Paksun possun ponnistus – tilinpäätös 2017

tilinpäätösPonnistus. Otsikosta voisi kuvitella, että tällainen olisi tapahtunut vuonna 2017. Toisin kuitenkin kävi. Itseasiassa ponnistus oli juuri se ainoa, mikä jäi uupumaan. Turpoamista sen sijaan tapahtui enemmän kuin tarpeeksi. Jos 2016 oli säästämisen valossa timanttia, niin viime vuosi ei pääse ihan samalle tasolle. En sano häpeäväni lukuja, mutta melko pitkään piti harkita, että minkälaiset kootut selitykset asetan numeroiden kylkiäisiksi.

Kaikki on tietysti suhteellista, mutta osaan olla itseäni kohtaan riittävän vaativa. Moni muu olisi varmasti tyytyväinen. Ehkä minäkin saavutan tyytyväisyyden, kun ensin saan riittävästi asiaa sulatella. Se on varma, että märehtiminen ei tilannetta muuta.

P.Ohatan vuosi 2017

Vuonna 2017 tuloja kertyi nettona 41 939 euroa ja kuluja 16 863 euroa. Sopivan perspektiivin luvuille saa, kun ottaa pari aikaisempaa vuotta vertailuksi. Vertailuvuosien luvut on muutettu vertailukelpoisiksi suhteessa vuoteen 2017. Olen noudattanut tiettyjä taiteilijan vapauksia.

Esimerkiksi osingot olen joskus laskenut nettona, kun 2017 vuonna otin huomioon vain ennakonpidätykset. Lisäksi vuokratulot on muutettu vastaamaan aiheutunutta kassavirtaa ja oman yrityksen tuloksesta on vähennetty itselleni jakamat osingot. Veronpalautukset tai mätkyt näkyvät maksuperusteisesti eli sinä vuonna, kun ne pankkitililtä lähtevät tai sinne saapuvat. Näistä johtuen vertailu vuosien luvut saattavat heittää jonkun euron verrattuna aikaisempiin tilinpäätöksiin.

tilinpäätös-tulot-ja-menot-2017

 

Lukujen tarkastelu aiheuttaa lievää pahoinvointia, koska hyvin nopeasti pistää silmään se, että menot kasvoivat vuonna 2017 noin 56 %:lla verrattuna edelliseen vuoteen. Siis 56%:lla. Auts! Tästä hyvästä ansaitsisin nyrkin vasten kasvojani. Kehitystä tapahtui myös tuloissa, mutta valitettavan negatiivisissa merkeissä.

Säästöjen näkökulmasta tilanne ei näytä niin huolestuttavalta. Huolimatta tulojen laskusta ja menojen huimasta noususta, jäi säästöönkin vielä ihan mukavasti. Prosenttiyksiköinä 16 vähemmän kuin viime vuonna, mutta euroina silti yli 25K. Reilusti yli puolet säästöön on aina positiivinen asia. Hieman lukua saisi kaunisteltua, jos laskisin asuntolainan lyhennyksen säästämiseksi.

tilinpäätös-säästöt-2017

 

Tulot

Tuloista ylivoimaisesti suurin osa on vielä ansiotuloa. Varsinkin nyt, kun oman yrityksen tulot ovat jääneet käytännössä kokonaan pois. Yritykseen ei kertynyt juuri muuta, kuin blogin mainosten kautta muutamia satasia ja sivutöistä tonnin verran. Yritystulojen pois jääminen merkittävin syy tulojen laskuun. Vuonna 2017 yritykseni tulos oli noin 600 euroa. Kun tästä vähennetään itselleni jakamani osingot, päädytään noin 1 500 euroa pakkasen puolelle. Tuloiksi tulkitseminen ei ehkä ole ihan oikein, mutta riittävän lähellä totuutta.

tilinpäätös-tulot-2017_u3

Yksi mielenkiintoinen huomio tuloistani on se, että julkisista yhtiöistä saamani osingot kattaisivat tällä hetkellä noin 20 % menoistani. Matkaa pelkillä osingoilla elämiseen on vielä aika tavalla. Jos mukaan huomioitaisiin rahastojen osinkopotentiaali ja omasta yrityksestä nostamani osingot, niin saisin katettua kuluista noin puolet.

Tulojen laskuun olin varautunut. Niiden kohdalla kyse oli tietoisesta valinnasta. Tänä vuonna tavoite on taas ylöspäin.

Kulut

Menojeni rakenne on koko lailla normaali. Suurimmat menoerät ovat asuminen, syöminen ja liikkuminen. Perässä tulevat harrastukset, lemmikit ja muut menot.

tilinpäätös-menot-2017

Iso kysymys menoissa on se, että mitä oikeasti tapahtui? Miksi vuonna 2017 rahaa paloi kuin Trumpin vaalikampanjassa? Vastaus löytyy, kun katsotaan menoja suhteessa edelliseen vuoteen. Kuten yksi tutuistani aina sanoo, raportti ei ole raportti ilman vertailua.

tilinpäätös-menot-2-2017

Ensimmäinen iso menoerä oli sairastaminen. Suomessa tuo on vielä kohtuullisen edullista, mutta silti siihen meni 1 300 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Asuntolainan korkoihin ja lyhennyksiin meni reilu tonni enemmän kuin edellisenä vuonna, koska vuonna 2016 pidin lyhennysvapaata. Kyse on enemmän paluusta normaali tasolle, kuin kulujen noususta.

Samanlainen tonnin lisäys tuli harrastusmenoihin. Lisääntynyt vapaa-aika ja golf ovat säästämisen kannalta huono yhdistelmä. Asunnossani on ylimääräinen vastike kesään asti, mikä on nostanut asumismenoja ja matkallekin oli pakko päästä. Ravitsemukseen käytettyjen eurojen lisäys oli tietoinen valinta.

Suuri osa menojen lisäyksestä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olen laiskistunut ja pulskistunut. Ennen noudatin sääntöä, että alle 10 euron ostosta ei tarvitse miettiä. Yhtäkkiä tuo summa on turvonnut 100 euroon. Muutenkin menojen syynäys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tätä on kuuluisa elämäntapainflaatio käytännössä.

Rahan tuhlaamisella on onneksi myös se toinen puoli. Ilman sairaalakuluja en olisi hengissä, harrastuksien kautta on löytynyt uusia elämyksiä ja aurinko sekä lämpö ovat yllättävän mukavia asioita näin talven keskellä.

Mitä enemmän olen tutustunut rahan käytön pimeään puoleen, sitä voimakkaammin se on kietonut minut pauloihinsa.

En usko, että 2018 menoni tulevat merkittävästi laskemaan. Itseni ruoskimisesta huolimatta olen oikeastaan jopa tyytyväinen, että sain ylenpalttisen tuhlauksen jälkeen säästöön 60 % tuloistani. Nautin tämän hetken tilanteesta ja se tuntuu sopivalta tasapainolta tuhlaamisen ja säästämisen välillä.

Mitä jos?

Epäilen, että samankaltaisella tuhlauksella koen säästämisestä kirjoittamisen lähinnä tekopyhäksi. Ainakaan penninviilaus ei tule kyseeseen. Silti mieleen hiipii ajatus, että mitä jos. Mitä tekisin, jos olisin edes aavistuksen verran vähemmän rahanössö?

Jatkossa ei ole tarkoitus sairastua vuosittain ainakaan yhtä rajusti. Lääkärikuluihin on suhteellisen vaikea vaikuttaa, mutta aina voi toivoa parempaa tuuria. Lääkärikulut ja sairastelut pitää laittaa tarkemmin mietintämyssyyn, kun alan keskittyä enemmän eläkkeen jälkimmäiseen puoliskoon. Potentiaalinen säästö vuodessa 1000 €.

Harrastuksista en ole valmis tinkimään, mutta niiden kustannuksista kyllä. Yksi asia on se, että olen jemmannut virike-etua tulevalle kesälle. Toinen asia mikä itselleni tuli mieleen, on sponsori. Otan tämän työn alle, kun saan itseäni niskasta kiinni. Ehkä joku innostuisi yhteistyöstä. Ei siis kannata ihmetellä, jos blogiin ilmestyy erittäin asiallisen golf baanan mainos. Näin ainakin parhaassa tapauksessa. Potentiaalinen säästö 500 €.

Syöminen on myös lempiharrastuksiani. Tällä hetkellä syön joka päivä töissä lounaan työpaikkaruokalassa. Samasta paikasta olisi juuri ennen sulkemista mahdollista ostaa kilohinnalla ruokaa mukaan. Mukaan otettuna saisin nykyisellä hinnalla tuplamäärän. Käytännössä vuosin syödä kaksi ateriaa nykyisen yhden sijasta samalla rahalla. Potentiaalinen säästö 750 €.

Liikkuminen koostuu pääsääntöisesti työpaikan ja kodin välisestä sahaamisesta. Tähän olisi tarjolla useampikin ratkaisu. Ensimmäinen vaihtoehto olisi pistää kämppä myyntiin ja muuttaa lähemmäksi töitä. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa työpaikka kotiini. Jälkimmäinen tuntuu tällä hetkellä todennäköisemmältä ja helposti toteutettavalta vaihtoehdolta. Yksi etäpäivä lisää viikossa tuntuisi jo merkittävästi liikkumisen menoissa. Potentiaalinen säästö 250 €.

Minulla on ollut auto käytössä, vaikka en sitä ole omistanut. Kyse on ollut oikein mieluisasta bonuksesta. Harmillista tässä on se, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tänä vuonna saatan joutua lunastamaan auton itselleni. Se tuokin sitten taas oman haasteen säästämiseen. Potentiaalinen kertapommi – 3000 € ja vuotuiset kulut päälle.

Yksi täysin ylimääräinen kulu on oma puhelinliittymä. Jotenkin en ole osannut siitä luopua, vaikka kaikki aktiviteetit suuntautuvat työpuhelimeen. Siitä huolimatta kannan kahta luuria mukanani päivästä toiseen. Säästö joitain kymppejä.

Viimeinen keino säästöjen kasvattamiseen olisi tulojen nostaminen, jonka koen jopa mielekkäämmäksi kuin säästämisen. Tästä on luvassa juttua myöhemmin – toivottavasti mahdollisimman pian. Potentiaali: lähes rajaton.

Varat, velat ja tunnusluvut

Alla vuoden 2017 lopun varallisuus ja vertailu edelliseen vuoteen.

tilinpäätös-tase-2017

Varallisuus kasvoi vuoden aikana lähes 50 000 eurolla eli tuplasti sen, mitä pystyin itse säästämään. Velat puolestaan pienentyivät 3 500 eurolla.  Perstuntumalla oman asunnon hinta on hyvin lähellä samaa, kuin millä olen sen aikanaan ostanut. Tosin omaan asuntojen omistamishistoriaan perustuen varmasti joku katastrofi yllättää, ennen kuin asunnosta luovun.

tilinpäätös-tunnusluvut-2017

Jos tarkastelisin varallisuuttani vain nettovarallisuuden ja sijoitusvarallisuuden silmin, vuosi 2017 näyttäisi oikein mainiolta. Varallisuus kehittyi reilulla 20 %:lla. Valitettavasti eläkekassan riittoisuus kertoo todellisemman kuvan, koska se huomioi myös menot. Tällä hetkellä eläkekassa riittäisi yksinkertaistettuna 14,5 vuodeksi eli lähes neljä vuotta hukkui bittiavaruuteen.

Tunnuslukujen selitykset:

  • Nettovarallisuus = varat – velat
  • Sijoitusvarallisuus = huomioidaan vain sijoitukset eli oma asunto ja käteinen jäävät pois
  • Eläkekassa vuosina = sijoitusvarallisuus jaettuna nykyisten kulujeni määrällä

Eläketavoite

Kaiken tämän lätinän ja jossittelun jälkeen päästään vihdoin siihen mielenkiintoisimpaan. Missä mennään suhteessa eläketavoitteeseeni?

Viimeviikkoisen Taloussanomien artikkelin kommenttien perusteella en tule onnistumaan, koska kyse on sulasta mahdottomuudesta – ainakin, jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa. Nyt kun nuoruuttani muistelen, niin luulen meillä olleen käytössä hopeiset. Epäonnistuminen on tässä valossa siis täysin varmaa.

Numeroihin peilaten tilanne mielenkiintoisempi, joten lähdin spekuloimaan tilannetta muutamalta eri kantilta. Alkuperäiseen aikatauluun nähden olen saanut kirittyä lähes kiinni aikoinani sijoitusasuntojen parissa tekemäni virheet. Olen vielä 10K alkuperäistä aikataulua perässä, mutta tuo on paljon vähemmän kuin pahimmillaan (54K).

Pystyn säästämään merkittävästi enemmän, kuin olin alun perin suunnitellut. Jos aletaan spekuloimaan oikein urakalla ja markkinoiden reaalituotto pysyy 5,5 %:ssa aina eläkepäivämäärään 31.12.2022 asti, niin nykyisellä tahdilla tulen ylittämään alkuperäisen tavoitteeni (440K eur) reilusti. Tavoite on laskettu 4% säännön mukaan, mutta niin että kassanostosta maksetaan ensin verot.

Nykyisen ennusteen mukaan eläkekassan pitäisi 4 % säännön mukaan kestää 1 150 – 1 300 euron kulutus vuonna 31.12.2022. Vaihteluväli tulee veroista. Jos maksan enemmän veroja, jää tuhlattavaksi vähemmän euroja. Korkeampi riittoisuus on laskettu 20 % verotuksella ja matalampi 30 % verotuksella.

Merkittävä tekijä laskelmassa on se, että en osannut arvioida tarkkaan oman eläkekassani koostumusta. Toisaalta lakimuutoksetkin ovat todennäköisiä. Yritin ottaa huomioon hankintameno-olettaman ja toisaalta sen, että myös osinkotulojen verotukseen pystyy tällä hetkellä vaikuttamaan luovutustappioiden kautta. Mahdollista olisi siis selvitä vieläkin alemmilla veroilla, kuin arvioissani käytin.

Alkuperäinen tavoite on laskettu 1 000 euron kuukausittaisella kulutuksella, mutta vuoden 2017 aikana kuukausittaisen kulutuksen keskiarvo pompsahti 1 405 euroon.

tilinpäätös-kulujen-liukuva-keskiarvo

Tästä johtuen laskin pari uutta ennustetta eläkekassan määrälle ja aikataululle. Nykyisen kulutuksen perusteella eläkekassan pitäisi olla jotain 520K ja 600K euron välillä eläkkeen koittaessa. Alla olevassa graafissa musta viiva kuvaa tavoitetta 20 % verotuksella ja punainen 30 % verotuksella.

Nykyisellä kulutuksella olen 0,5 – 3 vuotta myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Tosin pieni kulujen viilaus saisi aikaan ihmeitä ja vain 100 euron pudotus kuukausittaisissa kuluissa tarkoittaisi, että olisin optimistisemman arvauksen mukaan aikataulussa.

tilinpäätös-eläkeaikataulu-2017-pohatta

Tulkinnasta riippuen en ole kovin pahasti aikataulua jäljessä. En ainakaan niin paljon, että ottaisin siitä stressiä. Oikeassa elämässä on ihan se ja sama, olenko 35- vai 38-vuotias, kun saavutan eläkkeen. Varsinkin, kun tällä hetkellä arki ei muuttuisi, vaikka eläke olisi mahdollinen tässä ja nyt.

En myöskään jaksa uskoa, että ennuste pitää lähellekään paikkansa. Ennen eläkettäni nähdään hyvin todennäköisesti roima pudotus osakkeiden arvostustasoissa. Oikeastaan luotan romahdukseen, koska olisi mielenkiintoista päästä tekemään ostoksia alennetuilla hinnoilla. Ei tarvitse sitten heti eläkkeen alussa odotella kusisukassa kurssiromahdusta. Laskumarkkinassa pitää vain toivoa, että tulot säilyvät, vaikka muuten romahtaisi.

Yhteenveto

Vuosi 2017 lipsahti vähän sikailun puolelle. Toisaalta, jos roolihahmona on possu, niin pieni sikailu eli possuilu sopii kuin nenä päähän.

Matkalla eläkkeelle riittää vielä monta mutkaa ja kommellusta. Luottamus ei silti ole järkkynyt. Katsoi asiaa mistä perspektiivistä tahansa, niin eläke on vain ajan kysymys.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

24 vastausta artikkeliin “Paksun possun ponnistus – tilinpäätös 2017”

  1. Omalla tavallaan huvittaa, että kaikista harrastuksista päädyit golfiin. Itse KTM:nä tuntuu, että suurin osa koulukavereistani harrastaa sitä tai Tennistä. Ja tosiaan kumpikaan näistä harrastuksista ei ole siitä halvemmasta päästä.

    Mutta tosiaan aika monessa ulkomaisessa blogissa painotetaan mielestäni hyvin juuri sitä, että matkallakin taloudelliseen riippumattomuuteen pitää osata nauttia. Itse luotan juuri tulojen nostamiseen enemmän kuin menojen karsimiseen, koska noh, se on vain helpompaa ainakin absoluuttisesti, kun vuosikulutus muutenkin pyörii about samassa kuin sinulla. Kuluista voisi karsia, mutta tulojen nostaminen on huomattavasti tehokkaampaa, helpompaa ja yksinkertaisesti järkevämpää.

    1. Mieli on tehnyt golfin pariin jo silloin, kun osuin vielä liikkuvaan palloon. On lajivalinnassa puhdasta logiikkaakin taustalla – uskon, että siinä lajissa voin kehittyä hyväksi, kun ikä ei ole niin suuri rajoite. Pelkkä harrastaminen ei vielä kuulu omaan valikoimaan vaan enemmän nautin oppimisesta ja kehittymistä.

      Sitä painotan itsekin enemmän jatkossa. Tie tuohon nauttimiseen ei aina ole niin helppo, mutta vähitellen. Samaa mieltä tulojen nostamisesta ja siitä itseasiassa tulossa tarkempaa juttua.

  2. Muutama kommentti: itselläni uudet ja mielenkiintoiset harrastukset ovat nostaneet elämänlaatua sen verran että niihin menevät rahat eivät ole vielä haitanneet minua. Miksi siitä pitäisi tuntea morkkista säästöjen osalta jos elämänlaatu on parempaa kuin ennen?

    Toinen asia on matkustelu. Voisin helposti säästää 1500e vuodessa jos sen lopettaisin, mutta joka kerta on tullut niin paljon uusia kokemuksia matkoilla että taasen elämänlaatuni laskisi tarpeettoman paljon.

    Ja sitten vielä viimeinen joka liittyy autoon. Omaisuutesi on nyt lähes 300k €, haittaneeko tuo jos autoon menee kerta pumpsina 1% omaisuudestasi? Jäljelle jäisi vielä se 99% kuitenkin 😀 Itselläni auto on mahdollistanut nämä: työmatka 50min–>25min, matka vanhemmille 1h55min–>50min ymss.. Toki se auto hiukan maksaa mutta onhan se kivaa suhailla joka paikkaan 🙂

    Ehkä loppukaneettina voisin sanoa että olet saanut lopulta mahtavan summan säästöön vaikkakin mielestäsi kulutus riistäytyi käsistä =)

    1. Ei pidäkään. Eikä sitä silloin harrastushuumassa huomaa. Näin jälkikäteen se vasta iskee ja tulee, vaikka ei pitäisikäään.

      Aika jänne, miten matkailussa olemme täysin eri linjalla. Oletan, että uusilla kokemuksilla viitataan siihen, että pitää tehdä jotain. Itse aloin taas viihtymään lomalla, kun ei tarvinnut hotellin uima-allasta pidemmälle lähteä.

      Auto kyllä säästää aikaa oman hintansa verran. Tosin ajan säästö olisi mahdollista muillakin keinoilla. Kai sen kestää kunhan ei tarvitse heti lähteä päivittämään parempaan 😉

    2. Tässä kommentissa minusta osutaan asian ytimeen. Karsitaan niistä kuluista, jotka eivät merkittävästi nosta elämän laatua. Nopeasti ajateltuna sellaisia kuluja luulisi olevan todella vähän, mutta kun kulujaan käy järjestelmällisesti läpi, niin ainakin itseltäni (ja uskon, että monelta muultakin) löytyy sieltä niitä täysin turhia rahareikiä.

  3. Eikös elököitymistavoitteellakin loppujen lopuksi tavoitella parempaa elämänlaatua, kun ei ole enää pakko käydä töissä, vaan se muuttuu pakosta luvaksi. Saa käydä töissä, mutta pakko ei ole. Stressi on aika iso osa sairauskuluja, joten on epäloogista stressata sairauskuluista ja paremman elämänlaadun tavoittelusta 🙂

    Minäkin keskittyisin tulojen kasvattamiseen. Jossain kohtaa tulee kuitenkin se piste, milloin säästäminen menee jo elämänlaadusta karsimiseen – mikä ei ainakaan minusta ole enää sen arvoista. Säästämisestä ja elämästä täytyy voida nauttia, koska mitä tahansa voi elämässä käydä.

    kolmevitosen eläköitymistavoite on erittäin hyvä, saavutit sen tai et. Ainakin sulla on tavoite ja sisältö elämässäsi. On paljon parempi asettaa itselle tavoite ja myöhästyä siitä muutamalla vuodella, kuin olla asettamatta itselleen tavoitetta ja saavuttaa se.

    1. Totta, hyvä pointti! Nyt iski stressi siitä, että pitäisi välttää stressiä!

      Samaa mieltä tavoitteesta. Se tekee kaikesta mielenkiintoisempaa ja antaa lisää sisältöä. Ja aikataululla ei todellisuudessa niin merkitystä.

  4. ..ja mitä kulujen käsistä riistäytymiseen tulee, niin miten kuukausikulusi suhtautuu yleiseen elinkuluindeksiin ja perustarpeisiin? Ne kun käsittääkseni kuitenkin nousee koko ajan ihan jo pelkän inflaationkin takia.

    1. En nyt enää niin tarkkaan ole katsonut. Oletus tuotto on laskettu 5,5%, käytännössä 7,5 % – 2 % inflaatio. Viisi vuotta alkaa olla jo aika lyhyt aika nykyisellä inflaatiolla. Sen verran lievää ollut, että tuolla ei liene niin merkitystä.

  5. Huikea säästöprosentti kaikesta huolimatta. Kunpa minäkin olisin yhtä ”laiska ja pulska” niin eläke olisi paljon lähempänä.

    Älä osta autoa, jos suinkin pärjäät ilman. Siinä on iso säästömahdollisuus. Harmillista, että kun tuohon vekottimeen tottuu, niin luopuminen on vaikeaa…

    1. Ihan ok.

      Nyt tuntuu mahdottomalta ajatus, että selviäisin ilman. Juuri niin kuin sanoit, kun kerran tottuu, niin vaikea on olla ilman. Samoin aika monen muunkin kulun kohdalla.

  6. Jos auton meinaat hankkia niin taloudellinen ajotapa ja matkojen sunnittelu kannattaa opettaa alitajuntaan. Jos käyttö on kuitenkin satunnaista niin tutkaile yhteiskäyttöautoja, pääkaupunkiseudulla ainakin on toimijoita. Selvitä myös voitko rekisteröidä autosi pakettiautoksi ja mieti minkä verran voit opetella korjaamaan itse tai käyttää nyrkkipajaa / kavereita ylläpitoon..

    1. Ajotavan ja suunnittelun laitan korvantaakse. Itse en ala autoa korjaamaan enkä sitä opettelemaan. Paljon mieluummin opettelen jotain muuta. Hmm… jostain täytyy hommata kaveri kuka handlaisi tuon puolen.

  7. Tuohon tulojen nostamiseen yksi kommentti. Tuttavapiirissä on ollut puhetta ”taloudellisen riippumattomuuden” / ”eläkkeen” saavuttamisessa, mutta keinoja on erilaisia.

    Itse olen pyrkinyt miettimään, mihin haluan aikaa/rahaa laittaa. Niihin kulutan, mutta loput säästän ja sijoitan. Näin olen pyrkinyt löytämään balanssin säästämisen ja elämästä nauttimisen välillä. Tähän liittyy merkittävästi se, että perheenlisäyksen myötä aikaa tahtoo perheen kanssa viettää. Tällöin tulojen nostotöissä tuntuu vaikeammalta, sillä se luultavasti vaatisi pidempää päivää/lisää vastuuta -> vähemmän vapaa-aikaa ja lisää stressiä -> vähemmän henkisesti läsnä kotona. Ja jos mietin, mitä oikeasti haluan, niin se on viettää enemmän aikaa perheen parissa, ei työpaikalla.

    Samaan aikaan yksi tuttu pyrkii myös taloudellisesti riippumattomaksi ja jättämään työelämän, mutta hänen tapansa on tehdä enemmän töitä ja saada sitä kautta enemmän säästettävää. Toki kaikilla on oikeus tehdä elämällään mitä itse haluaa, mutta itselleni se näyttäytyy ristiriitaisena. Hän tekee hirveästi töitä voidakseen olla joskus tekemättö töitä. Itse pelkäisin samassa tilanteessa sitä kohtaa, kun saavuttaisin taloudellisen riippumattomuuden. Tulisi kunnon mullistus elämään. Siksi olen itse pyrkinyt valitsemaan ne tärkeät asiat, säästän muista asioista ja sijoitan loput. ”Eläkkeelle” pääsy kyllä vähän siirtyy pidemmälle tulevaisuuteen, mutta toisaalta loppuvuosien korkoa korolle boostaus auttaa siinä. Mieluummin elän koko ajan ”täysillä” kuin vasta ”eläkkeellä”.

    Odotan mielenkiinnolla postausta tulojen nostamisesta 🙂

    1. Samaa keskustelua olen käynyt ja päätynyt siihen, että nyt voin hyvin viettää reilusti aikaa töissä, mutta todennäköisesti käy samoin kuin sinulle (jos siis samaan tilanteeseen pääsen), että perheelisäyksen myötä alka aika kotona muuttua tärkeämmäksi.

      Tällä hetkellä tulojen nostaminen liittyy ennen kaikkea fiksumpaan työntekoon, mutta ei mitenkään pois sulje pidempiä päiviä. Valitettavasti fiksuus on vielä toistaiseksi utopiaa ja pitkät päivät realismia.

  8. Hyvä Pohatta! 🙂 Mukava kirjoitus taas. Näitä on mukava lukea. Niin, ja onnea ja menestystä talouden ja muiden asioiden saralla tälle vuodelle! 🙂

  9. Hienoa kehitystä!

    Muista kuitenkin, että tulojen lisäys ylitöiden ja muun raatamisen kautta ei taida olla kovin fiksua. Yleensä se raha menee lisääntyneeseen kulutukseen / itsensä palkitsemiseen. Olen kyllä varma, että keksit fiksumman keinon.

    1. Tai lisätään sen verran, että ei ole fiksua, jos sitä tekee rahan takia. Jos aika sen sijaan menee kuin siivillä ja ei edes ehdi huomaamaan, että olisi aika käydä välillä kotona, niin tilanne on toinen.

  10. Tuohon sairasteluhommaan senverran että siihen voi vaikuttaa alitajuntainen stressi tai ahdistus mikä saattaa hyvinkin tulla säästämisestä. Periaatteessa, ei kaikilla välttämättä, voi säästämien ikäänkuin olla pakkovarmistusta. Josko laitan sittenkin tuonne vielä pari tonnia ja tuonne muutaman kympin. Jos vielä pihistän niin voin varmistella ettei tuossa kohtaa mikään murra taloudellista hyvinvointia. Tekisinkö näin. Nyt pitää olla tarkkana ettei unohdu että tilille menee automaattisesti pari sataa, onkoan minulla tilillä niin paljon että se on mahdollista siirtää. Kaikki vaikutta kaikkeen ja itsessäni olen huomannut juuri tämän juonen. Olen siis jo täynnä säästämistä tässä palkkaluokassa. Siksi päätinkin tyytyä aikaisemmin siihen mitä jo on ja millä lailla pärjään. Vaikutus on miltei ihmeellinen muttei nii ihmeellinen kuin kolme vuotta sitten jolloin päätöksellä jonka pyörsin oli välitön vaikutus. Joten ahdistus juurtuu ajan kanssa ja oireilee ensin lähes aina fyysisesti. Lopulta se salakavalasti murtaa henkisen puolen jollon se on jonkin aikaa pahimmillaan liki kroonista. Tämä on jo vaikeampi tapaus, voi vaatia hieman serotoniinia. Nyt olen tuhonnut tietokoneelta kaiken mikä on itseni luomaa statistiikkaa tai muuta hömppää jota olen seuraillut systä tai toisesta. Pöydän putsaaminen on yksi parhaista terapiamuodoista se on ikäänkuin lupa antaa olla, lupa rentoutua ja olla tekemättä listan mukaan(lista-ahdistus: työaikataulut, kuntosaliohjelma, must to do-listat, kauppalistat, kaiki vitun listat, budjetit, säästösuunnitelmat, osakekurssit, suosikkileffat….). Tämä ilmiö on se jota moni ei tajua vielä kuolinvuoteellaan.

    ….voi olla että alkon ovi käy kuhan perjantain tilipäivä koittaa…

  11. Kiitos hyvästä pohdinnassa miten vuosi on kulunut ja tsemppiä tavoitteeseen pääsyyn! 👍

    Olen myös alkanut miettimään vastaavanlaista tavoitetta mutta kuitenkin tällä hetkellä kohtuullisen reilu säästäminen on hieman suunnittelematonta pitkällä tähtäimellä. Tarvitseeko päästä tavoitteeseen 10 vai 15 vuoden päästä on aika sama sinäänsä kun väliin voi tehdä pienempiä tavoitteita joilla pikkuhiljaa luisuu itse tavoitteeseen. Itse tein tälle vuodelle kulurakenteen täysin prosentiaalisesti laatikoituihin osioihin enkä ala karsimaan kuluja penniä kiristämällä vaan kokonaisuutena katson mihin suuntaan on mahdollista säätää vuositasolla omia kuluja. Joistain asioista voi luopua ja joistain ei todellakaan mut se on henkilökohtaista miten haluaa asioitaan hoitaa. Sijoitusten kautta tuotto on aika minimaalista mutta opettelen ensiksi käyttämään rahaa ja pikkuhiljaa viilaan asioita eteenpäin jolla mahdollistan päästä suunniteltuun tavoitteeseen.

    1. Kiitos ja kiitos samoin!

      Tuo ei ole ollenkaan hullumpi menetelmä. Itse asiassa suuremmat tavoitteet kannattaisi aina pilkkoa pienempiin ja helpommin saavutettaviin osiin. Nämä vievät sitten tosiaan vähän kuin itsestään kohti sitä suurempaa.

  12. Itse ajattelin viime vuonna tuhlanneeni vain kohtuullisesti, mutta tosiasiassa meni 21500 (esim. ruoka + ulkona syöminen 7k, hups), että sikäli sulla kasvuprosenteista riippumatta ihan hyvin hallinnassa toi kulupuoli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.