Saituri: Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?

Saituri-In-Memoriam-Pohatta-2Olipa kerran, kauan, kauan sitten, blogi nimeltä Saituri. Blogin tarkoituksena oli auttaa hyvän elämän löytämisessä ilman, että rahahuolet tulisivat asioita pilaamaan. Saituri oli yksi suurimmista inspiraationi lähteistä oman blogini alkutaipaleella. Suureksi harmiksi Saituri-blogi on siirtynyt jo vehreämmille niityille. Se ei kuitenkaan saa jäädä täysin unholaan. Onneksi sain luvan uudelleen julkaista Saiturin artikkeleita.  Artikkelit julkaistaan täysin alkuperäisessä muodossa ja löydät ne tunnisteella Saituri In Memoriam. Päivämäärät artikkeleissa voivat vaikuttaa vahoilta, mutta ajatus niissä on aina ajankohtainen. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Emme välttämättä ole samaa mieltä siitä, että miten toisen kirjoittama artikkeli sopii blogiini. Lisäksi saattaa olla outoa, että en jatka Saiturin tarinoita omilla ajatuksillani. Vaikka pääosin olen samoilla linjoilla, en silti ole välttämättä kaikesta samaa mieltä. Siitä huolimatta pidän kirjoituksia lukemisen arvoisena.

Joskus saattaa jopa tulla aika, kun jatkan Saiturin ajatuksia omillani. Nyt teksti on kuitenkin julkaistu nautittavaksi ja poikkeuksellisesti myös kommentointi on sallittua, koska se on olennainen osa artikkelin luonnetta. Toivottavasti löydät vanhasta helmestä uusia näkökulmia itsellesi!

Jos haluat lukea enemmänkin Saiturin artikkeleita, ne löytyvät aika hyvin Wayback Machinen kautta. Tämä artikkeli julkaistu alun perin 10.8.2015.

Päätin julkaista tämän artikkelin nyt, koska tuntuu, että niin moni ymmärtää taloudellisen riippumattomuuden ja sen tavoittelun väärin. Olen itsekin ymmärtänyt sen väärin useaan kertaan ja todennäköisesti olen vieläkin isoksi osaksi väärässä. En ole silti kovin huolissani — matka opettaa. Artikkeli on jäänyt mieleeni myös narsistisista syistä.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta on nyt riittänyt hypeä niin kauan ja runsaasti, että meinaa laatta lentää. Osinkokuningas kirjoitti juuri aiheeseen liittyen, tosin ilmaisi asian hieman eri tavalla. Suhdannemuutos varmasti korjaa ilmiön suosion lähemmäs pitkänaikavälin keskiarvoa, mutta ehkä tämä Saiturin artikkeli auttaa näkemään asioiden luonteet niiden todellisessa valossa jo nyt.

Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?

Kun yhtenä suurista tavoitteista on taloudellisen vapauden lisääminen ja pakkojen purkaminen elämästä, vaikuttaa se yhtäkkiä vastaukselta myös elämän olennaisimpiin kysymyksiin. Tuolle matkalle yleensä lähdetään siksi, että se nähdään oikeutetusti keinona lisätä valinnanmahdollisuuksia elämässä ja vapauttaa mielensä asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat.

Tavoitteen houkuttelevaisuudesta sokaistuu kuitenkin helposti, koska se tuntuu aluksi ymmärryksen vallatessa mieltä vähän siltä kuin tietäisi varmana saavansa lottovoiton joidenkin vuosien päästä.

Kylmä totuus kuitenkin on, että taloudellinen riippumattomuus ei itsessään ole kuin epäsuora vaikutin kokonaisuudessa. Sen vaikutus yksittäisenä tekijänä todelliseen hyvinvointiimme lähentelee nollaa. Tuo kovasti himoittu taloudellinen riippumattomuus voi kyllä olla – ja usein onkin – tehokas apuväline elämän kokonaisvaltaisessa rikastuttamisessa. Näin siksi, että se mahdollistaa ihmisen siirtymisen enimmäkseen sisäisen motivaation (jonkin asian tekeminen tekemisen ilosta välittämättä siitä onko palkkiota tiedossa vai ei) ohjattavaksi ulkoisten, pakottavien motivaatioiden sijaan.

Tuo kuulostaa todella hienolta ja ylevältä yhtäkkiä. Siinä piilee kuitenkin vakava ansa.

Ilman suuntaa ei koskaan pääse perille

Monissa keskusteluissa aiheen tiimoilta nousee esille rehellinen argumentti siitä, että keskustelija tylsistyisi kuoliaaksi tuollaisessa tilanteessa, ja palaisi lopulta töihin joka tapauksessa. Näin on myös käynyt monissa tapauksissa, joissa henkilö on saavuttanut tuon himoitun taloudellisen riippumattomuuden. Hän on mennyt takaisin töihin, koska elämällä ei yhtäkkiä ollutkaan etsinnästä huolimatta suuntaa. Sisäinen motivaatio ei kohdistunutkaan mihinkään. Ainakaan tavoitteen saavuttaminen ei itsessään lisännyt onnellisuutta, kuten P.Ohattakin kirjoituksessaan tuo esimerkkiä esille.

Ongelmana tässä yhtälössä todella onkin se, että matkalle alkaessaan henkilöllä harvemmin on oikeasti tiedossa miten hän tulee aikansa käyttämään tavoitteen saavutettuaan, että se unelmissa siintänyt täyteläisempi elämä mahdollistuisi.

On vain usko, että kyllä se sieltä sitten tulee vähän kuin itsestään, taivaallisena inspiraationa.

Ei tule.

Jos tuo mainittu sisäinen motivaatio ei ole henkilöllä vahva ja kohdistunut mihinkään lähtökohtaisesti, muodostuu taloudellisesta riippumattomuudesta nopeasti jopa henkinen helvetti. Näin ei välttämättä käy yhtä pahasti kuin monilla lottovoittajilla, mutta kohtuullisen vakavaa eksistentiaalista kriisiä on luvassa joka tapauksessa, jos tähän ei jo alussa kiinnitä huomiota.

Niin sanottu normaali päivätyö, sen jälkeinen moninainen viihde- ja ajanvietetarjonta yhdistettynä arkielämään piilottavat muutoin tuon kytevän kriisin hyvin tehokkaasti. Kun päivätyö ei olekaan mukana kuviossa, on täytettävänä aika iso lovi elämää. Tilanteessa, jossa henkilö ei ole enää aktiivisessa yhteydessä ympäröivään ”koneistoon”, alkaa – ihan oikeasti – syrjäytyä ja tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Käytännössä siis voi käydä samoin kuin monille pitkäaikaistyöttömille.

Niinpä tätä elämää on jo tavoitteeseen ryhtyessään alettava asemoimaan niin, että sen saavuttaessaan on jo pitkälti toteuttanut niitä asioita, joita tuolloin sitten vain pystyy tekemään enemmän. Muutoin tavoite itsessään päätyy olemaan kangastus. Rahat on tallessa, mutta kaikki muu alkaakin tyhjästä.

Lukijan onkin syytä ymmärtää, että taloudellinen riippumattomuus itsessään ei saisi olla se tavoite, vaan työkalu varsinaisten elämäntavoitteiden toteuttamisessa.

Taloudellisella riippumattomuudella itsellään kun ei muuta tehtävää tässä yhtälössä ole kuin poistaa muutama negatiiviseksi nähty, estävä tekijä, kuten turha ja painostava taloudellinen stressi, sekä se monilla henkilökohtaista merkitystä sisältämätön päivätyö.

Taloudellinen riippumattomuus siis ainoastaan lisää toiminnan ja ajallisen vapauden astetta. Mutta näin laaja vapaus ei välttämättä ole pelkästään positiivinen kokemus, jos sitä ei lopulta hyödynnä arvokkaasti. Tämä kesti itselläkin tajuta alussa kaiken muun myllerryksen seassa.

Vuosia sitten lähtiessäni tutkimaan rahan ja talouden vaikutusta elämään ja itseeni en osannut tuota oikein kunnolla pukea sanoiksi. Kävin läpi hyvin samoja vaiheita pohdinnassa kuin mitä edellä mainittu bloggari P.Ohattakin käy nyt. Käyn tuota dialogia itseni kanssa toki edelleenkin.

Alkuinnostukseni jälkeen, parin vuoden päästä iski pieni epäilys. Se sai tarkastelemaan sen hetken elämää terveessä hengessä ja ottamaan rennommin. Tähänkin nimittäin pätee sama kuin laihdutukseen. Ruokavaliosta on muodostettava sellainen, että laihdutuksen jälkeenkin haluat jatkaa samalla linjalla. Muuten muutos ei ole kestävällä pohjalla. Samasta syystä taloudellista maailmaansa ja tavoitteitaan pohtiessa on syytä pitää huoli siitä, että elämäänsä muokkaa jo nyt sellaiseksi mitä sen haluaa tuolloin olla. Pitäisi olla päivänselvää, että tällöin ei missään vaiheessa saa tulla tunnetta, että ”luopuu” jostakin tuon tulevan tavoitteen eteen, vaan karsittavien asioiden tulee olla sellaisia, joilla ei todellista arvoa elämässä ole. Näin jäljelle jää oleellinen, ja kokonaisuus on yksinkertaisempi.

Pala omaa matkaani

Olen itse lähtenyt hitaasti pala kerrallaan toteuttamaan niitä asioita, joihin tulen suuremmin keskittymään viimeistään tuolloin. Tämä tarkoittaa myös paradoksaalisesti sitä, että tuohon hetkeen mennessä, tai jo ennen sitä saatan alkaa olla niissä asioissa jo niin hyvä, että täydellinen taloudellinen riippumattomuus varsinaisena tavoitteena menettää toivon mukaan entisen merkityksensä. Tällöin taitotasoni voi hyvinkin olla jo sillä tasolla, että voin ainakin osittain tienata niillä jopa elantoni. Tämähän riippuu tietysti täysin siitä mihin huomioni ja voimavarani keskitän.

Kirjoittajakollegani Pasi Havia toteutti tämän esimerkillisesti omalla kohdallaan, luoden harrastuksestaan, sijoittamisesta, itselleen työn jo silloin kun oli vasta omalla matkallaan tässä hankkeessa. Sisäinen motivaatio ohjasi Pasia enemmän omannäköiseen elämään.

Omalla kohdallani kokonaiselannon tienaaminen ei nykyisissä mielenkiintoni kohteissa tule luultavasti kysymykseen niiden ollessa vapailla markkinoilla varsin vaikeasti tuloutettavissa. Mutta pientä lisätuloa ja inhimillistä vuoropuhelua voin ehkä saavuttaa muun muassa taiteellani ja kirjoittamisellani. En ota sinänsä tästä asiasta mitään stressiä, koska tällä hetkellä ne ovat puhtaita harrastuksia. Saattavat ihan hyvin myös sellaisina pysyä. Todennäköisesti tulevaisuudessa löytyy myös muita mielenkiinnon kohteita, jotka voivat toimia tukena tässä kokonaisuudessa.

Tälle matkalle lähdetään useimmiten siksi, että henkilö tiedostaa, ettei työmarkkinoilla ole juuri sellaisia toimia tarjolla, joissa omat mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet kohtaavat merkityksellisesti. Se on tapa ottaa vastuu omasta tulevaisuudestaan ja luoda se näköisekseen.

Ja niille, jotka nyt miettivät, niin kyllä, kaiken tämän mainitun tulisi ideaalitilanteessa olla ensiksi selvää, ja vasta sen jälkeen pohtia tarvitaanko tuon halutun elämän toteuttamiseen totaalista taloudellista vapautta, vai riittääkö kenties jo osittainenkin tarvittavien peliliikkeiden mahdollistamiseksi.

Useimmilla ihmisillä kokonaisvaltaisesti ylijäämäinen elämä toteutuu jo ”riittävällä” taloudellisella vapaudella. Mitä tuo sitten tarkoittaa, on jokaisen itsensä selvitettävissä ja riippuu elämän tavoitteista. Se voi olla esimerkiksi summa, joka mahdollistaa kouluttautumisen omalta tuntuvalle, elantoa tarjoavalle alalle, jos nykyinen ammatti on valintana mennyt metsään.

Täydellistä taloudellista riippumattomuutta ei siis missään nimessä tarvita kokonaisvaltaisesti hyvän elämän rakentamiseen, tietenkään. Elämä kun on paljon monimutkaisempi kokonaisuus siihen, että sen laatua mikään yksittäinen tekijä voisi määritellä. Se kuitenkin mahdollistaa täysin erilaisen, vapaamman elämisen muodon sisäisiä intohimoja toteuttamaan. Tällöin olennaiseksi kysymykseksi jää alla esitetty.

Kysymys sinulle: Onko sinulla tässä artikkelissa kuvailtuja sisäisiä motivaattoreita, jotka ohjaavat elämässäsi eteenpäin? Mitä tekisit, jos raha ei olisi sen suhteen määrittävä tekijä? Vai tuleeko päivittäinen elantosi jo sellaisesta työstä, josta voi ammentaa merkitystä, tai se muutoin auttaa tavoitteissasi?

—————-

Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin. Saiturin ajatukset puolestaan löydät kirjasta Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä.

9 vastausta artikkeliin “Saituri: Taloudellinen riippumattomuus – Tie onneen?”

  1. Olen aina ihmetellyt, kuinka moni tavoittelee taloudellista riippumattomuutta vain sen tavoittelemisen takia ilman suurempaa maalia. Itse kirjoitin aikoinaan mitä haluaisin tehdä tavoitteeseen päästyäni.
    https://omavaraisuushaaste.com/mita-teen-taloudellisen-riippumattomuuden-jalkeen/
    Osaa asioista teen jo nyt, mutta rajatulla ajankäytöllä asioiden toteuttaminen on hidasta ja energia ja aika menee monesti töihin. Osaan asioista tarvisinkin aidosti täyden taloudellisen riippumattomuuden.

    Jos ei ole syytä tavoitella taloudellista riippumattomuutta silloin varmaa iskeekin juuri eksistentiaalinen kriisi. Mutta samalla minusta usein tuntuu, että kuten Pasi Haviallekin kävi, moni menee tässäkin sijoittaminen edellä ja rahan teon takia. Intohimo ei monelle aole niinkään taloudellinen riippumattomuus vaan sijoittaminen.

    Muutama kaverini, joille olen kehdannut tavoitteestani kertoa ovat nauraneet ja sanoneet, että vaikka saavuttaisin maalin, en silti jäisi pois työelämästä, koska haluaisin lisää rahaa. He ovat oikeassa siinä, että en jäisi kokonaan työelämästä, mutta väärässä siitä miksi en jäisi. Oikea syy ei ole raha vaan juuri rutiinit, työkaverit ja muut asiat töissä, jotka antavat elämälle sisöltöä. 2-3 päivän työviikkoon kuitenkin varmaan vaihtaisin, kun varallisuuteni kasvaa tarpeeksi.

  2. Jostain syystä tätä lukiessa nousi itselle kysymys, miksi me ihmiset aina haemme ääripäitä? Nykyajan houkutukset pikavippeihin ja vakuudettomiin lainoihin on nuorille paljon suurempi ongelma kuin tilanne, jossa pullea pankkitili ei pakota palkkatyöhön ja johtaa mahdolliseen tylsistymiseen. Moni nauttii kalastamisestakin, vaikkei saalista tulisikaan. En usko että se lopullinen end game on se mitä moni oikeasti tavoittelee. Matka itsessään on palkitseva, määränpää tuntematon.

  3. Kyllä tämä sisäisen motivaation löytäminen on itselleni varmaan tuleva todella iso haaste.

    Kävi sen verran hyvä tuuri yrityksen kanssa, että 30+ vuotiaana nettovarallisuus on nousemassa alle 200keurosta yli miljoonaan euroon, kun firma jonkun ajan kuluttua on myyty. Eli siis kaikkien taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien unelma!

    Mutta nyt ei ole mitään hajua, että mitäs seuraavaksi. Viimeisen noin kymmenen vuotta tavoite on ollut tehdä rahaa vähintäänkin tarpeeksi, jotta ikäviin töihin ei tarvitsisi koskaan mennä ja oikeastaan se on ollut yksi isoimmista tavoitteista koko elämän ajan. En tiedä voiko nykytyössä säilyttää enää motivaatiota, kun rahan tekeminen itselle ja firmalle on ollut se mistä saanut elämän isoimpia kicksejä ja nautintoa. Sosiaaliset harrastukset ja kaveritkin ovat olleet aika vähissä kun fokus ollut yrityksessä.

    Jos on hyviä vinkkejä tai muuten lukuvinkkejä, että mitäs nämä yrityksen myyneet tai muuten kohtuu nopeasti vaurastuneet sitten tekevät jatkossa nauttiakseen elämästä, niin vinkkejä otetaan vastaan! Kiitos blogista, on tullut luettua lähes alusta asti.

    1. Oma lukeminen keskittyy vielä ”matkalla” ja ei ole tullut vastaan ”jälkeen” teoksia. Henkilökohtaisella tasolla tiedän vain yhden henkilön kuka on tehnyt saman tai hyvin samantyylisen polun. Tarkoitus on ollut kirjoittaakin tästä tarkemmin, mutta aikaansaaminen on ollut omalta osaltani heikkoa. Kyseinen henkilö veti lopettamisen jälkeen ensin happea, sitten toimi yrityksen hallituksessa, mutta lopulta innostui startup kentästä, sijoittamisesta ja sparraamisesta. Oman käsityksen mukaan on yhä tuolla tiellä. Oletko tällaista harkinnut?

      1. Kiitos vastauksestasi!

        Joo itsekään en ole edes aiemmin halunnut miettiä aiemmin, että mitäs sitten jos exit tulee. Halunnut pitää fokuksen vaan asian puskemisessa, jotta homma onnistuisi.

        Sen olen huomannut, että kun rahaa on tullut säästettyä ja mietittyä niin pitkään ja niin paljon, niin monien muiden vapaa-ajan asioiden tärkeys elämässä on jäänyt vähäisemmäksi (erityisesti harrastukset). On automaattisesti priorisoinut tekemisiä raha edellä, joten ei enää oikein tiedä mistä muusta motivoituu. Tämä on varmaan taloudellisen riippumattomuuden hankkimisen yksi iso dilemma.

        Ehkäpä start-upeissa mukana oleminen tai jonkun uuden oman liiketoiminnan kehittäminen hieman rennommalla otteella voisi olla motivoivaa. Kuitenkin samalla pitäisi saada liiallinen yrittämisen ”puristus” ja pakko-onnistuminen vähemmäksi. Silloin sisäistä motivaatiota moniin eri asioihin voinee kehittää paremmin. Vaatii pohdintaa…

  4. Tismalleen näin. Sanoisin silti, että tavoitteli taloudellista riippumattomuutta tai ei, pitäisi olla hyvin selvillä nuo sisäiset motivaatiot.
    Niiden ”hämääminen” rutiinilla, palkkatyöllä ja arjella vuosikymmenten ajan ihan vaan, ettei tarvitsisi kohdata merkityksellisyyttä ja sisäisiä motivaatioitaan on myös huono ajatus.
    Taloudellinen riippumattomuus toki pakottaa tähän, mutta ei sitä pitäisi jättää tekemättä muutenkaan.

  5. Itse lähdin myös kuutisen vuotta sitten tavoittelemaan täydellistä vetäytymistä työelämästä tietyn ajanjakson jälkeen, mutta tavoitteet ovat eläneet vuosien saatossa melko voimakkaasti.

    Ensinnäkin oma kulutus on kasvanut tulotason mukana. Rahaa jää enemmän säästöön kuukausittain kuin uran alussa, mutta myös kulutustaso on kasvanut selvästi. Tämä on itselle ihan OK, koska en koe huonoa omatuntoa vaikka tavoitteen saavuttaminen venähtäisikin muutamalla vuodella ja hieman korkeammalla kulutuksella ei tarvitse elää niin askeettisesti kuin alussa.

    Työ on myös toisinaan ihan hauskaa tekemistä. Työkokemuksen karttuessa hyvinkin hankalilta tuntuneet tehtävät alkavat sujua pienemmällä vaivannäöllä ja työkaveritkin alkavat muovautumaan kavereiksi, joita näkee ihan vapaa-ajallakin. Asiakastilaisuuksissa on myös huomattavasti mielekkäämpää kertoa asioista joista ymmärtääkin jotain.

    En myöskään tiedä olisiko täydellinen työelämästä poistuminen kovinkaan mielekästä, jos parempi puolisko joutuisi yhä jatkossa tekemään täyttä päivää. Ehkä kaikkein realistisin tavoite onkin saavuttaa riittävä passiivinen tulotaso, jolla kummatkin pystyisivät tekemään kolmepäiväistä työviikkoa ja reissaamaan huomattavasti enemmän.

  6. Itselläni tuohon on vielä aikaa, mutta toisaalta eihän tuo eroa hirveästi eläkkeelle jäämisestä – merkitys pitää löytää siinäkin. Itsellä ainakin tällä hetkellä tuntuisi riittävän harrasteita ja kun ei muutenkaan ole sosiaalinen niin ei erakoituminenkaan haittaisi. 🙂

    Se, että harrasteista voi tulla toinen työ jossain vaiheessa ei olisi mitenkään yllättävää sekään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.