Valituksen vuoksi

luovuttaa-pohatta

luovuttaa-pohattaYksi ensimmäisistä asioista, mitä minulta kysytään eläkkeeseen liittyen, on se, että mistä kaikesta joudun luopumaan tavoitellessani sitä. Usein unohtuu se, että teki mitä tahansa, niin aina luopuu jostain muusta. Valitsemalla säästämisen, luopuu kuluttamisesta. Sama pätee toisin päin. Jos kuluttaa, luopuu säästämisestä.

Jokaisella valinnalla on vaihtoehtoiskustannus. Niin on itseasiassa myös valitsematta jättämisellä. Yksinkertaisimmillaan asian voi nähdä esimerkin kautta. Jos päätän katsoa telkkarista Pikku Kakkosen uusintoja, en voi samaan aikaan olla lenkillä. Jos jätän valitsematta, niin todennäköisesti kumpikaan edellä mainituista ei toteudu. Aika häviää, vaikka syljeskelisin kattoon.

Mikä sitten on jutun juoni?

Aina pitää valita se vaihtoehto mikä on itselle paras. Paras ei ole yksiselitteinen asia, koska jokaisella valinnalla on hinta. Ajatuksena on luonnollisesti valita se hinta eli vaihtoehtoiskustannus, jonka arvo tai merkitys on itselle pienempi kuin varsinaisen valitun asian.

Säästämällä luovun kuluttamisesta, mutta saan vaihdossa paljon enemmän. Silloin kun tämä yhtälö ei toteudu, valitsen kuluttamisen. Varmuutta oikeasta valinnasta on harvoin saatavilla etukäteen, joten yleensä kyse on valistuneesta arvauksesta. Jopa perstuntumasta.

Miksi säästäminen?

Äärimmäisen harvoin olen kirjoittanut siitä miksi pitäisi säästää. En usko siihen, että kukaan voisi sanoa toisen puolesta, että pitäisikö säästää vai eikö. Myös minä valitsen kuluttamisen päivittäin. Enkä oikeastaan ole kovin kiinnostunut mitä muut ovat siitä mieltä. Minä elän sen valinnan kanssa, muut eivät.

Säästämistäni puolestaan perustelen valinnanvapaudella.  Vapaus ei ole konkreettista, koska se pitää sisällään niin paljon. Mutta oletko koskaan miettinyt, että mikä vaihtoehto yleensä valitaan?

Valittaminen.

Kyllä! Niin usein kuulee ihmisten taipuvan tekojen sijaan valittamiseen:

”Taas sataa, en jaksaisi aina sadetta. Nyt tulee jo räntää. Yyyyh…”

”Ei kai taas maanantai… blaah… olisipa jo viikonloppu”

”Minulla ei ole varaa mihinkään, koska verokarhu vie niin suuren osan tuloistani”

”Hirveä kiire ja stressi puskee päälle, aina samaa kuraa”

”Tuo pomo on kyllä täysi mulkku, kokeilisi tehdä oikeita töitä joskus niin tietäisi miltä se tuntuu”

”Taas rahat loppu. Kaiken muun hyvän lisäksi yleiskorotukset jäivät tänä vuonna minimaalisiksi. Kyllä korotus olisi minulle kuulunut, koska olen tehnyt työni samalla tavalla kuin aikaisemmin”

”Mars, Jupiter ja Venus eivät nyt ole oikeassa asennossa, parempi pysytellä sisällä”

Myönnän, että saattoi mennä liioitteluksi. Viimeisen kohdalla huomasit jo varmasti mistä on kyse? Kaikki yllämainitut asiat ovat enemmän tai vähemmän totta. Jokaiseen niistä pystyt kuitenkin vaikuttamaan. Tai ainakin voit valita, että miten annat niiden vaikuttaa sinuun.

Kovin usein ihmiset taantuvat valittamiseen sen sijaan, että yrittäisivät oikeasti muuttaa asioita. On hyvä tuoda esille asioita joihin ei ole tyytyväinen. Vielä paljon parempi on se, että yrittää oikeasti ratkaista ne asiat. Ratkaisulla ei tarkoiteta tässä sitä, että valitetaan ja odotetaan, että joku muu tekisi kaiken työn.

Säästäminen = vapaus

Minä olen valinnut säästämisen, koska sen kautta pystyn muokkaamaan elämääni sellaiseksi kuin haluan. Aivan kaikkeen säästäminenkään ei sentään taivu.

Kun aloitin tämän projektin, tienasin päivätyöstäni bruttona noin 2500 euroa kuukaudessa. En koskaan valittanut, että se ei riitä eläkkeelle jäämiseen. Sen sijaan päätin ansaita lisätuloja sivutyön kautta. Pystyin vaikuttamaan omaan palkkaan, vaikka päivätyön puitteissa se näytti mahdottomalta.

Yhdessä vaiheessa projektia en todellakaan viihtynyt työssäni. Silloin kyllä valitin ja pitkään tyydyin kohtalooni. Onneksi lopulta tajusin, että töitä voi tehdä muuallakin. Joskus tajuaminen kestää niin pitkään, että elämän laatu ottaa osuman. Fiksumpi tai rohkeampi olisi tehnyt muutoksen aikaisemmin. Toisaalta tällaisen valinnan tekeminen vaatii usein taloudellisen puskurin. Säästämisen kautta uskallan itse tehdä rohkeampia valintoja.

Kolikolla on myös toinen puoli.

Ei tarvitse elää nyt, koska kyllä sitä sitten eläkkeellä ehtii. Joskus aikaisemminkin jo kirjoitin näin: ”Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää”. Tasapaino löytyy vain kokeilemalla ja rajat hakemalla. Minäkin kehityn vähitellen paremmaksi. Tärkeää on löytää se taso kuluttamisen ja säästämisen välillä, että voin katsoa itseäni peilistä niin nyt, kuin myös eläkkeellä.

Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää Klikkaa ja Twiittaa

Päivätyö yhdistettynä sivutyöhön johti siihen, että aika meinasi loppua vuorokaudessa kesken. Joskus harvoin, kun voisi olla muutakin elämää. Olisin voinut valittaa, että minulla ei ole riittävästi aikaa. Sen sijaan päätin ahkeroida entistä enemmän ja päästä tilanteeseen, jossa tienaan vähemmällä ajankäytöllä riittävästi tavoitteisiini nähden.

Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja on olemassa niin onnea kuin epäonneakin. Yleensä vielä täysin epäreilusti. Itselläni on käynyt helvetinmoinen pulla monessa asiassa ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. En kuitenkaan olisi nykyisessä tilanteessa, jos en olisi koko ajan pyrkinyt aktiivisesti muuttamaan elämääni haluamaani suuntaan. Samalla linjalla pyrin jatkamaan, vaikka varmuutta nirvanan saavuttamisesta ei ole. Siitä olen kuitenkin varma, että yrittämällä ja toimimalla pääsen lähemmäksi kuin valittamalla.

Oletko erilainen?

Luopumiskysymyksen lisäksi toinen yleensä tiedusteltu asia on, että millä tavalla olen erilainen kuin muut? Jostain syystä ärsyynnyn tästä kysymyksestä. Omasta mielestäni jo kysymyksen asettelu on aivan vinossa. Ei voida olettaa, että kaikki muut olisivat samanlaisia.

Lähtökohtaisesti jokainen meistä on erilainen toiseen verrattuna eikä kahta samanlaista ole. Syntymässä saamme tietynlaisen koneiston, sitten kokemuksemme muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Onneksi meistä jokainen on vähän erilainen.

On paljon helpompaa sopeutua, kun ymmärrät että olet sellainen kuin olet. Maailma ei toimi niin, että sinun pitää muokata itsesi seurasi kaltaiseksi. Itseesi voit vielä jossain määrin vaikuttaa, mutta vähintäänkin kannattaa hyväksyä, että muut ovat sellaisia kuin he ovat. Siihen et voi vaikuttaa, että minkälainen toinen ihminen pohjimmiltaan on.

En ole yhtään sen erilaisempi kuin kukaan muu on erilaisempi toisesta.

Lopuksi

Lähes kaikkeen voi vaikuttaa. Vaikuttaminen ei kuitenkaan aina tapahdu niin kuin ensin ajattelet.

Et voi vaikuttaa siihen millaisia muut ihmiset ovat. Sen sijaan voit valita ketkä heistä ovat ystäviäsi.

Voit yrittää vaikuttaa rahatilanteeseesi äänestämällä vaaleissa veroalennuksia suosivaa ehdokasta ja näin vierittää vastuun muille. Paljon todennäköisemmin onnistut rahatilanteen muuttamisessa ansaitsemalla enemmän tai kuluttamalla vähemmän.

Et voi valita sitä minkälainen seuraava talvi on Suomessa. Sen sijaan voit valita missä tulevan talven vietät.

On täysin naurettavaa olettaa, että asiat muuttuvat ilman, että teet mitään. Jos tiedät, minkä asian haluat muuttaa elämässäsi, kirjoita se ylös. Mieti sen jälkeen mitä voit itse tehdä, että saavutat muutoksen. Jos et itse keksi keinoja, niin joku tällä planeetalla on todennäköisesti tehnyt jotain niin samantyylistä, että voit ottaa mallia tai vähintäänkin saada ideoita toteutukseen.

Aikuisten oikeasti – sinä olet se henkilö, jolla on suurin vaikutus omaan elämääsi.

Lähiaikoina mediasta saattaa bongata taas tarinoitani. Yleensä palstatila meinaa loppua kesken, mutta onneksi tänne blogin puolelle voin vuodattaa kaiken mikä jää sanomatta. Jos päädyit tänne tänään ensimmäistä kertaa, kannattaa aloittaa tästä. Lisäksi äitini pyysi myös ilmoittamaan, että kirosanojen käyttö blogissa ei ole soveliasta. Otan niistä täyden henkilökohtaisen vastuun ja vetoan taitamattomuuteeni kirjoittajana.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Inspiraation puutetta?

muusa-pohatta

muusa-pohattaKun on syventynyt valitsemaansa aiheeseen tietyn aikaa, syntyy tunne, että tuntee aiheen. Kun jatkaa syventymistä, huomaa olevansa täysin väärässä. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän näyttäisi opittavaa olevan jäljellä. Välillä erehdyn itse luulemaan, että tiedän jotain säästämisestä ja aikaisesta eläköitymisestä. Ehkä tiedänkin, mutta asioiden ymmärtäminen on asia erikseen. Onneksi aina silloin tällöin vastaan tulee vastaan asioita, jotka saavat minut ymmärtämään taloudellista riippumattomuutta entistä paremmin.

Tällä kertaa vastaan tuli Mr. Money Mustachen uusin postaus ja siihen liittyvä loistava ”TED-talk-tyylinen” videoesiintyminen. En edes yritä tässä vaiheessa kuvailla mistä videossa puhutaan ja mitä pointteja siinä otetaan esille. Sen verran voin sanoa, että kyseessä on omalta osaltani ehdottomasti tämän viikon parhaiten käytetty puolituntinen. Uskon, että se voi olla sitä myös sinulle.

Videon löydät postauksen How to be Happy Rich and Save the World lopusta. Kun olet katsonut leffan, voit jatkaa lukemista.

Yksi esityksen pointeista särähti omaan korvaani, koska olen viimeaikoina joutunut tekemään aiheeseen liittyvää pohdintaa.

”Työ on parempaa, jos et tarvitse siitä saatavaa rahaa.”

Työn tekeminen vain rahan takia ei varmasti ole optimaalinen tilanne. Hengissä selviytyminen on tietysti hyvä motivaation lähde, mutta sekin on ainakin meillä suhteellista. Lyhyesti sanottuna raha ei ole yleensä paras motivaation lähde.

Vielä mielenkiintoisemmaksi ajatus muuttuu, kun se käännetään päälaelleen.

”Jos työ on parempaa kun ei tarvitse siitä saatavaa rahaa, voiko rahan saaminen muuttaa työn huonommaksi?”

Ensimmäinen ajatus on, että ei tietenkään voi. Jos löydät unelmatyösi ja saat siitä vielä palkkaa, niin mikä voisi olla sen parempaa? Täytyy muistaa, että rahan vastaanottaminen työsuorituksen vastikkeena tuo mukanaan velvollisuuden. Velvollisuus tarkoittaa sitä, että asia täytyy hoitaa halusit tai et. Jos asian on aikaisemmin halunnut tehdä omasta tahdosta, saattaa vapaa tahto vaihtua rahan ansiosta taakaksi.

Kuvitellaan, että naapurin iäkäs rouva tulee kysymään sinulta, että voisitko leikata hänen nurmikkonsa. Suostut, leikkaat nurmikon ja tunnet auttaneesi. Saat palkkana ison kiitoksen ja leveän hymyn. Eittämättä tulet itsekin hyvälle tuulelle.

Sitten rouva kysyy, että voisitko tehdä saman joka toinen viikko 12 euron tuntipalkalla.

Tilanne muuttuu, koska toisille meistä 12 eurossa on kyse palkinnosta, mutta toisilla omasta halusta tehty työ muuttuu tässä kohtaa taakaksi. Et tietenkään voi kieltäytyä, koska tästä seuraisi seitsemän vuoden epäonni.

Ymmärrän, että siinä on iso ero tarvitseeko työstä saatavan rahan vai saako sitä lainkaan enkä oleta, että oman ajatuksen juoksuni on tässä kohtaa kaikille aivan kirkasta. Eikä sen edes tarvitse olla ottaen huomioon, että kello on noin 2 yöllä. Ehkä minä katsoin MMM:n esiintymisen erilaisten linssien läpi kuin sinä. Ehkä sinulle herää taas jotain uusia ajatuksia omistani.

Oli miten oli – meidän jokaisen olisi välillä hyvä pohtia sitä, että miksi päätämme tehdä elämässämme juuri niitä asioita joita teemme.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Pienituloisen säästäminen – Lauran tarina

Pienituloisen-säästäminen-Lauran-tarina-Pohatta

Pienituloisen-säästäminen-Lauran-tarina-PohattaPienituloisen säästäminen on vaikeata. Miksi osa pienituloisista pystyy säästämään, mutta osa ei? Onko kyse tahdosta, taidoista vai onnesta? En enää uskalla tituleerata itseäni pienituloiseksi, vaikka eivät tuloni vieläkään päätä huimaa. Keskituloinen on ehkä itselleni parempi kategoria, joten jostain on löydettävä uutta inspiraatiota siihen miten pienituloinen voi säästää.

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa toivottavasti suuremmasta inspiraatiota aikaansaavasta sarjasta, jossa keskitytään säästämiseen – elämää unohtamatta. Sinun hetkesi parrasvaloissa? Jos sinulla on oma inspiroiva tarina säästämisestä, joka voisi olla avuksi myös muille, niin jaan sen mielelläni blogissani. Ota yhteyttä ja laita tarina tulemaan!

Tämä ensimmäinen osa sai alkunsa oikeastaan puoliksi vahingossa, kun nimimerkki Laura kertoi omasta säästämisestään artikkelin Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus kommenteissa. Tässä vaiheessa haluan kiittää Lauraa suuresti rohkeudesta jakaa oma tarinansa. Toivon, että mahdollisimman moni saisi tästä intoa omaan säästämiseensä. Ehkäpä muiden tarinoiden kuuleminen auttaa hävittämään säästämiseen liittyvän ”Ei osaa, ei pysty” -asenteen. Jos muut pystyvät, myös sinä voit oppia säästämiseen tarvittavat taidot.

Pidemmittä puheitta annetaan suunvuoro Lauralle (kommentit P.Ohatan kynästä).

Pienituloisen säästäminen – katastrofin kautta parempaan talouteen

Alkukeväästä valmistuin ammattikorkeakoulusta vain todetakseni, että joudun työttömäksi. Minulla oli hieman säästöjä, mutta työttömyyden pitkittyessä säästöt hupenivat. Työmarkkina- ja asumistuki (nettona 850e) riittivät elämiseen, mutta aina sai pelätä mahdollisia yllättäviä menoja. Säästöt auttoivat niihin jonkun aikaa, mutta kun säästöt loppuivat, aloin hermoilla jo etukäteen mahdollisia rahaongelmia. ASP-tiliä lukuun ottamatta olin hukannut kaikki säästöni ja ilmassa oli katastrofin tuntua.

Lopulta sain ilouutisen, että syksyllä olisi mahdollista aloittaa osa-aikatyössä. Säästöjen tuhoutuminen ja uuden työn löytyminen saivat ajattelemaan, että olisiko tienaamistani rahoista mahdollista laittaa osa sivuun. Silloin kiinnostuin ensimmäisen kerran elämässäni säästämisestä.

Työpaikan löytyminen aiheutti kuitenkin ensin erittäin ikävän tilanteen. Pahimmillaan työmarkkinatuen saanti pysähtyy kokonaan työn alkaessa, mutta minä tulisin tienaamaan niin vähän, että saisin edelleen soviteltua tukea. Valitettavasti tuki tulisi vasta palkkakuitin saatuani eli yksi kuukausi pitäisi pärjätä ilman palkkaa tai työmarkkinatukea!

Asumistuen ja muutaman edellisestä kuusta tilille jääneen euron avulla sain maksettua asumiseni. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ruokaakin pitäisi syödä ja pöydällä lojui muutama maksamaton lasku. Lisäksi työn aloittaminen tiesi matkakuluja, joista saisin matkakorvaukset vasta palkan kanssa kuukauden lopussa.

Tässä vaiheessa stressitasoni nousi kattoon.

Minulla oli vielä ASP-tilin säästöt, mutta olin kovasti yrittänyt niitä säästöjä suojella. Sääntöjen mukaan ASP-tililtä ei saisi rahaa nostaa ilman ASP-sopimuksen raukeamista. Pelastuksekseni tulivat tässä kohtaa omat vanhempani, jotka olivat huomanneet tilanteeni. He antoivat minulle rahaa, jotta selviäisin tuon kuukauden. Olin todella kiitollinen avusta, mutta samalla tunsin syyllisyyttä, koska minusta tuntui, että valmistumisen jälkeen pitäisi pärjätä omillaan.

Tässä kohtaa päätin tehdä kaikkeni sen eteen, etten koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa minulla ei ole varaa syödä.

Päätöksen tehtyäni aloin etsiä netistä tietoa säästämisestä ja vahinkojen kautta päädyin Saiturin ja Pohatan (tästä maininnasta saa ehdottomasti plussaa!) nettisivuille. Näiden sivujen kautta löysin myös amerikkalaisen Mr. Money Mustache –bloggaajan. Lukaisin kaikki blogit hetkessä ja ymmärsin, että myös pienillä tuloilla minun olisi mahdollista laittaa sivuun jotain.

Palkan myötä nettotuloni nousisivat 1250–1300 euroon. Varmasti siitä saisi sivuun, kun olen pystynyt elämään vähemmällä.

Kolme tärkeintä apukeinoa säästämiseen

Taisteluapuna säästämisessä käytin oikeastaan kolmea asiaa:

  1. Menojen täydellistä seuraamista
  2. Uutta järjestelyä pankkitileille
  3. Itselle säästämistä ensin

Menojen seuraamisesta en tehnyt mitenkään monimutkaista. Kirjoitin vain rehellisesti ja täysin armottomasti taulukkoon ylös kaikki asiat, joihin käytän rahaa. Edes 10 sentin ostosta en jättänyt merkitsemättä, koska se olisi ollut itsensä huijaamista. Näin sain itselleni kuvan siitä kuinka paljon kulutan ja mihin raha menee.

Kun näin mustaa valkoisella siitä miten paljon rahaa meni pakollisiin asioihin ja miten paljon kulutuksesta oli enemmänkin vapaaehtoista, pystyin asettamaan pikkuhiljaa realistisen arvion sille kuinka paljon voin säästää. Tämä oli mielestäni tärkeää, koska siten ei pääse valehtelemaan itselleen ja toisaalta ei aseta itselle liian korkealentoisia tavoitteita, jotka lopulta epäonnistumisten muodossa vievät innostuksen säästämiseen. Otin tavoitteekseni säästää joka kuukausi 100-200 euroa.

Uudella pankkitilijärjestelyllä tarkoitan uusien tilien avaamista. Yhden käyttötilin sijaan minulla on nyt kolme tiliä. Yksi tili toimii tavallisena käyttötilinä, toinen on palkkatili ja kolmas toimii säästötilinä. Näin tilannetta on helpompi monitoroida ja säästäminenkin onnistuu, kun sille on oma tili.

Käytännössä toimin niin, että palkan tullessa palkkatilille, siirrän osan rahoista käyttötililleni, mutta jätän palkkatilille aina 100-200 euroa. Yritän kaikin keinoin pitää nuo ylimääräiset rahat palkkatilillä seuraavaan tilipäivään asti. Jos en ole rahoja tarvinnut, siirrän ne sitten lopulta säästötilille. Tavallaan kyse on itselleen säästämisestä ensin, koska raha on jo säästössä, vaikka se ei vielä olekaan säästötilillä. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta minulle tämä toimi, koska säästötili pysyy aina koskemattomana. (Tätä olen pohtinut myös itse paljon viimeaikoina. Tärkeintä säästämisessä on se, että kun raha menee säästöön, se myös pysyy siellä. Todella helposti muodostuu tapa, että siirtää rahan säästöön, mutta käy sitten napsimassa sieltä ”tarpeen” tullen. Tätä kannattaa varoa ja on jopa parempi siirtää raha säästöön kuukauden lopussa, että ei vain tule muodostaneeksi tapaa säästöihin kajoamisesta.)

Tähän päivään mennessä olen onnistunut keräämään säästötilille 1250 euroa. Nykyään nukun yöni huomattavasti paremmin, koska tiedän pärjääväni vaikka yhtäkkiä tulisikin kuukausi, jolloin en saa rahaa mistään. Minulla oli toki säästämisessä mukana myös hyvää tuuria. Olin autuaasti unohtanut, että Joulun alla minulle tulisi veronpalautuksia monen sadan euron edestä. Kun ne lopulta sain, siirsin kaiken säästötilille, jolloin sain 1000 euroa kasaan jo jouluun mennessä. Lisäksi olen saanut samalla lihotettua koko ajan ASP-tiliä.

Lauran säästövinkit:

Tiedän, että jokaisen  tilanne on erilainen. Itselleni säästäminen oli suhteellisen helppoa koska olen yksin yksiössä asuva nuori, jolla ei ollut lainkaan velkaa tai muita isoja rahareikiä (kuten auto tai lemmikki). Tässä kuitenkin muutamia asioita, jotka saattavat auttaa säästämisessä ihan kaikkia:

  • Suosi isoja ruokakauppoja pienten sijaan.

On hämmästyttävää kuinka paljon pienempi lasku on isossa marketissa verrattuna läheiseen Siwaan. Toki lähikaupan käyttäminen on helpompaa, mutta työttömällä tai osa-aikatyöläisellä on käytössä enemmän vapaa-aikaa joten jos isompaan kauppaan (tai Lidliin) ei ole liikaa matkaa, ei siellä käyminen ole ylitsepääsemätöntä.

  • Jos käytät julkista liikennettä, käytä aika hyödyksi ja metsästä nettitarjouksia pakollisiin menoihin liittyen

Minulla on silmälasit ja joka kuukausi minulta meni piilolinsseihin 28 euroa. Löysin kuitenkin LensOn nimisen nettikaupan, josta voi tilata 3 kuukauden erän samoja piilolinssejä hintaan 55,90 eikä postikuluja ole. Lisäksi ensimmäisen ostoksen saa usein 10% halvemmalla.

  • Mieti mistä oikeasti nautit, kuluta siihen ja luovu turhasta

Mielestäni nuukailua ei kannata viedä köyhäilyyn ja kurjuuteen asti, koska sitä ei pidemmän päälle jaksa eikä se tee mielenterveydelle hyvää. Kannattaa siis miettiä mitkä ovat oikeasti itselle tärkeitä asioita ja sitten kuluttaa niihin (olettaen tietysti, että rahat riittävät, realismia on pakko olla). Itselleni tärkeitä asioita ovat hyvä ruoka ja yksi rakas harrastukseni. Bonuksena harrastukseni kehittää osaamistani omassa ammatissani. Kulutankin näihin kahteen asiaan rahaa hyvällä omallatunnolla ja sitten jätän käyttämättä rahat sellaisiin asioihin, joihin on ehkä kuluttanut aiemmin, mutta jotka eivät tuo samalla tavalla iloa. En esimerkiksi enää käy kahviloissa, koska niihin kuluu turhaa rahaa ja osaan leipoa itsekin.

  • Tee lahjoja itse

Mikäli on mitään kädentaitoja, voi esimerkiksi joululahjoja tehdä itse sen sijaan, että ostaisi kallista tavaraa. Me leivoimme poikaystäväni kanssa joululahjoiksi joulukarkkeja ja leivonnaisia. Uskoisin tällaisten lahjojen olevan myös mieleisiä, koska ihmisillä alkaa olla kaapit niin täynnä kaupasta ostettua tavaraa.

  • Myy vanhoja tavaroitasi netissä tai kirpputorilla

Tällä tavalla pääsee ylimääräisestä tavarasta eroon ja samalla voi tienata muutaman kympin. Ei kuitenkaan pidä odottaa liikoja. Kannattaa myös joskus selata myyntipalstojen sijaan ostopalstoja ja katsoa olisiko jollain ihmisellä tarvetta sellaiselle tavaralle, joka on sinulle jo käynyt turhaksi. Olen tällä tavalla myynyt muutamia kirjoja.

  • Keksi keinoja ansaita ylimääräistä

Jokaisella on omat tyylinsä. On hyvä miettiä onko itsellä jotain erityistaitoja esimerkiksi omaan ammattiin liittyen, joita voi hyödyntää ansaitsemisessa ja sitten säästää ylimääräiset rahat.

P.Ohatan poiminnat

Ennen kuin voi säästää, on pakko tietää kuinka paljon rahaa kuluu. Ehkäpä kannan jatkossa myös oman korteni kekoon siinä miten kulujen seurannassa pääsee alkuun, mutta Lauran mainitsema rehellisyys vie todella pitkälle. Itsensä huijaaminen on helppoa, mutta jos kaikesta on mustaa valkoisella, valkenee totuus ennemmin tai myöhemmin.

Loppuun vielä pieni vinkki Lauralle, jotta voisit oikeasti sanoa maksavasi itsellesi ensin. Sen sijaan, että yrität laittaa kuukauden lopussa 100 – 200 euroa säästöön, laita mieluummin heti palkan tullessa säästötilille talteen esimerkiksi 5 euroa. Sen jälkeen voit yrittää kaikin keinoin pitää palkkatilin koskemattomana ja säästää lisää kuukauden lopussa. Tarkoitus on, että heti säästettävä summa on niin pieni summa, että et huomaa sen vaikutusta kuukauden budjetissasi. Vähitellen summaa voi hivuttaa suuremmaksi oman säästämishalun mukaan ja toivottavasti pian huomaat saavasi aina säästöön sen summan minkä haluat.

Laura on luvannut myös vastailla kommentteihin mahdollisuuksien mukaan eli kysykää pois!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödyllikseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. 

Paranna kulutuskrapula

Jokin aika sitten podin vakavanlaatuisen kulutuskrapulan. Yksinkertaisesti tuli tuhlattua liikaa omaan ajatusmaailmaan nähden, mikä aiheutti onnettomuuden tunteen. Jotain oli siis pakko tehdä.

Ensimmäiseksi laitoin huvittelurahat pannaan kolmeksi kuukaudeksi. Päätin, että en yksinkertaisesti siirrä uutta rahaa käytettäväksi mihinkään ei pakolliseen tuona aikana.

Edes mennyt heinäkuu oli säästämisen kannalta erittäin hyvä kuukausi ja muistelen tuota yhä lämmöllä. Heinäkuu oli myös lomakuukauteni. Käytännössä tämä tarkoitti mökkeilyä täysihoidolla tai pitkiä työpäivä ruokapalkalla. Aivan loiseksi en siis itseäni kutsu. Heinäkuussa kuluni olivat 615 €, mutta muuten edellinen kolmannesvuosi kului normaaliin tapaan.

Viimeinen toipumisen vaihe oli sitten itsellenikin todellinen yllätys. Lähdin SHOPPAILEMAAN! Kyllä, kuulitte aivan oikein. Tässä vaadittiin itselleen perustelun maagista voimaa, mutta klassikkoargumentti antoi loppusilauksen: ”Mähän säästän rahaa, kun ostan halvalla!”.

Suomen kieli ei tässä kohtaa itseasiassa taivu ihan omiin tarpeisiini. Tavallaan kyse on säästämisestä, kun ostaa jotain pakollista, mutta edullisemmalla kuin oli ajatellut. Toisaalta itselleni säästäminen tarkoittaa sitä, että jemmataan rahaa sukan varteen. Tältä sanalta olisi syytä riisua kaksoismerkitys, koska niin helposti halvalla ostaminen ei olekaan säästämistä vaan itsepetos.

Käytän jatkossa vähemmän maksamisesta termiä kulutussäästö.

Tänä vuonna pääsen osalliseksi kahden ystäväni hääjuhlaan. Yleensä häät ovat juhla, johon osallistutaan puku päällä. Valitettavasti minä en vain omistanut pukua, joten sellainen oli pakko hankkia. Toinen vaihtoehto olisi normin kyseenalaistaminen, mutta en ollut vielä tarpeeksi kova äijä tähän.

Itselleni ensin tulivat mieleen perinteiset kauppaketjut edullisimmasta lähtien. Olin jo täysin valmistaunut käyttämään 100 – 150 euroa hankintaan. Sitten avopuolisoni ehdotti, että kävisimme kierrätyskeskuksessa katsomassa mitä siellä on tarjolla. ”Eihän pukua voi ostaa käytettynä!”.

Itseasiassa puku jos mikä kannattaa ostaa käytettynä. Useilla ihmisillä nämä eivät montaa kertaa elämänaikana ole päällä, joten käytetytkin ovat erinomaisessa kunnossa. Valikoimaa riitti ja kauppakassiin lähti puvuntakki, -housut ja kauluspaita. Oma tyylitajuni ei ehkä ole viimeisintä huutoa, mutta koska uusi puku meni avopuolisolta läpi, kelpaa se varmasti myös hääjuhliin.

Laskun summaksi tuli 7,20 € ja kulussäästöä syntyi mukavasti. Ymmärrätte varmaan miksi tästä tuli hyvä mieli?

Tästä se kaikki alkoi

Money money money… Näin lähtee päiväni käyntiin, kun herätyskelloni soittaa Diilin tunnarin.

Yllättäen olen aina pitänyt rahasta. Sydäntäni särkee, jos elinkustannukseni ovat suuremmat kuin rahasäkki, jonka kuukausittain kotiini kannan. En ole elämäni aikana ollut erityisen tuhlaavainen, mutta en myöskään äärimmäisen säästäväinen. Äärimmäisyys riippuu tietenkin paljon siitä mihin verrataan.

Viime aikoina olen törmännyt amerikkalaiseen hulluuteen hyvinkin varhaisen eläkkeen muodossa. Pikkuhiljaa on sisälläni kehittynyt ajatus siitä, että onko tuo sittenkään hulluutta. Olisiko keskipalkkaisen ihmisen mahdollista jäädä Suomessa eläkkeelle jo 35-vuoden iässä?

Minä uskon, että on. Blogissani tulen kertomaan, että miten sen teen. Sivun oikeassa ylälaidassa on laskuri, joka kertoo tarkan ajan milloin eläkkeeni koittaa. Matkaa on siis vielä taitettavana.

Ajatus varhaisesta eläkkeestä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, mutta niin kiehtova. Säästä enemmän, kuin tuhlaat. Esimerkiksi säästämällä 65 % nettotuloista voisi eläkkeelle jäädä noin 10,5 vuoden päästä. Tähän yksinkertaiseen ajatukseen palaan tulevissa kirjoituksissani.

Tässä on linkki artikkeliin, mistä tämä ajatus ja blogi ovat saaneet alkunsa. Ehkäpä se sytyttää kipinän myös muille.

The Shockingly Simple Math Behind Early Retirement

Kirjoittaja on Mr. Money Mustache, joka blogin mukaan on jäänyt eläkkeelle jo aikoja sitten noin 30-vuotiaana. Täytyy tunnustaa heti kättelyssä, että kyseisellä blogilla olen viettänyt useita hetkiä tuon mainitun artikkelin lukemisen jälkeen.

Aion taistella, jotta tavoitteeni toteutuu. Nyt tavoite on julki. Tästä lähtien elämäni ei enää ole entisensä.