Kulugiljotiini

kulugiljotiini

kulugiljotiiniTämä artikkeli on yksi osa blogisarjasta Talousremontti. Sarjan tarkoituksena on auttaa sinua tekemään muutos tai jopa täyskäännös omassa taloudessasi. Tarkemmin sarjan taustoista voit lukea sen ensimmäisestä osasta. Artikkelit eivät ilmesty peräkkäin, mutta löydät ne tunnisteella talousremontti. Sarja etenee loogisesti ja aikaisempaa osaamista ei vaadita. Voit siis lähteä liikkeelle täysin ilman taloustaitoja. Jokaisessa artikkelissa saat ohjeet, tehtävät ja työkalut, joiden avulla saat kehitettyä omia taloustaitojasi. Jos jumiudut jossain kohtaa, niin älä epäröi jättää kysymystä kommentteihin. Apua kyllä löytyy!

Talousremontti alkaa lähestyä loppuaan. Itseasiassa tiedän jo koekaniinin tulokset vuodelta 2017. Sinulla pitäisi myös olla tiedossa lähtötilanteesi, suunta ja se minne haluat päästä. Ainoa keino päästä kohti taloudellista tavoitetta, on säästäminen. Luonnollisesti säästetyt rahat kannattaa laittaa töihin, mutta se on sitten toinen tarina.

Säästäminen on loppupeleissä erittäin yksinkertaista. Voit joko ansaita enemmän tai kuluttaa vähemmän. Yleensä säästäminen on helpompaa ja tehokkaampaa, koska saat pitää nettona kaikki eurot mitkä onnistut säästämään. Menoja ymmärtämällä pystyt säästämään tehokkaammin.

Menoista tinkiminen

Artikkelin tarkoituksena on tutkia menoja tarkemmin ja ymmärtää niiden luonne. Jos tarkempi menoihin tutustuminen ei ole lähellä sydäntäsi, niin voit myös valita oikotien onneen. Käytännössä se löytyy yleensä, kun valitset 3 suurinta menoasi ja huolehdit, että ne ovat niin pienet kuin on mahdollista. Usein kolmen joukosta löytyvät esimerkiksi asuminen, liikkuminen ja syöminen.

Tarkemmin katsottuna menot voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaryhmään; pakolliset ja paheet sekä kiinteät ja muuttuvat. Esimerkiksi pakollinen kiinteä kulu voisi olla vuokra. On pakko asua jossain ja vuokra on kiinteäsummainen ainakin tietyn ajanjakson. Muuttuva pahe voisi puolestaan olla lähikaupan irtokarkkiosasto, josta tulee otettua aina reissusta riippuen enemmän tai vähemmän sokeroituja herkkuja mukaan. Menon kategorioiminen voi auttaa löytämään oikean suhtautumisen.

Pakollinen on nimensä mukaisesti jotain sellaista mitä ilman ei voi olla. Pakollisessa menossa tarkastelun ajatus on aina, että jos meno on oikeasti pakollinen, niin miten sen voisi toteuttaa edullisemmin. Paheissa (tai hyveissä) kriittinen tarkastelu alkaa siitä, että voisiko paheesta luopua kokonaan. Vasta sen jälkeen kannattaa miettiä, että voisiko sen toteuttaa jotenkin edullisemmin.

Kiinteissä kuluissa hinta pysyy samana käytöstä riippumatta, mutta muuttuvat kulut määräytyvät käytön mukaan. Kiinteisiin voi vaikuttaa esimerkiksi kilpailuttamalla tai jakamalla kustannuksia. Muuttuviin taas puolestaan vähentämällä käyttöä. Suuremmista menoista saa yleensä parhaat säästöt ja suhteessa pienimmällä vaivalla.

Jos olet tehnyt seurantaa, tiedät omat menosi. Nyt sinun täytyy vain valita, että mitkä niistä laitat giljotiiniin. Vain sinä voit tietää, mitkä menoista ovat täysin turhia ja miten ne vaikuttavat elämänlaatuusi. Omien menojen karsimisesta tuorein esimerkki on asuntolainan kilpailutus. Toinen esimerkki on tulossa koekaniinin lukujen yhteydessä Talousremontin seuraavassa osassa.

Yksi kategoria on kuitenkin meille kaikille täysin tarpeeton – heräteostokset.

Impulsiiviset ostokset ja himojen hallinta

Kaupan hyllyllä kiiltelee uusi hilavitkutin. Huomaat miten kätevä se olisi. Kuola alkaa valua ja silmät alkavat kiilua. Himot valtaavat mielesi ja Visa vingahtaa riemusta. Muutamaa kuukautta myöhemmin varaston nurkassa lojuu uusi tilan täyte.

Impulsiiviset ostokset ovat muuttuva kulu. Ne ovat yksi vaikeimmin havaittavista, koska ne saattavat kuulua niin moneen kategoriaan; apparaatteja, vaatteita, herkkuja tai mitä nyt milloinkin. Tässä on muutama hyväksi havaittu vinkki himojen hallintaan.

  • Hetkellisen huuman hankaloittaminen
  • Vielä yksi päivä
  • Kuka tahansa voisi ostaa tuon
  • Automaattinen säästäminen

Hetkellisen huuman hankaloittamisesta kuulin viime viikolla tutultani mainion esimerkin. Valitettavasti en muista alkuperäistä lähdettä, mutta saa täydentää kommentteihin. Esimerkin päähenkilöllä oli töissä haaste. Työtehtäviä olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi, mutta henkilö oli jäänyt koukkuun Miinaharavaan. Ratkaisu löytyi siitä, että hän poisti työkoneen pikavalikoista Miinaharavan käynnistyskuvakkeet ja piilotti ohjelman käynnistyksen niin monen kansion alle, että sen starttaamiseen kuluisi aikaa yli 20 sekuntia. Lisääntynyt vaiva auttoi hillitsemään käyttöä, mutta hänen ei tarvinnut luopua siitä kokonaan.

Esimerkki on oletettavasti muutaman vuoden takaa, mutta ajatuksena kiehtova. Ehkä samaa voisi soveltaa esimerkiksi impulsiivisten nettiostosten tekemiseen laittamalla luottokortin tai pankkitunnukset jemmaan sen verran hankalaan paikkaan, että niiden esiin ottaminen muuttuisi vaivalloiseksi. Luonnollisesti luottokortti ei saisi olla tallennettuna valmiiksi sivustoille.

Vielä yksi päivä -menetelmä perustuu siihen, että heti tapahuvan ostamisen sijaan päätät tuhlata rahat vasta seuraavana päivänä. Tosin seuraavana päivänä tarkoitus on taas yrittää selvitä huomiseen. Jos temppu onnistuu riittävän monta kertaa, niin himo haihtuu ja raha säästyy. Verrattuna ostamisen hankaloittamiseen, vaaditaan tässä menetelmässä enemmän itsekuria.

Kuka tahansa voisi ostaa tuon on lainattu Budgets Are $exy blogista. Jokaisen meistä tekee aina välillä mieli ostaa jotain vähän parempaa tai isompaa. Oli kyse sitten autosta, talosta tai sisustamisesta, niin tämä menetelmä on oiva apukeino. Ainakin kun mielesi tekee ostaa jotain ja varsinkin jos heräte on saanut inspiraatiota naapurikateudesta, kannattaa muista, että nykymaailmassa kuka tahansa voi ostaa lähes mitä tahansa – vähintäänkin lainarahalla. Jos jokainen voisi halutessaan tehdä saman ostoksen, niin ei ole mitään järkeä tuntea kateutta. Sen sijaan ostamatta jättäminen ja velan välttäminen tuovat vapautta.

Automaattisesta säästämisestä olen kirjoittanut moneen kertaan aikaisemminkin. Käytännössä palkan tullessa tilille, otetaan palkasta vain pieni osa käyttöön. Kun käyttötilillä on vain vähän rahaa, yleensä kulutus sopeutuu käytettävissä oleviin varoihin. Tieteellisin termein kyse on Parkinsonin laista.

Lopuksi

Valitettavasti en tiedä mitkä menoistasi ovat täysin turhia. Hyvin todennäköisesti löydät ne itse, kun vain kriittisesti tarkastelet menojasi. Valitettavasti menot eivät kuitenkaan pienene itsestään. Sinun täytyy tehdä asialle jotain. Nyt kun käyt tuumasta toimeen, niin kerro kommenteissa mistä luovuit ja miksi!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kuukausikatsaus 12 2017 – 288 475

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 5 436 €
  • Kustannukset 1 887 €
  • Säästöprosentti 65,3 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 2 821 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille ennakonpidätysten jälkeen 230 euroa. Lisäksi sain veronpalautuksia 2 385 euroa.

Henkilökohtaisten tulojen lisäksi kerrytän sivutuloja yhden miehen osakeyhtiöni nimiin. Raportoin yrityksen tulot tilinpäätöksen yhteydessä vuoden lopussa. Nyt lappu on laitettu yrityksen luukulle, eikä sinne kerry juuri muuta, kuin joitain satunnaisia euroja blogin kautta.

Kustannukset_12_2017

 

Joulukuu on ehdottomasti yksi vuoden mukavimmista kuukausista. Edullisin se sen sijaan ei ole ollut aikaisemmin eikä se ollut sitä tälläkään kertaa.  Suurin menoerä tuli vaihteeksi matkailusta. Suomen pimeys alkoi ahdistamaan sen verran reilusti, että oli pakko karata muutamaksi päiväksi aurinkoon. Onneksi osan reissusta sain joululahjaksi, niin maksettavaa ei jäänyt ihan älyttömästi. Toinen suunnittelematon menoerä oli koiran hammaslääkäri. Muuten menot olivat normaalitasolla, mutta siitä huolimatta aikaansaannoksena oli melko ronski kuukausi.

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

varat-ja-velat_12_2017

 

Joulukuussa tein pitkästä aikaa ostoksia. Laitoin niin veronpalautukset kuin osan kertyneestä puskuristakin töihin. Rahastojen tasapainotukseen käytin noin 5K euroa ja samalla summalla täydensin osinkosalkkua. Markkinat tarjosivat hieman lisää hyvää päälle.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä. Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

Jos eläkelaskuri ei erehdy, niin kassani pitäisi kestää 1235 euron kulutus vuoden 2022 rahassa. Tähän tietysti vaaditaan myös se, että Kuu, Mars ja Venus ovat tuolloin oikeassa asennossa. Tällä hetkellä ei siis näytä kovin lupaavalta suhteessa edellisen 12 kuukauden kulutuksen keskiarvoon.

tunnusluvut_12_2017

 

Edelliseen kuukauteen verrattuna nähtävissä mukavasti muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite. Lisää lukujen taustoista voit lukea täältä.

  • Terveys – 6/12
  • Itsensä kehittäminen – 3450/3420
  • Työ – 3 / 20

MUUTA

Kiireen puolesta joulukuu oli suorastaa laiton kuukausi. Omaa aikaansaannosta tosin, joten tälle vuodelle jää kehittymisen varaa. Ehkäpä inhimillisemmän aikataulun myötä pystyn keskittymään oikeisiin asioihin. Vuosi on tämän kuukausikatsauksen myötä lähes paketissa. Laitan vielä firman luvut kasaan ja sen jälkeen luvassa on tilinpäätös.

Muutamat viimeiset artikkelit ovat lipsahtaneet pitkän puoleisiksi. Pitkä on kuitenkin makuasia. Yritän prosessoida omat ajatukseni mahdollisimman pitkälle ja välillä prosessi heijastuu myös pidemmän tekstin muodossa. Ehkä pituus ei ole ongelma, vaan sisältö. Tai ehkä olen muuttumassa dinosaurukseksi ja 280 merkkiä olisi nykypäivänä sopiva pituus. Mitä olet mieltä? Möläytys vai monsteri? Vai ehkä kaikkia sopivassa suhteessa?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Uudet tavoitteet ja työn tulevaisuus

pohatta-AI-tekoäly-koneoppiminen

pohatta-AI-tekoäly-koneoppiminenTämän artikkelin pohjalle kannattaa lukaista aikaisemmin julkaistu teksti Suuret suunnitelmat ja mappi ö. Edellisessä artikkelissa oli teorian ja koekaniinin vuoro, nyt luvassa on oma käytännön esimerkkini. Tykkään suuresti käytännön esimerkeistä, koska ne sisältävät aina yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista. Kyse on oikotiestä onneen, jos lukemalla välttää toistamasta muiden tekemiä virheitä.

Tietyissä piireissä minulle nauretaan, koska ainakin kun olen lukenut jotain, niin sitä seuraa toimenpide. Ymmärrän kyllä, että se saattaa aiheuttaa hieman huvittavia tilanteita. Toisaalta en näe mitään järkeä siinä, että opiskelen jotain, mutta jätän käytännön toteutuksen tekemättä. Mitä hyötyä on uuden oppimisesta, jos tietoa ei käytä mihinkään?

Kaikki lukemani ei tietenkään sovellu minulle, mutta kokeilen erilaisia asioita, että löydän ne jotka vievät minua eteenpäin. Niin myös tällä kertaa.

Ensimmäinen osa tavoitteesta: Mitä

Yleensä olen tuskaillut sen kanssa, että mitä haluan tehdä. Eläkekassa antaa jo nyt mukavasti valinnan vapautta ja toisaalta pienet epäonnistumisetkaan eivät haittaisi. Tällä kertaa löysin intohimon kohteeni suhteellisen helposti. Tai niin ainakin luulin, mutta tästä lisää myöhemmin artikkelissa.

Sivutöiden lopettamisen jälkeen aikataulu on tuntunut sopivalta, vaikka päivätöissä aikaa onkin mennyt – välillä vähän liikaakin. Olen kuitenkin huomannut, että nautin suuresti työstäni ja se tarjoaa elämyksiä ja kokemuksia joita en muualta ole löytänyt. Esimerkiksi ongelmanratkaisu ja oppiminen tuottavat valtavasti mielihyvää. Pian ajatukset johtivat siihen, että mitä jos oikeasti yrittäisin tulla hyväksi työssäni.

Hyvä onkin sitten aika suhteellinen käsite. Oletko hyvä, jos teet parhaasi? Vai oletko hyvä vasta sitten, kun osaat tehdä asian niin hyvin kuin se on ylipäätään mahdollista tehdä? Rehellisesti sanottuna saatat olla ihan paska, vaikka tekisit parhaasi, joten vaaka kallistuu jälkimmäisen puoleen.

Tämä ominaisuus on integroitu omaan mieleeni ja se tekee minusta välillä äärimmäisen rasittavan kanssaihmisilleni. Pystyn helposti olemaan tyytymätön, jos jokin asiaa menee huonosti. Sillä ei ole merkitystä, vaikka tekisin sen kymmenen kertaa paremmin kuin vierustoverini. Ei se tee minusta hyvää, vaikka joku olisi vielä onnettomampi. Varsinkaan, jos tiedän itse pystyväni parempaan. Puhumattakaan siitä, miten hyvin asian voisi oikeasti tehdä. Tavallaan pidän tästä ominaisuudesta itsessäni, koska se innostaa oppimaan aina vain enemmän.

Toisaalta joskus olisi hyvä osata pitää turpa tukossa ja iloita lievemmistäkin onnistumisista.

Uraputkessa

Tavoitteeni ensimmäinen muoto jätti tulkinnan varaa: ”Olisi ihan kiva olla kohtuullisen hyvä siinä mitä teen”. Kyse oli enemmänkin varovaisesta kuiskauksesta, kuin tavoitteesta. Tavoite tarvitsee selkeän päämäärän ja päivämäärän.

Teorian mukaisesti päätin tuplata tavoitteen ja asettaa sille aikarajan. Ensin kohtuullisen hyvä muuttui muotoon Suomen parhaita, joka sitten muovautui muotoon maailman 8. paras. Päätin siis asettaa tavoitteekseni, että minusta tulee maailman 8. paras omassa työssäni viimeistään 10 vuoden kuluttua (31.12.2027). Tavallaan tavoite on hyvin yksinkertainen ja sillä on aikaraja. En kuitenkaan vielä keksinyt, että miten ihmeessä tulen mittamaan sen, että kuinka hyvä olen suhteessa muihin.

Palkasta voi yleensä tehdä joitain johtopäätöksiä, vaikka vertailu ei suoraan kerro sitä kuka on parempi. Karkea suuntaviiva viiden vuoden tähtäimestä on nykyisen palkan tuplaaminen.

Tiedän, että tavoite voi monesta kuulostaa täysin naurettavalta. Sitä ei voi mitata ja toisaalta maailman top 8 kuulostaa aika utopistiselta. Eniten mietitytti se, että mitähän työkaverini mahtavat aiheesta ajatella. Moni heistä on kuitenkin reilusti taitavampi kuin minä. Lopulta tulin lopputulokseen, että so what? Ihan sama mitä muut ajattelevat. En antanut näiden epäkohtien häiritä prosessia.

Epäonnistuminenkin tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että pääsen vähintään alkuperäiseen tavoitteeseen.

Miten ajattelin tavoitteeni saavuttaa?

Yleensä sanotaan, että tarvitaan 10 000 tuntia, että voi kehittyä hyväksi. Onko tuollaista rajaa vai ei on tavallaan sivuseikka, mutta olen sitä mieltä, että aina vaaditaan merkittävä ajallinen panostus. Toisilla on sitten enemmän talenttia kuin toisilla. Merkittävä ajallinen panostus tuo sitten rajoitteet siihen, että mitä voin tavoitella. Jos voin panostaa valitsemaani tavoitteeseen 7,5 tuntia päivässä, 20 päivää kuukaudessa ja 11 kuukautta vuodessa, niin 10K tuntia tulee täyteen reilussa kuudessa vuodessa. Jos voisin panostaa vain tunnin päivässä, niin mittarista loppuisivat vuodet kesken. Loogisesti ajateltuna vaihtoehtoina oli joko:

a) pysyä keskinkertaisena
b) työpaikan vaihto
c) nykyiseen työhön panostaminen

Luonteeni ei hyväksy vaihtoehtoa a, alan tai työpaikan vaihto ei tässä kohtaa innostanut, koska olen viihtynyt niin hyvin. Valitsin siis vaihtoehdoista viimeisen.

Toimenpiteet

Seuraavaksi oli tärkeintä valita se oikea toimenpide, joka veisi minut kohti tavoitetta. Pelkkä töissä käyminen ei tietenkään riitä, koska muuten me olisimme kaikki yhtä hyviä. Mietin, että mikä olisi sellainen toimenpide, joka tekisi kaiken muun tekemisestä helpompaa tai jopa tarpeetonta (Lainattu kirjasta The One Thing).

Ainoa mieleeni tuleva asia oli osaamisen kartuttaminen. Mitä enemmän osaan, sitä helpommaksi asiat muuttuvat. Päätin varata omasta kalenteristani jokaisen päivän ensimmäisen tunnin opiskeluun. Opiskelu tulisi olemaan kaikkein tärkein asia. Se pitäisi suorittaa alta ennen muita töitä. Lisäksi laitoin perjantaille kalenteriin varauksen, jossa kirjoitan ylös viikon tärkeimmän saavutuksen. Näin voisin helposti todentaa, että ovatko tekemiseni linjassa sen kanssa, minne haluan päästä.

Tunti ei kuitenkaan riitä mihinkään, joten blokkasin kalenteristani opiskelutunnin jälkeisen aamupäivän seuraavaksi tärkeimmän asian tekemiseen. Lisäksi työ sisältää jo itsessään uuden oppimista.

En ole toistaiseksi täysin varma, että mitä mieltä töissäni ollaan ajan pyhittämisestä opiskelulle. Sain jo myytyä ajatuksen, mutta sitten tapahtui hieman henkilövaihdoksia ja nyt tilanne on auki. Oma ajatukseni on, että pitkällä aikavälillä uuden oppiminen on parasta mitä voi tehdä. Toisaalta työelämä painottaa lyhyen aikavälin saavutuksia yli pitkän aikavälin. Samoin kuin ihmiset yleensä. Opiskelu on pois laskutettavasta työstä, joten todennäköisesti jatkossa vaaditaan oman työkuvan muokkaamista.

Jos päättää panostaa yhteen asiaan, niin se aika on otettava jostain. Tämän ihmiskokeen yhteydessä päätin karsia sellaiset turhuudet kuin Facebook ja Twitter. Molempia käytän yhä, mutta poistin kummankin sovelluksen kännykästä. Näin käyttö rajoittuu muutamaan käyntiin per viikko ja sain nipistettyä hieman lisää aikaa tuottavampaan toimintaan. Vieroitusoireista selvittyäni ei ole ollut kumpaakaan ikävä. Mediaa ja tietoa on niin valtavasti, että yksinkertaisesti on pakko keskittyä niihin, joista uskon olevan eniten hyötyä uuteen tavoitteeseeni peilaten.

Näköradiosta en sen sijaan luovu ikinä, mutta sitä käytän lähinnä rentoutumistarkoituksessa.

Uusi elämä

Yksi hyvän tavoitteen reunaehto oli se, että sen saavuttamisen pitää muuttaa elämää merkittävästi tai muuten tavoite ei ole tavoittelun arvoinen.

Muuttaako siis oman tavoitteeni saavuttaminen elämäni täysin toisenlaiseksi? Kyllä ja ei, joten hyväksyn sen hieman sääntöjä kiertäen tavoitteeksi.

Tavallaan tavoitteen saavuttaminen ei muuta mitään. Toisaalta tavoitteeseen päästäkseni täytyy todella monen asian muuttua. Aikaisemmin olen kokenut työn pakollisena pahana matkalla eläkkeelle. Vähitellen olen alkanut nauttia työstäni. Uusi tavoite auttaa näkemään työn vielä enemmän itsessään nautinnollisena asiana eikä niinkään välineenä johonkin muuhun. Ja ei pelkästään näkemään vaan tekemään, kokemaan ja tuntemaan täysin toisella tavalla. Teoriassa minun pitäisi nauttia vielä enemmän työstäni.

Jos voin nyt ja jatkossa nauttia arkipäivistäni vielä enemmän kuin aikaisemmin, niin pidän sitä todella merkittävänä muutoksena.

Muu elämä ja tasapaino

Lisäksi valitsin neljä muuta elämän osa-aluetta, joiden uskon tuovan itselleni onnellisuutta.

  • Talous
  • Terveys
  • Ihmissuhteet
  • Itsensä kehittäminen (osittain sama kuin työ, mutta ei aina)

Kun osa-alueita on useita, tullaan äkkiä siihen, että on tehtävä valintoja. Kaikki eivät voi olla yhtä tärkeitä. Tämän takia jouduin miettimään, että kuinka hyvin tunnen itseni. Itsensätunteminen puolestaan linkittyy aika suoraan omiin arvoihini. Jos pystyn laittamaan arvoni tärkeysjärjestykseen, noudattavat elämän eri osa-alueet niitä.

Arvojen miettiminen oli helppo aloittaa vähiten tärkeimmästä. Tavallaan yllättäen alimmaksi kolmiportaisella asteikolla jäi työ, vaikka tärkein tavoitteeni liittyy juuri siihen. Ilman työtä voin olla, mutta en ilman terveyttä ja muita ihmisiä. Kahden jälkimmäisen välillä jouduin tekemään vähän enemmän pohdintaa. Terveys mahdollistaa niin monia asioita, mutta huono sellainen heikentäisi elämänlaatua merkittävästi. Toisaalta myös muita ihmisiä tarvitsen elämässäni, vaikka en kovin montaa. Muutama hyvä riittänee. Päädyin siihen, että terveydellä ei ole juuri merkitystä, jos saan nauttia siitä yksin. Tämän hetken arvoni näyttävät tältä:

  1. Ihmiset
  2. Terveys
  3. Työt

Arvot eivät kerro, että kuinka paljon aikaa käytän mihinkin asiaan. Ne ovat olemassa siksi, että niiden avulla on helppo ratkoa päällekkäisyydet. Esimerkki: Jos töissä on tulossa mielenkiintoinen keissi, mutta samalle illalle on varattu kuntosali, niin valitsen jälkimmäisen. Jos viikonlopun juoksutapahtuma osuu päällekkäin läheiseni merkkipäivän kanssa, niin valitsen jälkimmäisen. Teoriassa yksinkertaista.

Vaihtoehtoisesti yksi tapa asioiden priorisointiin on oma missio. Esimerkiksi Money Boss on tehnyt omansa. Tai miksi ei voisi hyödyntää sekä että.

Ajankäyttö onkin sitten toinen asia. Tasapaino tarkoittaa usein tasapaskaa. Kaikki ei silti voi mennä täysin epätasapainoon.

Talous ja terveys ovat kaikkein helpoimmat. Niihin käytän kuukaudessa aikaa mahdollisimman vähän, mutta niin että kumpikin pysyy riittävällä tasolla. Talous tarkoittaa käytännössä sitä, että noudatan nykyistä säästämis/sijoittamismalliani. Terveyden ajattelin eniten liikunnan kannalta ja heitin hatusta, että kolme liikuntakertaa viikossa on minimi. Suurimman osan ajastani käytän töihin. Yksikään ihminen ei minua kestäisi 24/7, vaan kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa. Ihmissuhteisiin riittää siis pieni aktiivisuustason nosto.  Itsensä kehittäminen tapahtuu lähinnä lukemalla, joten tässä laitoin tavoitteeksi 10 sivua päivässä jokaisena arkipäivänä.

”What get’s measured gets managed”

Lempisanontani mukaan yksikään edellä mainituista tavoitteista ei ikinä tule tapahtumaan, jos en pidä kirjaa siitä mitä teen. Mittaaminen on ainoa tapa pitää kurssi kohti tavoitteitani. Niihin peilaten lisäsin kuukausikatsauksiin kasan tunnuslukuja:

  • Terveys – xx/12 ( = liikuntakertojen määrä)
  • Itsensä kehittäminen – xx/3420 ( = 215 sivua käännetty Kindlen yksiköihin, tai vähän sinnepäin)
  • Työ – xx/ 20 ( = kuinka monena aamuna onnistun käyttämään ensimmäisen työtunnin opiskeluun)

P.Ohatan tulevaisuus

Blogin tulevaisuudesta ei kannata huolestua. Tarinoita on jatkossa luvassa yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin tähänkin asti. Teemat tosin peilaavat yleensä sitä, mitä omassa mielessäni liikkuu. Varmasti sieltä löytyy joku aasinsilta myös talouteen.

Nyt kun ajankohta on mitä täydellisin, teen yhden lupauksen tulevalle vuodelle. Lupaan, että en enää lupaa aikatauluja blogitekstien ilmestymiselle. Aikatauluni ovat pitäneet yhtä hyvin paikkansa kuin Teslalla. Suurin syy tälle on se, että aivoni prosessoivat tietoa hitaammin kuin oletan. Luulen saavani tekstin valmiiksi, mutta viikon kuluttua huomaan sen olevan kaukana maalista.

Jatkossa artikkeleita ilmestyy sitä mukaan, kun minulla on jotain sanottavaa ja saan ajatukset koottua ymmärrettävään muotoon.

Uusi tavoite käytännössä

Muutaman kuukauden kokeilun jälkeen tulokset ovat olleet vaihtelevia. Itsensä kehittäminen on luonnistunut yli odotusten, mutta kaikissa muissa toimenpiteissä tulos on ollut suorastaan surkea. Suurin syy on ehkä ollut siinä, että yritin tuoda liian paljon uuttaa kerralla.

Käytännössä töissä puski helvetinmoinen kiire päälle ja opiskelu unohtui, vaikka tiedän sen olevan parempaa ajankäyttöä kuin ”kiireellisten” asioiden. Samasta syystä liikunta jäi, vaikka arvoni sanovat ihan muuta. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että omassa nahassa oleminen on tuntunut varsin epämiellyttävältä.

Kyllä se pistää ärsyttämään, kun tiedät mitä pitäisi tehdä, mutta teet jotain ihan muuta.

Tavallaan on ymmärrettävää, että näin käy. Päivä on ollut pitkä ja olet aivan puhki. Tiedät, että viikon liikunta on vielä tekemättä. Toisaalta eihän kukaan saa tietää, jos skippaat sen? Eikai se yksi kerta nyt haittaa? Huomenna sitten.

Siinä ei vain koskaan käy näin. Huominen ei tule tässäkään asiassa ja kurvi kääntyy kaakkoon. Kiitos ja näkemiin. Ainoa vaihtoehto on se, että aloittaa riittävän varovasti ja ei ikinä skippaa mitään, minkä on itsensä kanssa sopinut.

Oma suunnitelmani on pitää kynsin ja hampain kiinni itsensä kehittämisen putkesta. Ja tästä yhdestä en tingi PRKL! Vähitellen yritän tuoda sen rinnalle terveyden ja opiskelut töissä. Työasioiden valmistumiseen täytyy taas osata antaa hieman inhimillisemmät aikataulut. Näin ei synny turhaa stressiä. Ihan varmasti pystyn ottamaan opiskeluun vaikkapa vain yhden tunnin joka viikko ja vähitellen lisäämään tahtia.

Tie onneen

Uusi tavoitteeni painottaa mielekkäiden asioiden tekemistä. Pystyn nauttimaan elämästä nyt ja tässä, mutta silti pitämään mielessä pidemmän aikavälin.

Näytin tätä artikkelia ennen julkaisemista yhdelle lähimmäisistäni ja esiin nousi mielenkiintoinen huomio. Miten paljon saavutusten tavoittelu eroaa materian tavoittelusta? Jos ostamalla ei saa onnea, niin miksi saavuttaminen olisi eri asia?

Molemmissa koetaan hetken hurmio, mutta hetki ei koskaan riitä, vaan aina on pakko saada lisää. Ostamalla ei saa enempää onnea ja saavuttamisessa on sama.

Onnellisempi olisin varmasti, jos pääsisin eroon saavuttamisen tarpeesta. Mutta ei kai se nyt niin paha ole, jos nauttii matkasta?

”Menestys ei ole tie onneen, mutta onnellisuus on tie menestykseen. Jos rakastat sitä mitä teet, menestyt” -Albert Schweitzer

Epämiellyttävä tulevaisuus

Vielä oppimiskokemuksia tuottaneen käytännön testauksen ja uuden päättäväisyyden puuskan jälkeen tavoite tuntui siltä, kuin olisin unohtanut jotain.  Vähitellen hitaat aivoni saivat otteen puuttuvasta. Olin unohtanut, että maailma ei pyöri pelkästään pullean napani ympärillä. Kaksi erittäin merkittävää asiaa jäi puuttumaan, joita ilman tavoitteeni ei voisi olla juuri naiivia heittoa parempi.

  1. Omat edellytykseni – riittävätkö kykyni siihen, että voisin oikeasti olla maailman 8. paras?
  2. Työn edellytykset – onko ammattiani olemassa sen nykyisessä muodossa enää 10 vuoden kuluttua?

Jos kaksi ihmistä saisi täysin identtisen koulutuksen ja heillä olisi täysin vastaavat kokemukset elämästä, olisiko lopputuloksena kaksi samanlaista ihmistä? Tuskin. Kokemuksemme vaikuttavat siihen minkälaisia ihmisiä meistä tulee. Se minkälaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa puolestaan siihen, että miten otamme vastaan erilaisia kokemuksia.

Aihepiiristä riippumatta maailman 8. paras vaatii ankaran työnteon lisäksi armotonta lahjakkuutta. Kaikista ei yksinkertaisesti voi tulla yhtä hyviä. On turha viljellä harhaluuloa, että jokainen voisi halutessaan olla mitä vain. Nallekarkit eivät mene tasan – eivät lähellekään. Työnteolla ja harjoittelulla pääsee pitkälle, mutta lopulta lahjakkuus määrittelee sen, että minne asti yksilö selviytyy.

Omat edellytykseni

Objektiivisen tarkastelun jälkeen (hyvällä itseluottamuksella) päädyin siihen, että olen hieman keskivertoa lahjakkaampi. Onhan jokainen meistä hieman keskivertoa parempi kuski. Käytännössä olen päätynyt niin luokkahuoneessa, työpaikalla kuin urheilukentilläkin aina keskivertoa paremmalle puolelle (mikä ehkä kuvastaa lahjakkuuden määrittelyni kapeakatseisuuttani). Koskaan en ole ollut paras (tai riippuen mittakaavasta). Suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että olen kohtuullisen hyvä (tai tasapaska) kaikessa, mutta en poikkeuksellinen millään tavalla.

En ole vielä varma, että ovatko haluni ja kykyni ristiriidassa keskenään.

Historiaani peilaten uskon, että voin tulla niin hyväksi, että pystyn nauttimaan työstäni täysin. Toisaalta sitä ennen hyvä pitäisi pystyä määrittelemään. Hyvä tekemään, hyvä ymmärtämään vai hyvä yhdistämään asioita. Kaikki ovat erilaisia hyvän muotoja. Tai sitten pitäisi edelleen vain osata nauttia.

Lisäksi pahoin pelkään, että nurkan takana odottaa jo tavoitteen seuraava vaihe. Luulen, että seuraavassa vaiheessa haluan luoda jotain, millä on oikeasti merkitystä. Ei vain itselleni, mutta myös muille. On myös mahdollista, että työ on tulevaisuudessa samantyyppistä kuin nyt, mutta voin valita vapaammin, kenen hyödyksi sitä teen.

Isossa kuvassa tulevaisuus onkin sitten asia erikseen.

Työ kadoksissa

Omia edellytyksiäni mielenkiintoisempi näkökulma on se, että onko omaa ammattiani olemassa enää kymmenen vuoden kuluttua. Olen yleensä ollut vainoharhainen sen puolesta, että Suomalaisten kilpailukyky ei tule riittämään maailman mittakaavassa. Nyt ajatus on siirtynyt siihen, että ihmisen kilpailukyky ei enää riitä. Tavoitteen teoriaosuudessa otin huomioon monta erilaista korkoa korolle ilmiötä. Unohdin joukosta yhden tärkeimmistä eli ympäristön ja lähinnä teknologian kehittymisen.

Työn tulevaisuus (tai sama lontooksi) antaa mielenkiintoisia tuloksia, niin hakukoneiden kuin Youtubenkin puolella. Hyvin nopeasti ruudussa alkavat vilkkua termit tekoäly ja koneoppiminen. Jokaisen olisi syytä tuntea termit edes alustavasti. Silti useimmat keskittyvät vain omiin askareisiinsa, eivätkä huomaa tulossa olevaa muutosta.

Istuminen ja odottaminen on huono ajatus.

Käytännössä koneet tulevat oppimaan sen, miten tehdään suurin osa tällä hetkellä ihmistyövoimalla toteutettavista töistä. Kyse ei ole siitä, jos näin tule käymään, vaan siitä milloin. Mitä toistettavampi työ on kyseessä, sitä nopeammin se tulee siirtymään koneen tehtäväksi.

Hyviä esimerkkejä tästä ovat Amazon Go tai Amazonin varasto sekä Tesla. Amazon Go on kauppa ilman henkilökuntaa, Amazonin varastossa robotit hoitavat ison osan tavaran käsittelystä ja Teslalla kokoonpanosta huolehtivat robotit. Ja ihan varmasti jokainen selustastaan huolehtiva yritys on tässä kilpajuoksussa mukana. Ennemmin tai myöhemmin jokainen työ muovautuu erilaiseksi kuin mitä se on tällä hetkellä. Äänen ja kuvan tunnistus ovat jo nyt arkipäivää. Kuljetusala taitaa olla liipaisimella seuraavaksi itseohjautuvien ajoneuvojen myötä. Rahoitusala taas on yksi edelläkävijöistä. Sääntely saattaa hidastaa muutosta, mutta se ei sitä tule estämään.

Jos tekoälyn kehitys loppuisi siihen, että sillä korvataan ”yksinkertaiset” työt, ei meillä olisi suurta hätää.  Muutokseen olisi suhteellisen kivutonta sopeutua ja menetelmä olisi juuri saman mihin päädyin aikaisemmin artikkelissa. Jatkuva oppiminen olisi paras tapa muovautua maailman mukana. Olisi myös mahdollista keskittyä asioihin, mitkä ovat koneille haastavia, kuten empatia ja luovuus.

Haaste tulee olemaan siinä, että ihmiset luovat koneista itseoppivia. Hieman lähteistä riippuen kone saavuttaa ihmisen älykkyyden 10 vuoden sisällä ja 20 vuoden kuluttua siitä, kone on älykkäämpi kuin maailman kaikki ihmiset yhteensä. Jo nyt Googlen tekoäly on luonut tekoälyä. Tulevaisuudessa kone pystyy oppimaan ja luomaan itsensä uudelleen valtavalla temmolla verrattuna evoluutioon. Aikajännettä ei todellisuudessa tiedä kukaan, mutta ihminen tulee olemaan aivokapasiteetilla mitattuna säälittävä mato koneen rinnalla. Toki on myös mahdollista, että tähän mennessä ihmisaivoihin on saatavissa mukavasti lisäosia ja kapasiteettia.

Ennusteet ihmisen roolista tulevaisuudessa vaihtelevat sukupuuttoon kuolemisen ja ikuisen elämän välillä. Molemmat kuulostivat vieläpä mahdollisilta, ainakin alustavan tutustumisen perusteella. Lisälukemisena voin suositella Wait But Whyn artikkeleita tekoälystä ( osa 1 ja osa 2). Ja kommentteihin saa jättää lisää mielenkiintoisia linkkejä! En tunne aihetta vielä tarpeeksi hyvin, että voisin muodostaa vahvan mielipiteen. Sen sijaan keskusteluihin tekoäly ja koneoppiminen pitäisi ehdottomasti saada mukaan.

Näiden mielikuvien myötä en koe alkuperäistä uutta tavoitettani enää mielekkääksi, joten jouduin muokkaamaan sitä toistamiseen lyhyen ajan sisään. Käytännössä aion noudattaa alkuperäisiä menetelmiäni. Niiden avulla tavoitteeni on sopeutua muutokseen mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvin. Tämä sisältää sekä tilaisuuksiin tarttumisen että hetkestä nauttimisen. Absoluuttisen tähtäimen sijaan turvaudun enemmän jatkuvan oppimisen prosessiin ja luotan sen vievän kohti mielekkäitä asioita. Miellekkyys on tässä kohtaa riittävän tarkka päämäärä.

Uskon, että jossain kohtaa tiedonjanoni kohtaa rajansa ja kyllästyn jatkuvaan oppimiseen. Toivottavasti ihmisillä on vielä silloin jokin merkitys ja eläkekassani on riittävä toteuttamaan tarkoituksensa, jotta voin vetäytyä tulevaan autotalliini veistelemään puuhevosia.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

*Jos joku kovasti miettii, että mitä teen työkseni, niin askartelen yritysten BI ratkaisujen parissa.

Kuukausikatsaus 11 2017 – 281 422

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 2 936 €
  • Kustannukset 1 144€
  • Säästöprosentti 61 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 2 821 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille 115 euroa. Muita tuloja ei ollut

Henkilökohtaisten tulojen lisäksi kerrytän sivutuloja yhden miehen osakeyhtiöni nimiin. Raportoin yrityksen tulot tilinpäätöksen yhteydessä vuoden lopussa. Nyt lappu on laitettu yrityksen luukulle, eikä sinne kerry juuri muuta, kuin joitain satunnaisia euroja blogin kautta.

Kustannukset_11_2017_pohatta

 

Toinen kuukausi putkeen ilman suurempia tuhlailuja. Käytännössä kuukauteen ei juuri muuta mahtunut, kuin asuminen liikkuminen ja syöminen.

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

varat-ja-velat_11_2017

 

En tehnyt kuukauden aikana mitään hankintoja salkkuihin eli arvonmuutokset johtuivat pelkästään ulkoisista tekijöistä. Pientä takapakkia, mutta ei mitään erityisen järkyttävää.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä. Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

Jos eläkelaskuri ei erehdy, niin kassani pitäisi kestää 1235 euron kulutus vuoden 2022 rahassa. Tähän tietysti vaaditaan myös se, että Kuu, Mars ja Venus ovat tuolloin oikeassa asennossa. Tällä hetkellä ei siis näytä kovin lupaavalta suhteessa edellisen 12 kuukauden kulutuksen keskiarvoon.

tunnusluvut_11_2017

Edelliseen kuukauteen verrattuna nähtävissä mukavasti muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite.

  • Terveys – 5/12
  • Itsensä kehittäminen – 6026/3420
  • Työ – 17 / 20

Liikunta ei ole vielä sillä tasolla millä haluaisin. Pääsin kuitenkin marraskuussa pitkästä aikaa salille ja siitä on hyvä lähteä kirimään. Ei tarvinnut odottaa edes uuden vuoden lupaukseen asti. Lukemista tuli harrastettua taas noin tuplat tavoitteeseen nähden. Lisäksi töissä kehittymiseen käytin lähes sen ajan mitä tavoittelen. Jos huomioidaan vielä se, että itsensä kehittäminen liittyy tällä hetkellä työhöni, niin voisi sanoa, että tavoite täyttyi.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Sijoitus Invest – Nuoret Osakesäästäjät

ruuhka-Pohatta

ruuhka-PohattaJuuri nyt Sijoitus Invest huuma on kuumimmillaan. Tälle päivälle on enää hetki tehokasta peliaikaa jäljellä. Onneksi huominen on vielä kokoaan edessä. Täysin objektiivinen näkemys aiheesta on se, että huomenna on luvassa pääpäivä. Yippi-kay-yay!

En ollut suunnitellut, että menisin paikan päälle käymään tänä vuonna. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun Nuoret Osakesäästäjät lähettivät kutsun järjestämäänsä Nuoriso Corneriin. Harvoin sitä saa osallistua tilaisuuteen, jossa pääsee edistää nuorten säästämistä ja sijoittamista.

Käytännössä Nuoriso Cornerissa on mahdollisuus verkostoitua muiden sijoittamisesta kiinnostuneiden kanssa ja tavata sijoitusalan asiantuntijoita. Minut tavoittaa klo 10:30 – 11:00 välisenä aikana. Muitakin mielenkiintoisia vierailijoita Cornerista löytyy, kuten esimerkiksi Terhi Majasalmi myöhemmin iltapäivällä.

Jos siis satut liikkumaan huomenna Messukeskuksessa, niin iästä riippumatta tervetuloa nykäisemään hihasta tai muuten vain paiskaamaan vitoset!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Suuret suunnitelmat ja mappi Ö

suuret_suunnitelmat

suuret_suunnitelmatTämä artikkeli on yksi osa blogisarjasta Talousremontti 2017. Sarjan tarkoituksena on auttaa sinua tekemään muutos tai jopa täyskäännös omassa taloudessasi. Tarkemmin sarjan taustoista voit lukea sen ensimmäisestä osasta. Artikkelit eivät ilmesty peräkkäin, mutta löydät ne tunnisteella talousremontti. Sarja etenee loogisesti ja aikaisempaa osaamista ei vaadita. Voit siis lähteä liikkeelle täysin ilman taloustaitoja. Jokaisessa artikkelissa saat ohjeet, tehtävät ja työkalut, joiden avulla saat kehitettyä omia taloustaitojasi. Jos jumiudut jossain kohtaa, niin älä epäröi jättää kysymystä kommentteihin. Apua kyllä löytyy!

Jos olet lukenut sarjan aikaisemmat osat ja tehnyt toimenpiteet, nyt sinulla pitäisi olla sekä tilanne että suunta selvillä. Olethan siis muistanut joka kuukausi kirjata ylös tulot ja meno sekä varat ja velat?

Sitten kysymys kuulunkin, että mitä seuraavaksi? Se onkin yksi vaikeimmista kysymyksistä. Itse olen tuskaillut saman asian kanssa vähän väliä.

Käytännössä se mitä teet seuraavaksi, riippuu siitä, minne haluat lopulta päätyä.

Tavoitteet

Tavoitteet ja niiden asettaminen ovat yksi kulutetuimmista aiheista. Valitettavasti suurin osa teemaa käsittelevistä artikkeleista tekee vain pienen pintaraapaisun ja niistä ei jää mitään konkreettista käteen. Ehkä se johtuu siitä, että tavoitteet ovat niin henkilökohtaisia – universaalia tapaa löytää oma tavoite ei ole. Asiaa ei helpota se, että tavoitteilla on tapana muuttua. Teoriassa voit tehdä elämälläsi ihan mitä vain, mutta yleensä tavoitteet asettuvat jonnekin halujen ja realismin välimaastoon. Silti valinnanvaraa riittää.

Tavoitteiden henkilökohtainen luonne tekee niistä kirjoittamisen haastavaksi. En edes yritä kirjoittaa siitä mitä sinun pitäisi tavoitella. Sen sijaan voin kirjoittaa omista havainnoistani. Vaihtelua monologiini tuovat talousremontin koekaniinin kokemukset aiheesta.  Sinun haasteeksesi jää soveltaa lukemaasi sopimaan omaan elämääsi.

Tavoitteen muodostaminen vaatii vastauksen kolmeen kysymykseen:

  1. Mitä?
  2. Milloin?
  3. Miten?

Mitä haluat saavuttaa?

Mitä on mielestäni kysymyksistä kaikkein vaikein. Valinnanvaraa on loputtomasti, mutta toisaalta yhden asian valitseminen sulkee usein muita vaihtoehtoja pois. Jos päätät käyttää aikasi tiettyyn asiaan, et koskaan saa sitä takaisin. Tämä tuottaa valtavan paineen löytää sellainen asia, minkä uskoo tuovan eniten onnellisuutta omaan elämään. Luonnollisesti voit valita monia asioita, mutta kaikki eivät voi olla yhtä tärkeitä. Aina joutuu jossain kohdassa tekemään valinnan.

Omat tavoitteeni ovat muuttuneet moneen kertaan. Ajatuksen juoksuni voi tiivistää neljään aikaisempaan postaukseen. On itseasiassa aika mielenkiintoista katsoa näin jälkikäteen, että miten ajatukseni ovat kehittyneet. Ehkä näistä on myös apuja sinulle, jos tuskailet oman tavoitteesi kanssa.

Tiivistettynä ajatukseni ovat kulkeneet rahasta ja tulevaisuudesta, kohti täyttä vastakohtaa ja nykyhetkeä. Se mihin ne vievät seuraavaksi, selviää ensi viikolla.

Olisi niin mahtavaa, jos voisin vain heilauttaa taikasauvaa ja kertoa, että asettamalla tämän tavoitteen elät todennäköisesti elämäsi onnellisena loppuun saakka. Valitettavasti olen vain laiskan pulskea possu.

Oman tavoitteen löytäminen on enemmänkin jatkuva prosessi, kuin hetkellinen havahtuminen. Sinun pitää:

  1. Oppia tuntemaan itsesi. Mistä pidät ja mistä et?
  2. Kuvitella ja suunnitella, mitä haluat saavuttaa perustuen siihen mistä pidät. Mieluiten kirjallisesti ja konkreettisesti. Paras esimerkki tästä on Mad Fientistin artikkeli The Perfect Life.
  3. Kokeilla – vasta yrityksen ja erehdyksen kautta selviää, pidätkö oikeasti niistä asioista mistä kuvittelet pitäväsi. Mitä aikaisemmin ja vähemmällä vaivalla pääset tekemään testejä, sitä vähemmän kulutat energiaa asioihin jotka eivät sovi sinulle.
  4. Kokeilemalla opit jotain uutta itsestäsi, minkä jälkeen voit jatkaa taas kohdasta 2.

tavoitteiden-löytäminen

Joskus syntyy suurempia tavoitteita ja joskus pienempiä. Toiset jäävät elämään ja toiset päätyvät mappi Ö:hön. Joskus tavoitetta joutuu vaihtamaan tai se muovautuu erilaiseksi kuin miltä alun perin näytti. Se vain täytyy hyväksyä.

Taloudellinen riippumattomuus on maailman paras tavoite

Tasaisin väliajoin joku kirjoittaa taloudellisesta riippumattomuudesta. Oman osani olen varmasti kantanut tähän kekoon. Toisaalta lähes yhtä usein taloudellista riippumattomuutta parjataan tavoitteena.

Puolestapuhujat yleensä kertovat siitä mitä kaikkea taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa. Vastaanväittäjät taas sanovat, että tavoitteessa ei sinäänsä ole mitään vikaa, mutta että se ei vain sovi kaikille.

Omasta mielestäni taloudellinen riippumattomuus on maailman paras tavoite ja sopii ihan jokaiselle.

Tai siis ihan jokaiselle, joka ei tiedä mitä oikeasti haluaa.

Tämä on myös se syy, miksi itse olen asettanut sen tavoitteeksi. Se ei ainakaan sulje pois kovin monia mahdollisuuksia ja koska en vieläkään ole ihan varma siitä mitä haluan, on taloudellinen riippumattomuus hyvä välitavoite.

Rahan merkitys vähenee, mitä enemmän sitä kertyy. Pala palalta taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu pakottaa miettimään sitä, mitä oikeasti haluaa elämältä. Ainakin oma elämäni tuntuu siltä, että se lähenee eläkettä eläkekassasta riippumatta.

En väitä, että joku meistä ei voisi haluta loikoilla päivät pitkät etelän lämmössä, mutta harva lopulta tulee onnelliseksi siitä, että ei tee mitään. Osa keksii tekemistä, jonka sivutuotteena ei kerry euroja. Toiset taas tienaavat niitä lisää tilanteesta piittaamatta. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa molemmat.

Jos tiedät jo mitä haluat, anna palaa täysillä. Aivan turha tehdä pitkää mutkaa taloudellisen riippumattomuuden kautta, jos voit kulkea oikotietä. Sen sijaan, jos haahuilet tyhjyydessä, niin aseta vähintään taloudellinen riippumattomuus tavoitteeksi. Ehkä lopulta löydät sen, mitä oikeasti haluat tehdä. Ainakin minulla se on toiminut toistaiseksi hyvin, vaikka en ole lähelläkään maalia.

Mitä ikinä asetatkaan tavoitteeksi, niin hyvä reunaehto on se, että tavoitteen saavuttamisen pitää tuoda merkittävä muutos elämääsi – muuten sen tavoittelussa ei ole mitään järkeä.

Milloin haluat saavuttaa tavoitteesi?

Milloin on kysymyksistä kaikkein helpoin. Jos onnistut vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, niin sitten vain asetat päivämäärän ja that’s it. Se kannattaa kuitenkin huomioida, että päivämäärän asettaminen vaikuttaa merkittävästi seuraavaan kohtaan eli siihen, miten tavoitetta lähdetään saavuttamaan.

Päivämäärä voi tuntua turhalta, mutta ilman dead linea kovin moni asia tässä maailmassa jäisi tekemättä. Epämääräinen tavoite ei ole tavoite, vaan jotain utuista mössöä, mistä ei kukaan ota selvää. Päivämäärän asettaminen tekee tavoitteesta konkreettisen.

Jotta voisit saavuttaa tavoitteesi, sen on pakko olla yksityiskohtainen ja sillä täytyy olla aikataulu. Sen jälkeen voit siirtyä siihen, että miten tavoite saavutetaan. Sinulla täytyy olla suunnitelma.

Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?

Yleensä paras tapa suunnitelman luomiseen on ammentaa tietoa muiden kokemuksista. Melkein aina on joku, joka on tehnyt jotain samantyylistä, mitä sinä haluat tehdä. Olen toistanut tämän lauseen useasti aikaisemminkin – se on vain niin hyvä. Esimerkiksi toivon, että lukemalla blogian saat vuoden tai kahden etumatkan siihen nähden, miten paljon tietoa minulla on ollut alkutilanteessa.

Yksi hyvä juoni suunnitelman luomisessa on se, että ensin tuplataan tavoite. Tämä ei välttämättä aina ole mahdollista, mutta usein ihmiset asettavat liian varovaisen tavoitteen. Jostain syystä aina unohtuu se tärkein ja tässäkin artikkelissa aikaisemmin mainittu ehto: tavoitteen saavuttamisen on pakko tuoda merkittävä muutos elämään.

Miksi tavoite kannattaisi tuplata?

Jos ajattelee isosti ja tekee suunnitelman sen mukaan, niin tämä käytännössä vähintäänkin takaa alkuperäisen suunnitelman toteutumisen. Tämä käy ainakin itselleni järkeen, koska en ikinä ei onnistu täydellisesti. Jos toimenpiteet on mitoitettu isomman tavoitteen mukaan, niin pienempi tavoite tulee saavutettua epäonnistumisista huolimatta.

Seuraava askel on tuoda tavoite osaksi nykyistä hetkeä.

Käytännössä tavoitteelle pitää määrittää toimenpiteet aikajänteestä riippuen. Jos tavoitteen aikataulu on ”sitten joskus”, ei se saa aikaan toimenpiteitä. Sen sijaan tarkka päivämäärä saa viisarin jo hieman värähtämään. Se kuinka paljon viisari värähtää, riippuu siitä, että kuinka kaukana tavoite on. Tästä johtuen tavoite pitää saada käännettyä tähän hetkeen.

Helpoin esimerkki löytyy taloudesta. Kuvitellaan, että olet asettanut tavoitteeksi taloudellisen riippumattomuuden viiden vuoden päästä.

  • 5 vuotta: taloudellinen riippumattomuus ja xxx euroa eläkekassassa
  • 2,5 vuotta: eläkekassa on saavuttanut 50 % sen tulevasta arvosta (ei todellinen, johtuen korkoa korolle ilmiöstä, mutta se ei nyt ole jutun pointti)
  • 1 vuosi: eläkekassa on saavuttanut 20 % sen tulevasta arvosta (sama juttu)
  • 1 kuukausi: säästöön 75 % kuukauden tuloista, jotta vuoden tavoite täytyy
  • 1 päivä: voin kuluttaa xx euroa päivässä, jotta kuukausitavoite toteutuu
  • Nyt – tämän hetken toimenpide: paiskon hommia kuin eläin, jotta ansaitsen tarvittavat xxx euroa enemmän kuukaudessa. Lisäksi irtisanon ylimääräisen kanavapaketin nyt heti välittömästi tällä silmän räpäyksellä.

Edellinen esimerkki on siis täysin fiktiivinen ja välitavoitteiden taso hatusta tempaistua. Ajatus on kuitenkin siinä, että tuodaan pidemmän aikavälin tavoite osaksi tätä päivää. Pitkän aikavälin suunniteltu tavoite pitää pystyä muokkaamaan muotoon, joka voidaan kuvata tämän hetken toimenpiteellä. Yleensä toimenpide on muotoa, että kuinka paljon aikaa minun pitää käyttää jonkin tietyn asian tekemiseen, jotta se on linjassa lyhyen aikavälin tavoitteen kanssa, jotka ovat puolestaan linjassa pitkän aikavälin tavoitteen kanssa.

Jotta asiat voisivat olla huomenna eri tavalla kuin tänään, sinun täytyy tehdä asioille jotain. Toiminta on aina parempi vaihtoehto, kuin se että odottaa passiivisesti, että tähdet kääntyvät oikeaan asentoon ja onni osuu vihdoin kohdalle.

Saavuttamattomiin karkaavat tavoitteet saattavat aiheuttaa stressiä. Sen takia joku voi olla eri mieltä tavoitteen tuplaamisesta ja päivämäärän asettamisesta. Itse olen ajatellut asian niin, että päivämäärä ja tavoite auttavat prosessin ja toimenpiteiden suunnittelussa. Hyvin suunnittelut toimenpiteet tuottavat kyllä tuloksia. Pitää vain osata valita oikeat toimenpiteet. Sen jälkeen ei enää tarvitse murehtia aikataulusta. Toteutuminen on vain ajan kysymys ja päivä sinne tai tänne on oikeastaan ihan se ja sama.

Taloudelliset tavoitteet ovat suhteellisen helppoja tuoda osaksi nykyhetkeä. Ainakin voidaan tehdä kohtuullinen arvaus, mitä tulevaisuus pitää sisällään. Mitä vain voi tietysti matkalla sattua. Taloudelliset tavoitteet linkittyvät lopulta aina siihen, että mitä oikeasti kaipaa elämältä.

Muut tavoitteet

Taloudelliset tavoitteiden taustalla on aina joku muu kuin rahallinen tavoite. Raha ei koskaan ole itseisarvo. Raha mahdollistaa muiden asioiden tekemisen. Muut tavoitteet perustuvat yleensä siihen, mikä saa ihmisen innostumaan. Asioihin mistä pitää tai nauttii. Siihen mitä pitää tärkeänä.

Olet ehkä nähnyt tämän käyrän aikaisemminkin.

korkoakorolle

Kyllä – kyse on korkoa korolle ilmiöstä. Ilmiö on varmasti tuttu suurimmalle osalle ja sen pitäisi olla tuttu ihan kaikille. Yleensä ilmiö yhdistetään pelkästään rahaan.

Sitä kaikki eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että monissa muissa asioissa on nähtävissä hyvin samankaltainen ilmiö. Esimerkiksi terveydessä, taitojen oppimisessa ja sosiaalisissa suhteissa on omanlaisensa korkoa korolle ilmiö. Huono uutinen on se, että monissa asioissa ilmiö toimii molempiin suuntiin.

Terveys, jos pidät huolta itsestäsi, todennäköisesti voit paremmin. Kun voit paremmin, jaksat enemmän. Kun jaksat enemmän, pidät itsestäsi vielä parempaa huolta ja jaksat taas enemmän. Ja niin edelleen. Jos et pidä huolta itsestäsi, niin todennäköisesti ei jaksaminenkaan ole ihan priimaa. Jos jaksaminen on heikompaa, et viitsi pitää itsestäsi huolta ja kurvi lähtee kääntymään alaspäin.

Taidot, jos opiskelet yhden taidon, auttaa se sinua oppimaan seuraavan. Mitä enemmän opit, sitä paremmiksi muodostuvat valmiutesi oppia enemmän. Aina joudut ensin opettelemaan jotain helppoa, että voi päästä kiinni vaikeampiin asioihin. Yleensä vaikeammat taidot ovat moninkertaisesti arvokkaampia, kuin helpot. Toisaalta, jos et viitsi opiskella edes sitä ensimmäistä taitoa, on turha ajatella, että voit hypätä suoraan vaikeimpien asioiden kimppuun.

Ihmissuhteet, jos pidät yllä ihmissuhteita aktiivisesti ja välität, todennäköisesti ihmissuhteet ovat sinulle erittäin palkitsevia. Ehkä ihmissuhteissakin on erilaisia tasoja. Toiset ovat sinulle parempia ystäviä kuin toiset. Yleensä ihmissuhteet paranevat ajan kanssa. Se ainakin on varmaa, että jos unohdat muut, todennäköisesti myös he unohtavat sinut.

Kategorioita löytyy enemmänkin. Jutun pointti on siinä, että jokainen voi valita sen, että kumpaan suuntaan korko lähtee kertymään. Usein vaaditaan vain pieni ja helppo toimenpide, mikä pitää osa-alueet kunnossa.

Tavoitteiden tavoittelu

Nyt sinulla on toivottavasti jonkinlainen käsitys siitä

  • Mitä lähdet tavoittelemaan
  • Milloin aiot päästä maaliin
  • Suunnitelma, miten tulet saavuttamaan tavoitteen

Siten päästäänkin tavoitteiden seuraavaan osa-alueeseen eli siihen miksi niin moni tavoite jää saavuttamatta.

Olisi helppo ajatella, että tavoitteiden saavuttamiseen riittää se, että paiskii kovemmin hommia. Valitettavasti näin ei ole. Yksinkertaisesti sanottuna lapiota voi heiluttaa vaikka kuinka monta päivää, mutta kaivinkone tekee saman minuutissa. Täytyy siis tietää mitä tekee.

Itseasiassa pelkkä tiedon puute ei myöskään ole riittävä selitys. Kirjasto ja netti ovat hyvää tietoa pullollaan.

Suurin haaste on siinä, että ihmiset eivät toista samaa asiaa riittävän kauan, että ehtisivät näkemään tuloksia. Itse olen mennyt tähän ansaan lukemattomia kertoja. Listalle mahtuu monen monta urheilulajia, tammikuiset kuntosalikokeilut ja muiden taitojen keskenjäänyttä opiskelua.

On hyvä tiedostaa, että tärkeimmät asiat vaikuttavat merkityksettömiltä, koska ne eivät anna välittömiä tuloksia. Tärkeimmät asiat eivät myöskään ole aina kaikkein kiireellisimpiä. Sen takia ne on niin helppo jättää vaille huomiota.

Tulokset tulevat suhteessa ajankäyttöön. Ainakin, jos on valinnut oikeat toimenpiteet. Harva singahtaa yön yli menestykseen, vaikka ulospäin siltä voi näyttää. Usein taustalla on pitkäjänteinen työ.

Miten valita oikeat toimenpiteet?

Pareton laki (80/20) antaa hyvä lähtökohdan. Se sanoo, että suurin osa tuloksista syntyy pienestä osasta toimenpiteitä. Energia kannattaa siis keskittää juuri siihen 20 %:iin, joka tuottaa suurimman osan tuloksista.

Kirja nimeltä The One Thing vie saman ajatuksen vielä pidemmälle. Sen sijaan, että pitäisi keskittyä moneen asiaan, pitäisi valita yksi ainoa. Mikä on tavallaan looginen jatkumo 80/20 -säännölle, se vain tiivistää sitä entisestään.

Valitettavasti elämässä ei voi keskittyä täysin vain yhteen asiaan. Tai voi, mutta yleensä se johtaa ongelmiin muilla elämänalueilla. Osan asioista voi jättää täysin rempalleen ja osaa ei. Perheen laiminlyönti johtaa ongelmiin, mutta auton siivoamatta jättäminen tuskin kaataa maailmaa. Sitten täytyy vain kestää epäjärjestystä vähemmän tärkeissä asioissa.

Yhdellä asialla ei kirjassa sentään tarkoiteta yhtä ainoata koko elämästä. Siinä vain suositellaan tunnistamaan tärkein asia, joka voidaan määrittää erikseen esimerkiksi elämän eri osa-alueille (fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi, ihmissuhteet, henkilökohtainen kehitys, talous ja ura).

Sama pätee toimenpiteisiin. Yleensä voidaan tunnistaa se yksi toimenpide, joka tuottaa suurimman osan tuloksista. Se yksi asia ei välttämättä aina ole sama. Jos tavoite muuttuu, niin silloin myös seuraavan toimenpiteen on mukauduttava.

Mutta miten löytää tärkeimmän asian?

The One Thing määrittelee tämän mielestäni todella hyvin. Yksinkertaisesti pitää valita se asia, millä on kaikkein suurin vipuvaikutus. Suurimman vipuvaikutuksen omaavan asian löytää kysymällä itseltään seuraavan kysymyksen:

”Mikä on se yksi asia, jota tekemällä voin tehdä kaiken muun tekemisestä helpompaa tai jopa tarpeetonta?”

Sitten pitää vain varata aikaa sen tärkeimmän asian tekemiselle ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Yhteenveto

Helpoin tapa ryhtyä tavoitteen tavoitteluun, on tehdä kolme asiaa nyt heti.

  1. Listaa ylös unelmiasi ja muuta nämä tavoitteiksi. Käytännössä unelmasta tulee tavoite, kun sen kirjoittaa ylös ja antaa aikarajan. Tavoitteista kannattaa valita tärkein.
  2. Tee suunnitelma siitä, miten tulet pääsemään tavoitteeseesi. Pitkästä tähtäimestä lyhyempään purkaen.
  3. Määritä se päivittäinen toimenpide, jonka uskot vievän sinut tavoitteeseesi.

Tämä artikkeli on vain pintaraapaisu tavoitteista. Jos jäit janoamaan lisää materiaalia, niin voin suositella paria mainiota kirjaa, jotka toimivat itselleni postauksen inspiraation lähteinä.

Kaikki on paperilla aina niin helppoa, mutta pelkkä teoria ei ole koskaan koko totuus. Miten sitten kävi koekaniinin tavoitteiden kanssa?

—-

Käytännön esimerkki 1 – koekaniini 2 – tavoite

Kun koekaniini 2 haki valmennukseen, hän ilmoitti tavoitteekseen seuraavaa: ”Oma tavoitteeni on työskennellä 15 vuoden päästä vain 16 tuntia viikossa”. Sivulauseessa selvisi, että käytännössä hän oli kääntänyt tämän tavoitteen 50 % säästöasteeksi. Säästöaste ei kuitenkaan perustunut mihinkään konkreettiseen, vaan se oli vain tuntunut sopivan haastavalta, mutta ei mahdottomalta. Lisäksi koekaniinin on tarkoitus hankkia omistusasunto ja jatkaa nykyisessä ammatissa, mutta keskittyä enenevissä määrin vain sen mielekkäisiin puoliin.

Koekaniini ei ollut päättänyt, että miten työajan lyhentäminen olisi mahdollista. Alustavasti hän oli laskenut kolme erilaista tilannetta, mitä säästäminen voisi saada aikaan (3 hlö:n talous):

  • 200 000 € indeksirahastosalkku + 1 päätoiminen työ tai 2 sivutoimista työtä
  • 400 000 € indeksirahastosalkku + 1 sivutoiminen työ
  • 600 000 € indeksirahastosalkku ilman säännöllisiä palkkatöitä

Laskin, että jos sijoitan 400e kuussa passiivisiin osakeindeksirahastoihin, niin alhaisilla kuluilla ja 6,5% markkinatuotolla, se tekisi 200 000e 20 vuodessa”.

Koekaniinin tavoite vastasi kaikkiin tavoitteelle olennaisiin kysymyksiin: mitä, milloin ja miten. Jotta minusta olisi jotain hyötyä tavoitteen tavoittelussa, piti vielä saada vastaus yhteen. Miksi koekaniini oli päätynyt tähän tavoitteeseen?

Miksi?

Pystyäkseni ymmärtämään koekaniinin tavoitta, minun täytyi saada tietää, että miksi hän oli siihen päätynyt. Koekaniini oli miettinyt melko tarkalla tasolla, että mitä hänen täydellinen elämänsä sisältäisi. Käytännössä hän halusi vapauttaa aikaa töistä, jotta voisi käyttää sen ajan tärkeämpiin asioihin. Koekaniini lista:

  • Riittävästi aikaa arjessa olla perheen kanssa
  • Perheen terveys
  • Ystävien ja lähisukulaisten kanssa ajan viettäminen
  • Innostavia aktiviteetteja eri yhteisöissä
  • Työ, jonka kokee innostavaksi, ja jossa on mahdollista kehittyä hyväksi

Tilanne oli siis se perinteinen.  Taloudellisen tavoitteen taustalla oli halu viettää oma aika eri tavalla kuin tällä hetkellä. Talous toimisi unelman mahdollistajana.

Tässä koekaniinin ajatukset olivat aika pitkällä, koska hän ei varsinaisesti hamuillut mitään uutta. Koekaniini vain halusi nauttia enemmän siitä, mitä hänellä jo on. Tässä on jotain sellaista, mistä myös itse voisin ottaa mallia. Aina ei tarvitse olla hamuilemassa pilvilinnoja.

”Tyytyväisyys siihen mitä jo on ja oikean suunnan ottaminen ovat mielestäni tärkeimmät hyvän elämän edellytykset.”

Talous

Koekaniini on laittanut taloudellisen tilanteen ylös joka kuukausi jo tammikuusta lähtien. Käytössä on siis luotettavaa tietoa siitä, että kuinka paljon rahaa tarvitaan hänen elämänsä ylläpitämiseen. Ilman tätä tietoa olisi mahdotonta suunnitella sitä, että kuinka paljon säästöjä tarvitaan.

Kaikki vaikutti siis kovin yksinkertaiselta laskutoimitukselta. Lasketaan vain auki, että kuinka paljon pitää säästää tänään, jotta hän voi olla 15 vuoden päästä lyhemmässä työviikossa. Ennen sitä kysyin tavoitteesta muutamia lisäkysymyksiä. Yksi olennaisimmista oli se, että kuinka paljon 16 tunnin työviikko tarkoittaisi tuloja euroissa.

Kävi ilmi, että nettotuloiksi muunnettuna lyhempi työviikko tarkoittaisi 1550 – 1800 euron tuloja, riippuen siitä, kuinka monen vuoden kuluttua siirtyminen tapahtuisi.

Jos olet lukenut remontin aikaisempia osia, niin muistat varmasti, että koekaniinin menot ovat tällä hetkellä alle 1550 euroa. Koko perheen menot ovat noin 2500 euron luokkaa kuukaudessa eli kaksi osa-aikaista työtä riittäisi hyvin kattamaan kaikki menot. Väliin jäisi vielä ihan mukava turvamarginaali.

Luonnollinen johtopäätös on se, että säästämistä ei varsinaisesti tarvita, vaan siirtymisen voisi tehdä vaikka heti!

Pilvilinna

Sillä välin, kun tein havainnon siitä, että koekaniini voisi tehdä muutoksen vaikka heti, oli hän tehnyt omia pohdintoja.

”Voisinko olla taloudellisesti riippumaton tai toisin sanoen ”vapaa” tekemään mitä haluan jo nyt, jos se mitä haluan tehdä, löytyykin oman ammattini sisältä sitä muotoilemalla? Oma ajatukseni on tällä hetkellä, että tämä ei taida olla kuin päätöksen tekoa vailla valmis juttu. Miksi lykätä jotain, minkä voi saada jo nyt?”

Hän oli päätynyt samaan lopputulokseen.

Toinen asia mikä koekaniinin pohdinnassa tulee ilmi, on se että taloudellinen riippumattomuus ja vapaus menevät hieman sekaisin. Taloudellinen riippumattomuus on sitä, että passiiviset tulot kattavat menot. Vapaus on sitä, että voi tehdä sitä mitä haluaa. Käytännössä hän voisi olla vapaa vaikka heti, mutta ei taloudellisesti riippumaton.

Tämä pisti miettimään, että miksi ihmeessä ihminen, joka voisi jo nyt toteuttaa haaveensa, jatkaa yhä säästämistä.

”Tulen jatkamaan säännöllistä säästämistä (luvut tulossa myöhemmin) edelleen. Se ei vaan saa olla onnellisuuden esteenä. Kun asioita pyörittelee päässä ja paperilla riittävän kauan, niin huomaa, että ”sitten kun” voisikin olla nyt. Ainakin, jos poistaa suurimman esteen tieltä eli omat ennakkokäsitykset, epävarmuudet ja pelot.”

Joku minua viisaampi onkin sanonut, että taloudellinen riippumattomuus voi johtaa onnellisuuteen, muuta parempi keskittyä onnellisuuteen, koska se johtaa vapauteen. Samaan on päätynyt myös koekaniini.

”Taloudellinen riippumattomuus kiehtoo tavoitteena, mutta jos sen voi omia ajatuksia työstämällä saavuttaa heti, niin silloinhan se kannattaa tavoitteena hylätä ja alkaa elämään riippumatonta elämää siinä elämäntilanteessa kuin on juuri nyt?”

Joskus asioista tehdään turhan monimutkaisia, vaikka vastaus odottaisi jo oman nokan edessä. Usein ainoa meitä rajoittava tekijä olemme me itse.

Jos olet jo löytänyt oman tavoitteesi ja tiedät mitä se tarkoittaa rahassa, kannattaa jossain kaukana siintävä tavoite laskea auki osaksi tätä päivää. Kuinka paljon sinun pitää säästää tänään, että olet huomenna siellä missä haluat olla?

Kaikille tuskin on luvassa yhtä iloista yllätystä, että oma unelma voisikin olla tässä ja nyt. Silti muutaman laskutoimituksen tekeminen on vaivan arvoista – vähintäänkin saat tehtyä kohtuullisen arvauksen siitä, että mitä sinun pitäisi tehdä tänään, että olet tavoitteessasi huomenna. Itse käytän tähän tarkoitukseen sijoitussuunnitelmaani (löytyy sisäpiiristä).

Oliko tässä kaikki?

Kaikki kuulosti niin hienolta ja näytti siltä, että vain maailma on rajana. Jotain jäi silti kolkuttamaan takaraivooni. En vain tiennyt mitä. Ei kai kyse voinut olla niin yksinkertaisesta asiasta, että piti vain selvittää mitä osa-aikaisena ansaitsee?

Asioiden auki laskeminen voi selkeyttää tilannetta, mutta vielä tärkeämpää on käydä itsensä kanssa keskustelu siitä, että mitä haluaa. Tämänkin koekaniini oli tehnyt ja mielestäni aika vakuuttavasti. Siitä huolimatta käytännön muutosta ei ollut tapahtunut.

Jatkoin keskustelua koekaniinin kanssa. Laitoin myös keskeneräisen artikkelin hänelle luettavaksi ja pyysin kertomaan minkälaisia ajatuksia se saa aikaan. Ajattelin, että ehkä hän huomaa itse jotain, mitä minulta oli jäänyt välistä. Jokainen meistä on kuitenkin oman elämämme paras asiantuntija.

Takaisin arkeen

Jo aikaisemmat sitaatitkin sen kertovat, mutta keskustelu koekaniinin kanssa meni välillä aika pitkälle filosofian puolelle. Lopulta, kun yksisarviset oli ammuttu ja pilvilinnat puukotettu, päästiin takaisin rehelliseen arkeen.

”Itseasiassa aamuisin vituttaa lähteä töihin. Yleensä päivän jälkeen olen innoissani työstäni, mutta aamut ovat vaikeita.”

Koekaniini ei ole täysin tyytyväinen nykyhetkeen. Hän tietää mitä haluaa ja milloin. MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU? Melkein jo turhauduin itseeni, koska en keksinyt mistä on kyse.

Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto. Jos kaksi kysymystä kolmesta on jo ratkaistu, niin ainoa vaihtoehto on se, että ratkaisu löytyy viimeisestä kysymyksestä. Koekaniini ei ole vielä löytänyt keinoja siihen, että miten hän voisi tehdä muutoksen.

Lopulta minulle valkeni, että mikä jarruttaa muutosta. Yksi pieni lause oli mennyt ohi silmien.

”Olet oikeassa myös siinä, että riskinottokykyni ei ole kovin korkea, joten turvattomuuden tunne tulee helposti, kun mietin näitä työkuvioita.”

Syyt eivät olleet niinkään matematiikassa, vaan ihan arkisessa elämässä. Oma arvaukseni on, että pelko on yleisin syy siihen, että miksi haaveet jäävät toteuttamatta. Seuraava askel oli selvittää mistä pelko johtuu. Sen aiheuttajaksi paljastui kaksi asiaa.

  1. Määräaikainen työ
  2. Omistusasunnon puuttuminen

Koekaniinilla on tällä hetkellä määräaikainen työsuhde ja hän kokee, että ei voi tässä asemassa neuvotella työtunneista. Tunneista olisi mahdollista neuvotella vasta vakituisessa työsuhteessa. Vakituiseen työsuhteeseen pääseminen edellyttäisi lisäkouluttautumista, mikä taas tarkoittaisi vuoden poissaoloa työelämästä. Aikuiskoulutustuelle ei ole asiaa ennen vuotta 2019.

Vuokra-asuminen oli toinen turvattomuutta aiheuttava asia. Milloin vain voi olla muutto edessä. Koekaniini itseasiassa sanoi, että vuokra-asunto on jopa suurempi turvattomuuden tuoja kuin työtilanne.

Tiedän, että nyt joku ajattelee, että miten vuokra-asuminen voi muka olla ahdistavaa. Ymmärrän kyllä tämän ajatuksen, koska itse kokisin vuokraamisen enemmän vapautena kuin turvattomuutena. Toisaalta olen ollut tilanteessa, missä työsuhteen päättyminen on ollut vapaus, kun monille se on suuri stressin aiheuttaja. Jokainen meistä ajattelee omalla tavallaan.

Jos koekaniinin ja vapauden välissä on kaksi haastetta, niin ratkaisemalla nämä haasteet koekaniini voisi päästä tavoitteeseensa. Yksinkertaista.

Mikä olisi riittävä turva, jotta pelko pysyy poissa ja koekaniini uskaltaa ottaa seuraavan askeleen?

Työt

Ensimmäinen haastettava asia on se, että voisiko neuvottelunmahdollisuuksia olla työn määräaikaisuudesta huolimatta. Yksi hyvä keino voisi olla se, että pystyy ehdottamaan, miten häneltä yli jäävät työt tullaan jatkossa hoitamaan.

Jos neuvottelu ei kaikesta huolimatta onnistu, niin sitten vaihtoehdoksi jää tarvittavan koulutuksen hankkiminen. Ainakin jos koulutus on ehdoton edellytys vakituiselle työsuhteelle.

Kouluttautumista varten tarvitaan kassa, joka riittää kattamaan kustannukset opiskelun ajalta. Oletetaan, että koekaniinin henkilökohtaiset menot ovat myös jatkossa 1550 euroa kuukaudessa. Silloin tarvitaan:

  • opintotuki 250 €/ kk + 1 300 euroa säästöjä kuukaudessa
  • aikuiskoulutustuki 1 250 € / kk + 300 euroa säästöjä kuukaudessa

Vuoden opiskelujen rahoittamiseen tarvitaan siis 3 600 tai 15 600 euroa. Nopeasti laskettuna esimerkiksi 35 % säästöasteella se tarkoittaisi 5 tai 19 kuukauden säästämistä. Todellisesta säästöprosentista riippuen todennäköisesti paras vaihtoehto on jatkaa nykyisessä työssä ja hoitaa opiskelu aikuiskoulutustuen avulla. Tätä reittiä tavoite olisi siis mahdollinen reilun vuoden työn ja vuoden opiskelun jälkeen, jos tunneista onnistuisi sopimaan. Parasta olisi, kun tunnit saisi sovittua ennen opiskelemaan lähtemistä.

Tie on sen verran pitkä ja epävarma, että en tiedä uskaltaisinko itse laittaa kortteja tämän varaan. Tosin matka on silti paljon lyhempi ja todennäköisempi, kuin matka taloudelliseen riippumattomuuteen. Aina on tietysti myös mahdollista miettiä, että mitä muuta voisi tehdä ansaitakseen 2K kuukaudessa 16 tunnin työajalla?

Asunto

Koekaniini asuu Suomen uumenissa kaukana pk-seudulta. Paikkakunta taitaa olla yksi niistä, mistä valuu enemmän ihmisiä pois kuin sisään. Tästä johtuen olisi hyvä pohtia, että haluaako omistaa asunnon tällaisella alueella. Siitä saattaa aikojen kuluessa muodostua enemmin painolasti, kuin vapauden mahdollistaja.

Vuokraaminen mahdollistaa vapaan liikkumisen, joten töidenkin säätäminen on helpompaa, kun ei ole sijainnista riippuvainen. Näin ainakin minun silmissäni. Koekaniini taas näki asian täysin toisin:

”Asunto sitoo, ja sitä juuri elämäämme haluamme. Muutamat vuodet on sahattu sinne tänne ja nyt vihdoin olemme päässeet paikkakunnalle, minne haluamme oikeasti jäädä. Tunnesiteet ovat vahvat. Näin siitä huolimatta, että omistusasunnon arvo tuskin tulee nousemaan.”

Laskenta omistusasunnon taustalla on suhteellisen yksinkertaista. Pitää vain tarkistaa asunnon hintalappu ja tarvittavan lainan määrä. Sen jälkeen voi verrata lainan takaisinmaksuerän suuruutta nykyisiin asumiskustannuksiin ja siihen, että kuinka paljon ilmaa nykyisessä kuukausibudjetissa on. Vertailussa täytyy tietysti huomioida asumiskulut ja muut asuntoon liittyvät kulut kokonaisuutena sekä riittävästi turvaa korkojen nousulle.

Seuraavat askeleet

Tässä kohtaa ajatus on juossut täyden kierroksen ja lopulta päädyttiin takaisin rahaan. Haasteet voivat vaikuttaa suurilta, mutta kyseenalaistamalla omia oletuksia ja laskemalla haasteet auki pääsee jo pitkälle.

Tiedän, että koekaniini tekee talouden seurantaa tällä hetkellä taulukkoon, jonka viimeinen sarake on 12/2017. Taulukossa ei ole huomioitu tavoitetta. Tällainen taulukko näyttää suunnan, mutta ei suuntaa suhteessa määränpäähän. Seuraava askel voisi olla suhteellisen suunnan seuraaminen pidemmällä aikavälillä.

Vertailun voin ottaa omasta elämästäni. Itse olen päätynyt taulukkoon, jonka viimeinen sarake on 12/2042. Koko taulukon ajatuksena on se, että näen koko ajan missä menen suhteessa tavoitteeseeni. Enemmän kuin absoluuttisen ehdottomasta tavoitteesta, kyse on suuntaviivasta. Tällä ajattelumallilla välttyy myös ylimääräiseltä stressiltä, jos kaikki ei suju kuin elokuvissa.

En sano, että oma tapani on ainoa oikea. Tavoitteen saavuttaminen ei ole suoraviivaista ja jokainen meistä on aina enemmän tai vähemmän poissa kurssista. Onneksi omalla tekemisellä voi tarpeen vaatiessa korjata kurssia.

Se on kuitenkin varmaa, että ilman seurantaa päätyy jonnekin aivan muualle, kuin oli ajatellut. Toisaalta aina pääsee perille, jos määränpäällä ei ole merkitystä. En vielä tiedä mitä koekaniini tulee tekemään tai että mikä on hänen mielestään riittävä turva, jotta voisi lähteä kohti tavoitettaan. Tulevaisuus näyttää.

Tuleeko sinulle mieleen joku vaihtoehto, mikä ei itselläni käynyt mielessä? Mistä sinä olet löytänyt rohkeutta toteuttaa unelmiasi?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Kuukausikatsaus 10 2017 – 283 476

kuukausikatsaus-Pohatta-uus

kuukausikatsaus-tulot-menot-varallisuus-tunnusluvut-min2Eläke on jälleen yhden kuunkierron lähempänä ja on aika tehdä katsaus kuukauden tapahtumiin. Jotta löydän perille ja tiedän mitä olen matkalla tehnyt, kerään joka kuukausi mustaa valkoiselle tuloista, menoista, varallisuudesta ja muista tapahtumista. Kuukausikatsauksen alussa on kerrottu tarkemmin ilmoittamistani luvuista. Tällä hetkellä kuukausikatsaukset sisältävät henkilökohtaiset lukuni yhden hengen taloudessa.

Tulot, menot ja säästöprosentti:

  • Nettotulot 2 987 €
  • Kustannukset 1 110€
  • Säästöprosentti 62,8 %

TULOT & MENOT

Kuukauden aikana ansiotuloja kertyi 2 821 euroa ja osinkoja puolestaan kilahti tilille166 euroa. Muita tuloja ei ollut

Henkilökohtaisten tulojen lisäksi kerrytän sivutuloja yhden miehen osakeyhtiöni nimiin. Raportoin yrityksen tulot tilinpäätöksen yhteydessä vuoden lopussa. Nyt lappu on laitettu yrityksen luukulle, eikä sinne kerry juuri muuta, kuin joitain satunnaisia euroja blogin kautta.

Kustannukset_10_2017

Vaihteeksi kuukausi, jonka aikana ei tullut hölmöiltyä. Ei katkenneita golfmailoja tai muitakaan turhia ostoksia. Syötyäkin tuli sen verran, että ei pääse laihtumaan. Hyvää perussettiä!

Muuta:

  • Asuntolainasta lasken kuluksi sekä lyhennyksen että korot
  • Töissä nautin joka päivä lounaan, mikä näkyy ravintolakuluissa
  • Autoa minun on mahdollista käyttää polttoaineen hinnalla, mutta omaa en omista

VARALLISUUS & TUNNUSLUVUT

Alla nykyinen varallisuustilanne ja vertailu edelliseen kuukauteen.

varat-ja-velat_10_2017

En tehnyt kuukauden aikana mitään hankintoja salkkuihin eli arvonmuutokset johtuivat pelkästään ulkoisista tekijöistä. Aikamoinen kuukausi osuikin kohdalle – ei voi valittaa.

Nettovarallisuuteen huomioin kaiken omaisuuden, jonka arvon oletan vähintäänkin säilyvän. Sijoitusvarallisuudesta olen vähentänyt käteisen, oman asunnon ja asuntooni liittyvän velan. Sijoituksissa ei ole lainkaan velkavipua käytössä. Eläkekassa vuosina on laskettu jakamalla sijoitusvarallisuus edellisen 12 kuukauden kulujen keskiarvolla. Se kuvaa hyvin yksinkertaistettuna sitä, kuinka monta vuotta pystyisin elämään nykyisellä eläkekassallani.

Jos eläkelaskuri ei erehdy, niin kassani pitäisi kestää 1235 euron kulutus vuoden 2022 rahassa. Tähän tietysti vaaditaan myös se, että Kuu, Mars ja Venus ovat tuolloin oikeassa asennossa. Tällä hetkellä ei siis näytä kovin lupaavalta suhteessa edellisen 12 kuukauden kulutuksen keskiarvoon.

tunnusluvut_10_2017

Edelliseen kuukauteen verrattuna nähtävissä mukavasti muutosta sijoitus- ja nettovarallisuudessa.

MUUT TUNNUSLUVUT

Tunnusluvut ovat lähtöisin muuttuvista tavoitteistani ja lisään ne mukaan, jotta tiedän tekeväni oikeita asioita suhteessa siihen mitä haluan. Tai ainakin minkä kuvittelen olevan oikeita asioita. Siitä miksi olen valinnut nämä luvut ja mitä ne käytännössä tarkoittavat kirjoitan ensi viikolla. Luvuissa ensimmäinen numero on aikaansaannos ja jälkimmäinen tavoite.

  • Terveys – 5/12
  • Itsensä kehittäminen – 6108/3420
  • Työ – 4 / 20

Jos luvuista pitäisi tehdä jotain johtopäätöksiä tässä kohtaa, niin todennäköisesti en elä kovin pitkään eikä töidenkään suhteen näytä erityisen valoisalta – ainakaan pitkällä aikavälillä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

Asuntolainan kilpailuttaminen ja muuta mukavaa

asuntolainan-kilpailutus

asuntolainan-kilpailutusOlet tehnyt vaikka ja mitä. Nyt istut mukavasti nojatuolissa ja kaikki näyttää hyvältä. Olet tyytyväinen tilanteeseen.  Kuitenkin vähitellen tyytyväisyys tuhoaa kaiken kriittisen ajattelun ja rutiinit valtaavat pelikentän. Pala palalta sinusta tulee laiskempi ja pulskeampi possu. Tai näin ainakin kävi minulle.

Muutama kuukausi sitten nimimerkki ”Meikä vaan” jätti kuukausikatsaukseeni kommentin, joka sai lopulta aikaan herätyksen. Kommentti kuului suurin piirtein näin:

”Olisikohan Pohatalla hieman tinkimisen varaa asuntolainan korossa? Nopeasti laskin, että kokonaisvuosikorkosi taitaa olla tällä hetkellä päälle prosentin luokkaa. Itselläni on marginaali 0,6 %”

Iso kiitos Meikälle siitä, että vaivauduit lukemaan tekstejäni ajatuksella ja jopa tekemään muutaman laskutoimituksen!

Kommentti siis osui ja upposi.

Olin kyllä kilpailuttanut asuntolainani huolella noin 1,5 vuotta sitten. Nyt olin jo tottunut makselemaan lainaa pois automaattisesti sitä sen kummemmin miettimättä. Näin lyhyessä ajassa pankin marginaaleissa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia. Puolentoista vuoden takaa oleva marginaalini oli 1,1 %. Tähän verrattuna 0,6 % kuulosti erittäin houkuttelevalta. Sen verran kuitenkin löysin itsestäni kilpailuhenkeä, että laitoin ehdottomaksi ylärajaksi 0,5 % – täytyyhän aina olla vähän parempi kuin naapurilla.

Laitoin tarjouspyyntöjä käytännössä kaikkiin pankkeihin mitkä löysin ja kuudesta sain tarjouksen tai alustavan sellaisen. Toiset pyynnöistä vaativat useamman keskustelun tai kierroksen ja suurin osa pankeista yritti houkutella minut paikan päälle. Onneksi pystyin välttämään turhat tapaamiset ja lopulta kaikki hoitui kätevästi verkon välityksellä.

Lainatarjoukset

Lyhyestä virsi kaunis eli alla saamani tarjoukset tai alustavat tarjoukset marginaaleista. Osan kanssa en edennyt kirjallisiin asti, koska homma vaikutti niin toivottomalta.

  • Danske – 0,5 %
  • Nordea – 0,55 %
  • OP – 0,6 %
  • Hypo – 0,62 %
  • Säästöpankki – 0,7 %
  • Pop pankki – 1 % ja jotain päälle

Edellä mainittujen lisäksi yritin esimerkiksi S-pankkia, mutta tein kilpailutusta kesällä ja sain ajan lainaneuvotteluun vasta kuukauden päähän. Siinä kohtaa olin jo tehnyt valintani. Sen sijaan yllämainitut pankit reagoivat kyselyyni erittäin nopeassa aikataulussa.

Ymmärrän kyllä, että pankit harjoittavat liiketoimintaa Siitä huolimatta myyntihenkisyys ottaa joskus päähän. Esimerkiksi POP pankin kanssa käymäni keskustelu siirtyi hyvin nopeasti siihen, että minun tulisi ostaa heidän rahastojaan tai avata vähintäänkin joku erikoinen tili mistä ei ole minulle mitään iloa. Heidän aktiiviset rahastonsa ovat kuulemma kuitenkin selkeästi passiivisia parempia ja ovat nousseet jo xxx % tänä vuonna. En muista tarkkaan lukuja yms, koska keskustelu meni mielestäni niin sivuraiteelle, että oma mielenkiintoni oli hyvin nopeasti pyöreässä nollassa.

En tiedä oliko POP pankin minulle syöttämä tarina ihan täyttä paskaa, vain sulkiko rajoittunut ja passiivisiin rahastoihin aivopesty pääkoppani heidän ajatuksena ulos antamatta edes mahdollisuutta. No, oli miten oli – ei tullut kauppoja.

Marginaali on tietysti vain yksi osa lainaa, joten tottakai tarjouksia seurasi vaihe, missä parhaat pankit päätyivät Exceliin rinnakkain. Yllätyksenä tuli esimerkiksi se, että kuinka vähän lainanjärjestelypalkkiossa oli neuvotteluvaraa. Pankin vaihtamisen hinta olisi noin 300 euroa. Pelkät lainat olisivat vielä olleet suhteellisen yksinkertainen juttu, mutta koska osa pankeista on sotkenut vakuutukset samaan soppaan, täytyi nekin ottaa mukaan vertailuun.

Jostain syystä meinasin aluksi unohtaa oman sen hetkisen pankkini (OP) kokonaan kilpailutuksesta. Oma pankki, kun on kuitenkin vähiten kivuliain prosessi eikä usein vaadi muuta kuin viestin lähettämisen verkkopankissa. Onneksi tämä tuli mieleen, koska lopulta päädyin jatkamaan OP:n asiakkaana.

OP:n tarjoama marginaali ei itsessään ollut paras mahdollinen, mutta kun tähän huomioidaan vielä lainasta kertyvät bonukset eli 0,25 % vuodessa, niin sitten aletaankin olemaan kirkkaasti kärjessä. Lainan muutoksesta tuli 100 euron kulu, mutta sen kanssa pystyn elämään. Ainoa negatiivinen asia vanhan lainan pitämisessä on se, että laina-aika ei ala alusta. Vaihtamalla pankkia olisi maksuerä siis pienentynyt enemmän, vaikka korkokustannukset olisivat olleet suuremmat.

Lopputuloksena nykyisellä lainamäärällä marginaalin osuus seuraavan 12 kuukauden kustannuksista putosi noin 1000 eurosta reiluun 560 euroon ja bonukset huomioiden noin 780 eurosta reiluun 320 euroon.

Vakuutukset

Vakuutukset eivät ole itselleni kovin merkittävä kulu, koska vuonna 2016 niihin meni kokonaisuudessaan vain 240 euroa. Asuntolainankilpailuttaminen johti kuitenkin myös vakuutusten kriittiseen tarkasteluun.

Ensin en niistä löytänyt mitään ylimääräistä, mutta sitten sattumalta huomasin, että Bank Norwegianin luottokorttiin sisältyy matkavakuutus, jos vähintään puolet reissusta on maksettu sillä. Lisäksi luottokortti on täysin kuluton, jos maksaa kaiken pois aina laskun eräpäivänä. Muuten korko onkin aika maistuva reilut 20 %. Niinpä irtisanoin matkavakuutukseni ja ostan jatkossa matkat luottokortilla. Tällä sain noin 40 euroa pois vakuutusten vuotuisesta hinnasta. Ei mikään supersäästö, mutta eiköhän tuollekin rahalle löydy parempi paikka.

Norwegianin juoni on luonnollisesti siinä, että ostan luottokortilla jotain ja maksan heille reipasta korkoa. Aika iso osa ihmisistä tähän juoneen lankeaa, koska tuskin tällaista korttia muuten kannattaisi markkinoilla pitää. Älkää siis hölmöilkö!

Pankkipalvelut

Luottokortin hankkiminen johti sitten puolestaan pankkipalveluiden tarkasteluun. Henkilökohtaiset pankkipalveluni tulevat luonnollisesti maksuttomasta S-pankista sekä lisäksi samalta luukulta OP:n asuntolainan kanssa. Yritykseni tili on kuitenkin ollut Danskessa, mutta vähitellen 11,50 euron suuruinen kuukausimaksu on alkanut jurppimaan. Varsinkin kun yrityksessä ei juuri ole tapahtumia kuukaudessa.

Yritin ensin kysyä OP:sta, mutta lopputuloksena oli nälkävuoden pituinen lista siitä, että mitä mikäkin maksaa. Kaiken auki laskeminen olisi ollut useamman päivän työ, joten oli pakko löytää parempi vaihtoehto.

Lopulta päädyin siirtymään Holviin. Holvi on maksulaitos, eikä pankki. Sain sieltä kuitenkin kotimaisen pankkitilin, mitä kautta pystyn hoitamaan kaikki yrityksen asiat. Palvelusta löytyy muutenkin simppelisti kaikki tarvittava. Tärkein on kuitenkin se, että pankkipalvelujen hinta putosi 11,50 eurosta jonnekin 0,5 – 2 euron välille riippuen tapahtumien määrästä (0,5€ / transaktio). Säästöä kertyy siis noin 120 euroa vuosi.

Käsittääkseni Holvissa olevat rahat eivät kuulu talletussuojan piiriin ja muutenkin jo heidän sivunsa ovat aika erikoiset. Erikoinen tarkoittaa tässä tapauksessa sellaista, mikä ei herätä luottamusta. Se on puolestaan epäsuotavaa laitokselta, jolle uskon haltuun rahani.

Holvin suomenkielisillä sivuilla osa teksteistä on englanniksi ja osa suomeksi. Osa linkeistä vie sivuille joita ei löydy ja sen lisäksi englannin ja suomenkielisiltä sivuilta löytyy eri informaatiota. Englanninkielisen sivun pohjalla sanotaan näin: ”Funds on the payment account are not covered by deposit insurance and the funds do not accrue interest.” Muistaakseni löysin jotain samantyylistä myös suomenkielellä aikaisemmin. Nyt kerrotaan vain, että Holvi on maksulaitos, jolla on Finanssivalvonnan myöntämä maksulaitoksen toimilupa. Alun perin Holvi on kotimainen, mutta nykyisin sen omistaa Espanjalainen suurpankki BBVA.

Uskaltauduin epäkohdista huolimatta asiakkaaksi, koska yritykseni tili on käytännössä tyhjä koko ajan. Suurin osa yrityksen omaisuudesta on kiinni sijoituksissa.

Toistaiseksi palvelu on siis pelittänyt, mutta ei ole omassa mielessäni vielä kovin suurta luottamusta herättävä.

Yhteenveto

Laskentatavasta riippuen seuraavan 12 kuukauden aikana säästöjä kertyy 400 –  620 euroa. Jos laskisin säästöksi vain lainan maksuerän pienentymisen, päätyisin 400 euron säästöön. Jos huomion myös koron alentumisesta johtuvan lyhennyksen kasvun, olisi säästö 620 euroa. Tässä kohtaa kallistun kuukausikatsauksista poiketen jälkimmäisen puoleen.

Varmuudeksi, että kukaan ei ota hernettä nenään: En saa yhdeltäkään artikkeleissa mainituista yrityksistä palkkioita tai mitään muutakaan, vaan nämä ovat ne mitkä olivat omasta mielestäni itselleni parhaat vaihtoehdot. Asuntolainan marginaalista olen kuitenkin varma, että vieläkin alemmas joku on päässyt. Erittäin mielelläni otan kommenteissa vastaan hyviä vinkkejä, tekniikoita ja kokemuksia aiheeseen liittyen!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.