Suuret suunnitelmat ja mappi Ö

suuret_suunnitelmatTämä artikkeli on yksi osa blogisarjasta Talousremontti 2017. Sarjan tarkoituksena on auttaa sinua tekemään muutos tai jopa täyskäännös omassa taloudessasi. Tarkemmin sarjan taustoista voit lukea sen ensimmäisestä osasta. Artikkelit eivät ilmesty peräkkäin, mutta löydät ne tunnisteella talousremontti. Sarja etenee loogisesti ja aikaisempaa osaamista ei vaadita. Voit siis lähteä liikkeelle täysin ilman taloustaitoja. Jokaisessa artikkelissa saat ohjeet, tehtävät ja työkalut, joiden avulla saat kehitettyä omia taloustaitojasi. Jos jumiudut jossain kohtaa, niin älä epäröi jättää kysymystä kommentteihin. Apua kyllä löytyy!

Jos olet lukenut sarjan aikaisemmat osat ja tehnyt toimenpiteet, nyt sinulla pitäisi olla sekä tilanne että suunta selvillä. Olethan siis muistanut joka kuukausi kirjata ylös tulot ja meno sekä varat ja velat?

Sitten kysymys kuulunkin, että mitä seuraavaksi? Se onkin yksi vaikeimmista kysymyksistä. Itse olen tuskaillut saman asian kanssa vähän väliä.

Käytännössä se mitä teet seuraavaksi, riippuu siitä, minne haluat lopulta päätyä.

Tavoitteet

Tavoitteet ja niiden asettaminen ovat yksi kulutetuimmista aiheista. Valitettavasti suurin osa teemaa käsittelevistä artikkeleista tekee vain pienen pintaraapaisun ja niistä ei jää mitään konkreettista käteen. Ehkä se johtuu siitä, että tavoitteet ovat niin henkilökohtaisia – universaalia tapaa löytää oma tavoite ei ole. Asiaa ei helpota se, että tavoitteilla on tapana muuttua. Teoriassa voit tehdä elämälläsi ihan mitä vain, mutta yleensä tavoitteet asettuvat jonnekin halujen ja realismin välimaastoon. Silti valinnanvaraa riittää.

Tavoitteiden henkilökohtainen luonne tekee niistä kirjoittamisen haastavaksi. En edes yritä kirjoittaa siitä mitä sinun pitäisi tavoitella. Sen sijaan voin kirjoittaa omista havainnoistani. Vaihtelua monologiini tuovat talousremontin koekaniinin kokemukset aiheesta.  Sinun haasteeksesi jää soveltaa lukemaasi sopimaan omaan elämääsi.

Tavoitteen muodostaminen vaatii vastauksen kolmeen kysymykseen:

  1. Mitä?
  2. Milloin?
  3. Miten?

Mitä haluat saavuttaa?

Mitä on mielestäni kysymyksistä kaikkein vaikein. Valinnanvaraa on loputtomasti, mutta toisaalta yhden asian valitseminen sulkee usein muita vaihtoehtoja pois. Jos päätät käyttää aikasi tiettyyn asiaan, et koskaan saa sitä takaisin. Tämä tuottaa valtavan paineen löytää sellainen asia, minkä uskoo tuovan eniten onnellisuutta omaan elämään. Luonnollisesti voit valita monia asioita, mutta kaikki eivät voi olla yhtä tärkeitä. Aina joutuu jossain kohdassa tekemään valinnan.

Omat tavoitteeni ovat muuttuneet moneen kertaan. Ajatuksen juoksuni voi tiivistää neljään aikaisempaan postaukseen. On itseasiassa aika mielenkiintoista katsoa näin jälkikäteen, että miten ajatukseni ovat kehittyneet. Ehkä näistä on myös apuja sinulle, jos tuskailet oman tavoitteesi kanssa.

Tiivistettynä ajatukseni ovat kulkeneet rahasta ja tulevaisuudesta, kohti täyttä vastakohtaa ja nykyhetkeä. Se mihin ne vievät seuraavaksi, selviää ensi viikolla.

Olisi niin mahtavaa, jos voisin vain heilauttaa taikasauvaa ja kertoa, että asettamalla tämän tavoitteen elät todennäköisesti elämäsi onnellisena loppuun saakka. Valitettavasti olen vain laiskan pulskea possu.

Oman tavoitteen löytäminen on enemmänkin jatkuva prosessi, kuin hetkellinen havahtuminen. Sinun pitää:

  1. Oppia tuntemaan itsesi. Mistä pidät ja mistä et?
  2. Kuvitella ja suunnitella, mitä haluat saavuttaa perustuen siihen mistä pidät. Mieluiten kirjallisesti ja konkreettisesti. Paras esimerkki tästä on Mad Fientistin artikkeli The Perfect Life.
  3. Kokeilla – vasta yrityksen ja erehdyksen kautta selviää, pidätkö oikeasti niistä asioista mistä kuvittelet pitäväsi. Mitä aikaisemmin ja vähemmällä vaivalla pääset tekemään testejä, sitä vähemmän kulutat energiaa asioihin jotka eivät sovi sinulle.
  4. Kokeilemalla opit jotain uutta itsestäsi, minkä jälkeen voit jatkaa taas kohdasta 2.

tavoitteiden-löytäminen

Joskus syntyy suurempia tavoitteita ja joskus pienempiä. Toiset jäävät elämään ja toiset päätyvät mappi Ö:hön. Joskus tavoitetta joutuu vaihtamaan tai se muovautuu erilaiseksi kuin miltä alun perin näytti. Se vain täytyy hyväksyä.

Taloudellinen riippumattomuus on maailman paras tavoite

Tasaisin väliajoin joku kirjoittaa taloudellisesta riippumattomuudesta. Oman osani olen varmasti kantanut tähän kekoon. Toisaalta lähes yhtä usein taloudellista riippumattomuutta parjataan tavoitteena.

Puolestapuhujat yleensä kertovat siitä mitä kaikkea taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa. Vastaanväittäjät taas sanovat, että tavoitteessa ei sinäänsä ole mitään vikaa, mutta että se ei vain sovi kaikille.

Omasta mielestäni taloudellinen riippumattomuus on maailman paras tavoite ja sopii ihan jokaiselle.

Tai siis ihan jokaiselle, joka ei tiedä mitä oikeasti haluaa.

Tämä on myös se syy, miksi itse olen asettanut sen tavoitteeksi. Se ei ainakaan sulje pois kovin monia mahdollisuuksia ja koska en vieläkään ole ihan varma siitä mitä haluan, on taloudellinen riippumattomuus hyvä välitavoite.

Rahan merkitys vähenee, mitä enemmän sitä kertyy. Pala palalta taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu pakottaa miettimään sitä, mitä oikeasti haluaa elämältä. Ainakin oma elämäni tuntuu siltä, että se lähenee eläkettä eläkekassasta riippumatta.

En väitä, että joku meistä ei voisi haluta loikoilla päivät pitkät etelän lämmössä, mutta harva lopulta tulee onnelliseksi siitä, että ei tee mitään. Osa keksii tekemistä, jonka sivutuotteena ei kerry euroja. Toiset taas tienaavat niitä lisää tilanteesta piittaamatta. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa molemmat.

Jos tiedät jo mitä haluat, anna palaa täysillä. Aivan turha tehdä pitkää mutkaa taloudellisen riippumattomuuden kautta, jos voit kulkea oikotietä. Sen sijaan, jos haahuilet tyhjyydessä, niin aseta vähintään taloudellinen riippumattomuus tavoitteeksi. Ehkä lopulta löydät sen, mitä oikeasti haluat tehdä. Ainakin minulla se on toiminut toistaiseksi hyvin, vaikka en ole lähelläkään maalia.

Mitä ikinä asetatkaan tavoitteeksi, niin hyvä reunaehto on se, että tavoitteen saavuttamisen pitää tuoda merkittävä muutos elämääsi – muuten sen tavoittelussa ei ole mitään järkeä.

Milloin haluat saavuttaa tavoitteesi?

Milloin on kysymyksistä kaikkein helpoin. Jos onnistut vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen, niin sitten vain asetat päivämäärän ja that’s it. Se kannattaa kuitenkin huomioida, että päivämäärän asettaminen vaikuttaa merkittävästi seuraavaan kohtaan eli siihen, miten tavoitetta lähdetään saavuttamaan.

Päivämäärä voi tuntua turhalta, mutta ilman dead linea kovin moni asia tässä maailmassa jäisi tekemättä. Epämääräinen tavoite ei ole tavoite, vaan jotain utuista mössöä, mistä ei kukaan ota selvää. Päivämäärän asettaminen tekee tavoitteesta konkreettisen.

Jotta voisit saavuttaa tavoitteesi, sen on pakko olla yksityiskohtainen ja sillä täytyy olla aikataulu. Sen jälkeen voit siirtyä siihen, että miten tavoite saavutetaan. Sinulla täytyy olla suunnitelma.

Miten aiot saavuttaa tavoitteesi?

Yleensä paras tapa suunnitelman luomiseen on ammentaa tietoa muiden kokemuksista. Melkein aina on joku, joka on tehnyt jotain samantyylistä, mitä sinä haluat tehdä. Olen toistanut tämän lauseen useasti aikaisemminkin – se on vain niin hyvä. Esimerkiksi toivon, että lukemalla blogian saat vuoden tai kahden etumatkan siihen nähden, miten paljon tietoa minulla on ollut alkutilanteessa.

Yksi hyvä juoni suunnitelman luomisessa on se, että ensin tuplataan tavoite. Tämä ei välttämättä aina ole mahdollista, mutta usein ihmiset asettavat liian varovaisen tavoitteen. Jostain syystä aina unohtuu se tärkein ja tässäkin artikkelissa aikaisemmin mainittu ehto: tavoitteen saavuttamisen on pakko tuoda merkittävä muutos elämään.

Miksi tavoite kannattaisi tuplata?

Jos ajattelee isosti ja tekee suunnitelman sen mukaan, niin tämä käytännössä vähintäänkin takaa alkuperäisen suunnitelman toteutumisen. Tämä käy ainakin itselleni järkeen, koska en ikinä ei onnistu täydellisesti. Jos toimenpiteet on mitoitettu isomman tavoitteen mukaan, niin pienempi tavoite tulee saavutettua epäonnistumisista huolimatta.

Seuraava askel on tuoda tavoite osaksi nykyistä hetkeä.

Käytännössä tavoitteelle pitää määrittää toimenpiteet aikajänteestä riippuen. Jos tavoitteen aikataulu on ”sitten joskus”, ei se saa aikaan toimenpiteitä. Sen sijaan tarkka päivämäärä saa viisarin jo hieman värähtämään. Se kuinka paljon viisari värähtää, riippuu siitä, että kuinka kaukana tavoite on. Tästä johtuen tavoite pitää saada käännettyä tähän hetkeen.

Helpoin esimerkki löytyy taloudesta. Kuvitellaan, että olet asettanut tavoitteeksi taloudellisen riippumattomuuden viiden vuoden päästä.

  • 5 vuotta: taloudellinen riippumattomuus ja xxx euroa eläkekassassa
  • 2,5 vuotta: eläkekassa on saavuttanut 50 % sen tulevasta arvosta (ei todellinen, johtuen korkoa korolle ilmiöstä, mutta se ei nyt ole jutun pointti)
  • 1 vuosi: eläkekassa on saavuttanut 20 % sen tulevasta arvosta (sama juttu)
  • 1 kuukausi: säästöön 75 % kuukauden tuloista, jotta vuoden tavoite täytyy
  • 1 päivä: voin kuluttaa xx euroa päivässä, jotta kuukausitavoite toteutuu
  • Nyt – tämän hetken toimenpide: paiskon hommia kuin eläin, jotta ansaitsen tarvittavat xxx euroa enemmän kuukaudessa. Lisäksi irtisanon ylimääräisen kanavapaketin nyt heti välittömästi tällä silmän räpäyksellä.

Edellinen esimerkki on siis täysin fiktiivinen ja välitavoitteiden taso hatusta tempaistua. Ajatus on kuitenkin siinä, että tuodaan pidemmän aikavälin tavoite osaksi tätä päivää. Pitkän aikavälin suunniteltu tavoite pitää pystyä muokkaamaan muotoon, joka voidaan kuvata tämän hetken toimenpiteellä. Yleensä toimenpide on muotoa, että kuinka paljon aikaa minun pitää käyttää jonkin tietyn asian tekemiseen, jotta se on linjassa lyhyen aikavälin tavoitteen kanssa, jotka ovat puolestaan linjassa pitkän aikavälin tavoitteen kanssa.

Jotta asiat voisivat olla huomenna eri tavalla kuin tänään, sinun täytyy tehdä asioille jotain. Toiminta on aina parempi vaihtoehto, kuin se että odottaa passiivisesti, että tähdet kääntyvät oikeaan asentoon ja onni osuu vihdoin kohdalle.

Saavuttamattomiin karkaavat tavoitteet saattavat aiheuttaa stressiä. Sen takia joku voi olla eri mieltä tavoitteen tuplaamisesta ja päivämäärän asettamisesta. Itse olen ajatellut asian niin, että päivämäärä ja tavoite auttavat prosessin ja toimenpiteiden suunnittelussa. Hyvin suunnittelut toimenpiteet tuottavat kyllä tuloksia. Pitää vain osata valita oikeat toimenpiteet. Sen jälkeen ei enää tarvitse murehtia aikataulusta. Toteutuminen on vain ajan kysymys ja päivä sinne tai tänne on oikeastaan ihan se ja sama.

Taloudelliset tavoitteet ovat suhteellisen helppoja tuoda osaksi nykyhetkeä. Ainakin voidaan tehdä kohtuullinen arvaus, mitä tulevaisuus pitää sisällään. Mitä vain voi tietysti matkalla sattua. Taloudelliset tavoitteet linkittyvät lopulta aina siihen, että mitä oikeasti kaipaa elämältä.

Muut tavoitteet

Taloudelliset tavoitteiden taustalla on aina joku muu kuin rahallinen tavoite. Raha ei koskaan ole itseisarvo. Raha mahdollistaa muiden asioiden tekemisen. Muut tavoitteet perustuvat yleensä siihen, mikä saa ihmisen innostumaan. Asioihin mistä pitää tai nauttii. Siihen mitä pitää tärkeänä.

Olet ehkä nähnyt tämän käyrän aikaisemminkin.

korkoakorolle

Kyllä – kyse on korkoa korolle ilmiöstä. Ilmiö on varmasti tuttu suurimmalle osalle ja sen pitäisi olla tuttu ihan kaikille. Yleensä ilmiö yhdistetään pelkästään rahaan.

Sitä kaikki eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että monissa muissa asioissa on nähtävissä hyvin samankaltainen ilmiö. Esimerkiksi terveydessä, taitojen oppimisessa ja sosiaalisissa suhteissa on omanlaisensa korkoa korolle ilmiö. Huono uutinen on se, että monissa asioissa ilmiö toimii molempiin suuntiin.

Terveys, jos pidät huolta itsestäsi, todennäköisesti voit paremmin. Kun voit paremmin, jaksat enemmän. Kun jaksat enemmän, pidät itsestäsi vielä parempaa huolta ja jaksat taas enemmän. Ja niin edelleen. Jos et pidä huolta itsestäsi, niin todennäköisesti ei jaksaminenkaan ole ihan priimaa. Jos jaksaminen on heikompaa, et viitsi pitää itsestäsi huolta ja kurvi lähtee kääntymään alaspäin.

Taidot, jos opiskelet yhden taidon, auttaa se sinua oppimaan seuraavan. Mitä enemmän opit, sitä paremmiksi muodostuvat valmiutesi oppia enemmän. Aina joudut ensin opettelemaan jotain helppoa, että voi päästä kiinni vaikeampiin asioihin. Yleensä vaikeammat taidot ovat moninkertaisesti arvokkaampia, kuin helpot. Toisaalta, jos et viitsi opiskella edes sitä ensimmäistä taitoa, on turha ajatella, että voit hypätä suoraan vaikeimpien asioiden kimppuun.

Ihmissuhteet, jos pidät yllä ihmissuhteita aktiivisesti ja välität, todennäköisesti ihmissuhteet ovat sinulle erittäin palkitsevia. Ehkä ihmissuhteissakin on erilaisia tasoja. Toiset ovat sinulle parempia ystäviä kuin toiset. Yleensä ihmissuhteet paranevat ajan kanssa. Se ainakin on varmaa, että jos unohdat muut, todennäköisesti myös he unohtavat sinut.

Kategorioita löytyy enemmänkin. Jutun pointti on siinä, että jokainen voi valita sen, että kumpaan suuntaan korko lähtee kertymään. Usein vaaditaan vain pieni ja helppo toimenpide, mikä pitää osa-alueet kunnossa.

Tavoitteiden tavoittelu

Nyt sinulla on toivottavasti jonkinlainen käsitys siitä

  • Mitä lähdet tavoittelemaan
  • Milloin aiot päästä maaliin
  • Suunnitelma, miten tulet saavuttamaan tavoitteen

Siten päästäänkin tavoitteiden seuraavaan osa-alueeseen eli siihen miksi niin moni tavoite jää saavuttamatta.

Olisi helppo ajatella, että tavoitteiden saavuttamiseen riittää se, että paiskii kovemmin hommia. Valitettavasti näin ei ole. Yksinkertaisesti sanottuna lapiota voi heiluttaa vaikka kuinka monta päivää, mutta kaivinkone tekee saman minuutissa. Täytyy siis tietää mitä tekee.

Itseasiassa pelkkä tiedon puute ei myöskään ole riittävä selitys. Kirjasto ja netti ovat hyvää tietoa pullollaan.

Suurin haaste on siinä, että ihmiset eivät toista samaa asiaa riittävän kauan, että ehtisivät näkemään tuloksia. Itse olen mennyt tähän ansaan lukemattomia kertoja. Listalle mahtuu monen monta urheilulajia, tammikuiset kuntosalikokeilut ja muiden taitojen keskenjäänyttä opiskelua.

On hyvä tiedostaa, että tärkeimmät asiat vaikuttavat merkityksettömiltä, koska ne eivät anna välittömiä tuloksia. Tärkeimmät asiat eivät myöskään ole aina kaikkein kiireellisimpiä. Sen takia ne on niin helppo jättää vaille huomiota.

Tulokset tulevat suhteessa ajankäyttöön. Ainakin, jos on valinnut oikeat toimenpiteet. Harva singahtaa yön yli menestykseen, vaikka ulospäin siltä voi näyttää. Usein taustalla on pitkäjänteinen työ.

Miten valita oikeat toimenpiteet?

Pareton laki (80/20) antaa hyvä lähtökohdan. Se sanoo, että suurin osa tuloksista syntyy pienestä osasta toimenpiteitä. Energia kannattaa siis keskittää juuri siihen 20 %:iin, joka tuottaa suurimman osan tuloksista.

Kirja nimeltä The One Thing vie saman ajatuksen vielä pidemmälle. Sen sijaan, että pitäisi keskittyä moneen asiaan, pitäisi valita yksi ainoa. Mikä on tavallaan looginen jatkumo 80/20 -säännölle, se vain tiivistää sitä entisestään.

Valitettavasti elämässä ei voi keskittyä täysin vain yhteen asiaan. Tai voi, mutta yleensä se johtaa ongelmiin muilla elämänalueilla. Osan asioista voi jättää täysin rempalleen ja osaa ei. Perheen laiminlyönti johtaa ongelmiin, mutta auton siivoamatta jättäminen tuskin kaataa maailmaa. Sitten täytyy vain kestää epäjärjestystä vähemmän tärkeissä asioissa.

Yhdellä asialla ei kirjassa sentään tarkoiteta yhtä ainoata koko elämästä. Siinä vain suositellaan tunnistamaan tärkein asia, joka voidaan määrittää erikseen esimerkiksi elämän eri osa-alueille (fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi, ihmissuhteet, henkilökohtainen kehitys, talous ja ura).

Sama pätee toimenpiteisiin. Yleensä voidaan tunnistaa se yksi toimenpide, joka tuottaa suurimman osan tuloksista. Se yksi asia ei välttämättä aina ole sama. Jos tavoite muuttuu, niin silloin myös seuraavan toimenpiteen on mukauduttava.

Mutta miten löytää tärkeimmän asian?

The One Thing määrittelee tämän mielestäni todella hyvin. Yksinkertaisesti pitää valita se asia, millä on kaikkein suurin vipuvaikutus. Suurimman vipuvaikutuksen omaavan asian löytää kysymällä itseltään seuraavan kysymyksen:

”Mikä on se yksi asia, jota tekemällä voin tehdä kaiken muun tekemisestä helpompaa tai jopa tarpeetonta?”

Sitten pitää vain varata aikaa sen tärkeimmän asian tekemiselle ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Yhteenveto

Helpoin tapa ryhtyä tavoitteen tavoitteluun, on tehdä kolme asiaa nyt heti.

  1. Listaa ylös unelmiasi ja muuta nämä tavoitteiksi. Käytännössä unelmasta tulee tavoite, kun sen kirjoittaa ylös ja antaa aikarajan. Tavoitteista kannattaa valita tärkein.
  2. Tee suunnitelma siitä, miten tulet pääsemään tavoitteeseesi. Pitkästä tähtäimestä lyhyempään purkaen.
  3. Määritä se päivittäinen toimenpide, jonka uskot vievän sinut tavoitteeseesi.

Tämä artikkeli on vain pintaraapaisu tavoitteista. Jos jäit janoamaan lisää materiaalia, niin voin suositella paria mainiota kirjaa, jotka toimivat itselleni postauksen inspiraation lähteinä.

Kaikki on paperilla aina niin helppoa, mutta pelkkä teoria ei ole koskaan koko totuus. Miten sitten kävi koekaniinin tavoitteiden kanssa?

—-

Käytännön esimerkki 1 – koekaniini 2 – tavoite

Kun koekaniini 2 haki valmennukseen, hän ilmoitti tavoitteekseen seuraavaa: ”Oma tavoitteeni on työskennellä 15 vuoden päästä vain 16 tuntia viikossa”. Sivulauseessa selvisi, että käytännössä hän oli kääntänyt tämän tavoitteen 50 % säästöasteeksi. Säästöaste ei kuitenkaan perustunut mihinkään konkreettiseen, vaan se oli vain tuntunut sopivan haastavalta, mutta ei mahdottomalta. Lisäksi koekaniinin on tarkoitus hankkia omistusasunto ja jatkaa nykyisessä ammatissa, mutta keskittyä enenevissä määrin vain sen mielekkäisiin puoliin.

Koekaniini ei ollut päättänyt, että miten työajan lyhentäminen olisi mahdollista. Alustavasti hän oli laskenut kolme erilaista tilannetta, mitä säästäminen voisi saada aikaan (3 hlö:n talous):

  • 200 000 € indeksirahastosalkku + 1 päätoiminen työ tai 2 sivutoimista työtä
  • 400 000 € indeksirahastosalkku + 1 sivutoiminen työ
  • 600 000 € indeksirahastosalkku ilman säännöllisiä palkkatöitä

Laskin, että jos sijoitan 400e kuussa passiivisiin osakeindeksirahastoihin, niin alhaisilla kuluilla ja 6,5% markkinatuotolla, se tekisi 200 000e 20 vuodessa”.

Koekaniinin tavoite vastasi kaikkiin tavoitteelle olennaisiin kysymyksiin: mitä, milloin ja miten. Jotta minusta olisi jotain hyötyä tavoitteen tavoittelussa, piti vielä saada vastaus yhteen. Miksi koekaniini oli päätynyt tähän tavoitteeseen?

Miksi?

Pystyäkseni ymmärtämään koekaniinin tavoitta, minun täytyi saada tietää, että miksi hän oli siihen päätynyt. Koekaniini oli miettinyt melko tarkalla tasolla, että mitä hänen täydellinen elämänsä sisältäisi. Käytännössä hän halusi vapauttaa aikaa töistä, jotta voisi käyttää sen ajan tärkeämpiin asioihin. Koekaniini lista:

  • Riittävästi aikaa arjessa olla perheen kanssa
  • Perheen terveys
  • Ystävien ja lähisukulaisten kanssa ajan viettäminen
  • Innostavia aktiviteetteja eri yhteisöissä
  • Työ, jonka kokee innostavaksi, ja jossa on mahdollista kehittyä hyväksi

Tilanne oli siis se perinteinen.  Taloudellisen tavoitteen taustalla oli halu viettää oma aika eri tavalla kuin tällä hetkellä. Talous toimisi unelman mahdollistajana.

Tässä koekaniinin ajatukset olivat aika pitkällä, koska hän ei varsinaisesti hamuillut mitään uutta. Koekaniini vain halusi nauttia enemmän siitä, mitä hänellä jo on. Tässä on jotain sellaista, mistä myös itse voisin ottaa mallia. Aina ei tarvitse olla hamuilemassa pilvilinnoja.

”Tyytyväisyys siihen mitä jo on ja oikean suunnan ottaminen ovat mielestäni tärkeimmät hyvän elämän edellytykset.”

Talous

Koekaniini on laittanut taloudellisen tilanteen ylös joka kuukausi jo tammikuusta lähtien. Käytössä on siis luotettavaa tietoa siitä, että kuinka paljon rahaa tarvitaan hänen elämänsä ylläpitämiseen. Ilman tätä tietoa olisi mahdotonta suunnitella sitä, että kuinka paljon säästöjä tarvitaan.

Kaikki vaikutti siis kovin yksinkertaiselta laskutoimitukselta. Lasketaan vain auki, että kuinka paljon pitää säästää tänään, jotta hän voi olla 15 vuoden päästä lyhemmässä työviikossa. Ennen sitä kysyin tavoitteesta muutamia lisäkysymyksiä. Yksi olennaisimmista oli se, että kuinka paljon 16 tunnin työviikko tarkoittaisi tuloja euroissa.

Kävi ilmi, että nettotuloiksi muunnettuna lyhempi työviikko tarkoittaisi 1550 – 1800 euron tuloja, riippuen siitä, kuinka monen vuoden kuluttua siirtyminen tapahtuisi.

Jos olet lukenut remontin aikaisempia osia, niin muistat varmasti, että koekaniinin menot ovat tällä hetkellä alle 1550 euroa. Koko perheen menot ovat noin 2500 euron luokkaa kuukaudessa eli kaksi osa-aikaista työtä riittäisi hyvin kattamaan kaikki menot. Väliin jäisi vielä ihan mukava turvamarginaali.

Luonnollinen johtopäätös on se, että säästämistä ei varsinaisesti tarvita, vaan siirtymisen voisi tehdä vaikka heti!

Pilvilinna

Sillä välin, kun tein havainnon siitä, että koekaniini voisi tehdä muutoksen vaikka heti, oli hän tehnyt omia pohdintoja.

”Voisinko olla taloudellisesti riippumaton tai toisin sanoen ”vapaa” tekemään mitä haluan jo nyt, jos se mitä haluan tehdä, löytyykin oman ammattini sisältä sitä muotoilemalla? Oma ajatukseni on tällä hetkellä, että tämä ei taida olla kuin päätöksen tekoa vailla valmis juttu. Miksi lykätä jotain, minkä voi saada jo nyt?”

Hän oli päätynyt samaan lopputulokseen.

Toinen asia mikä koekaniinin pohdinnassa tulee ilmi, on se että taloudellinen riippumattomuus ja vapaus menevät hieman sekaisin. Taloudellinen riippumattomuus on sitä, että passiiviset tulot kattavat menot. Vapaus on sitä, että voi tehdä sitä mitä haluaa. Käytännössä hän voisi olla vapaa vaikka heti, mutta ei taloudellisesti riippumaton.

Tämä pisti miettimään, että miksi ihmeessä ihminen, joka voisi jo nyt toteuttaa haaveensa, jatkaa yhä säästämistä.

”Tulen jatkamaan säännöllistä säästämistä (luvut tulossa myöhemmin) edelleen. Se ei vaan saa olla onnellisuuden esteenä. Kun asioita pyörittelee päässä ja paperilla riittävän kauan, niin huomaa, että ”sitten kun” voisikin olla nyt. Ainakin, jos poistaa suurimman esteen tieltä eli omat ennakkokäsitykset, epävarmuudet ja pelot.”

Joku minua viisaampi onkin sanonut, että taloudellinen riippumattomuus voi johtaa onnellisuuteen, muuta parempi keskittyä onnellisuuteen, koska se johtaa vapauteen. Samaan on päätynyt myös koekaniini.

”Taloudellinen riippumattomuus kiehtoo tavoitteena, mutta jos sen voi omia ajatuksia työstämällä saavuttaa heti, niin silloinhan se kannattaa tavoitteena hylätä ja alkaa elämään riippumatonta elämää siinä elämäntilanteessa kuin on juuri nyt?”

Joskus asioista tehdään turhan monimutkaisia, vaikka vastaus odottaisi jo oman nokan edessä. Usein ainoa meitä rajoittava tekijä olemme me itse.

Jos olet jo löytänyt oman tavoitteesi ja tiedät mitä se tarkoittaa rahassa, kannattaa jossain kaukana siintävä tavoite laskea auki osaksi tätä päivää. Kuinka paljon sinun pitää säästää tänään, että olet huomenna siellä missä haluat olla?

Kaikille tuskin on luvassa yhtä iloista yllätystä, että oma unelma voisikin olla tässä ja nyt. Silti muutaman laskutoimituksen tekeminen on vaivan arvoista – vähintäänkin saat tehtyä kohtuullisen arvauksen siitä, että mitä sinun pitäisi tehdä tänään, että olet tavoitteessasi huomenna. Itse käytän tähän tarkoitukseen sijoitussuunnitelmaani (löytyy sisäpiiristä).

Oliko tässä kaikki?

Kaikki kuulosti niin hienolta ja näytti siltä, että vain maailma on rajana. Jotain jäi silti kolkuttamaan takaraivooni. En vain tiennyt mitä. Ei kai kyse voinut olla niin yksinkertaisesta asiasta, että piti vain selvittää mitä osa-aikaisena ansaitsee?

Asioiden auki laskeminen voi selkeyttää tilannetta, mutta vielä tärkeämpää on käydä itsensä kanssa keskustelu siitä, että mitä haluaa. Tämänkin koekaniini oli tehnyt ja mielestäni aika vakuuttavasti. Siitä huolimatta käytännön muutosta ei ollut tapahtunut.

Jatkoin keskustelua koekaniinin kanssa. Laitoin myös keskeneräisen artikkelin hänelle luettavaksi ja pyysin kertomaan minkälaisia ajatuksia se saa aikaan. Ajattelin, että ehkä hän huomaa itse jotain, mitä minulta oli jäänyt välistä. Jokainen meistä on kuitenkin oman elämämme paras asiantuntija.

Takaisin arkeen

Jo aikaisemmat sitaatitkin sen kertovat, mutta keskustelu koekaniinin kanssa meni välillä aika pitkälle filosofian puolelle. Lopulta, kun yksisarviset oli ammuttu ja pilvilinnat puukotettu, päästiin takaisin rehelliseen arkeen.

”Itseasiassa aamuisin vituttaa lähteä töihin. Yleensä päivän jälkeen olen innoissani työstäni, mutta aamut ovat vaikeita.”

Koekaniini ei ole täysin tyytyväinen nykyhetkeen. Hän tietää mitä haluaa ja milloin. MIKSI MITÄÄN EI TAPAHDU? Melkein jo turhauduin itseeni, koska en keksinyt mistä on kyse.

Jäljellä oli vain yksi vaihtoehto. Jos kaksi kysymystä kolmesta on jo ratkaistu, niin ainoa vaihtoehto on se, että ratkaisu löytyy viimeisestä kysymyksestä. Koekaniini ei ole vielä löytänyt keinoja siihen, että miten hän voisi tehdä muutoksen.

Lopulta minulle valkeni, että mikä jarruttaa muutosta. Yksi pieni lause oli mennyt ohi silmien.

”Olet oikeassa myös siinä, että riskinottokykyni ei ole kovin korkea, joten turvattomuuden tunne tulee helposti, kun mietin näitä työkuvioita.”

Syyt eivät olleet niinkään matematiikassa, vaan ihan arkisessa elämässä. Oma arvaukseni on, että pelko on yleisin syy siihen, että miksi haaveet jäävät toteuttamatta. Seuraava askel oli selvittää mistä pelko johtuu. Sen aiheuttajaksi paljastui kaksi asiaa.

  1. Määräaikainen työ
  2. Omistusasunnon puuttuminen

Koekaniinilla on tällä hetkellä määräaikainen työsuhde ja hän kokee, että ei voi tässä asemassa neuvotella työtunneista. Tunneista olisi mahdollista neuvotella vasta vakituisessa työsuhteessa. Vakituiseen työsuhteeseen pääseminen edellyttäisi lisäkouluttautumista, mikä taas tarkoittaisi vuoden poissaoloa työelämästä. Aikuiskoulutustuelle ei ole asiaa ennen vuotta 2019.

Vuokra-asuminen oli toinen turvattomuutta aiheuttava asia. Milloin vain voi olla muutto edessä. Koekaniini itseasiassa sanoi, että vuokra-asunto on jopa suurempi turvattomuuden tuoja kuin työtilanne.

Tiedän, että nyt joku ajattelee, että miten vuokra-asuminen voi muka olla ahdistavaa. Ymmärrän kyllä tämän ajatuksen, koska itse kokisin vuokraamisen enemmän vapautena kuin turvattomuutena. Toisaalta olen ollut tilanteessa, missä työsuhteen päättyminen on ollut vapaus, kun monille se on suuri stressin aiheuttaja. Jokainen meistä ajattelee omalla tavallaan.

Jos koekaniinin ja vapauden välissä on kaksi haastetta, niin ratkaisemalla nämä haasteet koekaniini voisi päästä tavoitteeseensa. Yksinkertaista.

Mikä olisi riittävä turva, jotta pelko pysyy poissa ja koekaniini uskaltaa ottaa seuraavan askeleen?

Työt

Ensimmäinen haastettava asia on se, että voisiko neuvottelunmahdollisuuksia olla työn määräaikaisuudesta huolimatta. Yksi hyvä keino voisi olla se, että pystyy ehdottamaan, miten häneltä yli jäävät työt tullaan jatkossa hoitamaan.

Jos neuvottelu ei kaikesta huolimatta onnistu, niin sitten vaihtoehdoksi jää tarvittavan koulutuksen hankkiminen. Ainakin jos koulutus on ehdoton edellytys vakituiselle työsuhteelle.

Kouluttautumista varten tarvitaan kassa, joka riittää kattamaan kustannukset opiskelun ajalta. Oletetaan, että koekaniinin henkilökohtaiset menot ovat myös jatkossa 1550 euroa kuukaudessa. Silloin tarvitaan:

  • opintotuki 250 €/ kk + 1 300 euroa säästöjä kuukaudessa
  • aikuiskoulutustuki 1 250 € / kk + 300 euroa säästöjä kuukaudessa

Vuoden opiskelujen rahoittamiseen tarvitaan siis 3 600 tai 15 600 euroa. Nopeasti laskettuna esimerkiksi 35 % säästöasteella se tarkoittaisi 5 tai 19 kuukauden säästämistä. Todellisesta säästöprosentista riippuen todennäköisesti paras vaihtoehto on jatkaa nykyisessä työssä ja hoitaa opiskelu aikuiskoulutustuen avulla. Tätä reittiä tavoite olisi siis mahdollinen reilun vuoden työn ja vuoden opiskelun jälkeen, jos tunneista onnistuisi sopimaan. Parasta olisi, kun tunnit saisi sovittua ennen opiskelemaan lähtemistä.

Tie on sen verran pitkä ja epävarma, että en tiedä uskaltaisinko itse laittaa kortteja tämän varaan. Tosin matka on silti paljon lyhempi ja todennäköisempi, kuin matka taloudelliseen riippumattomuuteen. Aina on tietysti myös mahdollista miettiä, että mitä muuta voisi tehdä ansaitakseen 2K kuukaudessa 16 tunnin työajalla?

Asunto

Koekaniini asuu Suomen uumenissa kaukana pk-seudulta. Paikkakunta taitaa olla yksi niistä, mistä valuu enemmän ihmisiä pois kuin sisään. Tästä johtuen olisi hyvä pohtia, että haluaako omistaa asunnon tällaisella alueella. Siitä saattaa aikojen kuluessa muodostua enemmin painolasti, kuin vapauden mahdollistaja.

Vuokraaminen mahdollistaa vapaan liikkumisen, joten töidenkin säätäminen on helpompaa, kun ei ole sijainnista riippuvainen. Näin ainakin minun silmissäni. Koekaniini taas näki asian täysin toisin:

”Asunto sitoo, ja sitä juuri elämäämme haluamme. Muutamat vuodet on sahattu sinne tänne ja nyt vihdoin olemme päässeet paikkakunnalle, minne haluamme oikeasti jäädä. Tunnesiteet ovat vahvat. Näin siitä huolimatta, että omistusasunnon arvo tuskin tulee nousemaan.”

Laskenta omistusasunnon taustalla on suhteellisen yksinkertaista. Pitää vain tarkistaa asunnon hintalappu ja tarvittavan lainan määrä. Sen jälkeen voi verrata lainan takaisinmaksuerän suuruutta nykyisiin asumiskustannuksiin ja siihen, että kuinka paljon ilmaa nykyisessä kuukausibudjetissa on. Vertailussa täytyy tietysti huomioida asumiskulut ja muut asuntoon liittyvät kulut kokonaisuutena sekä riittävästi turvaa korkojen nousulle.

Seuraavat askeleet

Tässä kohtaa ajatus on juossut täyden kierroksen ja lopulta päädyttiin takaisin rahaan. Haasteet voivat vaikuttaa suurilta, mutta kyseenalaistamalla omia oletuksia ja laskemalla haasteet auki pääsee jo pitkälle.

Tiedän, että koekaniini tekee talouden seurantaa tällä hetkellä taulukkoon, jonka viimeinen sarake on 12/2017. Taulukossa ei ole huomioitu tavoitetta. Tällainen taulukko näyttää suunnan, mutta ei suuntaa suhteessa määränpäähän. Seuraava askel voisi olla suhteellisen suunnan seuraaminen pidemmällä aikavälillä.

Vertailun voin ottaa omasta elämästäni. Itse olen päätynyt taulukkoon, jonka viimeinen sarake on 12/2042. Koko taulukon ajatuksena on se, että näen koko ajan missä menen suhteessa tavoitteeseeni. Enemmän kuin absoluuttisen ehdottomasta tavoitteesta, kyse on suuntaviivasta. Tällä ajattelumallilla välttyy myös ylimääräiseltä stressiltä, jos kaikki ei suju kuin elokuvissa.

En sano, että oma tapani on ainoa oikea. Tavoitteen saavuttaminen ei ole suoraviivaista ja jokainen meistä on aina enemmän tai vähemmän poissa kurssista. Onneksi omalla tekemisellä voi tarpeen vaatiessa korjata kurssia.

Se on kuitenkin varmaa, että ilman seurantaa päätyy jonnekin aivan muualle, kuin oli ajatellut. Toisaalta aina pääsee perille, jos määränpäällä ei ole merkitystä. En vielä tiedä mitä koekaniini tulee tekemään tai että mikä on hänen mielestään riittävä turva, jotta voisi lähteä kohti tavoitettaan. Tulevaisuus näyttää.

Tuleeko sinulle mieleen joku vaihtoehto, mikä ei itselläni käynyt mielessä? Mistä sinä olet löytänyt rohkeutta toteuttaa unelmiasi?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

12 vastausta artikkeliin “Suuret suunnitelmat ja mappi Ö”

  1. Olen viime aikoina käynyt samanlaisia pohdintoja kun on ollut paljon vapaa-aikaa. Mielestäni se, että ihmiset eivät tavoittele pilvilinnoja ei johdu siitä, etteivätkö he haluaisi tavoitella pilvilinnoja, vaan siitä, että he eivät näe tietä pilvilinnoihin.

    Tämä on se syy, miksi itse tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Kun tiedän, että perusta on kunnossa esim. juuri tuon omistusasunnon ja määräaikaisen työn muodossa (eli taloudellisen riippumattomuuden saavutettuani passiivisen tulon muodossa), voin haaveilla vaikka kuun taivaalta.

    Kuuta taivaalta voi tavoitella ilman taloudellista riippumattomuutta, mutta suurin osa ihmisistä ei sitä uskalla tehdä, koska taloudelliset riskit ovat valtavat. Ja usein kannat riskiä muustakin kun vain itsestäsi. Tämän takia olenkin samaa mieltä taloudellisen riippumattomuuden sopivuudesta ihan jokaiselle. Uskon, että jokainen uskaltaisi unelmoida vähän enemmän, jos olisi taloudellisesti riippumaton – ja näin olisi myös hieman onnellisempi.

    1. Onneksi turvaan riittää usein hieman vähempikin kuin taloudellinen riippumatomuus. Varmasti mitä enemmän sitä on, niin sitä uskaliaampia ovat unelmat ja toimenpiteet.

  2. Taloudellinen riippumattomuus on maailman paras tavoite. Sitten voi tehdä mitä haluaa (voi tehdä entisiä juttuja tai on vapaa valitsemaan uusi juttuja tai voi olla tekemättä mitään juttuja). `Unelmoi suuresti`, kyllä! Minulla ainakin taloudellinen riippumattomuus vasta avasi unelmien rajat rajattomiksi.

    1. Uskon, että olen löytänyt niitä unelmia ilman taloudellistariippumattomuuttakin. Tosin sitä en voi tietää, että minkälaiseksi unelmat muodostuvat saavuttamisen jälkeen.

  3. Kiitos hyvästä postauksesta! Olen itse harrastanut vastaavanlaista pohdintaa.

    Tavoittelen itsekin taloudellista riippumattomuutta, mutta en halua sen estää minua nauttimasta nykyhetkestä. Pystyn jo nyt tekemään minulle tärkeitä asioita ja samalla säästämään taloudellista riippumattomuutta kohti. Tätä mahdollistaa se, että olen käynyt läpi, mihin haluan kuluttaa rahaa&aikaa ja mihin en, mutta myös se, että olen uskaltanut tehdä mm. työrintamalla ratkaisuja, jotka eivät luultavasti ole urakehitystäni edistäneet (mm. pitkä vanhempainvapaa).

    Tunnistan itsestäni saman piirteen kuin koekaniinissa, eli en halua ottaa ”liikaa” riskejä. Liika-määritelmä riippuu toki kustakin ihmisestä, mutta minulle mm. nykyinen vakituinen työni kaikkine puolineen on hyvä asia, sillä ilman sitä stressaisin tuloistani liikaa. Työni tarjoaa minulle turvaa tältä stressiltä vaikka tuokin tullessaan muutaman erilaisen harmaan hiuksen. Perheellisenä ja rutkasti asunto- sekä sijoituslainaa omaavana tämä on minulle tällä hetkellä tärkeää, jotteivat talousasiat vie minulta yöunia. Harkinnassa on olleet jos jonkinlaiset kuviot, mutta olen päätynyt pohdinnoissani siihen, että nykytila on tähän elämäntilanteeseen oikein hyvä. Pystyn nauttimaan minulle tärkeistä asioista ja edistämään matkaani kohti taloudellista riippumattomuutta. Tulevaisuus voi tuoda muutoksia tilanteeseen, mutta katsotaan niitä sitten aikanaan 🙂

  4. Minä tavallaan olen löytänyt taloudellisen riippumattomuuteni. Eli en aio etes tavoitella kuuta taivaalta vaan normaaleja asioita stressaamatta. Aion tehdä töitäkin mutta aion tehdä sitä vain vähemmän. Nykyinen tilanne on sitä ajatellen aika hyvä koska liian pitkiä työpäiviä ei ole ollut ja välillä tosiaan tulee niitä ekstralyhyitä ja vapaita useita putkeen. Silti tulotaso riittäisi vaikka kalliimmallakin vuokra-asumisella.

    Ehkä näiden rinnalla pitäisi päästä sellaisista stressaavista asioista joille ei tahdo itse voida mitään.

    Eli toisinsanoen en hyödy kovin mittavista rahasummista. Monella tällä palstalla on harrastuksia ja muuta tekemistä joka ei taas mulle nappaa lainkaan tai se ei toimi niinkuin sen ehkä odotetaan toimivan.

    1. Siinä kohtaa ollaan jo aika pitkällä, kun tietää mitä oikeasti itse tarvitsee. Ei kuulosta ollenkaan hullummalta vaihtoehdolta ottaa vähän rennommin töiden puolesta. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu, että päivät ovat töissä enemminkin liian lyhyitä, kuin pitkiä. Tulevaisuus on sitten taas toinen juttu.

      1. Sulla on sillon hommelit vielä paremmin. Ehkä mullakin on varaa tehdä ihan normaalipäiviä jos jaksaminen olisi oikealla tolalla. Tarvii vähän parantaa hengitystä ja poistaa limat kurkusta.

        Tosin suurimmat haasteet tulee olemaan sosiaalisella puolen…Muttei tää nyt ihan päin persettä oo mennyt.

        Introvertti, perfektionisti….mitähän muita avainsanoja löytyy….

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.