Riittävästi vanhaa ja sopivasti uutta

porssipaivaJoskus, kun luulet keksineesi jotain hienoa, voit olla melkein varma, että joku muu on tehnyt saman jo paljon aikaisemmin. Valitettavasti vielä ihmisiä ei saa tuotettua valmiilla ohjelmistolla, vaan jokaisen on itse rakennettava oma ohjelmistonsa. Siitä huolimatta on suuri mysteeri, että miksi niin paljon arvokasta tietoa säästämisestä ja sijoittamisesta jää ohjelmoimatta niin monille. Onhan näistä puhuttu jo aikojen alusta asti.

Ajatuksissani on viime aikoina ollut historian havinaa oikeastaan kahden eri tapauksen johdosta. Ensimmäinen ajatuksia herättävä episodi löytyy Mad Fientistin podcastista, jossa hän keskustelee Vicki Robinin kanssa. Vicki Robin kirjoitti legendaarisen rahaoppaan ”Your Money or Your Life” vuonna 1992 (tunnustan, että tuo on vielä itselläni lukematta, mutta toivottavasti ei kovin kauaa). Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Joe Dominguezin kanssa, joka on sittemmin poistunut väljemmille vesille, mutta joka jäi eläkkeelle 31-vuotiaana vuonna 1969. Siis 1969 eli reilusti aikaisemmin kuin minä olin edes syntynyt! Haastattelussa on hyvin mielenkiintoista asiaa siitä, miten kirjan julkistamisen jälkeen Vicki on tehnyt työtä erilaisten hankkeiden parissa, joiden tarkoituksena on ollut jopa muuttaa maailmaa ja luonnollisesti ihmisten käsitystä rahasta. Syystä tai toisesta olen itse pyöritellyt paljon samoja ajatuksia ja kuka tietää – ehkä nyt ajat ovat muuttuneet ja säästämisestä ja sijoittamisesta voi tulla valtavirtaa.

Toinen saman tyyppinen elämys oli viime viikolla, kun sain kutsun Yle Puheen Pörssipäivään. Omat juttuni ovat sitä samaa kuin tähänkin asti, mutta sen sijaan seura oli erittäin mielenkiintoista. Lisäkseni vieraina olivat Pasi Havia (Kohti taloudellista riippumattomuutta, Erilainen ote omaan talouteen, HCP Quant) sekä Tomi Salo (Osakesäästäjien keskusliitto ja pitkäaikainen ”eläkeläinen”). Lähetyksessä Pasi sanoo, että ei ehkä ole ihan eläkeläinen vielä, mutta oma arvaukseni on, että kauheasti ei mene pieleen vaikka pitäisin heitä kumpaakin taloudellisen riippumattomuuden ammattilaisina.

Tavalliselle kadun tallaajalle ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta istuskella radiossa kahden eläkeläisen kanssa. Sen sijaan tällaisella possulle joka päivästä toiseen elää ja hengittää taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua, oli tilaisuus varsin ainutlaatuinen. Vähän kuin jääkiekko junnu olisi istunut samaan pöytään Selänteen ja Kurrin kanssa. Tähän mennessä tähänastisessa elämässäni, voidaan ne henkilöt ketkä olen tavannut ja jotka ovat jo saavuttaneet taloudellisen riippumattomuuden, laskea yhden käden kolmella sormella.

Uskon siihen, että paras tapa päästä sinne minne haluaa, on ottaa selvää miten muut ovat tehneet sen aikaisemmin. Jos siis kuuntelen oikein tarkkaan taloudellisen riippumattomuuden saavuttaneita, tulen myös itse löytämään sinne. Ehkäpä sinun kannattaisi tehdä samoin ja poimia herroilta parhaat vinkit talteen. Mistähän löytyisi Kuluttajan eloonjäämisoppi sekä Penninvenyttäjän opas?

Kuuntelemisen ja opiskelun jälkeen toteuttamisen vastuu jää sitten sinulle ja minulle. Ja hyvä niin – voimmehan valita parhaat kermat kakun päältä.

Yhdessä asiassa olen kuitenkin Tomin kanssa eri mieltä. Uskon (ainakin) vielä siihen, että säästäminen ja sijoittaminen ei ole mahdollista vain harvoille ja valituille (20 % ihmisistä), vaan se on mahdollista paljon suuremmalle ihmisjoukolle. Ehkäpä te yhdessä kanssani todistatte, että jokainen voi halutessaan löytää itselleen sopivan tavan säästää persoonasta riippumatta. Ja jokainen voi tuoda säästämiseen ja sijoittamiseen jotain uutta.

Nyt kun tuli puhetta uudesta ja vanhasta, niin saatatte huomata pientä muutosta blogin ulkoasussa. Paljon vanhaa, mutta myös jotain uutta. Jos huomaat jotain erikoista tai toimimatonta niin kiitän ja kumarran, jos viitsit laittaa siitä viestiä. Suurin muutos on ehkä kirjasto, johon yritän kerätä mahdollisimman kattavasti taloutta käsittelevät blogit. Jos oma suosikkisi tai kirjoittamasi blogi puuttuu listasta, niin jätä kirjaston kautta ehdotus ja korjaan puutteen.

Kiitos ja kumarrus Pörssipäivän juontajakaimalle kutsusta! Ehkäpä taas säästämisen ja sijoittamisen ilosanoma leviää yhden korttelin pidemmälle.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

17 vastausta artikkeliin “Riittävästi vanhaa ja sopivasti uutta”

  1. Itsellä on tuo Your money or your life -kirja kesken. Se on kyllä ajatuksia herättävä jo tähän menessä. Siihen on kuulemma tulossa uusi painos lähiaikoina, joten sen jälkeen sen löytäminen lienee helpompaa. Itse löysin sen e-kirja versiona.

    Mielenkiintoisin ensimmäisen kolmanneksen asia oli ajatusleikki jossa purat kuinka paljon rahaa oikeasti tienaat työstäsi per siihen kokonaisuudessa käyttämäsi tunti. Laskelma meni jotakuinkin näin: työstäsi saama nettopalkka ja luontaisedut aloitussummana. Tästä summasta vähennetään kaikki työpaikan elämässäsi aiheuttamat menot muun muassa, matkustaminen työpaikalle, työvaatteet, ulkonäön ehostus esim. parturit, terveydenhuolto jne. olennaista on, että kaikki työnteon suorat ja välilliset kustannukset tulevat mukaan. Toiseen sarakkeeseen laitetaan kaikki ne tunnit, jotka käytät kuukaudessa työntekoon, työpaikalle matkaamiseen ja edellä mainittujen työn oheiskustannusten järjestämiseen, esim. laskin, että menee n. 1h kuukaudessa vaatekauppaan ja n. 50 e/kk vaatteisiin, tai n. 30 min parturi ja 20 e (parturi 1x/2kk). Itse tein niin, että katsoi vuosikustannukset jaoin 12 ja sitten arvasin noita aikamääreitä. Tärkeintä on saada suuruusluokka oikeaksi. Nykyisessä työssäni nettotuntipalkka työhön käytetylle ajalle oli n. 12 euroa tunnilta eli jokainen euro, jonka käytän tarkoittaa 5 minuuttia työntekoa. Vertasin sitä edelliseen vuotteen, jolloin oli töissä toisella paikkakunnalla ja työmatkat olivat merkittävän pitkiä, toki palkkakin oli hiukan parempi, mutta lopputulema oli, että matkojen ja muiden kustannusten jälkeen nettopalkka oli vain 6 euroa tunnilta käytettyä aikaa. Aika suuret erot. Mielestäni tuo puhuu sen puolesta, että asu mahdollisimman lähellä työpaikkaasi. En voi tajuta ihmisten innostusta muuttaa jumalan selän taakse saadakseen vähän suuremman asunnon, jotta voi sitten käyttää 2-3 tuntia päivässä siihen, että istuu autossa tai muussa julkisessa kulkuneuvossa. Nyt työmatka on 20 min pyöräillen. Elämän laatu on parantunut huimasti, vaikka edellinen työ oli himpan verran kiinnostavampaa ammatillisessa mielessä.

    1. Minä laskin myös säästämisen aloituksen aikaan, että paljonko saan työstäni palkan ja mitä voin jättää ostamatta että saan lisää vapaa-aikaa. Päädyin helppoon ratkaisuun että en halua käydä töissä puoltavuotta että saan ajallisesti ja rahallisesti itselle kahden viikon kaukomatkan. Mielummin valitsin että jätän kaukomatkan tekemättä ja lomailen kotona (olen varsinainen kotiköllerö) ja teen vaan kolme päivää viikosta töitä. Sitten sain olla neljä päivää joka viikko vapaalla. Ihanaa.

      1. Täytyypä käydä lukaisemassa! Itse olen toistaiseksi tehnyt satunnaisesti hommia kotoota käsin, mutta mitään säännöllisempää en ole vielä saanut aikaiseksi. Mahdollisuus siihen kyllä olisi.

    2. @K.: Täytyy varmaan tilata päivitetty versio Kindleen kunhan se julkaistaan. Aikaisempi versio on vielä postissa, mutta toivottavasti tulee perille ennemmin tai myöhemmin.

      Mielenkiintoinen laskuharjoitus. Itse laskin paljon huonommilla spekseillä ja silti muutama työpäivä kuukaudessa menee ihan vain töissä käymiseen. 20 min pyöräily matka olisi kyllä huippu, mutta itse kuuluun vielä siihen klubiin, joka on niin rakastunut nykyiseen asuntoon, että muutto ei tule kyseeseen.

  2. Kannattaa kirjastoon lisätä myös virheilmoituksen mahdollisuus, jos listassa on kamaa, joka ei sinne enää kuulu.

    Saituri.org esimerkiksi is no more.

    Laitoin sivuston nyt lopullisesti laitumille saadakseni mielenrauhan. Tekohengitys ei vaan enää toiminut. Syy pitää sitä yllä, ja tarve omassa elämässäkin oli kadonnut jo kauan sitten. Nyt se todellisuuden tunnustaminen piti konkretisoida. Kauan sitä tuli tahkottuakin.

    Hyvää jatkoa, jos ei oma riitä!

    1. Itseasiassa kyllä tuo virheellisten linkkien tarkistus on päällä. Vähän ihmettelin minne katosi blogisi ja en halunnut kohdata totuutta.

      Ymmärrän kyllä, kun kilometrit tulevat täyteen niin ne tulevat täyteen.

      Koitko myös sivujen jättämisen huomiotta taakaksi? Tuolla oli niin paljon mainiota sisältöä, että olisin toivonut sen jäävän luettavaksi, vaikka ylläpitoa ei olisi ollut.

      1. Alright. Käytät jotain lisäosaa sitä varten, hyvä!

        Kyllä mä muutaman kuukauden painin asian kanssa, että jätänkö vaan nettiin vai en.

        Mutta se kalvava tunne takaraivossa, ja ikuinen arpominen sen suhteen, että ”mitä jos vielä vähän” teki kyllä selväksi, että vain todellinen lopetus toimii.

        Huomaan jo nyt, että viimein pääsen henkisesti asian suhteen itsekin oikeasti eteenpäin. Vain sitä kautta voin antaa tilaa jollekin uudelle, oli se sitten mitä tahansa. Olo on mukavan huojentunut, ja yksi stressinaihe vähemmän.

        Kyllähän täällä on sitä paitsi muut ottaneet hyvin tilaa väsyneeltä Saiturilta; Pohatta etunenässä lähimpänä samantyylisen aihemaailman tutkailua. Jatkat vaan samalla linjalla! Näitä viitsii varmasti asiaan juuri tutustumaan lähtevä jaksaa käydä läpi ja opetella, kun lähestyminen on niin aktiivinen ja kärsivällisen ymmärtäväinen. 🙂

      2. Se on totta, että kaikella on vaihtoehtoiskustannus. Itselläni sivutyöstä ihan samanlaisia ajatuksia. Pitkään mietin, että mitä jos tekisi vain yhden illan viikossa tai vaikka vain silloin tällöin. Paljon parempi olo tuli itselle kuitenkin siitä, että laittaa lapun kokonaan luukulle. Kaikkea aikansa ja näin on todennäköisempää, että käytän sen ajan johonkin millä on tällä hetkellä itselleni suurempi merkitys.

        Miltä kuulostaisi sellainen ajatus, että lyön viimeisen naulan Saituri blogin arkkuun eli antaisitko mun julkaista ”Saituri blog in memorian” -sarjan? Sulla oli niin paljon hyviä ajatuksia, että ne kannattaisi jättää elämään.

        Helpoimmillaan tämä voisi tapahtua niin, että heität vain kannan mulle ja poimin sieltä. Eikö se kuitenkin ollut wordpressin päällä? Johdannossa kertoisin mistä teksti on ja haluaisin julkaista ne ”as is”. Ja jos joskus niin päätät, niin tuhoan ja poltan koko sarjan.

        Näin tästä ei aiheutuisi sinulle stressiä, mutta me muut voittaisimme kun ajatukset jäisivät elämään.

  3. Olen samaa mieltä tuosta että sijoittaminen on mahdollista lähes kaikille. Sain sijoittamaan nimittäin pari henkilöä jotka väittivät aiemmin että eivät pysty säästämään/sijoittamaan nykyisillä tuloilla. Toki se vaati sitten myös aika paljon työtä että sai luotua kiinnostusta aiheeseen.

  4. Tie taloudelliseen riippumattomuuteen menee yleisimmin seuraavalla tavalla:
    1) Kulut minimiin
    2) Maksimoi tulosi
    3) Sijoita ylijäämä

    Jos kuulut siihen onnekkaimpaan luokkaan, jolla on korkeakoulutus ja ei joudu kertaakaan työttömäksi niin 10v uran aikana tienaat keskim. 4k €/kk. Jos elät todella kitsaasti niin voit säädä säästöön 2k €/kk. 10v aikana ja 7% tuotolla tuo tekee 330k €. Jos tuolle saa 3% osinkotuoton, niin se tekee 615€/kk _nykyrahassa_. Jos tuohon lasketaan vielä inflaation 2% p.a. niin summa alkaa todella masentamaan.

    Eli, summa summarum. Vaikka sijoittaisit koko nuoruutesi ajan niin taloudellinen riippumattomuus on utopiaa myös ylimmän tuloluokan suomalaisille.

    Oman tuotteen tai firman tekeminen nollasta on myös hiukan niin ja näin, koska suurin osa firmoista menee konkkaan. Eli, tuntipalkalla mitattuna fiksumpaa olisi hankkia toinen työpaikka tai tehdä ylppää.

    Kannattaa ennemmin tehdä balanssi säästämisen ja elämisen suhteen, että kummallakin alueella olisit tyytyväinen.

    1. Näinhän se matematiikka toimii ja täysin samaa mieltä, että sopiva balanssi pitää olla – oli tavoite sitten mikä tahansa.

      Mutta luonnollisesti eri mieltä siitä, että taloudellisessa riippumattomuudessa olisi kyse jostain utopistisesta. Lisätään hieman vuosia, käytetään turvallisena nostona 4 – 4,5 % ja tingitään pöyristyttävistä 2K eur kuluista niin aletaan olla jo aika lähellä.

      1. jukka varmaan tarkoitti 4000€/kk bruttona, joilloin kulutus olisi jo huomattavasti vähemmän kuin 2000€/kk.

        En kyllä ymmärrä miksi taloudellinen riippumattomuus olisi utopiaa. Ja mitä tässä tarkoitetaan ”ylimmän tuloluokan suomalaisella”?

    2. Kyllä siinä saatetaan hiukan onneakin tarvita (ettei sijoitukset mene juuri äkkijyrkkää laskua), mutta minä olen kyllä sitä mieltä että taloudellinen riippumattomuus on mahdollista ihan kaikille. Jos minä sen saavutin niin KYLLÄ se on muillekin mahdollista. Minä sain säästettyä silloinkin kun olin keksinyt kolmipäiväisen työviikon (eli palkka oli 3/5 normaalista). Itse olin niin motivoitunut että elämä ei ollut kyllä yhtään kitumista (Seurasaarta voi juosta ympäri ihan ilmaiseksi vapaa-päivänä). Nykyään kun minulla on varaa (olen taloudellisesti riippumaton) kulutan toki enemmän.

  5. Komppaan. Taloudellinen riippumattomuus vaatii useimmiten aikaa ja sen myötä suunnitelmallisuutta ja itsekuria, mutta mahdotonta se ei sijoittamallakaan ole. Täytyy vain löytää se itselle luontaisin tapa, uskoa itseensä ja uskaltaa ottaa ensin se ensimmäinen askel.

  6. Tiedoksi Turun seudulla asuville, Your money or your life löytyy kirjastosta. Tiedän koska tein itse hankintaehdotuksen 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.