Saituri: Palkkatyöllä ei rikastu… mutta miksi?

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen.

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä.

Joskus saatan jatkaa Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu vain nautittavaksi, joten kommentointi ei ole sallittua. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 4.12.2011.

Palkkatyöllä ei rikastu… mutta miksi?

Kun puhutaan tuloista, vaurastumisesta ja rahasta yleensä, tulee useinmiten jonkun suusta kuolematon huokaus siitä, että palkkatyöllä ei rikastu. Tähän lausahdukseen on pakko tarttua ja asiaa mietittävä, sillä se on mielenkiintoinen kysymys. Tuo kysymys on miksi? Miksi palkkatyöllä ei rikastu?

Ensimmäinen perustelu johon asiassa törmää on se, että Suomen verotus on niin järkyttävän kovaa, että vaikka bruttotulosi olisivatkin kohtuullisen suuret, menee suurin osa niistä veroihin. Ei tarvitse tienata bruttomuodossa kovinkaan paljoa, että veronluonteiset kulut huomioonottaen palkasta silpaistaan pois jo kolmasosa. Todellisuus on kuitenkin vielä synkempi, sillä tein tästä aiheesta aiemmin laskelmia artikkelissa ”Paljonko oikeasti maksat veroja?”. Tuossa artikkelissa tuli esille, että kaikenlaisten maksujen ja verojen jälkeen jää sinulle parhaimmillaankin noin 45 % tuloistasi omaan käteesi. Valtio vie loput.

Ei ole mikään salaisuus, että Suomi on aina ollut länsi-Euroopan köyhälistövaltio, jossa kansalla on pienimmät kämpät, vanhimmat autot ja huonoin ostovoima. Näin se on nytkin ja suunta ei ainakaan ole parempaan päin. Tällainen ympäristö on tietysti vähän huono lähtökohta rikastumiselle palkkatyön kautta.

Mitä tuo epätoivoinen ja kohtalon hyväksyvä lausahdus pitää kuitenkin todellisuudessa sisällään ja mistä se kumpuaa?

Tottahan se on

Ei siitä pääse mihinkään, että edes hyvätuloiset eivät pelkän palkan turvin kovin vauraiksi tässä onnelassamme pääse. Otetaan esimerkiksi kuitenkin mediaanipalkkalainen, eli noin 2200 euroa tienaava henkilö. Oletetaan hänen iäkseen 25 vuotta.

Tuosta palkasta jää suorien verojen jälkeen käteen noin 1650 euroa. Tavallisimmillaan tuolla henkilöllä menee noin 1200 euroa tuosta summasta vähänkään tarpeellisempiin menoihin ja loput vähemmän tarpeellisiin.

Jos jatkamme leikkiä sillä oletuksella, että tuo henkilö saisi tililleen säästöön kokonaisuutena noin 450 euroa kuukaudessa, tarkoittaisi se 5400 euron vuosisäästöä. Jos hän pystyy jatkamaan tuota säästötahtia koko työuransa, on hänellä 65-ikävuoteen mennessä koossa 216 000 tuhatta euroa (inflaatio jätetty laskelmista pois).

Katsoi asiaa miten tahansa, niin ei tuolla summalla pelkästään kovin suuria pirskeitä pidetä, jos tarkoitus on, että pelkästään noiden säästöjen turvin tulisi toimeen tulla. On siis totta, että pelkkä palkka ei kenestäkään erityisen vaurasta tee. Tämän vuoksi pystyn siis jollakin tasolla ymmärtämään, miksi ihmiset tuntevat olonsa niin voimattomiksi raha-asioiden edessä.

Tuo voimattomuus toisaalta johtuu melkein pelkästään siitä, että rahaa ja sen todellista voimaa ei ole edes pyritty ymmärtämään. Kuluttajamassat näkevät sen nimenomaan vain kulutuksen välikappaleena. Se voi kuitenkin olla paljon muutakin.

Kova työ edes paljon tehtynä ei kannata

Säästöön jäävä summa on peruspalkansaajalla itse asiassa niin pieni, että periaatteessa työstä stressaaminen ja siihen uppoutuminen ei todellisuudessa rahallisesti kannata missään muussa mielessä kuin nimenomaan elannon turvaajana.

Vaikka kovia työntekijöitä pidetään moraalisesti korkeatasoisina henkilöinä, ei heidän toimintansa loogisesti katsottuna ole kovin järkevää, koska ahkeruus ei ole enää pitkään aikaan ollut sidoksissa tulotasoon. Mikä kova työntekijä sitten on, siihen palatkaamme joskus toiste.

Valoa tunnelissa

Vaikka on vesiselvää, että palkkatyöllä ei suoraan pääse rikastumaan ja byrokraattikoneistomme nielee yhä suuremman osan tuloistasi veroina ja maksuina, on silti edelleen pieni mahdollisuus voittaa tämä oravanpyörä muutenkin kuin oman firman perustamisella.

Jos esimerkkihenkilömme sijoittaisi nuo ylijäävät 450 euroaan joka kuukausi vaikkapa osakkeisiin, joissa keskituotto on noin 8% (poislukien viimeiset 10 vuotta), olisi hänellä 40 vuoden säästämisen jälkeen 216 000 euron sijasta 1 570 000 euroa. Kovien verojenkin jälkeen muutaman satasen kuukausisäästöillä hän siis pääsisi miljonääriluokkaan, mutta vain jos hän laittaa rahan töihin sen lisäksi, että hän itse työskentelee rahasta.

Tietenkin on itsestäänselvää jo maailmantaloudellista tilannetta seuraamalla, että kaikkia säästöjä ei yhteen sijoitusmuotoon kannata laittaa, mutta asian ytimen kuitenkin varmaan ymmärrätte.

Loputulemana voimme siis sitten kuitenkin todeta, että kyllä palkkatyölläkin voi rikastua, jos sen palkkansa käyttää kulutuksen ja tilisäästön sijasta edes osittain tuloa tuottavan ja arvoa kasvattavan omaisuuden hankintaan ja vaalimiseen.

Kerro omat mietteesi ja mielipiteesi asiasta! Voiko palkkatyöllä sittenkin rikastua ilman sijoittamista?

—————-

Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin. Paras tapa saada tieto blogin uusista artikkeleista on liittyä sisäpiiriin. Saiturin ajatukset puolestaan löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.