Valituksen vuoksi

luovuttaa-pohattaYksi ensimmäisistä asioista, mitä minulta kysytään eläkkeeseen liittyen, on se, että mistä kaikesta joudun luopumaan tavoitellessani sitä. Usein unohtuu se, että teki mitä tahansa, niin aina luopuu jostain muusta. Valitsemalla säästämisen, luopuu kuluttamisesta. Sama pätee toisin päin. Jos kuluttaa, luopuu säästämisestä.

Jokaisella valinnalla on vaihtoehtoiskustannus. Niin on itseasiassa myös valitsematta jättämisellä. Yksinkertaisimmillaan asian voi nähdä esimerkin kautta. Jos päätän katsoa telkkarista Pikku Kakkosen uusintoja, en voi samaan aikaan olla lenkillä. Jos jätän valitsematta, niin todennäköisesti kumpikaan edellä mainituista ei toteudu. Aika häviää, vaikka syljeskelisin kattoon.

Mikä sitten on jutun juoni?

Aina pitää valita se vaihtoehto mikä on itselle paras. Paras ei ole yksiselitteinen asia, koska jokaisella valinnalla on hinta. Ajatuksena on luonnollisesti valita se hinta eli vaihtoehtoiskustannus, jonka arvo tai merkitys on itselle pienempi kuin varsinaisen valitun asian.

Säästämällä luovun kuluttamisesta, mutta saan vaihdossa paljon enemmän. Silloin kun tämä yhtälö ei toteudu, valitsen kuluttamisen. Varmuutta oikeasta valinnasta on harvoin saatavilla etukäteen, joten yleensä kyse on valistuneesta arvauksesta. Jopa perstuntumasta.

Miksi säästäminen?

Äärimmäisen harvoin olen kirjoittanut siitä miksi pitäisi säästää. En usko siihen, että kukaan voisi sanoa toisen puolesta, että pitäisikö säästää vai eikö. Myös minä valitsen kuluttamisen päivittäin. Enkä oikeastaan ole kovin kiinnostunut mitä muut ovat siitä mieltä. Minä elän sen valinnan kanssa, muut eivät.

Säästämistäni puolestaan perustelen valinnanvapaudella.  Vapaus ei ole konkreettista, koska se pitää sisällään niin paljon. Mutta oletko koskaan miettinyt, että mikä vaihtoehto yleensä valitaan?

Valittaminen.

Kyllä! Niin usein kuulee ihmisten taipuvan tekojen sijaan valittamiseen:

”Taas sataa, en jaksaisi aina sadetta. Nyt tulee jo räntää. Yyyyh…”

”Ei kai taas maanantai… blaah… olisipa jo viikonloppu”

”Minulla ei ole varaa mihinkään, koska verokarhu vie niin suuren osan tuloistani”

”Hirveä kiire ja stressi puskee päälle, aina samaa kuraa”

”Tuo pomo on kyllä täysi mulkku, kokeilisi tehdä oikeita töitä joskus niin tietäisi miltä se tuntuu”

”Taas rahat loppu. Kaiken muun hyvän lisäksi yleiskorotukset jäivät tänä vuonna minimaalisiksi. Kyllä korotus olisi minulle kuulunut, koska olen tehnyt työni samalla tavalla kuin aikaisemmin”

”Mars, Jupiter ja Venus eivät nyt ole oikeassa asennossa, parempi pysytellä sisällä”

Myönnän, että saattoi mennä liioitteluksi. Viimeisen kohdalla huomasit jo varmasti mistä on kyse? Kaikki yllämainitut asiat ovat enemmän tai vähemmän totta. Jokaiseen niistä pystyt kuitenkin vaikuttamaan. Tai ainakin voit valita, että miten annat niiden vaikuttaa sinuun.

Kovin usein ihmiset taantuvat valittamiseen sen sijaan, että yrittäisivät oikeasti muuttaa asioita. On hyvä tuoda esille asioita joihin ei ole tyytyväinen. Vielä paljon parempi on se, että yrittää oikeasti ratkaista ne asiat. Ratkaisulla ei tarkoiteta tässä sitä, että valitetaan ja odotetaan, että joku muu tekisi kaiken työn.

Säästäminen = vapaus

Minä olen valinnut säästämisen, koska sen kautta pystyn muokkaamaan elämääni sellaiseksi kuin haluan. Aivan kaikkeen säästäminenkään ei sentään taivu.

Kun aloitin tämän projektin, tienasin päivätyöstäni bruttona noin 2500 euroa kuukaudessa. En koskaan valittanut, että se ei riitä eläkkeelle jäämiseen. Sen sijaan päätin ansaita lisätuloja sivutyön kautta. Pystyin vaikuttamaan omaan palkkaan, vaikka päivätyön puitteissa se näytti mahdottomalta.

Yhdessä vaiheessa projektia en todellakaan viihtynyt työssäni. Silloin kyllä valitin ja pitkään tyydyin kohtalooni. Onneksi lopulta tajusin, että töitä voi tehdä muuallakin. Joskus tajuaminen kestää niin pitkään, että elämän laatu ottaa osuman. Fiksumpi tai rohkeampi olisi tehnyt muutoksen aikaisemmin. Toisaalta tällaisen valinnan tekeminen vaatii usein taloudellisen puskurin. Säästämisen kautta uskallan itse tehdä rohkeampia valintoja.

Kolikolla on myös toinen puoli.

Ei tarvitse elää nyt, koska kyllä sitä sitten eläkkeellä ehtii. Joskus aikaisemminkin jo kirjoitin näin: ”Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää”. Tasapaino löytyy vain kokeilemalla ja rajat hakemalla. Minäkin kehityn vähitellen paremmaksi. Tärkeää on löytää se taso kuluttamisen ja säästämisen välillä, että voin katsoa itseäni peilistä niin nyt, kuin myös eläkkeellä.

Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää Klikkaa ja Twiittaa

Päivätyö yhdistettynä sivutyöhön johti siihen, että aika meinasi loppua vuorokaudessa kesken. Joskus harvoin, kun voisi olla muutakin elämää. Olisin voinut valittaa, että minulla ei ole riittävästi aikaa. Sen sijaan päätin ahkeroida entistä enemmän ja päästä tilanteeseen, jossa tienaan vähemmällä ajankäytöllä riittävästi tavoitteisiini nähden.

Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja on olemassa niin onnea kuin epäonneakin. Yleensä vielä täysin epäreilusti. Itselläni on käynyt helvetinmoinen pulla monessa asiassa ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. En kuitenkaan olisi nykyisessä tilanteessa, jos en olisi koko ajan pyrkinyt aktiivisesti muuttamaan elämääni haluamaani suuntaan. Samalla linjalla pyrin jatkamaan, vaikka varmuutta nirvanan saavuttamisesta ei ole. Siitä olen kuitenkin varma, että yrittämällä ja toimimalla pääsen lähemmäksi kuin valittamalla.

Oletko erilainen?

Luopumiskysymyksen lisäksi toinen yleensä tiedusteltu asia on, että millä tavalla olen erilainen kuin muut? Jostain syystä ärsyynnyn tästä kysymyksestä. Omasta mielestäni jo kysymyksen asettelu on aivan vinossa. Ei voida olettaa, että kaikki muut olisivat samanlaisia.

Lähtökohtaisesti jokainen meistä on erilainen toiseen verrattuna eikä kahta samanlaista ole. Syntymässä saamme tietynlaisen koneiston, sitten kokemuksemme muokkaavat meistä sellaisia kuin olemme. Onneksi meistä jokainen on vähän erilainen.

On paljon helpompaa sopeutua, kun ymmärrät että olet sellainen kuin olet. Maailma ei toimi niin, että sinun pitää muokata itsesi seurasi kaltaiseksi. Itseesi voit vielä jossain määrin vaikuttaa, mutta vähintäänkin kannattaa hyväksyä, että muut ovat sellaisia kuin he ovat. Siihen et voi vaikuttaa, että minkälainen toinen ihminen pohjimmiltaan on.

En ole yhtään sen erilaisempi kuin kukaan muu on erilaisempi toisesta.

Lopuksi

Lähes kaikkeen voi vaikuttaa. Vaikuttaminen ei kuitenkaan aina tapahdu niin kuin ensin ajattelet.

Et voi vaikuttaa siihen millaisia muut ihmiset ovat. Sen sijaan voit valita ketkä heistä ovat ystäviäsi.

Voit yrittää vaikuttaa rahatilanteeseesi äänestämällä vaaleissa veroalennuksia suosivaa ehdokasta ja näin vierittää vastuun muille. Paljon todennäköisemmin onnistut rahatilanteen muuttamisessa ansaitsemalla enemmän tai kuluttamalla vähemmän.

Et voi valita sitä minkälainen seuraava talvi on Suomessa. Sen sijaan voit valita missä tulevan talven vietät.

On täysin naurettavaa olettaa, että asiat muuttuvat ilman, että teet mitään. Jos tiedät, minkä asian haluat muuttaa elämässäsi, kirjoita se ylös. Mieti sen jälkeen mitä voit itse tehdä, että saavutat muutoksen. Jos et itse keksi keinoja, niin joku tällä planeetalla on todennäköisesti tehnyt jotain niin samantyylistä, että voit ottaa mallia tai vähintäänkin saada ideoita toteutukseen.

Aikuisten oikeasti – sinä olet se henkilö, jolla on suurin vaikutus omaan elämääsi.

Lähiaikoina mediasta saattaa bongata taas tarinoitani. Yleensä palstatila meinaa loppua kesken, mutta onneksi tänne blogin puolelle voin vuodattaa kaiken mikä jää sanomatta. Jos päädyit tänne tänään ensimmäistä kertaa, kannattaa aloittaa tästä. Lisäksi äitini pyysi myös ilmoittamaan, että kirosanojen käyttö blogissa ei ole soveliasta. Otan niistä täyden henkilökohtaisen vastuun ja vetoan taitamattomuuteeni kirjoittajana.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

30 vastausta artikkeliin “Valituksen vuoksi”

  1. Samaistun täysin kirjoittamaasi asiaan! Työkaverini tietävät blogistani ja puhumme usein säästämisestä kahvitauoilla. Päivittäin saan kuulla työkavereiltani kuinka luovun kaikesta ja vain kituuttamalla voi saada säästettyä ja istuskelen varmasti vain kotona pimeässä kun saan rahaa säästöön. En saa säästettyä lähellekkään samoja määriä rahaa kuin sinä, mutta kuitenkin yrittämättä n. 600-700 € kuukaudessa, helposti enemmänkin jos haluaisin ”luopua” ravintolaruuista ja hyvästä oluesta. Puuduttavaa yrittää auttaa toista säästämään kun lähtökohta on se, että se on mahdotonta.

    Missä mediassa olet tällä kertaa? 🙂

    1. Iltalehden vkl liitteessä oli tarinaa. Vaan kävipä niin, että jouduin täysin sivurooliin. Teemalla 40 eläkkeelle pääsi kanteen.

      En tietenkään osaa iloita omasta puolestani, vaan totean kuinka törkeätä ja katkeroidun iäksi.

  2. Täysin samaa mieltä. Ihmisiltä puuttuu myös ehkä uskallusta ajatella että joskus voisi olla vaikkapa miljonääri. On helpompaa todeta, että ”ei tule onnistumaan”, koska silloin voi olla tyytyväisempiä omaan säästämättömyyteensä.

  3. Kiitos, Pohatta, ja komnentoijat kiintoisasta ja viihdyttävästä keskustelusta blogissa. Olen jo pidempään seurannut tätä, mutta tähän postaukseen on luonnollista vimeinkin kommentoida, kun ajatukset ovat melkein kuin omasta päästäni.

    Itse tein pari vuotta sitten valinnan, että en muuta työpaikan siirryttyä toiselle paikkakunnalle vaan ostan yksiön työssäkäyntipaikkakunnalta ja pendelöin kerran viikossa sinne. Olen niin onnellisessa asemassa (toki monen vuoden kovan työn jälkeen), että minulla on suuri vapaus päättää itse missä töitäni teen. Kun hoidan tietyt pakolliset toiminnot työpaikkakunnalla 7 kk vuodessa, voin vapaasti valita lopusta.

    Mutta pointti on siis kommentit joita olen kuullut työ- ja tuttavapiiristä rahan typerästä käytöstä. Maksan siis turhasta, kun voisin käyttääne pennoset johonkin parempaan, mitä se sitten heidän mielestään onkin. Pendelöintiyksiö on toki turhaa kulutusta, mutta osittain säästöprojekti, joka sitten pakottaa tinkimään asuntoluoton verran kulutuksesta. Minulle tämä on kuitenkin joka sentin arvoinen ”kuluerä”, enkä katso jääväni mistään paitsi, vaikka pidemmät matkat tropiikkiin ovat mennyttä elämää, ainakin pari vuotta vielä.

    Mukavia ja leppoisia, oman näköisiä, kesäpäiviä hyvän elämän merkeissä!
    Erika

    1. Kiitos samoin ja mukavaa, että intouduit kommentoimaan!

      Varmaan turha sanoa sinulle, mutta aina parempi pitää oma pää kuin kuunnella niitä, jotka eivät tilanteessa itse ole.

    2. Jos pystyt vielä muille napauttamaan takaisin että liput maksavat enemmän kuin mitä tuohon yksiöön menee rahaa, niin olet voitolla. Työmatka-aikasäätö on hankalampi hinnoitella. Mutta kuitenkin huvit saa olla. Osalla se on tupakka, osalla viikonlopun lärvit ja sinulla tuo yksiö. Ja lopuksi piikittelevä kysymys: Mikä tuottaa eniten?

  4. ”Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää.”
    Kyllä! Ja toisaalta myös niin, että
    ”Voit olla kova kuluttamaan, mutta elää silti ihan paskaa elämää.”
    Se elämänlaatu kun ei todellakaan ole kiinni siitä, kuinka paljon hassaa menemään. Eri ihmisillä on erilaiset onnellisuuden ja tyytyväisyyden tuojat ja tasapaino löytyy eri kohdilta.

    ”En ole yhtään sen erilaisempi kuin kukaan muu on erilaisempi toisesta.”
    Jeps tosiaan, me elämäämme onnelliset supersäästäjät ei olla mitään eri rotua johonkin homogeeniseen massaan verrattuna, vaan erilaisuuskin on suhteellista.

    Osinkoinsinöörin kommentista muistui mieleen se, kun minusta tehtyä lehtijuttua joku kommentoi näin: ”Istuuko hän pelkästi pimeässä kotona ja syö vain maksroonia ilman lihaa ja juo hanavetta?”
    Voi että miten sitä omasta elämäntavasta poikkeavaa toisenlaista todellisuutta voi olla mahdotonta käsittää! 😀

    1. Juurikin niin! Se ei kovin usein ihmisen pieneen päähän uppoa, että joku voi haluta omasta tahdostaan tehdä asiat eri tavalla kuin itse tekee. Eikä se missään nimessä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.

  5. Olen itsekin löytänyt tasapainon kuluttamisen ja säästämisen osalta. Elämä hymyilee ja säästöjä kertyy siitä huolimatta 🙂 Ei tunnu pahalta ostaa erilaisia elämyksiä ystävien kanssa kun tietää miten paljon niitä tapahtumia sitten tulee muisteltua. Silloin säästäminen tulisi liikaa oman elämän eteen jos en pystyisi esimerkiksi lähtemään ravintolaan ystävien kanssa heidän pyytäessä minua mukaan.

  6. Erittäin hyvä kirjoitus jälleen. Viisaammat sanovat ettei voi vaikuttaa asioihin mitkä on, mutta voi vaikuttaa siihen miten niihin asennoituu. Esim ei ole olemassa huonoa tai hyvää säätä. Ihmiset vain omista toiveistaan muodostavat omat hyvät ja huonot asiansa. Suhtautuminen elämään kuntoon ja tosiasioiden hyväksyminen tosiasioina on paras tie onnelliseen elämään. Sijoitti taikka tuhlasi rahansa.

    Tuo valittaminen on itellä ajankohtaista kun alanvaihto ja opiskelu oppisopimuksella vaatii paljon ja vie kaiken vapauden mikä ennen oli myyntityössä. Yritän aina muistutella itseäni siitä, että olen itse tämänkin tilanteen valinnut ja haen täältä vain tutkinnon ja sen jälkeen voin tehdä taas omia valintojani.

    1. Ihan varmasti itsekin olen sortunut ja sorrun jatkossa valittamisen tiellä. Vaan tosiaan aina parempi muistuttaa, että kyse on 99 % kerroista valinnasta. Se taas tekee kaikesta vapaaehtoista, mikä tekee asioista mielenkiintoisempia. Pakko pulla onkin sitten asiaa erikseen, mutta sekin on aina suhteellista.

      Hyvin sanottu tuo, että tosiasioiden hyväksyminen sellaisina on tie onnelliseen elämään!

  7. Hyvin samanlaisia ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni. Myös itse olen kuullut tutuilta sen vanhan sanonnan ”viimeisessä puvussa ei ole taskuja.” Ei varmasti olekaan, mutta ei minulla ole tarvetta pukata rahojani menemään koska en ole sen onnellisempi krääsän keskellä. Ehkäpä se on onneni että saan iloa halvoista ja yksinkertaisista asioista.

    1. Sanonta tuo varmasti lohtua monelle, täytyyhän se kulutus jotenkin järkiperäisesti pystyä perustelemaan. Saan onneksi jakaa saman onnen kanssasi, pienet asiat ovat usein niitä parhaita!

  8. Yhteiskunta ja ympäristö muokkaavat ihmisten arvot, jos ihminen ei osaa tunnistaa omia halujaan. Länsimaissa talousrattaat vaativat ihmiset kuluttamaan ja osallistumaan rottaralliin. Siihen lähdetään mukaan kyseenalaistamatta. Sitten jengillä on helvetisti velkaa ja kämppä täynnä krääsää. Onko se sitten hyvää elämää?

    Olen katsellut Madventuresin uusintoja tv:stä ja siinä taas hyvin palautuu mieleen, että monessa muussa paikassa ihmisten elämänarvot ovat aivan erilaisia kuin täällä meillä päin.

    1. Niimpä! Kovin monen mielestä taitaa olla. Ehkä onkin, mutta toivottavasti ovat testannet myös muut vaihtoehdot.

      Itse en ole niitä aikaisemmin katsonut, mutta ehkä nyt sitten erilaisten linssien läpi mihin olisin aikaisemmin kyennyt.

      Ja komia on nimimerkki!

  9. Mielenkiintoinen aihe. Koska kukaan ei voi tehdä valintoja toisen puolesta, jokainen joutuu itse määrittelemään omat valintansa. Itse olen ainakin edelleen hyvin epävarma, mikä on ”sen arvoista”. Eli mitkä hankinnat on välttämättömiä ja mitkä asiat voin jättää väliin. Kai se on myös itsekurista ja energiasta.

    Itse huomaan ainakin, että kun aikataulu on ihan liian tiukalla, energiaa ei riitä järkevien valintojen tekemiseen. Silloin sitä ottaa helpon ja nopean ratkaisun: käytännön esimerkkinä pitsa ravintolasta ja herkkuja kaupasta kaalilaatikkoainesten (tai muun halvan ruoan) sijaan.

    1. Väsymys on yksi paha ja saman asian kanssa itse usein tuskailen. Tuossa ei onneksi yleensä pääse kauhean pahasti tappiolle, kun kyse on usein pienistä arjen asioista.

      Toinen paha on oikeutus. Itse olen tuskaillut viimeaikoina sen kanssa, että koska olen säästänyt hyvin, niin nyt voin sitten tuhlata, kun keksin jotain mielekästä tekemistä.

  10. Minä ainakin istun kirpparilta hakemassani tuolissa, lukemassa kirjastosta hakemaani kirjaa ja pidän verhoja auki jotta auringon valo tulis sisään asuntoni suurimmasta ikkunasta. Läppärikin on yli 10 vuotta vanha. Mitä sitä ehjää suotta vaihtamaan. Puhelikin on vasta 11 vuotias ja nyt jo on näytössä naarmuja.

    Kun käärinliinoissa ei oo taskuja, niin mitä sillä rojulla ja tavaralla sitten tekee? Ei niitäkään saa mukaansa. Rahan voi sentään testamentata. Veikkaan, että jälkipolvikin arvostaisi arkkurahoja enemmän kuin romuvarastoasi, jonka hävitys maksaa enemmän kuin tavaran arvo on.

    1. Nyt on jo sellaista omistautumista mitä itseltäni ei löydy. Ei kai enää sellaisia puhelimia edes tehdä mitkä noin hyvin kestävät?

      Samaa mieltä rojuista. Tosin viimeaikoina tullut hankittua yhtä sun toista, joten jos ei taskuja niin toivottavasti edes jonkun repun saa mukaan.

  11. Hei, tulin Iltalehden kautta juuri silmäilemättä lukematta kuin tämän viestin.
    Tienaatko blogilla? Mikä toi julkisuustempaus oikeen oli? Propsit siitä ettet kiillottele hirveästi kuvaa tulla rikkaaksi.
    Teen itse hyvänä päivänä voittoa 600-1400 verojen jälkeen, jos oikeesti haluat tavoitteeseen keskity asiaan ja avarra itseäsi hieman bisnesmahollisuuksien saralta..
    Teen tosiaan minimissään 12h päiviä.
    Toivon, että pääset tavoitteeseesi jos se on vapaus.
    T. Nälkä ei kasva jos on tottunut perustuloiseen perheeseen 😉 22v ja lähempänä miljonääriä

    1. Komiat ovat tienestit! Omani ovat ihan nappikauppaa ja löytyvät tilinpäätöksestä.

      Julkisuustempaus on lähinnä sitä, että joku jostain löytää blogiin ja alkaa kyselemään. Koitan sitten vastailla.

      Välillä blogin bisnesmahdollisuudet houkuttavat, mutta toistaiseksi olen onnistunut näitä houkutuksia välttämään. Päiviä olen alkanut jo lyhentämään ja sama trendi tulee jatkumaan mahdollisuuksien mukaan. Koskaan en miljonääriksi tarkoituksella aijo, mutta vahingossa niin voi käydä.

      Siinäkin tapauksella olen downsiftaillut liian vähän.

    2. Hei Nimetön, täällä nimimerkkikaima.

      Ihan mielenkiinnosta kysyn – ei luonnollisestikaan ole mikään pakko vastata – hieman taustatietoa esittämistäsi tuloista. Mitä teet työksesi? Heitän hatusta, että olet päivätreidaaja pörssissä? Vai kenties ulkomailla töissä?

      Yritin miettiä pääni puhki, missä ammatissa voisi tienata tuollaisia summia päivässä noin nuorena. Itse olen pitkälle akateemisesti koulutettu ja helposti pääsen palkkatuloilla parhaiten tienaavaan 0,5%:n. Siltikään en äkkiseltään laskettuna pääse kuin n. 400-500 euron nettopäiväpalkalle. Tähän en siis sisällyttänyt osinkotuloja, joita tulee kuitenkin vielä varsin vähänlaisesti. Ennakkopidätys kuitenkin on likimain 50%, joten verottajakin (valivali tämänkertaiseen teemaan sopien) vie osansa.

      Koulutukseni vuoksi pääsin tahkoamaan rahaa vasta 25-vuotiaana ja nyt vajaa kolme vuotta myöhemmin olen saanut suunnilleen puolet P. Ohatan varallisuudesta sijoitettua arvopapereihin. Lisäksi on asuntolainaa yhdestä kerrostalokolmiosta. En toki valinnut ammattiani rahan saannin optimoimiseksi, mutta se tuli vähän niinkuin kivana lisäbonuksena.

      22-vuotiaana on vaikea nähdä kovin monen tienaavan ainakaan ansiotuloja noin hurjasti. Sen sijaan onnekkaana päivätreidaajana voisin uskoa jonkun pääsevään tuollaisiin summiin, jos liikuteltava pääoma on todella mittava (10^6 € +). Toisaalta taas harvalla 22-vuotiaalla on tuollaista pääomaa ellei ole saanut onnenkantamoista rahapeleissä tai perintönä.

      Lämpimät onnitteluni kuitenkin sinulle, olet mitä ilmeisimmin vaurastumassa hyvää tahtia jo nuoresta pitäen oletettavasti tehden sitä, mistä tykkäät. 🙂

      P. Ohatalle myös lämmin kiitos hyvästä blogista. Olen ollut satunnainen lukija jo useita vuosia ja mielenkiinnolla olen seurannut varallisuutesi kasvua ja omia mietteitäsi matkan varrelta.

  12. Hyvä, että säästämisestä puhutaan ja siitä on lehdissä juttuja. Tuntuu, että osa tuhlaa kaiken heti, kun rahaa vain tulee. Jo pienikin säästetty summa kerryttää säästöjä pitkällä tähtäimellä. Jokainen voi itse tehdä valintansa ja vaikuttaa tekemisiinsä. Itsekkin aktiivisesti säästämme (pääasiassa osinkoa maksavat yhtiöt pitkään salkkuun) ja olemme myös nauttineet rahoista puolisoni kanssa. Kolmikymppisenä pidimme kaksi vuotta vapaata työelämästä ja reissasimme maailmalla ilman kiirettä. Lähdimme pelkällä menolipulla ilman tarkkoja suunnitelmia ja paluuaikataulua. Rahaa meni, mutta ei ole kertaakaan kyllä kaduttanut.

    Nyt ollaan taas työelämässä, omakotitalo ostettuna ja ensimmäinen lapsi tuomassa elämään iloa. Ennen suunnitteli tulevia reissuja, nyt lapsen myötä elämä/onni on tässä ja nyt. Lapsen myötä menotkin tietenkin lisääntyivät. Toki kaikki eivät lapsia halua tai saakkaan, mutta on se tähän astisen elämäni hienoimpia asioita.

    Onnea ja menestystä kaikille!

    1. Ei ollenkaan huono ajatus pitää muutama vuosi välissä vapaata ja sitten taas palata työelämään. Varmasti ehtii nauttimaan matkastakin ihan eri tavalla kuin viikon rykäisyssä.

      Eiköhän tuo jälkikasvu tuota useinmiten reilusti enemmän onnea kuin mikä on sen hinta.

      Ja kiitos samoin!

  13. Ihminen on elänyt tällä pallolla kaksi miljoonaa vuotta ja 99,996 % siitä ajasta ilman kännyjä, tabletteja, tietokoneita, ilmastointia, eksoottisia ravintoloita, lentokoneella tehtyjä ulkomaanmatkoja jne. Merkittävä osa elää niin nytkin. Intian maaseudulta ja Indonesian viidakosta ei lentokoneella tehtyihin reissuihin lähdetä.

    Joitakin voi vaurastumisesi ärsyttää. Anna sen olla heidän ongelmansa.

    Kaurapuuro ja kananmuna ripauksella suolaa ja voita. Aamupala kolmellakymmenellä sentillä. 1867 olisi moni suomalainenkin tehnyt päivän töitä tuollaisen aamiaisen eteen. Kovin on suhteellista tämä ainainen kitinä.

    1. Totta, mielenkiintoisia näkökulmia ja kaikki on tosiaan suhteellista. Aika vaatimattomastikin pärjää, joten täytyy yrittää käyttää tarjottu tilaisuus hyödyksi. Vaikutus tuntuu tietysti vain omassa navassa.

      Täytyy yrittää jättää muiden ongelmat heidän kustannukselleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.