P.Ohatta pähkinänkuoressa

Ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikki uudet lukijat tervetulleiksi. Koska uusia kasvoja on paljon, on ehkä hyvä tarkastella mistä oikein on kysymys. On aika oksentaa koko P.Ohatta yhteen ja samaan artikkeliin. Toivottavasti saat tämän avulla nopeasti juonesta kiinni.

Ehkä toistan itseäni jo liikaa, mutta ainoa asia mitä pyydän on se, että luet ensin ja päätät vasta sitten mitä mieltä olet. Asioita voi ajatella monelta kantilta, ehkäpä avoimin mielin opit jotain uutta ja heräät ajattelemaan omaa talouttasi.

Olen jokaisen kysymyksen loppuun antanut kaksi vaihtoehtoista ajatusta. Voit valita niistä mieleisesi tai sitten luoda kokonaan oman mielipiteen.

Onko tämä koko P.Ohatta ja eläkkeelle 35-vuotiaana ihan täyttä paskaa?

On luonnollista ajatella, että kyse olisi jostain mahdottomasta. Ehkä haluat kieltää koko asian, koska se on helpoin vaihtoehto. Jos kyse on mahdottomasta, ei sille tarvitse uhrata ajatuksia ja pääset itse helpommalla.

En ole tätä keksinyt vaan yksinkertaisesti kopioinut idean. Monet ovat jääneet todella aikaisin eläkkeelle. On erittäin vaikeata väittää sellaista mahdottomaksi, mikä on jo tehty. Kuten sanoin, tutustukaa ja päättäkää sitten. Ja tutustukaa myös muihin blogeihin sivun oikeassa laidassa. En pahastu, jos sen jälkeen pidätte tätä täytenä kusetuksena. Valitettavasti siinä tapauksessa joudumme jättämään hyvästit toisillemme.

1. Ajatus on mahdoton ja kiistän kaiken siihen liittyvän. Hyväksyn sen että on normaalia pistää kaikki rahat haisemaan enkä kyseenalaista nykyistä normia. Samalla ymmärrän, että oma talouteni tuskin tulee koskaan kehittymään minnekään.

2. Ehkäpä tässä on joku juoni, joka selviää tutustumalla. Pakkohan tässä joku totuus on olla, jos se on kerran jo tehty useampaan kertaan.

Mistä blogi on saanut alkunsa ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?

Olen aina ollut säästeliäs ja ennen blogia pidin muutaman prosentin säästämistä normina. Kukaan ei koskaan kertonut, että voisin säästää enemmänkin. Vuonna 2013 eksyin Amerikkalaisen Mr Money Musctachen blogiin. Silloin heräsin itse.

Ensin halusin tulla rikkaaksi – kuka nyt ei nuorena rikkauksista haaveilisi? Nopeasti ymmärsin, että kyse on paljon muustakin kuin rahasta. En tiennyt mitä halusin “isona” tehdä, mutta tiesin, että en viihtynyt kovin hyvin silloisessa päivätyössäni. En todellakaan voinut kuvitella tekeväni samaa lopun elämääni. Ajattelin, että karsin elämästäni ne asiat, jotka tekevät minut onnettomaksi. Onnettomuuden tunteet poistamalla kuvittelin löytäväni onnellisuuden.

Tällä hetkellä ajattelen, että elämä ei voi olla pelkkää onnettomuutta aiheuttavien asioiden poistamista. Pitää tehdä niitä asioita mistä nauttii. Haluan valita omat polkuni ja tehdä sitä, minkä itse koen tuovan lisää sisältöä omaan elämääni.

1. Ajatukset ovat täysin järjettömiä ja haluan jatkaa tuhlaamista. Ymmärrän, että tuhlaamalla kaiken jätän kohtaloni muiden käsiin ja uskon siihen, että Oy Suomi Ab kustantaa eläkkeeni.

2. Ajatus alkaa olemaan selkeä. Tuotahan minäkin haluan. Nyt alkaa kiinnostamaan, että miten tämä tehdään käytännössä?

Mikä on eläke?

Eläke sanana aiheuttaa ristiriitaisia mielipiteitä. Se on kuitenkin oma lempisanani. Toiset puhuvat taloudellisesta riippumattomuudesta eli tilasta, jossa sijoitusten tuotot riittävät kattamaan elinkustannukset. Näin työn tekemisestä tulee vapaaehtoista. Kyse on siis valinnan vapaudesta vailla taloudellisia murheita.

Eläke ei suinkaan tarkoita sitä, että istuisin päivät pitkät perseelläni palmujen alla. Olen sen verran aktiivinen ihminen, että en kovin kauaa pysy paikoillani. Toki voin istuskella palmujen alla, jos siltä tuntuu. Yhtälailla voin käydä töissä ja ansaita edelleen palkkaa. Siinä on kuitenkin suuri ero, teenkö sen vapaaehtoisesti vai pakon alla. Eikö eläkkeellä kuulu tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa tehdä?

1. Eläke on eläke ja silloin istutaan tiivisti oman tarakan päällä. En ole koskaan ajatellut, että kyllä minä sitten eläkkeellä teen…

2. Niin olet oikeassa. Kai eläkkeellä kuulu tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Anna nyt jos se käytännön esimerkki.

Mutta miten ihmeessä tämä eläke voi olla mahdollinen?

Olen rakastunut tähän yhteen ja samaan yksinkertaistettuun esimerkkiin:

Jos säästää vuodessa 50 % tuloistaan, saa säästöön yhden vuoden menoja vastaavan eläkekassan. Kun samaa toimintaa jatkaa 10 vuoden ajan, saa kassan kasvatettua kymmenkertaiseksi eli säästössä on yhteensä 10 vuotta. Jos tämän kassan sijoittaa ja saa sijoitukselle 10 % tuoton, tuottaa kassa joka vuosi yhden vuoden menojen verran – ja voilà, enempää ei ihminen vuodessa tarvitse.

Todellisuudessa luvut eivät ole ihan näin selkeät, tuskin pääsen 10 % tuottoon ja verot täytyy huomioida, mutta toisaalta säästää voi enemmän kuin 50 %. Oma säästöprosenttini pyörii tällä hetkellä 70 tienoilla. Tarkemmat luvut taloudestani voit tsekata kuukausikatsauksista ja laskemisessa voit käyttää apuna sijoitussuunnitelmaani.

1. Ei ei ei… ei se noin voi mennä. Sijoittamisessa vain häviää kaikki rahansa. Ja vaikka ei häviäisi, niin 10 % tuottoon ei kyllä pääse millään.

2. Aa… homma selkenee. Huomasin, että kyse on yksinkertaistetusta esimerkistä, mutta ymmärrän sen taustalla olevan periaatteen. Pitäisiköhän tarkistaa vaikka muutama tutkimus siitä, miten osakesijoitusten arvot ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä.

Okei, tunnusta jo, että olet varmasti perinyt rahasi ja nyt huutelet sen suojista mitä huvittaa?

No tunnustan! Vaikka sitäkään ei saisi Suomessa sanoa ääneen, että on saanut taloudellista tukea. Perinteisen häpeän sijaan tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen saanut täydelliset lähtökohdat sijoittamiseen ja säästämiseen. Nuorempana sain isovanhemmiltani rahaa ja isäni päätti ne sijoittaa. Tarkkaa summaa en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa kyse on tuhansista euroista.

Ensimmäiset omat sijoitukset tein 2008 ja 2009 alkaen sijoitusteni historia löytyy tästä. Korkoa korolle ilmiön voima on uskomaton ja sen avulla sain varaslähdön. Sittemmin ilmiö on jyllännyt ja olen itse pyrkinyt laittamaan lisää vettä myllyyn. Ilman isääni, en olisi ikinä kiinnostunut sijoittamisesta.

En voi siis todistaa, että nollasta lähtemällä voi jäädä 35 eläkkeelle. Uskon silti siihen, että se on mahdollista. Sehän on vain yksinkertaista matematiikkaa eikä suinkaan salatiedettä.

1. Arvasin! Minä tiesin että tämä ei ole mahdollista ja että tässä on joku koira haudattuna. Nyt kyllä häivyn. Helppohan se on huudella, kun on saanut kaiken eikä ole itse tehnyt mitään.

2. Tuhansia euroja. Kuulostaa paljolta, mutta olenhan minäkin saanut rahaa lahjaksi. Kyllä sitä on itseasiassa aika paljon lapsuuden aikana kertynyt. Mitenhän paljon minulla olisi rahaa, jos esimerkiksi lapsilisäni olisi sijoitettu kuukausittain? Täytyypä Googlata korkoa korolle ilmiö ja toi lapsilisähomma. Vaikka omalla kohdallani voi olla jo myöhäistä varaslähdölle, ehkä voisin avittaa noita mukuloita.

Onko pakko säästää? Eikö elämä ole silloin ihan pelkkää kituuttamista?

Säästäminen ei ole pakollista. Pakko on vain kuolla ja maksaa veroja. Säästäminen on henkilökohtainen valinta. Kuluttamisen hyvistä puolista tuskin tarvitset lisätietoja, mutta pyrin tuomaan esille vaihtoehtoja, mitä säästäminen voi tarjota.

1. Kääriliinoissa ei ole taskuja! Pitää elää hetkessä ja unohtaa tulevaisuus. Tuollaista kituuttamista ei voi kyllä edes elämäksi sanoa.

2. Tiedän, että minun ei tarvitse säästää. Nyt kuitenkin huomaan, että myös säästäminen voi olla mielenkiintoista ja tuoda lisää sisältöä elämään. Olisi kiva päästä irti tästä epävarmuudesta. Ei tarvitsisi enää stressata työttömyydestä tai siitä että ei ole varaa maksaa laskuja.

Kuinka paljon pitäisi säästää?

Edelleenkään kenenkään ei ole pakko säästää.

Se on täysin oma valinta ja säästöprosentti kannattaa mitoittaa itselle sopivaksi. Huolimatta siitä, mikä on tavoitteesi ja kuinka paljon haluat säästää, voit tutkia blogia ja löytää vinkkejä juuri sinulle. Minä säästän eläkkeellä, sinä voit säästää ensi kesän ulkomaan reissuun. Näillä viidellä vinkillä pääset alkuun. Avuksi säästämiseen voit ladata kaikki tekemäni taulukot. Taulukot saat käyttöösi liittymällä sisäpiiriin ja uusia lisäilen sitä mukaan kun niitä syntyy. Sisäpiiri on ja tulee aina olemaan täysin maksuton.

1. Ei en halua vieläkään säästää. Minä haluan nauttia elämästä nyt!

2. Totta, eihän minun ole pakko kaikesta luopua. Voin aloittaa säästämisen varovasti ja kokeilla miltä se tuntuu. Katsotaan sitten olenko sen jälkeen onnellisempi vai en. Voin tehdä säästämisen juuri niin kuin itse haluan.

Ihan oikeasti, eikö sulla ole mitään sisältöä elämässäsi?

Ei kannata olla huolissaan minusta. Olen oikein tyytyväinen omaan elämääni. Saan harrastaa ihan riittävästi ja ystäviä on. Matkoillakin olen käynyt, koska kuka nyt ei matkustelusta tykkäisi? No itseasiassa en välitä kauheasti matkailusta. En silti vietä aikaani kököttäen pimeässä huoneessa, koska pelkään ostavani jotain.

Ongelmallista nykymaailmassa on se, että kaikki vertailevat itseään muihin. Valitettavasti tällä menetelmällä löytyy aina joku jolla on enemmän. Se jos mikä aiheuttaa onnettomuuden tunteita.

Pitäisi lähteä siitä mikä on itselle tarpeeksi eikä siitä, että mitä muut tekevät. Jos tekee jotain, koska muutkin tekevät, niin tulee tehtyä asioita mistä ei itse pidä. Tai sitten jotain sellaista jää tekemättä, mistä itse tykkäisi. Parempi tehdä oman pään mukaan.

Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä ja kolmas molemmista. Minä saan enemmän onnea säästämisestä, kuin ostamisesta. Koska en tule ostamisesta onnelliseksi, en sitä kovin paljoa harrasta.

Ehkä vain nautin eriasioista kuin sinä.

1. Kuinka tyhmä voi olla, jos ei tykkää matkustamisesta. Minä en säästä, mutta saahan ne matkat ostettua kortilla. Murehditaan niitä kuluja sitten syksymmällä.

2. Monet asiat kuulostavat kivalta ennen kun niitä kokeilee, mutta itseasiassa moni niistä on osoittautunut lopulta ei niin mukavaksi. Unelmoida pitää ja pitää kokeilla mistä itse tykkää. Kaivoon en kuitenkaan taida hypätä, vaikka muut menisivät.

Varmaan on pakko olla super mega palkka, että eläke on mahdollinen?

Ei tarvitse olla. Menojen merkitys on paljon suurempi. Vaikka tulot olisivat kuinka suuret, niin se ei auta jos kaikki vuotaa toisesta päästä ulos. Kun menot ovat hallussa, voi keskittyä palkan kasvattamiseen. Oma päivätyön nettopalkkani on reilut pari tonnia kuussa. Toki suuresta palkasta olisi apua, mutta aina voi paikata pientä palkkaa ansaitsemalla sivutyöstä lisätuloja.

Jokaisella, joka on joskus saanut työstä palkkaa, on taito mistä muut ovat valmiita maksamaan. Ja aina voi opiskella uutta eli sivutöitä kyllä löytää, jos niin haluaa.

1. Noniin. Ensin tuo sanoi, että haluaa pois töistä ja nyt selviääkin, että tekee kahta työtä. En minä ainakaan aio käyttää vapaa-ajastani yhtään enempää työntekoon.

2. Lisätulot kuulostaisivat kyllä kivalta. Mitä jos jättäisi Facebookin sekä salkkarit vähän vähemmälle ja keksisi jonkun sivubisneksen, jonka parissa olisi kiva viettää aikaa.

Voitko elää normaalia elämää?

Normaali tarkoittaa varmaan, että teenkö asiat täysin identtisesti keskiverto suomalaisen kanssa. Luultavasti en tee, mutta teen asiat juuri niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä ja elän sellaista elämää kuin itse haluan. Tänä päivänä normaali taitaa olla sitä, että kustaan kaikki rahat ties minne, jotta saa käydä lisää töissä, jotta voi taas kuseksia niitä sinne tänne.

Tällaisesta elämästä en ole kiinnostunut. Itseasiassa luulen, että pääsen arjessa vähän perinteistä helpommalla, koska ei tarvitse koko ajan olla ostoksilla tai himoitsemassa seuraavia ostoksia. Ostaminen tuottaa mielihyväntunteita, mutta itseasiassa sama tunne voi syntyä ostamatta jättämisestä. Kyse on ajattelutavan muutoksesta ja tavallaan itsensä huijaamisesta. Huijaamisen voi aloittaa sillä, että päättää viivyttää ostosta ja vähitellen pidentää aikaa. Ensin tunti, sitten päivä, viikko jne. Lopulta huomaa, että ei enää himoitse ostoksia niin paljon.

1. Minä en kyllä kuse rahojani. Saamarin idiootti, nyt paloi käämit. Kuluttaminen on osa normaalia yhteiskuntaa. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki vain säästäisivät. Lisäksi käytän jatkuvasti kaikkea minkä omistan eikä minulla ole mitään ylimääräistä varastossa.

2. On tosiaan aika mielenkiintoista, miten konsumerismista on tullut normi. Se olisi kyllä huippua, jos voisi olla yhtä onnellinen kuin nyt, mutta ilman että talouteni on jatkuvasti kuralla. Ehkäpä koitan hieman viivyttää seuraavaa ostosta ja katson meneekö himo ohi.

Miten sijoitat?

Sijoituksista ja seurannasta voit katsoa miten sijoitan (edit sivua ei enää olemassa). Omistan kyllä kaikkea muutakin, koska asiaa opiskellessa on tullut kokeiltua monenlaista. Pääasiassa sijoitan tällä hetkellä Seligsonin passiivisiin indeksirahastoihin eli hajautan sijoitukset ja keskityn niihin asioihin mihin voin vaikuttaa. Koska en voi ennustaa tulevaa kurssikehitystä, pyrin siihen, että minimoin kulut. Tämä ei usein onnistu kivijalkapankkien rahastoissa.

Sijoitan joka kuukausi riippumatta siitä mitä markkinoilla tapahtuu. Seuraan sijoituksia maksimissaan kerran kuussa ja silloinkin sen takia, että saan blogin päivitettyä.

Lisäksi olen viimeaikoina täydentänyt rahastosijoituksia keskittymällä myös osinkosijoittamiseen. Osinkosijoitukset olen hoitanut Nordnetin kautta (Nordnet.fi*).

Kumpi sitten on parempi, passiiviset indeksirahastot vai osinkosijoittaminen? En tiedä, joten molempi parempi.

1. Joo ei. Sijoittamisessa vain häviää kaikki rahat. Minä muistan vielä 90-luvun laman, mutta toi pojan kloppi on niin nuori, että ei tiedä mistä puhuu.

2. Pörssissä on ylä- ja alamäkiä, mutta pitkällä aikavälillä ne ovat tuottaneet hyvin. Tärkeintä on minimoida kulut, unohtaa ajoittaminen ja keskittyä systemaattiseen toimintaan.

Jos kerran minä, niin miksi et myös sinä?

Oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, miten paljon voi säästää. Omat halut vaikuttavat siihen, paljonko tulee säästäneeksi. Yksin asuessa ja ilman lapsia säästäminen on tietenkin paljon helpompaa kuin suurperheessä. Jos en mainitse siitä, että tilanteita on erilaisia, niin joku kyllä tarttuu siihen.

Usein olen käyttänyt yksinhuoltajaa esimerkkinä tilanteesta, jolloin säästäminen muuttuu hankalaksi. Silloin saan kuulla puolestaan siitä, että säästäminen myös tällöin mahdollista eikä ole reilua, että syrjin yksinhuoltajia.

Tässä ei vain voi voittaa, mutta lopputulos on silti sama.

Jokaisessa elämäntilanteessa, joku on onnistunut tekemään sellaiset valinnat, että säästäminen on mahdollista. Ja siitä on pitkälti kyse – valinnoista. Jokaisella on varaa ihan mihin tahansa, mutta ei kaikkeen.

Jos kerran keskinkertainen bloggaaja ja yksinhuoltaja, niin miksi et myös sinä?

P.S. Siltä varalta, että innostuit seuraamaan minua, niin viikonlopun Iltalehdessä saattaa olla mielenkiintoista luettavaa. (Edit. Ja olikin. Tosin palkka on bruttona 3350, eikä suinkaan nettona 3400. Pieni virhe, mutta todellisuudessa valtava ero. Nettiversiossa korjattu.) Maanantaina oma lättyni on puolestaan tulossa eetteriin YLE:n aamu-tv:ssä (klo 7:48).