Kuukausikatsaus 05 2018 – 305K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 3 375 €
  • Kustannukset 1 533 €
  • Säästöprosentti 55 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 3 038 euroa ja osinkotuloja tai ETF:ien jakamia tuottoja kilahti tilille 337 euroa. Siirryin toukokuun alusta tekemään 50 % työaikaa, mutta tuloissa on vielä vanhoja lomarahoja yms, joten pudotus näkyy vasta elokuussa. Pääomatulot ovat joko ennakonpidätysten jälkeisiä, lähdeverojen jälkeisiä tai sellaisia joista Suomen verottaja ei vielä ole vienyt osuuttaan.

Menoissa suurin erä oli lemmikin lentoliput. Seuraavina listalla ovat totutusti asuminen, syöminen ja liikkuminen.

kuukausikatsaus-menot-2018-05

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

kuukausikatsaus-varat-ja-velat-2018-05_2

Kuukauden aikana tein pitkästä aikaa vähän merkittävämpiä muutoksia. Näistä on tarkoitus kirjoittaa tarkemmin myöhemmin, mutta seuraukset ovat jo nähtävissä. Laitoin Suomi-osakkeista suuren osan lihoiksi ja osinkosalkusta hieman pienemmän palan. Tein oikeastaan niin paljon kuin pystyin ilman merkittäviä veroseuraamuksia eli käytin kaikki vanhat tappiot pois. Mieli tekisi hankkiutua vielä lopuistakin rönsyistä eroon, mutta saa nähdä raaskinko maksaa veroja vain sen takia. Käteispositio paisui melkoiseksi, mutta kaikelle on jo kohde suunniteltuna. Vaan se mitä rahalle tapahtuu, selviää myöhemmin.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

kuukausikatsaus-tunnusluvut-2018-05

Edelliseen kuukauteen verrattuna on nähtävissä merkittävä muutos eläkekassassan riittoisuudessa ja sijoitusvarallisuudessa johtuen tekemistäni myynneistä. Nettovarallisuus sen sijaan pomppasi ensimmäisen kerran yli 300K:n.

MUUT TUNNUSLUVUT

Muut tunnusluvut olivat kaunis ajatus, mutta niidenkin tappamisesta kirjoitan lisää myöhemmin.

LOPUKSI

Hieman jäi huono omatunto, kun en tämän enempää kertonut mitä olen tehnyt. Useampi ajatus kaipaa vielä jalostamista, ennen kuin niistä tulee julkaisukelpoisia. Muutokset ovat sen verran merkittäviä, että mieluummin omistan niille ihan oman kertomuksen. To be continued…

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Osa-aikaeläke ja itsepetoksen lyhyt oppimäärä

pohatta-pinokkio-petos

pohatta-pinokkio-petosValehtelu on maailman helpoin asia. Lähes jokainen lipsauttaa pienen valkoisen valheen päivittäin. Tämä auttaa välttämään turhia konflikteja ja pieni kaunistelu harvoin aiheuttaa mielipahaa kenellekään. Valkoisen valheen lisäksi vaihtoehtona on tietoinen tai tarkoituksellinen totuuden vääristely, joka on sitten asia erikseen. Muut ihmiset eivät ole ainoita, joille saatat valehdella — saatat syöttää pajunköyttä myös itsellesi.

Aikaisemmassa artikkelissa kirjotin omia näkemyksiäni vapaudesta. Tuon artikkelin aikana kävin läpi aikamoisen tunnemyrskyn. Mieleni valtasi ahdistus ja epätoivo elämän järjettömyydestä. Onneksi jokaisen myrskyn jälkeen koittaa aurinko.

Mitä jos?

Läpi elämäni olen aina valinnut turvallisemman vaihtoehdon. Vähän karrikoituna en ole oikeastaan koskaan uskaltanut yrittää mitään. Aina on tullut jokin vaihtoehto, jonka olen valinnut sen helppouden vuoksi. Tällä menetelmällä olen päätynyt tiettyyn pisteeseen. Pisteeseen, jossa olen pääosin tyytyväinen ja välillä jopa ikionnellinen siitä, että olen saanut kokea niitä asioita mitä olen kokenut. Silti jossain sisimmässä asustaa se pieni jos.

Aina välillä pysähdyn ja mietin, että mitä jos tekisinkin asiat jatkossa toisin. Usein taustalla on jokin tapahtuma, joka saa aikaan herätyksen. Ajan myötä tapahtuma unohtuu ja sitä kangistuu takaisin kaavoihinsa. Ainakin siihen asti, kunnes seuraava herätys osuu riittävän lähelle. Nyt herätys muotoutui kysymykseksi.

Jos kuolisin tänään, voisinko olla tyytyväinen siihen, miten olen elänyt ja mitä saanut aikaan?

Kyllä ja en. Toisaalta olen tyytyväinen siihen mitä olen tehnyt ja tekemiseni ovat tuottaneet minulle iloa. Toisaalta suuremmassa mittakaavassa tekojeni merkitys on vähäinen. Tämä vastaus jätti lopputuloksen epäselväksi, joten jalostin kysymyksen seuraavaan muotoon.

Jos jatkaisin samalla tavalla, miten olen tähän asti toiminut, voisinko olla tyytyväinen, jos kuolisin kolmen vuoden kuluttua?

En. Kun kuvittelen itseni tekemässä täysin samoja asioita kolmen vuoden päästä kuin teen tänään, koen sen enemmän masentavana, kuin tyytyväisyyttä aiheuttavana mielikuvana.

Jos en ole tyytyväinen siihen mihin suuntaan olen menossa, on ainoa looginen vaihtoehto muuttaa suuntaa.

Muutosvastarinta

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun olen päättänyt tehdä muutoksia. On oikeastaan mielenkiintoista nähdä, että muutosten tekeminen on muuttunut helpommaksi ja prosessin läpivienti on nopeutunut merkittävästi jokaisessa iteraatiossa.

Ennen ensimmäistä eläkesimulaatiota pohdin muutoksen tekemistä lähdes vuoden, mutta en koskaan uskaltanut tehdä valintaa. En tiedä kuinka kauan olisin jatkanut samaa onnetonta rataa. Silloin päätös onneksi tehtiin puolestani. Seuraavalla kerralla unelmien löytäminen kesti ehkä puolisen vuotta ja silloin uskalsin sentään tehdä itse päätöksen vaikkakin pienen mutkan kautta. Nyt koko prosessi oli äärimmäisen suoraviivainen ja noin kahden viikon mittainen. Muutoksen aallolta ei välttynyt kukaan tai mikään.

Erikoisen tilanteesta tekee se, että vain kuukautta aikaisemmin kysyin itseltäni, että muuttaisinko jotain nykyisessä elämässäni. Silloin päädyin vastaukseen, että en. Näin jälkikäteen on vaikea olla huomaamatta, että taisin huijata itseäni pahemman kerran. Onneksi kaikesta on mustaa valkoisella niin aika nopeasti löysin artikkelin, missä sekoitin unelmat ja uraputken keskenään. Ilmeisesti asetin vuoden alussa tavoitteen kehittyä omassa työssäni maailman 8. parhaaksi.

Peruutuspeiliin katsoessani huomaan, että kyse oli klassisesta luulounelmasta – unelmasta, jonka luulen olevan ratkaisu kaikkeen, mutta joka on todellisuudessa vain häiriötekijä. Taitavasti sain itseni innostumaan tuosta ja vähän kilpailuviettiäkin heräteltyä. Kun riittävän monta kertaa asian toistin itselleni, niin lopulta luulounelma päätyi jopa artikkeliksi asti.

Valitettavasti toistaminen ei tee asioista totta.

Tavallaan oli hienoa esittää olevansa rohkea ja tavoittelevansa jotain ”suurta”.  Parempi termi toiminnalle on kuitenkin itsepetos. Ei ollut ihan helppoa katsoa peiliin ja todeta, että kyse on vain kulissista, jolla ei ole itselläni mitään merkitystä.

Peilikuva

Joku fiksumpi olisi ymmärtänyt, että tavoitteet tai unelmat, joilla ei ole todellista merkitystä, unohtuvat hyvin nopeasti. Harva jaksaa taistella asian eteen ja motivoitua päivä toisensa jälkeen, jos asialla ei ole syvempää tarkoitusta.

Onneksi huomasin suhteellisen nopeasti, että mistä on kyse. Taitaa olla jopa aika yleistä, että ihmiset asettavat itselleen tavoitteita, joilla ei oikeasti ole merkitystä. Sitten he innostuvat jahdista niin, että eivät edes huomaa jahtaavansa luulounelmia. Hommia painetaan kyllä niskalimassa, mutta tulokset jäävät vaisuiksi tai ainakaan ne eivät vaikuta toivotusti elämänlaatuun.

Yksi inhottavimmista asioista valintoja tehdessä on mukavuuden tunne. On niin helppoa valita se tuttu sekä turvallinen asia ja tehdä petturin peliliikkeitä. Valinnan jälkeen voi uppoutua kiireeseen ja unohtaa kaikki epäilykset. Kun on kiire, ei tarvitse ajatella. Tai ehkä pitäisi, mutta ei vain ehdi. Aika vain häviää ja silti ei ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi. Jälkikäteen sitä vain ihmettelee, että minne ne vuodet hukkuivat.

Kiireessä on myös toinen puoli, koska ilman sitä en ehkä olisi löytänyt rajojani ja ymmärtänyt pysähtyä kyseenalaistamaan tekemistäni. Alkuvuoden hullu kiire sekä sen päälle muutama ajanpysäyttävä arkipyhä ja pitkä viikonloppu saivat näkemään maailman taas uudesta kulmasta.

Työni on mielenkiintoista, mutta ei merkityksellistä. Pidän työstäni, mutta en koe antamaani panosta kovin tärkeäksi. Palkkani on hyvä, mutta ei varsinaisesti muuta mitään. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mitä jos jättäisin palkastani puolet pois ja kokeilisin löydänkö ylijäävälle ajalle merkityksellisempää tekemistä?

Ja näin myös päätin tehdä.

Miten kertoa pomolle uutiset?

Olin ollut töissä muutaman päivän hyvin vaihtelevissa tunnelmissa ja ehkä normaaliakin hiljaisempi. Yleensä viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta nyt taisi epämukavuus heijastua myös ulospäin. Keräsin hieman energiaa ja kävin sanomassa pomolleni, että nyt voisi olla hyvä paikka istua hetkeksi alas. Onni onnettomuudessa oli se, että heti ei sopinutkaan. Sain kuitenkin kerrottua keskustelun aiheen ja varattua ajan kahden päivän päähän.

Luulen, että tuo pari päivää teki oikein hyvä. Sekä minä että pomoni ehdimme ajatella asiaa läpi ja valmistautua keskusteluun omilla tahoillamme. Kun varsinainen keskustelu koitti, lähti se heti oikeille raiteille.

En odottanut saavani tukea, mutta sain sitä enemmän kuin osasin odottaa. En myöskään ollut 50 % työajasta täysin varma ennen keskustelua, mutta pomoni sparrasi tässäkin. Lopuksi hän vielä kysyi, että tarvitsenko jotain muuta ja kertoi, että jos joskus tarvitsen, niin tervetuloa uudelleen keskustelemaan.

En tiedä miten tällaiset keskustelut etenevät normaalisti, mutta näin meillä.

Miksi 50 %?

Miksi sitten juuri 50 % eikä esimerkiksi täydet 100 %? Uskon, että 50 % on riittävän suuri muutos ja puolikkaalla ajalla saan kyllä testattua, että onko minusta mihinkään muuhun. Toisaalta ansiotulo mahdollistaa sen, että uuden projektin ei välttämättä tarvitse tuottaa tuloja, jolloin vaihtoehtoja on merkittävästi enemmän.

Tunnelma on nyt kaksijakoinen – toisaalta maailma on auki ja mahdollisuuksia täynnä, toisaalta takamukseni kaipaa sohvan pehmeää pintaa ja aistini suoratoistopalvelujen sukkelia juonen käänteitä.

Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiselle lähitulevaisuudessa voin todennäköisesti heittää hyvästit, mutta muuten taloudellista stressiä ei pääse syntymään. Ja aina voi ottaa uuden samanlaisen hypyn jompaan kumpaan suuntaan, jos tuntuu, että tämä loikka ei ole riittävä.

Eläkkeen koen sen sijaan olevan taas askeleen lähempänä.

Mitä seuraavaksi

Halusin kovasti, että keksimäni uratavoite olisi ollut se, mikä olisi tehnyt minut onnelliseksi edes seuraavan viiden vuoden ajaksi. Kaikki olisi vain niin paljon yksinkertaisempaa, kun tietäisi mitä haluaa tehdä.

Valitettavasti haluaminen ei tee asioista totta.

Pitää muistaa, että se että ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi, on yksi positiivisimmista ongelmista, mitä voi olla. Mahdollisuus valita on jo paljon enemmän, kuin monella muulla. Sitä suuremmalla syyllä valintaa ei kannata tyriä. Päätin inspiraatiopulassa turvautua vanhoihin tuttuihin Forever Joble$$in artikkeleihin How to Set Goals If You Don’t Know What You Want ja Dream Life.

Toinen onni onnettomuudessa on se, että tiedän jo aika hyvin mitä tarvitsen, että saan asioita aikaiseksi. Ensimmäinen näistä on aikataulu, joka tulevaisuudessa näyttää tältä:

  • MA – Oma projekti (TBD)
  • TI – Päivätyöpäivä
  • KE – Päivätyöpäivä
  • TO – Päivätyöpäivä & yleisten asioiden hoitaminen
  • PE – Oma projekti
  • LA & SU – Lepo / Hupi

Mistä tiedän, että tekemiselläni on joku merkitys?

En ole varma mistä löytäisin jonkun suuremman merkityksen. En edes tiedä onko sellaista olemassa. Olen tälle keväälle tehnyt melko paljon itsetutkiskelua, mutta vastausta sitä kautta ei ole löytynyt. Tulevasta suunnasta sen sijaan löysin vihjeen.

Paras tunne on se, kun joku kertoo miten sinun tekemisesi ovat muuttaneet hänen elämänsä täydellisesti. Tällaiset hetket ovat olleet harvassa, mutta muutama erittäin koskettava sähköposti on tullut tämän blogin johdosta. Toivon, että ottamalla tavoitteeksi tehdä toisten ihmisten elämästä parempaa, voin löytää myös omalleni erilaisen merkityksen.

Käytäntö saattaa tarkoittaa blogin kehittämistä seuraavalle tasolle, talousvalmennuksien uudelleenkäynnistämistä tai vaikka kirjan kirjoittamista. Toisaalta maailmassa on niin paljon muutakin talous.

Esimerkiksi oikean yrityksen perustaminen kutkuttelee takaraivossa. Tekemällä jo tuttuja asioita en ainakaan tule löytämään mitään uutta. Ja nyt jos koskaan olisi hyvä hetki kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Ei tarvitse sitten vanhana harmitella, että käytin aikani itselleni vääriin asioihin. Ehkä jonkinlainen lean lähestyminen ideoiden testaamiseen voisi toimia.

Peter Drucker on joskus kysynyt kaikkein olennaisimman kysymyksen:

What results have to be achieved to make a difference?

En tiedä. Joskus yksi pienikin asia saattaa tuoda merkityksen. Joskus haaveissa on enemmän.

Remontti, joka lähti lapasesta

Jokainen remonttireiska tietää miltä se tuntuu, kun yksi huone hohtaa muodonmuutoksen jäljiltä, mutta muut eivät tunnu sopivan joukkoon. Sitten kuin huomaamatta ja erittäin salakavalasti remontti leviää koko talon laajuiseksi. Pahimmillaan vielä pihaterassille asti.

Itselleni kävi tämän projektin kanssa samoin.

Työ oli vain ensimmäinen asia. Sen jälkeen puntariin päätyivät ihmissuhteet, oma kulutuskäyttäytymiseni, sijoitukseni ja lopulta jokaikinen omistamani asia. Ihmissuhteiden kanssa näytti jo pahalta, mutta kävi kuitenkin päin vastoin ja poistumisen sijaan tapahtui vahvistumista. Tavaroita sen sijaan tulen poistamaan, koska totesin, että säästäväisyydestä huolimatta omistan aivan järkyttävän määrän turhaa rojua.

Rojuista lisää myöhemmin, mutta voin jo nyt kertoa, että jokaisen tavaran laskeminen ja listaaminen on aika silmiä avaava kokemus — tosin turhauttava sellainen.

Lopuksi

Toivominen, tahtominen tai toistaminen eivät tee asioista totta.

Ymmärrän, että olen puhunut vain itsestäni ja että olen taas aika kaukana siitä talouspainotteisesta sisällöstä mitä moni kaipaa. Toivon kuitenkin, että voit oppia omista kokemuksistani. Ehkä niissä on sinulle pieni herätys, joka auttaa sinua ottamaan askeleen kohti parempaa huomista.

Epäilen sitä, että löytyykö onni etsimällä. Siitä olen kuitenkin varma, että hetkestä en opi nauttimaan vielä pitkään aikaan. Muutamaksi sekunniksi saatan saavuttaa tietoisuuden tilan, mutta sitten mieli onkin jo laukannut seuraavaan universumiin.

Nyt on aika hyväksyä tämä tosiasia ja antaa etsinnän jatkua. Mikä olisi sen parempi tapa, kuin heittäytyä osa-aikaeläkkeelle ja nauttia saavuttamastani vapaudesta.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kuukausikatsaus 04 2018 – 298K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 4 634 €
  • Kustannukset 1 341 €
  • Säästöprosentti 71 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 3 367 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille ennakonpidätysten jälkeen 1 268 euroa. Kyllä se kevät mieltä lämmittää eikä osingoistakaan haittaa ole!

Menoissa suurimmat erät olivat asuminen, syöminen ja liikkuminen. Vuoden vakuutukset kuittasin kerralla ja mini lomakin mahtui kuukauteen.

kuukausikatsaus-menot-2018-04

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

kuukausikatsaus-menot-12kk-2018-04

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

kuukausikatsaus-varat-ja-velat-2018-04

 

Kuukauden aikana en tehnyt uusia ostoja, mutta markkinat kehittyivät mukavasti ja omistusten arvo markkinan mukana.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

kuukausikatsaus-tunnusluvut-2018-04

Edelliseen kuukauteen verrattuna on nähtävissä mukavasti muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa. Kulutuksen puolesta huhtikuu oli viime vuonna erityisen hyvä, joten tämän vuoden kulujen kasvu kumoaa sijoitusvarallisuuden kasvun eläkekassan riittoisuutta mitattaessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite. Lisää lukujen taustoista voit lukea täältä.

  • Terveys – 12 / 12
  • Itsensä kehittäminen – 4566 / 3420
  • Työ – 0 / 20

LOPUKSI

Kuukausi noudatteli hyvin pitkälle tämän vuoden teemaa. Kulujen puolesta ei mitään suurempia yllätyksiä ja tulot olivat mainiolla tasolla. Edellisessä kuussa tavoitteena oli järkevöittää omaa tekemistä, mutta itseasiassa tein vähän suurempia muutoksia kuin alun perin ajattelin. Näistä lisää tulevien tarinoiden myötä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Vapaus

vapaus-elefantit-tielläni

vapaus-elefantit-tielläniVapaus tarkoittaa meille jokaiselle eri asioita. Yleensä, kun puhun vapaudesta, liittyy se jotenkin säästämiseen ja sijoittamiseen. Tällä artikkelilla on hyvin vähän tekemistä kummankaan kanssa. Kyse on vieläkin suuremmasta vapaudesta — jopa elämästä ja kuolemasta. Luvassa paikoitellen rajuakin tekstiä, joten en suosittele artikkelin lukemista kaikkein herkimmille seuraajille. Kirjoittaminen on minun tapani prosessoida ajatuksiani vaikeistakin aiheista.

Pidän itseni sivistämisestä. Yleissivistyksestä ei voida puhua, mutta yleensä kun aihe liittyy jotenkin elämän tarkoituksen, säästämisen ja sijoittamisen tai yrittäjyyden piiriin, niin oma mielenkiintoni herää. Nyt käteeni sattui kirja nimeltä How to Get Filthy Rich in Rising Asia. Tarkoitus oli viettää mukavaa vapaapäivä ja vähän herätellä uusia ajatuksia. Noin kornin otsikon alta olisi kuulunut paljastua samaa kategoriaa noudattava sisältö (jos teos on lukulistallasi, skippaa seuraavat 3 kappaletta).

Tarina alkaa elämästä ja päättyy kuolemaan. Se kuvaa nimensä mukaisesti tietä ryysyistä rikkauksiin, mutta ei ehkä yhtä ruusuisella tavalla kuin esimerkiksi useimmissa jenkkiläisissä opuksissa on tapana tehdä. Teksti on värikästä ja realistista. Tai ainakin perinteistä raadollisempaa. Oma odotukseni oli perus liirumlaarumia, mutta harvoin on satukirja herättänyt yhtä paljon ajatuksia kuin nyt.

Ensimmäinen ajatus mikä kirjasta itselleni tuli on se, että onko tässä enää mitään järkeä!?

Ajatus syntyi, kun kirjan päähenkilö saavutti haluamansa rikkaudet, mutta menetti ne myöhemmin. Lopulta hänestä ei jäänyt mitään jäljelle. Olenko minä matkalla kohti samanlaista loppua?

Ymmärsin jo kauan sitten, että elämässä ei ole tarkoitusta. Siitä ei siis kannata ottaa stressiä. Tämä herääminen vei yhden askeleen lähemmäksi vapautta. Vapaus lisää tutkitusti onnellisuutta. Kuinka paljon meillä oikeasti on vapautta? Eikö elämä ole vain pikainen visiitti oravanpyörässä ja sen jälkeen koittaa siirtyminen tuonpuoleiseen?

Tästä näkökulmasta maailma on masentava ja vapaus jää haaveeksi. Usein täydellinen vapaus löytyy vasta silloin, kun ei enää ole mitään menetettävää. Onneksi vapauteen on myös muita polkuja.

Mitä on vapaus?

Yksinkertaistettuna vapaus tarkoittaa sitä, että sinä saat mahdollisuuden elää elämäsi niin kuin itse tahdot. Harva kuitenkaan pystyy tekemään juuri sitä mitä haluaa. Rajoitteita meille tarjotaan erilaisten kirjoitettujen ja kirjaamattomien sääntöjen muodossa. Valtio tuottaa kirjalliset säännöt, sosiaalisia rajoitteita antavat ystäväsi ja yhteiskunta, jotka kertovat miten sinun tulisi elää elämäsi. Myös perinteinen oravanpyörä toimii rajoittavana tekijänä.

Yksi vapauteen vaikuttava tekijä on se, että minkälaiset lähtökohdat saat. Omalla toiminnalla voit vaikuttaa kohtaloosi lähtökohdista riippumatta. Toisen vain pääsevät tässä suhteessa helpommalla kuin toiset. Tie ryysyistä rikkauksiin on mahdollinen myös muuten kuin saduissa.

Säännöille on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ilman niitä eläisimme täydessä anarkiassa, mutta myös liialliset säännöt aiheuttavat omat haasteensa. Suomi on sääntöjen luvattu paratiisi ja varmaan tästä syystä sääntöjen järjettömyys on ansainnut myös oman TV-ohjelman (Sääntö-Suomi ).

Sääntöjä noudattavaa ihmistä on helppo hallita, mutta kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä. Kun kiivetään valta-asteikolla riittävän ylös, niin sääntöjä muutetaan ja taivutetaan tarpeen mukaan. Perus pulliainen pääsee harvoin tälle tasolle.

Jos haluat oikeasti olla vapaa, sinun täytyy ymmärtää mikä tekemistäsi rajoittaa.

Mikä rajoittaa vapauttasi?

Erinomainen kirja vapaudesta on Harry Brownen teos How I Found Freedom in an Unfree World. Siinä eniten vapautta rajoittavat asiat ovat virheelliset uskomukset. Ne voidaan nähdä ansoina, jotka kuuluvat kahteen eri uskomustyyppiin:

  • Uskomukset, että sinun pitäisi elää elämäsi jonkun muun mallin mukaan
  • Uskomukset, että muut toimivat elämässä niin kuin sinä toimisit

Nämä kaksi kategoriaa pitävät sisällään monia tuttuja uskomuksia:

  • Uskomus, että on olemassa sosiaaliset normit joiden mukaan sinun ”kuuluu” elää eli toimia tietyllä tavalla tai tehdä tiettyjä asioita esimerkiksi tietyssä iässä
  • Uskomus, että sinun täytyy tehdä jotain, koska se on ”oikein”
  • Uskomus, että muiden onni tulee ennen omaasi ja että sinun täytyy vaikuttaa epäitsekkäältä
  • Uskomus, että valtio tekee kaiken oikein ja että sinun kuuluu tukea valtiota ja noudattaa sen sääntöjä
  • Uskomus, että menneisyydessä sijoitettu raha tai aika pitäisi ottaa huomioon tulevia päätöksiä tehdessä
  • Uskomus, että yleinen tieto olisi totta. Usein unohtuu, että suosio ei vielä tarkoita tiedon olevan faktaa.

Pienestä pitäen meille opetetaan, miten kuuluu toimia. Vähitellen ja riittävän usein toistettuna alamme uskoa asioita todeksi. Lopulta unohdamme etsiä sen ihmisen, joka oikeasti olemme.

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään rajoitteita siinä, että miten sinä voit elää elämäsi. Vapaus on valinta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä et voi päättää, että miten jonkun muun tulisi toimia tietyssä tilanteessa.

Me emme asu laatikossa, vaan jokaisella on vapaus valita ja rajoitteista on mahdollista päästä eroon. Se ei vain ole helppoa, koska koko maailma perustuu siihen, että sinun täytyy täyttää joku ennalta määrätty muotti.

Elefantit takanasi, vapaus edessäsi

Ilman virheellisiä uskomuksia maailma tuskin toimisi niinkään hyvin kuin tällä hetkellä. Tosin hyvin tässä yhteydessä on suhteellista ja riippuu siitä, että kenen näkökulmasta katsotaan. Kaikki eivät pysty kiertämään rajoitteita, mutta jokaisella on siihen mahdollisuus.

Rajoitukset ovat vähän kuin suuria elefantteja. Niiden rinnalla ihminen on pieni olento ja äkkiseltään voi vaikuttaa, että elefanteista ei pääse yli eikä ympäri. Todellisuudessa väleistä on mahdollista puikkelehtia. Ehkä sieltä löytyy myös vapaus.

Suurin osa rajoitteista ja virheellisistä uskomuksista syntyy päämme sisällä. Ratkaisuksi tähän riittää se, että alkaa ajatella asioita uudella tavalla. Jo pelkästään se, että kiinnittää huomioita eikä toimi automaattisesti niin kuin ”kuuluu” toimia, voi auttaa.

Jos tietyn valtion säännöt alkavat ahdistaa, niin aina on mahdollista vaihtaa toisen samanmoisen puollella asumaan. Tai sitten jonnekin, missä vallitsevat luonnon lait. Myös taloudellinen riippumattomuus auttaa kiertämään monia rajoitteita.

Pelko pois

Virheellisten uskomusten lisäksi erilaiset pelot tuovat rajoitteita. Aina peloille ei ole perusteita, mutta silti emme uskalla tehdä sitä mitä haluamme. Ehkä emme halua mennä ulos pimeällä, koska se tuntuu pelottavalta. Ehkä emme uskalla perustaa omaa yritystä, koska pelkäämme epäonnistumista. Ehkä emme uskalla puhua sille nätille naapurin tytölle etupulpetissa, koska pelkäämme torjutuksi tulemista.

Monista peloista voi päästä eroon jo pelkästään sillä, että listaa ne paperille. Sen jälkeen listan voi käydä läpi ja miettiä, että mikä asia pelossa on oikeasti pelottava. Ehkä kyse onkin vain epämukavuuden tunteesta. Kun listan on käynyt läpi ja löytänyt todelliset syyt, on helpompi valita toimintavaihtoehdot ja toteuttaa niistä parhaat.

Jos minun pitäisi valita yksi asia koko maailmassa, mitä pelkään kaikkein eniten, se olisi merkittävä terveydellinen sairaus tai vamma, jonka seurauksena joutuisiin tilaan missä en voisi elää täysipainoista elämää — täysipainoista elämää sellaisena kuin sen itse haluan kokea. Erittäin haasteelliseksi tilanteen tekee se, että vanhentuminen on vääjäämättä edessä, vaikka muilta osin onni potkisi.

Syykin tähän pelkoon löytyi pienellä itse tutkiskelulla. Olen vuosia seurannut läheiseni mädäntymistä vaihe kerrallaan. Ensin meni jalat, sitten muu kroppa ja lopulta pääkoppa sekä puhekyky. Tämä prosessi ei tapahtunut hetkessä, vaan on kestänyt toistakymmentä vuotta. Henkilö itse olisi ollut valmis luovuttamaan jo vuosia sitten — silloin kun ajatus vielä kulki. Kerran niin valoisasta henkilöstä on viime vuosina ollut jäljellä pelkkä raato.

Raato makaa yötä päivää sängyssä välillä enemmän ja välillä vähemmän omassa ulosteessa, kun aina eivät muut heti ehdi puhdistamaan. Suun kohdalla raadossa on aukko, mistä joku toinen käy työntämässä ruokaa sisään, että tämä juhla ei vain milloinkaan päättyisi. Välillä raadossa näkyy pieni ripaus elämää, onneksi se tuskin enää ymmärtää, että mistä on kyse. Aina ei ole ollut yhtä hyvin. Aikaisemmin kun raato heräsi elämään, se ymmärsi oman tilanteensa ja tunteet valuivat vuolaina pitkin poskia.

Ainoa tapa millä olen tästä pelosta onnistunut vapautumaan, on ajatus siitä, että voisin valita itse, milloin poistun näyttämöltä lopullisesti. Saan lohtua ajatuksesta, että minun ei tarvitsisi jäädä kitumaan sitten, kun koen olevani valmis. Parempi kuula kallossa kuin paapottavana omassa paskassa.

Tiedän, että olen ylittänyt hyvän maun rajat jo aikoja sitten. En oikeasti ymmärrä asiasta yhtään mitään ja en voi edes kuvitella sitä tuskaa, jos joku on kokenut läheisen lähtemisen liian aikaisin ja vielä itse tehtynä valintana. Siitä huolimatta jatkan tätä ajatusta vielä pidemmälle. Kirjoitan mielestäni täysin eri asiasta.

Jos saan lohtua siitä ajatuksesta, että voin poistua, kun koen olevani valmis, niin toinen puoli ajatuksesta on se, että mitä jos joku muu tekee päätöksen puolestani? Mitä jos joku toinen tekee sen ja vielä liian aikaisessa vaiheessa?

Nyt jo varmaan ymmärrät, että säännöt ja uskomukset ovat illuusio. Kuka tahansa voi rikkoa niitä milloin tahansa — niin hyvässä kuin pahassa.

Vapaus tekee onnelliseksi

Ihminen on onnellisempi, kun keskittyy niihin asioihin mihin voi vaikuttaa. Muihin ihmisiin emme voi vaikuttaa, mutta voimme valita kenen kanssa asioimme. Emme voi kontrolloida mitä maailmassa tapahtuu, mutta voimme valita mitä itse teemme. Meillä on vapaus.

Se minkälaiseen tunnelmaan satukirja minut vei, kuvastaa hyvin sitä minkälaisessa maailmassa elän. Sillä maailmalla ei ole mitään tekemistä realismin kanssa, vaan olen luonut ympärilleni kuplan. Olen saanut pääsääntöisesti elää maailmassa, jossa ei ole juurikaan kärsimystä. Samasta syystä en myöskään ole kovin hyvä käsittelemään todellisuutta. Omassa kuplassani voin kokea olevani vapaa.

Pyrin esimerkiksi välttämään uutisia viimeiseen asti ja tiedon nälkäni suuntautuu aivan muualle, koska en pysty vaikuttamaan uutisissa näytettäviin asioihin. Suurin osa uutisista on sellaisia, mitkä haluaisin muuttaa. Ne kertovat vain siitä, että kuinka paha maailma todellisuudessa on. En nyt heti keksi masentavampaa ohjelmaa.

Ehkä juuri masentavuus tekee uutisista yhden suosituimmista ohjelmista. Tai sitten normaaleilla ihmisillä on kyky käsitellä näitä asioita eri tavalla kuin minulla, koska olemme maailman onnellisin kansa. Itselläni on tapana lähinnä suuttua ja huutaa uutisille.

Toinen esimerkki kuplastani on eläkkeeni tavoittelu. Mitä lähemmäksi eläkettä pääsen, sitä enemmän minulla on vapautta toimia haluamallani tavalla ja halutessani pysyä poissa normaalista maailmasta.

Haasteellista tässä on se, että yleensä kuplan sisällä kaikki asiat alkavat sanalla minä. Se taas ei edesauta sitä, että minkälaisen jäljen haluan jättää itsestäni tälle planeetalle. Haluan saada jotain aikaan. Harvoin näen elämän nautintona ja paljon useammin suorituksena. Toivon, että osaisin vain nauttia ja että minun ei tarvitsisi pohtia syntyjä syviä yrittäessäni löytää itseni.

Toivominen ei tee asioista totta.

Minä en voi tukahduttaa tunteitani eikä sinunkaan kannata. Voit sitä toki yrittää, mutta ne nousevat aina uudelleen pintaan ja yleensä aikaisempaa vahvempina. Negatiivisten tunteiden on tarkoitus kertoa sinulle, että jotain on pielessä. Paras vaihtoehto on hyväksyä tunteet ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi.

Nyt huomaan, että jossain syvällä sisälläni on jotain minkä olen sinne joskus haudannut. En vielä tiedä mitä se on, mutta tunnistan negatiivisten tunteiden tuoman vihjeen. Luultavasti luvassa on muutoksia. Jokaisen muutoksen myötä vapaus on aina askeleen lähempänä.

Vapaus on sitä, että voin ja uskallan tehdä sitä mitä haluan. Itseasiassa seuraavat askeleet kohti vapautta on jo toteutettu, mutta näistä lisää myöhemmin.

Lopuksi

Monet ihmiset kokevat kriisin ehkä kolmen- ja viidenkympin kohdalla, mutta itse tunnun tällaiseen törmäävän kerran vuodessa.

Olkoon tämän nyt sitten se kolmenkymmenenyhden kriisi.

Suurimman osan ajasta pyrin pitäytymään todellisen elämän ulkopuolella. Nyt kun sinne vahingon kautta ajauduin, niin väkisin tulee mieleen se, että pitäisikö oikeasti yrittää tehdä asioille jotain.

Suomessa tätä tosin ei kannata harrastaa. Jos yrität auttaa ja vaikuttaa, niin luultavasti sinut ristiinnaulitaan mediassa ilman yksiselitteisiä todisteita. Kaikesta hyvästä minkä olet tehnyt, saat palkkioksi maineen menetyksen ja terveysongelmia.

Innolla odotan, että mitä liikkuu mielessäni hetkellä, jolloin mittarini kääntyy osoittamaan lukemaa 32.

————

Samana päivänä, kun tämä kirjoitus tuli valmiiksi, kuulin että eräs tuttuni oli poistunut lopullisesti. Kyseessä oli positiivisin ja valovoimaisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut. Hän ei ollut lähimpiä kavereitani, mutta yksi niistä kuka tartutti valoa kauemmaksikin. Hän olisi saanut vielä paljon hyvää aikaan. Tämä tapahtui aivan liian aikaisin. Vaikea uskoa todeksi. Sitä suuremmalla syyllä kysyn, onko tässä yhtään mitään järkeä!?

————

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Saituri: 10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Lisäksi saattaa olla outoa, että en jatka Saiturin tarinoita omilla ajatuksillani. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän kirjoituksia lukemisen arvoisena.

Joskus saattaa jopa tulla aika, kun jatkan Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi. Tästä johtuen edes kommentointi ei ole mahdollista. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 14.1.2010 ja on erittäin ajankohtainen myös itselleni, koska juuri tällä viikolla päivitin läppärin.

10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa

Välillä järkevien ostopäätösten tekeminen tuntuu erinomaisen hankalalta. Olen tullut jo kauan aikaa sitten siihen tulokseen, että itse olen suurin syypää näihin hankaluuksiin. Vähemmän loogisia ja aika ajoin suorastaan järjettömiäkin päätöksiä tulee tehtyä tasaisin väliajoin.

Viimeisin tällainen hetki oli varmaankin uuden tietokoneeni osto, josta Joulukuussa kirjoitin. Kone on kaikkea sitä mitä haluan ja periaatteessa tarvitsen, mutta tosiasia on se, että vanhakin koneeni toimii yhä kuin uusi.

Mikä sitten ajaa tällaisiin päätöksiin, joilla ei logiikan mittelöissä kovin pitkälle päästä? Ihmisinä olemme oppineet luottamaan omaan arvostelukykyymme ehkä liikaakin, emmekä aina osaa varoa omaa itseämme ja niitä irrationaalisia impulsseja, jotka pelottavan usein saavat vallan.

Miksi teemme typeriä valintoja uudestaan ja uudestaan?

Sain ainakin osittaisen vastauksen tähän ongelmaan mahtavasta kirjasta nimeltä Predictably Irrational: The Hidden Forces That Shape Our Decisions. Silmät avautuivat jälleen lisää viihdyttävän, helppolukuisen ja informatiivisen kirjan äärellä (kirja on englanninkielinen, enkä ole suomennosta siitä löytänyt).

Predictably Irrational on kirja, jonka jokaisen kuluttajan tulisi lukea ymmärtääkseen ympärillään tapahtuvia asioita ja omaa käytöstään enemmän ja paremmin.

Predictably Irrational on mielenkiintoinen tutkielma siitä miksi ja miten ihmiset on syntyjään ohjelmoitu käyttäytymään ”järjettömästi” ja siitä miten markkinointivelhot pyrkivät vielä vahvistamaan tätä viettiä. Vaikka ihmisinä olemme pakostakin itsekkäitä, on juuri siksi ihmeellistä miten helposti meidät voidaan manipuloida toimimaan omaa parastamme vastaan.

On äärimmäisen tärkeää, että opettelet ymmärtämään miksi sinäkin käyttäydyt epäloogisesti useammassa asiassa kuin luuletkaan. Jos et ymmärrä miten nämä epäloogiset toiminnot ottavat sinussa vallan, hyökkäävät markkinointivampyyrit kimppuusi ja repivät sinusta viimeisetkin eurot irti ilman että edes huomaat mitään tapahtuneen.

1. Kaikki on suhteellista

Kirjan varsinainen sisältö alkaa pohdinnalla siitä miten päätöksentekomme on hyvin suhteellista – tarkoittaen sitä, että käytämme vertailuja päätöksentekomme lähtökohtana riippumatta siitä sopiiko se tilanteeseen. Räikeimmin tämä tulee esiin kaupassa valitessamme tuotetta monen vaihtoehdon joukosta.

Harvemmin tulee valittua se kaikkein kallein, tai kaikkein halvin, vaan jokin siltä väliltä, useinmiten kalleimmasta seuraava. Uskottelemme tietenkin itsellemme ostoksen paremmuutta hinta/laatusuhteella ymmärtämättä, että otimme hyllystä juuri sen mitä kauppias meidän halusikin ottavan. Tähän taipuvainen käytös on nimittäin erittäin hyvin tiedossa kaupan alalla ja tuotteet hinnoitellaan se mielessä. Se keskihintainen, käteen päätynyt tuote on melkein poikkeuksetta se, jossa on suurin voittomarginaali.

Kun Williams-Sonoma esitteli leipäkoneet maailmalle, vetelivät myyntiluvut alamaissa. Vasta kun mallistoon lisättiin ”luksus”-malli, joka oli 50% peruskonetta kalliimpi, alkoi myynti vetää kuin häkä.  Miksi? No siksi, että perusmalli vaikutti nyt sikahalvalta, vaikka sen hintaa ei oltu muutettu mitenkään. Tärkeintä oli se, että asiakkaalle muodostui vertailukohta.

Miettiessään, että ostaako 25$  kynän, suurin osa ihmisistä hyppäisi autoon, ja ajaisi 15 minuutin päähän kauppaan, jossa sama kynä olisi 18$. Kuitenkin, jos sama henkilö miettii 455$ puvun ostamista, ei hän enää näkisi samaa vaivaa säästäkseen saman 7$. Säästetty summa ja käytetty aika on molemmissa tapauksissa sama, mutta lopputuloksena syntynyt toiminta on kovin erilainen. Suhteellista ajattelua on syytä varoa, koska se tulee mukaan päättelyyn niin kovin helposti.

  • On vaikuttavaa huomata, että jotkin premium -luokan tuotteet ovat olemassa pelkästään harhautusmielessä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ne ovat hyllyssä vain saadakseen halvemmat tuotteet näyttämään houkuttelevammilta, koska vertailu on asiakkaalle näin helpompaa. Ei siis missään nimessä pidä vertailla pelkästään saman valmistajan erihintaisia tuotteita, vaan laajentaa vertailua eri valmistajien saman tason tuotteisiin ja keskittyä niihin.
  • Älä anna prosenttialennusten huijata sinua pienissä ostoksissa. Okei, sait ehkä 25% alennuksen, mutta paljonko jouduit käyttämään sen saavuttamiseen vaivaa ja aikaa? Oliko se sen 5 euron tuotteen arvoista?

2. Kysynnän ja tarjonnan virheelliset kuvitelmat

Tässä kappaleessa Ariely tuo esiin sen inhimillisen taipumuksen, että ”ankkuroimme” hintakäsityksemme ensiksi nähtyyn vertailukohtaan. Jos menet ostamaan vaikkapa digiboksia Gigantista, käytät ensiksi nähdyn (ankkuri usein syntyy jo hyvissä ajoin ennen kauppaan astumista) digiboksin hintaa ankkurikohtana vertailussa muihin digibokseihin. Ensialtistus tuotteen hinnalle toimii kriteerinä vertailussa kaikkiin muihin hintoihin.

Juuri tästä syystä uusien tuotteiden tullessa markkinoille (huomattavissa esimerkiksi DVD- ja Blu-Ray -laitteiden tapaisten tuotteiden myynnissä), on myyjien järkevää ylihinnoitella tuote reilusti, näin pedaten myyntipiikkiä, kun hinta myöhemmin hieman tippuu. Näin tuote vaikuttaa myöhemmässä myynnissä jopa halvalta, vaikka voittomarginaali olisi edelleenkin taivaissa. Näin hinta saadaan myös pidettyä korkeammalla pidempään.

Salvador Assael, lempinimeltään ”helmikuningas”, loi omin käsin mustien helmien markkinat, joista ei oltu kuultukaan koko helmibisneksessä ennen vuotta 1973. Hänen ensimmäinen yrityksensä mustien helmien markkinoinnissa epäonnistui täydellisesti; yhtäkään ei myyty. Niinpä hän meni ystävänsä, Harry Winstonin juttusille ja pyysi Winstonia laittamaan näitä helmiä näytille 5th Avenue:lle, liikkeensä ikkunaan varustettuna järjettömän kalliilla hinnalla. Sen jälkeen hän laittoi koko sivun mainoksia kiiltäväsivuisiin aikakauslehtiin, niin että mustat helmet komeilivat niissä timanttien ja rubiinien joukossa. Pian mustia helmiä alettiin pitää arvokkaina.

Simonsohn ja Loewenstein huomasivat, että ihmiset jotka muuttavat uuteen kaupunkiin, pitävät uudessa asuinpaikassaankin aiemman kotipaikan hintoja vertailukohtanaan kaikkeen. Ihmiset, jotka muuttavat Lubbockista Pittsburghiin (eli halvemmasta kalliimpaan) ahtavat perheensä pienempiin asuntoihin vain maksaakseen saman summan vuokraa kuin edellisessäkin. Ihmiset jotka muuttavat Los Angelesista Pittsburghiin (kalliimmasta halvempaan) eivät säästä ylijääviä rahoja, vaan muuttavat kartanoihin.

  • Mitoita ostoksesi oikeiden tarpeidesi mukaan, älä tilanteesi tai lompakkosi koon mukaan. Mitä oikeasti käytät? Paljonko sitä käytät ja miten usein?
  • Yritä mahdollisimman objektiivisesti mitata ostoksesi aito arvo. Paljonko siitä oikeasti hyödyt verrattuna esimerkiksi muihin ajanviettotapoihin tms. On parempi verrata tuotteen hintaa johonkin muuhun kiinnekohtaan elämässä kuin hyllyn toiseen samankaltaiseen tuotteeseen. Näin tuotteen arvo sinulle tulee paremmin esiin.

3. Ilmaisen hinta?

”Ilmainen” on sellainen taikasana, että se saa melkeinpä kenet tahansa menemään sekaisin ja heittämään arvostelukyvyn romukoppaan. Se, että saa jotain ”ilmaiseksi” saa meidät tekemään asioita, jotka vievät pohjan koko ilmaisuuden idealta. Hyvä esimerkki on esimerkiksi verkkokauppojen ilmaiset postitukset jos ostoksesi ylittää tietyn summan, vaikkapa 40 euroa.

Tällä keinolla sinut saadaan ostamaan melkeinpä aina enemmän kuin mitä ensiksi aioit. Olisihan se typerää maksaa postimaksu 30 euron ostoksesta, kun 10 euron lisäostoksella saat tilauksen ilmaiseksi postitettuna… vai miten se meni? Tämä taktiikka nimittäin nostaa kaupan voittoja aika merkittävästi enemmän kuin mitä tuo ”ilmainen” postitus kauppiaalle maksaa. Maksat siis extraa tuotteesta jota et alunperin ollut edes ostamassa.

Ariely, Shampanier, ja Mazar suorittivat kokeen käyttämällä Lindtin konvehteja ja Hersheyn suklaasuukkoja. Kun konvehti maksoi 0.15$ ja suklaasuukko maksoi 0.01$, 73% koehenkilöistä valitsi konvehdin ja 27% suklaasuukon. Kun konvehdin hinta oli 0,14$ ja suklaasuukon sai ”ilmaiseksi”, 69% valitsi suklaasuukon ja 31% valitsi konvehdin. Perinteisen talousteorian mukaisesti hinnanlaskun ei olisi pitänyt aiheuttaa muutosta käyttäytymisessä, mutta silti niin kävi.

Arielyn teorian mukaan punnitsemme normaaleissa ostotilanteissa niin hyvät kuin huonotkin puolet, mutta kun jokin on ilmaista, unohdamme ilmaisen asian mahdolliset huonot puolet. ”Ilmainen” saa meidät pitämään tarjottua asiaa huomattavasti arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on.

Ihminen yrittää mahdollisuuksien mukaan välttää tappioita. Kun hankimme jotain perinteisesti rahalla ostamalla, tulee tämä vietti esiin, mutta ”ilmaisen” tuotteen kohdalla haihtuu huonon diilin mahdollisuus mielestämme.

  • Pyrit pitämään ilmaista tuotetta arvokkaampana kuin mitä se oikeasti on. Tätä viettiä voi vastustaa pyrkimällä skeptisyyteen kun ilmaisesta on kyse, sen sijaan että otat kaiken avosylin vastaan. Mieti miksi tuote on ilmainen ja mikä ilmaisuuden todellinen hinta on.
  • Ilmainen tavara tai palvelu tulee usein hyvin piilotettujen lisäehtojen kera. Ennenkuin hyppäät jonkin ilmaisen palvelun tai tuotteen kelkkaan, mieti miten se vaikuttaa tuleviin päätöksiisi. Millaisia maksullisia vaihtoehtoja vältät valitsemalla ilmaisen vaihtehdon ja miksi?
  • Miten paljon vaivaa ilmainen vaihtoehto vaatii? Ovatko maksulliset vaihtoehdot ehkä sittenkin parempia vähemmän vaivan vuoksi? Kuinka arvokasta aikasi on?

4. Sosiaaliset normit määräävät

Sosiaaliset pelisäännöt näyttelevät suurta osaa päätöksenteossamme. Suomi on kokemukseni mukaan poikkeus, mutta muualla maailmassa pienen rahallisen korvauksen tarjoaminen naapurille saadaksesi hänet auttamaan vaikkapa sohvan kantamisessa katsotaan jopa loukkaukseksi; korkeintaan kaljan voi tarjota. Mistä tällainen kummallisuus johtuu; eikö raha ole aina rahaa?

Se johtuu siitä, että sosiaaliset normit (eli se, mikä yhteisössä katsotaan hyväksyttäväksi) ovat tällaisissa tapauksissa markkinatalouden normeja voimakkaampia. Henkilö kokee, että rahallisen korvauksen ottaminen sotii hänen etiikkaansa vastaan ja esimerkiksi jollakin tavalla halventaa vaikkapa ystävyyssuhdetta ja sitä mihin se perustuu. Rahallisen korvauksen arvo on siis pienempi kuin se mielihyvä ja yhteisöllinen hyväksyntä mitä teosta saa. Palkkatyö ja sosiaalisten normien mukaan tehtävä työ toimivat täysin eri tasoilla.

AARP (hyväntekeväisyysjärjestö) pyysi lakimiehiä osallistumaan ohjelmaan, jossa he tarjoaisivat palveluitaan tarvitseville alennettuun 30$ tuntihintaan. Pyyntö tyrmättiin suoralta kädeltä. Kuitenkin, kun ohjelman johtaja pyysi lakimiehiä tarjoamaan palveluitaan ilmaiseksi, antoivat he .

  • Joku järjestö tai yritys saattavat houkutella sinua osallistumaan hankkeisiinsa vetoamalla sisäiseen yhteisöllisyyden tunteeseesi tai haluusi auttaa ja saavat sinut tekemään töitä heidän puolestaan vastikkeetta. Mieti pitkään ennenkuin suostut mukaan tällaisiin toimintoihin. Mitä sinä saat siitä irti ja mikä on houkuttelevan tahon motivaatio asiaan? Onko hyväntekeväisyytesi kohde todella sen arvoinen? Tekisitkö sen, jos siitä maksettaisiin palkkaa?

5. Tunteiden vaikutus

Kappaleessa käydään läpi sitä miten eri tavalla toimimme samassa tilanteessa riippuen siitä olemmeko ”normaalitilassa” vai esimerkiksi seksuaalisesti kiihottuneita. Tutkimuksen lopputuloksena oli, että teemme valintamme niin eri tavalla, riippuen tilastamme, että aivan yhtä hyvin valintoja olisi voinut olla tekemässä täysin toinen henkilö. Mikä tahansa tunnetila vaikuttaa merkittävästi päätöksentekokykyymme!

  • Vältä tekemästä päätöksiä tunteiden vallassa. Saat nimittäin harmittavan usein katua niitä päätöksiä jälkeenpäin.

6. Viivyttelyn ja itsehillinnän ongelma

Kirja tarjoaa näille ongelmille toimivan ratkaisun, johon kirjoittaja on päässyt käytännön kokeen kautta. Etukäteen tehdyt sitoumukset auttavat pitämään yllä tekemistä ja tavoitteeseen pyrkimistä. Pystymme huomattavasti paremmin hallitsemaan impulsiivista luonnettamme jos asetamme etukäteen selvät tavoitteet ja asetamme niille määräajat.

Suurimmat epäonnistumisemme tällä saralla tulevat yleensä siitä, että meillä ei ole minkäänlaisia käsin kosketeltavia tavoitteita ennen toimeen ryhtymistä.

Jos esimerkiksi aiomme tehdä suuren ostoksen, teemme huomattavasti parempia päätöksiä ottamalla tuotteesta selvää ennakkoon ja tutkimalla, että mitä ja minkälaisen härpäkkeen oikeasti tarvitsemme.

Sama koskee ajan käyttöä. Itse määritellyt määräajat ja virstanpylväät auttavat meitä pääsemään lähemmäs varsinaista määränpäätämme sen sijaan, että vaipuisimme viivyttelyn ja päättämättömyyden suohon.

Ariely suoritti luokassaan kokeen. Oppilaiden tuli kirjoittaa kolme esseetä.

– Ensimmäisen ryhmän tuli sitoutua päivämääriin johon mennessä heidän piti palauttaa kukin essee. Myöhästyneistä esseistä rangaistiin 1% pisteen menetyksillä. Varhaisista palautuksista ei saanut rangaistusta. Looginen tapa on tietenkin palauttaa kaikki esseet viimeisenä päivänä.

– Toiselle ryhmälle ei annettu mitään välipäivämääriä, vaan esseet tuli palauttaa viimeiselle tunnilla.

– Kolmas ryhmä ohjastettiin palauttamaan esseet 4:llä, 8:lla, ja 12:lla viikolla.

Tulokset? Ryhmä kolme (tiukka aikataulu) sai parhaat arvosanat. Ryhmä kaksi (ei aikataulua) sai huonoimmat arvosanat ja ryhmä yksi (itse määritelty aikataulu) sijoittui keskimmäiseksi. Antamalla oppilaiden sitoutua tiettyihin ennaltamäärättyihin aikatauluihin johti parhaimpiin tuloksiin.

  • Jos olet viivyttelijätyyppiä, pysy erossa halvan kokeiluajan sopimuksista, jotka muuttuvat kokeilun jälkeen kestotilauksiksi. Palvelujen tarjoajat luottavat siihen, että viivyttelet ja lopulta unohdat tuotteen / palvelun perumisen ennenkuin kokeiluaika on ohi. Tietenkin, jos sinulla on vähänkään selkärankaa, ovat tällaiset testitilaukset yleensä ihan hyviä ja itse käytän niitä aika ajoin.

7. Omistajuuden korkea hinta

On se pakko myöntää, että minäkin yliarvostan melkein kaiken, jonka ”omistan”. Tämä on yksi syy, miksi kotiin kertyy helposti niin paljon oikeasti tarpeetonta romua. Tarpeetonta ei voi poiskaan heittää, koska ”sitä voi vielä joskus tarvita” ja myydä ei voi, koska ”ei siitä kuitenkaan saa oikeaa hintaa”. Omistamamme asiat ovat usein myös tietyllä tapaa ylpeyden aiheita, esimerkkejä jonkinasteisesta sitoutumisesta ja yrittämisestä.

Kaikenlainen omistajuus ei kuitenkaan ole samanarvoista, sillä asiat joihin uhraamme eniten aikaa myös saavat suurimman arvon mielissämme.

Ariely ja Carmon suorittivat kokeen Duken oppilaille, jotka nukkuivat ulkona jopa viikkoja saadakseen liput koripallo-otteluun. Jopa henkilöt, jotka uhraavat aikaansa ulkona nukkumalla joutuvat lopulta osallistumaan lippuarvontaan. Jotkut saavat liput, toiset eivät. Oppilaat jotka eivät lippuja saaneet olivat valmiita maksamaan niistä jopa 170$. Opiskelijat jotka olivat liput viimein saaneet, kertoivat Arielylle, että he eivät myisi lippujaan alle 2400$.

Tällainen käytös johtuu kolmesta ihmisluonteen ominaisuudesta:

1) Rakastumme asioihin, jotka jo omistamme

2) Keskitymme siihen mitä saatamme menettää sen sijaan mitä voisimme saada

3) Oletamme, että muut näkevät omistajuutemme samasta perspektiivistä kuin me itse.

  • Kun olet hankkinut jotain, älä luota omaan arvostelukykyysi sen todellisen kaupankäyntiarvon mittaamisessa, koska olet liian sidoksissa siihen. Kysy muilta paljonko he olisivat valmiita maksamaan kyseisestä palvelusta tai tuotteesta. Tutki objektiivisesti mitä muut maksavat samanlaisista asioista.

8. Vaihtoehtoja olla pitää

Pidämme mieluusti vaihtoehtomme avoimina valintoja tehdessämme, mutta teemme tämän usein oman todellisen etumme kustannuksella (Itse olen ärsyttävän tunnettu siitä, että valintatilanteessa annan mahdollisimman ympäripyöreitä vastauksia ja teen valintoja vasta todella pakotettuna).

Leikitään vaikka, että olet ostamassa tietokonetta ja alat tutkimaan erilaisia vaihtoehtoja. Malleja on tietenkin niin tuhoton määrä, että uusia yhdistelmiä sataa vastaan koko ajan ja näin ollen varsinainen osto lykkääntyy. Tässä vaiheessa useimmat meistä ottavat käyttöön ensimmäisen selviytymismekanismin; he aloittavat karsintaprosessin, kunnes jäljellä on enää muutama kohtuullisen samanlainen vaihtoehto. Näin on ainakin päästy alkuongelmista eteenpäin.

Mutta mitä sitten tapahtuu, kun edessämme todella on vain pari vaihtoehtoa, jotka ovat samankaltaisia toistensa kanssa? Hyvin usein sorrumme tässä vaiheessa tekemään vähemmän hyviä päätöksiä. Käytämme niin paljon aikaa ja vaivaa valintaprosessiin, että kaikki mahdolliset erot vaihtoehtojen välillä kumoutuvat täysin, jättäen meidät kyvyttömiksi tekemään perusteltua valintaa.

Itselleni käy näin usein mitä typerimmissä asioissa. Oikeastaan, mitä vähäpätöisempi valinta on kyseessä, sen kauemmin siihen tuntuu aikaa kuluvan. Selaan vaihtehtoja toisensa jälkeen, enkä tunnu pystyvän tekemään minkäänlaista ratkaisua asiassa suuntaan tai toiseen. Lopulta kylmän raakasti teen valintani vain huomatakseni, että pelkällä intuitiolla tulos olisi ollut sama ilman turhaa jahkailua ja stressaamista.

Arielyn tutkimuksessa tuli esiin sellainen mielenkiintoinen piirre, että vaikka jokin vaihtoehto olisi selvästi paras, pyrimme loppuun asti pitämään myös huonommat vaihtoehdot mukana. Näin käy myös sellaisissa tilanteissa, joissa huonojen vaihtoehtojen mukanapito vaikuttaa lopputulokseen selvästi negatiivisesti.

Kirjassa käsiteltiin Arielyn kehittämää tietokonepeliä, jossa koehenkilö joutui valitsemaan kolmen oven välillä. Jokainen ovi tuotti eri määrän pisteitä. Pelin edetessä pelaajalle kävi selväksi, että tietty ovi tuotti parhaiten. Koetta muutettiin useaan otteeseen muun muassa niin, että jos jotakin ovea ei painanut, haihtui se kokonaan pois. Vaikka pelaajalla oli tiedossa ovi, joka tuotti parhaiten pisteitä, pyrki hän silti pitämään kaikki ovet mukana pelissä. Koetta muutettiin useaan otteeseen, mutta silti kaikissa variaatioissa kohenkilöt jatkoivat myös muiden ovien käyttämistä ja pyrkivät viimeiseen asti pitämään kaikki vaihtoehdot mukana. Kirjailijan kokeen tuloksena koehenkilöiden päätä ei kääntänyt mikään, vaikka paras vaihtoehto näille selvästi osoitettiin.

Ihmisinä näytämme olevan melkeinpä pakotettuja säilyttämään valinnanmahdollisuutemme mahdollisimman pitkään, vaikka hinta olisikin kova. Näin myös silloin kun touhussa ei ole järjen hiventäkään.

9. Odotusten vaikutus

Kaikilla on odotuksia tulevaisuuden osalta. Juurrutamme esimerkiksi kansallistunteen niin syvälle osaksi itseämme, että oikeasti joka vuosi odotamme Suomen voittavan Euroviisuissa. Sitten petymme suuresti, kun voittoa ei tullutkaan, vaikka kaikki näkivät, että se biisihän oli ihan paska jo alunperinkin. Odotamme ”meidän” edustajan voittavan. Tietenkin koko Suomi möksöttää viikkokausia, kun laulaja laulettiin suohon, vaikka lopputulos oli kenen tahansa selvästi nähtävissä jo alusta pitäen.

Mielenkiintoisesti tässä kappaleessa Ariely ottaa tutkimusvälineekseen oluen. Yksi olut on Budweiser ja toinen on Budweiser, johon on tipautettu muutama tippa balsamiviinietikkaa. Ilman, että koehenkilö tiesi tästä ”ylimääräisestä” ainesosasta, useimmat pitivät ”viinietikkaoluesta” enemmän kuin tavallisesta. Kun he tiesivät lisäaineesta, melkeinpä kaikki pitivät tavallisesta oluesta enemmän.

En ole vielä itse testannut tätä kaljaan, mutta tulen sen varmasti tekemään.

  • Mitä tahansa kuuletkin brändistä, tuotteesta tai jopa ihmisestä etukäteen, mikään ei korvaa omaa kokemustasi. Pyri siis kaikin keinoin siihen, että puhdistat itsesi ennakkoluuloista, ennen kuin esimerkiksi tapaat sen ”mulkuksi” tituleeratun tyypin; saatat yllättyäkin positiivisesti. Muista, että tiedostamattasi, luonnostasi pyrit katsomaan maailmaa ennakkoluulojen kautta.
  • Vain siksi, että jokin on merkattu ”palkituksi” tai ”ammattilais” -vehkeeksi, ei tarkoita, että asia näin todella olisi. Tutki näitä väitteitä, äläkä anna markkinoinnin asettaa odotuksiasi. Luota ainoastaan todisteisiin ja faktoihin.

10. Hinnoittelun voima

Käsitys siitä, että kallis tuote on jotenkin parempi ja voi tehdä asioita, joita halvempi, muuten identtinen tuote ei voi, on nimeltään ”plasebo -efekti”, ja törmäämme siihen koko ajan, tiesimme sitä tai emme.

Mene vaikka K-Kauppaan ja ota käteesi pussi Pirkan spagettia ja toinen pussi ”brändättyä” spagettia, ja vertaa niiden sisältöä. Huomaat tuotteiden valmistusaineiden myötäilevän aika tiiviisti toisiaan. Siitä huolimatta olemme taipuvaisia ostamaan tietyn merkin spaghettia, koska brändäyksen ”plasebo” -efekti kertoo sinulle niiden olevan parempia kuin bulkkituote.

Kokeile joskus tehdä kotitekoinen sokkotesti. Toteuta se muutaman” halpatuotteen ja merkkituotteen välillä ja testaa kumpi on itse asiassa parempaa. Olen itse harrastanut tätä jo pitkään ja voin sanoa yllätyksen olevan suuri, kun halpatuote tuleekin voittajana esiin monessa vertailussa, erityisesti hintaan nähden. Melkein kaikissa tuotteissa ne ovat yhtä hyviä… onhan niillä monesti sama valmistajakin.

Tee tämä tarpeeksi usein, niin mielesi alkaa irtaantua selkärankaasi asti kiinnitetystä plasebo -efektistä hiljalleen. Pikkuhiljaa olet kykeneväisempi järkevämpiin päätöksiin.

Ariely, Waber, Shiv, ja Carmon keksivät kuvitteellisen kipulääkkeen, Veladone-Rx:n. Kaunis nainen jakkupuvussa kertoi koehenkilöille, että 92% potilaista, jotka ottivat VR:ää, kertoivat saaneensa merkittävää helpotusta kipuunsa 10 minuutissa, ja että teho kesti jopa kahdeksan tuntia.

Kun koehenkilöille kerrottiin lääkkeesn maksavan 2,50$ per annos, melkein kaikki koehenkilöt kertoivat saaneensa apua kipuun. Kun kohenkilöille kerrottiin, että annos maksaa 0,10$, vain puolet kohenkilöistä koki saaneensa mitään apua.

Mitä enemmän kipuja henkilöllä oli, sen suurempi vaikutus lääkkeellä tuntui olevan. Samantyylinen tutkimus Iowan yliopistossa osoitti, että opiskelijat, jotka maksoivat flunssalääkkeistään listahinnan, kokivat lääkkeen vaikuttavan paremmin kuin opiskelijat, jotka saivat lääkkeitä (täysin samanlaisia) alennuksella.

  • Hinta on ihmeellisen harvoin sidoksissa tuotteen varsinaiseen arvoon. Kalleus ei ole mikään tae laadusta.

—————-

Tämä artikkeli on julkaistu nautittavaksi, ei kommentoitavaksi.

Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin. Saiturin ajatukset puolestaan löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

Kuukausikatsaus 03 2018 – 288K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 5 968 €
  • Kustannukset 1 496 €
  • Säästöprosentti 75 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 3 640 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille ennakonpidätysten jälkeen 2 327 euroa. Ansiotuloissa kyse on kaikkien aikojen ennätyksestä ja osinkojen suuri määrä johtuu siitä, että jaoin osinkoa omasta yrityksestä noin 1 900 euroa. Kassassa tosin ei ollut rahaa maksaa kuin ennakonpidätykset, joten varsinainen osingonmaksu antaa vielä odottaa itseään. Lasken sen kuitenkin jo nyt tuloksi, koska niin tekee verottajakin.

Menoissa suurimmat erät olivat asuminen, syöminen ja liikkuminen. Myös harrastuksiin meni kuukauden aikana hieman enemmän, kun latasin työnpuolesta virike-etua, josta itse joudun kustantamaan puolet.

kulut-2018-3

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

kulut-12ka-2018-3

 

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

varat-ja-velat-2018-3

 

Kuukauden aikana täydensin osinkosalkkua noin 4K euron ostoksella, mutta muilta osin muutokset johtuivat markkinoista. Varsinkin kotimaan kamaralla muutamat osakkeet dippasivat hieman osinkoaan enemmän.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

tunnusluvut-2018-3

 

Edelliseen kuukauteen verrattuna nähtävissä pientä muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa. Kulutuksen puolesta maaliskuu oli viime vuonna erityisen hyvä, joten tämän vuoden hieman korkeampi kulutus näkyy heti muutoksena eläkekassan riittoisuudessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite. Lisää lukujen taustoista voit lukea täältä.

Ilman pyhien tuomaa hengähdystä kuun lopussa, olisi itsensä kehittäminenkin jäänyt lähelle nollaa. Sisälläni velloo yhä voimistuva tunne, että keskityn liikaa vääriin asioihin. Kun ahdistus nousee tiettyyn pisteeseen, seuraa muutoksia. Ihan vielä ei olla niin pitkällä, mutta vaeltava mieli on melko jännittävä asia.

  • Terveys – 6 / 12
  • Itsensä kehittäminen – 3579 / 3420
  • Työ – 0 / 20

LOPUKSI

Kuukausi noudatteli hyvin pitkälle tämän vuoden teemaa. Kulujen puolesta ei mitään suurempia yllätyksiä ja tulot olivat mainiolla tasolla. Ansiotulojen taustalla on omaan sietokykyyni nähden vähän turhan suuri työkuorma, joten kestävällä tasolla ei olla. Huhtikuun tavoitteena järkevöittää omaa tekemistä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Talousremontin tulokset – vuoden tuhkimotarina?

tuhkimotarina-pohatta-2

tuhkimotarina-pohattaReilu vuosi sitten ilmoitin mahdollisuudesta hakea mukaan talousremonttiin. Projektin tarkoituksena oli auttaa tekemään muutos tai jopa täyskäännös omassa taloudessa. Hakemuksia tuli runsaasti ja lopulta valitsin kaksi henkilöä mukaan projektiin.

Yritin valita koekaniinit huolella, mutta silti ensimmäisen kohdalla tulos oli sysimusta. Kyse ei ole oikeastaan minkäänlaisesta tuloksesta, koska hän luovutti jo ennen kuin pääsi edes kunnolla alkuun.

Toisen kohdalla lopputulos on lähellä vuoden tuhkimotarinaa. En olisi ikinä uskonut, että niin suuren muutoksen voi tehdä näin lyhyessä ajassa. Iso plussa oli myös koekaniinin puolison mukaantulo (tästä lisää myöhemmin).

Talousremontin sisältö muovautui matkan varrella, mutta lopulta tämän artikkelin lisäksi nämä tupsahtivat tuutista ulos:

Yksi selkeä puute remontissa vielä on. Sijoittamisesta en ole puhunut sanallakaan. Toistaiseksi näyttää siltä, että tuota osuutta saa odotella vielä pitkään. Kesäloma voisi olla sopivaa aikaa tuon projektin edistämiseen.

Ennen kuin voi sijoittaa, pitää jostain saada siihen pääomaa. Nyt onkin oikein sopiva hetki sukeltaa suoraan koekaniinin ja hänen puolisonsa numeroiden kimppuun.

Koekaniinin (nro 2.) talouden tulokset numeroina

Vuosina 2013 – 2016 koekaniinin taloudessa mentiin perinteisellä jojo -menetelmällä. Välillä säästöön kertyi jotain, mutta myöhemmin säästöjä jouduttiin käyttämään. Kädestä suuhun on ehkä lievää liioittelua, mutta säästöön saattoi kertyä arviolta 5 – 10 %:n osuus tuloista.

Aikaisemmilta vuosilta ei löytynyt valmiiksi mustaa valkoisella, joten vertailu ennen ja jälkeen remontin on mututuntuma. Vuodelta 2016 tein koekaniinin tilitapahtumien perusteella seurantataulukon, joka on jo hyvin lähellä totuutta. Sen mukaan koekaniinin vuosi 2016 päätyi muutaman satasen miinukselle. Puoliso ei vielä tässä kohtaa ollut remontissa mukana, joten häneltä ei ole olemassa vertailulukuja.

Jotain johtopäätöksiä voidaan tehdä myös lähtötilanteen nettovarallisuudesta, joka oli sekä koekaniinilla että hänen puolisollaan 25K nurkilla. Tämä ei ole ollenkaan huonosti ja varsinkin pienellä säästöprosentilla kyse on pitkästä urakasta. Itseasiassa ennen remonttia 5 – 10 % ei tuntunut heistä pieneltä vaan ihan sopivalta säästöprosentilta ottaen huomioon talouden tulot, jotka ovat yhteensä noin 4200 euroa nettona kuukaudessa.

Miten sitten kävi vuonna 2017?

Vuonna 2017 koekaniinin taloudessa säästöön jäi 21 761 euroa. Omasta mielestäni tämä on aivan käsittämättömän hyvä tulos. Prosentteina tuo tarkoittaa 43 % säästöastetta ja myös aikaisempaan nettovarallisuuteen (50K) verrattuna kyse on melkoisesta loikasta. En voisi olla enempää innoissani moisesta tuloksesta.

Lisää arvoa koekaniinin ja hänen puolisonsa suoritukselle antaa se, että talouteen putkahti uunituore sinappikone kesken remontin. Aivan huikeata!

Jos suuria suunnitelmia miettiessä taloudellinen turva oli yksi koekaniinin huolenaiheista, niin tällä vauhdilla rohkeuden kerryttämiseen tuskin menee kovin pitkään.

Alla on yhteenveto koekaniinin talouden vuoden 2017 tuloista ja menoista.

koekaniini-2-tulokset

Vaikka vuoden 2017 tulos oli loistava, niin koekaniinin tavoitteet tälle vuodelle ovat vielä kovemmat. Aikomus on pudottaa menot 2000 euroon per kuukausi. Tällä hetkellä syynissä kulujen kuningas eli kategoria syömiset ja taloustavarat. Kun kuitit on kerätty talteen, niin varmasti tuolta löytyy kohteita mistä voi nipistää elämänlaatua unohtamatta.

Olen aina ollut sitä mieltä, että melkein jokainen pystyy tekemään muutoksen omassa taloudessaan. En vain koskaan ole nähnyt moista muutosta näin läheltä. Juuri siitä syystä tuntuu erittäin hyvältä nähdä tällaiset lukemat ihan oikeassa elämässä.

Lopputulos on yksi osa tarinasta, mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, että mitä tapahtui ja miksi.

Tekijät tuloksen taustalla

Jos tästä keissistä pitäisi poimia vain yksi asia, että mikä on ollut merkittävin tekijä tuloksen taustalla, niin sanoisin, että se on talouden seurannan aloittaminen. Kun taloutta ei seuraa millään tasolla, niin yleensä se mikä tulee, myös menee. Kun luvut laittaa ylös kuukauden päätteeksi, joutuu käymään oikeasti läpi, että mitä on tullut tehtyä. Jos olet tehnyt virheen, joudut kohtaamaan sen kuukauden päätteeksi. Isommat lipsahdukset jäävät kummittelemaan sopivasti mieleen ja tuovat mukavasti näkökulmaa uusia hankintoja harkitessa. Kysyin myös koekaniinilta, että mikä hänen mielestään oli tärkein asia.

”Selkeästi suurin hyöty projektista oli se, että luvut heitetään naamalle. Saksalaisvalmisteiset aivoni pitävät siitä, kun on selkeästi mustaa valkoisella. Hölmöilyt ja impulsiiviset ostopäätökset pistävät hikoiluttamaan, kun tietää, että ne joutuu myöhemmin kohtaamaan.”

Kaikille ei ehkä tunnu mielekkäältä taulukkojen täyttäminen, mutta parempaa tapaa odotellessa se on yksi hyödyllisimmistä lähestymisistä mitä voi olla. Prosessista voi myös oppia nauttimaan. Nämä sanat ovat koekaniinin puolison suusta.

”Pelkkä seuraaminen on tuonut ”kiksejä”. Mielenkiinnolla aina odottaa, miten kuukausi on mennyt. Positiivisia yllätyksiä on tullut. Tulee jätettyä ”ei-niin-kriittisiä” juttuja ostamatta, koska haluaa, että taulukkoon tulee vähemmän merkintöjä, joka taas automaattisesti tarkoittaa parempaa säästöprosenttia.”

Talouden seurannan ei tarvitse olla yksin pimeässä puurtamista, vaan se voi myös olla miellyttävä yhteinen asia.

Kaksin aina kaunihimpi

Koekaniini haki talousremonttiin yksin. Projektin alkaessa hänen puolisonsa oli kiinnostunut taloudesta, mutta ei ehkä ihan samalla tasolla kuin koekaniini itse. Koekaniini lähti projektiin siitä huolimatta. Jotenkin kummassa myös puolison lukuja alkoi ilmestyä seurantaan melko pian projektin alkamisen jälkeen ja lopulta takautuvasti koko ajalta. Mutta miten puolison saisi ”huijattua” mukaan projektiin?

Ensimmäinen asia on varmasti se, että lähtee tekemään seurantaa riippumatta puolison mielipiteestä. Talous on yhteinen asia ja lopulta seuranta on molempien etu – kun nyt ei ihan riitaa lähde haastamaan. On aivan mahtavaa, jos parempi puolisko on heti mukana juonessa, mutta se ei kelpaa aloittamatta jättämisen tekosyyksi, että toinen ei ole kiinnostunut. Sooloilu ei ole parisuhteessa hyvä asia, mutta esimerkin voima sitäkin tehokkaampi. Seuraava vaihe on tehdä projektista niin mielenkiintoinen, että puoliso ei voi sitä vastustaa.

Koekaniini ei millään tavalla lähtenyt pakottamaan puolisoaan mukaan, vaan vaivihkaa alkoi kirjaamaan lukuja ylös. Molemmat heistä pitävät säästäväisyyttä ja jonkinlaista kohtuullisuutta eri elämän osa-alueilla tärkeänä, joten mitään konfliktia ei ollut luvassa. He eivät ole koskaan laskeneet, että molemmat maksaisivat tasan 50 % menoista, vaan menoja on jaettu vähän sinne päin. Raha ei ole niin suuressa merkityksessä parisuhteen kannalta.

Menojen jakaminen korostui siinä kohtaa, kun koekaniinin puoliso jäi pois töistä huolehtimaan lapsesta. Koekaniinin taloudessa menot jaettiin niin, että molemmilla oli yhä mahdollista säästää. Onnistuminen saa aikaan innostumista.

Toinen merkittävä tekijä oli varmasti lapsen syntymän ennakointi. Jos ei tiedä missä on menossa, ei voi varautua muutokseen. Myös muutos voi tuoda mukanaan mielenkiintoa. Koekaniinin puoliso sanoikin, että kun on seurannut taloutta ja nähnyt tuloksen, niin voi kohtuullisen hyvillä mielin jäädä kotihoidon tuelle.

Talouden hallinta on yhteinen asia ja kaikkien etu.

Mistä koekaniinin taloudessa on säästetty?

Yritin useamman kerran projektin aikana kysyä, että mistä koekaniinin taloudessa on oikeasti säästetty. Tuntuu ihan hullulta, että voisi yhtäkkiä säästää merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin tietämättä tarkkaan mistä on tingitty.

Valitettavasti koska historiasta ei ole kuin ylätason seuranta, niin en saanut mitään kovin konkreettista kaivettua esille tästä aiheesta. Koekaniini ja hänen puolisonsa olivat sitä mieltä, että mistään ei ole varsinaisesti tingitty, kaikki turha on vain jätetty pois.

”Kun on tehnyt tätä seurantaa, niin huomaamatta on jäänyt säästöön rahaa, mutta hulluinta on se, että tuntuu siltä, että mistään ei ole tarvinnut luopua!”

”Kulujen karsiminen on tapahtunut huomaamatta. Olen oikeastaan aika ihmeissäni, että miksi tällä hetkellä jää säästöön enemmän kuin aiemmin, vaikka edelleen käytän rahaa minulle tärkeisiin asioihin ja perheen pääluku on kasvanut yhdellä.”

Molemmat koekaniinin taloudessa korostivat laadukkaiden tavaroiden hankkimista ja esimerkiksi lapsen kohdalla mitään tärkeätä ei ole jätetty pois.

Merkittävintä säästämisen kannalta on varmasti ollut ajattelutavan muutos tai jopa sen syntyminen. Jos ennen koekaniinin taloudessa ei ollut taloudella juuri merkitystä, niin tämän projektin myötä löytyi pitkän aikavälin visio siitä, että mitä hyvään elämään tarvitaan. Näin turhuuksia on jäänyt pois lähes itsestään.

Joitain konkreettisia esimerkkejäkin sain sentään kaivettua:

  • Televisiosta luopuminen
  • Laadukkaan käytetyn tavaran ostaminen uuden sijasta
  • Järkevöitystä lisäravinteihin ja ”superfoodeihin”
  • e- ja äänikirjojen tilalle kirjastopalveluita
  • Vähemmän teknologisten härpäkkeiden hankintoja
  • Sähkösopimuksen kilpailuttaminen
  • Vakuutusten kilpailuttaminen
  • Ylimääräisistä tavaroista luopuminen
  • Kohtuullisuus lapsen lelujen määrässä

Yksi silmiinpistävä asia menoraportissa on harrastusmenojen puuttuminen. Mitä voi ihmettä voi harrastaa 110 eurolla vuodessa? Kyse on varmasti aika poikkeuksellista tilanteesta kolmekymppisten taloudessa, mutta itseasiassa terveyden kannalta riittävä liikunta on mahdollistaa saavuttaa hyvinkin edullisesti.

Koekaniinin taloudessa harrastuksiin kuuluu lenkkeily, puistotreenit, työpaikan sählyvuoro, tuettu virkistysetu, koiran kanssa harrastaminen ja mahdollisuus kuntosalin käyttöön. Esimerkiksi lenkkarit, koiran palkintonamit ja muut harrastusvälineet ovat kohdistuneet muihin kategorioihin. Ulkomaanmatkailu ei ole ollut agendalla, kun kotimaassakin on vielä niin paljon nähtävää.

P.Ohatta – pelastava enkeli?

Jos minulla nousisi kusi yhtään helpommin päähän, niin voisin kuvitella taloushädässä olevan lukijani turvautuvan blogini yhteydenottolomakkeeseen, jonka jälkeen näkisin itseni laskeutumassa enkelin tavoin kirkkaan valokeilan saattelemana läpi vaaleiden poutapilvien ja vain yhden käden heilautuksen myötä korjaisin kaikki hänen taloudelliset haasteensa.

Totuus on kuitenkin se, että minä en käytännössä tehnyt paskan vertaa, vaan koekaniini saa kiittää onnistumisesta itseään. Valitsemani koekaniini on ollut hyvin oma-aloitteinen ja tehnyt hommia niskalimassa. Hän on tutkinut asioita itsenäisesti, opiskellut koko ajan lisää ja täyttänyt itse taulukkonsa.

Hyvä puoli asiassa on se, että jos koekaniini pystyy tähän itse, niin samoin pystyt sinä!

Oma roolini oli ehkä aiheuttaa pieni alkusysäys ja sen jälkeen riitti, että koekaniini tiesi olevansa vastuussa kuukauden luvuista myös minulle. Jos pitkäjänteisyys oli aikaisemmin haaste, niin sparrauskaveri tuo kummasti lisää jatkuvuutta tekemiseen. Usein sparratessa syntyy myös muutama hyvä idea, mikä ei olisi yksin itselle tullut mieleen.

Nyt kuulin, että koekaniini ja hänen puolisonsa löysivät tuttavaperheistään yhden sellaisen, keiden kanssa he voivat kimpassa miettiä talousasioita.

Hyvä kiertää eteenpäin!

Lopuksi

Aina jää jotain hampaankoloon. Tällä kertaa se on koekaniinin 1 kohtalo. Olisi niin hienoa katsoa läpi kristallipallon ja nähdä, että mitä jos hän olisi jatkanut valmennuksessa. Ehkä hän olisi nyt velaton ja elämä näyttäisi taloudellisissa merkeissä paljon valoissammalta. Kuitenkin sydämeni itkee verta pelätessäni pahinta. (Jos satut koekaniini 1 lukemaan tämän tarinan, niin mielelläni julkaisen jatko-osan, missä todistat pelkoni turhiksi).

Myös koekaniinin 2 kohdalla täytyy muistaa, että yksi vuosi on vain yksi vuosi. Uskon, että nykyisellä systemaattisuudella tulos on hyvä myös jatkossa, mutta romahtaminen on aina mahdollista. Ehkäpä koekaniini ja hänen puolisonsa suovat meille katsauksen heidän talouteensa parin-kolmen vuoden kuluttua.

Jos sinä vielä mietit, että mitähän sitä taloudellaan tekisi, niin laita talousremontti harkintaan. Tai älä vain harkitse, vaan ryhdy töihin. Se ei ole helppoa eivätkä asiat muutu itsestään. Vain tekemällä voit vaikuttaa.

Loppuun vielä oma henkilökohtainen suosikkini koekaniinin lainauksista.

”Tämä on tärkein yksittäinen projekti mihin olen osallistunut. Älä turhaan vähättele omaa rooliasi. Jos et muita hyväntekeväisyyskohteita ole ottanut, niin tästä voit olla ainakin ylpeä. Yhden perheen talous on saatu tosi hyvin raiteilleen.”

Itseasiassa olen erittäin ylpeä ja tämä on yksi niistä hetkistä, joita tulen muistelemaan vielä pitkään.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustaniP.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä@RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kuukausikatsaus 02 2018 – 287K

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 2 652 €
  • Kustannukset 1 173 €
  • Säästöprosentti 56 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 2 520 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille ennakonpidätysten jälkeen 133 euroa. Muita tuloja ei ollut, joten tulojen puolesta kuukausi jäi hieman vajavaiseksi.

Menoissa suurimmat erät olivat asuminen, syöminen ja liikkuminen.kulut-2018-2

Kuukauden aikana menot olivat nykyiseen tilanteeseen nähden ihanteelliset. Ei juurikaan ylimääräistä tai suurempia hölmöilyjä.

Kuukauden kulutuksen lisäksi seuraan edellisten 12 kuukauden kulujen liukuvaa keskiarvoa. Näin muistan kiinnittää siihen huomiota muutenkin kuin kerran vuodessa. Keskimääräinen kulutus antaa parhaan kuvan siitä, että kuinka suuren eläkekassan tarvitsen.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kulujen kasvu näyttäisi pysähtyneen ja sain lähes 100 euroa viilattua pois verrattuna tammikuuhun.

kulut-12ka-2018-2

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

varat-ja-velat-2018-2

Kuukauden aikana en tehnyt ostoksia ja arvon muutokset johtuivat markkinoista. Kovin merkittäviä muutoksia ei nähty, mutta vähän kohennusta tammikuun pienen dipin jäljiltä.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä.

Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

tunnusluvut-2018-2_

Edelliseen kuukauteen verrattuna nähtävissä pientä muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa. Eläkekassa vuosina sen sijaan hyppäsi yli vuoden ylöspäin. Se korostaa sitä, että kuinka suuri merkitys on vain 100 euron pudotuksella kuluissa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite. Lisää lukujen taustoista voit lukea täältä.

Muiden tunnuslukujen osalta mittaus meni ihan pipariksi ja en lähtenyt arpomaan mitään, mikä olisi vähän sinne päin.

  • Terveys – xx
  • Itsensä kehittäminen – xx
  • Työ – xx

LOPUKSI

Kulujen puolesta kuukausi oli oikein mainio. Ei yllätyksiä vaan hyvää perustekemistä. Tulot jäivät alle sen mitä tavoittelen niiden olevan. Maaliskuu tulee sitten olemaan taas parempi tulojen näkökulmasta.

Tulojen toinen puoli on sitten työn tekemiseen käytetty aika. Huomaan, että omassa ajanhallinnassani on vielä paljon tehtävää. Energia meinaa loppua jo vuoden toisen kuukauden kohdalla – ei hyvä. Samasta syystä muiden tavoitteiden mittaus jäi tällä kertaa haaveeksi.

Ei auta kuin yrittää kovemmin ja keksiä keinot jonkinlaisen tasapainon saavuttamiseksi. Tai tasapaino on huono sana, koska sitä en kaipaa, mutta jos nyt edes välillä malttaisi hetken levätä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.