Paskavuoren vanki ja minimalismi

paskavuoren-vanki-minimalismi

Makasin selälläni asuntoni lattialla. Olin samaan aikaan uupunut, onnellinen ja vihainen. Uupunut, koska olin juuri käyttänyt toisen päivän putkeen kartoittaen yksi kerrallaan jokaisen omistamani tavaran. Onnellinen, koska urakka oli nyt ohi. Vihainen, koska kartoitus paljasti totuuden, johon en ollut lainkaan varautunut. Kuvittelin, että tavaraa olisi ollut jotenkin inhimillinen määrä, mutta inventaarion lopputulemasta oli minimalismi kaukana — tajusin olevani paskavuoren vanki.

(Tästä artikkelista tuli muuten suhteellisen pitkä, joten keskivertoihmisen keskittymiskyvyllä se tarjoaa lukemista useammaksikin kerraksi. Ei siis kannata turhaan hätäillä. Minimalismi odottaa kyllä. Saa ahmia kerrallakin, mutta tarinaan kannattaa suhtautua ennemmin noin 30 sivuisen kirjan tai blogisarjan, kuin yksittäisen postauksen tavoin. Taisi muuten samalla tulla henkilökohtainen pituusennätys.)

Minimalismi dokumentti kaiken taustalla

Kaikki sai alkunsa joitain päiviä aikaisemmin, kun löysin elämästäni uuden nautinnon, jonka olin kieltänyt itseltäni aina tähän päivään saakka. Olen aina ollut sitä mieltä, että maksuton tarjonta tv-ohjelmissa on riittävä ja että ei ole mitään järkeä maksaa yhdestäkään suoratoistopalvelusta. Vaan toisin kävi ja eksyin Netflixin ihmeelliseen maailman. Tämän vallankumouksellisen löydön jälkeen en ole potkupalloa lukuun ottamatta perinteisiä kanavia enää katsellut. Koukuttavin asia ovat ehdottomasti olleet dokumentit, joiden myötä sadut ja muut mielikuvituksen tuotteet eivät ole enää tuntuneet miltään.

Törmäsin Netflixissä dokumenttiin nimeltä Minimalism: A Documentary About the Important Things. Nimi kolahti heti, koska olen tänä keväänä paininut tavanomaista rankemmin ikäkriisin ja elämäntarkoituksen syövereissä. Ehkäpä minimalismi olisi vastaus siihen, mitä olen etsinyt.

Dokumentti ei itsessään tarjonnut mitään maata mullistavaa. Kyse oli lähinnä tyypillisestä jenkkiläisestä kertomuksesta, jossa päähenkilöt nousivat nevareista maineeseen ja ehkä mammonaankin. Jotain elokuvassa silti oli.

Esimerkiksi molemmat päähenkilöt olivat luopuneet työuristaan megalomaanisen korporaation rattaissa. Tähän minun oli helppo samaistua, koska olin juuri siirtynyt osa-aikaeläkkeelle. Lisäksi kumpikin päähenkilöistä vaikutti kadehdittavan ja jopa ärsyttävän onnelliselta. En ollut vielä myyty, mutta uteliaisuuteni heräsi.

Dokumentin työstäneiltä velikullilta löytyi verkkosivu The Minimalists ja sieltä useampikin kirja, joista pari päätyi omaan kirjastooni.  Ahmin kirjat kannesta kanteen muutamassa päivässä. Lisäksi lukulistalle päätyi Becoming Minimalist ja zen habits. Kotimainen Minimalismi.net sivustokin vietti jo ensimmäisen syntymäpäivänsä.

Mitä enemmän aiheeseen perehdyin, sitä enemmän minimalismista alkoi löytymään yhtymäkohtia taloudellisen riippumattomuuden kanssa. Esimerkiksi kirja Minimalism: Live a Meaningful Life määrittelee minimalismin suurin piirtein näin:

”Minimalismi on työkalu, joka auttaa saavuttamaan vapauden. Se antaa sinulle mahdollisuuden keskittyä olennaiseen – se mikä on olennaista, riippuu yksilöstä. Olemmehan me kaikki erilaisia.”

Nyt on aika sukeltaa syvemmälle minimalismin maagiseen maailmaan tai ainakin siihen maailmaan, jollaisena minimalismi on minulle näyttäytynyt.

Minimalismi: teoria

Usein minimalismin ajatus lähtee siitä, onko ihminen onnellinen. Jokainen on jossain kohtaa onnellinen, mutta aika harva on sitä suurimman osan ajasta. Aina tulee mutkia matkaan ja kyrpiä otsaan, mutta nyt ei ole kysymys siitä. Iso osa meistä etsii onnea ja jopa jahtaa sitä, mutta tällä tavoin se harvoin löytyy. Keskivertoihminen on lähempänä onnetonta kuin onnellista.

Onnimetsällä

Suurin haaste on juuri tuo onnellisuuden jahtaaminen. Jahdin odotuksena on ikuinen onni, mutta palkintona on ehtymätön jano. Haluamme aina enemmän ja enemmän.

”Sitten, kun ansaitsen X euroa kuukaudessa, voin olla onnellinen”

Samaa ajatusta voi soveltaa parempaan ulkonäköön, hienompaan hilavitkuttimeen, nopeampaan autoon, isompaan taloon tai kiiltävämpään kelloon  — sitten, kun minulla on enemmän kuin nyt. Seuraava palkankorotus, lukaalin laajennus tai palkinnon pokkaaminen eivät kuitenkaan tuota kestävää onnea. Näitä seuraa hetken huuma ja koska tuo tunne on niin valtavan ihana ja voimakas, jäämme janoamaan lisää. Huumaan kuitenkin turtuu, hedonistinen adaptaatio tekee tehtävänsä ja me jäämme entistä himokkaimmiksi.

Älä tyydy liian vähään — enemmän on parempi

Yhteiskunta on suunniteltu ruokkimaan himojamme. Lähes kaikki mainonta, monet lehtiartikkelit ja julkisuudessa esiintyvät idolit edistävät yhtä ja ainoaa tarkoitusta — sitä, että myös sinulla pitäisi olla aina vähän enemmän sitä ja vielä enemmän tätä. Mitä enemmän sinulla on, sitä onnellisempi olet. Jos et laukkaa tässä tahdissa, olet luuseri.

Haaste ei ole siinä, minkälaisia elämyksiä paremman tavoittelu meille tarjoaa. Onnistumisista saa ja kuuluukin nauttia. Moni hyväkin asia olisi jäänyt tekemättä, jos ihmiset eivät tavoittelisi jotain parempaa. Haaste on siinä, että kun aina jahtaa jotain sellaista, mikä ei tule kestämään, ei koskaan ehdi nauttia siitä mitä jo on.

Lisäksi jahtaaminen liittyy yleensä enemmän jonkun muun ambitioihin ja ihminen vain tempaantuu mukaan, kun kaikkialla toitotetaan, että näin kuuluu tehdä. Eikä tämä ole ihme, jos miettii, että kuinka monta tuhatta kertaa päivässä mainokset kertovat meille, että mitä meidän kuuluisi tavoitella ja pitää arvossa.

On inhottavaa toimia viestintuojana, mutta todennäköisesti sinun elämäsi on isossa kuvassa täysin tarpeeton. Vähitellen alan hyväksymään, että niin on myös minun. Realismia on se, että valtaosa ihmisistä kuuluu kategoriaan keskiverto tai alle. Hyvä uutinen on se, että se on täysin sallittua.

Vika on ainoastaan siinä, että millä mittareilla luokittelemme keskiverron.

Arvot määrittävä mittariston

Mittarit pohjautuvat arvoihimme, jotka sanelee tällä hetkellä hyvin pitkälle media. Median puolestaan tuottavat yritykset. Yritys taas on instituutio, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa sen osakkeen omistajille eli saada sinut ostamaan mahdollisimman paljon heidän tuotteitaan tai palveluitaan. Näin yhteiskunnan arvoiksi muodostuu asioita, kuten raha, ahneus ja ylpeys.

Mittarit

Jos ihmisen hyvyyttä mitataan siinä, että kuinka paljon hän tienaa kuukaudessa tai että kuka on suurimman paskavuoren valtias, ei ole suurikaan ihme, että iso osa ihmisistä on onnettomia. Vielä naurettavampi mittari on se, että kuka pystyy kuluttamaan eniten kuukaudessa. Jossain määrin kuluttaminen on pakollista, mutta ylenpalttinen tuhlaaminen ei koskaan. Ennen vanhaan tuhlari oli haukkumasana, nykyään se on enemmänkin standardi.

Vertailu ei koskaan tuota onnea eikä elämä ole kilpailu. Miten voi edes verrata yhtä ihmistä toiseen, kun jokainen on täysin erilainen, elää omaa elämäänsä ja arvostaa eri asioita? Ja jos täytyy verrata, niin ehkä olisi aika siirtyä käyttämään uusia mittareita.

Ensimmäinen askel kohti merkitystä

Onni ei löydy etsimällä, joten minimalismi suuntaa ajatukset merkitykseen. Merkityksen kautta löytyy lopulta myös onni. Rikas Erakko kirjoitti mainiosti blogissaan:

”Meidän pitää keksiä elämällemme tarkoitus. Ne jotka sen löytävät, viettävät yleensä melko hyvän elämän. Toiset ovat hukassa, eivätkä koskaan tätä keksi. He saavat elämästään paljon vähemmän irti. Ei silläkään tietysti isossa kuvassa mitään merkitystä ole – mielekäs elämä on ihan yhtä tarpeeton kuin hukattu elämäkin. Mutta matkasta vain nautti enemmän, jos keksimme sille jonkun merkityksen.”

Merkitystä voi lähestyä myös, kuten Osinkoinsinööri artikkelini Vapaus kommenteissa:

”Suurimmalla osalla meistä ei ole mitään merkitystä yhteiskunnan kannalta ja emme tee isoja muutoksia maailmassa. Voimme kuitenkin olla merkittäviä yksittäisten ihmisten elämässä, joka antaa omasta mielestäni ”tarkoitusta” elämään. On vaikeampaa olla merkittävä ja arvostettu henkilö koko maailman silmissä kuin yksittäisen ihmisen.”

Ylitsepursuava kaiken paljous vaikeuttaa merkityksen löytämistä. Liikaa tavaraa, liikaa sitoumuksia tai muuten vain liian kiire. Kaaoksen keskellä merkitys jää usein piiloon. Sen takia minimalismissa karsitaan ensin ylimääräinen, jotta voi sitten keskittyä olennaiseen.

Eroon ylimääräisestä

Ennen kuin tutustuin minimalismiin tarkemmin, kuvittelin että kyse on siitä, että luovutaan mahdollisimman suuresta määrästä tavaraa ja säilytetään mahdollisimman vähän esineitä. Sen jälkeen kilpaillaan muiden minimalistien kanssa, että kenellä on vähiten tavaraa tai että kuka pystyy elämään yhdellä t-paidalla aina hautaan saakka. Tällainen totuus olisi ollut kovin masentava, koska kyse olisi ollut vain päälaelleen käännetystä vertailusta. Kyse on onneksi paljon muusta, kuin absoluuttisesta esineiden määrästä.

Mikä on ylimääräistä?

Ylimääräisistä esineistä hankkiudutaan eroon, koska ne ovat nimensä mukaisesti ylimääräisiä. Kukaan ei voi sanoa toiselle, että mikä on optimaalinen esineiden määrä. Se riippuu täysin yksilöstä ja yksilökin muuttuu ajan kuluessa.

Esimerkiksi keräily on minimalistille täysin sallittu harrastus. Jos kokoelma on sellainen, mikä tuottaa iloa päivästä toiseen, ei siitä kannata luopua. Sen sijaan, jos kokoelma on varastoituna mökin liiterissä ja unohdit jo, että sellainen on olemassa, tulee luopuminen ajankohtaiseksi.

Minimalismissa kyse ei ole luopumisesta, vaan siitä että säilytetään ne tavarat, jotka tuottavat eniten onnellisuutta.

Ne esineet ja asiat mitä käyttää päivittäin ja jotka tuottavat aina iloa kannattaa säilyttää, mutta muista hankkiutua eroon. Lisäksi aina kannattaa kyseenalaistaa, että kuinka suuren osan identiteetistään antaa määrittyä tavaroiden perusteella.

Omistaminen tuo onnea, ainakin tiettyyn rajaan asti

Fyysiset esineet lisäävät ihmisen onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti. Esimerkiksi auto saattaa tuoda merkittävästi lisää vapautta ja mahdollistaa helpon liikkumisen, mutta 10 autoa eivät nosta onnellisuutta samassa suhteessa. Perus kärry toteuttaa tehtävänsä lähes yhtä hyvin kuin superauto, joten onnellisuus ei lisäänny merkittävästi, vaikka kuinka jahtaisi aina vain nopeampaa menopeliä.

Karsiminen on helpointa aloittaa fyysisistä esineistä ja materiasta. Varma merkki ylimääräisestä tavarasta on esimerkiksi se, että esine on säästössä ”varmuuden vuoksi”. Toinen helppo tunniste on se, että et muistanut edes omistavasi asian tai et ole sitä aikapäiviin käyttänyt. Jos et ole varma tarvitsetko jotain, pakkaa tavara talteen ja laita siihen eräpäivä. Jos et eräpäivään mennessä ole sitä käyttänyt, voit hyvillä mielin luopua siitä.

Omistatko oikeasti esineesi?

Esineiden ja asioiden omistaminen onkin jännä juttu. Ostaessasi uuden tavaran, saatat ajatella, että nyt sinä omistat sen. Todellisuudessa usein käy niin, että lopulta tavarasi omistavat sinut. Tässä kohtaa sinusta tulee vanki.

Mitä enemmän tavaroita omistat, sitä enemmän tarvitset tilaa niiden säilyttämiseen. Mitä enemmän tilaa tarvitset, sitä enemmän saat tehdä töitä, että sinulla olisi varaa maksaa tuosta tilasta. Mitä enemmän maksat, sitä enemmän joudut todennäköisesti käyttämään aikaa tilan säännölliseen siistimiseen. Lisäksi valtaosa tavaroista ja asioista kaipaa huolenpitoa tai kunnostusta. Taloa pitää korjata, auto pitää huoltaa, kännyn särkynyt näyttö pitää vaihtaa ja kukat täytyy kastella.

Tutkimusmatkalla minimalismiin löytyi myös erittäin hauska fakta: Ihminen käyttää keskimäärin vuoden elämästään kadonneiden tavaroiden etsimiseen. Siis vuoden! Käytetty aika saattoi vaihdella hieman lähteestä riippuen ja viittasi yleensä amerikkalaisiin, mutta niin tai näin, aikaa menee varmasti merkittävästi hukkaan.

Ylimääräisistä tavaroista luopumalla saa vallattua takaisin omaa vapauttaan. Romujen jälkeen seuraava kysymys on sitten se, että millä muilla elämänalueilla minimalismia olisi mahdollista soveltaa? Asiat saattavat liittyä ajankäyttöön, statukseen, mukavuudenhaluun tai virheelliseen identiteettiin, joka pohjautuu esimerkiksi pelkkään ammattiin.

Kun ylimääräinen on karsittu, on mahdollista alkaa keskittyä olennaiseen. Tässä suhteessa säästäminen ja minimalismi vievät kohti samaa lopputulosta. Molemmat pistävät miettimään, että mikä on oikeasti tärkeätä — sitä kuka minä olen nyt ja kuka haluan olla tulevaisuudessa.

Merkityksen löytäminen

Tähän asti taloudellinen riippumattomuus on ollut minulle mekanismi vapauden tavoittelussa. Eittämättä myös minimalismi ja ylimääräisestä luopuminen palvelevat tätä tarkoitusta. Ja mikä parasta — minimalismi on selkeästi nopeampi tie kohti päämäärää kuin sijoittaminen ja säästäminen.

Taloudellisessa riippumattomuudessa olen kuitenkin aina jäänyt ajatuksissani jumiin siinä kohdassa, kun olisi tarkoitus päättää, että mitä elämältään oikeasti haluan. On erittäin helppoa sanoa tekevänsä mitä ikinä huvittaa. Mutta mistä asioista se merkitys oikeasti löytyy?

Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa, mutta positiivinen yllätys minimalismissa oli se, että sen parissa toimivat ovat ainakin tehneet omia tulkintoja siitä, että mikä voisi tehdä meidät onnelliseksi ja miten jokainen voisi kokea elämänsä merkitykselliseksi.

Esimerkiksi kirjassa Minimalism: Live a Meaningful Life merkityksen löytäminen tapahtuu elämällä viiden arvon mukaisesti:

  1. Terveys (health)
  2. Ihmissuhteet (relationships)
  3. Intohimot (passion)
  4. Kasvu (growth)
  5. Myötävaikuttaminen (contribution)

Jokainen arvo on tarpeellinen — yhdenkin puuttuminen voi heikentää elämän laatua merkittävästi. Terveys ei ole maali, vaan enemmänkin kulkuneuvo. Sen avulla niin moni asia on mahdollinen.

Yleensä asiat ovat parempia jaettuna jonkun kanssa ja meidän pitäisi arvostaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Ei sellaisina kuin toivoisimme heidän olevan.

Intohimo harvoin kohdistuu yhteen yksittäiseen asiaan, vaan sitä on mahdollista löytää lähes mistä tahansa. Mitä enemmän kokeilee, sitä todennäköisemmin löytää intohimonsa. Se voi löytyä työstä, toimimalla vapaaehtoisena tai vaikka harrastusten kautta.

Ilman kasvua kaikki kävisi ennen pitkää tylsäksi. Kasvun myötä koemme tarvetta myötävaikuttaa myös muiden ihmisten elämään ja jostain syystä ihmisen oma elämä saa suuremman merkityksen, kun se tuottaa lisäarvoa myös muille.

Myötävaikuttamisessa voi olla kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siitä, että yrittää tehdä jokapäiväisistä kokemuksista miellyttävämpiä niin itselle kuin muille. Aina voi miettiä, että miten tästä asiasta voisi tehdä mukavamman tai miten siitä voisi löytää enemmän iloa. Usein iloa voi löytää epämiellyttäviltä vaikuttaviin asioihin, kun niitä katsoo pidemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi säästäminen ei aina heti tunnu mukavalta, mutta sen tulevaisuudessa tuoman vapauden ja turvan kautta voi löytää iloa myös tähän hetkeen.

Mitä eroa on kasvulla ja ehtymättömällä janolla?

Minimalismi ja sen teoria kuulostivat hyvinkin loogisilta. En kuitenkaan hahmottanut, että mitä eroa on kasvulla ja sillä, että haluaa aina vain enemmän. Eikö kasvamisessa ja oppimisessa ole kyse juuri siitä, että pitää aina saada enemmän?

Ihmiset on suunniteltu niin, että he yleensä pyrkivät aina parempaan. Kyse ei ole bugista, vaan ominaisuudesta. Luolamiesaikoina tällainen ominaisuus ei aiheuttanut ongelmia, koska ylimääräistä tuskin oli, vaikka kuinka yritti hamstrata. Paremman ja enemmän haluaminen muodostuu ongelmaksi vasta, kun se kohdistuu väärin asioihin tai liian moneen asiaan.

En ymmärtänyt kasvun ja fyysisten esineiden tai turhanpäiväisen statuksen tavoittelun eroa ennen kuin käteeni osui seuraava tietoa tihkuva teos. Tämä oli puhdas onnenkantamoinen. Joku kiitti Twitterissä Jari Sarasvuota kirjavinkistä ja tuo kiitos sattui osumaan omiin silmiini. Kirja oli nimeltään The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Kerrankin otsikko, joka sytytti heti! Ja mikä parasta, kirja sopi mainiosti minimalismi teemaan.

Hyvin tiivistettynä kirjan pointit:

  • Perinteisesti unelmat keskittyvät siihen mitä sinulla ei ole, joka lisää onnettomuuden tunteita.
  • Yksinkertaistamalla ja keskittymällä olennaiseen on sinun mahdollista löytää avaimet hyvään elämään. Esimerkkeinä olennaisesta ystävät, perhe ja täydellinen golf svingi (yllätys, että olin heti koukussa).
  • Olet itse vastuussa kaikesta elämässäsi, vaikka et ole aina syyllinen tapahtumiin. Voit aina valita, että miten reagoit eri tilanteissa. Negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleja ja usein vihje siitä, että jonkin asian pitää muuttua.
  • Tulet olemaan yleensä väärässä. Mielentila ”olen väärässä” mahdollistaa uuden oppimisen.
  • Elämä on ongelmien ratkomista ja onnellisuus riippuu siitä, että minkä tason ongelmia ratkoo. Warren Buffetilla on rahaongelmia, mutta niin on myös kodittomalla puliukolla. (Tämä ei silti tarkoita, että enemmän olisi aina parempi.)
  • Vapaus ei itsessään tarkoita mitään, mutta se antaa tilaisuuden keskittyä siihen millä on merkitystä.
  • Kukaan ei ole selvinnyt elämästä hengissä. Paras tapa hyväksyä kuolema, on omaksua elämänarvot, jotka palvelevat muita sen jälkeen, kun sinä olet multaa. Myös tavoitteet on parempi muotoilla arvoiksi — näin tavoitteista tulee jatkuva prosessi yksittäisen tapahtuman sijaan.
  • Hyväksymällä oman epätäydellisyytesi, huomaat, että olet riittävä sellaisena kuin olet.

Monet ajatuksista olivat hyvin lähelle samanlaisia kuin minimalismissa. Palapelin puuttuva ja ajatukset täydentävä palanen oli kuolema.

Mikä ero on siis kasvulla ja enemmän fyysisen tavaran tavoittelulla?

Kasvu on jotain sellaista, mikä mahdollistaa suuremman myötävaikuttamisen. Myötävaikuttaminen lämmittää mieltäsi vielä pilvenreunalta. Se, että kuinka suuren paskavuoren valtias olit, ei kiinnosta sinua enää pätkääkään. Tosin usein paskavuorikin voidaan muuttaa sellaiseen muotoon, että se tuottaa myötävaikuttamista.

Kyse on niinkin pienestä asiasta, että ulkoiset asiat lämmittävät hetken, mutta sisäinen lämpö kestää paremmin aikaa ja elämää. Ehkä ulkoiset asiat ovat vähän sama, kuin kusisi pakkasella housuun — hetken on oikein lämmintä, mutta onni ei kestä kovin pitkään.

Minimalismi: käytäntö

Kaikki on hienoa ja helppoa — ainakin teoriassa. Käytäntö saattaa usein osoittaa muuta. Ja kuten todettua, jokainen ihminen on erilainen. Juuri tästä syystä minun käsitykseni minimalismista ei ole samanlainen kuin sinun. Esimerkiksi perheen koko tai harrastukset saattavat vaikuttaa merkittävästi siihen, että minkälaisen tulkinnan minimalismista tekee. Jokainen voi tilanteesta riippumatta tehdä oman tulkintansa.

Oma polkuni minimalismin labyrintissa on kulkenut suurin piirtein näin:

  1. Koe onnettomuuden tunteita, vaikka kaikki on oikeasti paremmin kuin hyvin
  2. Ymmärrä, että nykyisessä elämäntyylissä on valuvika jo yhteiskunnan tasolla
  3. Aloita muutos hankkiutumalla eroon ylimääräisestä tavarasta
  4. Sitten hankkiudu eroon ylimääräisestä muillakin elämänosa-alueilla
  5. Keskity parempiin arvoihin ja linjaa toimintaa niiden mukaan
  6. Elä onnellisena elämän loppuun saakka

…Tai näin ainakin ajattelen sen menevän. Kohdat 1-4 olen saanut aika hyvin mallilleen, vaikka työ jatkuukin vielä. Koen tällä hetkellä olevani jossain nelosen ja vitosen välimaastossa.

Vaihe 1: Onnettomuuden tunteet

Huolet etenevät tarvehierarkian mukaisesti. Mitä paremmin asiat ovat eli mitä korkeammalle pyramidissa kiivetään, sitä suuremmat merkityksen saavat asiat, joilla ei enää ole mitään tekemistä perustarpeiden ja selviytymisen kanssa. Edellisellä askelmalla seisoessa ei seuraavan askelman ongelmilla ole mitään merkitystä, mutta kun astuu askelman ylöspäin, tuntuvat sen tason ongelmat yhtä piinaavilta, kuin miltä edellisen tason ongelmat aikanaan. On uskomatonta, miten pienistäpienimmätkin vastoinkäymiset voivat tuntua ahdistavan suurilta.

Kun kaikki muut huolet ja murheet on taklattu, voi siirtyä pohtimaan elämää ja sen merkitystä. Jos merkitystä ei löydy, tullaankin aika inhottavaan tilanteeseen. Itselläni kävi näin, kun huomasin käyttäväni suurimman osan ajastani tekemällä työtä, jonka merkitys jää hyvin suhteelliseksi. Tykkään kyllä työstäni ja aion sitä edelleen jatkaa, mutta vaikka kuinka hyvin hommani hoitaisin, ei kenenkään elämä siitä muutu paremmaksi. Ei ollut helppoa myöntää, että kyse oli aikamoisesta itsepetoksesta.

Kaikki oli näennäisesti erinomaisesti. Mukava työ, säästöt karttuivat, tärkeitä ihmisiä keiden kanssa jakaa asiat, koti pään päällä ja ravintoa riittävästi jopa elintasomahan kasvattamiseksi. Silti tuntui, että kaikki ei ollut kohdallaan.

Olenko itse rikki vai missä on vika?

Ensin ajattelin, että ehkä olen harvinaisen lahjakas olemaan tyytymätön siihen mitä minulla jo on. Vähitellen selvisi, että kyse on suuremmasta epidemiasta. Katsoessani dokumenttia Avicii: True Stories, koin melkoista samaistumisen tunnetta, vaikka omasta menestyksestäni ei voi edes puhua samassa lauseessa Aviciin kanssa.

”There’s a tick in every box. Why am I not happy? -Tim Bergling / Avicii”

Jos näin menestynyt, hyvin toimeentuleva ja omaa unelmaansa toteuttava ihminen voi olla onneton, niin meissä tavallisissa tallaajissa on pakko löytyä suuri massa, joka kokee samaa onnettomuutta omasta tilanteestaan. Ratkaisuja on pakko olla muitakin, kuin se kaikkein lopullisin. Ja niin päädyin etsimään ratkaisua.

Vaihe 2: Yhteiskunnassa on valuvika, joka aiheuttaa onnettomuutta

Tämä vaihe on oikeastaan purettu auki jo artikkelin alussa eli minimalismin teorian yhteydessä, mutta lyhyesti kertaus: yhteiskunta ja media tuottavat arvot, joita meidän on tarkoitus jahdata hullun kiilto silmissä. Valitettavasti nämä arvot eivät tuota kestävää onnellisuutta, vaan ainoastaan hetken huuman.

Vaihe 3: Tavaroista luopuminen

Ennen kuin laskin kuinka monta tavaraa minulla oikeasti on, kuvittelin, että niitä on ehkä muutama sata. Eihän säästäväisellä elämäntyylillä nyt kerry juurikaan turhaa roinaa. Ja voi kuinka väärässä olinkaan.

Inventaario

Lähestyin minimalismia samalla tavalla kuin taloutta. Jotta voisin tietää mitä minun pitää tehdä, täytyisi ensin saada selville lähtötilanne. Inventaario kesti kokonaisuudessaan pari päivää. Laskin huone, kaappi ja laatikko kerrallaan, kuinka monta tavaraa niiden sisällä oli.

Kulutustavarat tai oikeammin kertakulutushyödykkeet jätin pois laskuista. En siis laskenut, kuinka monta lihapullaa omistan, vaan tyydyin nauttimaan niistä ainoastaan ravintona. Samoin jätin laskuista muun ruuan, hygieniatuotteet, ruuvit ja pesuaineet. Näitä nyt on tilanteesta riippuen aina vaihteleva määrä. Sen sijaan laskuihin otin mukaan jokaisen sukan ja kengän erikseen, jokaisen kynän, jokaisen klemmarin ja jokaisen ruokailuvälineen. Laskenta on tehty soveltaen tiettyä taiteilijan vapautta.

Laatikoihin ja kaappeihin oli kertynyt ties mitä, mutta tässä muutamia älyttömimpiä poimintoja:

  • Laatikollinen rikkinäisiä sukkia ja boksereita
  • Lahden sotilaskodin munkki + kahvi lahjakortti vuodelta miekka ja kivi
  • Vanha parkkisakko vuodelta 2016
  • Laatikollinen vanhoja laskuja vuodesta 2008 lähtien

Olikohan nämä kaikki pakko säästää?

Laskennan lopputulema päätyi siihen, että omistan karvan alle 2000 esinettä. Ensimmäinen ajatus oli se, että kylläpä on tullut mokattua ja tästä on minimalismi ihan helvetin kaukana. En todellakaan käytä 2000 esinettä päivittäin. Vähän aikaa velloin jopa itsesäälissä ja ajattelin, että minut kuuluisi hukuttaa tavaroihini. Se olisikin aika mielenkiintoista, jos jokaisen pitäisi säilyttää omat jätteensä omalla tontillaan tai että edes kerättäisiin statistiikka siitä, että kuinka paljon kuormitusta meistä jokainen tälle pallolle aiheuttaa.

Kriittinen tarkastelu: Mikä tavara oikeasti lisää onnellisuuttani?

Sitten alkoi tavaroiden kriittinen tarkastelu suuntana minimalismi. Mikä oikeasti tuo lisäarvoa elämään? Onko tämä esine vapauteni arvoinen? Kumpi tuottaa enemmän onnea, vapaus vai käsillä oleva tavara?

Projekti alkoi mallikkaasti vauhdilla. Noin 50 asiaa sain heitettyä pois (eli kierrätettyä, myytyä tai annettua) hetkessä, mutta sitten alkoi tulla epäilyksiä. Kaapista löytyi kaksi paria juhlakenkiä, joita olin käyttänyt ehkä kerran. Raaskiiko näistä nyt luopua? Mitä jos tarvitsen niitä vielä?

Projekti pysähtyi hetkeksi, kun eihän nyt säästäväinen mies voi hyvää tavaraa pois antaa. Tavaraan voi syntyä yllättävän voimakas tunneside. Se ei kuitenkaan ollut riittävä syy säilyttää kenkiä, että ne olivat hyvässä kunnossa ja saattaisin joskus ehkä käyttää niitä. En ollut käyttänyt tähänkään mennessä, joten ne olivat tarpeettomat. Piste.

En ole ollut läheskään varma, että tavaroista luopuminen on parempi ratkaisu kuin niiden säilyttäminen. Itseni kannalta hankkiudun niistä mielelläni eroon, mutta aika harvoille tavaroille löytyy lopulta järkevää käyttöä. Suurimmalla osalla on jo tarpeeksi kaikkea. Toivoin, että minimalismi olisi tullut vastaan jo ennen kuin hommasin kaiken roinan. Podin huonoa omatuntoa myös ympäristön puolesta, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Ehkä olen tulossa vanhaksi.

Jaksoin aluksi pitää kirjaa siitä, että mikä kaikki tavara lähtee. Silloin olin luopunut noin neljäsosasta, mutta sen jälkeen on lähtenyt vielä reilusti lisää. Ehkä joskus on aika uudelle inventaariolle, mutta toisaalta absoluuttisella määrällä ei ole mitään merkitystä.

Onnea tuottavat tavarat

Toistaiseksi onnea tuottavia tavaroita olen löytänyt kovin vähän. Yksi tähän kategoriaan kuuluva on kannettava tietokone, koska kirjoittaminen tuottaa itselleni onnellisuutta. Periaatteessa mikä tahansa kynä ja paperi riittäisi. Tai vähintäänkin mikä tahansa läppäri. Päädyin kuitenkin käyttämään läppärinhankintaan lähes 1000 euroa. Hetkeäkään en ole tuota katunut ja joka kerta, kun näen koneen, koen tyytyväisyyttä siihen.

Toinen onnea tuottava kategoria ovat työkalut. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että näitä on aika paljon ja eivät ne ole käytössä kovinkaan usein. Silti niiden avulla tehdyt projektit tuottavat paljon onnellisuutta. Mielelläni kyllä vuokraisin kaiken ennemmin kuin omistaisin, mutta siihen ei tällä hetkellä ole tarjolla järkevää ratkaisua ainakaan omalla asuinalueellani.

Kolmas asia mikä ei nyt varsinaisesti tuota onnea, mutta ei myöskään aiheuta stressiä on yksittäisen tavaran lukumäärä. Tarkoitan tällä sitä, että samanlaisia lautasia on mukava omistaa useampi kappale ja ne pinoutuvat nätisti kaappiin. Sen sijaan eri kokoiset ja eri muotoiset aiheuttavat selkeästi enemmän ahdistusta.

Neljäs ja suoraan onnellisuuteen liittyvä asia ovat harrastusvälineet. Harrastukset ja minimalismi eivät oikein kulje käsikädessä, koska harrastusvälineitä kertyy älyttömän helposti vähän joka tarkoitukseen. Näistä luopuminen on tuntunut itselleni vaikealta, vaikka aika harva harrastus kuuluu säännölliseen valikoimaan. Aika kun ei vain riitä kaikkeen.

Paperit

Paperit ovat yksi salakavalimmista vapaussyöpöistä ja sotkustressin aiheuttajista. Ne tekevät pesiä erilaisille pöytäpinnoille ja kaikille mahdollisille tasoille. Pinoja kertyy sinne tänne. Lisäksi ne saattavat piiloutua laatikoihin ja kansioihin, jotta niitä ei löydettäisi.

Omasta valikoimastani löytyi ainakin 30 mapillista papereita. Vanhoja laskuja, piirustuksia, lehtileikkeitä, sopimuksia ja muita vastaavia. Lisäksi erilaisia muistilappuja oli siellä täällä.

Nyt omistan enää yhden kansion, koska ajattelin, että jos joku pyytää joskus nähdä koulu- tai työtodistuksia, niin näistä on alkuperäiset versiot tallella. Noin 80 % papereista oli tarkemmin katsottuna täysin turhia, joten ne lähtivät keräykseen. Loput 20 % päätyivät elektroniseen arkistoon.

Tavallaan kyse on huijaamisesta, koska en luopunut kaikista papereistani, vaan säästin ne eri muodossa. Tässä kuitenkin toimii vanha kikka – out of sight, out of mind. Tiedän, että löydän ne tarvittaessa, mutta en tarvitse fyysistä tilaa niiden säilömiseen. Näin paperit eivät aiheuta pään vaivaa.

Omalla koneella tietojen säilyttämisen koin liian suureksi riskiksi, joten siirryin pilviaikaan. Muutenkin koneella on käytännössä elämäntyöni, joten stressiä on vähemmän. Pidän pilven kaatumista tai tietojen varastamista pienempänä riskinä, kuin fyysisen koneen tai kovalevyn hajoamista. Nyt kaikki on aina mukana, minne ikinä kuljen.

Ja jos jotain sattuu kiinnostamaan, niin muistiinpanot pidän Evernotessa ja kaiken muun koti on Sync.com.

Kasvit

Ennen minimalismiprojektia kodissani oli tasan yksi kasvi. Se oli asunut täällä yhtä kauan kuin minä. Kannoin kasvista huolta, kastelin ja annoin ravinteita.

En voi sanoa, että kasvi olisi tuottanut minulle merkittävästi onnea tai muutenkaan pitänyt seuraa. Päätin viedä sen pihalla muiden kasvien joukkoon. Kävi ilmi, että kasvi ei nauttinut uudesta vapaudestaan, vaan palmulta lähti nirri. Hups.

Onneksi minä selvisin ja pääsin vapaaksi hoitamisen vaivasta.

Tunnepitoiset esineet ja valokuvat

Mitä enemmän minimalismi on vallannut ajatuksiani, sitä enemmän olen tullut siihen johtopäätökseen, että tavaroihin ei kannattaisi sitoa tunteita. Jos esineellä on funktio ja sitä käyttää, se on todennäköisesti tärkeä. Jos esine on säilössä, koska se liittyy johonkin mitä tapahtui joskus, voi siitä yhtä hyvin luopua. Luulisi, että tärkeät muistot säilyvät ilman tavaraakin. Jos eivät, niin tuskin niitä tulee kovin ikävä.

Projektin aikana huomasin, että kun ensimmäisen kerran otin esiin muistotavaran, en pystynyt siitä luopumaan. Muistot tulivat mieleen ja kiintymys voitti. Siirryin eteenpäin ja käsittelin muita tavaroita välissä. Niistä luopumalla muistotavaratkin alkoivat tuntua vähemmän tärkeiltä. Väkisin ei mistään kannata luopua, mutta omalla kohdallani uskon, että oikea ratkaisu. Haluan luopua taakasta, joka kulkee muistoesineiden mukana.

Valokuvista säästin alkuperäisessä muodossa ne, jotka pidän seinällä. Suurin osa on jo valmiiksi sähköisessä muodossa. Ne ovat tallessa, mutta en niitä koskaan aio katsoa. Samoin oikein tärkeistä esineistä olisi ollut mahdollista ottaa kuva ja haudata elektroniseen arkistoon. Toistaiseksi en tätä tehnyt.

Tuntuu ehkä hullulta luopua ”tärkeistä” tavaroista. Tarkemmin ajateltuna itse tavara ei ole millään tavalla tärkeä, vaan ainoastaan siihen liittyvä muisto. Muisto taas on jo mennyttä. En halua elää menneisyydessä, vaan mieluummin keskittyisin tähän hetkeen.

En tiedä miksi, mutta kaikki menneeseen liittyvä muistuttaa minua omasta vanhenemisesta, ehkä jopa tulevasta kuolemasta. Ennen kaikki oli paremmin. Tällainen ajattelu johtaa väkisin onnettomuuteen. Itselleni on loogista luopua muistoesineistä, koska ne ovat enemmän taakka, kuin onnellisuutta lisäävä asia. Toinen vaihtoehto olisi työstää omaa ajatusmaailmaa, mutta se tuntuu työläämmältä kuin esineistä luopuminen.

Kirjat

Kirjoista pidän. Tarkemmin ajateltuna pidän kuitenkin vain siitä tiedosta, joka kirjojen sisältä löytyy. Fyysisestä kuoresta en niin perusta, joten minimalismi iski myös kirjahyllyyni. Olen pääosin siirtynyt sähköiseen maailmaan ja luen lähinnä Kindlen kautta.

Joitain teoksia löytyi silti vielä omasta hyllystä. Moni niistä on jäänyt jopa lukematta. Usein kun innostun tietystä aiheesta, hankin kasan opuksia, joista joku saattaa jäädä lukematta. Tai sitten olen saanut kirjan lahjaksi, mutta elämäntilanne ei ole ollut sopivan innostava juuri tuon kirjan lukemiseen, vaan joku muu on vallannut lukutilan.

Ja nekin jotka olen lukenut, eivät ole enää kovin hyvin muistissa. Tämä asia on sitten seuraava projekti, kun minimalismi on riittävän hyvin raiteillaan. Nyt olen kuitenkin valmis luopumaan niistä kirjoista, jotka vielä fyysisessä muodossa omistan.

Nyt sinulla on mahdollisuus ansaita kirjat itsellesi. Diili on yksinkertainen: parhaat perustelut kommenteissa ansaitsevan sinulle aika paketin kesälukemista. Paras tarkoittaa omaa subjektiivista näkemystäni ja teen päätöksen heinäkuun aikana (ehdin vielä hieman silmäillä noita läpi ja poimia informaatiota talteen). Rajoituksena on se, että olet valmis noutamaan kirjat pk-seudulta. Postittamisen koen minimalismin keskellä ajan tuhlauksena. Lisäksi kyseessä on kaikki tai ei mitään tyyppinen järjestely.

Jakoon lähtee:

  • How to Win Friends and Influence People
  • Getting Things Done
  • The Intelligent Investor
  • The Simplicity Survival Handbook
  • First, Break All The Rules
  • Re-create Your Life
  • Influence
  • Minä – onnistujaksi joka olen
  • Aidosti viisas
  • Johda innovatiivisesti
  • Pääroolissa johtaja
  • Joulupukin unelma
  • The Halo Effect
  • Tycoon
  • Ravistettava – Omskakas
  • Brain Rules
  • Results Without Authority
  • Zero Energy Home
  • Competitive Strategy
  • Steve Jobs (suomeksi)
  • Hyvästä paras

Fiktion ystäville en voi settiä suositella eli valikoimasta voi varmasti päätellä, että satukirjat eivät oikein ole olleet minua varten.

Vaatteet

Vaatteet ja ylipäänsä muoti ovat yksi pahimmista kuluttamisen villitsijöistä. Vaatteita, kun pitäisi olla joka vuodenaikaan, joka tilaisuuteen ja jokaiselle päivälle erilaisia. Eikä riitä, että ostat ne kerran, vaan kohta tarvitset taas uudet, että et vain leimaudu epämuodikkaaksi.

Oma vaatekaappini

Omalla vaatekerrastollani ei ole mitään tekemistä muodin kanssa. Ei ole ollut koskaan. Sen sijaan jokainen urheilutaustan omaava ymmärtää, että kun treenaa toistakymmentä kertaa viikossa, niin vaatteita kuluu aika määrä ja ihan koko ajan ei jaksa olla pyykkäämässä. Lisäksi vielä joka vuosi saat uudet vaatteet missä astella areenalle, niin rytkyjä kertyy äkkiä aikamoinen määrä. Omista urheiluajoista on jo aikaa, mutta vaatekaapista olisi voinut kuvitella toisin.

Ja jos nyt rehellisiä ollaan, niin olihan vaatekaapissa muutakin ylimääräistä vaikka ja kuinka. Kun tapana on ollut ostaa edullista ja vähemmän kestävää, niin lopputulos ei ole yllättävä. Ensimmäisellä vilkaisulla ylimääräistä löytyi ehkä noin 20 kilon kasa. Pelkään, että en ole edes pahimmasta päästä vaatteiden väärinkäyttäjiä.

Vaateherätys

Netflixistä löytyi seuraava dokumentti ja tämä sai minut muuttamaan ajatusmaailmaani vaatteiden suhteen. Elokuva The True Cost kertoo käytännössä siitä, miten ihmisiä riistetään halpatuotantomaissa, että meillä lännessä olisi edullista päälle pantavaa jokaiselle päivälle. Toiminta on ihan käsittämättömän järjetöntä. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, että kierrätetyille vaatteillekaan ei taida olla enää mitään järkevää käyttöä.

minimalismi-vaatekaatopaikka

Jos joku muukin on onnistunut välttämään aihetta, kuten minä, niin nyt on hyvä hetki herätä. Tavallaan olen epäkohdista kuullut ja tiennyt, mutta omat tekoni eivät ole muuttuneet mitenkään. Kannattaa katsoa dokumentti ja googlata samalla vaikka Indian farmer suicides.

Päätin, että en enää ikinä osta tai ota vastaan yhtään vaatekappaletta, joka ei tuota itselleni onnea. Onni liittyy jatkossa siihen miten vaate on tuotettu, mistä ja missä se on valmistettu ja kuinka kauan oletan sen kestävän. Väri on todennäköisesti tumma.

Vaatteet määrittävät ihmisen

Vaatteisiin kohdistuu ehkä enemmän ulkoisia paineita, kuin mihinkään muuhun materiaan. Työpaikallakin pitäisi joka päivä olla eri vaatteet, koska muuten kollegat saattavat ajatella vaikka ja mitä.

Menestys ja minimalistinen vaatekaappi eivät sulje toisiaan pois. Ensimmäiset mieleen tulevat nimet ovat Steve Jobs ja Mark Zuckerberg. En ole kuullut kenenkään haukkuvan heidän pukeutumistaan. Ennemminkin kyse on brändistä ja ikonisesta pukeutumisesta. Yrittäjällä on tosin aina vapaus valita, palkkatyöläisellä joskus pakkopuku. Vaatteet eivät silti määritä ketään.

Päällimmäinen ajatus itselläni on, että käytän huolella loppuun ne vaatteet mitkä säästin ja sen jälkeen minut tullaan muistamaan siitä, että olin joka päivä prikulleen yhtä tyylikäs (tai tyylitön). Mielelläni omistan reilusti vähemmän vaatteita, maksan niistä vähän enemmän ja jätän pienemmän jalanjäljen itsestäni.

Oma taustatyö vaatetuksen suhteen on vielä kesken. Kommentteihin saa mielellään jättää vinkkejä hyvistä tietolähteistä ja suosituksia luotettavista merkeistä (eettinen, ekologinen, ehkä kotimainen? ja ehdottomasti laadukas). Jotenkin tällä hetkellä suosisin mieluummin pienempää, kuin suurempaa tuottajaa.

Havaintoja tavaroista

Minimalismi maatuska

En ollut aikaisemmin huomannut, mutta minimalismi paljasti mielenkiintoisen kerrannaisvaikutuksen. Vähän kuin ison maatuskan. Ensin omistat tavaran. Sitten tavara tarvitsee säilytyskotelon. Säilytyskotelot tarvitsevat säilytyslaatikon. Säilytyslaatikot pakataan kaappeihin. Kaapit sijoitetaan huoneisiin ja lopulta huoneet taloihin. Yksi pieni asia, voi johtaa moninkertaiseen tavaran määrään. Onneksi luopumalla saa purettua ketjuja.

Esimerkiksi kun luovut papereista, voit luopua kansioista. Kun kansioita ei tarvitse enää täyttää, voit luopua rei’ittimistä, nitojista ja muovitaskuista. Kun kansioita ei enää tarvitse säilöä, voit luopua kaapeista. Tai kun luovut kasveista, voit luopua kastelukannusta, mullasta ja ravinteista.

Yhdestä asiasta luopumalla voi saada kaupanpäälle monta pikavoittoa.

Järjestäminen ja organisointi

Olen joskus katsellut tv:stä huvittuneena himohamstraajia. Heidän talonsa ovat niin täynnä tavaraa, että hyvä jos seassa mahtuu kulkemaan. Tavallaan olen kokenut itseni paremmaksi ihmiseksi — onhan minun luonani sentään suhteellisen siistiä.

Minimalismi palautti minut tylysti maan pinnalle. Isossa kuvassa himohamstraajalla ja siistillä ihmisellä ei ole käytännössä mitään eroa, organisointi on vain järjestäytynyttä hamstraamista. Toinen siis piilottaa paskavuorensa paremmin, joten järjestäminen on kaksipuolinen terä.

Järjestämisen myötä löytää helposti samanlaisia hyvän mielen tunteita, kuin luopumalla tavaroista. Kun kaikki on siististi paikallaan, ei tule ahdistusta tavaran paljoudesta. Yhden keittiön laatikon järjestämisestä voi saada yllättävän paljon mielihyvää. Itse tein 12 tuntisen päivän järjestäessäni neljää laatikkoa. Välillä olin jo hermoromahduksen partaalla, mutta lopulta kaikki päättyi hyvin ja laatikot saivat järjestyksen.

Jos onni riippuu siitä minkä tason ongelmia ratkoo, voidaan tästä tehdä johtopäätös, että omassa elämässäni ei juuri nyt ole hirveästi merkittäviä asioita menossa. Ehkäpä olisi syytä hankkia elämä.

Yksi periaate minkä minimalismista poimin on se, että kaikelle pitää olla koti. Mikään ei voi asua pöydällä. Ei päivän posti tai eivät edes käytetyt astiat. Kaikelle pitää olla oma paikkansa. Kun yhdistää sen, että luopuu ylimääräisestä ja lopuille tavaroille on oma paikkansa, aletaan olla lähellä nirvanaa.

Vaihe 4: Luopuminen muusta epäolennaisesta

Minimalismi on helpointa aloittaa fyysisestä tavarasta ja vaikutukset ovat heti huomattavissa. Vaan, kun on kerran päässyt vauhtiin, niin miksi ei noudattaisi samaa periaatetta kaikessa muussakin.

Työ ja status

Minimalismi ja uraputki sopivat erittäin hyvin yhteen. On mahdollista, että luopumalla vähemmän tärkeistä asioista saat enemmän energiaa ja aikaa työntekoon. Käytännössä minimalismi parantaa tuottavuutta, kun häiriötekijät vähenevät. Erilaiset GTD toteutukset sopivat enemmän kuin hyvin minimalismin tueksi ja auttavat vähentämään sotkua (kirja muuten mukana jakoon lähtevissä).

Näin, jos työ noudattaa arvojasi.

Itse nautin yhä työstäni, mutta vähensin työajan puoleen. Suurin syy on ehkä se, että maailma ei ole yhtään parempi paikka, vaikka tekisin työni kuinka hyvin. Henkilökohtaisesti muutos puolikkaalle työajalle on tuntunut valtavalta, mutta kun kerron tästä ulkopuoliselle saan vastaukseksi korkeintaan olan kohautuksen. Tämä on erikoista, koska puolikkaasta on jo aika lyhyt matka eläkeläiseksi. Silloin kun kerroin jääväni kokonaan eläkkeelle kolmevitosena, haloo oli merkittävästi suurempi.

Samalla kun vähensin työaikaa, luovuin käytännössä urastani. Ainakin toistaiseksi. Esimiesasema on menneen talven lumia ja saan nauttia asiantuntijan vapaudesta. Toisaalta vielä ei ole ihan helppoa katsoa vierestä muiden ylennyksiä ja innostumista urasta. Välillä tekee mieli takaisin uraputkeen, mutta yleensä kun ilmoitan puolessa välissä keskiviikkoa siirtyväni viikonlopun viettoon, ahdistus ja kaipuu takaisin katoavat hyvin nopeasti. Muistan taas mikä on minulle tärkeätä.

Vähentämällä työaikaa ja luopumalla ylimääräisestä, huomasin että teen työni nykyisin aikaisempaa paremmin. Kun kaiken kapasiteetin käyttää keskittymällä yhteen asiaan, on lopputulos parempi kuin sinkoilemalla sinne tänne. Työajasta johtuen en ehkä ruoki työnantajani unelmia niin paljon kuin ”pitäisi”, mutta ainakin ne asiakkaat kenelle aikani riittää, saavat parasta mahdollista vastinetta rahoilleen minkä minä kykenen tuottamaan.

Asema johtaa usein siihen, että ihminen kokee olevansa oikeutettu. Palkalla on joskus sama vaikutus ja mielipide muuttuu faktaksi. Sinä et vieläkään tiedä mitään, jos luulet toisin, olet mulkku. Samoin olen minä. Statuksesta ja ylimääräisestä hömpötyksestä sen ympärillä kannattaa luopua, vaikka ura olisikin tärkeä asia ja titteli jäisi voimaan.

Negatiivisuutta aiheuttavat asiat

En nyt tiedä liittyykö tämä minimalismiin, mutta luovuin autotien vasemmasta kaistasta. Ennen koin enemmän kiireen tunnetta ja tästä johtuen liikenteessä tuli paahdettua aina nopeinta mahdollista kaistaa. Minimalismi on tuonut mukanaan yllättävän rauhan ja siirryin kokonaan oikealle kaistalle. Vain äärimmäisessä hätätapauksessa ohitan. Rauhallisempi vauhti on mahdollistanut luopumisen negatiivisista ajatuksista liikenteessä.

Toinen sekalainen asia, jota minimalismi on helpottanut, on ei sanomisen taito. Aina ei ole helppoa kieltäytyä, kun joku pyytää töissä jotain kiireellistä asiakkaalle tai kun mikälie pikavippiyhtiö tai lainanvertaaja tarjoaa 500 euroa yhdestä linkistä blogitekstiisi. Kun ymmärrän vapauteni, voin paremmin pitää kiinni arvoistani. Kovin helpolla en enää ajastani luovu, jos en usko asiaan mihin sen uhraan. Kun olen tietoinen ajastani, voin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja luopua muiden pähkäilystä.

Velka

Minimalismi suhtautui velkaan tavalla, jota en itse ole uskaltanut sanoa aikaisemmin ääneen. En ainakaan yhtä voimakkaasti. Nyt otin ajatuksen heti omakseni. Ei ole hyvää velkaa. Velkaa on vain huonoa ja vielä huonompaa.

Pekka Juntti kirjoitti Ylen verkkosivuilla mainiosti kolumnissaan Luopukaa kaikesta turhasta eli kertomus keskiluokan pyrkimyksistä kohti itseaiheutettua orjuutta:

”Kolmen sadan tonnin velkavankeudessa työpaikan menettäminen on kammottava ajatus. Se tekee ihmisistä nöyriä, semmoisia vettyneitä lapasia. Koetamme niin kovasti olla vauraita, että sen tavoittelu on tehnyt meistä orjia.”

Olen aina inhonnut velkaa. Se oli yksi suurimmista syistä luopua asuntosijoittamisesta. Taloudellisesti olen saanut perusteltua itselleni, että miksi pidän velkaa. Kyllä raha osakemarkkinoilla tuottaa enemmän, kuin mikä on velan korko tällä hetkellä. Tämä on todennäköisesti totta — siitä huolimatta se tekee elämästäni huonomman. Nyt en enää pystynyt perustelemaan asiaa itselleni.

Jutun kirjoitushetkellä asuntolainan määrä on pudonnut 90K eurosta 30K euron paikkeille. Pyörittelin kaikkia lukuja 10K:n ja 90K:n välillä miettiessäni sopivaa ylimääräistä lyhennystä. Lopulta päädyin jonkinlaiseen kompromissiin.

Lainaa on jäljellä vaikka ja kuinka, mutta merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin. Jos aikaisemmin sijoitukseni kattoivat lainan noin 2,7 kertaisesti, niin tällä hetkellä vastaava luku on 6,5. Ai että matematiikka on hienoa! Vapauden tunteen koen lisääntyneen samassa suhteessa.

Tämän hetken suunnitelma on se, että ensi vuoden maaliskuussa lainaa on jäljellä 20K. Sen jälkeen ajattelin jättää lainan lojumaan, kun maksuerä putoaa alle 100 euron, jolloin koen sen merkityksen niin marginaaliseksi, että laina tai sen takaisin maksaminen eivät enää häiritse. Toisaalta voi olla, että intoudun ja hankkiudun tuosta kokonaan eroon. Ajatus ainakin kutkuttelee.

Täysin varma en ratkaisustani ole. Mitä jos olisin jaksanut vielä 10 vuotta, niin kuinka paljon edempänä olisin taloudellisesti? Ehkä velan lyhentämisessä on kyse vain hetken huumasta. Tunne varmasti katoaa ajan myötä, vaikka ensin alkuun tarjoaa ison riemun. Miten sinulla on käynyt? Pystyykö velattomuudesta nauttimaan pidemmän aikaa, vai onko kyse ohimenevästä tunteesta?

Luonnollisesti samaan pohdintaan sisältyi ajatuksia siitä, että pitäisikö luopua asunnosta kokonaan. Se olisi ollut toinen tapa päästä eroon velasta. Vapaus antaa mahdollisuuden valita ja tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että minulla on varmasti paikka, mihin olen aina tervetullut.

Sähköiset hommelit

Elektronisessa muodossa säilötty tavara eli tiedostot vievät merkittävästi vähemmän energiaa kuin fyysisessä muodossa säilötyt. Siitä huolimatta poistin puhelimesta turhat sovellukset ja otin kaikista sovelluksista ärsyttävät punaiset pallot pois.

Eniten vapaus lisääntyi, kun hävitin työsähköpostin ja erilaiset Whatsapp ryhmät. Hetkeäkään en ole katunut ja tarve ottaa puhelin käteen ilman erillistä syytä on vähentynyt merkittävästi.

Sijoitukset

Lainan lyhentämiseen käytetyt rahat eivät ilmestyneet tyhjästä. Vielä viime kuun kuukausikatsauksessa sijoituksistani löytyi kategoria Suomi-osakkeet. Ei löydy enää.

Yksinkertaistin sijoituksiani niin, että myin käytännössä kaikki yksittäiset osakkeet pois. En niitä kuitenkaan jaksa seurata enkä ole valinnut yhtiöitä erityisen huolellisesti. Nyt oli hyvä hetki luopua rönsyistä. Altistun enemmän markkinariskille, mutta stressaan sitä vähemmän, kuin riskiä yksittäisen osakkeen kohdalla.

Aivan koko pelaamisen riemusta en luopunut. Noin 10 % salkusta on tarkoitus käyttää näkemyksen ottamiseen. Lottokupongit kuvastaa hyvin tämän kategorian sijoituksia. Ehkäpä voin sijoitusten tarkemmasta sisällöstä kirjoittaa joskus tulevaisuudessa, jos se jotain teistä kiinnostaa.

Tavoitteet

Perinteisesti tavoitteet keskittyvät siihen, mitä minulla ei ole. Tavoite on yleensä yksittäinen hetki, teko tai tilanne johon pyritään. Sitten kun minulla on Tesla. Sitten kun omistan 500 neliön linnan. Tai sitten kun minulla on 400K euroa, voin jäädä eläkkeelle. Tai jotain muuta yhtä typerää. Kun tavoitellaan yksittäistä hetkeä, jonka saavuttaminen ei varsinaisesti muuta mitään, niin saavuttamisen jälkeen luvassa on vääjäämättä kriisi.

Mikään ei muuttunut, minä olen yhtä minä. Ihan sama, vaikka omistaisin linnan.

Omalla kohdallani olen huomannut ilmiön omaisuuden kasvussa. Ensin rikki meni 100K nettovarallisuus, sitten 200K ja hetkin sitten saavutin 300K rajapyykin. Yhdelläkään kerralla en huomannut mitään vaikutusta elämääni. Pahoittelut, jos pilasin sinun tavoitteesi tällä tiedolla. Jos haluat sitkeästi pitää kiinni rahallisesta tavoitteesta, niin ehkä raja onkin miljoonassa ja minä tein johtopäätöksen liian aikaisin? Tai kymmenessä miljoonassa? Kerro, jos saat tämän selville. Kerro samalla, oliko se selvittämisen arvoista.

Minimalismi ja muu materiaali mitä käytin taustatyöhön ohjasivat takaisin kohti prosessityyppistä lähestymistä. Olin löytänyt ajatuksen aikaisemmin ja heittänyt hyvästit stressille jo vuonna 2015. Vaan yhtä sujuvasti olin tuon unohtanut. Aika taidokasta, että ei enää muista edes mitä on itse kirjoittanut.

Nyt prosessiin liittyvä ajattelu kehittyi askeleen pidemmälle. Vuonna 2015 yhdistin prosessin automaattiseen säästämiseen, mikä johtaisi eläkekassatavoitteen saavuttamiseen ilman stressiä. Nyt yhdistän prosessin arvoihin.

Ensimmäinen tavoite on elää rehellisesti. Ei olla törkeä, mutta ei myöskään kaunistella asioita. Ei olla lapanen, mutta ei myöskään erehtyä luulemaan mielipidettäni faktaksi. Ja mikä parasta, tämä prosessi ei koskaan ole valmis. Aina tulee uusia tilanteita, jotka pistävät tavoitteen koetukselle.

Ihmissuhteet & mukavuudenhalu

Tähänastinen tarina on liittynyt hyvin pitkälle asioista luopumiseen. Pelkkä asioiden poistaminen riitä.  Poistettujen asioiden tilalle täytyy löytää jotain merkityksellistä. Pitää olla avoin uudelle, paitsi jos päättää keskittyä johonkin tuttuun.

Ihmissuhteet ovat asia, josta en halua luopua. Turhista sellaisesta olen luopunut jo aikoja sitten, mutta merkityksellisiäkään ei ole elämässäni kovin montaa. Tilaa olisi muutamalle uudelle, mutta se ei ole niin helppoa — ei ainakaan tällaiselle päänsä sisässä elävälle introvertille.

Mukavuudenhalu on erittäin vaarallinen tunne. Se estää tekemästä asioita, jotka saattavat tuntua ensin epämiellyttäviltä, mutta pidemmällä aikavälillä tuottavat onnea. Liikunta ja säästäminen ovat esimerkkejä tästä. Omalla kohdallani listaan voi lisätä uusiin ihmisiin tutustumisen.

Itselleni ahdistavimpia tilanteita ovat erilaiset verkostoitumistilanteet. Tämä on aika yllättävää, koska voin puhua luontevasti suurellekin yleisölle ja nauttia tilanteesta. Mutta kun olen muurahaisena vertaisteni joukossa, en uskalla sanoa sanaakaan. Yhden ihmisen kanssa kommunikoin helposti, mutta kaksi alkaa olla jo rajalla. Ei ole merkitystä liittyykö sosiaalinen tilanne työhön tai vaikka vain vieraampaan kaveripiiriin. Kun ympärilläni on edes muutama vieras ihminen, pidän turpani tukossa. Vieraaksi riittää työkaveri tai vaikka vain kaverini kaveri. Jotenkin päässä on ajatus, että miksi nuo ihmiset olisivat paskan vertaa kiinnostuneita siitä, mitä minä sanon.

Ajatus on sinänsä aika järjetön, koska tätä blogiakin käy lukemassa tuhansia ihmisiä. Teoriassa voisi kuvitella, että pystyisin sanomaan jotain mielenkiintoista myös livenä. Silti pidän itseäni äärimmäisen tylsänä ihmisenä — tai siis ajattelen, että muiden mielestä olen äärimmäisen tylsä. Ja se tuntuu kurjalta.

Keskenäni viihdyn kyllä oikein hyvin.

Ulkoiset ja sisäiset uskomukset: faktaa vai fiktiota?

On helppoa ajatella, että tunteet vain tulevat eikä niihin voi vaikuttaa. ”Minä nyt vain olen tällainen”. Valitettavasti tämä ei pidä paikkansa. Sen sijaan, että tunne ”tuntuu kurjalta” olisi absoluuttinen totuus, on se totta vain, koska minä olen niin päättänyt. Kyse on siis itse tekemästäni tulkinnasta. Tulkinnan taustalla taas on virheellinen uskomus siitä, mitä kuvittelen muiden ajattelevan.

Uskomus toimii käytännössä näin: Luulen, että ihmiset pitävät minua tylsänä sosiaalisissa tilaisuuksissa, joten on loogista välttää näitä tilaisuuksia ja vähintäänkin puhumista niissä. Se johtaa siihen, että uskomuksesta tulee itseään ennustava totuus — varmasti olen tylsä, jos en sano sanaakaan.

En vielä keksinyt, että mistä uskomus voisi johtua, mutta yleensä näiden taustalla on jokin tilanne tai tapahtuma, minkä on itse tulkinnut väärin. Esimerkiksi, kun koira haukkuu ja hyppii minua vasten, voin tulkita tilanteen eri tavoin. Jos minulla on uskomus, että koirat ovat vaarallisia, niin todennäköisesti koen pelkoa. Jos taas uskon, että koirat ovat ystävällisiä, niin todennäköisesti ilahdun koiran tavasta tervehtiä minua. Mitä nuorempana tulkinnan tekee, sitä todennäköisemmin se menee puihin. Kun unohtaa tehdä vaihtoehtoiset tulkinnat, niin synty yksi, mutta virheellinen ”totuus”.

Olen käyttänyt kohtuullisen paljon aikaa pyrkiessäni pois ulkoisesti tuotetuista uskomuksista. Helposti huomaan asioita, joita yhteiskunta tai joku muu ulkoinen taho pyrkii syöttämään minulle totuuksina. Itse itselleni syöttämäni pajunköysi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olen yrittänyt tehdä töitä ahdistuksen kanssa. Se ei ole helppoa. Muutaman voiton olen saanut ja avoimin mielin ihmisten tapaaminen on johtanut mielenkiintoisiin keskusteluihin. Näitä en koskaan aikaisemmin olisi löytänyt, koska olisin välttänyt tilanteet kokonaan. Voittojen lisäksi mukaan mahtuu muutama paha mahalasku.

Ehkäpä pitäisi opetella joku hyvä vitsi.

Syöminen ja terveys

Syöminen ja terveys tulevat yleensä esiin, kun aiheena on minimalismi. Netflix on mainio työväline pilaamaan niin liharuuan, maitotuotteet kuin käsityksen terveydestä. Itse olen viihtynyt tämän ajan vuodesta lähinnä grillin ääressä ja muutokset terveellisempään elämäntyyliin ovat jääneet ajatuksen tasolle.

Ympäristö

Oma motivaationi ei ole ensisijaisesti lähtöisin ympäristöstä ja maapallon pelastamisesta. Kyllä tässä on ihan oma lehmä ojassa. Siirryin kuitenkin järjestelmällisempää kierrättämiseen ja pyrin vähentämään syntyvän jätteen määrää. Minimalismi tukee myös ympäristöä, vaikka siihen ei erikseen keskittyisi. Tai ainakin kuluttamalla vähemmän resursseja, saa vähemmän tuhoa aikaiseksi.

Lopuksi

Elämän ei kuulu olla helppoa. Aina ei tunnu hyvältä ja se on täysin sallittua. Sinä et ole erityinen. Asiat pitää vain hyväksyä sellaisena kuin ne ovat, mutta välttää virheellisiä tulkintoja. Turhasta luopumalla voit vähentää sekä henkistä, että fyysistä taakkaa. Vapautat kapasiteettiasi joko ajan tai ajattelun muodossa. Helppous ei tee onnelliseksi, mutta vapaus ja se että voi valita omat ongelmansa tekevät.

Olen aiemmin blogissa viitannut tarinaan kalastajasta ja bisnesmiehestä. Se kulkee suurin piirtein näin.

Olipa kerran bisnesmies, joka istui heinäkuisena kesäiltana Etelä-Karjalaisen pienen järven rannalla. Bisnesmies näki rannalla etätöitä harrastavan tavallisen konsultin. Konsultti sulki juuri läppärinsä kannen ja nautti hetkestä katsellen horisontissa laskevaa aurinkoa. Bisnesmies päätti varastaa hetken konsultin ajasta ja kysyi:

”Mitä teit äsken koneen ääressä?”

”Töitä, mitäs muutakaan”, vastasi konsultti. ”Nyt on kuitenkin aika siirtyä viikonlopun viettoon”.

Bisnesmies äimistyi, koska viikko oli tuskin puolessa välissä. Hän mietti hetken ja kysyi sitten konsultilta:

”Jos kerran sait jo nyt työsi tehtyä, niin miksi et tekisi enemmän töitä, jotta saisit enemmän rahaa?”

”En tarvitse enempää”, vastasi konsultti. ”Tienaan jo niin paljon, että minä ja tuleva perheeni tulemme sillä toimeen oikein mainiosti”.

Bisnesmies ei tahtonut uskoa korviaan ja jatkoi kuulustelua: ”Miten sinä normaalisti käytät aikasi? Tämä viikko on varmaan poikkeus?”

Konsultti näytti huvittuneelta, mutta hän oli utelias kuulemaan, mitä bisnesmiehellä oli mielessä. Konsultti jatkoi keskustelua.

”Yleensä herään aika myöhään. En varsinaisesti ole aamuihmisiä. Sitten harrastelen sopivasti työntekoa, jotta saan mielelleni virikkeitä. Sen jälkeen saatan ottaa päiväunet, lukea hyvää kirjaa, kirjoittaa blogia tai viettää aikaa lähimmäisteni kanssa. Illalla näen ystäviäni tai käyn harrastuksissani”.

Bisnesmiehellä oli konsultille ehdotus.

”Minulla on tärkeä tutkinto johtamisen saralta. Voisin auttaa sinua menestymään paremmin elämässäsi. Ensin sinun täytyy käyttää kaikki aikasi työntekoon. Teet vain ahkerasti töitä, jotta sinusta tulee esimies. Sitten palkkaat alaisia itsellesi ja kasvatat toimintaa. Kun näytät kyntesi voi ensin siirtyä osaston vetäjäksi ja lopulta ehkä koko yrityksen. Tai sitten perustat oman. Siihen mennessä olisit muuttanut pois tämän syrjäisen järven rannalta ja voisit perustaa uuden pääkonttorin Helsingin keskustaan.”

”Ja mitä sen jälkeen tapahtuisi?” kysyi konsultti.

”Sen jälkeen voisit elää kuin kuningas. Omistaisit oman talosi ja lopulta voisit myydä omistusosuutesi yrityksessä, jotta sinusta tulisi rikas.”

”Ja sen jälkeen?” konsultti jatkoi.

”Sen jälkeen voisit muuttaa järven rannalle, nukkua pitkään, hankkia työn kautta sopivasti virikkeitä mielellesi. Ehkä ottaa päiväunet, lukea hyvää kirjaa tai kirjoittaa blogia ja sitten viettää aikaa lähimmäistesi kanssa. Illalla ehtisit vielä näkemään ystäviäsi tai vaikka käymään harrastuksissa.”

Konsultti pähkäili hetken. Sitten hänen kasvoilleen nousi muikea hymy ja hän sanoi:

”Enkö minä tee juuri noin jo nyt?”

minimalismi-rannassa-2

Wuuzaaa….tässä vielä sekalaista viihdettä, johon voit tutustua odotellessasi seuraavan artikkelin ilmestymistä. Liittyvät enemmän tai vähemmän asiaan, mutta jäivät artikkelissa mainitsematta:

Näin kesäloman kunniaksi oma mielentilani on erittäin zen. Ehkä olen pitkästä aikaa löytänyt jotain, millä on merkitystä. Entä löysitkö sinä artikkelista mitään? Tai pääsikö kukaan edes loppuun asti?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Artikkeleita ilmestyy blogiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Paras tapa pysyä kartalla uusista julkaisuista on sisäpiiri.

63 vastausta artikkeliin “Paskavuoren vanki ja minimalismi”

  1. Loistava kirjoitus! Olen itsekin kirjoitellut vastaavasta aiheesta ja viimeksi tänään raapustin sattumalta hieman samanlaisen kirjoituksen. Kiitos kommenttini maininnasta tekstissä!

    Olen pyrkinyt itsekin muuttamaan omaa ajatusmaailmaani erilaisten materiaalien hankkimisen kanssa. Aikaisemmin toivoin, että löytyy uutta puhelinta, tablettia, pelikonsolia jne. Nyt olen huomannut, että todellisuudessa viimeisen vuoden aikana en ole käyttänyt mitään muuta kuin pöytäkonettani pelaamiseen ja kirjoittamiseen. Olisi siis minullakin aika luopua kaikesta turhasta. Pitää itsekin kesäloman ratoksi käydä läpi omistamani tavaramäärä. Hieman pelottaa mennä varastoon, jonne olen säästänyt asioita varmuuden varalta 😀 En ole tavaroiden hamstraaja, mutta olen varma että tulen yllättymään kuten sinäkin!

    En ole tietoisesti hakeutunut kohti minimalistista elämäntapaa, mutta olen saattanut kuitenkin ajautua sitä kohti huomaamattani. Olen vähentänyt ostettavien asioiden määrää (fyysisten asioiden), poistanut turhia asioita (sekä ihmissuhteita että materiaalia) ja yrittänyt löytää onnellisuutta muista asioista kuin uudesta materiaalista. Minimalistisessa elämäntavassa on sekin hyvä puoli, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen on paljon nopeampaa ja tarvitset siihen vähemmän rahaa. Mielestäni olet jo nyt saavuttanut alkuperäisen tavoitteesi. Pystyit vähentämään työntekosi puoleen saavutetun omaisuutesi ansiosta. Tai ainakin sen suoman mahdollisuuden kautta uskalsit ottaa riskin.

    Kun sisäistää sen, että on jo tarpeeksi omaisuutta tai asioita, niin löytää onnellisuuden helpommin. Uskon, että olet sen jo löytänyt!

    1. Toivotaan, että olet oikeassa. Nyt ainakin tuntuu siltä, kuin olisin sisäistänyt jotain uutta. Ja mitä alkuperäiseen tavoitteeseen tulee, niin olen samaa mieltä että kaikki siihen liittyvät asiat toteutuvat. Ehkä pieni ”pakko” on vielä työntekoa kohtaan, koska jostain pitää saada leipäkin pöytään. Onneksi hyvin minimaalinen.

      Tsemppiä varaston kanssa ja toivottavasti ei tule kovin pahaa järkytystä vastaan!

  2. Pistän jo heti viestiä ennenkuin unohdan koska tykkään välillä kommentoida. Luen sitten loppuun kun vaikuttaa hyvältä artikkelilta.

    Kasvu on mielestäni sitä että ymmärtää ettei kaikkea tarvitse ja kaikki ei mene aina niinkuin huvittaa. Silti pärjää ja ymmärtää ja pystyy toimimaan omien mieltymysten mukaan. Ymmärtää että elämä on lopuksi aika simppeliä ja saadakseen elämästä kiinni ei siihen tarvita esim. vaikka muodin perässä vinkumista ja teinimäisesti baarissa joka ikinen viikko litkien hulvattoman kalliita limuja ja viinoja jotta pysyisi elämän löytämisen kultaisella tiellä. ymmärtää että oma elämä joko on paskaa tai sitten ei ja että siihen voi koittaa vaikuttaa. Se ero kasvulla ja jatkuvalla haalimisella on. Itsekin esim. huomasin että helevatin helevati paskat mun tarvii mitään! Paskat kaikesta! Teen vain siten kuin pystyn. Sillä pärjään ja muutan ennenkaikkea itseni kuin että muutan muita. Muutan tapojani esim. käsitellä rahaa ja tapoja haluta asioita. Ja jos jotain haluan mietin pari kolme kertaa tarviinko nyt ihan oikeasti tuota. Viime vuosina on miltei aina joutunut jonkun uuden tavaran tiimoilta toimittamaan lopulta tavaraa kaatopaikalle tyyppiesimerkkinä kännykät ja audiotuotteet ja niihin liittyviä oheistarvitkkeita vaikka ne on täysin toimivia. Nykymaailman suurin ongelma on ettei mitään saaa edes lahjoitettua kenellekään saatikka myytyä pois. Ainut paikka on kaatopaikka tai kierrätyskontti. Kierrätyskontti nyt ihan hyvä vaihtoehto, mutta haluaisin itse konkreettisesti lahjoittaa toimivan tavaran jollekin sitä tarvitsevalle. Noh viimeksi vein 3 kengät kierrätykseen. Tuli hyvä mieli vaikken voi olla satavarma mitä se kierrätys lopulta on koska siinä laitetaan vain julkiseen kierrärtyslaatikkoon tavaraa, ne menee minne menee.

    Joitakin vuosia, vuosikymmen sitten huokasin jo että olen minimalisti ihan luonnostaan. Tein asioita intohimolla ja tein yleensä muutekseltaan simppeleitä asioita. Jo hyvin nuorean alkoi tavara painamaan niitä piti järjestellä ja ne pyöri kaapissa joillakin en tehnyt mitään niitä vain piti välillä siirtää kaapista jotta pääsi pyyhkimään pölyt. Siihen tuli loppu mutten vielä silloin tajunnut että olin minimalisti mutta rahat oli jo loppu sillon ja myöhemmin kunnes aloin oppimaan ja sitä myötä kasvamaan. Kasvamaan ulos paskasta

    Aloin miettimään minimalismia myös matkailussa, nyt on kriisi koska aloin kyseenalaistamaan koko matkailun. Syynä se että en ehkä löydä merkitystä siitä asiasta. Toki on mielenkiintoista historiallisesti käydä esim. suomenlinnassa mutta siihen riittää maks. kolme päivää hesas. Alunperin olin suunnitellut että menisin sinne ainakin viideksi päiväksi rentoutuun. Minimalistiset aivoni alkoi raksuttamaan että hetkinen, jos lähden sinne rentoutumaan niin miksi en pysty rentoutumaan täällä kotona? Hyvä kysymys, ehkä intohimo löytynee jostain muusta asiasta.

    Mutta matkailusta puheen ollen aion mahduttaa yhteen normiselkäreppuun kaiken matkatavaran myös teltat, makuupussit ja makuualustan, vaatteet, tietyt käyttötavarat yms. lisäksi voin hankkia juoksuliivin jossa on taskuja ja lämpöä heijastava avaruuspeitto. Näin kesämatkailu on turvattu. Noh viimeksikin kävin kolmen päivän reissun samalla repulla ja muovipussilla. Mutta reppu painoi liikaa ja siellä oli vääriä tavaroita jotka vei suhteettomasti tilaa siihen nähden mitä rentoutumisreissulla niille tarvitsisi olla käyttöä. Noh eka reissu meni oppimiseen joten nyt täytyy vain kasvaa. Täytyy saada ulottuvuuksia miten toimia jotta pärjää pienemmällä määrällä tarpeellista tavaraa. Ja aina parempi jos reppuun jäisi vielä vähän ilmaan. Armeijan käyneenä tiedän että oikeilla valinnoilla tämä on täysin mahdollista.

    Viimeviikolla tapahtu pieni tikkiä vaativa haaveri joten en tiedä miten minimalismi iskee kuntoiluun ja onko tietyt vaikutukset hävenneet tässä parin viikon aikana minkö olen vähän taukoa pitänyt muutenkin. Tulee kaappiin ja salireppuun tilaa jos asioilla on sellainen merkitys kuin olen ajatellut. Mutta se tarkoittaa myös kaatopaikkakuorman kasvua. Tästä olen sitten ainakin oppinut että aina jos se liittyy ihmisen liikeratoihin ja lihastoimintaan löytyy aina oheisharjoitteita joihin ei tarvita minkäänlaisia apuvälineitä. Perustavaalaatua olevaa lihastyötä ja heikkouksien harjoittamista. Kuten suurimmat kuntogurut ehkä joskus saattaa mainitakin niin tavoitteeseen on hyvä päästä mahdollisimman vähällä työllä. Kaikki varmaan ymmärtää että kyse ei ole laiskuudesta vaan siittä ettei sorru uskomuksiin tai mediahömppäät ja muotiilmiöihin asioissa joihin ne tuskin vaikuttaa mitenkään. Mutta jää nähtäväksi…

      1. Hienoa, kun sulla on kriisejä, jotka tuottavat noin hienoa pohdintaa! Mielenkiinnolla odotan seuraavaa kriisiä 😉 Omassa elämässäni on samantyyppisiä pohdintoja, mutta tietysti eri muodossa, mulla on kaksi teiniä kuviossa myös huomioitavana. Velattomuus on kyllä hienoa, mutta en osaa sanoa vielä pidemmän ajan kokemuksia. Kirjat kiinnostaisivat ja pääsisin ne hakemaan Helsingistä.

  3. Puhuit tunteista sekä omista ja ulkoisista uskomuksista ja miten ne vaikuttaa sun elämään. Omien tunteiden päättämisestä löytyy Amazonista erityisesti miehille kohdistettu kirja, Gorilla Mindset. Saatat ehkä uteliaisuudesta vilkaista. Saa myös kindlenä.

    Kirjalla on valtava määrä arvosteluja ollakseen julkaistu vasta vuonna 2015. Suosittelen kaikille ja erityisesti miehille, koska omista tunteista päättäminen on ehkäpä yksi tärkeimmistä asioista elämässä.

    Gorilla Mindset: https://www.amazon.com/Gorilla-Mindset-Control-Thoughts-Emotions-ebook/dp/B0100Q4S7E/ref=asap_bc?ie=UTF8

    1. Ilman muuta vilkaisen, kun mielintiala on sopiva. Tämä on sellainen aihe, että en vielä mielelläni opin lisää. Tunteet ovat sen verran monimutkainen kokonaisuus, että niitä saa varmasti pohtia läpi elämän. Ja ehdottomasti yksi tärkeimmistä.

      Kiitos Harri vinkistä!

  4. No huh huh… Nyt tuli sellainen artikkeli, jonka lähes kaikkea sisältöä olen pohtinut viimeisen vuoden ajan ja erityisesti viimiset kuukaudet. Suurin osa roinasta lähti kaapeista viime vuoden kesälomalla ja loman jälkeen lähti vielä auto ja toinen työpaikkakin. Autosta luopuminen toi tavallaan vapautta, mutta sitten taas liikkumisen vapaus pieneni oleellisesti… en ole kuitenkaan päästöstä juurikaan katunut, varsinkaan koska tuloni tippuivat samoihin aikoihin oleellisesti ja haluan pitää säästö-%:n yli 50 prosentissa.

    Nyt minulla on ollut melko paljon vapaa-aikaa, kun tätä aiemmat 1,5v kävin töissä keskimäärin yli 60h/vk ja parhaimmillaan jopa yli 80h+työmatkat päälle. Aluksi lisääntynyt vapaa-aika tuntui mahtavalta ja mieliala oli korkealla. Tätä ei kuitenkaan kauaa kestänyt ja nyt tuntuu, että en osaa oikein käyttää aikaa ”mielekkäästi hyödyksi”. Pitäisi löytää uusia innostumisen kohteita!

    Nyt on myös aikaa ajatella omaa elämää ja parin vuoden päässä häämöttävä 30-vuoden ikä puistattaa… tuntuu että en ole vielä oikein elänyt, vaikka juuri nämä vuodet pitäisi olla niitä elämän parhaimpia. Hetkessä eläminen on vaikeaa ja on tullut ajateltua menneitä vuosia ja tehtyjä valintoja, sekä tekemättä jääneitä asioita. Ihmissuhteissa koen olevani melko epäonnistunut, enkä ole kyennyt löytämään tarpeeksi samalla aaltopituudella olevia ihmisiä… enkä taas koe mielekkääksi viettää aikaani kenen tahansa ihmisen kanssa, vaan kuljen mielummin omia polkujani, kuin että tuntisin vaivaantuneita hetkiä ja väkisin yrittäisin kaveerata. Tykkään myös kohdata ihmiset kasvokkain ja vihaan turhanpäiväistä viestittelyä/soittelua, enkä ole tähän päivään mennessä liitynyt FB:hen, joka on toki osaltaa pitänyt minua eristyksissä.

    Olen keskittynyt varmaankin aivan liikaa taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun. Haluan saavuttaa sen mahdollisimman äkkiä ja niinpä olen paljolti pidättäytynyt esimerkiksi matkustelusta ja muusta maksullisesta viihteestä. Tämä on siis saattanut ajoittain mennä liian pitkälle,

    En tykkää nopeista ja stressaavista pika-lomista, vaan haluaisin matkustaa hyvin rauhallisesti oman mieleni mukaan. Haaveissani onkin lupua lähes koko omaisuudesta (sisältäen omistusasunnon), kun saavutan taloudellisen riippumattomuuden ja lähteä kiertämään maapalloa slow travel -tyyppisesti. En tiedä viihdynkö pitkään reissun päällä, mutta kai tuon tyyppistä reissua olisi kuitenkin suht nuorena lähettävä edes kokeilemaan, kun kerran kiinnostaa! Olenkin ajatellut vaihtoehtoisesti ottavani 8-12kk palkatonta vapaata parin vuoden päästä ja tarjota itselleni tuollaisen reissun 30v synttärilahjaksi. Mikäli talous kestää, eikä koti-ikävä vaivaa, niin reissun päältähän voi sitten irtisanoutua =D

    Mikäli luovun palkkatöistä, niin uutta ja mielekästä tekemistä olisi löydettävä. Erityisesti jos reissaaminen ei pidemmän päälle ole se juttu. Toisaalta aina voi vaihtaa alaa/työpaikkaa, tai yrittää palata vanhaan. Näen taloudellisen riippumattomuuden kuitenkin tavoittelemisen arvoisena, vaikka elämässä ei juuri mitään muuttaisikaan,

    Olen haave-ammatissani, mutta se on kuitenkin alkanut tökkimään yllättävän äkkiä. Toisaalta tykkään siintä todella paljon, mutta se sisältää myös sellaisia asioita joista en pidä ja ne aiheuttavat stressiä. Lisäksi minkäänlaista etätyö mahdollisuutta ei ole, joten vaikka vapaa-päiviä minulla onkin paljon, niin olen kuitenki sidottu maantieteellisesti kiinni lähialueelle ja kaipaisin tästä vapautta. Lisäksi mainitsemasi merkityksen puute vaivaa töissä, vaikka ajoittain työpanokseni saattaa olla yksittäisille henkilöille hyvinkin merkittävä (olen kuitenkin täysin korvattavissa). Työpaikan kankea byrokratia ärsyttää myös.

    En koe myöskään eteneväni tällä hetkellä elämssäni eteen päin ja se ärsyttää todella paljon. Kaipaan suurehkoja, mutta miellyttäviä muutoksia.

    Omistusasunnossa on nyt tullut asuttua n.3 vuotta. Asunnon ostin, koska ajattelin sen olevan taloudellisesti järkevä vaihtoehto, kunhan sen toteuttaa suurella velkavivulla ja alhaisella korolla. Mikäli rahalla ei olisi väliä, niin kokisin huomattavasti stressittömämmäksi asua vuokralla.

    Jaa-a, täytyy jatkaa pähkäilyä…

    Ps. Yhdeltä istumalta luettu, mielenkiitoinen aihe!

    1. Itse scannailin jotakuinkin viitisen vuotta sitten kaikki työtodistukset ja opiskelutodistukset DVD levylle. Otin pienen ja ison kopion joten hyvällä laadulla tehty ja kaikki tieto tulee ilmi niistä mitä koskaan tarvitsee.

      En ole itse viielä hävittänyt paperisia. Mutta nuin oletuksena työvoimatoimistolla on samat kopiot otettuna joten kopioilla on jonkinsortin ”sertifikaatti” olemassa jos joku haluaa selvennyksen onko kopiot aitoja. Mieli tekee välillä ottaa ja vain hävittää polttamalla joka ikinen todistus. Kyse on kymmenistä työpaikoista ja koulutuksista. Ja ihan tosi duunarin hommissa kukaan ei katsonut niitä lappuja kun löin eteen, aukasivat eka ja ehkä toka sivun ja pistivät kansion kiinni ja sanoivat että jos haluja on tehdä työtä niin töitä kyllä saa. Näin myös kävi.

      Loppupeleissä voidaan varmaaan jokseenkin todeta että jos joku työpaikka ei hyväksyisi näytöiksi pelkkiä kopioita edellisistä töistä ja opiskeluista niin itselle kannatta ehkä siinä vaiheessa esittää kysymys:”Onko tämä työpaikka varmasti minua varten->byrokratia”. Ja toisaalta duunarin papereilla tuskin toimitusjohtajaksi pääsee mutta opiskelupaikan hakemisessa nuilla papereilla on varmasti enemmän merkitystä. Se ojnkin ehkä ainut syy. miksi itse säilytän varmuuden vuoksi alkuperäisiä koska hyväksiluvuksi niillä on suuri merkitys, jos tuon pelin menettää menettää aika paljon. Itselläni pari alaa mitä voisin opiskella joten säilytän siihen asti kun jompaan kumpaan pyrin. Tai voihan käydä etten koskaan pyrkisi mihinkään.

      Paljon hyvää asiaa Pohatan artikkelissa joiden kanssa itsekin painin vieläkin. Tämähän on melkein kuin saisi vertaistukea 😀

    2. @Rahaneuvos

      Voin hyvin samaistua tuohon yhtälöön. Kun painaa täysillä hommia, ei välttämättä ole tarpeeksi energiaa innostua muusta. Töiden vähentäminen on vähän kuin jäisi lomalle eli aluksi on helpottunut olo ja vähitellen alkaa kolkuttelemaan, että ”pitäisi” tehdä enemmän. Toisaalta luotan siihen, että enemmän vapaata tarkoittaa enemmän kapasiteettia pääkopassa, mikä ruokkii villimpiä ajatuksia.

      Itsehän vietin pian kolmenkympin rikkoutumisen jälkeen seuraavat pari kuukautta mukavasti henkihieverissä… joskus tuota rajapyykkiä on tosiaan syytä pelätä. Tosin sattuma taisi olla suurempi tekijä.

      Omissa haaveissa siinti myös tuollainen slow travel tyyppinen ratkaisu. Varsinkin Curry Cracker loi mukavasti lisää intoa moiseen. Sittemmin ajatus on hiipunut. Nyt ennemminkin kiinnostaisi löytää yksi mielettömän upea paikka, jonne voisin vetäytyä aina säännöllisin ajoin.

      Mutta kerron, jos keksin ratkaisun tai jotain mikä voisi helpottaa pähkäilyissä. Yhden testin tein ja listasin vain ylös asioita, jotka tulevan toimintani pitäisi täyttää. Sitten tein erikseen listaa ideoista mitä voisin tehdä. Viimeisessä vaiheessa vertasin listoja ristiin ja yksi ajatus päätyi toteutukseen. Tosin tästä on vielä liian aikaista sanoa mitään. Mutta ehkä samantyyppisen harjoituksen kautta voisi löytyä jotain ajatuksia.

      1. Itse olen vähän samaa miletä. Työ ei ole ihmistä varten mutta idealistinen tekeminen on. Siksi työ tekee ihmisestä ikäänkuin levottoman ja hullun. Jos teet työtä päivät pitkät tarvitset jatkossakin ylitekemistä. Tuo on mielestäni suurin ihmisen sairastumisen syy. Mutta pakko tässä yhteiskunnassa on tiettyyn pisteeseen asti taaplata samalla matolla.

        voi shit….loppukuu täytyy taaplata 175 eurolla. Melko rento kesäloma…

  5. Mahtavaa, että olet löytänyt minimalismin!
    Pelkkä säästäminen ja sijoittaminen ilman varsinaista päämäärää ei kanna koko elämää.
    Minimalismin kautta voi sen sijaan löytää ne asiat, mitkä kin itselle oikeasti tärkeitä.
    Olen itse ollut minimalisti aina ja jo teininä ajattelin, että jos omistan vain muutaman laatikollisen tavaraa, voin muuttaa vaikka maailman toiselle puolelle heti huomenna.
    Pari vuotta sitten päädyinkin pysyvään reissuelämään pienen repun varassa.
    Passiivisten tulojen rakentaminen on vielä vaiheessa ja otti takapakkiakin yhden epäonnistuneen yritystoiminnan vuoksi.
    Jos kiinnostaa seurata, niin yksi blogeistani keskittyy juurikin minimalismiin: http://www.minimaattori.com, Facebookissa http://www.fb.com/minimaattori

  6. Vuoden parhaita blogikirjoituksia ja vastaa miltei täydellisesti omaa, 30 vuotta vanhemman tyypin ajatusmaailmaani, Kiitoksia!

    1. Ei ollut itselleni tuttu käsite, mutta Wikipedia tietää kaiken. Saattaisi olla toimiva vai mitä olet itse ollut mieltä?

      Ehkä meilläkin töissä joku päivä.

      1. Kyllähän siinä on huomannut, että aika paljon aikaa, energiaa ja tilaa menee asioihin, joita ei välttämättä tarvitse. Esim. periaatteessa kaikelle säilöön laitettavalle tavaralle merkitään ”viimeinen käyttöpäivä”. Jos sitä ei siihen mennessä ole tarvittu, sitten heitetään pois.

  7. Olipa mielenkiintoinen artikkeli. Olen ajatellut ja ehkä tehnytkin samoin, mutten yhtä selkeästi. Alla pointteja:

    1. Siivosin komeroita ja vaatehuonetta viime kesänä ja joululomalla. Se on ollut mielessäni tämänkin kesäloman, mutta olen vain lykännyt operaatiota. Eilen sain ostettua roskasäkkejä (kelpaa myös UFF:n lootaan) ja liityttyä kierrätysryhmään. Ennen tavaraa oli vähän, mutta viimeisen vuosikymmenen aikana olen jotenkin repsahtanut. Muistelen kaiholla selkeiden komeroiden ja laatikoiden aikoja.
    2. Vähensin työviikkoni 5-päiväisestä 4-päiväiseksi. Tulot tippuivat 20 %, mutta vapaapäivästäni en enää halua luopua ellei ole pakko.
    3. Laina ahdistaa. Ehdin jo maksaa edellisen kotini lainan miltei loppuun, kun muutin isompaan, mikä tarkoitti lisää lainaa. Viihdyn nykyisessä kodissani eikä paluuta pienempään ole tässä vaiheessa, mutta lainan määrä ahdistaa – vaikkei sitä ihan kamalasti ole. Tunnen oloni vasta sitten kevyeksi, kun lainan määrä on pienempi, mutten halua satsata pelkästään sen pienentämiseen. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että asumiskuluni ovat lainankin kanssa suhteellisen pienet. Elän nyt jonkinlaisen kompromissin kanssa: ”Ylimääräisestä” rahasta laitan 1/3 sijoitusrahastoon, 1/3 lainan ylimääräisiin lyhennyksiin ja 1/3 säästöön. Kun tavoitesäästösumma on täynnä, 1/2 rahastoihin ja 1/2 lainaan. Tavoite on myös osata tuhlata sopivasti, ts. käyttää rahaa ilman omantunnon tuskia asiohin, mistä nauttii ja mitä tarvitsee.
    4. Kognitiivisessa terapiassa käsitellään sisäisiä/haittaavia uskomuksia. Siihen kirjallisuuteen tutustuminen tai muuten perehtyminen voisi auttaa.

    Kesäisin terveisin!

    1. Erityisesti pointti 4 laitettu korvan taakse. Tuo on sellainen alue minne en ole uskaltautunut lainkaan, mutta sitä kautta voisi olla mahdollista kehittää omaa ajattelua uudelle tasolle. Ehkäpä seuraava tutkimusmatka voisi suuntautua tänne, kun ensin saan nykyiset projektit maaliin.

  8. Ajatuksia herättävä teksti, johon on näemmä jo tipahdellut niin ikään ajatuksia herätteleviä kommentteja 🙂 Olen oman sijoitustaipaleeni alussa pohdiskellut paljon, mitä minä sillä rahalla loppujen lopuksi teen sitten, kun jonain päivänä olen makuuttanut sijoituksia vuosikymmeniä sijoitusrahastoissa. En haaveile hirsilukaalista, Bemarista, maailmanympärimatkasta tai talvista Espanjan auringon alla. Lopulta olen tullut siihen tulokseen, että säästäminen ja sijoittaminen tuo minulle vain vapautta taloushuolista. Päämääränä ei ole euromäärien kasvattaminen, vaan se, että voi vapauttaa itsensä ajattelemaan muita asioita kuin rahaa.

    No, tulee sitä rahaa edelleen ajateltua, mutta enemmän yritän pohdiskella elämän tarkoitusta ja muita vastaavia kevyitä aiheita. Minimalismi on iskenyt minuunkin. Alkuun heittäydyin hommaan kenties liian hardcorena, sillä tunsin pakonomaista tarvetta luopua tavaroista. Luopumisesta tuli siis itsetarkoitus eikä keino yksinkertaisempaan ja mielekkäämpään elämään. Mutta kantapään kauttahan näitä oppii 🙂 Huomasin myös, että olet ryhtynyt myös digitaalisen minimalismin tielle poistamalla turhia sovelluksia ja sovellusilmoituksia. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota nimenomaan digitaaliseen minimalismiin, koska aikaa on rajatusti ja netin syövereihin on helppo hukata uskomattoman paljon aikaa. Digitaalisesta minimalismista kiinnostuneille suosittelen ensiaskeleeksi seuraavaa blogautusta: http://calnewport.com/blog/2016/12/18/on-digital-minimalism/.

    Jonkinlainen umpikuja on tullut vastaan tuossa minimalismilabyrintin vitoskohdassa. Ei uskoisi, kuinka tyhjäksi voi itsensä tuntea, kun alkaa pohtia omia arvojaan ja elämänsä merkitystä. On helpompaa luopua ylimääräisestä tavarasta kuin keksiä syy sille, miksi noustä sängystä ylös päivästä toiseen. Toisaalta, eiväthän tällaiset pohdinnat missään hetkessä ratkea 🙂

    Kiinnostuin tuosta mojovasta kirjapaketista, mutta sitten minimalisti minussa huusi, että juuri tällaista hamstraamistahan haluan välttää. Pyörittelin kuitenkin ajatusta päässäni jonkin aikaa ja tulin seuraavaan lopputulokseen:
    1. Voin oppia noista kirjoista valtavasti. Lukeminen kannattaa aina, varsinkin jos teen lukemastani hyvät muistiinpanot.
    2. Kirjahyllyni ei ole muuttumaton möllykkä, koska hankkimani kirjat eivät tule sinne jäädäkseen. Lahjoitan kirjoja kavereille tai kirjaston kierrätyshyllyyn sitä mukaa, kun ne eivät enää tuota minulle iloa. Vaikka hankkisin itselleni kasan kirjoja, ne olisivat luonani vain niin kauan kuin niitä tarvitsisin.
    3. Toisin sanoen kirjasi ilahduttaisivat minun jälkeeni monia muita eivätkä jäisi pölyttymään kirjahyllyyni.

    Jos en noita kirjoja saakaan, niin ainakin sain juuri hyvän listan kirjoista, joita metsästää muualta luettavaksi. Onnea minimalismin tielle! 🙂

    1. Olen saanut aika paljon palautetta siitä, että pitäisi vain ottaa rennommin ja miettiä vähän vähemmän. Sana kriisi on noussut esille siellä täällä. Ja tavallaan kriisi on turha, kun periaatteessa kaikki on hyvin. Se sai minut miettimään, että ehkä kyse on perspektiivin puutteesta. Sama voisi päteä sinun umpikujaasi. Jossain kohden minimalismia muistan kohdanneeni lauseen, että vapaaehtoistyö on nopein perspektiivin laajentamiseen. No – tämä on vasta mietintämyssyssä.

      Voin hyvin samaistua tuohon liiallisuuksiin menemiseen. Minimalismissa onnistuin välttämään (toistaiseksi), mutta joskus säästämisen kanssa lipsahti hieman liian tiukalle linjalle. Mutta juuri kuten sanoit, kokemuksen kautta.

      Ja alempana kommentoinkin (lähdin väärästä suunnasta vastaamaan) jo että mainio ajatus tuo kirjojen kiertoon laittaminen.

  9. Paljon tärkeää asiaa tekstissä. Löysin The Minimalists blogin itsekin juuri muutama viikko sitten ja huomasin saman yhtenäisyyden taloudellisen riippumattomuuden ja minimalismin välillä. Olinkin ajatellut aloittaa blogissani oman minimalismiin liittyvän projektin ensi vuoden alussa, joka kestäisi vähintään vuoden.

    Uskon, että jokaisen pitäisi kokeilla minimalismia vähintäänkin sen takia, että oppisi mitä oikeasti elämässä arvostaa, tarvitsee ja pitää tärkeänä. Moni varmasti oppii itsestään minimalismin tiellä uusia asioita. Ja uskon myös vahvasti, ettei minimalismi sovi kaikille ihmisille, koska jotkut yksinkertaisesti tulevat onnelliseksi materiasta.

    Harmi, että sinulla on kirjoja noin paljon! Olisin ollut kiinnostunut kirjoista, mutta ilman autoa kirjoja on vähän liikaa yksin kannettavaksi painonsa puolesta. Olisin sitten voinut lahjoittaa kirjat taas eteenpäin kun teen oman inventaarioni ensi vuoden alussa.

  10. Tsiisus nyt puntaroin tuota bluetooth ja sykemittari hässäkää. Kohta alkaa tavaraa katoamaan. Voiko eämä olla niin monimutkainen, pikkuasian toimivaksi saaminen kestää ihmisen eliniän. Kaikki joutuu kohta synkronoimaan. Onneksi ei sentään vielä pankkikorttia. Tarviiko ihminen nykyisin mitään muuta perustarpeiden lisäksi kuin pankkikortin.

  11. Onpa mukava huomata miten monta elämäänsä syvällisemmin lähestyvää ihmistä täällä on! Yksi asia mikä itseni saa voimaan hyvin, on juurikin se kun ihminen oivaltaa jotakin syvällisempää elämässään. Iloitsen kun se tapahtuu jonkun muun kohdalla, ja ihanaa kun niin käy itselle.

    Luen parhaillaan Alexander Loydin kirjaa Rakkauden periaate (alkup. Beyond Willpower: The Secret Principle to Achieving Success in Life, Love and happiness). Siinä Loyd käy läpi miten ihmiset ohjataan tavoittelemaan ulkoisia asioita ja tahdonvoimansa avulla puskemaan niitä kohti =stressikierre. Jos tai kun nuo tavoitteet sitten saavutetaankin, niistä koituva onni kestää vain hetken, mutta sisäinen tyhjyys jää. Hän puhuu mm. solumuistoista ja siitä miten iso vaikutus niillä on koko elämämme kannalta. Vaikka haluaisimme olla onnellisia ja vaikkapa taloudellisesti menestyneitä, mutta mikäli alitajunnassamme on vaikkapa uskomus että ”minusta ei ole mihinkään” tai ”tarvitsen enemmän rahaa”, niin todellisuus muodostuu niiden mukaisiksi, halusimmepa tai emme. Loyd jakaa hyvin yksinkertaiset menetelmät, joilla on mahdollista päästä käsiksi syvimpiin toiveisiimme ja muuttaa solumuistojamme resonoimaan paremmin sen kanssa, mitä todellisuudessa olemme. Kiinnostava kirja sekin.

    Alleviivaan tuon kirjojen merkityksen. Ne ruokkivat luovuutta ja antavat uusia tarkastelumahdollisuuksia elämään. Kirjat tarjoavat myös tietynlaisen vapauden tunteen, kunhan niihin ei materiaalisessa mielessä kiinny. Hyvään hetkeen tarvitsee oikeastaan vain hyvän kirjan ja mukavan paikan lukea.

    Lukisin mielelläni nuo mainitsemasi kirjat. Haku onnistuu mistäpäin pk-seutua tahansa. Itsekin pyrin säästämään vain ne asiat, joilla on merkitystä, joten luettuani, laitan kirjat kiertämään. Pyrin säästämään vain sellaisia kirjoja, joihin tiedän palaavani vielä myöhemmin tai joilla on ollut erityisen tärkeä rooli elämässäni.

    1. Täytyykin lisätä listalle tuo mainitsemasi kirja. Ilo ja harmi, että mielenkiintoista luettavaa on niin paljon. Lukemiseen saisi upotettua useammankin elämän.

      En aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota, mutta nyt sattumalta huomasin saman ilmiön lukupaikasta. Jotenkin sillä on suuri vaikutus siihen, että minkälaisessa mielentilassa kirjaa lukee.

      Ehkä kirjoista pitäisikin tehdä kiertolaisia. Olisi hauska nähdä vuosien päästä, että missä kaikkialla ne ovat käyneet.

  12. Hyvä teksti jälleen kerran, hienoa pohdintaa! Älä ota tätä nyt loukkauksena, mutta minusta tuntuu, että yrität jollain jonkun valmiiksi kehittämällä strategialla löytää onnellisuutta.
    Minimalismiin liittyy ajatus tyytymisestä tai tyytyväisyydestä – mutta mitä, jos sitä löytäisi ihan siitä omasta nykytilanteestaan – mitään lisäämättä tai poistamatta?
    Tyytyväisyyden tai tyytymisen tunteen kautta voi löytää pieniä onnen hetkiä yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi kuinka onnellinen on, kun läheinen on vierellä, tai kun lintu laulaa kauniisti. Vaikka et haluaisi saavuttaa materiaa, aistin, että haluat saavuttaa tiedoillasi tai taidoillasi jotain erityistä. Älä unohda tuota puolta itsessäsi, mutta muista vaikutuksesi lähipiirissäsi ja tyydy ikäänkuin siihen maailmaan, jossa elät ja vaikutat. Tämän ajatuksen kautta uskon, että jokainen voi loistaa.

    Voin samaistua aivan täysin tuohon ikäkriisinomaiseen pohdintaan, ettei itsestä tullutkaan mitään erityistä. Mutta ei pidä tosiaan ajatella, että vain kuuluisuudella tai maailmanmullistavilla keksinnöillä ”olisi jotain”. Meistä jokainen vaikuttaa omalla energiallaan maailmaan ja sinunkin vaikutuksesi esim. Suomen mittakaavassa on ihan valtaisa!

    1. Tuo voi olla hyväkin pohdinta. Mutta lienekö kuitenkin tuossa tavaran mielettömässä määrässä ahdistaminen lähinnä se että tavarat lojuu pöydillä, niille ei löydy tilaa laatikoista ja jos ne on laatikoissa sieltä ei löydä mitään, kotonakin on ihmisillä kiire sen takia ettei tavara löydy sieltä mistä sitä etsii ja missä sen pitäisi olla. Itsellänikin lojui työkalut kirjoituspäydällä erilaisten johtojen, tietokoneen, kännyköiden kanssa. Aina kun ne sijoitti johonkin tilanne oli aivan sama.
      Minimalismia on joskus vaikea kuvailla mutta itselläni se on kuin palaisin takaisin raikkaaseen 80 lukuun ilman että tapahtuu taantumista tai asioiden huononemista. Palataan vanhaan uusin ideoin, silloin ei rojuja paljon ollut, ihmiset kävi kylässä, käytiin kalassa, oltiin ulkona, ei ollu kännyköitä, ei ollut aina tietokonettakaan ja jos oli sillä pelattiin ja silti tehtiin muutakin mielekästä, tasapaino. Pöydät oli puhtaat eikä niissä lojunut mitään ylimääräistä. Laatikossa oli vain sen verran tavaraa että sieltä löyty kaikki mitä etsi. Kyllä 80 luku oli hyvää aikaa muutenkin vaikka sillonkin varmasti lama-aikaakin taidettiin viettää. Jäätlöistä sai asterix tikkuja joten jäätelöt oli ainakin aikaansa edellä. Jos mietin mitä miunlla oli silloin niin nykyisin minulla on varmaan kymmenen eri tason tavaraa enemmän kuin silloin. Ok olin pentu, mutta miksi aikuisen pitäisi omistaa rihkamaa enemmän kuin pennun. Nimenomaan aikuisen ei pitäisi, lapselta sen ymmärtää.

    2. En missään nimessä loukkaannu. Ihan varmasti ajatuksissani huomaa täyttä idiotismia, kun sitä pääsee katsomaan ulkopuolisen silmin.

      Haaste on niin yleinen, että varmasti muiden kehittämistä strategioista löytää jotain. Tavallaan olisi tyhmä keksiä pyörä uudelleen. Vaikka kaikki ovat uniikkeja, niin silti voi poimia itselleen sopivia ajatuksia toisten maaimoista.

      Artikkeleissa ehkä korostuvat hieman eri asiat kuin arjessa. Viimeaikoina olen monesti ollut iloinen juuri noista pienistä ja lähellä tapahtuvista asioista. Niistä ei vain niin helposti tule kirjoitettua – ehkä pitäisi.

      En itse tiedä lainkaan mitä haluan saavuttaa tai haluanko. Nyt tyydyyn prosessiin ja annan uteliaisuuden viedä. Enkä nyt tiedä kuinka merkittävä vaikutukseni on, mutta kyllä se tuottaa iloa, kun joku muu löytää ajatuksistani jotain hänelle itselleen sopivaa.

  13. Joo vahvasti vaikuttaa jonkin sortin kriisiltä nyt kun hurahdetaan ja tempoillaan vähän joka suuntaan ja suuntaukseen. Kyllä se normielämä taas pian alkaa maistumaan.

    1. 😀
      Kyllä tuo on ihan normielämää kukaan ei vain hoksaa että aikaisemmin kaikki olivat minimalisteja. Täytyy muistaa että näissä kirjoituksissa lähinnä aisat korostuvat enemmän kuin mitä asia jo normisyvyyksissä on. Kysehän on omista idealistisista taipumuksista tms. eli syvyyttä löytyy yhtä paljon kuin on kirjoittajaa.
      Ainakin omalla kohdallani se tarkoittaa lähinnä ettei hurahda ihan kaikkeen mikä ei oikeasti ole tarpeellista. Se tarkoittaa että’ kun asiat ei toimikaan niin asiat ja tavarat jää lojumaan. Jos asiat ja tavarat ei toimi ja ne jää ljumaan, onko kyse normaalista elämästä?

  14. Kiinnostaisi tuo kirjapaketti. Useampi noista kirjoista kuuluu luettavien listalle, mutta täällä Uudenmaan maaseudun kirjastossa on nihkeä valikoima tämän genren kirjoja. Ja säästeliäänä ihmisenä en osta kirjoja.
    Suomalainen tv-dokkari Tavarataivas on myös hyvä minimalisti-teemaan. Itselleni se poiki useamman vuoden -älä osta mitään- vuoden. Suosittelen !

    1. Kiitos vinkistä! Täytyy yrittää metsästää tuo dokkari jostain.

      Näyttikin olevan saatavilla hintaan 2,99. Eiköhän tuon verran voi investoida kotimaiseen.

  15. P.Ohatta! Allekirjoitan kaiken näin kymmenisen vuotta vanhempana tyyppinä. Kaikista vaikeinta tuntuu olevan samalla aaltopituudella olevien ”omien ihmisten” löytäminen, etenkin vanhemmalla iällä. Jos asuisin pk-seudulla kutsuisin sinut heti oluelle. 🙂

    Kiitos hienosta artikkelista ja blogista yleensäkin joka on ollut yksi omista inspiraation lähteistä.

  16. Ah, tulipa hyvään saumaan tämä artikkeli. Olen nimittäin miettinyt, ett ä olisi hyvä jos elämä mahtuisi alle 10 pahvilaatikkoon. Helmikuussa muuttaessa minä +mini-minä saatiin aikaiseksi noin 50. Mietin, että suurinta osaa en käytä enkä edes tiedä omistavani. Aion siis raivata laatikko kerrallaan (koska suurin osa tavaroista on laatikossa kellarikomerossa) ja myydä/kierrättää/viedä eteenpäin. Olisi ihanaa jos kaikki kaapit ei tursuisi tavaraa.
    Mietin just viikonloppuna että uudet urheiluvaatteet olisi kivat. Kävin läpi koko kaapin —– niitä oli jo älyttömästi, osan olin jo unohtanut. Tähän kaikkeen paskaan tosiaan hukkuu.

    1. Hyvä tavoite ja varmasti palkitsevaa, kun saat valmiiksi.

      Tavarat unohtaa aika nopeasti. Itse pakkasin viimeisiä tavaroita mistä en raaskinut millään luopua muovipussiin. Nyt en muista enää, että missä tuo pussi on tai mitä se sisältää. Mitään en ole silti kaivannut.

      Tsemppiä projektiin!

  17. Tämä palaute tulee nyt siitä vinkkelistä, että luin postauksesi (ja olen aiemminkin lukenut). Toivon siis ettet koe tätä liian internet-kielinatseiluna – postauksesi ovat viihdyttäviä, ja se on pääasia.

    Kirjoittaminen kun on kuitenkin tärkeässä osassa blogin pitämisessä, olisi hyvä päästä tarpeettomista lauserakenteista eroon.

    Esimerkiksi:
    ”Eikä tämä ole ihme, jos miettii, että kuinka monta tuhatta kertaa päivässä mainokset kertovat meille, että mitä meidän kuuluisi tavoitella ja pitää arvossa.”

    Tässä lauseessa on että-sana kahdesti ihan turhaan. Valitettavasti teksti vilisee muita samanlaisia esimerkkejä. Jos otat että-sanasta nyt niskalenkkiotteen ja mietit sen tarpeellisuutta jatkossa, tekstisi soljuu paljon jouhevammin.

    Hyvää kesää!

    1. Suurkiitokset palautteesta! En suinkaan koe, vaan tämä palaute on erittäin tervetullutta. Tiedostan, että kirjoittamisessani on tekemistä aika paljon ennen kuin voidaan puhua hyvästä tekstistä eikä faktoista voi ottaa itseensä. Nyt ”taitoni” nojaa lähinnä Wordin automaattiseen kielentarkistukseen.

      Juuri eilen katselin mahdollisia kursseja syksylle, joista voisi olla apua kirjoittamisessa. Niin kielenhuoltoon, kuin ylipäänsä kirjoittamiseen. Sen verran mielekästä puuhaa, että olisi mukava oppia taitavammaksi.

      Onko lisää hyviä vinkkejä tai ehkä kirjasuosituksia suoraan kirjoittamiseen liittyen? Oma lukeminen tapahtuu pelkästään englanniksi, joten kirjoittamistaito ei tuossa kehity samalla tavalla.

  18. Hyvä kirjoitus, Kiitos siitä. Olen itse pohtinut samaa asiaa ”sustainability” paradigman kautta, eli kuinka toteuttamalla hyvää elämää, kuten sinäkin kuvasit kulutusta ja tavoitteita, voimme saavuttaa tietynlaisen hyvinvoinnin täyttymyksen yksilötasolla. Pohdinta lähtee ylätasolla Aristitelisestä hyve etiikasta ja muuttuu käyyännöllisemmäksi yhteiskunnallisella ja yksilötasolla mm. A. Sen ja Nussbaumin teorioiden avulla. Minä näen, että kuvaamasi asiat ”minimalismissa” voivat ohjata paitsi yksilöä, myös laajemmin sovellettuina yhteiskuntaa kohti kestävämpää tulevaisuutta ja mahdollistaa hyvän elämän useammille.

    Ottaisin mielelläni kirjapakkasi lukuun. Nuo vaikuttavat kaikki mielenkiintoisilta, useampi on pitkällä listallani, mutta olen niistä vain yhden ennestään lukenut.

  19. eilen kierrätyskonttiin meni noin 200l-250l tavaraa. Kyse ei ollut etes minun tavaroista vaan muun porukan joka vihdoin ja viimein sai asiakseen laittaa HAJONNEET elektroniikat ja tarpeettomat ehkä jopa toimivat tarvikkeet kaatopaikalle.

    Samalla tuli ulkoa katseltua vanhan pressun alle. Siellä liki 25 vuotta säilötty puuvene oli jätetty lahoamaan, sillä olikin enää tunnearvoa mutta tarpeetonta tunnearvokin on jos tavara on käyttökelvoton(tässä minimalismi toimii paremmin kuin jos et olisi minimalisti). Mutta tuo vene ei niinkään ole harmillinen esimerkki älyttömyydestä vaan se pressu joka oli reunoiltaan liki maatunut ja muutoin päässyt risaiseksi. Katselin netistä samanlaista niin en tunnin sisään löytänyt vastaavia myytäviä joten se on hyvinkin laadukas tuote kuten pressusta saa huomata. Joten halpoistuotteiden hintojen perusteella pressun hinta olisi tänäänkin kaupassa vähintään 300€. Jos sen olisi aikoinaan viikannut ja pistänyt varastoon olisi se täysin käyttökelpoinen tuote. Veneen olisi voinut lahjoittaa juhanuskokkoon ja saanut itsekkin viettää mieleenpainuvan juhannuksen. Ja näitähän esimerkkejä varmasti löytyy kaikilta ja ainakin luulisin että niiltä jotka epäilevät minimalismin voimaa ja jos heiltä ei löydy esimerkkiä niin liekö he tiedostamattaan minimalisteja.

  20. Hyviä ajatuksia. Mielestäni tietynlainen minimalismi tekee myös hallaa. Erityisesti maapallollemme, josta jokaisen tulisi olla huolissaan. Silloin kun minimalismi tarkoittaa asioista luopumista, jotka sinun on korvattava jollain muulla. Esimerkiksi laatikollinen rikkinäisiä sukkia voi korvata täysin puhdistusliinat ja rätit, joita muuten ostaisit. Tyhjä maapähkinävoipurkki voi korvata pakasterasian. Tavaroista on tullut roskaa, joka on todella huolestuttavaa. Mielestäni minimalismin tulisi ensisijaisesti lähteä alkupäästä. Älä osta. Jos ostat niin osta ympäristön kannalta mahdollisimman hyvä vaihtoehto mielellään käytettynä. Osta elintarvikkeita, joita ei ole pakattu. Itse olen yrittänyt luopua pakatuista elintarvikkeista. Maitotuotteita ei oikein ole juustoa lukuunottamatta tarjolla ilman pakkausta, mutta luopumalla puolivalmisteista ja valmisruuista pakkausjätteen määrä on puolittunut. On mukava huomata miten kierrätysastiat täyttyvät puolta hitaammin mitä aiemmin.

  21. Kiitos Pohatta blogista ja hyvistä, pohdiskelevista teksteistä. Erotut ehdottomasti eduksesi kyvylläsi käsitellä ns. isoa kuvaa sijoitus- ja säästöaiheissa. Myös yhden pointin ympärille turvotetut tekstit loistavat poissaolollaan.

    Tässä perusteluni kirjapakettiin. Olen aina ollut visuaalinen oppija. Aiemmin tämä on näyttäytynyt lähinnä siinä, että olen oppimismenetelmänä vältellyt kuuntelemista (esim. podcastit tuottavat turhautumista vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava) ja painottanut vahvasti tekstejä. Viime vuosien aikana olen kuitenkin alkanut hämmästellä sitä eroa, mikä minulla on hahmotuksessa ja muistamisessa kirja/paperi vs. puhelimesta/ läppäriltä luetut jutut. Paperin hypistely, sivujen kääntely jne. ovat yllättävän suuri komponentti oppimisessa, ainakin osalla ihmisistä. Lukeminen on nopeampaa, lisäksi kausaliteettien käsittäminen ja asioiden sijoittaminen aikajanalle sujuu paremmin paperilta lukeneilla vs ruudulta (vaikka ruutu olisi silmille miellyttävä Kindle).

    Asiaa on tutkittu 80-luvulta lähtien jonkin verran ja aiheesta löytyy paljon luettavaa. Yksittäisissä tutkimuksissa on tutkittu yleensä yhtä kapeaa näkökulmaa, joten tässä mielestäni oikein hyvä Scientific Americanin (vastannee Suomen Tiede-lehteä) artikkeli, joka koostaa hyvin pointit aiheesta: https://www.scientificamerican.com/article/reading-paper-screens/

    Summa summarum, fyysiset opukset ovat ehdottomasti mun juttu! Laittaisin myös kirjat lukemisen jälkeen jakoon sijoittamis-/säästämismielisille ystävilleni, kuten varmaan moni muukin tekisi. Haku PK-seudulta onnistuu!

  22. Minä olen suht tyytyväinen omaan tavaranmäärään. Tekstissä ei otettu mitään kantaa parisuhteeseen ja siihen että jos asuu jonkun kanssa niin ei voi vain itse päättää paljon teillä on tavaraa. Siispä kompromisseja on tehtävä välillä puolison kanssa uuden tavaran hankkimisesta, enhän minä halua olla aina se joka sanoo että ei nyt saa ostaa mitään uutta 🙂

  23. Olen parhaillaan lukemassa kirjaa nimeltä Happiness by design (Paul Dolan), joka on tähän asti kolahdellut. Pahoittelut kielisotkusta, en ala kääntämään ettei viesti muutu 🙂

    Sen mukaan onni koostuu kahdesta komponentista, jotka ovat pleasure & purpose ja elämässä tarvitaan molempia. Pelkkä pleasure on hedonismiä ja pelkkä purpose tiukkapipoista. Pointti on se, että molempia tarvitaan, ja elämässä eteen tulevat asiat saattavat lisätä molempia tai vain toista, mutta ovat silti merkityksellisiä. Esim. itselleni kurantti aihe eli lapsen saaminen; elämän pleasure ei yleensä lisäänny, koska lasten mukana tulee kaikkea kuraakin, mutta purpose kasvaa, koska koemme lapsen kasvattamisen mielekkäänä ja palkitsevana.

    Onnellinen elämä koostuu pääasiassa siitä, että elämme mielekästä arkea, jossa p ja p ovat tasapainossa. Nimen omaan siis päivittäisten arjen asioiden kokeminen lisää todellista onnellisuuden tunnetta, ei mikään iso kuva tai konsepti. Eli vaikka olisit unelmafirmassasi töissä, mutta arkinen työ on kuraa, ei aidosti ole onnellinen työssäsi, vaikka saatat niin luulla kertoessasi, kuinka sulla on hyvä työpaikka. Ja vaikka olisi kuinka rahaa ja vapautta, mutta arki ei tunnu hyvältä, et ole onnellinen. Tavallaan ihan perussettiä, mutta kirja selittää sen tosi vakuuttavasti. Onni siis syntyy arjen asioista – ei esim. kerran vuoteen tehtävästä lomamatkasta.

    Lukusuositus siis tästä.

    Toinen asia, mihin kannattaa tutustua, on meditaatio. En mene teoriaan, jonka google osaa kertoa paremmin, mutta suosittelen kokeilemaan. Vaikkapa 2 kk ajan 15min päivässä. Paras löytämäni meditaatioappsi on nimeltään Calm. 7pv ilmainen ja vuosi 40e luokkaa. Itselläni se on tuonut kiireiseen perheenäidin elämään tasapainoa, rauhaa ja parempaa läsnäoloa arjessa. Pieni vaiva kokeilla, jo uteliaisuudesta 🙂

    Kiitos kovasti kirjoituksestasi! Sain taas potkua omalle tavaranraivausprojektilleni.

  24. Tervehdys P.Ohatta,

    Hyvä kirjoitus. Hienoa että löysit Joshuan ja Ryanin ”evankeliumin”. Itse löysin kyseiset herrat jo hyvissä ajoin heidän minimalismin alkutaipaleella onnen kantamoisen kautta – siitä asti on tullut luettua heidän esseitään, kuunneltua podcastejä, katsottua tietenkin dokumentti, oltua heihin yhteydessä jne jne.

    En itse ole vielä minimalisti enkä kenties koskaan tule olemaankaan, mutta parastahan heidän sanomassaan (ja kenen vain muunkin) on se että sinä itse voit valita mikä siinä antaa sinulle oikeasti arvoa. Kyseiset herrat ovat antaneet minulle erittäin paljon, mutta tunnen silti kulkevani omaa polkuani.

    Ehkä parasta kuitenkin tuollaisessa herättävässä konseptissa on se miten se voi muuttaa maailmaasi parempaan päin ja antaa merkitystä pelkän säästämisen ja sijoittamisen sijaan – toivottavasti sinulle on näin käymässä, jos niin vain haluat.

    Itselleni parasta koko minimalismissa á la Ryan & Joshua on se että olen ruvennut ajattelemaan paljon enemmän muita sen jälkeen kun tein ns. elämäni puhdistuksen – sen sijaan että ennen olin hyvinkin itsekäs (olen toki sitä vieläkin, mutta vähemmän). Erittäin mukavana bonuksena tapasin vuosia sitten naisen joka ihastui minuun juuri tuona aikana kun minimalismi alkoi näytellä osaa elämässäni. En minimalismia ikinä hänelle tyrkyttänyt mutta hän aisti minussa omien sanojensa mukaan ”jonkinlaista hyvän ihmisen potentiaalia” ja tänä päivänä olemmekin jo onnellisesti naimisissa. Elämme normaalia elämää mutta säästäväisesti ja harmoniassa itsemme ja ympäristömme kanssa. Toivottavasti sinullekin osuu vastaavanlainen kohtalotoveri tällä polulla, jos niin vain siis tahdot. 🙂

    Tsemppiä ja hyvää jatkoa, kuulemme sinusta mielellämme lisää.

    P.S. tykkään myös lukea, Kindlellä juuri menossa kyseinen The Subtle Art of Not Giving a F*ck – eli kirjapakettisi kiinnostaa, lukemisen jälkeen tietenkin luovuttaisin ne eteenpäin seuraavalle kiinnostuneelle.

  25. Kiitoksia ajatuksia herättävästä tekstistäsi!

    ”Itselleni ahdistavimpia tilanteita ovat erilaiset verkostoitumistilanteet. Tämä on aika yllättävää, koska voin puhua luontevasti suurellekin yleisölle ja nauttia tilanteesta. Mutta kun olen muurahaisena vertaisteni joukossa, en uskalla sanoa sanaakaan. Yhden ihmisen kanssa kommunikoin helposti, mutta kaksi alkaa olla jo rajalla”

    Olen paininut samojen ongelmien kanssa ja kokemukseni perusteella tiedän, että tämän sortin sosiaalisten tilanteiden ahdistus heijastuu herkästi hyvinvointiin muillakin elämän osa-alueilla.

    Muutama vinkki, jotka ovat auttaneet itseäni kehittymään:

    – Olen hyväksynyt sen, että en saa välttämättä uudessa porukassa sanotuksi sanaakaan ja lakannut ruoskimasta itseäni tästä ominaisuudestani. Jos ei kykene osallistumaan keskusteluun, niin koitan silti hymyillä, nyökyttellä ja välittää muuta myötätuntoa ja kuuntelevuutta osoittavaa non-verbaalista viestintää, jotta olen jonkinlaisessa kontaktissa ihmisten kanssa. Jos tapaan samoja ihmisiä säännöllisesti, olen huomannut, että noin kuukauden tai parin kuluttua pystyn avautumaan ja olemaan täysin oma itseni. Siispä tiedostan sen, että ensimmäiset 4-8 tapaamiskertaa uuden ihmisryhmän kanssa voivat mennä niin, etten puhu juuri mitään, mutta en tästä ominaisuudestani kiusaa enää itseäni.
    – Koitan olla arvioimatta muiden ihmisten ”sopivuutta itselleni” ennen kun olen tutustunut paremmin. Joskus aikaisemmin tunsin tilanteessa kuin tilanteessa suurta ulkopuolisuuden tunnetta ja tuntui, etten löydä mistään samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä. Sittemmin olen huomannut, että satunnainen keskustelu ihan eri elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa voi tuottaa kiinnostavia ideoita ja ajatuksia, ja jokaisella meillä on se oma elämänkokemuksemme jaettavanamme, kun vaan osaisimme sen toisillemme jakaa. Ensi vaikutelman perusteella on usein hankala arvioida, kenestä tulee omassa elämässä merkityksellinen ja kenestä ei, joten todellinen tutustuminen vaatii kärsivällisyyttä ja useita tapaamiskertoja. Silti ei kannata väheksyä niitä yksittäisiäkään kertoja – koskaan ei tiedä, missä törmää samaan henkilöön uudelleen ja mihin tapaaminen johtaa.
    – Mietin etukäteen keskustelunavauksia, esim. ympäristöstä, päivän uutisista, tms. Olen huono keksimään näitä lennosta ja usein pystyn paremmin keskustelemaan, jos avaan itse aiheen.
    – Yritän haastaa itseäni osallistumalla tapahtumiin mukavuusalueeni ulkopuolella. Erityisesti uudet harrastukset ja saman mielenkiinnonkohteen ympärille syntyneet nettitapaamiset ovat luoneet uusia ihmissuhteita
    – Syön Propral -nimistä lääkettä 10mg, jos tiedän, että edessä on itselleni sosiaalisesti haastava tilanne (esim. julkinen esiintyminen tai juurikin tuollainen verkostoitumistilaisuus). Propral poistaa jännittämisen fyysiset oireet (vähentää hikoilua, käsien vapinaa, laskee sykettä, jne.) ja pääni pysyy paremmin kasassa, kun tiedän, että ääneni ei värise tai käteni tärise puhuessani muille ihmisille
    – Olen havainnut, että keskustellessani uusien ihmisten kanssa mieleen tulee helposti faktapohjaisia kysymyksiä tunnepohjaisten kysymysten sijaan. Esim. henkilö kertoo maailmanympärimatkastaan. Kysyn, ”monessako maassa kävit” ja ”mikä oli lentoreittisi” sen sijaan, että kysyisin, ”miltä tuntui”, vaikka tunnepohjainen kysymys saattaisi tuottaa paljon mielenkiintoisemman keskustelun, kun pelkkä mekaaninen luettelo eri matkakohteista. Tämän tiedostettuani olen koittanut välttää pelkkiä faktapohjaisia kysymyksiä.
    – Kirjasuosituksia sinulle onkin sadellut jo kosolti, mutta tässä vielä pari. Susan Cainin Quiet: The Power of Introverts in a World that Can’t Stop Talking opetti itseni aikoinaan olemaan sinut introverttiyteni kanssa ja kokemaan itseni arvokkaaksi, vaikka välillä melko tylsä ja hiljainen tyyppi olenkin. Lisäksi Karla Niemisen kirja: https://www.olethyvatyyppi.fi/ on kehittänyt onnettomia ihmissuhdetaitojani.

    Mukavaa kesän jatkoa!

  26. Kiitos jälleen hyvästä pohdinnasta. Monesti olen jäännyt lukkoon vastausteni kanssa. Viimeksi pitkää pohdintaa tuotti tavoitteiden asettamiseen liittyvä kirjoitus. Jäi vastaamatta.

    Mitä tuohon onnellisuuden rahamäärään tulee, niin summa ei ole heti määriteltävissä. Kuitenkin monissa tätä filosofiaa sivuavissa kirjoituksissa on annettu suuntaviivat sen laskemiseen. Pikemminkin vapauden saaminen on juuri tuo kuuluisa taloudellinen riippumattomuus. Eli passiiviset lähteet kattavat menot. Mielestäni tuo ei ole ihan riittävä määrä, vaan viljelijän tavoin passiivituloilla pitäisi vielä pystyä ruokkimaan sitä. Eli varautuminen ns. katovuoteen. Nyt saadun perusteella P.Ohatta on ehkä astumassa tähän miinaan. Olen itselleni huvittuneena laskenut että onko vapautta se, että passivitulot kattavat juuri sen että katto pysyy pään päällä ja päivät pitää viettä sikiöasennossa tumppua imien. Minimaaliseen ruokaan on juuri ja juuri varaa. Miten sitten edetään kun on asunnon remontin aika?

    Valitettavaa nykyään on juuri tuon paskakasan kuninkuuteen hätistäminen. Jälleen syksyn tullen moni muuttaa jälleen omilleen koulutuksen perässä. Tällöin on hyvä oppia minimaalisuuteen. Eli niitä tavaroita ei kannata ostaa joita haluaa. Korkeintaan niitä mitä tarvitsee. Mielellään vaan ne joita ilman ei tule toimeen. Miksi sitten moni hamstraa uusia tavaroita? Oma kokemus on osoittanut sen että uusi tulee ostettua, koska sen halvalla ja on olevinaan parempi kuin vanha. Tähän kierteeseen taas joutuu siitä että aluksi ei anna itselleen lupaa ostaa yhtä oikeasti hyvää vaan yrittää keplotella senttihallien rimpuloilla.

    Tiedustelit vielä tuosta lainajutusta. Itse maksoin muutama vuosi sitten kesälomani aikana asuntolainan pois. Loman jälkeen esimies ihmetteli olemukseni muutosta. Mainitsin asiasta ja lisäsin että jatkuvat yt:t hieman puski ratkaisua tuohon suuntaan. Kohdallasi tilanne on tiettävästi toinen. Osinkolinko hyrrää jo sen verran että tuo velvoite tulee hoidettua. Jos tuota linkoa ei olisi, niin vaikutuksen pääpiirteitä voisit fiilistellä siitä tekstistä, kun luovuit sijoitusasunnoistasi. Yksi velvoite vähemmän ja yksi kuukausittainen kulurivi tiliotteella vähemmän. Toisaalta tuo peliliike voi pudottaa sitten pankin kultapossukerhojäsenyyden pois.

  27. Kylläpäs tästä sai ajattelemisen aihetta. Juuri tänään pankki myönsi meille alustavasti 200k lainan. Sattuipa sopivasti. Olen sen jälkeen tässä salaa ahdistellut että millä rahoilla lyhennän lainaa, ja kauanko se tulee kestämään. Jos kaikki rahat menee lainan lyhentämiseen, niin millä rahoilla parannan elämänlaatuani ostamalla tavaroita joita on kiva esitellä köyhille. Kärjistin vähän, mutta kyllä olen miettinyt että pystynkä ikinä jättäytymään pois työelämästä ja ostamaan kalliita tavaroita samaan aikaan. Minulla on jopa excelissä lista asioista joita aion ostaa joskus, kun pääomatuloja on riittävästi.

    Sain tästä kirjoituksesta paljon uusia näkökulmia. Pelkkä lukeminen sai aikaan pienen mielenrauhan. Uskon että tästä jalostuu vielä jotain, joka tulee helpottamaan myös omaa elämääni tulevaisuudessa. Kiitos!

    Ps. Ympäristön ekologisuuden ajatteleminen on hyve, joka minun mielestäni kertoo paljon ihmisestä. Ei se tarkoita että täytyy olla täysi viherhippi, mutta jokainen pystyy pienillä ja helpoilla teoilla pienentämään ekologista jalanjälkeään.

  28. Kiitos tästäkin postauksesta ja lukuisista muistakin.

    Olet opettanut minulle nuorelle opiskelijalle todella paljon blogissasi elämäntyylistä mitä itse olen paljon tavoitellut, en vielä paljon toteuttanut. Kiitos näistä ja toivon, että jatkat pitkään blogin parissa.

    Toivotan hyvää kesän jatkoa täältä koivun alta!

  29. Hieno kirjoitus ja kommentoin tähän. Pointti 4 on juurikin alue minne moni ei uskaltaudu. Nekin ketkä uskaltautuvat tulevat ensin hieman hulluiksi 😉 voipi hieman liikaa analysoida, mutta eiköhän sekin siinä itsetuntemuksen kasvaessa tasotu 🙂 Hyvällä matkalla pohdinnoissa olet ja sinkkuna vielä voi elää sopivan itsekkäästi juuri näiden omien onnellisuutta lisäävien asioiden kanssa. Perheellisenä sitä joutuu usein sietämään asioita mitä ei omaan elämään muutoin olisi halunnut. Kriisit on hienoja!

  30. Vitsit. Jotenkin on tullu ennenkin sellainen fiilis, et ois hauska päästä haastelemaan kasvotusten – ja taas tämänkin artikkelin jälkeen sama fiilis. Ei mistään ja kaikesta. Mutta kun eihän sellasta voi vaan ehdottaa. Höh.

    No jos vaikka sitten niitä kirjoja. Paitsi että niitä taitaa olla liikaa ja aikaa lukea liian vähän. Koska tässäkin noudatin suositusta ja luin kahdessa erässä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.