P.Ohatta pähkinänkuoressa

Pohatta-pähkinänkuoressa

Pohatta-pähkinänkuoressaEnsimmäiseksi haluan toivottaa kaikki uudet lukijat tervetulleiksi. Koska uusia kasvoja on paljon, on ehkä hyvä tarkastella mistä oikein on kysymys. On aika oksentaa koko P.Ohatta yhteen ja samaan artikkeliin. Toivottavasti saat tämän avulla nopeasti juonesta kiinni.

Ehkä toistan itseäni jo liikaa, mutta ainoa asia mitä pyydän on se, että luet ensin ja päätät vasta sitten mitä mieltä olet. Asioita voi ajatella monelta kantilta, ehkäpä avoimin mielin opit jotain uutta ja heräät ajattelemaan omaa talouttasi.

Olen jokaisen kysymyksen loppuun antanut kaksi vaihtoehtoista ajatusta. Voit valita niistä mieleisesi tai sitten luoda kokonaan oman mielipiteen.

Onko tämä koko P.Ohatta ja eläkkeelle 35-vuotiaana ihan täyttä paskaa?

On luonnollista ajatella, että kyse olisi jostain mahdottomasta. Ehkä haluat kieltää koko asian, koska se on helpoin vaihtoehto. Jos kyse on mahdottomasta, ei sille tarvitse uhrata ajatuksia ja pääset itse helpommalla.

En ole tätä keksinyt vaan yksinkertaisesti kopioinut idean. Monet ovat jääneet todella aikaisin eläkkeelle. On erittäin vaikeata väittää sellaista mahdottomaksi, mikä on jo tehty. Kuten sanoin, tutustukaa ja päättäkää sitten. Ja tutustukaa myös muihin blogeihin sivun oikeassa laidassa. En pahastu, jos sen jälkeen pidätte tätä täytenä kusetuksena. Valitettavasti siinä tapauksessa joudumme jättämään hyvästit toisillemme.

1. Ajatus on mahdoton ja kiistän kaiken siihen liittyvän. Hyväksyn sen että on normaalia pistää kaikki rahat haisemaan enkä kyseenalaista nykyistä normia. Samalla ymmärrän, että oma talouteni tuskin tulee koskaan kehittymään minnekään.
2. Ehkäpä tässä on joku juoni, joka selviää tutustumalla. Pakkohan tässä joku totuus on olla, jos se on kerran jo tehty useampaan kertaan.

Mistä blogi on saanut alkunsa ja mistä kaikki on lähtenyt liikkeelle?

Olen aina ollut säästeliäs ja ennen blogia pidin muutaman prosentin säästämistä normina. Kukaan ei koskaan kertonut, että voisin säästää enemmänkin. Vuonna 2013 eksyin Amerikkalaisen Mr Money Musctachen blogiin. Silloin heräsin itse.

Ensin halusin tulla rikkaaksi – kuka nyt ei nuorena rikkauksista haaveilisi? Nopeasti ymmärsin, että kyse on paljon muustakin kuin rahasta. En tiennyt mitä halusin ”isona” tehdä, mutta tiesin, että en viihtynyt kovin hyvin silloisessa päivätyössäni. En todellakaan voinut kuvitella tekeväni samaa lopun elämääni. Ajattelin, että karsin elämästäni ne asiat, jotka tekevät minut onnettomaksi. Onnettomuuden tunteet poistamalla kuvittelin löytäväni onnellisuuden.

Tällä hetkellä ajattelen, että elämä ei voi olla pelkkää onnettomuutta aiheuttavien asioiden poistamista. Pitää tehdä niitä asioita mistä nauttii. Haluan valita omat polkuni ja tehdä sitä, minkä itse koen tuovan lisää sisältöä omaan elämääni.

1. Ajatukset ovat täysin järjettömiä ja haluan jatkaa tuhlaamista. Ymmärrän, että tuhlaamalla kaiken jätän kohtaloni muiden käsiin ja uskon siihen, että Oy Suomi Ab kustantaa eläkkeeni.
2. Ajatus alkaa olemaan selkeä. Tuotahan minäkin haluan. Nyt alkaa kiinnostamaan, että miten tämä tehdään käytännössä?

Mikä on eläke?

Eläke sanana aiheuttaa ristiriitaisia mielipiteitä. Se on kuitenkin oma lempisanani. Toiset puhuvat taloudellisesta riippumattomuudesta eli tilasta, jossa sijoitusten tuotot riittävät kattamaan elinkustannukset. Näin työn tekemisestä tulee vapaaehtoista. Kyse on siis valinnan vapaudesta vailla taloudellisia murheita.

Eläke ei suinkaan tarkoita sitä, että istuisin päivät pitkät perseelläni palmujen alla. Olen sen verran aktiivinen ihminen, että en kovin kauaa pysy paikoillani. Toki voin istuskella palmujen alla, jos siltä tuntuu. Yhtälailla voin käydä töissä ja ansaita edelleen palkkaa. Siinä on kuitenkin suuri ero, teenkö sen vapaaehtoisesti vai pakon alla. Eikö eläkkeellä kuulu tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa tehdä?

1. Eläke on eläke ja silloin istutaan tiivisti oman tarakan päällä. En ole koskaan ajatellut, että kyllä minä sitten eläkkeellä teen…
2. Niin olet oikeassa. Kai eläkkeellä kuulu tehdä juuri sitä mitä itse haluaa. Anna nyt jos se käytännön esimerkki.

Mutta miten ihmeessä tämä eläke voi olla mahdollinen?

Olen rakastunut tähän yhteen ja samaan yksinkertaistettuun esimerkkiin:

Jos säästää vuodessa 50 % tuloistaan, saa säästöön yhden vuoden menoja vastaavan eläkekassan. Kun samaa toimintaa jatkaa 10 vuoden ajan, saa kassan kasvatettua kymmenkertaiseksi eli säästössä on yhteensä 10 vuotta. Jos tämän kassan sijoittaa ja saa sijoitukselle 10 % tuoton, tuottaa kassa joka vuosi yhden vuoden menojen verran – ja voilà, enempää ei ihminen vuodessa tarvitse.

Todellisuudessa luvut eivät ole ihan näin selkeät, tuskin pääsen 10 % tuottoon ja verot täytyy huomioida, mutta toisaalta säästää voi enemmän kuin 50 %. Oma säästöprosenttini pyörii tällä hetkellä 70 tienoilla. Tarkemmat luvut taloudestani voit tsekata kuukausikatsauksista ja laskemisessa voit käyttää apuna sijoitussuunnitelmaani.

1. Ei ei ei… ei se noin voi mennä. Sijoittamisessa vain häviää kaikki rahansa. Ja vaikka ei häviäisi, niin 10 % tuottoon ei kyllä pääse millään.
2. Aa… homma selkenee. Huomasin, että kyse on yksinkertaistetusta esimerkistä, mutta ymmärrän sen taustalla olevan periaatteen. Pitäisiköhän tarkistaa vaikka muutama tutkimus siitä, miten osakesijoitusten arvot ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä.

Okei, tunnusta jo, että olet varmasti perinyt rahasi ja nyt huutelet sen suojista mitä huvittaa?

No tunnustan! Vaikka sitäkään ei saisi Suomessa sanoa ääneen, että on saanut taloudellista tukea. Perinteisen häpeän sijaan tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen saanut täydelliset lähtökohdat sijoittamiseen ja säästämiseen. Nuorempana sain isovanhemmiltani rahaa ja isäni päätti ne sijoittaa. Tarkkaa summaa en osaa sanoa, mutta joka tapauksessa kyse on tuhansista euroista.

Ensimmäiset omat sijoitukset tein 2008 ja 2009 alkaen sijoitusteni historia löytyy tästä. Korkoa korolle ilmiön voima on uskomaton ja sen avulla sain varaslähdön. Sittemmin ilmiö on jyllännyt ja olen itse pyrkinyt laittamaan lisää vettä myllyyn. Ilman isääni, en olisi ikinä kiinnostunut sijoittamisesta.

En voi siis todistaa, että nollasta lähtemällä voi jäädä 35 eläkkeelle. Uskon silti siihen, että se on mahdollista. Sehän on vain yksinkertaista matematiikkaa eikä suinkaan salatiedettä.

1. Arvasin! Minä tiesin että tämä ei ole mahdollista ja että tässä on joku koira haudattuna. Nyt kyllä häivyn. Helppohan se on huudella, kun on saanut kaiken eikä ole itse tehnyt mitään.
2. Tuhansia euroja. Kuulostaa paljolta, mutta olenhan minäkin saanut rahaa lahjaksi. Kyllä sitä on itseasiassa aika paljon lapsuuden aikana kertynyt. Mitenhän paljon minulla olisi rahaa, jos esimerkiksi lapsilisäni olisi sijoitettu kuukausittain? Täytyypä Googlata korkoa korolle ilmiö ja toi lapsilisähomma. Vaikka omalla kohdallani voi olla jo myöhäistä varaslähdölle, ehkä voisin avittaa noita mukuloita.

Onko pakko säästää? Eikö elämä ole silloin ihan pelkkää kituuttamista?

Säästäminen ei ole pakollista. Pakko on vain kuolla ja maksaa veroja. Säästäminen on henkilökohtainen valinta. Kuluttamisen hyvistä puolista tuskin tarvitset lisätietoja, mutta pyrin tuomaan esille vaihtoehtoja, mitä säästäminen voi tarjota.

1. Kääriliinoissa ei ole taskuja! Pitää elää hetkessä ja unohtaa tulevaisuus. Tuollaista kituuttamista ei voi kyllä edes elämäksi sanoa.
2. Tiedän, että minun ei tarvitse säästää. Nyt kuitenkin huomaan, että myös säästäminen voi olla mielenkiintoista ja tuoda lisää sisältöä elämään. Olisi kiva päästä irti tästä epävarmuudesta. Ei tarvitsisi enää stressata työttömyydestä tai siitä että ei ole varaa maksaa laskuja.

Kuinka paljon pitäisi säästää?

Edelleenkään kenenkään ei ole pakko säästää.

Se on täysin oma valinta ja säästöprosentti kannattaa mitoittaa itselle sopivaksi. Huolimatta siitä, mikä on tavoitteesi ja kuinka paljon haluat säästää, voit tutkia blogia ja löytää vinkkejä juuri sinulle. Minä säästän eläkkeellä, sinä voit säästää ensi kesän ulkomaan reissuun. Näillä viidellä vinkillä pääset alkuun. Avuksi säästämiseen voit ladata kaikki tekemäni taulukot. Taulukot saat käyttöösi liittymällä sisäpiiriin ja uusia lisäilen sitä mukaan kun niitä syntyy. Sisäpiiri on ja tulee aina olemaan täysin maksuton.

1. Ei en halua vieläkään säästää. Minä haluan nauttia elämästä nyt!
2. Totta, eihän minun ole pakko kaikesta luopua. Voin aloittaa säästämisen varovasti ja kokeilla miltä se tuntuu. Katsotaan sitten olenko sen jälkeen onnellisempi vai en. Voin tehdä säästämisen juuri niin kuin itse haluan.

Ihan oikeasti, eikö sulla ole mitään sisältöä elämässäsi?

Ei kannata olla huolissaan minusta. Olen oikein tyytyväinen omaan elämääni. Saan harrastaa ihan riittävästi ja ystäviä on. Matkoillakin olen käynyt, koska kuka nyt ei matkustelusta tykkäisi? No itseasiassa en välitä kauheasti matkailusta. En silti vietä aikaani kököttäen pimeässä huoneessa, koska pelkään ostavani jotain.

Ongelmallista nykymaailmassa on se, että kaikki vertailevat itseään muihin. Valitettavasti tällä menetelmällä löytyy aina joku jolla on enemmän. Se jos mikä aiheuttaa onnettomuuden tunteita.

Pitäisi lähteä siitä mikä on itselle tarpeeksi eikä siitä, että mitä muut tekevät. Jos tekee jotain, koska muutkin tekevät, niin tulee tehtyä asioita mistä ei itse pidä. Tai sitten jotain sellaista jää tekemättä, mistä itse tykkäisi. Parempi tehdä oman pään mukaan.

Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä ja kolmas molemmista. Minä saan enemmän onnea säästämisestä, kuin ostamisesta. Koska en tule ostamisesta onnelliseksi, en sitä kovin paljoa harrasta.

Ehkä vain nautin eriasioista kuin sinä.

1. Kuinka tyhmä voi olla, jos ei tykkää matkustamisesta. Minä en säästä, mutta saahan ne matkat ostettua kortilla. Murehditaan niitä kuluja sitten syksymmällä.
2. Monet asiat kuulostavat kivalta ennen kun niitä kokeilee, mutta itseasiassa moni niistä on osoittautunut lopulta ei niin mukavaksi. Unelmoida pitää ja pitää kokeilla mistä itse tykkää. Kaivoon en kuitenkaan taida hypätä, vaikka muut menisivät.

Varmaan on pakko olla super mega palkka, että eläke on mahdollinen?

Ei tarvitse olla. Menojen merkitys on paljon suurempi. Vaikka tulot olisivat kuinka suuret, niin se ei auta jos kaikki vuotaa toisesta päästä ulos. Kun menot ovat hallussa, voi keskittyä palkan kasvattamiseen. Oma päivätyön nettopalkkani on reilut pari tonnia kuussa. Toki suuresta palkasta olisi apua, mutta aina voi paikata pientä palkkaa ansaitsemalla sivutyöstä lisätuloja.

Jokaisella, joka on joskus saanut työstä palkkaa, on taito mistä muut ovat valmiita maksamaan. Ja aina voi opiskella uutta eli sivutöitä kyllä löytää, jos niin haluaa.

1. Noniin. Ensin tuo sanoi, että haluaa pois töistä ja nyt selviääkin, että tekee kahta työtä. En minä ainakaan aio käyttää vapaa-ajastani yhtään enempää työntekoon.
2. Lisätulot kuulostaisivat kyllä kivalta. Mitä jos jättäisi Facebookin sekä salkkarit vähän vähemmälle ja keksisi jonkun sivubisneksen, jonka parissa olisi kiva viettää aikaa.

Voitko elää normaalia elämää?

Normaali tarkoittaa varmaan, että teenkö asiat täysin identtisesti keskiverto suomalaisen kanssa. Luultavasti en tee, mutta teen asiat juuri niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä ja elän sellaista elämää kuin itse haluan. Tänä päivänä normaali taitaa olla sitä, että kustaan kaikki rahat ties minne, jotta saa käydä lisää töissä, jotta voi taas kuseksia niitä sinne tänne.

Tällaisesta elämästä en ole kiinnostunut. Itseasiassa luulen, että pääsen arjessa vähän perinteistä helpommalla, koska ei tarvitse koko ajan olla ostoksilla tai himoitsemassa seuraavia ostoksia. Ostaminen tuottaa mielihyväntunteita, mutta itseasiassa sama tunne voi syntyä ostamatta jättämisestä. Kyse on ajattelutavan muutoksesta ja tavallaan itsensä huijaamisesta. Huijaamisen voi aloittaa sillä, että päättää viivyttää ostosta ja vähitellen pidentää aikaa. Ensin tunti, sitten päivä, viikko jne. Lopulta huomaa, että ei enää himoitse ostoksia niin paljon.

1. Minä en kyllä kuse rahojani. Saamarin idiootti, nyt paloi käämit. Kuluttaminen on osa normaalia yhteiskuntaa. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki vain säästäisivät. Lisäksi käytän jatkuvasti kaikkea minkä omistan eikä minulla ole mitään ylimääräistä varastossa.
2. On tosiaan aika mielenkiintoista, miten konsumerismista on tullut normi. Se olisi kyllä huippua, jos voisi olla yhtä onnellinen kuin nyt, mutta ilman että talouteni on jatkuvasti kuralla. Ehkäpä koitan hieman viivyttää seuraavaa ostosta ja katson meneekö himo ohi.

Miten sijoitat?

Sijoituksista ja seurannasta voit katsoa miten sijoitan. Omistan kyllä kaikkea muutakin, koska asiaa opiskellessa on tullut kokeiltua monenlaista. Pääasiassa sijoitan tällä hetkellä Seligsonin passiivisiin indeksirahastoihin eli hajautan sijoitukset ja keskityn niihin asioihin mihin voin vaikuttaa. Koska en voi ennustaa tulevaa kurssikehitystä, pyrin siihen, että minimoin kulut. Tämä ei usein onnistu kivijalkapankkien rahastoissa.

Sijoitan joka kuukausi riippumatta siitä mitä markkinoilla tapahtuu. Seuraan sijoituksia maksimissaan kerran kuussa ja silloinkin sen takia, että saan blogin päivitettyä.

Lisäksi olen viimeaikoina täydentänyt rahastosijoituksia keskittymällä myös osinkosijoittamiseen. Osinkosijoitukset olen hoitanut Nordnetin kautta (Nordnet.fi*).

Kumpi sitten on parempi, passiiviset indeksirahastot vai osinkosijoittaminen? En tiedä, joten molempi parempi.

1. Joo ei. Sijoittamisessa vain häviää kaikki rahat. Minä muistan vielä 90-luvun laman, mutta toi pojan kloppi on niin nuori, että ei tiedä mistä puhuu.
2. Pörssissä on ylä- ja alamäkiä, mutta pitkällä aikavälillä ne ovat tuottaneet hyvin. Tärkeintä on minimoida kulut, unohtaa ajoittaminen ja keskittyä systemaattiseen toimintaan.

Jos kerran minä, niin miksi et myös sinä?

Oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, miten paljon voi säästää. Omat halut vaikuttavat siihen, paljonko tulee säästäneeksi. Yksin asuessa ja ilman lapsia säästäminen on tietenkin paljon helpompaa kuin suurperheessä. Jos en mainitse siitä, että tilanteita on erilaisia, niin joku kyllä tarttuu siihen.

Usein olen käyttänyt yksinhuoltajaa esimerkkinä tilanteesta, jolloin säästäminen muuttuu hankalaksi. Silloin saan kuulla puolestaan siitä, että säästäminen myös tällöin mahdollista eikä ole reilua, että syrjin yksinhuoltajia.

Tässä ei vain voi voittaa, mutta lopputulos on silti sama.

Jokaisessa elämäntilanteessa, joku on onnistunut tekemään sellaiset valinnat, että säästäminen on mahdollista. Ja siitä on pitkälti kyse – valinnoista. Jokaisella on varaa ihan mihin tahansa, mutta ei kaikkeen.

Jos kerran keskinkertainen bloggaaja ja yksinhuoltaja, niin miksi et myös sinä?

P.S. Siltä varalta, että innostuit seuraamaan minua, niin viikonlopun Iltalehdessä saattaa olla mielenkiintoista luettavaa. (Edit. Ja olikin. Tosin palkka on bruttona 3350, eikä suinkaan nettona 3400. Pieni virhe, mutta todellisuudessa valtava ero. Nettiversiossa korjattu.) Maanantaina oma lättyni on puolestaan tulossa eetteriin YLE:n aamu-tv:ssä (klo 7:48).

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

* Liittymällä tämän linkin kautta tuet samalla blogiani. Suosittelen vain sellaisia palveluita, joita itse käytän ja jotka olen todennut toimiviksi.

Viisi vinkkiä talouden hallintaan – P.Ohatta @ YLE

pohatta-yle

pohatta-yleJos olet tänään ensimmäistä kertaa vierailemassa blogissani, olet luultavasti löytänyt tänne YLE:n jutun kautta. Se mitä jutussa luit voi tuntua uskomattomalta, mutta on ihan yhtä todellista kuin kaikki muukin. Lyhyen tutustumisen perusteella olet todennäköisesti joko erittäin utelias tai sitten pidät minua ihan täytenä idioottina. Utopistista tai ei, toivon, että pysähdyt ajattelemaan ja tutustut blogiin ennen kuin päätät mitä mieltä asiasta olet.

Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska et ehkä enää tutustumisen jälkeen katso maailmaa samanlaisten linssien läpi.

YLE:n artikkelissa annoin viisi vinkkiä. Ennen kuin neuvoista on mitään hyötyä, olisi sinun hyvä tietää minkä takia haluaa säästää. Säästäminen on jokaisen oma valinta, mutta se on valinta joka on täynnä mahdollisuuksia.

1. Aloita tulojen ja menojen seuranta

Kun tiedät paljonko rahaa tulee sisään ja mihin sen käytät, olet jo pitkällä talouden hallinnassa. Jos tavoitteena on säästää tai sijoittaa, niin on suorastaan pakko tietää, että mitä rahalle tapahtuu. Monimutkaiseksi asiaa on turha tehdä ja tyyli on täysin vapaa. Itse olen tykästynyt S-pankin verkkopankissa olevaan kulujenseurantaan josta olen tallentanut luvut Exceliin. Merkittävin asia tuloissa ja menoissa on niiden erotus. Mitä enemmän rahaa jää kuukausittain ”yli”, sitä enemmän on vapautta ja säästämisen mahdollisuuksia.

2. Laita palkasta ensin rahat säästöön ja sijoituksiin

Ihmiset toimivat usein niin, että se mikä tulee, se myös menee. Ja tämä ei koske vain sinua, vaan yleisesti sitä miten meidät ihmiset on rakennettu. Ilmiötä kutsutaan myös nimellä Parkinsonin laki. Eikä kyse ole vain rahasta, vaan esimerkiksi myös ajasta. Jos sinulla on minuutti aikaa tehdä jotain, usein saat sen suoritettua minuutissa. Jos tehtävän määräaika on kuukauden kuluttua, se tulee valmiiksi kuukauden kuluttua.

Tätä periaatetta voi käyttää hyödyksi säästämisessä. Kun palkasta laittaa ensin säästöön, muuttuu kulutuksemme niin, että tulemme toimeen sillä rahalla mikä jäi käyttöön.

Ensimmäinen säästökohde voisi olla esimerkiksi pieni puskurirahasto, joka auttaa tasoittamaan elämän yllättäviä menoja ilman, että olet heti konkurssin partaalla.

3. Säästä ensimmäisenä kuukautena vaikkapa prosentti tuloistasi

Säästämisen avulla on tarkoitus saada elämältä enemmän, eikä niin että sen kokee pelkkänä luopumisena. Jos ensimmäisenä kuukautena laitat säästöön 1 % nettotuloistasi, siis vaivaisen yhden prosentin, niin tuskin edes huomaat eroa aikaisempaan. Aloita varovasti, mutta pääasia on, että aloitat.

Jos jo nyt säästät vaikka 10 % tuloistasi, niin jatka siitä ja tee yhden prosenttiyksikön korotus.

4. Seuraavassa kuussa säästä yksi prosenttiyksikkö enemmän. Jatka, kunnes sinulle sopiva säästöprosentti löytyy

Jos seuraavassa kuussa säästät taas yhden prosenttiyksikön enemmän nettotuloistasi olet oikealla tiellä. Tässä kohtaa voidaan puhua jonkinlaisesta tutkimusmatkasta. Sen tarkoituksena ei ole säästää mahdollisimman paljon, vaan ennemminkin löytää itsellesi sopiva säästöprosentti. Luonnollisesti säästöprosenttiin vaikuttaa se, mitä säästämisellä tavoittelet. Vähitellen prosenttiyksiköiden korotuksella löytyy se sopiva taso – taso, jossa et koe tinkiväsi elämästä, mutta joka kuitenkin vie sinua kohti tavoitteitasi.

Pientä epämukavuutta on hyvä sietää, katsoa tottuuko siihen ja vasta sen jälkeen tehdä muutoksia säästöprosenttiin. Kipukynnys on tässä asiassa muuttuva käsite ja vaihtelee paitsi sopeutumisen, myös elämäntilanteen mukaan.

Eikä realismikaan ole pahitteeksi. Jos tavoitteesi on kunnianhimoinen, niin tuskin muutaman prosentin säästämisellä siihen pääset.

Ehkäpä voit säästä vaikka puolet tuloistasi, mutta et vain vielä ole tullut kokeilleeksi?

5. Pidä säästöprosentistasi kiinni. Sijoita säännöllisesti joka kuukausi – markkinatilanteesta riippumatta

Se mikä menee säästöön, se myös jää säästöön. Tai näin ainakin pääasiassa. Tärkeintä on tehdä säästämisestä ja sijoittamisesta säännöllistä huolimatta siitä mitä päivän lehdissä lukee. Helpoimmalla pääsee, kun sijoittaa joka kuukausi saman summan ja tekee sijoittamisesta automaattista.

Kun tarkoituksena on säästää pidemmällä tähtäimellä, niin ainakin toistaiseksi rahat on kannattanut sijoittaa pankissa makuuttamisen sijasta. Mitä pidempi on tähtäin, sitä todennäköisemmin sijoitukset ovat tuottavia. Arvo tulee kuitenkin vaihtelemaan rajusti matkan varrella ja aiheeseen kannattaa perehtyä sen verran, että pystyy elämään sijoitusten arvon muutosten kanssa.

Uutena lukijana kannattaa blogiin tutustumista jatkaa tästä ja jos sen jälkeen jäät nälkäiseksi, niin kannattaa siirtyä arkistoon. Ja jos et halua uskoa vain minua, niin kannattaa tutustua myös kaikkiin muihin aiheen blogeihin, jotka löytyvät sivun oikeassa reunassa olevasta linkkiluettelosta.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Pienituloisen säästäminen – Lauran tarina

Pienituloisen-säästäminen-Lauran-tarina-Pohatta

Pienituloisen-säästäminen-Lauran-tarina-PohattaPienituloisen säästäminen on vaikeata. Miksi osa pienituloisista pystyy säästämään, mutta osa ei? Onko kyse tahdosta, taidoista vai onnesta? En enää uskalla tituleerata itseäni pienituloiseksi, vaikka eivät tuloni vieläkään päätä huimaa. Keskituloinen on ehkä itselleni parempi kategoria, joten jostain on löydettävä uutta inspiraatiota siihen miten pienituloinen voi säästää.

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa toivottavasti suuremmasta inspiraatiota aikaansaavasta sarjasta, jossa keskitytään säästämiseen – elämää unohtamatta. Sinun hetkesi parrasvaloissa? Jos sinulla on oma inspiroiva tarina säästämisestä, joka voisi olla avuksi myös muille, niin jaan sen mielelläni blogissani. Ota yhteyttä ja laita tarina tulemaan!

Tämä ensimmäinen osa sai alkunsa oikeastaan puoliksi vahingossa, kun nimimerkki Laura kertoi omasta säästämisestään artikkelin Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus kommenteissa. Tässä vaiheessa haluan kiittää Lauraa suuresti rohkeudesta jakaa oma tarinansa. Toivon, että mahdollisimman moni saisi tästä intoa omaan säästämiseensä. Ehkäpä muiden tarinoiden kuuleminen auttaa hävittämään säästämiseen liittyvän ”Ei osaa, ei pysty” -asenteen. Jos muut pystyvät, myös sinä voit oppia säästämiseen tarvittavat taidot.

Pidemmittä puheitta annetaan suunvuoro Lauralle (kommentit P.Ohatan kynästä).

Pienituloisen säästäminen – katastrofin kautta parempaan talouteen

Alkukeväästä valmistuin ammattikorkeakoulusta vain todetakseni, että joudun työttömäksi. Minulla oli hieman säästöjä, mutta työttömyyden pitkittyessä säästöt hupenivat. Työmarkkina- ja asumistuki (nettona 850e) riittivät elämiseen, mutta aina sai pelätä mahdollisia yllättäviä menoja. Säästöt auttoivat niihin jonkun aikaa, mutta kun säästöt loppuivat, aloin hermoilla jo etukäteen mahdollisia rahaongelmia. ASP-tiliä lukuun ottamatta olin hukannut kaikki säästöni ja ilmassa oli katastrofin tuntua.

Lopulta sain ilouutisen, että syksyllä olisi mahdollista aloittaa osa-aikatyössä. Säästöjen tuhoutuminen ja uuden työn löytyminen saivat ajattelemaan, että olisiko tienaamistani rahoista mahdollista laittaa osa sivuun. Silloin kiinnostuin ensimmäisen kerran elämässäni säästämisestä.

Työpaikan löytyminen aiheutti kuitenkin ensin erittäin ikävän tilanteen. Pahimmillaan työmarkkinatuen saanti pysähtyy kokonaan työn alkaessa, mutta minä tulisin tienaamaan niin vähän, että saisin edelleen soviteltua tukea. Valitettavasti tuki tulisi vasta palkkakuitin saatuani eli yksi kuukausi pitäisi pärjätä ilman palkkaa tai työmarkkinatukea!

Asumistuen ja muutaman edellisestä kuusta tilille jääneen euron avulla sain maksettua asumiseni. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ruokaakin pitäisi syödä ja pöydällä lojui muutama maksamaton lasku. Lisäksi työn aloittaminen tiesi matkakuluja, joista saisin matkakorvaukset vasta palkan kanssa kuukauden lopussa.

Tässä vaiheessa stressitasoni nousi kattoon.

Minulla oli vielä ASP-tilin säästöt, mutta olin kovasti yrittänyt niitä säästöjä suojella. Sääntöjen mukaan ASP-tililtä ei saisi rahaa nostaa ilman ASP-sopimuksen raukeamista. Pelastuksekseni tulivat tässä kohtaa omat vanhempani, jotka olivat huomanneet tilanteeni. He antoivat minulle rahaa, jotta selviäisin tuon kuukauden. Olin todella kiitollinen avusta, mutta samalla tunsin syyllisyyttä, koska minusta tuntui, että valmistumisen jälkeen pitäisi pärjätä omillaan.

Tässä kohtaa päätin tehdä kaikkeni sen eteen, etten koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa minulla ei ole varaa syödä.

Päätöksen tehtyäni aloin etsiä netistä tietoa säästämisestä ja vahinkojen kautta päädyin Saiturin ja Pohatan (tästä maininnasta saa ehdottomasti plussaa!) nettisivuille. Näiden sivujen kautta löysin myös amerikkalaisen Mr. Money Mustache –bloggaajan. Lukaisin kaikki blogit hetkessä ja ymmärsin, että myös pienillä tuloilla minun olisi mahdollista laittaa sivuun jotain.

Palkan myötä nettotuloni nousisivat 1250–1300 euroon. Varmasti siitä saisi sivuun, kun olen pystynyt elämään vähemmällä.

Kolme tärkeintä apukeinoa säästämiseen

Taisteluapuna säästämisessä käytin oikeastaan kolmea asiaa:

  1. Menojen täydellistä seuraamista
  2. Uutta järjestelyä pankkitileille
  3. Itselle säästämistä ensin

Menojen seuraamisesta en tehnyt mitenkään monimutkaista. Kirjoitin vain rehellisesti ja täysin armottomasti taulukkoon ylös kaikki asiat, joihin käytän rahaa. Edes 10 sentin ostosta en jättänyt merkitsemättä, koska se olisi ollut itsensä huijaamista. Näin sain itselleni kuvan siitä kuinka paljon kulutan ja mihin raha menee.

Kun näin mustaa valkoisella siitä miten paljon rahaa meni pakollisiin asioihin ja miten paljon kulutuksesta oli enemmänkin vapaaehtoista, pystyin asettamaan pikkuhiljaa realistisen arvion sille kuinka paljon voin säästää. Tämä oli mielestäni tärkeää, koska siten ei pääse valehtelemaan itselleen ja toisaalta ei aseta itselle liian korkealentoisia tavoitteita, jotka lopulta epäonnistumisten muodossa vievät innostuksen säästämiseen. Otin tavoitteekseni säästää joka kuukausi 100-200 euroa.

Uudella pankkitilijärjestelyllä tarkoitan uusien tilien avaamista. Yhden käyttötilin sijaan minulla on nyt kolme tiliä. Yksi tili toimii tavallisena käyttötilinä, toinen on palkkatili ja kolmas toimii säästötilinä. Näin tilannetta on helpompi monitoroida ja säästäminenkin onnistuu, kun sille on oma tili.

Käytännössä toimin niin, että palkan tullessa palkkatilille, siirrän osan rahoista käyttötililleni, mutta jätän palkkatilille aina 100-200 euroa. Yritän kaikin keinoin pitää nuo ylimääräiset rahat palkkatilillä seuraavaan tilipäivään asti. Jos en ole rahoja tarvinnut, siirrän ne sitten lopulta säästötilille. Tavallaan kyse on itselleen säästämisestä ensin, koska raha on jo säästössä, vaikka se ei vielä olekaan säästötilillä. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta minulle tämä toimi, koska säästötili pysyy aina koskemattomana. (Tätä olen pohtinut myös itse paljon viimeaikoina. Tärkeintä säästämisessä on se, että kun raha menee säästöön, se myös pysyy siellä. Todella helposti muodostuu tapa, että siirtää rahan säästöön, mutta käy sitten napsimassa sieltä ”tarpeen” tullen. Tätä kannattaa varoa ja on jopa parempi siirtää raha säästöön kuukauden lopussa, että ei vain tule muodostaneeksi tapaa säästöihin kajoamisesta.)

Tähän päivään mennessä olen onnistunut keräämään säästötilille 1250 euroa. Nykyään nukun yöni huomattavasti paremmin, koska tiedän pärjääväni vaikka yhtäkkiä tulisikin kuukausi, jolloin en saa rahaa mistään. Minulla oli toki säästämisessä mukana myös hyvää tuuria. Olin autuaasti unohtanut, että Joulun alla minulle tulisi veronpalautuksia monen sadan euron edestä. Kun ne lopulta sain, siirsin kaiken säästötilille, jolloin sain 1000 euroa kasaan jo jouluun mennessä. Lisäksi olen saanut samalla lihotettua koko ajan ASP-tiliä.

Lauran säästövinkit:

Tiedän, että jokaisen  tilanne on erilainen. Itselleni säästäminen oli suhteellisen helppoa koska olen yksin yksiössä asuva nuori, jolla ei ollut lainkaan velkaa tai muita isoja rahareikiä (kuten auto tai lemmikki). Tässä kuitenkin muutamia asioita, jotka saattavat auttaa säästämisessä ihan kaikkia:

  • Suosi isoja ruokakauppoja pienten sijaan.

On hämmästyttävää kuinka paljon pienempi lasku on isossa marketissa verrattuna läheiseen Siwaan. Toki lähikaupan käyttäminen on helpompaa, mutta työttömällä tai osa-aikatyöläisellä on käytössä enemmän vapaa-aikaa joten jos isompaan kauppaan (tai Lidliin) ei ole liikaa matkaa, ei siellä käyminen ole ylitsepääsemätöntä.

  • Jos käytät julkista liikennettä, käytä aika hyödyksi ja metsästä nettitarjouksia pakollisiin menoihin liittyen

Minulla on silmälasit ja joka kuukausi minulta meni piilolinsseihin 28 euroa. Löysin kuitenkin LensOn nimisen nettikaupan, josta voi tilata 3 kuukauden erän samoja piilolinssejä hintaan 55,90 eikä postikuluja ole. Lisäksi ensimmäisen ostoksen saa usein 10% halvemmalla.

  • Mieti mistä oikeasti nautit, kuluta siihen ja luovu turhasta

Mielestäni nuukailua ei kannata viedä köyhäilyyn ja kurjuuteen asti, koska sitä ei pidemmän päälle jaksa eikä se tee mielenterveydelle hyvää. Kannattaa siis miettiä mitkä ovat oikeasti itselle tärkeitä asioita ja sitten kuluttaa niihin (olettaen tietysti, että rahat riittävät, realismia on pakko olla). Itselleni tärkeitä asioita ovat hyvä ruoka ja yksi rakas harrastukseni. Bonuksena harrastukseni kehittää osaamistani omassa ammatissani. Kulutankin näihin kahteen asiaan rahaa hyvällä omallatunnolla ja sitten jätän käyttämättä rahat sellaisiin asioihin, joihin on ehkä kuluttanut aiemmin, mutta jotka eivät tuo samalla tavalla iloa. En esimerkiksi enää käy kahviloissa, koska niihin kuluu turhaa rahaa ja osaan leipoa itsekin.

  • Tee lahjoja itse

Mikäli on mitään kädentaitoja, voi esimerkiksi joululahjoja tehdä itse sen sijaan, että ostaisi kallista tavaraa. Me leivoimme poikaystäväni kanssa joululahjoiksi joulukarkkeja ja leivonnaisia. Uskoisin tällaisten lahjojen olevan myös mieleisiä, koska ihmisillä alkaa olla kaapit niin täynnä kaupasta ostettua tavaraa.

  • Myy vanhoja tavaroitasi netissä tai kirpputorilla

Tällä tavalla pääsee ylimääräisestä tavarasta eroon ja samalla voi tienata muutaman kympin. Ei kuitenkaan pidä odottaa liikoja. Kannattaa myös joskus selata myyntipalstojen sijaan ostopalstoja ja katsoa olisiko jollain ihmisellä tarvetta sellaiselle tavaralle, joka on sinulle jo käynyt turhaksi. Olen tällä tavalla myynyt muutamia kirjoja.

  • Keksi keinoja ansaita ylimääräistä

Jokaisella on omat tyylinsä. On hyvä miettiä onko itsellä jotain erityistaitoja esimerkiksi omaan ammattiin liittyen, joita voi hyödyntää ansaitsemisessa ja sitten säästää ylimääräiset rahat.

P.Ohatan poiminnat

Ennen kuin voi säästää, on pakko tietää kuinka paljon rahaa kuluu. Ehkäpä kannan jatkossa myös oman korteni kekoon siinä miten kulujen seurannassa pääsee alkuun, mutta Lauran mainitsema rehellisyys vie todella pitkälle. Itsensä huijaaminen on helppoa, mutta jos kaikesta on mustaa valkoisella, valkenee totuus ennemmin tai myöhemmin.

Loppuun vielä pieni vinkki Lauralle, jotta voisit oikeasti sanoa maksavasi itsellesi ensin. Sen sijaan, että yrität laittaa kuukauden lopussa 100 – 200 euroa säästöön, laita mieluummin heti palkan tullessa säästötilille talteen esimerkiksi 5 euroa. Sen jälkeen voit yrittää kaikin keinoin pitää palkkatilin koskemattomana ja säästää lisää kuukauden lopussa. Tarkoitus on, että heti säästettävä summa on niin pieni summa, että et huomaa sen vaikutusta kuukauden budjetissasi. Vähitellen summaa voi hivuttaa suuremmaksi oman säästämishalun mukaan ja toivottavasti pian huomaat saavasi aina säästöön sen summan minkä haluat.

Laura on luvannut myös vastailla kommentteihin mahdollisuuksien mukaan eli kysykää pois!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödyllikseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. 

Toisen romu on toisen aarre

lelut_pohatta

lelut_pohattaKevät – tuo siitepölyallergian ja auringon luvattu aikakausi on taas käsillä. Vähitellen lisääntyvä valo paljastaa kaiken turhan romun mitä nurkkiin on kertynyt ja omatunto alkaa kolkuttamaan. Kolkutus kasvaa kasvamistaan ja lopulta jyskytys käy sietämättömäksi. On kevätsiivouksen aika.

Vaan miten voisi päästä kaikesta turhasta mahdollisimman helposti ja vaivattomasti eroon?

 

Asun erikoisessa pienessä naapurustossa, jossa joka kevät ylimääräisestä tavarasta luopumisesta tehdään äärimmäisen helppoa. Ihmiset keräävät varastojen syövereistä kaiken turhan ja jättävät sen kadun varteen. Sen jälkeen ihmiset alkavat parveilla pitkin katuja ja tavara vaihtaa omistajaa. Mitä lopulta jää jäljelle kerätään pois rekka-auton lavalle ja viedään tuonpuoleiseen. Koko hekuma kestää alle vuorokauden ja loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin.

romut2_pohattaKyse on vallan mainiosta kierrätyksen muodosta, jossa käyttökelpoinen tavara muuttaa asumaan uuteen kotiin. Aikaisemmin muiden roskia tonkiessa on tuntunut siltä, kuin jokaisesta ikkunasta tuijottaisi silmäpari tai kaksi. Selkäpiissä on kiemurrellut outo polte, kun naapurit ovat leimanneet minut huonommaksi ja ala-arvoisemmaksi ihmiseksi. Tällä kertaa tuollaista tunnetta en kokenut. En tiedä alkaako kokemus tehdä tehtävänsä ja olenko jo tullut tuijotukselle immuuniksi, vai onko jopa käynyt niin, että ilmapiiri on muuttunut.

En ole muualla törmännyt vastaavaan konseptiin, mutta ajatus on mielestäni loistava. Ylimääräisestä pääsee äärimmäisen helposti eroon, mutta jätteeksi (lajiteltuna) päätyy vain sellainen tavara mille ei löydy ottajaa. Näin ainakin teoriassa. Tapahtuma kestää sen verran lyhyen aikaa, että ehkä hieman pidemmällä ajalla löytyisi vieläkin useammalle tavaralle ottaja. Toisaalta lyhyt aika takaa sen, että asuinalueelle ei koidu kevätsiivouksesta mitään haittaa ja tapahtuma pysyy riittävän pienenä.kola_pohatta

Vaan voisiko tällainen tapahtuma toimia isommassakin mittakaavassa siivouspäivän tapaan? Ehkäpä joskus nähdään myös valtakunnalliset ”roska”talkoot. Mielenkiintoista olisi tietää etukäteen, että minkä tyylisen sekasorron ilmainen tavara aiheuttaisi valtakunnassamme.

Lapsi on terve kun se leikkii…

Ajattelin ensin, että tällä kertaa en käy katsomassa mistä kaikesta naapurini luopuvat. Ajatus oli kaunis, mutta arvata saattaa miten lopulta kävi. Tarkoitus oli vain viedä koira ulos huolehtimaan reviiristään, mutta samalla törmäsin ensimmäiseen löytööni. Matkaan lähti ajokuntoinen fillari, joka kelpaisi vaativammallekin kuskille.

Yksi vain mutta ei sitten yhtään enempää! Varmasti pidän kyllä pääni.

Päivän sain sinniteltyä, mutta lopulta ilta koitti ja oli taas aika lähteä kuljettamaan ”koiraa”. No koira oli päättänyt, että lenkkeily riittää kyseiselle päivälle eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Palautin otuksen sisätiloihin ja totesin, että nyt on miesten aika lähteä metsälle.

Yksi reissu…

Toinen reissu….

Kolmas reissu…

Ja sama tahti jatkui. Niinhän sitä sanotaan, että lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se ei osaa lopettaa. Lopulta neljä tuntia myöhemmin kaikki reissut oli tehty ja lopputuloksena oli mukava keko aarteita.

Tavaraan voi rakastua

Yhdellä reissuistani tapahtui jotain yllättävää ja erityisesti oma reaktioni oli sellainen mitä en osannut odottaa. Olin jo aikaisemmalla reissulla löytänyt itselleni aivan täydellisen fillarin, mutta yhdellä seuraavista reissuista silmieni näkökenttään osui toinen. Ajattelin, että no nythän kävi tuuri! Nimesin mielessäni tämän kaunokaisen Pamelaksi ja ehdin jo kuvittelemaan itseni uljaana ja tukka hulmuten ratsastamaan rautahevosen selässä. Vaan juuri ennen kuin saavuin tämän toisen fillarin kohdalle näin kuinka joku pitkätukka ehti sen napata. Se ryökäle nappasi minun fillarini! Minun Pamelani! Perkeles kun pisti vihaksi.

Tavaraan voi rakastua ja se tapahtuu nopeammin kuin uskotkaan! Klikkaa ja Twiittaa

Vaan siinä kohtaa aloin miettimään, että mitä ihmettä minulle oikein tapahtui.

romut1_pohattaOlin jo aikaisemmin löytänyt itselleni sopivan ajopelin joten toiselle ei todellakaan ole käyttöä. Siitä huolimatta tuntui kuin tämä pitkätukka olisi vienyt jotain minulta. En tiedä onko vika minussa vai ylipäänsä siinä miten meidät ihmiset on rakennettu. Ihmisluonto on sellainen, että se kiintyy asioihin ja esineisiin – yllättävänkin nopeasti. Vaan milloin ihminen saa tarpeeksi? Tarvitsenko yhden, kaksi vai kolme fillaria?

Ilmeisesti ainakin kaksi.

Onni onnettomuudessa oli se, että myöhemmin löysin vielä yhden, joka passaa täydellisesti mökkifillariksi.

Oma saldoni

  • Vihreätä puutarha-aitaa muutama rulla
  • Muovinen istuin
  • Polkupyörä x2
  • Tennismaila
  • Polkupyörän varaosia

Mikä tekee näistä aarteita?

Jos keräämäni aarteet laitettaisiin pinoon niin pelkään, että moni näkisi vain kasan paskaa. Vanhoja rojuja joilla ei ole mitään käyttöä. Itse löysin jokaiselle esineelle heti käyttötarkoituksen. Esineet ovat minulle suorastaan luksusta, sellaisia tavaroita joita olisi kiva olla käytössä, mutta joita en kuitenkaan ole raaskinut ostaa.

Aloitin takapihani aitaamisen viime vuonna ja tällä kertaa löytämäni puutarha-aidan avulla pääsin loppuun asti. Sain koko pihan aidattua ja nyt voin halutessani päästää koiran pihalle ilman, että tarvitsee jännittää sen lähtevän tutkimusretkille naapurustoon. Muovinen istuin on tyypillinen puutarhakaluste. Tuolissa oli metalliset jalat, jotka ruuvasin irti ja otan käyttöön vain muovisen istuinosan. Istuin tulee olemaan kesälomallani tärkeässä roolissa istuessani veneen perässä virveli kädessä. Toivon sen avulla nappaavani muutaman kunnon vonkaleen ilman takamuksen tai selän puutumista. Polkupyörät ovat aika selvä tapaus ja merkillä ei ole mitään merkitystä. Pääasia on, että fillari toimii ja kulkee. Se vie minut paikasta A paikkaan B lähes yhtä hyvin kuin kaupasta ostettuna. Jos kova tuunaustarve iskee niin se on mukava bonusharrastus. Tennismailasta ilahduin myös. Mailalla on varmasti ikää enemmän kuin minulla, mutta kun tennistä pelaa ehkä kerran kesässä, niin se on juuri tarkoitukseensa sopiva.

Olisin tietenkin voinut hakea kaikki tavarat myös kaupasta eikä talouteni ei siitä olisi konkurssiin mennyt. Tarve ei vain koskaan ollut käynyt niin suureksi, että ostokynnys olisi ylittynyt.

Nyt sain kaiken tarvitsemani sopivasti nuukailun varjolla ja muun hyvän lisäksi pelastin samalla muutaman esineen varmalta kuolemalta.

Terveiset norsunluutornista

elefantti

elefanttiPari päivää sitten taloustaituri Terhi Majasalmi kertoi Ilta-Sanomissa siitä, miten jokaisella pitäisi olla kuuden kuukauden kuluja vastaava määrä vararahastossa.

Välittömästi artikkelin julkaisun jälkeen alkoi sataa kommenteissa kuraa Terhin niskaan. Artikkelista, jossa kerrotaan aivan säästämisen perusteista! Tässä ei vielä edes puhuttu sijoittamisesta tai yli 50 % säästöprosentista ja silti ristiinnaulitseminen tapahtui sormien napsahduksessa. Onko maamme todella näin täynnä taloustumpeloita vai ovatko he vain kaikkein äänekkäimpiä?

Tässä on monelle kommentoijalle itsetutkiskelun paikka. Terhi antoi vielä lisäohjeita toisessa Ilta-Sanomien artikkelissa, mutta kommenteissa sama teurastuslinja jatkui.

Miten suhtautua tietoon, joka on täysin oman ymmärryksen ulkopuolella?

Suurin osa ihmisistä näyttäisi kieltävän asian ja unohtavan sen saman tien, jotta voi jatkaa elämistään omassa kuplassa. Kaikki raha menee kädestä suuhun ja menee jatkossakin, koska väärässä ei voi olla eikä mielipidettään muuttaa. Kieltäminen on niin helppoa eikä kannata edes ajatella, että ehkäpä uudessa tiedossa on pieni totuuden siemen, jonka avulla voi päästä pois omasta kuopastaan.

Muistan kuinka itse ajattelin vuosia sitten, että onpa hienoa, kun saan edes jotain säästöön tuloistani. Sitten minulle kerrottiin, että voin säästää vaikka 50 % tuloistani. Perseelleenhän siinä lensi, mutta vähitellen ajatus upposi paksuun kallooni ja nyt tavoitesäästöprosentti on 70 %. Eikä tähän edes vaadita ökytuloja!

Luonnollisesti on tilanteita, joissa säästäminen ei ole mahdollista ja paha päivä voi olla vaikka joka päivä. Kovin montaa tällaista tilannetta, kuten vakavat sairastumiset, ei kuitenkaan ole. Jos kulut ovat yli 800 euroa kuukaudessa, on turha tulla huutelemaan, että säästäminen ei onnistu – ei edes pääkaupunkiseudulla. Tästäkin summasta voi vielä tinkiä, jos oikein tiukka paikka on.

Mitä sitten tehdä jos kulut ovat yli 800 euroa kuukaudessa ja mitään ei jää säästöön?

Tämä tarkoittaa sitä, että kulut ovat liian suuret ja niitä on karsittava. Todennäköisesti alla on liian iso asunto tai liian lähellä keskustaa. Kyseessä on TT:tä lainatakseni ohjelmointivirhe. Kuka pakotti ostamaan omakotitalon lainarahalla tai asunnon keskustasta? Pääkaupunkiseudulla bussit kulkevat ja ydinkeskustassa ei ole pakko asua. Myös aikuinen ihminen voi vuokrata vain yhden huoneen solukämpästä ja tämä voisi olla hyvä veto jokaiselle, joka haluaa säästää enemmän kuin vaatimattoman varakassan. Puolison kanssa voi sitten jo harkita omaa yhden huoneen asuntoa.

Jos ylisuuri asunto tuli jo hankittua, niin mikään ei estä vaihtamasta pienempään. Auto kuuluu samaan kategoriaan. Helpoimmalla pääsee, kun elää aina varojensa mukaan, mutta jos on jo lipsahtanut, niin sitten vain karsintahommiin. Lasten aiheuttamat kulut saattavat hieman mutkistaa tilannetta, koska heistä voi olla vaikea luopua ennen 18 ikävuotta. Vaikka kuinka kyyniseltä kuulostaa, kannattaa lapsentekoakin harrastaa laskin kädessä. Muut kulut ovat sen sijaan kokolailla ihmisen itse valittavissa.

Ruoka on monelle murheenkryyni, mutta tähän pätee samat totuudet kuin muihinkin kuluihin. Ei ole pakko ostaa sisäfilettä ja kaviaaria jokaiselle välipalalle tai käydä Mäkkärissä viikoittain. Ruuasta voi nipistää, mutta tässä täytyy olla hieman fiksumpi kuin muissa kuluissa, koska terveydestä ei kannata tinkiä. Varsinkin tilapäisesti ruuasta voi kuitenkin tinkiä ja elää vaikka alle kolmella eurolla päivässä.

Mikä minä olen sitten täältä norsunluutornista huutelemaan?

Kuluni ovat varmasti pienemmät kuin 90 % kommenteissa huutelijoista: edellisenä kolmannesvuotena ne olivat noin 720 euroa kuukaudessa. Asun 34m2 yksiössä yhdessä avopuolisoni kanssa, koska se on ainut asumismuoto mihin minulla on varaa. Päivätöistä päästyäni käyn kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaan hankkimaan lisätuloja sivutyöstä. Kasvottoman blogin takaa on tietenkin helppo laukoa mielipiteitä, mutta olen ollut täysin avoin omista lähtökohdistani ja elän niin kuin opetan.

Loppuun vielä parhaat poiminnat kommenteista:

Joo ja minä suosittelen pitämään 18 vuoden kuluja säästössä. Nyt valoja päälle siellä tiukkana olevat asiantuntijat! Tämä asia on päivänselvää mutta monelle mahdotonta. Pieni- tai keskituloiselle ei ole Suomessa mahdollisuutta säästää noin paljoa koska ruoka ja asuminen maksaa yksinkarteisesti liian paljon. Terhi Majasalmi ottaa kattoo vaikka mitä maksaa asuminen PK-seudulla ja paljonko on esim. kaupan kassan ja varastomiehen palkka. Tästä sitten pois verot, perheen asumiskulut ja muut menot. Montakos euroa jäi?

Itse suosittelen pitämään säästössä 25-30 vuoden kuluja, koska tuolloin ei tarvitse enää murehtia työpaikasta tai työssä käymisestä.

Jos palkkatulo rittää juuri ja juuri seuraavan palkkaan, niin mistä sen säästöosuuden voi saada? Aivan turhaa alkaa neuvomaan, että ain voi jostain säästää. Ne kaikki keinot on jo käytetty.

Oletan, että kulusi ovat reilusti alle 800 euroa kuukaudessa, koska olet käyttänyt kaikki keinot. Tässä vaiheessa sinun kannattaisi alkaa etsimään mahdollisia lisätöitä tai sivutöitä, joilla voit alkaa nostamaan tulotasoasi. Jos olet joskus ollut töissä, niin sinulla on jokin taito olemassa josta toiset ovat valmiita maksamaan.

Juupa juu, mutta mistäpä tuon vararahaston perheellinen ottaa kun kaikki menee käytännössä jokapäiväiseen elämiseen kiitos hallitusten järkyttävän talouspolitiikan? 2000 luvun alussa ennen euroongelmien alkua rahaa jäi ylikin muttei enää..

Enpä olen ennen kuullut, että hallitus on aiheuttanut niin suuret kulut, ettei niistä pysty selviytymään. Olen samaa mieltä siitä, että talouspolitiikassa on korjaamisen varaa, mutta tuskinpa tämä kuluihisi vaikuttaa. En myöskään usko, että tulojen kohdalla syy on talouspolitiikassa, koska iso osa ihmisistä pystyy tälläkin hetkellä ansaitsemaan ja säästämään rahojaan. Oliskohan joku muu toimielin joka voisi etsiä ratkaisua ongelmaasi?

Rajasalmi voi koetta elää 870 erolla ja ruveta siitä säästämään. Tuntuu vähän Rätymäiseltä puheelta

Kuka niin paljon pystyy tuhlaamaan?

 

Säästövinkit TOP 5

saastovinkki-puolita-pesuaine

saastovinkki-puolita-pesuaineNyt on taas aika ottaa historiallinen askel eteenpäin blogissani ja päästää parempi puoliskoni, Neiti P.Ohatta, ensimmäistä kertaa eetteriin. Luonnollisesti täytyy ollaan jonkin verran päästään vialla, jos ei suhtaudu säästämiseen ja sijoittamiseen samanlaisella intohimolla kuin itse suhtaudun ja voinkin ilolla todeta Neiti P:n terveeksi. Hän on varsinaista säästönäpertelijöiden aatelia ja huomattavasti itseäni tarkempi kuluksen tarkkailija. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, Neiti P.

Minulle säästäminen on ollut pienestä asti luontaista. Järkevä rahan säästäminen tarkoittaa nimittäin usein myös luonnon säästämistä. Perinteiset jätä-neljän-euron-aamulatte-väliin-vinkit tuntuvat kuitenkin aika kuluneilta, ja omalla kohdallani myös turhilta. Minun vinkeistäni ei säästöä ihan älyttömästi kerry, mutta ainakin omalla kohdallani hyvä mieli ja puhtaampi omatunto painavat paljon.

Neiti P.Ohatan parhaat säästövinkit

1. Puolita asioita. Esimerkiksi astianpesutabletit voi huoletta puolittaa, pesutulos on silti yhtä hyvä. Pyykinpesussakin määrätty määrä pesunestettä on reippaasti ylimitoitettu. Itse laitan myös kasvojenpesuun käyttämäni vanulaput neljään osaan. Näin säästää paitsi vanulapuissa, myös kasvojenpesuaineessa, sillä ainetta kuluu vähemmän kun sitä laittaa pienemmälle pinnalle.

2. Käytä kestotuotteita. Myös yllämainitsemani vanulaput voi ommella itse vaikkapa valkoisesta pyyhekankaasta kestoversioina. Lisäksi esimerkiksi tiskirätit, talouspaperit, nenäliinat ja leivinpaperit voi kaikki hankkia kestoversioina.

3. Käytä kaunedenhoidossa elintarvikkeita. Itse käytän kookosölyä kasvovoiteena, vartalovoiteena ja huulirasvana. Deodoranttini loppuunkulumisen jälkeen olen ajatellut sivellä kainaloihini kookosöljystä, ruokasoodasta ja perunajauhoista tehtyä seosta. Käytetyt kahvinpurut sopivat hyvin vartalon kuorintaan. Kuivashampoon virkaa minulla toimittaa vehnäjauho, joka toimii itse asiassa brändättyä sisarustaan paremmin. Vehnäjauho toimii tosin vain vaaleissa hiuksissa.

4. Osta tarvitsemasi tavarat käytettynä. Itse ostan kaikki vaatteni (pl alusvaatteet) käytettynä. Enkä usko, että vaatteni näyttävät siltä. Jos viitsii nähdä vaivaa, voi muutamalla eurolla saada esimerkiksi nahkaiset saappaat, uuden silkkipaidan tai merinovillaisen neuleen. Itse olen löytänyt kaikki edellämainitut ja paljon muuta mm. Facebookin kierrätysryhmistä, tori.fistä ja Kierrätyskeskuksista. Myös huonekalumme ja mattomme ovat lähes kaikki käytettyinä ostettuja. ”Käytettynä” ostin myös isälleni joululahjaksi Taavi Soininvaaran uusimman dekkarin ja rikossarjan kolmannen tuotantokauden, molemmat täysin uusia, mutta hinta oli yli puolet vähemmän kuin kaupassa.

5. Syö kasvisruokaa. Lihan syömisen olen eettisistä syistä jättänyt väliin, mutta kasvisruoka on myös paljon lihaisia ruokaversioita halvempaa. Esimerkiksi soijarouheesta valmistettu spagettikastike sai veljenikin uskomaan sen olevan lihasta valmistettua, mutta hinta oli ainakin viisinkertaisesti halvempi. Spagettikastikkeen lisäksi meillä syödään paljon kaalilaatikkoa (soijarouheella), kasviswokkia ja erilaisia kasviskeittoja. Keittoihin on helppo lisätä kaapin perältä kaikki nuupahtaneet kasvikset; aina tulee vähän erilaista mutta silti maukasta.

Kiitos Neiti P! Säästönäpertely on taiteenlaji ja itsekin sitä tulee usein harrastettua. Muitakin rahatietoisia naisia ja saitureita on liikkeellä. Muista kuitenkin huolehtia ensin isoista linjoista esimerkiksi automaattisen säästämisen avulla.  

Automatisoitu säästäminen 2 – Salaisuus säästöprosenttini takana

Viime vuonna sain pidettyä säästöprosenttini huippulukemissa, kun säästöön jäi 75 % tuloista. Tänä vuonna vauhti on ollut hieman hitaampaa, mutta silti kohtalaista. Miten teen sen?

Säästöprosentin taustalla on erittäin yksinkertainen automaatio, jonka jokainen voi toteuttaa itselleen sopivana. Kyseessä on automaattinen säästäminen. Se kannattaa, koska alun pienen ponnistuksen jälkeen rahaa ilmestyy säästöön kuin itsestään.

Automaattisen säästämisen periaatteet eivät ole muuttuneet ensimmäisen postauksen julkaisemisen jälkeen, mutta muistin virkistämiseksi ajattelin julkaista aiheesta esimerkin käyttäen omia lukujani.

Automaattisen järjestelmän asettamiseen tarvitsen nettotuloni ja kuukausittaisen kulutukseni. Kuukausittainen kulutukseni pysyy toivottavasti ensimmäisen kolmanneksen tasolla eli noin 800 eurossa/kk. Nettotuloikseni olen arvioinut 30 000 € vuodessa sisältäen päivätyön palkat, sivutulot ja osingot.

automaattinen säästäminen

Tällä hetkellä siirrän automaattisesti eri tileille osuuden nettopalkastani. Jokaisella tilillä olevan rahan on tarkoitus riittää yhdeksi kuukaudeksi ja jokaisella kulutusta varten olevalla tilillä on oma pankkikortti. Budjetti ei voi ylittyä, kun tilillä ei yksinkertaisesti ole enempää rahaa. Tiedän, että aina seuraavan kuukauden alussa tilille kilahtaa uusi raha, jonka voin jälleen käyttää sille varattuun tarkoitukseen.

Pommit-tilistä olen luopunut erillisenä tilillä, mutta sen sijaan keskustilille kertyy kuukausittain hieman puskuria yllättäviä menoja varten.

Joka kuukausi sijoituksiin/säästöön menee 1700 €, joka jakautuu automaattisesti valitsemallani allokaatiolla Seligsonin rahastoihin. Kulutukseen on varattu 800 €, jolloin tämän vuoden lopussa säästöön on mennyt vähintään 68 % tuloistani. Kun automaatio tekee suurimman osan työstä, jää minulle jää helppo osuus: ÄLÄ KOSKE MIHINKÄÄN!

Terassikausi avattu!

Jumankeuta!!! Terassikalusto 590 €! Ihan kun taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi haastavaa.

Ilmat ovat olleet mitä maistuvimmat ja mukava olisi nauttia uuden asunnon terassista täysin siemauksin. Vanhasta kerrostalokämpästä kulkeutui mukana vain kaksi pientä tuolia, joten nämä eivät alkuunkaan riitä terassin kalustamiseen. Kyllä näissäkin istuisi, mutta aavistus luksusta ei tekisi pahaa.

Täydestä terassikalustosta uupui sohva, sohvapöytä, tilaa kasveille ja grillauspaikka. Pienen surffailun jälkeen oli selvää, että valmiiden ostaminen ei ole vaihtoehto. Edes käytettynä ei näkynyt sopivia. Hieman lisää surffailua ja pian löytyi mielenkiintoisia kuvia vanhoista lavoista tehdyistä terassikalusteista.

Ajattelin tämän olevan mielenkiintoinen sivuprojekti, jossa pääsisin hieman toteuttamaan itseäni. Jos kerran muut ovat näitä tehneet, niin miksi en sitten minäkin.

Lähtötilanne:

Tutun firmalla oli ylimääräisiä vanhoja lavoja, jotka sai käydä ilmaiseksi hakemassa pois nurkista. Sen jälkeen suunnaksi rautakauppa:

  • Harmaa valtti 40 €
  • Painekyllästettyä lautaa 25 €
  • Ruuveja 12 €
  • Spray 5 €
Lopputulos:

Kuvissa näkyy myös muuta sälää, mutta mitään ei ostettu tätä projektia varten. Sohvalle löytyi tarakan pehmusteeksi varastosta käytöstä poistettu matto sekä selkänojaan vanha talja. Grilli on pelastettu roskiksesta ja kasvit saimme tuparilahjaksi.

Yhteensä tarvikkeet maksoivat noin 80 euroa. Säästämisestä ei voida kuitenkaan tämän projektin yhteydessä puhua, koska kyse oli rahan käyttämisestä. Onneksi tuli sentään tuhlattua hieman vähemmän, kuin jos olisi ostanut valmiit kalusteet.

Parasta oli kuitenkin se, että pienellä tuhlauksella sain hupia moneksi tunniksi ja saan nauttia koko kesän terassin antimista!