Kansikuvapoika

kansikuvapoika-pohattaTaloudesta julkisesti puhuminen voi aiheuttaa yllättävän paljon mielipahaa. Ainakin, jos keskustelun avaa teemalla kolmevitosena eläkkeelle. Silloin harvoin, kun olen päässyt tarinoimaan blogin ulkopuoliseen mediaan, olen jättänyt kommentit lukematta. Olen aina pelännyt, että sydämeni särkyy ja sikeästi nukutut yöunet katoavat ulottumattomiin.

Kuinka moni muistaa tarinan kuurosta sammakosta?

Lyhyesti se menee näin: Joukko sammakoita lähti kohti suurta vuorta tavoitteenaan valloittaa sen huippu. Ihmiset nauroivat heille ja huusivat, että sammakot eivät tulisi ikinä onnistumaan. Yksi toisensa jälkeen sammakot luovuttivat ja myönsivät tehtävän mahdottomaksi. Yksi pieni sammakko kuitenkin jatkoi matkaansa, kunnes lopulta saavutti tavoitteensa. Toimittaja halusi haastatella sammakkoa ja kysyä, että miten se pystyi siihen. Pian kävi ilmi, että sammakko oli kuuro. Se ei ollut kuullut muiden pilkkaa, vaan oli pitänyt päänsä matkalla tavoitteeseensa.

Tiedän, että kommentteja ei pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Valitettavasti aina menee tunteisiin ja ainoa tapa välttää tämä, on jättää kommenttien lukeminen väliin. Toivon, että voisin noudattaa kuuron sammakon menetelmää. Tällä kertaa hairahduin ja päädyin jopa osallistumaan keskusteluun.

Iltalehden artikkelin kommentit pystyin vielä jättämään väliin. Sitten alkuviikosta OP media julkaisi artikkelin, jonka he jakoivat Facebook sivuillaan. Artikkeli päätyi myös muutamalle muulle Facebook sivulle.

Lopulta itsehillintäni petti.

Samaa vanhaa

Suurimman mielipahan tuntuu aiheuttavan se, että väitän monen muun pystyvän säästämään yhtä suuren osan tuloistaan kuin mitä itse säästän. Siitä näkökulmasta en suostu tinkimään. Kyse on yksinkertaisesti valinnoista.

Missään kohtaa en ole väittänyt, että se onnistuisi ilmaiseksi.

Useimmiten vastalauseet liittyvät suureen asuntolainaan, isoon perheeseen tai pienipalkkaiseen työhön. Sitä en ymmärrä, että miksi ihmiset eivät osaa poimia itselleen säästämisen ajatuksia, jotka sopivat heidän omaan tilanteeseensa. Sen sijaan minun valintani moittiminen onnistuu mainiosti. Tuntuu, että heille on kyse kohtalosta ja siihen on parempi tyytyä, vaikka vain valituksen vuoksi.

Tai ehkä pitäisi ottaa pää pois perseestä ja herätä.

En tarkoita, että kommentoijat olisivat väärässä. Varmasti heidän näkökulmastaan säästäminen tuntuu mahdottomalta. (Jos se on minun pääni, jonka pitäisi nähdä päivänvalo, niin kommenteissa on tilaa palautteelle.)

Jos joku kommentoijista olisi edes lukenut artikkelin, olisi sieltä löytynyt seuraava pätkä:

”Suosittelen myös erityisesti alussa etsimään omia rajoja ja pohtimaan, paljonko omassa elämäntilanteessa on mahdollista säästää. Sinkkuna säästäminen on suhteellisen yksinkertaista, mutta jos minulla olisi monta lasta, se varmasti tuottaisi lisähaasteita.”

En myöskään halua olla helppojen valintojen pilaaja, mutta aina on joku, joka pystyy säästämään tilanteessa, missä se toisesta tuntuu mahdottomalta.

Avoimin mielin

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Toivon vain, että lähestymistapa olisi hieman erilainen. Ilmaistaan esimerkin vuoksi sama tilanne kahdella eri tavalla. Molemmissa valinta henkilön omasta säästämisestä saa pääosin negatiivisen päätöksen:

  1. ”Hah! Olipahan vitsi. Helppo tulla huutelemaan sinkkuna ja kolmen tonnin nettopalkalla, että siitä on helppo säästää. Perheelliselle asuntolainaan hukkuvalle pienituloiselle tuo vain on täysin naurettava ja aivan mahdoton ajatus.” 
  2. ”Kävin tutustumassa aiheeseen. Erittäin mielenkiintoista. Itse olen valinnut, että extreme säästämisen sijaan panostan perheeseen ja haluan tehdä työtä, mistä pääsen irti heti klo 16. Ei haittaa, vaikka palkka onkin hieman pienempi, kuin joissain muissa ammateissa. Löytyi tutustuessa sentään muutama hyvä vinkki, joilla saan hieman lisää säästöön omassa tilanteessani. Ehkäpä voisin jotenkin kasvattaa tulojani, ilman että perhe-elämä kärsii…”

Ensimmäinen kommenteista kertoo, että säästämiselle ei ole uhrattu edes yhtä ajatusta. Se on vain leimattu mahdottomaksi ja kiistetty kokonaan. Tuskin on luettu otsikkoa pidemmälle. Toisessa kommentissa on tutustuttu aiheeseen, mutta siitä huolimatta tehty erilainen valinta.

Kommenteissa on pienen pieni vivahde ero, mutta ajatuksellisesti kuilu vaihtoehtojen välillä on valtava. On täysin eri asia sanoa, että pitää säästämistä mahdottomana, kuin että haluaa valita muut asiat ennen säästämistä.

Ymmärrän täysin aktiivisen valinnan säästämisen ja muiden vaihtoehtojen välillä. Pään puskaan työntämistä on vaikeampi käsittää.

Ammatinvalinta

Ihmisten pitäisi ymmärtää mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Suomessa pienipalkkainen työ ei yleensä tule kohtalon johdattamana, vaan on jokaisen oma valinta. Ammatin yleiseen palkkaan ei voi vaikuttaa, mutta oman ammatin voi valita.

Jos pieni palkka tulee yllätyksenä, niin sitten meillä on käsissämme viallinen järjestelmä.

Valitsisivatko ihmiset ammatin nykyisellä tavalla, jos ammatin ansiotasosta puhuttaisiin enemmän jo kouluissa? Ja vielä niin, että nuoremmat ihmiset ymmärtäisivät rahan arvon?

Olen itse tehnyt sen ”virheen”, että opiskelin aikoinani ammattiin, jota en koskaan alkanut toteuttaa. Tajusin vasta valmistuessani, että palkka ei ole riittävä. Pakkasin kamani ja lähdin opiskelemaan lisää täysin toiselle alalle.

Pienempi palkka ei tee työstä alempiarvoisempaa.

Esimerkiksi hoitajia kohtaan tunnen äärimmäistä kunnioitusta – ilman heitä en olisi hengissä. En ikinä pystyisi itse tekemään yhtä rankaa työtä. Alalle ei (toivottavasti) päädytä rahan perässä vaan motiivit löytyvät jostain muualta.

Pointti on se, että ammattia valitessa, pitäisi olla kaikki plussat ja miinukset selvillä vertailua varten. Pääasia, että olisi mahdollisuus ja ymmärrys tehdä se itselle paras valinta. Ja aina voi vaihtaa myöhemminkin elämässä tai täydentää valikoimaa sivutöillä, jos siltä tuntuu.

Lisäksi tarvitaan ripaus onnea.

Aina edes onni ei riitä ja epäoikeudenmukaisuutta on esimerkiksi ikäsyrjinnän muodossa. Se on sitten taas kokonaan toinen keskustelu, että mitä tällaisille asioille voisi tehdä, voivatko kaikki olla hyvin palkattuja ja että miten työt ja niiden tekeminen jakautuvat tulevaisuudessa.

Nyt riittää

Kommenttien joukosta löytyi yksi mihin kiinnitin huomioni:

”Ihan oikeesti – nyt alkaa olla jutut sen sortin tuubaa, että en enää tiedä itkeäkö vai nauraako. Kuka näitä juttuja edes jakaa. Äkkiä eläkkeelle hössötys alkaa mennä jo liian pitkälle, eikä tätä samaa soopaa vaan enää jaksa.”

Tunnustan, että kommentti on hieman muotoiltu ja itseasiassa yhdistelmä useammasta. Aloin kuitenkin miettiä, että onkohan mediassa hössötetty aiheesta jo liikaa? En tietenkään ole tähän yksin syyllinen, mutta pyrkinyt kantamaan oman korteni kekoon.

Välillä tuntuu, että olisi parempi pitäytyä blogini rajojen sisäpuolella. Ei yksinkertaisesti huvita kertoa taas lähes samaa tarinaa uudelleen. Kyllä se jo tiedetään ja itseänikin välillä ärsyttää. Päätin jo kerran viime kesän myllytyksessä, että ei enempää.

Vaan eipä mennyt kovin kauaa, kun tuo päätös oli peruttu. Miksi?

Olin auttamassa yhtä tuttuani talousasioissa. Jotenkin keskustelu eksyi aiheesta ja juttelimme niitä näitä. Sitten tuttuni sanoi jotain, mikä on jäänyt mieleeni. Hän kertoi, että hänen kaverinsa oli nähnyt jonkun lehtijutuistani ja oli sen ansiosta aloittanut säästämisen ja sijoittamisen. He olivat jopa saaneet aikaiseksi oikein mehevän keskustelun niinkin arasta aiheesta kuin raha. Silloin ymmärsin, että oikeasti merkitystä jäänkö omaan kuplaani pyörimään, vai osallistunko myös sen ulkopuoliseen elämään.

Sitä paitsi, jos en minä niin sitten joku muu. Osallistumalla voin varmistua, että viesti lähtee suurin piirtein kelvollisena eteen päin. Niin kauan kuin artikkelit herättävät runsaasti keskustelua, niitä ei ole nähty liikaa. Viestissäni on yhä vinha perä ja olen esittänyt sen niin hyvin kuin pystyn. Eläke sanasta en luovu tässä elämässä.

”If you want to convince someone of the benefits of saving towards financial independence, frame the benefits in a way that will motivate the person you are trying to convince.” (Mad Fientist)

Positiivista on se, että keskusteluissa näkee jo ihmisiä, jotka ovat käyneet täällä tutustumassa tarinaan ja joilla on faktat selvillä. Jatkossakin osallistun jokaiseen haastatteluun, jos sellaisia tilaisuuksia tarjotaan.

Vain yhden nimeltä mainitsemattoman pankkiiriliikkeen kutsusta olen joutunut kieltäytymään.

Omantunnontuskia

OP:n juttuun suostuessani tiesin kyllä takaraivossani, että jotenkin he tulevat kauppaamaan omia tuotteitaan artikkelin yhteydessä. En varsinaisesti ole innoissani siitä ottaen huomioon heidän rahastojensa palkkiot verrattuna esimerkiksi Seligsoniin. Siedän kuitenkin tätä epäkohtaa, koska usein tärkeintä on aloittaminen. On niitä paskempiakin diilejä olemassa.

Ja myös parempia.

Sijoittamisen aloittaminen lisää mielenkiintoa ja mielenkiinto lisää osaamista, joka puolestaan vähentää kalliiden rahastojen osuutta sijoitussalkuissa. Saatoin myös hieman promota Seligsonin rahastoja keskustelussa.

Olen ihminen

Joskus ihmisiltä unohtuu, että myös lehtien kuvat ovat oikeita ja ihan tavallisia ihmisiä. Kritiikkiä en pidä koskaan pahana, mutta esittämistyyli kaipaa joskus hiomista. Aina palautteen jättäjälle ei tule mieleen, että kommentit saattaa lukea myös se, josta ne on esitetty.

Yhden helmen onnistuin vielä löytämään sikojen joukosta. Se kuului tiivistettynä näin:

”Will you marry me?”

Täytyy sanoa, että olin aika otettu. Ensin hieman hämmennyin. Sitten vastasin, että en uskalla ihan tältä istumalta suostua ja sanoin olevani sen verran vanhanaikainen, että pitäisi ensin vähän tutustua.

Veikkaan, että yhden Jonna nimisen henkilön kasvoille kohoaa pieni puna, kun hän huomaa vastaukseni.

Itseäni ainakin hymyilyttää ajatus siitä, kun kuvittelen hänet lukemassa vastaukseni.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

91 vastausta artikkeliin “Kansikuvapoika”

  1. Hyvä hyvä! Eteenpäin vain, ilosanomaa jakoon, ja respect kaikesta, mitä olet jo saanut aikaan! Itse olen myös hämmentynyt ja surullinen siitä, kuinka suurin osa kansasta juurikin kieltäytyy näkemästä omia mahdollisuuksiaan (vaikka pienempiäkin!) vain sen takia, että eivät ole täsmälleen samassa tilanteessa, täsmälleen samalla palkalla jne. varustettuja kuin heidän lukemansa esimerkit. On varmaan helpompaa ajatella, että syy/rajoitteet ovat jossain ulkopuolella kuin omassa päässä/toiminnassa. Itsekin pohdin samaa ilmiötä taannoin tässä: http://www.rahataidot.fi/2017/04/11/kaikki-lahtee-uskomuksista/

    1. Se on yleensä kaikkein vaikeinta ymmärtää, että vika voi olla itsessä eikä ulkopuolisissa tekijöissä. Paitsi tietenkin silloin kun menee putkeen, niin ansiot kyllä kilahtavat omille harteille.

      Sitten saattaa vielä vaikuttaa se, että millä elämän osa-alueella liikutaan. Toisissa asioissa on helpompi nähdä oman toiminnan vaikutus kuin toisissa.

  2. Hyvä että kansikuvapoikia riittää mediassa. Ihmiset voivat sitten päivitellä keskenään että kaikkea se kuvittelee, kituutella sen takia että voisi ehkä mahdollisesti lopettaa työt etuajassa. Mitä järkeä tuossa on kun voi vaan nauttia töistä. Tuollaiset kommentit eivät tule ikinä loppumaan sillä onhan nyt oikeasti koko konsepti siitä että kuka tahansa voisi olla jo 35-vuotiaana taloudellisesti riippumaton ihan utopistinen 😀

    Koska yleinen mielipide sanoo että tuo ei ole mahdollista niin me jotka tavoittelemme aikaista taloudellista riippumattomuutta pysymme tällaisina friikkeinä. Jos yrittää tehdä jotain normeista poikkeavaa niin se aiheuttaa aina ihmisissä vastustusta ja ihmetystä. Kateutta voi myös olla ilmassa.

    Jatketaan kuitenkin eteenpäin menoa kuten ennenkin, kommenteista huolimatta. Jotkut meistä pääsevät päämääräänsä ja jotkut keksivät jotain muuta. Näin se elämä etenee.

    1. Friikkishow pystyyn! Joskus vain turhauttaa se, että niin moni voisi vaikuttaa omaan elämäänsä tai ainakin yrittää, mutta sortuu valituksen puolelle. Toisaalta tämä menee siihen kategoriaan, että pitäisi ymmärtää mihin voin vaikuttaa ja mihin en.

  3. Myös Terhi Majasalmi on kertonut, ettei enää lue kommentteja Ilta-Sanomien jutuistaan. Minua taas folkloristina kommentit rahaan ja säästämiseen liittyen kiinnostavat kovasti. Kommentointi toistaa aina samaa kaavaa: elämästä nautittava nyt, hautaan ei saa säästöjään mukaan tai mistä köyhä säästäisi.

    Mielenkiintoista tässä on se, ketkä lukevat näitä haastatteluja tai kirjoituksia ja ketkä kommentoivat niitä.
    Kannattaa jatkaa juuri niiden hiljaisten vuoksi, jotka ehkä saavat säästämisherätyksen.

    1. En yhtään ihmettele. Muistan joskus aikanaan, kun kävin lukemassa Terhin saamia kommentteja. Eipä niistä paljon viisastunut.

      Se on totta, että mölyäviin apinoihin kiinnittää enemmän huomiota, kuin niihin jotka kaikessa hiljaisuudessa ryhtyvät tuumasta toimeen. Onneksi näitäkin näyttäisi olevan.

  4. Ihan täyttä kesäteatteriahan tuo OP:n kommentointi on ollut. Sama paskaviestittely toistuu lähes kaikissa kommenttiketjuissa kaikkialla; ne joilla menee huonosti valittaa omaa tilannetta, ne jotka on eri mieltä haukkuu kirjoittajaa huijariksi ja myötämieliset kannustajat monesti ovat hiljaa.
    Toi sun tavoite on monelle aivan absurdi ja tasan vastakkainen ajattelumalli miten moni näkee oman tulevaisuutensa. Pidä pää pinnalla, ei oo helppoa hommaa puhua rahasta Suomessa suomalaisille! 🙂

    Pitäiskö sun nostaa enemmän esille kuinka suomalaisten eläkkeet eivät ole mikään tae onneen ja eläkkeen lisäksi ois järkevää säästää sivukassaa? Tämä, jos mikä olis helposti lähestyttävää matskua ja monen rattaat lähtis käyntiin.

    1. Pidetään 🙂

      Eläkepostaus on itseasiassa ollut suunnitteilla noin 1,5 vuotta. Valitettavasti laajuus on johtanut kisaväsymykseen. Ehkäpä se joskus vielä valmistuu. Siinä olet kyllä varmaan jäljillä, että se voisi hieman herätellä ihmisiä. Ehkä enemmänkin.

      Pistetään korvan taakse, jos lomalla tuppaa tulemaan tylsiä hetkiä.

  5. Saat näköjään ihan samanlaista palautetta kuin Mr Money Mustache ja ERE. Samat negatiiviset argumentit pyörivät vuodesta toiseen. Mutta mitäpä me ”kuurot sammakot” noista välitämme! Itse aloitin 10 vuotta liian myöhään (olisipa näitä neuvoja ollut yhtä viljalti saatavilla jo 90-luvulla!!) – mutta nyt 45-vuotiaana elelen nuukasti iloisena pääomatulojen varassa. Tsemiä sinulle! 🙂

    1. Avaan myös sanaisen arkkuni. Olen samaa mieltä että miksi 90 -luvulla ei puhuttu näistä asioista. Puretaan asiaa vaikka siltä kannalta. Vielä tuolloin pörssiosakkeet olivat vain suuren rahan juttuja. Pörssierät taisivat olla sata tai tuhat kappaletta. Samoihin aikoihin tuli muodiksi valuuttalainat. Osaa houkuteltiin näihin. Myös pankit lähtivät mukaan. Seurasi lama ja ehrrojen törttöilyt kaatoivat pankkeja ja siinä samalla yrityksiä ja yksityisiä. Kurssit laskivat ja kansaa syytettiin kasinopeleistä vaikka eivät olleet mukana.

      Media masinoi kansan keskuudessa miten pörssiin sijoittaneet ovat menettäneet omaisuutensa ja omaisuus pakkomyydään. Valitettavasti tuolloin ei kerrottu että kaverit olivat tehneet ehkä pörsissä yhden suuren virheen. Olivat ostaneet osakkeita lainalla ja olettivat että pystyvät kuollettamaan lainan myymällä ne myöhemmin. Tämän varaan osakehankintoja ei saa tehdä. Vasta noin 15 vuotta myöhemmin tämäkin totuus tuotiin tarkemmin esiin. Valitettavasti tästä on jäänyt yksi mörkö selkään aika pitkäksi aikaa ja jutussa mainitus kuulevan sammakon osa-alue jää takaraivoon.

      Keltaan aikanauhaa taaksepäin ja lisätään lapsille tehty vaahtokarkkitesti. Josaain testeissä joissa testataan lapsen sietokykyä kiusauksiin. Siis kerrotaan että pöydällä on kaksi vaahtokarkkia. Testaaja ilmittaa että poistuu, kun hän tulee takaisin ja jos karkit ovat vielä koskemattomina, niin niitä saa enemmän. Miten lapsen sietokyky aikuisena pysyy, jos testaajan palattua tämä syö molemmat ja niitä luvattuja ei anneta? Mahdollisesti testaaja toruu syömisen jälkeen lasta että karkit on syöty ja anna lisää. Uskoisin että aikuisen jää hra Pohatan kammoksuma ostohysteeria päälle. Kun palkka tulee, niin toiveet pitää toteuttaa ettei vanhemmat vie rahoja. Ja taas kuulevien sammokiden laulut soi korvissa ettei homma onnistu, kun rahat viedään tililtä.

      Kun pääset työelämään kiinni ja hankit oman asunnon ja lainan siihen, niin edellämainitulla tavalla on menettämisen pelko. Kun lainan alkuakoihin ei vielä ollut julkisuudessa edullisia osakemarkkinoiden välittäjiä tai niitä oli mustamaalattu, ei näille markkinoille ollu uskallusta. Pankkien omat taas laskuttivat kovin välistä ja huomautettiin kaupankäynnin kalleudesta. Joten taas tuomion sammakot kurnuttaa korvissa ja muu mielihyvä tulee toteutettua lyhytjänteisesti.

      Nyt kun laina on maksettu, on olotila vapautuneempi. Aivan kuten hra Pohatan sijoitusasuntoepisodista voi lukea. Tämän jälkeen olen pystynyt keskittyämään uuteen osa-alueeseen. Peruutuspeilidiaknoosilla harmittaa kun en aiemmin ryhtynyt sijoittamaan. Suurin on varmaan tuo menttämisen pelko ja huonot välineet. Nyt jälkikäteen osaltaan onneksi, olisin varmaan tehnyt silloisella tietämyksellä huonoja valintoja. Myös eräs toinen seikka siinä kurnutti että ei onnistu, koska lakisäännöistä oleva sammakko kurnutti mahdollisista riskeistä.

      Todettakoon että aloitin myös liian myöhään, mutta muutaman vuoden aikaisemmi olisin voinut hypätä kyytiin. Uskallusta ja tarvittaa tietoa ei ollut. Toisaalta muutamalla tuolloisella etiäisellä olisin pärjännyt aika hyvin. Nyt kaksi vuotta hieman aktiivisemmin kasattu turvarengasta ja 13% valmiusasteella olen vapaaherran minimistä.

      1. Tällä pokataan kyllä pisimmän kommentin palkinto!

        Ja erittäin mielenkiintoista asiaa. Olen sen verran nuorempi, että 90-luvulla en todellakaan ajatellut raha-asioita ja historia saattaa joltain kohdin olla aukollinen.

        Muistan hyvin tuon kokeen ja kertoo kyllä paljon siitä, että minkälainen ihmisluonne on pohjimmiltaan. Sitten vain täytyy miettiä miten voi hallita itseään siitä huolimatta tai juuri sen takia.

        Velan ihannointi ja ostohysteria, siinä pari asiaa, joita ilman selviäisi ihan kohtuullisesti.

        Ja pääasia, että lähtee liikkeelle, eilen on aina parempi kuin huomenna.

  6. Jos ei yritä, ei voi taloudellista riippumattomuutta saavuttaakaan.

    Itse olen tällä 46-vuotias ja tavoitteena on olla taloudellisesti riippumaton kymmenen vuoden kuluttua.

    Olen koko työurani ajan n. kolmekymppisestä lähtien säästänyt ja sijoittanut sen, mitä olen pystynyt. Toki perhe ja omistusasunto hidastivat huomattavasti säästämisastetta yli nelikymppiseksi asti. Avioeron myötä ”unelmien omakotitalo” meni myyntiin ja inflaatio huomioon ottaen päästiin juuri ja juuri omillemme (aika myydä ei pari vuotta sitten ollut otollinen).

    Mutta siitä lähtien olen pikku hiljaa sijoittanut talosta saatuja rahastoja pääasiassa pörssiin, pieni siivu on myös vertaislainoissa. Tällä hetkellä onneksi on palkkatyö, josta nettotulot ovat hiukan yli 3 000 euroa kuukaudessa. Uusi vaimoni valitettavasti on pitkällä sairauslomalla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin jos kumpikin kävisi palkkatyössä.

    Mutta tavoitteena tosiaan, että 56-vuotiaana voisi valita, käykö töissä vai ei. Aika näyttää, kuinka käy.

    1. On tosiaan vaikea onnistua, jos ei yritä.

      Aina voi toivoa, että negatiivisia yllätyksiä ei satu matkalle. Vaan tuskin kukaan ilman kolauksia selviää. Sitten on vielä juuri nuo tarkoituksella tehdyt valinnat, mitkä hidastavat matkaa.

      Toivottavasti valinnan mahdollisuus koittaa viimeistään tavoite iässä!

  7. Tsemppiä! Ole se kuuro sammakko 🙂

    Kannattaa muistaa että me ihmiset olemme laumaeläimiä ja kun näemme jotain sellaista mikä on hyvää, niin alamme apinoimaan. Suuri osa ihmisistä vain elää sellaisessa harhassa että säästäminen ei onnistu ja pitää kuluttaa vain lisää että saavuttaa elämälleen onnen. Kun joku lyö vasten kasvoja tällaista ajattelua, syntyy ihan normaalia vastareaktiota, joka sitten purkautuu ulos rumana tavarana. Ei kannata siis ottaa kaikkea henkilökohtaisesti.

    Ne jotka alkavat apinoimaan, alkavat miettiä oman elämänsä onnen palasia, kuluttamista ym. heille käy todennäköisesti hyvin.

    Kiitos sinulle ja hyvää kesää!

    1. Moni ostaa onnea, kun se edellinen ihana löytö ei olekaan mieluista. Tuhuuteen vasta havahtuu siinä vaiheessa kun varasto kaatuu niskaan. Onneksi nykyään, jos on mahdollista voi koota kotiaan paloissa eikä tarvitse ostaa sitä koko settiä kerralla. Itse vasta nyt tajuan tämän.

      Nuorille, jotka nyt muutavat joko koulutuksen tai työperässä omiin oloihin, niin kannattaa ostaa vain se muutama esine. Ei niitä joita haluaa tai tarvitsee, vaan niitä mitä ilman ei tule toimeen. Mutta kuitenkin sellaista joista pitää. Uutta ei sitten hankinta ihastuksesta vaan korvaamaan se vanha rikkinäinen. Loput sitten talteen ja rakentamaan omaa ratkaisua vapaaherraksi.

  8. Tässä nähdään taas se oppi, ettei kaikkia voi miellyttää. Aina löytyy niitä, jotka eivät halua eläkkeelle kolmevitosena. Mulla olisi neljä vuotta aikaa kituutella ja vuokrailla Tesloja, mutta en välttämättä ihan siinä ajassa ehdi. Kuitenkin sun jutuista olen lopulta hurahtanut systemaattiseen oman talouden seuraamiseen. Tietysti voisin keksiä sata syytä miksi en säästä enkä sijoita yhtään mitään, mutta ihan niin paljon en kuitenkaan luota politiikkoihin että kuvittelisin pärjääväni valtion tuella eläkeiän saavutettuani. Jos edes sinne saakka terveenä jaksan. Mielummin sitten koitan ”eläköityä” aikaisemmin kun olen vielä terve, ettei mene kalliit ”eläke”päivät sitten katkeroituneena valittaessa iltapäivälehtien kommenteissa sitä, miksi itse ei huomannut varautua huomista varten mitenkään.

    1. Niin se taitaa olla, että kaikkia ei voi miellyttää. Taitaa olla parempi, että saa edes jotain tunteita herätettyä. Ainakin se on parempi kuin täysin mitään sanomaton keskustelu.

  9. Tsemppiä ja kiitos blogistasi!

    Saiturin ja sinun kauttasi minulle aukeni ihan uusi maailma, josta löysin samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä, vaikka tausta, tulot ja tavoitteet meillä ovat todella erilaisia. Te osaatte kirjoittaa mukaansatempaavasti ja avoimesti omien mieltymysten seuraamisesta ja siitä, kuinka niin paljon elämässämme on valintoja, ei kohtalon sanelemaa pakkoa. Jokaisella valinnalla on vain seuraus, joka pitää tiedostaa ja siitä sitten kantaa vastuu. Yksinkertaisesti asia on kuten ruotsalaisessa sananlaskussa (luovasti suomennettuna): jos tänään syö kaikki leivokset, niitä ei ole enää huomiselle päiväkahville. Säästä edes kakunmurut 🙂

    Jatka samaan malliin!

  10. Blogissa parasta on kommentit, sinne ei sentään ihan jokainen perus jantteri eksy kirjoittamaan. Iltapäivälehtien kommentit tiedetään 😛 Tienaan hyvin, säästän jotain, monessa perheessä kuitenkin tulot ovat paremmat kuin meillä kun kaksi aikuista käy töissä. En valita, törsään ja säästän 😀

  11. Kysyin sinulta joskus aikaisemmin oletko törmännyt ihmisten kateuteen. Silloin vastasit, ettet ainakaan näkyvästi ole. Mielestäni nuo negatiiviset haistatukset ovat nimenomaan kateutta. Ei anneta niiden vaikuttaa, vaan kuljetaan pää pystyssä kohti omia unelmia! 🙂

  12. Kansantaloudellisesti säästäminen olisi äärimmäisen tärkeää. On aivan sama mistä syystä yksilö tekee sen. Suomalaisten varallisuus on vain alle kolmasosa esim. saksalaisten tai ranskalaisten varallisuudesta, joten nimenomaan suomalaiselle säästäminen kannattaa. Sillä on sekä taloudellisesti että sosiaalisesti hyviä seurauksia, varsinkin jos siitä tulisi oikein kansanhupia.

    1. Vaurastumisesta tulisi kansanhupia ja yleisemmin hyväksyttävää, jos sitä tuettaisiin valtion taholta. Valitettavasti (pien)sijoittaja on aina ollut sylkykuppi. PS-tili oli hyvä ajatus, mutta se pilattiin aika nopeasti.

  13. Täällä matalapalkkatyötä tekevä nainen eksyi tuon op:n jutun kautta ensimmäistä kertaa blogiisi. Itse valitsin aikoinani työnteon opiskelun sijaan, vaikka arvosanojeni perusteella monien opinahjojen ovet olisivat olleet auki. Vaikka palkka on huono edelleenkin, on myös työelämä avannut monia eri reittejä uralla etenemiseen, jos halukkuutta vain löytyy. Myös ”haaveammatti” on alkanut selkeentyä ja olen miettinyt eri vaihtoehtoja siihen tähtäävään opiskeluun, joka mahdollistaisi silti palkkatöissä käymisen ja parisuhteen ”hoidon”. Eli niiden omissa olosuhteissaan rypevien ihmisten olisi hyvä huomata, että etenemismahdollisuuksia on ja reittejä eteenpäin on monia.
    Tämän lisäksi nuo kommentit säästämisen mahdottomuudesta tuntuvat absurdeilta. Itselle jää huonoimpina kuukausina palkasta käteen 1100€, miehellä alle 2000€ ja silti omassa rivitaloakolmiossa ollaan asusteltu 20-vuotiaasta (nyt molemmat 26v) lähtien ja joka kuukausi jää säästöönkin. Sijoittamisen mies aloitti 17-vuotiaana, kun opiskeli ak-tutkintoa oppisopimuksella. Ja rahaa jää myös ulkona syömiseen, shoppailuun ja jopa reissuihinkin välillä. Toisissa asioissa tuhlataan ja toisissa säästetään, niukemminkin voisi elää, mutta itse nautin esim. ravintolassa käymisistä silloin töllöin. Ja toki tiukempiakin kuukausia saattaa olla ja tulla yllättäviä menoja, mutta silloin ostetaan vain välttämätön ja puskurirahasto auttaa. Itse muotoilisin asian niin, että säästäminen on mahdollista lähes kaikille, se on valinnoista kiinni.

    1. Mahtavaa Emma! Vahvistaa vain entisestään käsitystäni siitä, että aina on joku, joka pystyy säästämään tilanteessa, missä se toisesta tuntuu mahdottomalta.

      Samaa mieltä siitä, että työelämän kautta voi myös päästä hyvin eteenpäin. Toisaalta, nopeasti ammattiin mahdollistaa säästämisen aloittamisen paljon aikaisemmin kuin pitkään opiskelemalla. Ehtii korkoa korolle ilmiö tehdä ihmeitä.

  14. Ehtymättömästä kansanperinne- ja sananlaskuarkistosta löytyy myös tähän tilanteeseen sopiva kommentti:

    ”Koirat haukkuu, karavaani kulkee.”

  15. Löysin blogisi syksyllä 2015. Olin aikaisempana vuoden vaihteena päättänyt alkaa kirjata tuloni ja menoni ylös kun oma talous alkoi kiinnostamaan koska ärsytti että viivan alle ei kauheasti jäänyt vaikka tienasin mielestäni hyvin.

    Koin lähes hengellisen herätyksen kun tutustuin sinun ja MMM:n blogeihin että kuinka ”laatikon ulkopuolelta” onkaan mahdollista talousasioita ajatella ja rupesin soveltamaan teesejänne mahdollisuuksien mukaan omassa elämässäni.

    Olen vasta vaurastumiseni alkutaipaleella mutta olen jo täysin varma että en tule olemaan keski-iän jälkeen Suomen pyramidihuijaus-eläkejärjestelmän armoilla vaan pärjään omillani. Suurin kiitos tästä kuuluu sinulle Pohatta!

    Ihmiset usein valittavat näissä FI/ER-aiheisten uutisen kommenteissa kuinka raha ei tee onnelliseksi. Käänteisesti kuitenkin lähes kaikkien ongelmat johtuvat rahasta tai pikemminkin sen puutteesta tavalla tai toisella. Kuopat elämän tiellä ovat niin paljon matalampia kun tilillä on ostovoimaa ne tasoittaa ja säästäminen on tähän ainoa keino.

    Joten kiitos mahtavasta blogista, hienosta elämänasenteesta ja siitä että olet tuonut early retirement -keskustelulle kasvot Suomessa!

    P.S. Voisit olla teksteissäsi jopa hieman provosoivampi ja käyttää värikkäämpää kieltä kuten MMM. Tosin en tiedä toimisiko vastaava yhtä hyvin suomeksi. Pää pois perseestä on kuitenkin hyvä alku! 😉

    1. Erittäin mahtavaa kuulla, että tarinoistani on löytynyt innostusta muillekin!

      On kyllä niin totta, että todella iso osa ongelmista liikkuu rahan ympärillä, ehkä voisi jopa sanoa, että oikein käytettynä (tai käyttämättä jätettynä) raha tekee onnelliseksi. Ei yksinään, mutta mahdollistamalla niin paljon asioita.

      Ehkäpä sitä voisi joskus rohkeammin ilmaista mielipiteensä, vaan minkäs teet, kun ystävällinen olet. Ehkäpä sitä vielä joskus tulee repäistyä!

  16. Kuule.Saat tehdä elämässä ihan just niinkuin haluat.Yksi sääntö on.Muita ihmisiä ei saa vahingoittaa. Ymmärtääkseni et ole toiminnallasi loukannut ketään. Itse olen pienipalkkainen hoituri. Pientä eläkekassaa säästelen.Vaatii puntarointia,mihin pienen palkan käyttää .Mistään en ole paitsi jäänyt. Turha krääsä ei kiinnosta.Arvot ovat ihan jossakin muualla.Jatka hyvä mies valitsemallasi tiellä. Hatunnosto!!!

  17. Mediassa on tosiaan ollut viime aikoina useita juttuja teemalla ”xx aikoo jäädä eläkkeelle 35/40/45-vuotiaana”. Jokaisen perässä liuta ilkkuvia kommentteja. Kuitenkin väitän, että suuri enemmistö lukee näitä juttuja kiinnostuneena ja miettii, voisinko minäkin päästä taloudellisesti riippumattomaksi tai edes vähän vähemmän riippuvaiseksi palkkatyöstä.

    Olen nimittäin omassa tuttavapiirissä huomannut, että yhä useammat pohdiskelevat sijoittamisen aloittamista esimerkiksi pienimuotoisella kuukausisäästämisellä. Mielestäni ajattelutavan muutos on se tärkein juttu: ei ole pakko törsätä kaikkea kulutukseen eikä makuuttaa säästöjä pankkitilillä.

    Kansan syvät rivit ovat iät ajat suhtautuneet vihamielisesti sijoittamiseen ja osakesäästämiseen. Sinun kaltaisia esikuvia tarvitaan, jotta yleinen mielipide voisi muuttua. Jatka vaan samaan malliin!

  18. Jatka samaan malliin vaan! Olen sinun kauttasi hurahtanut myös säästämiseen ja sijoittamiseen. Aiemminkin olen jonkin verran säästänyt, mutta viimeisen vuoden aikana olen kerännyt ihan mukavan puskurirahaston ja tästä on hyvä jatkaa! Ja nimenomaan olen huomannut sen, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan siihen, kuinka paljon on mahdollista säästää, se vaatii tietenkin suunnittelua ja budjetissa pysymistä. Ja vaikka itsellä on lapsia ja asuntolainaa, silti on mahdollista säästää, jokainen oman mahdollisuutensa mukaan! Tsemppiä vaan tulevaan, täällä ainakin yksi jota olet inspiroinut! 😊

  19. Arvon P.Ohatta. Ensinnäkin, hatunnosto siitä, että joku Suomessa uskaltaa avoimesti puhua rahasta. Toiseksi, kiitos mielenkiintoisesta blogista jota pidät 🙂 Kun noita OP:n jutun kommentteja lukee ei voi kuin valitettavasti todeta, että ollaan me Suomalaiset typerää kansaa. Sen sijaan, että arvostaisimme toistemme erilaisia tapoja elää, ajatella ja toimia me vain lyttäämme ja lannistamme toisiamme. Ei ole siis ihme, että kansallinen itsetuntomme on pohjamudissa.

    Faktahan on se, että ihmisten ihmisten negstiivinen kommentointi johtuu kahdesta asiasta:
    1) kateus
    2) pelko siitä, että joku muu voi tuossa oikeasti onnistua

    Koska suomessa menestymistähän ei nähdä jonkun omana ansiona, vaan asiana, joka on toisilta poissa.
    Eli, se että uskallat puhua julkisesti tästä hienosta asiasta, saa muissa esiin pelon miksi minä en tuohon pysty? Väitän, että kourallinen ihmisiä sisuuntuu ja alkaa tavoittelemaan samaa, suuren massa tyytyessä räkyttämiseen, vähättelyyn ja toisen latistamiseen, koska oikeasti heillä ei riitä itsekuri ja osaaminen samaan.

    Jatka siis samaan malliin, rinta rottinkilla ja ylpeänä itsestä 🙂

    1. Jatketaan! Toivotaan, että olet oikeassa. Tosin se on jo hienoa, jos edes joku alkaa ajattelemaan asioita hieman eri tavalla ja pääsee sitä kautta lähemmäksi tavoittelemaansa elämää.

  20. Jep ei kannata ottaa miksikään negatiivisia paskapuheita. Ihmiset on omituisia siten että kun jollakin on tavoite joka ylittää monen muun tavoitteen niin he eivät ymmärrä että voisi ottaa jonkin muun tavoitteen itselleen ja jalostaa muiden idoista yksi oma hyvä idea. Tähänhän rakentava kirjoittelu omista tavoitteista ja ihanteista rakentuu. Ihmisten pitäisi pyrkiä oppimaan muilta niin hyvin kuin pystyy.

    Enhän itsekään pysty samaan kuin pohatta muttei se alenna pohatan saavutuksia yhtään. Eikä se tee omiani mahdottomaksi. Kyse on vain siitä mikä tuntuu itsestä paremmalta. Toisaalta tämä kaikki on jokseenkin koukuttavaa ja uusia tapoja tuppaa etsimään ja miettimään erilaisia filosofisia tyylejä omin tarkoituksiin.

    Yksi pointti voi olla se että säästämisen filosofia pitää oikeasti sisäistää ikäänkuin valaistumalla pelkkä tietäminen ei riitä. Muutenhan itsekään en olisi katastrofin kautta tai alkavan sellaisen kautta lopulta päätynyt säästämään vaikka aina minullekin on sanottu että pitää yrittää jotain säästää. Ihmiset jotka arvostelevat muita evät kykene tiedon kanssa sisäistämään näitä asioita siksi he pitävät sitä mahdottomana. Ja valitettavaa on että tällainen ihminen tarvitsee katastrofin joko pienen tai ison. Joskus sekään ei riitä vaan tarvitaan nöyrtyminen ja muutos elämään ja kaikille sitäkän ei taida olla tarjolla avun muodossa silloin on kusessa ja kaiketi osa joutuu narun jatkoksi. Mutta fakta on ettei suomen sosiaalitoimistostakaan ihmisille heru neuvoja vaikka heidän pitäisi myös olla sen alan se viimeinen mahdollisuus ja ammattilaisia auttaa ihmisiä ilmna että asiaan tarvitsee aina liittää rahaa.

    Kansalaisten pitäisi siis olla tyytyväisiä että edes jotkut tekee tätä harrastukseksi!

    Jos näitä blogeja ei olisi niin ainakin olisi arvotyjiö tai yksi ”tieteen” alan puuttuminen.

    Nykyisinhän on myös syntynyt sellaisia yhdistyksiä jotka auttaa esim. perheellisten talousasioissa eli neuvovat ja opastavat. Sekin on kaiketi seurausta tästä buumista. Eikö tämän pitäisi olla hyvä asia ?!

    Ihmistä auttaa vanhetessa jo se että löytää työnantajan jolle käy että työntekijä tekisi vuodessa vain 7kk töitä tai etes kesälomatuuraukset eli 4 kk. Tuohon tilanteeseen pääseminen eli leppoistaminen on yhtä hyvä tavoite kuin täysin irti työnteosta. Ihminen tarvitsee kuintekin aktiviteettia ja monesti asiaan perehtymättömät eivät oikeastaan etes tiedä vanhanakaan mitä elämältä haluavat ja mitä eläminen on.

    1. Mielenkiintoisia näkemyksiä.

      Täytyy yrittää jostain löytää aikaa perehtyä siihen, että minkälaista apua on teoriassa ja sitten oikeasti tarjolla. Ja ehkä se mitä voisi vielä tehdä. Suunnitelmissa tämäkin on ollut, mutta aika vain on niin rajallista, että kaikkeen se ei riitä.

      Ja paitsi tiedettä, niin ripaus taidetta.

  21. Hei!
    Niin se on, että vaikea olla immuuni arvostelijoille, vaikka kuinka koittaisi olla kuuro ja paksunahkainen. Voin kuvitella, miltä susta tuntuu. Ihmisiä tässä vain ollaan, eli väkisinkin kritiikit ja hyökkäykset aina jollain tapaa koskettaa. Pahimmillaan voi alkaa jopa kyseenalaistamaan sitä omaa juttuaan, kun tarpeeksi moni kritisoi ja vänkää, että ei onnistu.
    Turhaa on koittaa selvittää asiaa niille, jotka eivät ole sitä valmiita kuulemaan ja ottamaan vastaan, näin se vaan on. Sitten kun ihminen on valmis, ne silmät, korvat ja etenkin mieli avautuu uusille asioille.
    On vaan vaikea ymmärtää, miten kaikki eivät käsitä sitä, että jokainen tekee valintoja ja kantaa näiden valintojen seurauksia elämässään. Jokaisella on ihan itsellä vastuu valinnoistaan ja niistä ajatuksista, joiden pohjalta päätöksiä ja valintoja tekevät. Se, että on vaikkapa perheetön antaa vapautta ja tiettyjä mahdollisuuksia toimia ”itsekkäämmin”, mutta en minäkään silti valita tai hyökkää esim. perheellisten kimppuun sellaisesta, mitä heillä on ja minulla ei. Tai mikä tahansa muu erilainen elämäntilanne -asia. Ainahan jokin asia voisi olla paremmin tai toisin, ja joillekin ne on katkeruuden aiheita, toisille innostavia haasteita.
    Mutta kyllä parasta näissä kritiikeissä on se, että näiden myötä voi aina kokea suurta kiitollisuutta siitä, että ei ole itse näitä uikuttajia, joiden ongelmat on aina jonkun muun syytä.
    Että vitsit miten mahtavaa, että saamme kulkea omien tavoitteidemme suuntaan ja tehden tietoisia valintoja ja kantaen vastuun niin hyvistä kuin huonoistakin ”tuloksista”. Tietäen, että meitä on paljon samanhenkisiä, jotka kannustetaan toisiamme!
    Hyvä kun kirjoitit tästä aiheesta! Et oo yksin 🙂

    1. Onneksi ei nyt sentään ihan niin pitkälle mene, että alkaisin kyseenalaistamaan omaa juttuani. Tai ainakaan muiden painostamana. Sen sijaan se saattaa ja muovaantuukin jatkuvasti, vaikkakin hitaasti. Välillä pitää aina pysähtyä ja miettiä onko vielä oikealla tiellä.

      Se on kyllä hienoa, että meitä samanhenkisiä on jo paljon. Hyvä pointti, että kannustetaan toinen toisiamme!

  22. Älä hyvä mies itseäsi piinaa toisarvoisilla kommenteilla, turhaan annat niiden mennä itselläsi tunteisiin. Pää pystyssä kohti tavoitetta! Neuvoisin palaamaan aiempaan tyyliisi eli älä takerru liikaa kommentteihin. Lue ne läpi ja jätä taaksesi. Turha on energiaansa tuhlata moiseen, keskity olennaiseen.

  23. Itsellänikin on olla taloudellisesti riippumaton, eli saada nettona käteen 1000e/kk, 35 vuotiaana.

    Sitten 35 vuotiaina me voidaan Pohatan kanssa ravintolan terassilta aamupalalta aurinkoisena kesäaamuna vilkutella näille ulisejoille ja toivottaa työn iloa.

  24. Sinun ja rahataitojen lisäksi pohdin täysin samaista asiaa ja yleisimpiä argumentteja taloudellista riippumattomuutta vastaan tässä kirjoituksessani viikko sitten: https://omavaraisuushaaste.com/41-argumenttia-taloudellista-riippumattomuutta-vastaan/

    On mielestäni selvää, että viime aikoina artikkeleja on alkanut olemaan taloudellisesta riippumattomuudesta yllättävänkin paljon, joten tavallaan ymmärrän valituksen samasta vanhasta. Emme myöskään ole ainoita blogikirjoittajia, jotka ovat kommenteista artikkeleja kirjoittanut viimea aikoina tästä johtuen.

    Oikeasti artikkeleja ei mielestäni voi olla liikaa, koska olen varma, että jokainen artikkeli kyseistä aiheesta inspiroi vähintään yhtä ihmistä tarpeeksi, että hän ottaa taloudellisen riippumattomuuden tavoitteeksi. Prosessi on hidas, mutta jokainen artikkeli on kullanarvoinen sille, joka sen oikeasti ajatuksella lukee.

    1. Niimpä, pitäisi vielä osata keskittyä siihen yhteen, joka saa oikeasti artikkelista hyödyn. Harmillisesti jäävät yleensä ensin näkymättömiksi, mutta ilmestyvät sitten joskus myöhemmin ja kertovat miten kävi.

  25. Pitäskö ottaa artikkeliaiheeksi sijoittaminen ilman hajautusta. Itse huomasin miten mieli jo hajoaa ajatellessa että pitäisi sijoittaa hajautetusti. Eli tässä eroaa pienituloisensijoittaminen siitä mitä se on kun on isotuloinen.

    Laskeskelin omalla laskurilla osinkoja jos sijoitan vaikka kymmeneen osakkeeseen tai viiteen osakkeeseen. Alkoi tulla negativista ajatusta samantien. Lopulta päädyin siihen että sijoittaminen täytyykin aloittaa siten kuin se on mahdollista itselle. On järkevämpää riskeerata pari tonnia yhteen kuin hajauttaa niitä useaan. Yksi hyvä osake voi siten maksaa paremmat osingot kuin monesta osakkeesta osa jättäisi maksamatta tai varmoista osakkeista maksaisi huonommalla osingonjakoprosentilla kuin se yksi hyvin osunut valinta. Noh vastaväitteisin voisi kommentoida että sijoittaminenhan on riskipeliä. Ehkä köyhän pitäisi ottaa se suurempi riski pienemmällä panoksella ja odotella. Turhautuuhan siinä muuten väkiselläkin jos alkaa kattomaan koko pörssilistaa ja piilevät pelot ja rahan vähyys lyö silmille auttamattomasti.

    Onko muut samalla linjalla ?

    Pitäskö köyhän vain kaivaa listasta TOP5. Lyödä se lukkoon ja heittää nopalla joku niistä. Lista voisi sisältää tasaista tuottoa ilman kurssinousuja, yllätypalikan, tuottopalikan, osakkeen jolta kaikki odottavat jotain vastaavaa kuin muilta samantyyppisiltä osakkeilta, pankkiosakkeen yms. tms. Noppa heiluu ja yksi on lyöty lukkoon. Sijoitetaan siihen tietyn aikaa ja kun sijoituksen suuruus alkaa olla sitä luokkaa että osinko voisi olla jo likemmäs 500-1000€ vuosi niin silloin voi valita jonkun toisen. Lista tosin voi tuona aikan jo muuttua. Ja valinta on voinut osua huonoksi. Mutta varmaan tietyt klassiset osakkeet ei konkkaa yhtäkkiä ja kurssinousutkaan ei välttämättä tarkoita mitään samoten kuin ei reilut laskutkaan. Eri asia jos alkaa osteleen nuita 0.30€ osakkeita. Niitähän ei kannata köyhän ostaa vasta kuin viimeisenä jo onnistuneiden ostojen rinnalle tuomaan jännitystä jo unohtuneisiin ostoihin osinkoelämisen rinnalle.

    Pitäskö tuoda uusia ”näkemyksiä” valittajia ajatellen?

    1. Jos lähdet liikenteeseen muutamalla tonnilla, niin suosittelisin lähtemään vaan ”aal-in” menetelmällä yhteen firmaan. Hyvänä pidän sitä että sinulla on leikkisästi sanottuna ”kakkikaupan” ostoslista valmiina. Noudata sitä. Mikäli tarkoitukseksi on lisätä vastaavalla summalla joka kuukausi, niin oman strategian mukaan vuoden, tai 12 ostoserän, kuluttua salkussasi pitäisi olla ainakin kolmea yritystä listaltasi. Joten seuraa kursseja, aseta ostoille tietyt kriteerit ja osta sen mukaan aina ostospäivänä. Hieman kuin juoksisit tarjouksen perässä.

      Huom. tämä ei ole lainopillinen rahoitusalan neuvo, vaan amatöörin jakama strategiaehdotus.

      1. Oma sydän puolestaan meinaa näistä särkyä. Jos yksi pitäisi valita, niin sitten varmaan maailman laajuinen indeksi (VTI.) Ja sillä pärjäisikin sitten vaikka loppuelämän.

        Mutta ehkä se olen vain minä.

  26. Mitä sillä on väliä, mitä kansan syvät rivit ajattelevat? Kaikki meistä ei kuitenkaan voi jäädä eläkkeelle, kun duunitkin on hoidettava ;).. Joten pidetään nää jutut saavutettavissa, mutta ei tuputeta. Jokainen tekee omat valintansa.

    Voisin kyllä taloudellisesti riippumattomana sitten kouluttautua hoitajaksi: tehdä 2 x 12 h päivän/yövuoron viikossa auttaen ihmisiä ja nauttien lopusta ajasta 🙂

    1. Teoriassa näin, vaan ei ole niin helppo päästä irti siitä ”mitähän muut ajattelevat”. Toki vähitellen ja kehittymistä on havaittavissa. Ainakin auttaa, kun keskittyy siihen, että mitä ne ajattelevat kenelle asia oikeasti merkitsee.

  27. Taloudellinen riippumattomuus on tutkitusti yksi suomalaisen suurimpia unelmia ja onnen lähteitä. Se tunne että olet vapaa tekemään mitä huvittaa. Ja aina pitää olla unelmia, joita kohti ponnistella. Sanoihan Maxim Gorgikin: ”Ihmisen pitää aina olla rakastunut johonkin saavuttamattomaan. Ylös päin kurkoittaessaan ihminen kasvaa pituutta.” Ihmettelen tätä kateellisten nälvintää. Toisaalta kovin tuttua Suomessa. Eihän se ole keneltäkään pois jos omilla sijoituksillaan jää kolmevitosena downsihftailemaan. Eläkeyhtiöthän siinä säästävät. Oman eläketurvan laiminlöi Erkki Sinkkokin. Saa oman ilmoituksensa mukaan 1.300 euron kuukausieläkkeen. Mutta maksoi 10,2 te:n leikkauksen yksityissairaalassa Orionin osingoilla. Ei vienyt kenenkään paikkaa leikkausjonossa, ei kinunnut korvauksia vakuutusyhtiöltä. ”Teinkö jotakin väärin ?” kysyi Erkki

  28. Erittäin mukava nähdä, että en ole ainoa kenellä on mennyt tunteisiin.

    Suorastaan huikea nähdä, että näin moni on ymmärtänyt, että mistä oikeasti on kyse. Aina olen kuvitellut, että kyllä joku näitä juttuja lukee ja jopa saa niistä jotain irti. Ilmeisesti tässä ajatuksessa kannattaa jatkaa myös tulevaisuudessa.

    Iso kiitos ja kumarrus kaikille kommenteista ja tsempeistä!

  29. Pitkään olen blogia seurannut ja törmäsin itsekin tuohon OP:n fabo postauksen kommenttiketjuun. Minusta se oli aika tragikoomista luettavaa. Suomessa ei saa olla rikas ja omalla palkkatyöllä vaurastuminen tuntuu olevan lähes yhtä halveksittavaa, vaikka se tapahtuisi ihan normaaleista palkkatuloista säästämällä. Ihan käsittämätön ajatusmalli. Omasta mielestäni toimivassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa nimenomaan pitää olla mahdollista vaurastua myös omalla (ns tavallisella palkansaajan) työllään. Muutenhan elettäisiin lähes puhtaassa luokkayhteiskunnassa.

    Ehkä huvittavimpia kommentteja olivat kaikki ”Kuka sitten työt tekee ja maksaa veroja, jos kaikki vaan jää eläkkeelle” tyyppiset. Tässä on turha edes lähteä purkamaan noiden kommenttien absurdiutta, mutta pakko vaan ihmetellä kuinka syvälle suomalaisiin on juurtunut ajatus siitä, että ainoa tapa olla ns kunnon kansalainen on raataa koko elämänsä alusta loppuun palkollisena (ja mielellään vielä mahdollisimman pienellä palkalla).

    Tsemppiä tavoitteisiin ja samoja jalanjälkiä tässä seuraillaan! Toivottavasti blogailu jatkuu tasaisesti, sillä minusta blogi on genressään selvästi paras ja mielenkiintoisin. 🙂 Analyyttisen objektiivinen, mutta kuitenkin maanläheinen ote ainakin vetoaa henkilökohtaisesti erittäin paljon. Täydellinen vastakohta juurikin noille ”kansan syvien” rivien fabo avautumisille.

    1. Kiitos samoin!

      Tuon genren kommenteista taisin tosiaan sivuuttaa korvaa lotkauttamatta. Ilmeisesti tuo ajatus on kyllä melkoisen syvällä ja sitä taitaa olla turha yrittää muuksi muuttaa. No yksi kerrallaan matka jatkuu eteenpäin. Itse ainakin masentuisin täysin, jos en omalla toiminnalla voisi vaikuttaa millään tavalla vaurastumiseeni.

  30. Yhteiskunnan kannalta olisi huolestuttavaa, jos kaikki eläköityisivät 35-vuotiaana. Eihän se sillain pyörisi….esim. kirurgiksi kouluttautuminen ja taitavan kirurgin ammattitaidon saavuttaminen vaatii niin paljon vuosia, että kuka se sitten meidät leikkuupöydällä pelastais, jos haaveissa olisi heillä vain päästä harrastamaan veneilyä tai muuta unelmaa. Onneksi ihmisillä on kunnianhimoa myös ammattejaan kohtaan ja kaikki eivät tule eläköitymään nuorena. Mutta tämä näkökulma on yksi pointti, miksi ehkä pelätään liikaa intoa tavoitella taloudellista riippumattomuutta mahdollisimman varhain. Niin että hei, sehän on mahdollista meille kaikille.

    Jos on palkkatuloja, niin jokainen pystyy jotain säästämään. Mutta kaikki eivät kyllä pysty saavuttamaan taloudellista riippumattomuutta. Elämässä voi olla huonoa onnea, joskus joutuu jopa toisen takia kärsimään taloudellisesti niin, ettei sieltä niin vain nousta..kukaan ei suunnittele eikä varmasti haaveile näistä haaksirikoista. Heitä voi loukata puhe, että se on itsestä vaan kiinni, että saako säästöön rahaa vai ei.
    Suurella osalla kyse voi kyllä olla siitä, että pidämme elintasoamme standardina ja ”emme pysty” säästämään romuttamatta tätä standardia.

    1. Päin vastoin. Työt tulisi tehtyä paljon paremmin ja siitä tulisi entistä mielekkäämpää.

      Nyt sitten vain tekemään hieman lisää kotiläksyjä, koska olen jo monesti ottanut kantaa siihen, mitä eläke tarkoittaa.

      Samaa mieltä olen myös siitä, että elämässä voi olla huonoa onnea. Sen takia olen tämän myös huomioinut hyvin monessa kirjoituksessani.

  31. Satunnaisena blogisi lukijana pidin OP-lehden juttua ihan asiallisena. Kommenteissa – ja etenkin hate-kommenteissa – näkyy Internetin välityksellä tapahtuvalle viestinnälle tyypillinen depersonalisaatio. Ihmiset eivät kommentoi blogaajan persoonaa tai juttua, vaan käsittelevät ja selittävät juttua itselleen kommentissaan.

    Esimerkiksi nimimerkki ”perushoitaja Keravalta” saattaa antaa arvokkaan panoksensa keskusteluun kommentoimalla: ”Painu pelle töihin. Ei pienituloisilla ole varaa tuollaiseen!”. Käytännössä kommentin voi lukea niin, että perushoitaja haluaisi olla taloudellisesti riippumaton, muttei ehkä ole valmis sen edellyttämiin uhrauksiin. Samaa linjaa ovat ”Helppohan sinun on, kun…” -kommentit. Jos poissuljetaan hypoteettinen tilanne perityn tai lahjaksi saadun varallisuuden rälläämisestä, voi kommentit lukea samanlaisena selitysyrityksenä itselleen.

    Lopulta elämä on valintoja. Jos haluat korkean elintason prameine asuntoineen, autoineen ja isoine perheineen, joudut todennäköisesti tekemään työtä jo kasvavien kuluijen johdosta. Jos taas tyydyt vaatimattomampaan elintasoon, ovat blogaajan ”35v:nä taloudellisesti riippumattomaksi” (huom! erotuksena eläkeyhtiön maksamalle sairaseläkkeelle) -suunnitelmat lopulta yllättävän monen normituloisenkin ihmisen ulottuvilla.

    1. Mielenkiintoista. Nyt mentiin selkeästi oman sivistystasoni yli liittyen nettikeskusteluun / kommentointiin, mutta kuulostaa loogiselta. Nyt pitäisi vielä ymmärtää, että miksi näin käy? Ja miksi vain tietyille ihmisille?

      Valinta on ehkä parempi termi kuin uhraus. Jostain joutuu luopumaan vaihdossa, mutta tilalle saa enemmän, joten uhraus kuulostaa omaan korvaan aika rajulta.

  32. Puhutaan usein ettei pidä olla kateellinen toiselle. Itse taas olen sitä mieltä, että se on loistava ominaisuus ihmisessä. Suomalainen kateushan mielletään siihen, että maksetaan 50€ jos naapuri menettää 100€. Siinähän on kyse juurikin kateuden pimeästä puolesta missä kaikki menestyneet aiheuttavat vihan tunteen ja tarpeen kommenteilla painaa maahan.
    Amerikkalainen kateus taas on usein sitä missä kadulla näkyvä urheiluauto aiheuttaa vau fiiliksen ja ajatuksen, että mäkin hommaan tommosen. Kateus on loistava voimavara joka saa meidät pyrkimään niitä asioita kohti mitkä tuntuvat tavoittelemisen arvoisilta. Olen avoimesti kateellinen Pohatalle tuommoisesta massimäärästä sekä säästöprosentista 🙂 Huh miten voi pystyä. Kovaa suorittamista

  33. Oma tarina lyhyesti. AMK-opiskelijana mulla oli noin tonnin verran aina säästössä käyttötilillä (hehe) ylimääräistä. Koin tuon silloin olevan suorastaan loistava tilanne, kun totuus on, että lähes päivittäin sai kuulla mihin kaikkeen opiskelijoilla ei ole varaa tai jopa ihan työssäkäyvillä kaatuu talous, kun pesukone hajoaa. No eräänä päivänä sitten kuulin koulussa ohimennen poikien keskustelun siitä kuinka joku luokkatovereista oli ostanut toisen sijoitusasuntonsa. Anteeksi että mitä? Opiskelijana, ikää karkeasti ehkä 25 vuotta, TOISEN sijoitusasuntonsa. Myöhemmin samana vuonna sain vielä tietää, että toisella samanikäisellä luokkakaverilla oli säästössä viisinumeroinen summa rahaa. Aloin miettiä asioita vähän uudestaan ja nostaa pikkasen rimaa omallakin kohdalla… Tuohon asti olin pitänyt säästössä vain summaa joka takasi yöunet eikä vaatinut käytännössä edes mitään ponnisteluja, mutta olen ikuisesti kiitollinen, että heräsin tavoitteelliseen säästämiseen ihan puolivahingossa jo tuossa iässä.

    Halusin vain sanoa, että toisinaan hyvinkin pienellä jutulla voi saada aikaan muutoksen ja usein sillä esimerkin voimalla on suuri merkitys, joten ilman muuta tietoisuutta raha-asioista kannattaa aina lisätä mielensäpahoittajista huolimatta. Ja uskon, että monelle tekee hyvää nähdä ihan noita konkreettisia lukuja jos vaikka sitten havahtuisi. Sillehän ei minkään mahda, että puolella noista elämänkoululaista, jotka somessa kommentoi ei luetunymmärtäminen vaan riitä… Mutta aiheesta on syytä pitää ääntä myös ihan siitä syystä, että muuten tuo ”säästäminen on mahdotonta” -porukka saa massan uskomaan siihen heidän potaskaan. Niinhän se on jo nyt monen kohdalla, eivät edes yritä, kun yleinen käsitys on negatiivinen. Ei kaikkien tarvitse taloudellista riippumattomuutta tavoitella, mut jos edes sen peruspuskurin saisivat ettei aina tarvitse olla niin stressaantunut, kateellinen ja kiukutella jos joku toinen näyttääkin pärjäävän omin avuin…

    Tsemppiä jatkoon, keep up the good work! Pari vuotta oon seuraillu sun ja Saiturin (nyyh) kirjoituksia 🙂

    1. Muistan hyvin tuon tunteen, koska olen itse kokenut samanlaisen herätyksen. Tapahtuma sinäänsä oli täysin erilainen, mutta lopputulos sama. Joskus pidin 10 % säästöprosenttia normaalina ja että se on sellainen mihin kaikkien ihmisten pitää tähdätä. Vaan juuri niin kuin sanoit – esimerkin voimalla on iso vaikutus.

  34. Pidin itse säästämisaiheista blogia kolme vuotta sitten, ja minua haastateltiin siitä Hesariin. Näkökulmana oli pienillä tuloilla pärjääminen. Jutun kommentointia ei ollut mukava lukea, mutta asia kärjistyi kun löysin ylilaudalta kommentin siitä miten lapseni pitäisi teloittaa koska hän on vammainen. Sen jälkeen minulta meni maku puhua säästämisestä mediassa. Poistin blogin. On harmi, että näistä asioista ei voi puhua fiksusti vaan ne iskevät ihmisillä jotenkin hermoon. Nyt jälkikäteen ajattelen että tarina olisi voinut olla rohkaiseva monille samassa tilanteessa oleville, koska nykyisestä tilanteesta en osannut oikein edes haaveilla silloin kun blogia pidin, mutta en halua enää toimia mannekiinina jos hintana on se määrä kuraa.

  35. Pakko kertoa: Sain kipinän tästä blogista n. vuosi sitten kun aloitin äitiysloman kuukauden ennen kuopuksen syntymää. Olimme toki säästäneet puskuria heti opintojen jälkeenkin mutta nyt se on paljon tavoitteellisempaa. Aloitin säästövakuutuksen (indeksit ja osakerahastot) reilu vuosi sitten, ja olen vuodessa kerryttänyt yli 5000e ja viime viikolla ostin vihdoin ekat osakkeeni. Lisäksi säästötilillä puskurina 8000e kokoajan. Meillä on nelihenkinen perhe ja maksamme asuntolainaa ja matkustelemme (tänä vuonna kaksi ulkomaanreissua jo tehty). Olen alkanut terveellä tavalla pihistelemään turhuuksista, mutta ajattelen sen ennenkaikkea olevan järkevää rahankäyttöä (samaan aikaan hurahdin myös Konmariin). Työnjako menee niin, että mies tienaa ja maksaa lainat ym ja minä sijoitan omat rahani. Talous on yhteinen ja olemme alle 30 vuotiaita.

    Kiitos blogista, onhan tuo vähän extremeä, mutta arvostan! ps. Oli muuten ärsyttävää lukea niitä kommentteja op:n jutun jälkeen sellaisilta, jotka eivät tainneet edes lukea koko juttua kunnolla. Voisko vaan pitää suun kiinni niin kauan kunnes faktat on hallussa.

    1. Hienoa kuulla, että täältä on löytynyt kipinä!

      Itseasiassa melko jännä aika saada kipinä, koska yleensä tuossa tilanteessa mietitään, että ehkä sitten taas kun palaa töihin. Hyvältä kuulostaa ja tsemppiä jatkoon!

  36. Näyttää siltä, että useat negatiivisia kommentteja viljelevät yrittävät ennen kaikkea suojella
    minäkuvaansa/maailmankuvaansa leimaamalla taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun
    mahdottomana huuhaana, jota ei kannata havitella. Vaikka nämä kommentit päälisin puolin vaikuttaisivat hyökkäyksenä sinua vastaan, niin kyllä niissä pohjimmiltaan lienee kyse kirjoittajan epävarmuudesta. Eli näitä kommentteja ei tosiaan kannata ottaa henkilökohtaisesti, sillä ne ei välttämättä ole sellaiseksi edes tarkoitettu!

    Hiljattain sain jälleen hyvän muistutuksen siitä, miten täysin erilaiset näkemykset rahasta ja
    henkilökohtaisesta taloudesta voi meillä näennäisesti samassa veneessa olevilla olla. Työpaikan lounaspöydällä useat kollegat voivottelivat sitä, miten he selviävät kesästä taloudellisesti, kun heinä- ja elokuun palkanmaksun välillä on poikkeuksellisesti peräti 7 viikkoa. Ja kyseinen työpaikka on korkeasti koulutettujen asiantuntijaorganisaatio, jossa palkatkaan tuskin jäävät alle suomalaisen keskiansion.

    Tämmöisten keskustelujen kuultuaan voi toisaalta ymmärtää, miten säästäminen voi tuntua niin utopistiselta joillekin.

    1. Ohhoh… eipä kuulosta kovin herkulta , jos seitsemän viikkoa tuottaa jo haasteita. Toisaalta tähän pätee se vanha kulunut sanonta, että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

      Näin tuo taitaa tosiaan tarkemmin ajateltuna olla, että monet eivät halua romuttaa omaa maailmankuvaansa ja sen takia perustelevat asiaa itselleen. Täytyy yrittää ottaa kommentit vähän rennommin ja yrittää ymmärtää.

  37. Kun on tavoite miljonääriksi aikasella iällä ja hieman keskituloa suuremmilla tuloilla, joudut tekemään rationaalisia valintoja mitä normaalit keskituloiset (jotka jää eläkkeelle 68 v) eivät tee. Suu säkkiä myöten eläminen ja omien menojen kyseenalaistamattomuus osoittaa ihmisen lyhytkatseisuutta, kykenemättömyyttä analyyttisyyteen sekä huonoa harkintakykyä että pelkoa. Itsensä haastaminen sekä myöntäminen olleensa väärässä ja tehneen väärin asioita pitkäänkin vaatii tervettä itsetuntoa.
    Älä lankea trolleihin ja yritä saada motivaatiota moisista kommenteista. Perustele jatkossa säästämistä erityisesti elämän laadun nostamisella esim. Tupakoinnin lopettaminen, hyötyliikunta (esim. pyörällä töihin) ja terveellisempi syönti (enemmän kotitekoista ruokaa). Äärimilleen vietynä lihava ihminen voisi syödä vähemmän ja säästää sekä investoida enemmän. Kyse on loppujen lopuksi elämän laadun optimoimisesta lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tsemppiä ja täällä tullaan perässä!

  38. Suosittelen sitä kuuron sammakon taktiikkaa tai tavattoman hyviä hermoja kommentteja lukiessa. Huomaa myös se, että 50 % lukijoista voi ajatella positiivisesti toimistasi ja ei kirjoita mitään. Ärsyyntynein 2 % kirjoittaa ja hekin ehkä kateudesta tms., joka on heidän ongelmansa.

    Minäkin olen tavoitellut taloudellista riippumattomuutta. Ei nykyisin vain oikein uskalla laskea noita menoja kun on neljä lasta ja vanhin pelaa jääkiekkoa.

    No, nettovarallisuuteni on sinua edellä 🙂 ok, ikääkin on jo yli neljänkymmenen. Lapsia alkaa käymään kohta kateeksi. Niillä ei ole yhtään velkaa ja kivat salkut.

    Kyllä tämä tästä. Rohkeasti korkoa korolle hakemaan.

    t. Sami

    1. Onneksi tässä on jo huomannut, että taitaa vain harva ärtyä ja aika moni kokee jonkinlaisen herätyksen ja innostuu ajattelemaan hieman uudella tavalla. Äänekkäimpiin vain kiinnittää herkimmin huomiota.

  39. Ensinnä haluan kiittää hienosta blogista, Kiitos!

    Toisekseen uskon, että nämä totaalikieltäytyjät ovat enemmänkin pettyneitä aikaisempiin päätöksiinsä ja jostain syystä kokevat aloittamisen olevan ajan ja elintason uhrausta, sillä tilanteeseen jossa varallisuutta olisi kasassa jo sivoinen summa pitäisi olla heti.

    Itse aloitin säästämisen jo kesätyöt aloittaessani 13 vuotiaana, tosin suurin osa sijoitettiin silloin milloin mopoon ja myöhemmin kevytmoottoripyörään. Kuitenkin niin, että jotain jäi talteenkin. 18 vuotiaana sitten siirrettiin nämä säästetyt rahat ASP-tilille ja parin vuoden päästä olikin sielä summa, jolla pystyi ostamaan ensimmäisen asunnon.

    ASP-tilin avaamisesta on nyt mennyt viisi vuotta ja asuntoja on ollut jo useampia ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat melko selvät. Nettovarallisuutta onkin kertynyt tähän mennessä n. 70 tuhatta euroa.

    Ja se miksi avasin tätä nyt on se, että muutamaa kuukautta lukuunottamatta, ansiotuloni ovat aina olleet alle 2000 euroa nettona.

    Omasta mielestäni onkin siis ensiarvoisen tärkeää aloittaa heti, ei hetken päästä, eikä seuraavasta palkasta, vaan heti – vain siten se voi näkyä vuosien päästä.

  40. Löysin Saiturin blogiin joitakin vuosia sitten Hesarin kirjoituksen kautta. Sitä kautta löysin myös sinun blogisi ja monta muuta mielenkiintoista. Aloin lukea sijoittamiseen liittyvää kirjallisuutta mieheni kanssa ja nykyään meillä on jo mukavan kokoiset salkut sekä useampia sijoitusasuntoja. Vaikka nykyään olenkin hyvä -ellen jopa suurituloinen, kokemuksesta voin sanoa että pienemmilläkin tuloilla pystyy säästämään. ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot”, opetti isäni ja omalta osaltani oppi meni perille. Voi kun saisin opetettua omille lapsillenikin sopivasti talouden hallintaa ja itsekuria tässä houkutusten maailmassa 🙂
    Kiitos kun annat kasvot asialle inhottavista kommenteista huolimatta! Aina joku siemen putoaa hedelmälliseen maaperään 🙂

  41. Facebook on yksi viheliäisimmistä paikoista. Aktivoin nukkuvan tilini yleensä pari kertaa vuodessa esimerkiksi kirpputoibisneksiä varten, ja misantropiani kasvaa yleensä sellaisiin mittasuhteisiin, että deaktivoin tilini vuorokauden kuluessa uudestaan. Herkkänä ihmisenä ymmärrän hyvin, että kommentit tuntuvat pahalta, vaikkei järjellä ajateltuna pitäisikään. Minusta sinulla on täysi oikeus pysyä vaikka yksinomaan blogisi puolella, jos tuntuu siltä, että kommenttejen lukemisesta ei pysty pidättäytymään ja että niiden lukeminen ottaa enemmän kuin antaa. Siksi allekirjoittanutkin on kokonaan poissa facesta – jos siellä on, niin kaiken inhottavan (ei useinkaan liity itseen tai omiin tuttuihin, mutta ihmisten ilkeys saa mut äimistymään joka kerta) vaan jotenkin lukee ja tahdonvoima ei riitä pidättäytymiseen tässä asiassa.

    Kiitokset kiintoisasta blogista – kuulun itsekin niihin, joiden elämäntyyli, -tilanne, historia ja valinnat ovat kaukana omistasi, ja totta puhuen löysin blogisi ihan vain sattuman kautta – mutta se ei tarkoita, etteikö omaan elämään voisi ammentaa ideoita ja ainakin lisää tietämystä täältä. Blogisi saa myös pohdiskelemaan omia valintojaan ja kasvattaa lukijan omaa itsetuntemusta. Koukussa olen! 🙂

    1. En ihan ole samoihin mittalukemiin vielä päässyt, että olisin koko FB:n laittanut hyllylle. Harkinnassa tämä kuitenkin on, koska tuosta on muodostunut ärsyttävä tapa, että aina pitää käydä katsomassa mitä on meneillään. Ehkäpä tyytyväisyys kasvaisi kun pystyisi tuosta sulkeutumaan kokonaan pois. Pohdinta jatkuu…

      Kiva kuulla, että koukkuun jäit! ja toivottavasti pelkästään positiivisessa mielessä!

  42. Heissan! Kiitos hyödyllisestä blogista, täällä tulee tosiaan ihan infoähky kun lukee näitä sun blogitekstejä! =) Toivoisin neuvojasi säästöpulmaani. Yritän säästää tuloistani noin puolet (nettotulot 1500ekk), mutta haluasin saada säästöön enemmän tai saada säästöni ”poikimaan”. Palkastani ei kuitenkaan pakollisten menojen (laina, yhtiövastike, laskut, autokulut) jälkeen jää enempää säästettäväksi ja olen jo mielestäni karsinut ylimääräiset kuluni minimiin (esim. en syö ulkona/kahvittele, en tupakoi/juo, en käy elokuvissa, parturissa tms., en maksa kuukausijäsenyyksiä..) Elämä on siis aika askeettista, tosin valitusti sellaista, koska tavoitteena on säästää ulkomailla vietettävää ”minieläkettä” varten. Autosta en voi pitkien välimatkojen takia luopua, muuten en pitäisi sitäkään (onneksi siitä ei tosin ole lainaa).

    Työskentelen hoitoalalla joten palkankorotusta on turha toivoa, alanvaihtokaan ei juuri nyt elämäntilanteen vuoksi onnistu. Blogisi sai kuitenkin miettimään, että voisin saada lisätuloa juuri sijoittamalla. Tällä hetkellä säästöni makaavat tilillä. Mistä lähden liikkeelle? En ymmärrä sijoittamisesta tai pörssikursseista mitään. Kannattaako varata aika sijoitusneuvojalle vai lähdenkö omin päin sijoittelemaan indeksirahastoihin (ymmärsin että ne ovat ”turvallisia”)? Pelkään, että jos lähden yksin ”säätämään”, menetän vähäisetkin säästöni. Ja kannattaako sijoittaa esim. 1000e kerralla johonkin rahastoon (yhteen vai useampaan?), vai esim. 100e/kk pidemmällä aikavälillä?

    Kiitos hurjasti jos jaksat vastata ja iloista päivänjatkoa! =)

    1. Nyt laitoit sellaisen kysymyksen mihin vastaan myöhemmin tarkemmin kaikkien aikojen pisimmän postauksen muodossa.

      Lyhyesti sanottuna kannattaa aloittaa varovasti, vaikka kympillä kuussa ja katsoa miltä se tuntuu. Samalla kannattaa alkaa opiskelemaan niin sijoittamista kuin sitä minkälainen olet sijoittajana.

      Indeksirahastoista ei tarvitse osata juuri mitään, mutta pitää ymmärtää miten sijoittaminen toimii. Kannattaa alkuun lukaista esim. Paras Sijoitus ja Simple Path to Wealth.

      Turvallinen on kovin vaikeasti määriteltävä sana. Kun kurssiromahdus koittaa, niin indeksirahastojen arvo putoaa rutkasti eli suorastaan romahtaa. Toisaalta jos on markkinoilla mukana esimerkiksi 50 vuoden tähtäimellä, niin yhdellä pudotuksella tuskin on merkitystä.

      Heti kun tiedät, mikä on hyvä indeksirahasto, niin voit alkaa sijoittamaan varovasti. Sitten kun ymmärrät mitä on luvassa ja pystyt tekemään arvauksen miten itse reagoit siihen mitä on luvassa, voit harkita suurempaa sijoittamista.

      Itsestäni tiedän, että minulle paras tapa on sijoittaa säännöllisesti mieluummin kuin kertarysäyksellä.

      Toivottavasti saan siihen mennessä oman artikkelini ulos, kun saat yllämainitut luettua!

      1. Kiitos vastauksesta ja kirjavinkeistä, pitääpä käväistä kirjastossa. Ehkäpä itsellekin tuntuu omimmalta tuo, että sijoittaisi pienempiä summia pidemmällä aikavälillä. Jään odottelemaan tuota kaikkien aikojen pisintä postausta! =)

  43. Heh, tulipa hyvä mieli tuosta postauksesi lopusta. Innolla jään odottelemaan, josko tuon ”Will you marry me” -kommentin lähettäjä saa myöntävän vastauksen 🙂 Kaikkea hyvää P.Ohatta, tsemppiä taistelussa luutuneita asenteita vastaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.