkeen koen sen sijaan olevan taas askeleen lähempänä.

Mitä seuraavaksi

Halusin kovasti, että keksimäni uratavoite olisi ollut se, mikä olisi tehnyt minut onnelliseksi edes seuraavan viiden vuoden ajaksi. Kaikki olisi vain niin paljon yksinkertaisempaa, kun tietäisi mitä haluaa tehdä.

Valitettavasti haluaminen ei tee asioista totta.

Pitää muistaa, että se että ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, on yksi positiivisimmista ongelmista, mitä voi olla. Mahdollisuus valita on jo paljon enemmän, kuin monella muulla. Sitä suuremmalla syyllä valintaa ei kannata tyriä. Päätin inspiraatiopulassa turvautua vanhoihin tuttuihin Forever Joble$$in artikkeleihin How to Set Goals If You Don’t Know What You Want ja Dream Life.

Toinen onni onnettomuudessa on se, että tiedän jo aika hyvin mitä tarvitsen, että saan asioita aikaiseksi. Ensimmäinen näistä on aikataulu, joka tulevaisuudessa näyttää tältä:

  • MA – Oma projekti (TBD)
  • TI – Päivätyöpäivä
  • KE – Päivätyöpäivä
  • TO – Päivätyöpäivä & yleisten asioiden hoitaminen
  • PE – Oma projekti
  • LA & SU – Lepo / Hupi

Mistä tiedän, että tekemiselläni on joku merkitys?

En ole varma mistä löytäisin jonkun suuremman merkityksen. En edes tiedä onko sellaista olemassa. Olen tälle keväälle tehnyt melko paljon itsetutkiskelua, mutta vastausta sitä kautta ei ole löytynyt. Tulevasta suunnasta sen sijaan löysin vihjeen.

Paras tunne on se, kun joku kertoo miten sinun tekemisesi ovat muuttaneet hänen elämänsä täydellisesti. Tällaiset hetket ovat olleet harvassa, mutta muutama erittäin koskettava sähköposti on tullut tämän blogin johdosta. Toivon, että ottamalla tavoitteeksi tehdä toisten ihmisten elämästä parempaa, voin löytää myös omalleni erilaisen merkityksen.

Käytäntö saattaa tarkoittaa blogin kehittämistä seuraavalle tasolle, talousvalmennuksien uudelleenkäynnistämistä tai vaikka kirjan kirjoittamista. Toisaalta maailmassa on niin paljon muutakin talous.

Esimerkiksi oikean yrityksen perustaminen kutkuttelee takaraivossa. Tekemällä jo tuttuja asioita en ainakaan tule löytämään mitään uutta. Ja nyt jos koskaan olisi hyvä hetki kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Ei tarvitse sitten vanhana harmitella, että käytin aikani itselleni vääriin asioihin. Ehkä jonkinlainen lean lähestyminen ideoiden testaamiseen voisi toimia.

Peter Drucker on joskus kysynyt kaikkein olennaisimman kysymyksen:

What results have to be achieved to make a difference?

En tiedä. Joskus yksi pienikin asia saattaa tuoda merkityksen. Joskus haaveissa on enemmän.

Remontti, joka lähti lapasesta

Jokainen remonttireiska tietää miltä se tuntuu, kun yksi huone hohtaa muodonmuutoksen jäljiltä, mutta muut eivät tunnu sopivan joukkoon. Sitten kuin huomaamatta ja erittäin salakavalasti remontti leviää koko talon laajuiseksi. Pahimmillaan vielä pihaterassille asti.

Itselleni kävi tämän projektin kanssa samoin.

Työ oli vain ensimmäinen asia. Sen jälkeen puntariin päätyivät ihmissuhteet, oma kulutuskäyttäytymiseni, sijoitukseni ja lopulta jokaikinen omistamani asia. Ihmissuhteiden kanssa näytti jo pahalta, mutta kävi kuitenkin päin vastoin ja poistumisen sijaan tapahtui vahvistumista. Tavaroita sen sijaan tulen poistamaan, koska totesin, että säästäväisyydestä huolimatta omistan aivan järkyttävän määrän turhaa rojua.

Rojuista lisää myöhemmin, mutta voin jo nyt kertoa, että jokaisen tavaran laskeminen ja listaaminen on aika silmiä avaava kokemus — tosin turhauttava sellainen.

Lopuksi

Toivominen, tahtominen tai toistaminen eivät tee asioista totta.

Ymmärrän, että olen puhunut vain itsestäni ja että olen taas aika kaukana siitä talouspainotteisesta sisällöstä mitä moni kaipaa. Toivon kuitenkin, että voit oppia omista kokemuksistani. Ehkä niissä on sinulle pieni herätys, joka auttaa sinua ottamaan askeleen kohti parempaa huomista.

Epäilen sitä, että löytyykö onni etsimällä. Siitä olen kuitenkin varma, että hetkestä en opi nauttimaan vielä pitkään aikaan. Muutamaksi sekunniksi saatan saavuttaa tietoisuuden tilan, mutta sitten mieli onkin jo laukannut seuraavaan universumiin.

Nyt on aika hyväksyä tämä tosiasia ja antaa etsinnän jatkua. Mikä olisi sen parempi tapa, kuin heittäytyä osa-aikaeläkkeelle ja nauttia saavuttamastani vapaudesta.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kuukausikatsaus 04 2018 – 298K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 4 634 €
  • Kustannukset 1 341 €
  • Säästöprosentti 71 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 3 367 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille ennakonpidätysten jälkeen 1 268 euroa. Kyllä se kevät mieltä lämmittää eikä osingoistakaan haittaa ole!

Menoissa suurimmat erät olivat asuminen, syöminen ja liikkuminen. Vuoden vakuutukset kuittasin kerralla ja mini lomakin mahtui kuukauteen.

kuukausikatsaus-menot-2018-04

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

kuukausikatsaus-menot-12kk-2018-04

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

kuukausikatsaus-varat-ja-velat-2018-04

 

Kuukauden aikana en tehnyt uusia ostoja, mutta markkinat kehittyivät mukavasti ja omistusten arvo markkinan mukana.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

kuukausikatsaus-tunnusluvut-2018-04

Edelliseen kuukauteen verrattuna on nähtävissä mukavasti muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa. Kulutuksen puolesta huhtikuu oli viime vuonna erityisen hyvä, joten tämän vuoden kulujen kasvu kumoaa sijoitusvarallisuuden kasvun eläkekassan riittoisuutta mitattaessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite. Lisää lukujen taustoista voit lukea täältä.

  • Terveys – 12 / 12
  • Itsensä kehittäminen – 4566 / 3420
  • Työ – 0 / 20

LOPUKSI

Kuukausi noudatteli hyvin pitkälle tämän vuoden teemaa. Kulujen puolesta ei mitään suurempia yllätyksiä ja tulot olivat mainiolla tasolla. Edellisessä kuussa tavoitteena oli järkevöittää omaa tekemistä, mutta itseasiassa tein vähän suurempia muutoksia kuin alun perin ajattelin. Näistä lisää tulevien tarinoiden myötä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Vapaus

vapaus-elefantit-tielläni

vapaus-elefantit-tielläniVapaus tarkoittaa meille jokaiselle eri asioita. Yleensä, kun puhun vapaudesta, liittyy se jotenkin säästämiseen ja sijoittamiseen. Tällä artikkelilla on hyvin vähän tekemistä kummankaan kanssa. Kyse on vieläkin suuremmasta vapaudesta — jopa elämästä ja kuolemasta. Luvassa paikoitellen rajuakin tekstiä, joten en suosittele artikkelin lukemista kaikkein herkimmille seuraajille. Kirjoittaminen on minun tapani prosessoida ajatuksiani vaikeistakin aiheista.

Pidän itseni sivistämisestä. Yleissivistyksestä ei voida puhua, mutta yleensä kun aihe liittyy jotenkin elämän tarkoituksen, säästämisen ja sijoittamisen tai yrittäjyyden piiriin, niin oma mielenkiintoni herää. Nyt käteeni sattui kirja nimeltä How to Get Filthy Rich in Rising Asia. Tarkoitus oli viettää mukavaa vapaapäivä ja vähän herätellä uusia ajatuksia. Noin kornin otsikon alta olisi kuulunut paljastua samaa kategoriaa noudattava sisältö (jos teos on lukulistallasi, skippaa seuraavat 3 kappaletta).

Tarina alkaa elämästä ja päättyy kuolemaan. Se kuvaa nimensä mukaisesti tietä ryysyistä rikkauksiin, mutta ei ehkä yhtä ruusuisella tavalla kuin esimerkiksi useimmissa jenkkiläisissä opuksissa on tapana tehdä. Teksti on värikästä ja realistista. Tai ainakin perinteistä raadollisempaa. Oma odotukseni oli perus liirumlaarumia, mutta harvoin on satukirja herättänyt yhtä paljon ajatuksia kuin nyt.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta itselleni tuli on se, että onko tässä enää mitään järkeä!?

Ajatus syntyi, kun kirjan päähenkilö saavutti haluamansa rikkaudet, mutta menetti ne myöhemmin. Lopulta hänestä ei jäänyt mitään jäljelle. Olenko minä matkalla kohti samanlaista loppua?

Ymmärsin jo kauan sitten, että elämässä ei ole tarkoitusta. Siitä ei siis kannata ottaa stressiä. Tämä herääminen vei yhden askeleen lähemmäksi vapautta. Vapaus lisää tutkitusti onnellisuutta. Kuinka paljon meillä oikeasti on vapautta? Eikö elämä ole vain pikainen visiitti oravanpyörässä ja sen jälkeen koittaa siirtyminen tuonpuoleiseen?

Tästä näkökulmasta maailma on masentava ja vapaus jää haaveeksi. Usein täydellinen vapaus löytyy vasta silloin, kun ei enää ole mitään menetettävää. Onneksi vapauteen on myös muita polkuja.

Mitä on vapaus?

Yksinkertaistettuna vapaus tarkoittaa sitä, että sinä saat mahdollisuuden elää elämäsi niin kuin itse tahdot. Harva kuitenkaan pystyy tekemään juuri sitä mitä haluaa. Rajoitteita meille tarjotaan erilaisten kirjoitettujen ja kirjaamattomien sääntöjen muodossa. Valtio tuottaa kirjalliset säännöt, sosiaalisia rajoitteita antavat ystäväsi ja yhteiskunta, jotka kertovat miten sinun tulisi elää elämäsi. Myös perinteinen oravanpyörä toimii rajoittavana tekijänä.

Yksi vapauteen vaikuttava tekijä on se, että minkälaiset lähtökohdat saat. Omalla toiminnalla voit vaikuttaa kohtaloosi lähtökohdista riippumatta. Toisen vain pääsevät tässä suhteessa helpommalla kuin toiset. Tie ryysyistä rikkauksiin on mahdollinen myös muuten kuin saduissa.

Säännöille on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ilman niitä eläisimme täydessä anarkiassa, mutta myös liialliset säännöt aiheuttavat omat haasteensa. Suomi on sääntöjen luvattu paratiisi ja varmaan tästä syystä sääntöjen järjettömyys on ansainnut myös oman TV-ohjelman (Sääntö-Suomi ).

Sääntöjä noudattavaa ihmistä on helppo hallita, mutta kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Kun kiivetään valta-asteikolla riittävän ylös, niin sääntöjä muutetaan ja taivutetaan tarpeen mukaan. Perus pulliainen pääsee harvoin tälle tasolle.

Jos haluat oikeasti olla vapaa, sinun täytyy ymmärtää mikä tekemistäsi rajoittaa.

Mikä rajoittaa vapauttasi?

Erinomainen kirja vapaudesta on Harry Brownen teos How I Found Freedom in an Unfree World. Siinä eniten vapautta rajoittavat asiat ovat virheelliset uskomukset. Ne voidaan nähdä ansoina, jotka kuuluvat kahteen eri uskomustyyppiin:

  • Uskomukset, että sinun pitäisi elää elämäsi jonkun muun mallin mukaan
  • Uskomukset, että muut toimivat elämässä niin kuin sinä toimisit

Nämä kaksi kategoriaa pitävät sisällään monia tuttuja uskomuksia:

  • Uskomus, että on olemassa sosiaaliset normit joiden mukaan sinun ”kuuluu” elää eli toimia tietyllä tavalla tai tehdä tiettyjä asioita esimerkiksi tietyssä iässä
  • Uskomus, että sinun täytyy tehdä jotain, koska se on ”oikein”
  • Uskomus, että muiden onni tulee ennen omaasi ja että sinun täytyy vaikuttaa epäitsekkäältä
  • Uskomus, että valtio tekee kaiken oikein ja että sinun kuuluu tukea valtiota ja noudattaa sen sääntöjä
  • Uskomus, että menneisyydessä sijoitettu raha tai aika pitäisi ottaa huomioon tulevia päätöksiä tehdessä
  • Uskomus, että yleinen tieto olisi totta. Usein unohtuu, että suosio ei vielä tarkoita tiedon olevan faktaa.

Pienestä pitäen meille opetetaan, miten kuuluu toimia. Vähitellen ja riittävän usein toistettuna alamme uskoa asioita todeksi. Lopulta unohdamme etsiä sen ihmisen, joka oikeasti olemme.

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään rajoitteita siinä, että miten sinä voit elää elämäsi. Vapaus on valinta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä et voi päättää, että miten jonkun muun tulisi toimia tietyssä tilanteessa.

Me emme asu laatikossa, vaan jokaisella on vapaus valita ja rajoitteista on mahdollista päästä eroon. Se ei vain ole helppoa, koska koko maailma perustuu siihen, että sinun täytyy täyttää joku ennalta määrätty muotti.

Elefantit takanasi, vapaus edessäsi

Ilman virheellisiä uskomuksia maailma tuskin toimisi niinkään hyvin kuin tällä hetkellä. Tosin hyvin tässä yhteydessä on suhteellista ja riippuu siitä, että kenen näkökulmasta katsotaan. Kaikki eivät pysty kiertämään rajoitteita, mutta jokaisella on siihen mahdollisuus.

Rajoitukset ovat vähän kuin suuria elefantteja. Niiden rinnalla ihminen on pieni olento ja äkkiseltään voi vaikuttaa, että elefanteista ei pääse yli eikä ympäri. Todellisuudessa väleistä on mahdollista puikkelehtia. Ehkä sieltä löytyy myös vapaus.

Suurin osa rajoitteista ja virheellisistä uskomuksista syntyy päämme sisällä. Ratkaisuksi tähän riittää se, että alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Jo pelkästään se, että kiinnittää huomioita eikä toimi automaattisesti niin kuin ”kuuluu” toimia, voi auttaa.

Jos tietyn valtion säännöt alkavat ahdistaa, niin aina on mahdollista vaihtaa toisen samanmoisen puollella asumaan. Tai sitten jonnekin, missä vallitsevat luonnon lait. Myös taloudellinen riippumattomuus auttaa kiertämään monia rajoitteita.

Pelko pois

Virheellisten uskomusten lisäksi erilaiset pelot tuovat rajoitteita. Aina peloille ei ole perusteita, mutta silti emme uskalla tehdä sitä mitä haluamme. Ehkä emme halua mennä ulos pimeällä, koska se tuntuu pelottavalta. Ehkä emme uskalla perustaa omaa yritystä, koska pelkäämme epäonnistumista. Ehkä emme uskalla puhua sille nätille naapurin tytölle etupulpetissa, koska pelkäämme torjutuksi tulemista.

Monista peloista voi päästä eroon jo pelkästään sillä, että listaa ne paperille. Sen jälkeen listan voi käydä läpi ja miettiä, että mikä asia pelossa on oikeasti pelottava. Ehkä kyse onkin vain epämukavuuden tunteesta. Kun listan on käynyt läpi ja löytänyt todelliset syyt, on helpompi valita toimintavaihtoehdot ja toteuttaa niistä parhaat.

Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.

Syykin tähän pelkoon löytyi pienellä itse tutkiskelulla. Olen vuosia seurannut läheiseni mädäntymistä vaihe kerrallaan. Ensin meni jalat, sitten muu kroppa ja lopulta pääkoppa sekä puhekyky. Tämä prosessi ei tapahtunut hetkessä, vaan on kestänyt toistakymmentä vuotta. Henkilö itse olisi ollut valmis luovuttamaan jo vuosia sitten — silloin kun ajatus vielä kulki. Kerran niin valoisasta henkilöstä on viime vuosina ollut jäljellä pelkkä raato.

Raato makaa yötä päivää sängyssä välillä enemmän ja välillä vähemmän omassa ulosteessa, kun aina eivät muut heti ehdi puhdistamaan. Suun kohdalla raadossa on aukko, mistä joku toinen käy työntämässä ruokaa sisään, että tämä juhla ei vain milloinkaan päättyisi. Välillä raadossa näkyy pieni ripaus elämää, onneksi se tuskin enää ymmärtää, että mistä on kyse. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Aikaisemmin kun raato heräsi elämään, se ymmärsi oman tilanteensa ja tunteet valuivat vuolaina pitkin poskia.

Ainoa tapa millä olen tästä pelosta onnistunut vapautumaan, on ajatus siitä, että voisin valita itse, milloin poistun näyttämöltä lopullisesti. Saan lohtua ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi jäädä kitumaan sitten, kun koen olevani valmis. Parempi kuula kallossa kuin paapottavana omassa paskassa.

Tiedän, että olen ylittänyt hyvän maun rajat jo aikoja sitten. En oikeasti ymmärrä asiasta yhtään mitään ja en voi edes kuvitella sitä tuskaa, jos joku on kokenut läheisen lähtemisen liian aikaisin ja vielä itse tehtynä valintana. Siitä huolimatta jatkan tätä ajatusta vielä pidemmälle. Kirjoitan mielestäni täysin eri asiasta.

Jos saan lohtua siitä ajatuksesta, että voin poistua, kun koen olevani valmis, niin toinen puoli ajatuksesta on se, että mitä jos joku muu tekee päätöksen puolestani? Mitä jos joku toinen tekee sen ja vielä liian aikaisessa vaiheessa?

Nyt jo varmaan ymmärrät, että säännöt ja uskomukset ovat illuusio. Kuka tahansa voi rikkoa niitä milloin tahansa — niin hyvässä kuin pahassa.

Vapaus tekee onnelliseksi

Ihminen on onnellisempi, kun keskittyy niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Muihin ihmisiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme valita kenen kanssa asioimme. Emme voi kontrolloida mitä maailmassa tapahtuu, mutta voimme valita mitä itse teemme. Meillä on vapaus.

Se minkälaiseen tunnelmaan satukirja minut vei, kuvastaa hyvin sitä minkälaisessa maailmassa elän. Sillä maailmalla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa, vaan olen luonut ympärilleni kuplan. Olen saanut pääsääntöisesti elää maailmassa, jossa ei ole juurikaan kärsimystä. Samasta syystä en myöskään ole kovin hyvä käsittelemään todellisuutta. Omassa kuplassani voin kokea olevani vapaa.

Pyrin esimerkiksi välttämään uutisia viimeiseen asti ja tiedon nälkäni suuntautuu aivan muualle, koska en pysty vaikuttamaan uutisissa näytettäviin asioihin. Suurin osa uutisista on sellaisia, mitkä haluaisin muuttaa. Ne kertovat vain siitä, että kuinka paha maailma todellisuudessa on. En nyt heti keksi masentavampaa ohjelmaa.

Ehkä juuri masentavuus tekee uutisista yhden suosituimmista ohjelmista. Tai sitten normaaleilla ihmisillä on kyky käsitellä näitä asioita eri tavalla kuin minulla, koska olemme maailman onnellisin kansa. Itselläni on tapana lähinnä suuttua ja huutaa uutisille.

Toinen esimerkki kuplastani on eläkkeeni tavoittelu. Mitä lähemmäksi eläkettä pääsen, sitä enemmän minulla on vapautta toimia haluamallani tavalla ja halutessani pysyä poissa normaalista maailmasta.

Haasteellista tässä on se, että yleensä kuplan sisällä kaikki asiat alkavat sanalla minä. Se taas ei edesauta sitä, että minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni tälle planeetalle. Haluan saada jotain aikaan. Harvoin näen elämän nautintona ja paljon useammin suorituksena. Toivon, että osaisin vain nauttia ja että minun ei tarvitsisi pohtia syntyjä syviä yrittäessäni löytää itseni.

Toivominen ei tee asioista totta.

Minä en voi tukahduttaa tunteitani eikä sinunkaan kannata. Voit sitä toki yrittää, mutta ne nousevat aina uudelleen pintaan ja yleensä aikaisempaa vahvempina. Negatiivisten tunteiden on tarkoitus kertoa sinulle, että jotain on pielessä. Paras vaihtoehto on hyväksyä tunteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi.

Nyt huomaan, että jossain syvällä sisälläni on jotain minkä olen sinne joskus haudannut. En vielä tiedä mitä se on, mutta tunnistan negatiivisten tunteiden tuoman vihjeen. Luultavasti luvassa on muutoksia. Jokaisen muutoksen myötä vapaus on aina askeleen lähempänä.

Vapaus on sitä, että voin ja uskallan tehdä sitä mitä haluan. Itseasiassa seuraavat askeleet kohti vapautta on jo toteutettu, mutta näistä lisää myöhemmin.

Lopuksi

Monet ihmiset kokevat kriisin ehkä kolmen- ja viidenkympin kohdalla, mutta itse tunnun tällaiseen törmäävän kerran vuodessa.

Olkoon tämän nyt sitten se kolmenkymmenenyhden kriisi.

Suurimman osan ajasta pyrin pitäytymään todellisen elämän ulkopuolella. Nyt kun sinne vahingon kautta ajauduin, niin väkisin tulee mieleen se, että pitäisikö oikeasti yrittää tehdä asioille jotain.

Suomessa tätä tosin ei kannata harrastaa. Jos yrität auttaa ja vaikuttaa, niin luultavasti sinut ristiinnaulitaan mediassa ilman yksiselitteisiä todisteita. Kaikesta hyvästä minkä olet tehnyt, saat palkkioksi maineen menetyksen ja terveysongelmia.

Innolla odotan, että mitä liikkuu mielessäni hetkellä, jolloin mittarini kääntyy osoittamaan lukemaa 32.

————

Samana päivänä, kun tämä kirjoitus tuli valmiiksi, kuulin että eräs tuttuni oli poistunut lopullisesti. Kyseessä oli positiivisin ja valovoimaisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ollut lähimpiä kavereitani, mutta yksi niistä kuka tartutti valoa kauemmaksikin. Hän olisi saanut vielä paljon hyvää aikaan. Tämä tapahtui aivan liian aikaisin. Vaikea uskoa todeksi. Sitä suuremmalla syyllä kysyn, onko tässä yhtään mitään järkeä!?

————

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Saituri: 10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Lisäksi saattaa olla outoa, että en jatka Saiturin tarinoita omilla ajatuksillani. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän kirjoituksia lukemisen arvoisena.

Joskus saattaa jopa tulla aika, kun jatkan Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi. Tästä johtuen edes kommentointi ei ole mahdollista. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 14.1.2010 ja on erittäin ajankohtainen myös itselleni, koska juuri tällä viikolla päivitin läppärin.

10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa

Välillä järkevien ostopäätösten tekeminen tuntuu erinomaisen hankalalta. Olen tullut jo kauan aikaa sitten siihen tulokseen, että itse olen suurin syypää näihin hankaluuksiin. Vähemmän loogisia ja aika ajoin suorastaan järjettömiäkin päätöksiä tulee tehtyä tasaisin väliajoin.

Viimeisin tällainen hetki oli varmaankin uuden tietokoneeni osto, josta Joulukuussa kirjoitin. Kone on kaikkea sitä mitä haluan ja periaatteessa tarvitsen, mutta tosiasia on se, että vanhakin koneeni toimii yhä kuin uusi.

Mikä sitten ajaa tällaisiin päätöksiin, joilla ei logiikan mittelöissä kovin pitkälle päästä? Ihmisinä olemme oppineet luottamaan omaan arvostelukykyymme ehkä liikaakin, emmekä aina osaa varoa omaa itseämme ja niitä irrationaalisia impulsseja, jotka pelottavan usein saavat vallan.

Miksi teemme typeriä valintoja uudestaan ja uudestaan?

Sain ainakin osittaisen vastauksen tähän ongelmaan mahtavasta kirjasta nimeltä Predictably Irrational: The Hidden Forces That Shape Our Decisions. Silmät avautuivat jälleen lisää viihdyttävän, helppolukuisen ja informatiivisen kirjan äärellä (kirja on englanninkielinen, enkä ole suomennosta siitä löytänyt).

Predictably Irrational on kirja, jonka jokaisen kuluttajan tulisi lukea ymmärtääkseen ympärillään tapahtuvia asioita ja omaa käytöstään enemmän ja paremmin.

Predictably Irrational on mielenkiintoinen tutkielma siitä miksi ja miten ihmiset on syntyjään ohjelmoitu käyttäytymään ”järjettömästi” ja siitä miten markkinointivelhot pyrkivät vielä vahvistamaan tätä viettiä. Vaikka ihmisinä olemme pakostakin itsekkäitä, on juuri siksi ihmeellistä miten helposti meidät voidaan manipuloida toimimaan omaa parastamme vastaan.

On äärimmäisen tärkeää, että opettelet ymmärtämään miksi sinäkin käyttäydyt epäloogisesti useammassa asiassa kuin luuletkaan. Jos et ymmärrä miten nämä epäloogiset toiminnot ottavat sinussa vallan, hyökkäävät markkinointivampyyrit kimppuusi ja repivät sinusta viimeisetkin eurot irti ilman että edes huomaat mitään tapahtuneen.

1. Kaikki on suhteellista

Kirjan varsinainen sisältö alkaa pohdinnalla siitä miten päätöksentekomme on hyvin suhteellista – tarkoittaen sitä, että käytämme vertailuja päätöksentekomme lähtökohtana riippumatta siitä sopiiko se tilanteeseen. Räikeimmin tämä tulee esiin kaupassa valitessamme tuotetta monen vaihtoehdon joukosta.

Harvemmin tulee valittua se kaikkein kallein, tai kaikkein halvin, vaan jokin siltä väliltä, useinmiten kalleimmasta seuraava. Uskottelemme tietenkin itsellemme ostoksen paremmuutta hinta/laatusuhteella ymmärtämättä, että otimme hyllystä juuri sen mitä kauppias meidän halusikin ottavan. Tähän taipuvainen käytös on nimittäin erittäin hyvin tiedossa kaupan alalla ja tuotteet hinnoitellaan se mielessä. Se keskihintainen, käteen päätynyt tuote on melkein poikkeuksetta se, jossa on suurin voittomarginaali.

Kun Williams-Sonoma esitteli leipäkoneet maailmalle, vetelivät myyntiluvut alamaissa. Vasta kun mallistoon lisättiin ”luksus”-malli, joka oli 50% peruskonetta kalliimpi, alkoi myynti vetää kuin häkä.  Miksi? No siksi, että perusmalli vaikutti nyt sikahalvalta, vaikka sen hintaa ei oltu muutettu mitenkään. Tärkeintä oli se, että asiakkaalle muodostui vertailukohta.

Miettiessään, että ostaako 25$  kynän, suurin osa ihmisistä hyppäisi autoon, ja ajaisi 15 minuutin päähän kauppaan, jossa sama kynä olisi 18$. Kuitenkin, jos sama henkilö miettii 455$ puvun ostamista, ei hän enää näkisi samaa vaivaa säästäkseen saman 7$. Säästetty summa ja käytetty aika on molemmissa tapauksissa sama, mutta lopputuloksena syntynyt toiminta on kovin erilainen. Suhteellista ajattelua on syytä varoa, koska se tulee mukaan päättelyyn niin kovin helposti.

  • On vaikuttavaa huomata, että jotkin premium -luokan tuotteet ovat olemassa pelkästään harhautusmielessä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne ovat hyllyssä vain saadakseen halvemmat tuotteet näyttämään houkuttelevammilta, koska vertailu on asiakkaalle näin helpompaa. Ei siis missään nimessä pidä vertailla pelkästään saman valmistajan erihintaisia tuotteita, vaan laajentaa vertailua eri valmistajien saman tason tuotteisiin ja keskittyä niihin.
  • Älä anna prosenttialennusten huijata sinua pienissä ostoksissa. Okei, sait ehkä 25% alennuksen, mutta paljonko jouduit käyttämään sen saavuttamiseen vaivaa ja aikaa? Oliko se sen 5 euron tuotteen arvoista?

2. Kysynnän ja tarjonnan virheelliset kuvitelmat

Tässä kappaleessa Ariely tuo esiin sen inhimillisen taipumuksen, että ”ankkuroimme” hintakäsityksemme ensiksi nähtyyn vertailukohtaan. Jos menet ostamaan vaikkapa digiboksia Gigantista, käytät ensiksi nähdyn (ankkuri usein syntyy jo hyvissä ajoin ennen kauppaan astumista) digiboksin hintaa ankkurikohtana vertailussa muihin digibokseihin. Ensialtistus tuotteen hinnalle toimii kriteerinä vertailussa kaikkiin muihin hintoihin.

Juuri tästä syystä uusien tuotteiden tullessa markkinoille (huomattavissa esimerkiksi DVD- ja Blu-Ray -laitteiden tapaisten tuotteiden myynnissä), on myyjien järkevää ylihinnoitella tuote reilusti, näin pedaten myyntipiikkiä, kun hinta myöhemmin hieman tippuu. Näin tuote vaikuttaa myöhemmässä myynnissä jopa halvalta, vaikka voittomarginaali olisi edelleenkin taivaissa. Näin hinta saadaan myös pidettyä korkeammalla pidempään.

Salvador Assael, lempinimeltään ”helmikuningas”, loi omin käsin mustien helmien markkinat, joista ei oltu kuultukaan koko helmibisneksessä ennen vuotta 1973. Hänen ensimmäinen yrityksensä mustien helmien markkinoinnissa epäonnistui täydellisesti; yhtäkään ei myyty. Niinpä hän meni ystävänsä, Harry Winstonin juttusille ja pyysi Winstonia laittamaan näitä helmiä näytille 5th Avenue:lle, liikkeensä ikkunaan varustettuna järjettömän kalliilla hinnalla. Sen jälkeen hän laittoi koko sivun mainoksia kiiltäväsivuisiin aikakauslehtiin, niin että mustat helmet komeilivat niissä timanttien ja rubiinien joukossa. Pian mustia helmiä alettiin pitää arvokkaina.

Simonsohn ja Loewenstein huomasivat, että ihmiset jotka muuttavat uuteen kaupunkiin, pitävät uudessa asuinpaikassaankin aiemman kotipaikan hintoja vertailukohtanaan kaikkeen. Ihmiset, jotka muuttavat Lubbockista Pittsburghiin (eli halvemmasta kalliimpaan) ahtavat perheensä pienempiin asuntoihin vain maksaakseen saman summan vuokraa kuin edellisessäkin. Ihmiset jotka muuttavat Los Angelesista Pittsburghiin (kalliimmasta halvempaan) eivät säästä ylijääviä rahoja, vaan muuttavat kartanoihin.

  • Mitoita ostoksesi oikeiden tarpeidesi mukaan, älä tilanteesi tai lompakkosi koon mukaan. Mitä oikeasti käytät? Paljonko sitä käytät ja miten usein?
  • Yritä mahdollisimman objektiivisesti mitata ostoksesi aito arvo. Paljonko siitä oikeasti hyödyt verrattuna esimerkiksi muihin ajanviettotapoihin tms. On parempi verrata tuotteen hintaa johonkin muuhun kiinnekohtaan elämässä kuin hyllyn toiseen samankaltaiseen tuotteeseen. Näin tuotteen arvo sinulle tulee paremmin esiin.

3. Ilmaisen hinta?

”Ilmainen” on sellainen taikasana, että se saa melkeinpä kenet tahansa menemään sekaisin ja heittämään arvostelukyvyn romukoppaan. Se, että saa jotain ”ilmaiseksi” saa meidät tekemään asioita, jotka vievät pohjan koko ilmaisuuden idealta. Hyvä esimerkki on esimerkiksi verkkokauppojen ilmaiset postitukset jos ostoksesi ylittää tietyn summan, vaikkapa 40 euroa.

Tällä keinolla sinut saadaan ostamaan melkeinpä aina enemmän kuin mitä ensiksi aioit. Olisihan se typerää maksaa postimaksu 30 euron ostoksesta, kun 10 euron lisäostoksella saat tilauksen ilmaiseksi postitettuna… vai miten se meni? Tämä taktiikka nimittäin nostaa kaupan voittoja aika merkittävästi enemmän kuin mitä tuo ”ilmainen” postitus kauppiaalle maksaa. Maksat siis extraa tuotteesta jota et alunperin ollut edes ostamassa.

Ariely, Shampanier, ja Mazar suorittivat kokeen käyttämällä Lindtin konvehteja ja Hersheyn suklaasuukkoja. Kun konvehti maksoi 0.15$ ja suklaasuukko maksoi 0.01$, 73% koehenkilöistä valitsi konvehdin ja 27% suklaasuukon. Kun konvehdin hinta oli 0,14$ ja suklaasuukon sai ”ilmaiseksi”, 69% valitsi suklaasuukon ja 31% valitsi konvehdin. Perinteisen talousteorian mukaisesti hinnanlaskun ei olisi pitänyt aiheuttaa muutosta käyttäytymisessä, mutta silti niin kävi.

Arielyn teorian mukaan punnitsemme normaaleissa ostotilanteissa niin hyvät kuin huonotkin puolet, mutta kun jokin on ilmaista, unohdamme ilmaisen asian mahdolliset huonot puolet. ”Ilmainen” saa meidät pitämään tarjottua asiaa huomattavasti arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on.

Ihminen yrittää mahdollisuuksien mukaan välttää tappioita. Kun hankimme jotain perinteisesti rahalla ostamalla, tulee tämä vietti esiin, mutta ”ilmaisen” tuotteen kohdalla haihtuu huonon diilin mahdollisuus mielestämme.

  • Pyrit pitämään ilmaista tuotetta arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on. Tätä viettiä voi vastustaa pyrkimällä skeptisyyteen kun ilmaisesta on kyse, sen sijaan että otat kaiken avosylin vastaan. Mieti miksi tuote on ilmainen ja mikä ilmaisuuden todellinen hinta on.
  • Ilmainen tavara tai palvelu tulee usein hyvin piilotettujen lisäehtojen kera. Ennenkuin hyppäät jonkin ilmaisen palvelun tai tuotteen kelkkaan, mieti miten se vaikuttaa tuleviin päätöksiisi. Millaisia maksullisia vaihtoehtoja vältät valitsemalla ilmaisen vaihtehdon ja miksi?
  • Miten paljon vaivaa ilmainen vaihtoehto vaatii? Ovatko maksulliset vaihtoehdot ehkä sittenkin parempia vähemmän vaivan vuoksi? Kuinka arvokasta aikasi on?

4. Sosiaaliset normit määräävät

Sosiaaliset pelisäännöt näyttelevät suurta osaa päätöksenteossamme. Suomi on kokemukseni mukaan poikkeus, mutta muualla maailmassa pienen rahallisen korvauksen tarjoaminen naapurille saadaksesi hänet auttamaan vaikkapa sohvan kantamisessa katsotaan jopa loukkaukseksi; korkeintaan kaljan voi tarjota. Mistä tällainen kummallisuus johtuu; eikö raha ole aina rahaa?

Se johtuu siitä, että sosiaaliset normit (eli se, mikä yhteisössä katsotaan hyväksyttäväksi) ovat tällaisissa tapauksissa markkinatalouden normeja voimakkaampia. Henkilö kokee, että rahallisen korvauksen ottaminen sotii hänen etiikkaansa vastaan ja esimerkiksi jollakin tavalla halventaa vaikkapa ystävyyssuhdetta ja sitä mihin se perustuu. Rahallisen korvauksen arvo on siis pienempi kuin se mielihyvä ja yhteisöllinen hyväksyntä mitä teosta saa. Palkkatyö ja sosiaalisten normien mukaan tehtävä työ toimivat täysin eri tasoilla.

AARP (hyväntekeväisyysjärjestö) pyysi lakimiehiä osallistumaan ohjelmaan, jossa he tarjoaisivat palveluitaan tarvitseville alennettuun 30$ tuntihintaan. Pyyntö tyrmättiin suoralta kädeltä. Kuitenkin, kun ohjelman johtaja pyysi lakimiehiä tarjoamaan palveluitaan ilmaiseksi, antoivat he .

  • Joku järjestö tai yritys saattavat houkutella sinua osallistumaan hankkeisiinsa vetoamalla sisäiseen yhteisöllisyyden tunteeseesi tai haluusi auttaa ja saavat sinut tekemään töitä heidän puolestaan vastikkeetta. Mieti pitkään ennenkuin suostut mukaan tällaisiin toimintoihin. Mitä sinä saat siitä irti ja mikä on houkuttelevan tahon motivaatio asiaan? Onko hyväntekeväisyytesi kohde todella sen arvoinen? Tekisitkö sen, jos siitä maksettaisiin palkkaa?

5. Tunteiden vaikutus

Kappaleessa käydään läpi sitä miten eri tavalla toimimme samassa tilanteessa riippuen siitä olemmeko ”normaalitilassa” vai esimerkiksi seksuaalisesti kiihottuneita. Tutkimuksen lopputuloksena oli, että teemme valintamme niin eri tavalla, riippuen tilastamme, että aivan yhtä hyvin valintoja olisi voinut olla tekemässä täysin toinen henkilö. Mikä tahansa tunnetila vaikuttaa merkittävästi päätöksentekokykyymme!

  • Vältä tekemästä päätöksiä tunteiden vallassa. Saat nimittäin harmittavan usein katua niitä päätöksiä jälkeenpäin.

6. Viivyttelyn ja itsehillinnän ongelma

Kirja tarjoaa näille ongelmille toimivan ratkaisun, johon kirjoittaja on päässyt käytännön kokeen kautta. Etukäteen tehdyt sitoumukset auttavat pitämään yllä tekemistä ja tavoitteeseen pyrkimistä. Pystymme huomattavasti paremmin hallitsemaan impulsiivista luonnettamme jos asetamme etukäteen selvät tavoitteet ja asetamme niille määräajat.

Suurimmat epäonnistumisemme tällä saralla tulevat yleensä siitä, että meillä ei ole minkäänlaisia käsin kosketeltavia tavoitteita ennen toimeen ryhtymistä.

Jos esimerkiksi aiomme tehdä suuren ostoksen, teemme huomattavasti parempia päätöksiä ottamalla tuotteesta selvää ennakkoon ja tutkimalla, että mitä ja minkälaisen härpäkkeen oikeasti tarvitsemme.

Sama koskee ajan käyttöä. Itse määritellyt määräajat ja virstanpylväät auttavat meitä pääsemään lähemmäs varsinaista määränpäätämme sen sijaan, että vaipuisimme viivyttelyn ja päättämättömyyden suohon.

Ariely suoritti luokassaan kokeen. Oppilaiden tuli kirjoittaa kolme esseetä.

– Ensimmäisen ryhmän tuli sitoutua päivämääriin johon mennessä heidän piti palauttaa kukin essee. Myöhästyneistä esseistä rangaistiin 1% pisteen menetyksillä. Varhaisista palautuksista ei saanut rangaistusta. Looginen tapa on tietenkin palauttaa kaikki esseet viimeisenä päivänä.

– Toiselle ryhmälle ei annettu mitään välipäivämääriä, vaan esseet tuli palauttaa viimeiselle tunnilla.

– Kolmas ryhmä ohjastettiin palauttamaan esseet 4:llä, 8:lla, ja 12:lla viikolla.

Tulokset? Ryhmä kolme (tiukka aikataulu) sai parhaat arvosanat. Ryhmä kaksi (ei aikataulua) sai huonoimmat arvosanat ja ryhmä yksi (itse määritelty aikataulu) sijoittui keskimmäiseksi. Antamalla oppilaiden sitoutua tiettyihin ennaltamäärättyihin aikatauluihin johti parhaimpiin tuloksiin.

  • Jos olet viivyttelijätyyppiä, pysy erossa halvan kokeiluajan sopimuksista, jotka muuttuvat kokeilun jälkeen kestotilauksiksi. Palvelujen tarjoajat luottavat siihen, että viivyttelet ja lopulta unohdat tuotteen / palvelun perumisen ennenkuin kokeiluaika on ohi. Tietenkin, jos sinulla on vähänkään selkärankaa, ovat tällaiset testitilaukset yleensä ihan hyviä ja itse käytän niitä aika ajoin.

7. Omistajuuden korkea hinta

On se pakko myöntää, että minäkin yliarvostan melkein kaiken, jonka ”omistan”. Tämä on yksi syy, miksi kotiin kertyy helposti niin paljon oikeasti tarpeetonta romua. Tarpeetonta ei voi poiskaan heittää, koska ”sitä voi vielä joskus tarvita” ja myydä ei voi, koska ”ei siitä kuitenkaan saa oikeaa hintaa”. Omistamamme asiat ovat usein myös tietyllä tapaa ylpeyden aiheita, esimerkkejä jonkinasteisesta sitoutumisesta ja yrittämisestä.

Kaikenlainen omistajuus ei kuitenkaan ole samanarvoista, sillä asiat joihin uhraamme eniten aikaa myös saavat suurimman arvon mielissämme.

Ariely ja Carmon suorittivat kokeen Duken oppilaille, jotka nukkuivat ulkona jopa viikkoja saadakseen liput koripallo-otteluun. Jopa henkilöt, jotka uhraavat aikaansa ulkona nukkumalla joutuvat lopulta osallistumaan lippuarvontaan. Jotkut saavat liput, toiset eivät. Oppilaat jotka eivät lippuja saaneet olivat valmiita maksamaan niistä jopa 170$. Opiskelijat jotka olivat liput viimein saaneet, kertoivat Arielylle, että he eivät myisi lippujaan alle 2400$.

Tällainen käytös johtuu kolmesta ihmisluonteen ominaisuudesta:

1) Rakastumme asioihin, jotka jo omistamme

2) Keskitymme siihen mitä saatamme menettää sen sijaan mitä voisimme saada

3) Oletamme, että muut näkevät omistajuutemme samasta perspektiivistä kuin me itse.

  • Kun olet hankkinut jotain, älä luota omaan arvostelukykyysi sen todellisen kaupankäyntiarvon mittaamisessa, koska olet liian sidoksissa siihen. Kysy muilta paljonko he olisivat valmiita maksamaan kyseisestä palvelusta tai tuotteesta. Tutki objektiivisesti mitä muut maksavat samanlaisista asioista.

8. Vaihtoehtoja olla pitää

Pidämme mieluusti vaihtoehtomme avoimina valintoja tehdessämme, mutta teemme tämän usein oman todellisen etumme kustannuksella (Itse olen ärsyttävän tunnettu siitä, että valintatilanteessa annan mahdollisimman ympäripyöreitä vastauksia ja teen valintoja vasta todella pakotettuna).

Leikitään vaikka, että olet ostamassa tietokonetta ja alat tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Malleja on tietenkin niin tuhoton määrä, että uusia yhdistelmiä sataa vastaan koko ajan ja näin ollen varsinainen osto lykkääntyy. Tässä vaiheessa useimmat meistä ottavat käyttöön ensimmäisen selviytymismekanismin; he aloittavat karsintaprosessin, kunnes jäljellä on enää muutama kohtuullisen samanlainen vaihtoehto. Näin on ainakin päästy alkuongelmista eteenpäin.

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun edessämme todella on vain pari vaihtoehtoa, jotka ovat samankaltaisia toistensa kanssa? Hyvin usein sorrumme tässä vaiheessa tekemään vähemmän hyviä päätöksiä. Käytämme niin paljon aikaa ja vaivaa valintaprosessiin, että kaikki mahdolliset erot vaihtoehtojen välillä kumoutuvat täysin, jättäen meidät kyvyttömiksi tekemään perusteltua valintaa.

Itselleni käy näin usein mitä typerimmissä asioissa. Oikeastaan, mitä vähäpätöisempi valinta on kyseessä, sen kauemmin siihen tuntuu aikaa kuluvan. Selaan vaihtehtoja toisensa jälkeen, enkä tunnu pystyvän tekemään minkäänlaista ratkaisua asiassa suuntaan tai toiseen. Lopulta kylmän raakasti teen valintani vain huomatakseni, että pelkällä intuitiolla tulos olisi ollut sama ilman turhaa jahkailua ja stressaamista.

Arielyn tutkimuksessa tuli esiin sellainen mielenkiintoinen piirre, että vaikka jokin vaihtoehto olisi selvästi paras, pyrimme loppuun asti pitämään myös huonommat vaihtoehdot mukana. Näin käy myös sellaisissa tilanteissa, joissa huonojen vaihtoehtojen mukanapito vaikuttaa lopputulokseen selvästi negatiivisesti.

Kirjassa käsiteltiin Arielyn kehittämää tietokonepeliä, jossa koehenkilö joutui valitsemaan kolmen oven välillä. Jokainen ovi tuotti eri määrän pisteitä. Pelin edetessä pelaajalle kävi selväksi, että tietty ovi tuotti parhaiten. Koetta muutettiin useaan otteeseen muun muassa niin, että jos jotakin ovea ei painanut, haihtui se kokonaan pois. Vaikka pelaajalla oli tiedossa ovi, joka tuotti parhaiten pisteitä, pyrki hän silti pitämään kaikki ovet mukana pelissä. Koetta muutettiin useaan otteeseen, mutta silti kaikissa variaatioissa kohenkilöt jatkoivat myös muiden ovien käyttämistä ja pyrkivät viimeiseen asti pitämään kaikki vaihtoehdot mukana. Kirjailijan kokeen tuloksena koehenkilöiden päätä ei kääntänyt mikään, vaikka paras vaihtoehto näille selvästi osoitettiin.

Ihmisinä näytämme olevan melkeinpä pakotettuja säilyttämään valinnanmahdollisuutemme mahdollisimman pitkään, vaikka hinta olisikin kova. Näin myös silloin kun touhussa ei ole järjen hiventäkään.

9. Odotusten vaikutus

Kaikilla on odotuksia tulevaisuuden osalta. Juurrutamme esimerkiksi kansallistunteen niin syvälle osaksi itseämme, että oikeasti joka vuosi odotamme Suomen voittavan Euroviisuissa. Sitten petymme suuresti, kun voittoa ei tullutkaan, vaikka kaikki näkivät, että se biisihän oli ihan paska jo alunperinkin. Odotamme ”meidän” edustajan voittavan. Tietenkin koko Suomi möksöttää viikkokausia, kun laulaja laulettiin suohon, vaikka lopputulos oli kenen tahansa selvästi nähtävissä jo alusta pitäen.

Mielenkiintoisesti tässä kappaleessa Ariely ottaa tutkimusvälineekseen oluen. Yksi olut on Budweiser ja toinen on Budweiser, johon on tipautettu muutama tippa balsamiviinietikkaa. Ilman, että koehenkilö tiesi tästä ”ylimääräisestä” ainesosasta, useimmat pitivät ”viinietikkaoluesta” enemmän kuin tavallisesta. Kun he tiesivät lisäaineesta, melkeinpä kaikki pitivät tavallisesta oluesta enemmän.

En ole vielä itse testannut tätä kaljaan, mutta tulen sen varmasti tekemään.

  • Mitä tahansa kuuletkin brändistä, tuotteesta tai jopa ihmisestä etukäteen, mikään ei korvaa omaa kokemustasi. Pyri siis kaikin keinoin siihen, että puhdistat itsesi ennakkoluuloista, ennen kuin esimerkiksi tapaat sen ”mulkuksi” tituleeratun tyypin; saatat yllättyäkin positiivisesti. Muista, että tiedostamattasi, luonnostasi pyrit katsomaan maailmaa ennakkoluulojen kautta.
  • Vain siksi, että jokin on merkattu ”palkituksi” tai ”ammattilais” -vehkeeksi, ei tarkoita, että asia näin todella olisi. Tutki näitä väitteitä, äläkä anna markkinoinnin asettaa odotuksiasi. Luota ainoastaan todisteisiin ja faktoihin.

10. Hinnoittelun voima

Käsitys siitä, että kallis tuote on jotenkin parempi ja voi tehdä asioita, joita halvempi, muuten identtinen tuote ei voi, on nimeltään ”plasebo -efekti”, ja törmäämme siihen koko ajan, tiesimme sitä tai emme.

Mene vaikka K-Kauppaan ja ota käteesi pussi Pirkan spagettia ja toinen pussi ”brändättyä” spagettia, ja vertaa niiden sisältöä. Huomaat tuotteiden valmistusaineiden myötäilevän aika tiiviisti toisiaan. Siitä huolimatta olemme taipuvaisia ostamaan tietyn merkin spaghettia, koska brändäyksen ”plasebo” -efekti kertoo sinulle niiden olevan parempia kuin bulkkituote.

Kokeile joskus tehdä kotitekoinen sokkotesti. Toteuta se muutaman” halpatuotteen ja merkkituotteen välillä ja testaa kumpi on itse asiassa parempaa. Olen itse harrastanut tätä jo pitkään ja voin sanoa yllätyksen olevan suuri, kun halpatuote tuleekin voittajana esiin monessa vertailussa, erityisesti hintaan nähden. Melkein kaikissa tuotteissa ne ovat yhtä hyviä… onhan niillä monesti sama valmistajakin.

Tee tämä tarpeeksi usein, niin mielesi alkaa irtaantua selkärankaasi asti kiinnitetystä plasebo -efektistä hiljalleen. Pikkuhiljaa olet kykeneväisempi järkevämpiin päätöksiin.

Ariely, Waber, Shiv, ja Carmon keksivät kuvitteellisen kipulääkkeen, Veladone-Rx:n. Kaunis nainen jakkupuvussa kertoi koehenkilöille, että 92% potilaista, jotka ottivat VR:ää, kertoivat saaneensa merkittävää helpotusta kipuunsa 10 minuutissa, ja että teho kesti jopa kahdeksan tuntia.

Kun koehenkilöille kerrottiin lääkkeesn maksavan 2,50$ per annos, melkein kaikki koehenkilöt kertoivat saaneensa apua kipuun. Kun kohenkilöille kerrottiin, että annos maksaa 0,10$, vain puolet kohenkilöistä koki saaneensa mitään apua.

Mitä enemmän kipuja henkilöllä oli, sen suurempi vaikutus lääkkeellä tuntui olevan. Samantyylinen tutkimus Iowan yliopistossa osoitti, että opiskelijat, jotka maksoivat flunssalääkkeistään listahinnan, kokivat lääkkeen vaikuttavan paremmin kuin opiskelijat, jotka saivat lääkkeitä (täysin samanlaisia) alennuksella.

  • Hinta on ihmeellisen harvoin sidoksissa tuotteen varsinaiseen arvoon. Kalleus ei ole mikään tae laadusta.

—————-

Tämä artikkeli on julkaistu nautittavaksi, ei kommentoitavaksi.

Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin. Saiturin ajatukset puolestaan löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.