Oman elämänsä mestari

Tähän asti olen suoriutunut kohtuullisesti kaikesta – siis ihan kaikesta. En ole ikinä ollut huono missään (ainakaan omasta mielestäni). Koulussa menestyin ihan hyvin, samoin harrastuksissa, töissä ja kaikessa muussa mitä olen kokeillut. Olen siis pääosin täysin keskiverto tyyppi.

Kahdessa asiassa olen kuitenkin mestari:
1) Elämään elämääni ”sitten, kun…”
2) Miettimään jälkikäteen, että ”jos olisinkin…”

En osaa elää hetkessä.

Sunnuntai-iltaisin odotan alakuloisena seuraavaa päivää, kun tiedän töihin lähdön koittavan pian. Maanantaiaamusta lähtien odotan perjantai-iltapäivää ja aikaista lähtöä viikonlopun viettoon. Viikonloppuna lasken päiviä seuraavaan lomaan. No, onneksi sitten, kun jään eläkkeelle 35-vuotiaana, voin tehdä mitä minua itseäni huvittaa.

En todellakaan osaa keskittyä siihen, mitä tapahtuu nyt.

Mitä jos olisinkin sijoittanut kaikki rahat Nokiaan kurssin uidessa pohjamudissa? Mitä, jos olisinkin valinnut toisen työpaikan? Mitä jos ja mitä jos. Jälkikäteen on niin kovin helppoa tietää mitä olisi kannattanut tehdä.

Ihailen ihmisiä, jotka elävät hetkessä eivätkä murehdi sitä mitä olisi pitänyt tehdä, vaan lähtevät toteuttamaan haaveitaan nyt eikä vasta tulevaisuudessa. Viimeisin esimerkki tästä on herra nimeltä Paul Bragiel, kovan luokan startup-yrittäjä ja IT-miljonääri. Kerran häntä livenä kuultuani voisin todeta, että erittäin mukava, mutta melko rääväsuinen kaveri, joka todella toteuttaa sen mihin päättää ryhtyä. Hänen uusin projektinsa on saavuttaa yksi unelmistaan ja päästä mukaan olympialaisiin. Tähän liittyy esimerkiksi Kuuban kansalaisuuden hankkiminen ja murtomaahiihdon opettelua, mutta jokainen voi halutessaan tutustua hankkeeseen tarkemmin.    

Toisaalta minäkin toteutan haavettani joka päivä. Sen saavuttaminen tuntuu silti kovin kaukaiselta.

Isäni sattui kysymään, että ”Mitä oikein meinaat tehdä sitten, kun jäät eläkkeelle?”. Vastasin tekeväni vähemmän töitä, harrastavani enemmän ja toteuttavani hauskoja projektejaTähän isäni tokaisi: ”Eikö nuo kannattaisi tehdä nyt, koska vanhempana ei välttämättä enää huvita tai muuten kykene”. Tämä sai minut miettimään, että voisinko toteuttaa eläkehaaveeni jo nyt.

Tekemällä kuukaudessa töitä yhden viikon, voisin jo kattaa elämiskuluni. Jos tekisin vielä toisen viikon, jäisi rahaa hupikäyttöön. Kaksi seuraavaa viikkoa voisin käyttää aikani ja rahani mihin haluaisin. Näkökulmasta riippuen kyse olisi siis osa-aikaisesta työstä tai osa-aikaisesta eläkkeestä.

Ulkoisesti osa-aikainen vaihtoehto voi kuulostaa samalta, kuin suunnittelemani eläkepäivät, mutta sisäisesti ero on kuin yöllä ja päivällä. Osa-aikaisena olisin yhä sidottu vaihtamaan aikaani rahaan. Vapauteni jäisi puuttumaan. Olisin kuin koira, joka päästetään maistamaan vapautta, mutta joka yhtä nopeasti kytketään takaisin hihnaan.

Ei myöskään pidä väheksyä sitä tosiasiaa, että HALUAN OLLA SE TYYPPI, JOKA JÄI KOLMEVITOSENA ELÄKKEELLE! Osa-aikaisuus siirtäisi tavoitettani eteenpäin. Jos joskus eläkekassani ylittää tavoitekäyrän riittävän paljon, on osa-aikaisuus vaihtoehto, jota täytyy ehdottomasti harkita uudelleen.

6 vastausta artikkeliin “Oman elämänsä mestari”

  1. nimenomaan. ei se eläke ole mikään ultimate-goal. se on vaan eläke. parempi elää just nyt semmoista elämää kuin haluaa. mulla ite tavoitteena tehdä hieman vähemmän kuin täysipäiväistä työtä mutta semmoista josta nauttii. silloin sitä ei ikinä halua jäädä eläkkeelle. mulla vielä tekemistä kyllä että saavuttaa tuon, mutta hissukseen sitä kohti.

    1. Hyvältä pohjalta olet mun mielestä matkalla kohti tavoitettasi. ”Tänään eläminen” on kyllä yksi niitä asioita mikä on niin helppo sanoa, mutta niin vaikea käytännössä toteuttaa, ainakin itselläni. Pitäisi löytää sopiva ratkaisu nautiskeluun nyt, mutta toisaalta huomiseen varautumiseen.

  2. Elämänlaatu asioita on tullut itsekkin pohdiskeltua matkan varrella. Kyllähän se on aina komiaa saavuttaa jotakin. Tavoittelet jotakin jota muut ei ole tehneet.. Mitäs sitten jos se on erilaisessa arvojärjestyksessä kuin muiden suunnitelmat. Kuitenkin suosittelen pohtimaan jossain vaiheessa, että mitä ne kiinnostavat projektit tms. ovat? Moni eläkkeelle jäävä kokee ahdistusta ajatustensa uudelleen suuntaamisesta. Hetkellisesti suunta elämässä on hukassa. Ei toki tietenkään kaikilla.

    1. Kiitokset palautteesta! Se on kyllä totta, että tuota pitää vielä pohtia. Muutamia ajatuksia minulla on, mutta mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tiheään. Toisaalta oma ratkaisuni voisi olla ottaa joka päivälle uusi projekti. Suunta voi kyllä hukkua hetkeksi, kun mieli on ollut lukittuna pitkään samaan aiheeseen. Näin aikaisessa vaiheessa on erittäin vaikea kuvitella miltä eläkkeelle jääminen todella tuntuu. Tunne voi olla yhtä hyvin riemu, kuin tyhjyys. Toivottavasti pääsen pian kokeilemaan käytännössä miltä eläke todella tuntuu.

  3. Oletko miettinyt tavoitteesi syvempää tarkoitus?. Kerroit olleesi keskiverto tasoinen kaikessa johon olet ryhtynyt, mutta oletko ollut koskaan hyvä tai paras missään?.
    Onko tavoitteesi ”vain ”jäädä eläkkeelle, vai tehdä jotain mihin ei juuri kukaan ole pystynyt ja olla jossain paras ja saada siitä ihailua ja huomiota. Onko tämä projekti siis itseäsi varten ja antaako se todella niin paljon mitä odotat sen antavan. Vai teetkö sen muita varten?.
    Olen blogiasi lueskellut ja aikaisemmin jo kommentoinut että tavoitteesi on todella kunnianhimoinen. Vaikutat suhtautuvan vakavasti projektiisi, mutta oletko miettinyt miten psyykkisesti kestät jos tulee ulkoisia tekijöitä jotka tekevät projektisi osittain mahdottomaksi. esim 5 vuoden päästä joudut onnettumuuteen ja menetät työkykysi. Kuten Taina toi hyvin esiin, tavoitteesi on jäädä eläkkeelle, mutta mitä sitten?. Kaikki kaverit ja ystävät ovat vielä 30 vuotta työelämässä kiinni ja suurimmassa osalla on tuossa iässä perhe ja aika kavereille on rajallista. Siinä voi aika tulla melko pitkäksi, ellei ole todella kova touhuaja ja omaa vahvaa sosiaalista verkkoa.
    Isäsi on fiksu mies, miksi et lisää eläketavoitettasi 40-vuoteen, jolloin korkoa korolle efekti saa enemmän puhtia ja pystyt vuosien aikana harrastelemaan ja toteuttamaan erilaisia projekteja.

    Älä ota näitä aliarvioivina tai moittivina kommenteina, sosiaalialan työläisenä olen tehnyt paljon asiakastyötä ja oppinut sitä kautta tarkistelemaan asiaa vähän erilaisilta kanteilta. Olemme suht. saman ikäisiä ja sen vuoksi projektisi on minulle mielenkiintoinen, oman projektini tavoite on sama mutta hieman pidemmällä aikajänteellä. Viestini saattaa olla jonkun mielestä hieman pessimistinen, jota ajatukseni myös osittain ovatkin. Itse kuitenkin pidän sitä realismina ja keinona suojella omaa psyykettä liian suurilta kolhuilta 🙂

    1. Kiitos Nuuka kommentista, mukava saada palautetta, kun kirjoittaja on siihen todella paneutunut. Vaikka pääosin on keskivertoa ollut, niin sentään yksi asia on sattunut matkalle, jossa olen ollut paras – tai no ainakin Suomen paras. Nautin todella tunteesta, mutta silti sanoisin, että tämä projekti on itseäni varten. Muistan asian parhaiten joka aamu, kun herätyskello pärähtää soimaan ja mieli tekisi vain kääntää kylkeä.

      Sitä en pysty mitenkään arvioimaan miten reagoisin, jos esimerkisi menetän työkykyni. Luultavasti olisin siinä kunnossa, että ei paljon kiinnostaisi tehdä mitään. Sinä taidat tietää tuollaisesta tilanteesta selvästi enemmän kuin minä.

      Siitä en sen sijaan ole lainkaan huolissani, että en keksisi tekemistä. Tekemistä kyllä riittää huolimatta sosiaalisista verkostoistani. Toivottavasti tuossa vaiheessa minulla on myös jälkikasvua ja aikaa, jonka voin viettää heidän kanssaan.

      Itselläni on myös aina ollut tapana olla pessimisti, tosin en tiedä mitä nyt on tapahtunut. Mielelläni otan vastaan myös pessimistisempää palautetta. Totuus löytynee varmaan sitten oman uskoni ja pessimistin realismin välistä.

      Toistaiseksi 35 kuulostaa paljon paremmalta kuin 40.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.