Kuka nyt ei matkustelusta tykkäisi?

Kuka nyt ei matkustelusta tykkäisi?

Ennen varsinaista repun pakkaamista sain tilaisuuden ottaa ennakkotunnelmia matkustamiseen. Lyhyt reissu venähti parin postauksen mittaiseksi.  Ensimmäinen osa on matkakertomus matkalla kirjoitettuna ja toinen ajatusten kokoamisen jälkeen.

Edellisestä eläkesimulaatiosta onkin jo vierähtänyt tovi. Viimeksi simulointi tapahtui kotimaan kamaralla, mutta tällä kertaa oli aika karata kauas kotikulmilta. Lentoliput ostin jo heinäkuussa, mutta matkan tarkoitus muuttui alkuperäisestä. Kansankielellä eläkesimulaatiosta käytetään myös termiä loma. Tällä kertaa muutaman päivän mini sellainen.

Olen haaveillut täydellisestä vapaudesta siitä lähtien, kun kuulin taloudellisesta riippumattomuudesta. Myös “bucket” -listani ensimmäinen kohta on seuraava:

1. Matkusta määränpäättä ja ilman aikataulua.

Miten minilomasta voi tehdä ajattoman?

Ensimmäinen virhe minkä lomaa suunnitellessa voi tehdä, on sukeltaa internetin ihmeelliseen maailmaan ja katsoa mitä kaikkea nähtävää kyseisessä maassa on. Pahimmillaan tästä on seurauksena tiukka aikataulu, tehokasta kaupungin kartoitusta ja kiirettä sinne tänne. En tietenkään väitä etteikö maailmassa olisi paljon upeita ja näkemisen arvoisia kohteita. Oma matkustustapani vain oli tällä kertaa hieman erilainen.

Matkasuunnitelma: Kohde Portugali ja Lissabon – lähtö keskiviikkona, paluu maanantaina.

Vaikka suunnitelma oli lyhyehkö, olivat prioriteetit kohteessa selvät “vettä, suoja, muonaa” ja juuri tässä järjestyksessä (Kiitos Discovery Channel). Saavuin Lissabonin jo pimenneeseen iltaan kahdeksan aikoihin vailla käsitystä siitä, missä tulisin viettämään yöni.

Ensimmäinen tehtävä perille päästyäni oli hoitaa nesteytys kuntoon ja selvittää, että miten pääsen lentokentältä keskustaan. Pienen harhailun jälkeen selvisi, että nopein tapa kentältä keskustaan oli hypätä metroon. Lissabonin metro ei onneksi kovin monimutkainen ole, eikä itseasiassa minun tarvinnut kuin kävellä metrokartan eteen, kun jo törmäsin ystävälliseen italialaiseen neitoon, joka oli matkalla keskustaan. Liityin seuraan ja sain samalla juttuseuraa matkan ajaksi. Matkaseurani oli viihtynyt jo pidemmän aikaa Portugalissa, mutta oli nyt tulossa ensimmäistä kertaa tapaamaan ystäviään Lissaboniin. Ilmeisesti vaikutin olevan aika hukassa, koska lopulta hän antoi jopa oman karttansa minulle!

Keskustaan päästyäni alkoivatkin voimat olemaan sen verran lopussa, että en kovin kauaa osannut nauttia vapaudestani vaan halusin löytää katon pään päälle mahdollisimman nopeasti. Ensin kävelin hostelliin (ensimmäistä kertaa elämässäni), mutta rohkeus ei riittänyt seurata suunnitelmaa loppuun asti. Käännyin melko nopeasti ympäri ja valitsin parin korttelin päässä olevan hotellin – siis ensimmäisen mihin menin. Huoneen hintapyyntö oli melko suolainen (200 €, Auts!), mutta ajattelin, että voihan sitä kokeilla. Pienen neuvottelun ja lyhyen johtajalle soiton jälkeen sain huoneen omakseni 90 eurolla.

Kuka nyt ei matkustelusta tykkäisi?

Aamu valkeni aurinkoisena ja hyvin levätyn yön jälkeen osasin taas nauttia vapaudesta. Voisin mennä aivan mihin suuntaan mieleni tekisi – vaan minne sitä oikein menisi. Pian löysin itseni kysymästä neuvoja hotellin aulasta. Henkilökunta oli ystävällistä ja erittäin palvelualtista, mutta heilläkin meinasi mennä pelimerkit sekaisin, kun kerroin, että haluan nähdä vain yhden asian. Niin yhden – mikä on parasta Lissabonissa. Vaan eipä tässä päästy puusta pidemmälle, kun sain vastaukseksi vakiotarinan, että pitäisi käydä siellä ja täällä ja tuolla. Pian olin turistina muiden joukossa.

Päivän nähtävyydet nähtyäni oli aika siirtyä yösijan etsintään. Selaimeen osoitteeksi hostelworld.com ja suunta kohti ensimmäistä hostellia listalla (Lisboa Central Hostel). Tällä kertaa rohkeuteni riitti ja maksoin sängyn yhdeksi yöksi. Pian huomasin, että paikka oli ihan huikea. Päätin luopua vapaudestani ja viettää loppu reissun samassa sängyssä. Tosin täytyy myöntää, että tässä vaiheessa repun raahaaminen pitkin kyliä ja epävarmuus yösijasta olivat muuttuneet autuaasta vapaudesta ennemminkin ahdistaviksi tekijöiksi.

Mainitsinko, että hostelli oli suorastaan huikea? Parempi palvelu kuin hotellissa, ilmaista keittoa iltapalaksi, kelvollinen aamiainen ja uusia tuttavuuksia. Ainoa ero hotelliin oli se, että huoneessa oli enemmän porukkaa ja kustannus oli parikymppiä/yö.

Pari yötä ja pari päivää meni oikein mukavasti. Päivät kiersin kaupungilla muiden turistien joukossa ja suurimmat nähtävyydet tuli kahlattua läpi, kuten tapoihin kuuluu. Illat vietin hostellilla tutustuen muihin asukkaisiin. Kaikki oli muuten täydellistä, mutta huomasin olevani jokaisena päivänä onnettomampi kuin edellisenä. Lauantai-iltaan mennessä en kyennyt enää muuhun kuin haaveilemaan kotimatkasta. Olin ahdistunut ja halusin päästä mahdollisimman nopeasti pois.

En käsittänyt mitä oli tapahtunut. Sain matkustaa, nauttia lämmöstä, syödä ravintoloissa ja tehdä mitä huvittaa, mutta jokin ei ollut kohdallaan. Mielessä kävi jopa ajatus, että taitaa olla omassa päässä vikaa. Syy ei edes ollut rahan tuhlaamisessa, vaikka kustannuksia tuli melkoisesti.

Kustannukset

  • Lentoliput 300 €
  • Majoitus ja aamiaiset 150 €
  • Ruokailut, liikkuminen yms 155 €
  • 2 päivää palkatonta 200 €
  • 1 peruttu sivutyön keikka 120 €
  • Yhteensä 925 € / 5 päivän lomasta.

Huomaatko sinä, missä lomani meni metsään?

To be continued…

<<
>>

Sivusto ei tallenna sinusta mitään tietoja tai käytä evästeitä, kun luet artikkeleita. Toiveita, kommentteja ja kysymyksiä voi laittaa tulemaan myös meilillä.

Huom! Kommentointi käyttää evästeitä. Nimi, sähköposti ja verkkosivusi tallennetaan selaimeesi, jotta voit jatkossa kommentoida helpommin samoilla tiedoilla. Kentät vapaaehtoisia ja voit jättää ne halutessasi tyhjiksi.

Kommenttien alkuun ↑