Puhelinmyyjä vai toimitusjohtaja

toimariOlipa kerran puhelinmyyjä, toimitusjohtaja ja eläkeläinen. He kaikki elivät symbioosissa omien korvieni välissä. Yleensä yhteiselo sujui rauhassa ja ilman ongelmia. Jokaisella oli oma vuoronsa loistaa. Sitten saapui tiistai ja toi mukanaan identiteettikriisin.

Siitä on nyt kaksi vuotta, kun otin ison harppauksen ja jätin taakseni työn, joka ei ollut itselleni se oikea. Siitä lähtien olen pyrkinyt järjestämään asioita kohdalleen pala kerrallaan. Nyt koen, että olen ottanut seuraavan askeleen eteenpäin – suuntana vapaus.

Samaan lopputulokseen tai oikeastaan välivaiheeseen olisi ollut paljon lyhempiäkin reittejä. Vaihtoehtoja on lukuisia ja välillä harkitsin yhtä niistä – puhelinmyyjän ammattia.

Puhelinmyyjä

Mikä erottaa puhelinmyyjän niin monesta muusta työstä?

Toimistorotat ja monet muut voivat nauttia kerran saavutetusta edusta kuukausipalkan muodossa, vaikka suoritus ei aina olisikaan palkan edellyttämällä tasolla. Puhelinmyyjä sen sijaan saa palkkansa kuten paha – juuri sellaisena kuin sen ansaitsee. Sama pätee ylipäänsä suureen osaan myyntityöstä. En tarkoita, että myyjät olisivat pahoja pirulaisia. Tarkoitan, että heidän palkkauksensa on aina oikeudenmukainen. Mitä parempi olet, sen paremmin ansaitset.

Oma pulmani on se, että inhoan myyntiä. Tai ainakin inhoan myyntiin liittyviä stereotypioita. Toisaalta rakastan ratkoa ongelmia ja parhaimmillaan myynti taitaa olla juuri oikeiden ratkaisujen löytämistä asiakkaan ongelmiin. Silti pidän enemmän juuri ongelman ratkaisusta ja toteuttamisesta, kuin itse kaupan teosta.

Kuukausipalkka paras palkka

Myös kuukausipalkka perustuu yleensä suoritustasoon vähintäänkin aseman tai työn vaativuuden kautta. Yhteys ei kuitenkaan ole niin selkeä, kuin esimerkiksi provisiopalkassa. Lisäksi kuukausipalkka saattaa perustua täysiin älyttömyyksiin, kuten työssäolovuosiin tai yleisiin asetuksiin.

Toisaalta, jos hoitajien palkka perustuisi esimerkiksi jaettujen lääkkeiden määrään, niin aika nopeasti jouduttaisiin erittäin epämiellyttäviin tilanteisiin. Monissa paikoissa haasteeksi tulee mitattavuus ja ymmärrän, että kaikki eivät edes halua tulla mitatuksi. Tai minkälainen arvo laitetaan esimerkiksi ihmishengen pelastamiselle. Käytännössä tätäkin toteutetaan monen eri ammatin kautta, joissa palkkaus on hyvin erilainen. Jos kaikki palkat perustuisivat vain ja ainoastaan jonkin mittarin seurantaan, olisimme pian katastrofin partaalla.

Ei ole yllätys, että vääränlainen kannustin väärässä paikassa ja väärälle ihmiselle annettuna johtaa vääryyksiin.

En varmasti ymmärrä kaikkien alojen palkkoihin liittyviä haasteita ja kommenteissa saa minua sivistää tältä osalta. Sen kuitenkin ymmärrän, mihin voin itse vaikuttaa. En mahda mitään yleiselle palkkatasolle tai edes eri ammattien palkoille. Minulla on kuitenkin vapaus valita, että mistä työstä ansaitsen oman palkkani.

Valinta ei sitten aina ole niin yksinkertainen prosessi. Omalla kohdallani kyse on enemmän vahingosta ja hyvästä tuurista, kuin katalasta vuosia sitten punotusta juonesta. Sinä voit kuitenkin muuttaa minun onnenpotkuni omaksi suunnitelmaksesi.

Mikä sinusta tulee isona?

Olin viime viikolla asiakkaalla käymässä ja kuulin tarinan suhteellisen tehokkaasta keinosta ”oikean” ammatin valintaan. Tarinan henkilö oli ollut opintojen alussa ja ensimmäinen asia mitä hänelle oli annettu käteen, oli eri suuntautumisvaihtoehtojen palkkataulukot valmistumisen jälkeen.

Lähestymistapa on melko raadollinen, mutta varmasti hyvin silmiä avaava. Joskus raha ratkaisee, mutta ei aina. Hyvä puoli tässä lähestymisessä on se, että ainakin ihmisellä on ollut tieto tulevasta palkkatasosta eikä se tule työelämän kynnyksellä yllätyksenä.

Oma palkkani ei ole missään kohtaa tullut yllätyksenä ja olen pyrkinyt aina siihen vaikuttamaan. Työ tai oikeastaan rooli, jonka jätin taakseni pari vuotta sitten, liittyi yrityksen sisäisiin tehtäviin. Sisäiset tehtävät saattavat olla mielenkiintoisia ja yleensä pakollisia, mutta yrityksen näkökulmasta ne ovat vain pakollinen kulu. Tämän tyyppisessä tehtävässä vaikuttamisen mahdollisuudet ovat rajalliset.

Oppitunti 1: Jos haluaa hyvä mahdollisuudet vaikuttaa omaan palkkaansa, on se kaikkein helpointa tekemällä tuottavaa työtä, jonka arvo voidaan mitata valuutassa.

Ensimmäinen oppitunti tuli vähän kuin vahingossa. Se sai kuitenkin minut miettimään, että mitä muuta olen tehnyt päivätöihin liittyen, millä on ollut merkittävä vaikutus omaan tulotasooni.

Tarkoituksella kohti parempaa huomista

Jos ensimmäinen oppitunti ja työpaikan vaihto tulivat vähän kuin vahingossa, niin sen jälkeen olen ottanut enemmän tietoisia askeleita.

Minut palkattiin nykyiseen työpaikkaani täysin toiseen tehtävään, kuin missä olen nyt. Ensimmäinen tehtäväni oli toimia ERP-konsulttina. Muutama kuukausi aloittamiseni jälkeen huomasin, että toinen liiketoiminta-alue on vahvassa nousussa. Liiketoiminta tai oikeastaan tuote oli melko uusi.  Kyse oli yhtä lailla IT- ja talouskonsultoinnista. Työpaikassani kaivattiin lisää henkilöitä, jotka keskittyisivät konsultointiin tämän uuden tuotteen parissa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.

Tein ensin töitä 50/50 eli sekä sitä työtä mihin minut palkattiin että töitä uudemman tuotteen parissa. Mielessäni aloin kuitenkin hyvin nopeasti keskittymään vain uuteen tuotteeseen. Yritin kaikkeni ja tiesin mihin panostan. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun työpainoni siirtyi 100 %:sti uuden tuotteen pariin.

Oppitunti 2: Uudella tai suhteellisen tuoreella liiketoiminta-alueella eteneminen uralla on nopeampaa, kuin yrittää ohittaa kokeneempia kollegoita vakiintuneemmassa yritystoiminnassa.

Tuote johon aloin keskittyä, ei ollut aivan uunituore. Työnantajallani oli historiaa sen parissa, mutta aikaisempi lähestyminen oli ollut enemmän insinööri- tai kehittäjämäinen. Tulosten sijaan keskityttiin vain kehittämiseen. Oma lähestymiseni oli tuloskeskeisempi, vaikka teknisessä osaamisessa oli vielä paljon tekemistä.

Työpaikassani pidettiin tuomastani hyvästä draivista ja minulle tarjottiin jonkinlaista epävirallista koordinaattorin roolia tuotteen parissa. Tartuin tilaisuuteen välittömästi, vaikka ei ollut selvää, miten tuote tulisi menestymään.

Oppitunti 3: Oikein kommunikoituna ahkeruus palkitaan. Täytyy uskaltaa yrittää ja tarttua tilaisuuksiin, vaikka lopputulos ei ole ennalta tiedossa.

Pidemmän aikaa tilanne pysyi suhteellisen staattisena. Tein joka päivä kovasti hommia oman kehittymiseni eteen. Halusin paremmaksi ja hyväksyin sen, että tietoni olivat vajavaiset. Toisilla tiedon puute saattaa johtaa valittamiseen ja ongelmiin keskittymiseen. Itse pyrin suuntautumaan tiedon hankkimiseen ja ratkaisujen löytämiseen.

Oppitunti 4: Ratkaisujen etsiminen ja ehdottaminen on aina parempi mielentila, kuin asioiden tekeminen vain valituksen vuoksi.

Vähitellen vastuu lähti siirtymään enemmän minulle. Työpaikassani on tapana muuttaa organisaatiota suhteellisen usein. Tai enemmän kuin tavasta, kyse on siitä, että sopeudutaan markkinaan. Tunnetusti IT-alalla asioilla on tapana muuttua paljon lyhyelläkin aikataululla.  Kun seuraava organisaatiomuutos tuli ajankohtaiseksi, minusta tehtiin tiiminvetäjä.

Nykyisessä työpaikassa ensimmäisen ja viimeisimmän palkkakuittini välinen ero on noin 700 euroa. Summa ei ole päätä huimaava, mutta se on kuitenkin iso raha täysin samalla ajankäytöllä. Olen neuvotellut palkasta puolen vuoden välein ja puhtaasti omasta aloitteestani. Pidemmällä aikavälillä 350 euron korotus joka vuosi ei kuulosta ollenkaan huonolta diililtä.

Oppitunti 5: Jos olet sen arvoinen, työnantajasi maksaa sinulle mielellään enemmän. Sinun täytyy vain kysyä.

Toimitusjohtaja

Samaa tahtia työnkuvani kanssa on muuttunut myös tekstien sävy täällä blogin puolella. Jos aikaisemmin olin mohitojen ja aurinkorannan kannalla, niin nykyään olen ollut jopa niin tyytyväinen arkeeni, että en haluaisi muuttaa siinä mitään.

Aikaisemmin kävin töissä, jotta sain laskut maksettua. Nykyisin käyn siellä, koska nautin työn tuottamista elämyksistä.

Suurin osa nautinnosta tulee siitä, että olen saanut poistettua työstäni sellaisia elementtejä mistä en pidä. Poistettujen tilalle on tullut asioita, joita pidän mielenkiintoisina. Saan ratkoa päivästä toiseen ongelmia. Ratkaisujen löytäminen tarjoaa yllättävän mukavia tunteita. Jo blogin kautta on ollut nähtävissä, että pidän siitä, kun saan auttaa muita. Samaa pätee myös töissä, vaikka silloin kohteena on yksityishenkilön sijaan yritys.

Toinen osa nautinnosta tulee siitä, että koen oppivani joka viikko todella paljon. Mitä enemmän ehdin tutkimaan ja opiskelemaan, sitä enemmän löytyy kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Oppiminen puolestaan ruokkii kykyäni auttaa.

Jälkikäteen muistellessa asioista tulee helposti annettua liian ruusuinen kuva. Kyllä välillä on ihan oikeasti vituttanut vääntää projektia valmiiksi aamuyön tunteina. Toistaiseksi reilu 80 tuntinen työviikko on ennätys, vaikka kyse ei varsinaisesti ole saavutuksesta. Turhautuminenkaan ei ole jäänyt vieraaksi – joskus ratkaisuja ongelmiin ei vain meinaa löytyä ja päätä saa hakata seinään oikein urakalla.

Hetkellinen harmitus ei ole suurin epäkohta työssäni.

Aina ei voi olla hauskaa, joten tyydyn siihen, että näin on melkein koko ajan. Työnkuva on juuri sitä mitä haluan, mutta päivätöihin liittyy vielä asioita, jotka saavat työn tuntumaan liikaa työltä. Oma unelmani on ollut, että ei olisi erikseen työ ja vapaa-aikaa. Haluan omistaa vain aikaa, jolle voin itse valita käyttötarkoituksen. Samalla ajatuksella koko eläketarina lähti liikkeelle.

Mikä sitten tekee työstä työtä, jos ei kerran itse sen tekeminen?

Suurin asia itselleni on se, että koen olevani työni vanki. Joka viikko on pakko saada keskimäärin 37,5 työtuntia aikaiseksi, koska olen työsopimuksen myötä myynyt aikani työnantajalleni. Koska olen myynyt aikaa, voi työnantajani valita mihin sen käytän. Tuntimäärä ei ole ongelma, koska saldo lipsuu ennemmin plussan kuin miinuksen puolelle. Ei myöskään se, että olisin työnantajan kanssa eri mieltä työtehtävistäni. Ainoa häiritsevä tekijä on se, mitä koen oman pääni sisällä.

Aloin miettimään, että miten voisin tehdä työstäni enemmän vapaaehtoista. Käytännössä haluan olla oman itseni toimitusjohtaja.

Uusi palkkamalli

Ensimmäisen kerran suunnittelin erilaista palkkamallia jo noin vuosi sitten. Malli on edennyt verkkaisesti. En ole tiennyt, mitä haluan. Välillä keskustelu on mennyt pahastikin sivuraiteille. Ei ole helppoa selittää, että olet täysin tyytyväinen, mutta silti oman pääsi sisällä kummittelee. Ihmisille syntyy helposti vääränlainen käsitys – vieläpä molemmista ääripäistä.

”Hei P.Ohatta, voit ihan rohkeasti sanoa, jos juonesi on siirtyä lyhempään työaikaan”

tai

”Hei P.Ohatta, arvaan kyllä, että haluat tehdä ihan älyttömän paljon töitä ja tienata enemmän”. 

Molemmat ovat ihan yhtä kaukana todellisuudesta. Haluan vain selvittää, että mikä on minulle sopiva työaika ja haluan saada siitä oikeudenmukaisen korvauksen. Juuri sen, minkä ansaisen.

Loppu vuodesta 2017 sain asiat kakistettua ulos suurin piirtein niin kuin olin ne ajatellut ja tämän vuoden alusta olen tehnyt töitä uudella sopimuksella. Omasta näkökulmastani lähtökohtina uudelle sopimukselle toimivat oikeudenmukaisuus sekä stressivapaa elämä. Stressivapaus toteutuu sillä, että uudessa palkassani on perusosa, joka on 50 % entisestä palkastani. Loppu palkasta muodostuu tuottavuuden perusteella.

Saavutetuista eduista luopuminen on yllättävän vaikeata. Säästöprosenttini takaa sen, että pysyn hengissä, vaikka en tuottaisi työnantajalleni mitään. Kyse oli tavallaan riskittömästä riskistä. Silti 50 % alennus varmasta palkasta oli mietinnän paikka.

Oppitunti 6: Reilu säästöprosentti antaa mahdollisuuden tehdä rohkeampia valintoja, vaikka olisi itse kuinka pehmo.

Alaspäin riskini on tarkkaan rajattu. Teoriassa voisin jopa jättää kokonaan menemättä töihin ja palkka rullaisi itsestään. Käytännössä saisin varmasti monon takamukseen. Silti edes teoreettinen vapaus tuntuu hyvältä.

Luonnollisesti palkassa on myös se positiivisempi puoli. Oikein hyvänä kuukautena on mahdollista mennä jopa pari tonnia yli aikaisemman tason. Minulla ei ole vielä aavistustakaan, miten lopulta tulee käymään. Paljon on varmasti kiinni siitä, että kuinka tiukka pystyn olemaan omassa ajankäytössäni.

Eläkeläinen

Merkittävin muutos aikaisempaan on se, että en enää myy aikaani työnantajalle, vaan tuloksia. Minulla on sovittu yhteinen tavoite työnantajani kanssa. Jos keskityn väärin asioihin, kärsin siitä myös itse. Jos teen oikeita asioita, niin molemmat voittavat.

Oppitunti 7: Tuntipalkka voi nousta vain tiettyyn pisteeseen. Tulospalkassa ei ole rajoja, ainakaan teoriassa.

Sopimukseni ei muuttunut niin merkittävästi, että olisin päässyt kokonaan eroon työajasta. Aika on vielä olemassa, mutta se ei vain enää kiinnosta ketään. Tilanteessa on monia positiivisia asioita, mutta siihen kuuluu myös monia, joita emmin. Useimmissa asioissa on kaksi puolta.

Uuden mallin myötä koen olevani paljon vapaampi, kuin aikaisemmin. Arkipäivät tuntuvat paljon miellyttävämmiltä. Toisaalta viikonloppujen ja arkipyhien merkitys katoaa tyystin. Jos en tee töitä, en saa palkkaa. Jos teen liikaa töitä, päädyn pian varhaiseläkkeelle. Toisaalta luulen, että ajan kanssa saan uuden mallin sopimaan omaan vuosirytmiini.

Tasapainon löytäminen ei tule olemaan helppoa.

Esimerkiksi tammikuussa väänsin tunteja reilusti enemmän, kuin mitä normaaliin työviikkoon kuuluu. Siitä huolimatta helmikuussa näkyvä bonus osuus tulee olemaan olematon. Uskon silti keskittyneeni oikeisiin asioihin ja että palkan myötä tuleva palaute on virheellinen. Pitkäjänteisyys voittaa tässäkin asiassa. Se on silti selvää, että hölmöilemällä tulen jatkossa tekemään enemmän töitä ja aikaisempaa pienemmällä palkalla.

On huolestuttavaa, että lähes joka ilta löydän itseni työkoneen äärestä aivan sopimattomaan aikaan. Toisaalta en koe sitä enää niinkään työnä, vaan omana valintana. Ehkä tämä kannattaisi tulkita eräänlaiseksi eläkesimulaatioksi. Vähitellen alan myös ymmärtää, miltä yrittäjistä tuntuu, vaikka oma versioni on aika miniatyyri verrattuna koko yrityksen pyörittämiseen.

Töitä tarjolla

Yksi syy pitkiin päiviin on se, että töitä on tällä hetkellä enemmän kuin tekijöitä.

Jos sinä olet harkitsemassa työpaikanvaihtoa, syystä tai toisesta sopivaa ei ole löytynyt tai muuten vain haluat nähdä lähempää, miksi viihdyn niin hyvin, niin nyt siihen on tarjolla loistava tilaisuus. Mahdollisuutesi ovat hyvät, jos olet kehittäjä- tai businesshenkinen. Vielä paremmin menee, jos SQL, SSAS, SSIS, Azure tai Power BI ovat tuttuja käsitteitä. Nimikkeenä on Business Intelligence -konsultti.

Työpaikkailmoitus löytyy tästä.

Palautetta saa laittaa vapaasti tulemaan eikä kaverille vinkkaaminenkaan ole kiellettyä. Toivon paljon, mutta vaadin ainoastaan sen, että olet hyvä tyyppi ja pystyt löytämään työstä intohimoa. Plussaa myös, jos jaksat kuunnella juttujani, jotka eivät oikeassa elämässä poikkea merkittävästi blogin sävystä.

Lopuksi

Oppitunnit olivat sellaisia, mitkä itse huomasin omasta toiminnastani. Oletko sinä huomannut jotain vastaavaa tai ehkä jotain täysin päinvastaista?

Teoriassa en enää näe eroa eläkkeeni ja nykyisen tilanteeni välillä. Jos oikein positiivisesti asian tulkitsen, niin olen ollut eläkeläinen jo tämän vuoden alusta. Saan tehdä sitä mistä pidän ja sellaisella aikataululla kuin haluan. Bonuksena saan vielä oikeudenmukaisen kiitoksen.

Kaikki ei ole täydellistä ja monessa kohdassa jouduin käyttämään sanaa teoriassa. Toisaalta tämä jättää hyvin tilaa seuraavalle työelämän iteraatiolle. Uskon, että tuloksiin liittyvä palkka tarjoaa tässä kohtaa sen mitä kaipaan ja näissä raameissa on tilaa kasvaa. Seuraava askel on luultavasti sitten vielä mielenkiintoisempi ja keskittyminen siirtyy johonkin omaa napaani laajempaan.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

9 vastausta artikkeliin “Puhelinmyyjä vai toimitusjohtaja”

    1. Taloudellisesti riippumaton en ole, mutta eläkkeellä ehdottomasti! Tai varmaan riippuu vähän kenen määritelmän mukaan, mutta näin ainakin omalla.

  1. Erittäin mainio kela ja kirjoitus. Well done! Mielestäni jokaisen tulisi näitä miettiä elämän varrella ja nimenomaan valita mihin haluaa mennä. Joskus tyydytys ”oman elämän herruudesta” yrittäjänä on jo suurempi sijoitus matkalla kuin raha. Silloin yleensä myös suhtautuminen rahaan ja menestymiseen on terveellä pohjalla. Noin niin kuin omien kokemusten perusteella.

    1. Kiitos! Ehkä jossain kohdassa loppuu vapauden keinot kesken päivätöissä, niin sitten ei taida enää jäädä muita vaihtoehtoja kuin tuo yrittäjyys. Pelottava, mutta niin kiehtova mörkö.

  2. Kirjoittelin itsekin palkan roolista motivaattorina jokin aika sitten. Uusi tilanteesi kuulostaa sekä kiehtovalta että pelottavalta. Toivottavasti löydät tasapainon intohimon ja väsymisen väliltä sopivasta kohdasta.

    Ja toivottavasti sinulle maksetaan reilusti ja tuloksen mittaaminen on rakennettu kunnolla. Kerrothan myös jatkossa fiiliksistäsi!

    1. Kerrotaan! On rakennettu kunnolla, tai ainakin tavallaan. Kyllä siinä on vielä kaikenlaisia aukkoja, mutta luottamuksella mennään. Katsotaan sitten millaiseksi käytäntö osoittautuu.

  3. Kuulostaa upealta, selvästi tiedät mitä teet. Itse en tajua yhtään mitään tuosta itse työstä …SQL on kivaa, siis kun tekee itselle :D(flow)

    1. Mutta voisin kyllä kuulla lisää power bi:stä josko sellasen itelle hankkis vaikka joutuisi ostamaan windowsin. Puntarissa on silloin faktat siittä että voiko tuolla työllistää itsensä oikeasti vai että lopulta täysin samantekevä työllistymisen kannalta kuin windows itsessään.

      1. Tällä hetkellä ainakin on pop ja vain yleistyy. Uskon, että korvaa Excelin hyvin suuressa osassa yrityksiä. Vähän aikaa vielä voi olla etu, hetken kuluttua vaatimus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.