Ruokaostoksilla

Ensin alkuun on tunnustettava, että olen maailman surkein ruokakaupassa kävijä. Teen heräteostoksia enkä juuri suunnittele mitä ostan ja lopulta koriin päätyy kaikenlaista turhaa ja ravintoarvot jäävät hyvin vähäisiksi. Näin ainakin ennen.

Onni onnettomuudessa on ollut se, että käyn kaupassa melko harvoin ja vaikka korissa on turhaa tavaraa, on tavaraa kokonaisuudessaan melko vähän.

Olen kuitenkin pyrkinyt kehittymään niin ruuanlaitossa kuin sen ostamisessakin kun huomasin miten surkeita sapuskani ovat. Tosin rahaakin meni alle 3 euroa päivässä. Jatkossa tarkoitus on käyttää ruokaan enemmän rahaa, mutta fiksusti. Laadukasta ruokaa kohtuullisella hinnalla. Huolimatta viimeaikaisesta ruokasodasta osoite on yhä useimmiten Lidl.

Mikä sitten auttaa hillitsemään impulsseja kaupassa? Tähän on oikeastaan vain yksi vastaus – kauppalista. Toki vanhat kikat kuten maha täynnä ostoksille lähteminen auttavat, mutta lista on kuningas.

Ruokakaupassa käymisessä on kolme kultaista sääntöä:

  1. Tee lista ostettavista tavaroista
  2. Älä unohda listaa kotiin
  3. Älä osta mitään listan ulkopuolelta

Entisenä post it -lappu addiktina mietin usein, että on pakko olla parempi tapa pitää ostoslistaa. Paperinen lista unohtuu usein kotiin ja toisaalta jos paperi on mukana, niin kynää ei missään nimessä ole. Vaikka olisi niin silti lopputuloksena on usein suttuinen sekamelska.

Oma valintani ostoslistan pitämiseen on Evernote. Sovelluksen ilmaisversio on täysin riittävä omaan käyttöön ja se toimii jokaisella laitteella. Näin ollen kauppalista on aina mukana, kun kännykkä on mukana – käytännössä siis aina.

Erityisen hyvän kauppalistan sovelluksesta tekee se, että muistiinpanoja voi jakaa. Näin sekä minä että avopuolisoni voimme käyttää yhtä listaa kun käymme yhdessä kaupassa ja tiedämme mitkä tuotteet toinen on jo hakenut.

Tähän mennessä vain kerran kauppalistan yhtäaikainen muokkaaminen on aiheuttanut synkronointiongelmia, joten toimintavarmuuskin on melko hyvä.

Käytän ohjelmaa paljon muuhunkin muistiinpanojen tekemiseen ja se toimii oikein loistavasti myös to do -käytössä. Suosittelen kokeilemaan! Lataa tästä.

Älä stressaa, elämässä ei ole tarkoitusta

Viimeinkin kirjaston kyttyräselkä kuljetti luettavakseni Pasi Havian, Ville Lappalaisen ja Antti Rinta-Lopin kirjan Erilainen Ote Omaan Talouteen – Vapaus, Onni ja Hyvä Elämä. 

Taloudellisen riippumattomuuden nimissä en tätä tietenkään voinut ostaa, vaan jouduin kärsivällisesti odottamaan vuoroani.

KTR:n ja Saiturin blogit läpi kahlanneelle kirja ei tarjoa juurikaan uutta tietoa, mutta sitäkin enemmän arvokkaita muistutuksia. Ainakin minulle kirja toi valtavan määrän motivaatiota omaan säästämiseen ja sijoittamiseen.

Kirjan ovat jo arvostelleet esimerkiksi Kinski ja Osinkosijoittaja.

Lukukokemuksesta innostuneena päätin tehdä kirjasta kaksi itselleni tärkeätä, mutta täysin toisistaan poikkeavaa poimintaa.

1) Elämässä ei ole mitään ”suurempaa tarkoitusta”

Kauan ennen eläketavoitettani ja tämän blogin syntyä olin ajatellut kulkevani perinteistä polkua: opiskelu – ikuiselta tuntuva työura – eläke ja siinä rinnalla vuokra-asunto – omistusasunto – isompi omistusasunto – megalomaaninen laina. Ihan vain siksi, koska näinhän kuuluu tehdä.

Ajatus siitä, että elämässä ei ole mitään suurempaa tarkoitusta, on erittäin kiehtova. Voit tehdä mitä vain, mikä tekee sinut onnelliseksi. Neuvon noudattaminen lyhyellä tähtäimellä pitäisi olla melko vaivatonta.

Sen sijaan ajatuksen syvempi olemus edellyttää hiukan ajatustyötä. En halua, että yhteiskunnan kirjoittamattomat säännöt rajoittavat tekemisiäni, joten halun ja onnen pitäisi löytyä jostain syvemmältä, kuin siitä mihin minut on nuorena aivopesty. Omalla kohdallani perinteisen työuran välttämisestä tulee toivottavasti ensimmäinen esimerkki poikkeavasta ajattelusta. Mikä kaikki olisikaan mahdollista huomaamalla ne kaavat, joihin kangistun päivittäin?

2) Oman talouden stressitesti

Oman talouden stressiluku kertoo, kuinka pitkään nykyinen varallisuutesi riittää elämiseen ilman tuloja. Laskukaava on yksinkertainen: nettovarallisuutesi jaetaan keskimääräisellä kuukausittaisella kulutuksella (vain pakolliset menot) ja vastaukseksi saadaan aika, jonka pystyt elämään ilman tuloja (kk).

Esimerkiksi 10 000 euron nettovarallisuudella ja 833,33 euron kuukausittaisella kulutuksella vastaus olisi 12 kk eli esimerkin henkilö pystyisi elämään yhden vuoden ilman tuloja.

Yksinkertainen, mutta tehokas luku. Otan sen ehdottomasti käyttöön seuratessani eläkkeelle siirtymiseni edistymistä. Eläkkeelle siirtymisessä ei pitäisi olla mitään epäselvää, kun stressiluku ylittää oletettavasti jäljellä olevien elinvuosien määrän. Lyhemmällä tähtäimellä se antaa oikean perspektiivin siihen, kuinka kiire on löytää uusi tulonlähde, jos nykyiset ehtyvät.

Kirjasta löytyy asiaa paljon muustakin, mutta juuri nämä seikat kolahtivat minulle. Ehkä sinä löydät kirjasta jotain ihan muuta.

Kyseessä on joka tapauksessa lukemisen arvoinen teos ja kirjaa on helppo suositella ihan jokaiselle.

Saiturin comeback

En tiedä missä todellisuudessa olen aikaisemmin elänyt, mutta syystä tai toisesta, olen jäänyt paitsi Saiturin mainiosta blogista. Saiturilla on blogin puolesta ollut hiljaisempi ajanjakso menossa, mutta jatkossa postauksia on tulossa noin kerran viikossa.

Ensin tarkoitukseni oli vain hieman vilkaista blogia, mutta pian huomasin suorastaan ahmivani kirjoituksia yksi toisensa perään. Poimin blogista mielestäni neljä parasta postausta ja ne ovat alla maustettuna omilla kommenteillani:

10 tapaa, joilla kauppa sinua harhauttaa kertoo nimensä mukaisesti siitä miten kaupat saavat kuluttajat ostamaan enemmän tuotteitaan. Postaus käsittelee paljon ihmismieltä ja sen toimintaa. Kun ymmärtää oman mielensä funktiot, pystyy paremmin vastustamaan päivittäin kohdattavia kiusauksia.

Paljonko oikeasti maksat veroja? Todella paljon enemmän, kuin mitä verokortin ennakonpidätys antaa ymmärtää. Pääosin pidän Suomea vallan mainiona paikkana elää. Valtio- ja kunnallishallintomme rakenteet eivät silti toimi niin tehokkaasti kuin olisi mahdollista. Julkishallinnollisten menojen osuus bruttokansantuotteesta on kohtuuttoman suuri. Esimerkiksi uusin Talouselämä (3/2014) käsittelee aihetta ja pohtii onko vika pöhöttyneessä julkishallinnossa vai yksityisen puolen tehottomuudessa. Onneksi voimme lohduttautua sillä, että monilla valtioilla menee vielä huonommin.

Työttömyyskassoja kilpailuttamassa Ei kannata maksaa turhasta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että työttömyyskassoista voi valita edullisimman. Tällä hetkellä olen itse väliinputoaja, koska maksan YEL:iä, mutta en täytä yrittäjien eläkekassan vaatimuksia. En myöskään voi kuulua palkansaajan työttömyyskassaan, koska olen YEL-velvollinen.

Oletko pelkkä säästönäpertelijä? AUTS! Tämä postaus kolahti omaan nilkkaan niin, että vieläkin kolottaa. Mainittakoon esimerkkinä viimeisin säästöhaasteni, joka on täysin turhaa säästönäpertelyä. Haasteeni kertoo juuri siitä, miten lisäämällä 80 % vaivannäkemistä, voi saavuttaa viimeisen 20 % hyödyn (tai itseasiassa paljon vähemmän).

Säästönäpertely on oiva itsetutkiskelun paikka minulle, ehkäpä sinäkin löydät itsellesi jotain arvokasta Saiturin aarrearkusta.

Edit. RIP, Saituri blogi 4 / 2017. Menetys on suuri, mutta on vain selvittävä ilman.

Pyhien piinaksi

Käytössäni oli hieman ylimääräistä aikaa ja blogien lueskeluksihan se meni. Tämä oli tällä kertaa pelkästään positiivinen asia, koska mitään muuta hommaa ei ollut rästissä ja päädyin erittäin mainiolle blogille.

Se ei varmaan tule yllätyksenä, että blogi käsittelee mieliaiheitani; rahaa, sijoittamista ja aikaistettua eläkettä. Pitkästä aikaa tuli kahlattua kokonainen blogi kerralla alusta loppuun.

Renewable Wealth

Oikeastaan syy miksi otin blogin esille ovat indeksirahastot. Itse on olen ollut vahvasti indeksirahastoihin sijoittamisen puolesta, mutta kyseisellä blogilla oli kolme mielenkiintoista artikkelia, joissa oli vastakkainen näkemys asiaan.

Confessions of an Index Investing Skeptic: Part 1

Artikkelista pääsee navigoimaan kahteen seuraavaan samaa aihetta käsittelevään postaukseen. Jos joku innostuu blogista yhtä paljon kuin minä, niin kannattaa aloittaa ensimmäisestä postauksesta ja samaan tyyliin artikkeleiden lopussa olevista linkeistä navigoida blogi läpi, koska läheskään kaikkia postauksia ei ole arkistossa.

Mukavia lukuhetkiä joulun pyhille!