Lampaita äidin oomme kaikki

lampaita-pohattaLampaat ovat laumaeläimiä. Kun yksi menee, niin muut seuraavat perässä. Tarinan mukaan ne ovat myös arkoja ja jättävät asioita tekemättä. Perinteinen kysymys kuuluu, että oletko susi vai lammas. Sitä tarina ei kerro, että minne siat sijoittuvat tällä akselilla. Itselläni ei juuri ole kokemusta lampaista, mutta muistan vanhoilta hyviltä ajoilta pelin nimeltä Lemmings. Pelin tarkoituksena oli ohjata aivottomat hahmot ovelle joka johtaa vapauteen. Yhteistä heillä ja lampailla on se, että myös Lemmingsien tapauksessa kyse oli muiden seuraamisesta. Molemmat tarvitsevat jonkun joka kertoo mitä seuraavaksi tehdään.

En haluaisi olla huonojen uutisten kantaja, mutta suurin osa meistä on Lemmingsejä tai lampaita. Ja niin olen myös minä.

Hyvin monessa tapauksessa on tehokkainta tehdä samoin kuin muut tai samoin kuin on aina ennen itse toiminut. Jokaisen ei kannata keksiä pyörää erikseen. Tämä mainio muiden seuraamisen menetelmä toimii niin kauan hyvin, kuin tavoitteena on saada aikaiseksi samanlaisia lopputuloksia. Jos halutaan saada aikaan erilaisia tuloksia, täytyy tehdä erilaisia asioita kuin mitä muut tekevät tai mitä on itse aikaisemmin tehnyt. Ei ole sattumaa, että yksi hulluuden määritelmä on se, että samoja asioita toistamalla kuvittelee saavansa erilaisen lopputuloksen.

Luin suorastaan fantastisen artikkelin, The Cook and the Chef: Musk’s Secret Sauce,  jossa keskityttiin ajatteluun ja siihen miten ihmismieli toimii. Toimintaa selitettiin lähinnä vertaamalla Elon Muskin ajattelua ”normaaleihin” ihmisiin. Artikkeli on suhteellisen pitkä ja sen lukemiseen saa käytettyä useamman tunnin. Lupaan kuitenkin, että artikkelin lopussa olet kokenut valaistumisen ja se on ehdottomasti jokaisen sekunnin arvoinen.

Tiivistettynä vertauskuva ”Cook and the Chef” voidaan kääntää kokiksi ja keittiömestariksi. Analogia ei ehkä suomeksi toimi niin hyvin, mutta ajatuksena on se, että kokki on henkilö joka vain seuraa reseptejä, kun keittiömestari on henkilö, joka pystyy luomaan uusia reseptejä. Toinen siis ajattelee itse ja toinen vain toteuttaa muiden ajatuksia.

Tavoitteet kuluvalle vuodelle

Olen tuskaillut jo pidemmän aikaa sen kanssa minkälaisen tavoitteen asetan vuodelle 2017. Lopulta en keksinyt yhtään järkevää tavoitetta. Olisin voinut laittaa tavoitteeksi, että säästän xx euroa tai jotain vastaavaa, mutta en nähnyt siinä mitään mieltä.

Miksi tavoittelisin jotain, mikä ei muuta elämääni merkittävästi paremmaksi?

Lukemani artikkeli selitti tavoitteet mainiolla tavalla: tavoitteet ovat jotain halujen ja realismin välissä. Se mikä on realistista, riippuu siitä mitä osaat ja miten ympäröivä maailma kehittyy. Halut puolestaan muokkautuvat sen mukaan kun ihminen itsessään kehittyy ja muuttuu. Lapsena haluaa erilaisia asioita kuin aikuisena. Tänä vuonna haluan erilaisia asioita kuin viime vuonna. Kun haluista tulee oppimisen seurauksena realismia, jostain löytyy aina uusia haluja. Tavoitteet taas muokkautuvat sitä mukaan, kun realismi ja halut muuttuvat.

Välillä ei tiedä mitä haluaa ja se voi ahdistaa. Itseasiassa olen juuri tällä hetkellä tilanteessa, jossa koen olevani hukassa. Enhän keksinyt edes tavoitetta kuluvalle vuodelle. Kutsutaan tätä omassa tapauksessani vaikka kolmenkympinkriisiksi.

Minulla on suuri tarve saada jotain aikaiseksi, mutta en vain vielä tiedä mitä se voisi olla. Se on kuitenkin selvää, että reseptejä seuraamalla tuskin löydän sitä mitä etsin. Tai ainakaan seuraamalla samoja reseptejä kuin tähän asti.

Se, että en tiedä mitä haluan saavuttaa voi yksinkertaisesti johtua siitä, että se on vielä liian utopistista jopa haluksi. Ainoa looginen ratkaisu minkä keksin on se, että kehitän omia kykyjäni ja osaamistani, jotta se mikä on realistista nousee seuraavalle tasolle. Mitä enemmän osaan, sitä vaikeampia asioita pystyn toteuttamaan. Ehkäpä oppiminen auttaa myös löytämään jotain uutta ja tavoittelemisen arvoista. Myös oppimisessa voidaan puhua korkoa korolle ilmiöstä tai jonkinlaisesta kertaantumisajattelusta. Aikaisempi oppiminen rakentaa pohjan tulevalle ja mitä enemmän opin, sitä enemmän minulla on mahdollisuus oppia ja ymmärtää.

Kun oppimiseen lisätään aikaisen eläkkeen onnen perusteet eli poistetaan elämästä onnettomuutta aiheuttavia asioita ja lisätään niitä, jotka kasvattavat onnellisuutta, aletaan olla jo aika lähellä ratkaisua johon päädyin.

Tarpeeksi on riittävästi

Olen monesti miettinyt, että milloin minulla on tarpeeksi rahaa. Joskus määrittelin eläkekassan tavoitekooksi noin 440K euroa. En ole vielä lähelläkään tuota summaa. Toisaalta joskus jo muutama tonni voi olla tarpeeksi – tarpeeksi siihen, että uskaltaa tehdä omia ratkaisuja.

Tämän vuoden alussa tajusin, että minulla on jo tarpeeksi. Ei tarpeeksi, jotta voisin jäädä eläkkeelle, mutta tarpeeksi, että tiedän eläkkeen olevan vain ajan kysymys. Sitä ei tiedä kukaan pääsenkö eläkkeelle tavoiteaikataulussa, mutta jos en silloin niin sitten joskus myöhemmin. Tässä on myös yksi syy siihen, miksi en koe rahallista tavoitetta järkevänä. Eihän eläkkeen ajatus ole maksimoida kassaa, vaan oma onneni.

Jos eläke on vain ajan kysymys, olen jo nyt vapaa tekemään muutoksia, jotka toivottavasti nostavat elämänlaatuani välittömästi. Käytännössä ei ole mitään järkeä odottaa eläkkeen aloittamista tavoite päivämäärään tai tavoitekassan saavuttamiseen asti. Sen sijaan yritän päästä mahdollisimman lähelle haluamaani eläkettä jo nyt. Unelmatilanteessa ainoa asia minkä eläketavoitteen saavuttaminen muuttaa, on se että rahan ansaitsemisesta tulee vapaaehtoista.

Täysin bookattu

Oppimiseen tarvitaan aikaa, energiaa ja työtä. Oma aikatauluni on ollut liian täysi jo pidemmän aikaa eikä ylimääräistä energiaa ole ollut. Tämä tarkoittaa sitä, että jostain on luovuttava, jotta voisin oppia enemmän ja ehkä joskus saavuttaa jotain mistä saan tyydytystä.

Ensimmäisenä mieleen tuli luonnollisesti se, että ehkä olisi taas aika ottaa loparit. Onhan tässä jo kohta vuosi painettu uudessa päivätyössä. Palkan vastaanottaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että myyn omaa aikaani, jotta joku muu pääsee lähemmäs hänen tavoitettaan. Oma tavoitteeni on sivuseikka.

Mahdollisuus lopputiliin olisi olemassa, koska osingot ja sivutuloni riittäisivät omaan elämiseeni eikä aikaa tarvitsisi käyttää työn tekemiseen kuin kuutisen tuntia viikossa. Kesälomaa ehtisin viettää kolme kuukautta ja talvilomaa kuukauden. Ei yhtään paskempi diili. Aikaa oppimiseen jäisi vaikka kuinka paljon.

Ongelmaksi muodostui se, että todella viihdyn päivätyössäni ja opin siellä paljon enemmän kuin mihin ikinä voisin omin voimin päästä.

Ei elämän tarkoitus ole tehdä mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman mielenkiintoisia asioita. Päivätyö ei siis ole poistettavien asioiden listalla.

P.Ohatan punainen lanka

Jos haluan tehdä elämässäni mielenkiintoisia asioita, se tarkoittaa käytännössä sitä, että en voi käyttää niin paljon aikaa vähemmän mielenkiintoisiin. Vaikka en vielä keksinyt itselleni tavoitetta, niin keksin mainion säännön, joka toivottavasti johtaa haluttuun lopputulokseen:

”Tästä päivästä lähtien työn tekeminen rahasta on kielletty nyt ja ikuisesti”

Ainoa mahdollisuus poiketa säännöstä on se, että elämän jatkuminen sitä vaatii. Sääntö ei tarkoita sitä, että en voi vastaanottaa palkkaa. Se tarkoittaa vain sitä, että raha ei saa olla ainoa tai edes suurin motivaattori. Uskon, että kun teen asioita oikeista syistä enkä rahasta, tulen lopulta pääsemään paljon tai todella paljon pidemmälle kuin vain tämän hetken euroja tuijottamalla.

Käytännössä sääntö tarkoittaa sitä, että saan pitää päivätyöni, mutta sivutyö joutuu giljotiiniin. Olen tehnyt sivutyötä ”vain” rahasta jo pidemmän aikaa. Voisin jatkaa sivutyön parissa ja ansaita 40 – 100 euroa tunnissa hamaan tappiin saakka. Hyödyt ovat kuitenkin rajalliset. Voisin kehittyä paremmaksi sivutyössäni, mutta sillä ei olisi mitään merkitystä. Ansioita olisi myös lähes mahdoton nostaa merkittävästi nykyisestä. Luvassa olisi siis samanlaista puurtamista ilman toivoa paremmasta huomisesta. Uskon saavuttaneeni sivutyössä henkilökohtaisen katon, joka syö työstä kaiken muun kuin rahallisen motivaation.

Sivutyöstä luopuminen tulee jättämään noin 8K aukon tuloihini. Kyse ei ole helposta päätöksestä, koska tuo on itselleni iso raha. Moni saattaa olla päätöksestä eri mieltä kanssani ja jopa haaveilla, että saisi samankaltaisen sivutyön. Minun täytyy kuitenkin tehdä omat ratkaisuni. Olen saanut sivutyöltäni paljon – tai itseasiassa tarpeeksi. Nyt on kuitenkin aika kääntää seuraava sivu esille.

Jos sivutyössä olen saavuttanut jonkinlaisen katon, niin päivätyössä ei samanlaista kattoa ole. Ainakaan en itse ole vielä lähellä sitä. Tausta-ajatuksena koko päätöksessä on se, että vapauttamalla sivutyöstä jäävän kapasiteetin tulen pääsemään pidemmälle kuin olisin koskaan sivutyötä jatkamalla päässyt. Mielenkiintoista on nähdä, että miten päätös tulee näkymään päivätyössäni ja onko lisääntyneellä kapasiteetilla tulevaisuudessa korrelaatiota palkkani kanssa. Vaikka raha ei saa olla ensisijainen motivaation lähde, niin edelleen tulen käyttämään sitä työsuoritusteni kehittymisen mittarina.

Kuulostaa hienolta, mutta takamuksissa on myös pieni pelko siitä, että kaikki ei mene niin kuin ajattelen. Ehkä jatkossa vain syön sipsejä ja sikailen viikossa kuusi tuntia enemmän kuin aikaisemmin.

Yhteenveto

Olen lammas, joka seuraa toista lammasta. Olen kokki, joka seuraa reseptiä. Se ei ole yleensä huono asia.

Jos haluan saavuttaa samoja tuloksia kuin aikaisemmin, kannattaa minun toistaa samoja asioita kuin aikaisemmin. Jos haluan saavuttaa samoja tuloksia kuin muut, minun kannattaa toteuttaa samoja asioita kuin muut.

Jos haluan toteuttaa jotain, mikä on oikeasti minulle tärkeätä, minun täytyy oppia ajattelemaan. Klikkaa ja Twiittaa

Jos haluan toteuttaa jotain, mikä on oikeasti minulle tärkeätä, minun täytyy oppia ajattelemaan.

Lopulta päädytään siihen, että jossain kohtaa ja jollain elämänalueella täytyy alkaa keittiömestariksi tai ei tule koskaan saavuttamaan niitä asioita, jotka ovat omien arvojen mukaan tärkeitä.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

29 vastausta artikkeliin “Lampaita äidin oomme kaikki”

  1. Pohatta on hukassa. Itse olen ollut hukassa monta vuotta. Pitäisikö kokeilla kesällä mennä Lappiin rauhoittumaan hyttysten syötäväksi? 🙂

    1. Ei ollenkaan hullumpi ajatus, tosin ehkä parempi toteuttaa ennen tai jälkeen hyttysten. Muutoin saattaa jäädä rauhoittuminen suhteelliseksi käsitteeksi.

  2. Vaikuttaa siltä että pidät työstäsi enemmän kuin vapaa-ajasta. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää, mutta itselläni on juuri toisinpäin 🙂

    Toisaalta voisi miettiä miksi tavoitella eläkettäkään jos töissä on mukavampaa? Vai onko tämä teksti tehty sitä varten jos pomosi sattuisi näitä lukemaan? 😀

    1. Ehkäpä sulla on tullut aika vaihtaa toimiston osoitetta? Tai vaikka ottaa pikku breikki ja miettiä mitä teet, kun siihen kerran on taloudellinen tilaisuus. Omalla kohdalla valinnat ovat toistaiseksi palvelleet hyvin enkä voisi enää kuvitellakaan tilannetta jossa joutuisin kärvistelemään työssä jossa en viihdy yli puolivuosikymmentä.

      Eläkkeellä kuulu tehdä sitä mitä haluaa. Varsinkin työn ollessa kyseessä, tekee vapaaehtoisuus siitä vielä paljon parempaa. Koen jo nyt olevani vapaaehtoisesti töissä ja ehkä sen takia siitä nautinkin. Vapaata ja töitä sopivassa suhteessa.

      Ehdottomasti kannattaa tavoitella eläkettä vaikka se ei päälle päin mitään muuttaisi!

      Ja ei ole kirjoitettu pomolle, kun tapana on olla rehellinen ja avoin joka suuntaan.

      1. Sepä siinä, ehkä sitten kun saa vielä 100k € lisää niin uskallus tehdä ratkaisuja kasvaa 😀

        Mutta onhan sekin mahdollista että vaikka kävisin 10 eri työtä läpi niin silti vapaa-ajan riennot kiinnostaa enemmän.

    2. Ei ole vapaa-ajan voittanutta.

      Osinkokuningas voi ainakin lohduttautua sillä, että kyllä se FI todennäköisesti tulee, ja jälkeen päin ajateltuna se on sitten tullut nopeammin kuin on osannut kuvitellakaan. Näin ainakin uskoisin. Monet ahertavat töissä tietäen, että tuomio on ikuinen.

  3. Mun elämä on mennyt noin 7 vuoden sykleissä ja syklien välivaiheet ovat olleet niitä, joissa ”elämän tarkoitus” on ollut pohdinnassa ja joskus hukassakin. Matkalla vannoutuneesta kerrostalossa asuvasta citysinkusta (tai -dinkusta) on tullut perheellinen rauhassa omakotitalossa asuva perheenisä. Kun taloudellinen perusriippumattomuus on ollut saavutettuna, elämän tarkoituksen pohdinta on paljon mukavampaa. Pelkkä raha ei tuo onnea mutta sen tuoma vapaus voi kyllä tuoda. Kunhan malttaa ottaa ja käyttää sen vapauden eikä focusoida pelkästään lisärahan tekemiseen. Jos rahan tekeminen vie parisuhteen, suhteen muihin läheisiin, terveyden tms., aika harva on sitten onnellinen sen rahakasansa päällä.

    1. Välillä on tullut vastaan ajatusmalli, jossa on puhuttu ”minielämistä”. Käytännössä sillä on tarkoitettu sitä, että ihmisellä menee noin 10 vuotta siihen, että hallitsee jonkun asian erinomaisesti, muttla ehkä jo alkaa kyllästymään siihen. Minielämiä on todennäköisesti onneksi useampia ja jokaisessa niissä voi halutessaa keskittyä eri asioihin.

      Seitsemän vuoden sykli kuulostaa itseasiassa aika sopivalta sen sijaan, että joutuu joka kevät miettimään elämän tarkoitusta. En myöskään usko, että lisärahan tekemiseen keskittyvä elämä on se optimaalinen. Ymmärrän kyllä hyvin sen miten raha voi viedä mennessään, mutta sitten on juuri noita onnellisuuden kannalta paljon tärkeämpiä asioita joita luettelit.

  4. Hyvä toi Wait But Why:n artikkeli. Ihan liikaa tulee suunniteltua ja tehtyä asioita vain sen pohjalta, että näin kuuluu tehdä tai näin on aina tehty. Otan tämän muistutuksena kyseenalaistaa omia pinttyneitä käsityksiäni siitä mitä saa ja pitää tehdä. Lisää pieniä eksperimenttejä elämään 🙂

    Ymmärrän hyvin tuon kun koet että päivätyössä oppii niin paljon. Ihan loistava tilanne.

    1. Toistaiseksi ehdottomasti eksperimenttien ja vähän poikkeuksellisten valintojen kannalla!

      Ja täytyy olla tilanteesta iloinen. En ole aikaisemmin moisessa ollut, mutta täytyy toivoa että kestäisi mahdollisimman pitkään.

  5. Hyvää pohdintaa. Itse olen käynyt läpi samanlaista.

    Olen myös päätynyt samanlaiseen lopputulokseen. Olen onnekseni työssä missä opin koko ajan lisää ja jota voisin jopa kuvitella tekeväni vaikka tilillä olisi miljoona euroa.

    Nämähän ovat sikäli hauskoja pohdintoja, että niihin on ”varaa” lähinnä täällä länsimaissa. Suurimmalla osalla maapallon asukkaista töiden tekeminen on oikeasti keino selviytyä hengissä. Muistelen, että jossain tutkimuksessa mainittiin että hyvin pieni osa globaalista työväestöstä nauttii työstään. Ainahan me voimme täältä käsin neuvoa, että kannattaisi ottaa erilainen asenne, vaihtaa työpaikkaa, perustaa yritys jolla toteuttaa itseään jne. Mutta globaalin väestön edelleenkin kasvaessa ihan jokaiselle ei näitä valintoja aina ole aidosti olemassa.

    1. Hyvä näkökulma! Sitä suuremmalla syyllä kannattaa olla kiitollinen ja käyttää tilaisuus hyväksi. Melkein voisi kutsua jopa velvollisuudeksi ottaa kaikki irti, koska niin monelle se ei ole mahdollista. Se toivottavasti johtaa myös siihen, että pystyy joskus konkreettisesti avittamaan muita pelkän tyhjän neuvon sijaan.

  6. ”Ei elämän tarkoitus ole tehdä mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman mielenkiintoisia asioita. Päivätyö ei siis ole poistettavien asioiden listalla.”

    Mielenkiintoista nähdä kuka nykyisistä aktiivisista sijoitusblogaajista ”uskaltaa” jäädä ensimmäisenä eläkkelle. Vielä mielenkiintoisempaa on lukea kirjoituksia eläkkeen jälkeisestä elämästä.

    1. Itse pyrin siihen, että en koskaan jää ”eläkkeelle” ja kuten jo artikkelissa totesin, että yritän muokata elämästäni sellaisen mitä eläisin eläkkeellä jo paljon ennen kuin taloudellinen riippumattomuus on ajankohtainen.

      Mieli voi tietysti muuttua, mutta uskon tällä hetkellä, että omalla kohdallani eläkkeen jälkeinen elämä ei tule juurikaan tarjoamaan muutosta edeltävään. Asiat vain tulevat maistumaan paremmalta.

  7. Suomalaiset ovat rahan merkitystä arvioidessaaan tekopyhiä ja epärehellisiä. Sen merkitystä vähätellään, kuitenkin lottokuponkeja täytellään ja palkankorotuksista taistellaan verissä päin ja lakkoillaan. Kyllä rahan ja onnellisuuden välillä on selvä positiivinen korrelaatio, turha sitä alkaa kiistämään. Ja empiiristen tutkimusten mukaan taloudellinen riippumattomuus on yksi suomalaisen suurimmista unelmista. Sitähän se P.Ohatta tässä tavoitteleekin. Oma terveys ja hyvät ihmissuhteet tietenkin perusedellytyksenä. Työstä riippumaton vapaaherran elämä mahdollistaa monia mukavia asioita, joista suuri osa on tosin ilmaisia. Laita oma kroppa kuntoon, käy salillla, pelaa tennistä vaikka keskellä päivää. Käy yhtiökokouksissa, sijoita lisää ja vahvista kassavirtaa generoivaa tasetta. Matkustele enemmän, pidä enemmän yhteyksiä ystäviisi, lapsiisi ja läheisiisi. Opettele joku täysin uusi elämän alue, vaikka jooga tai meditaatio. Kovin rajallinen maailmankatsomus on, jos ei työn jälkeiselle elämälle täytettä löydä.

    1. Vaan ei mikään estä jatkamasta töitä hamaan tappiin saakka, jos siltä tuntuu. Ei se tee maailmankatsomuksesta rajallista, että tietää mistä tykkää. Jos sattuu tykkäämään työstä niin antaa palaa. Syönhän minäkin karkkipussista vain hedelmäkarkit, koska salmiakit eivät maistu. Toisaalta, jos löytyy uusia mielenkiinnon kohteita niin mikään ei estä niihin tarttumasta. Pääasia, että itse viihtyy oli kyse sitten työstä tai muusta aktiviteetista.

      1. Työ on toki tärkeä elämän merkityksellisyyden näkökulmasta. Ainakin, jos voi tehdä sitä eettisesti kestävin periaattein ja omia arvoja toteuttaen. Silloinhan siinä on se tarkoitus, missio. Aika moni ei tätä nykyään löydä. Excelliä hakataan silmät sumussa. Senkin korvaavat kohta robotit. Enkä kyllä ollenkaan ymmärrä näitä ”miten selvitä hengissä eläkkeellä” tai ”eläkkeelle jääminen oli painajainen” juttuja joita on ollut lehdissä. Vähän on yhden kortin varassa elämä silloin ollut. Vanha tuttu nelikenttäperiaate: työ- perhe-sosiaaliset suhteet-oma itse on ajatonta viisautta. Pidä kaikki osa-alueet mahdollisimman toimivina. Jos yksi pettää, muut kannattelevat.

    2. Mitä me just luettiin niistä lampaista. Onko kaikkien pakko jäädä eläkkeelle ja haaveilla vapaudesta jos työ tarjoaakin eniten sisältöä elämään? Tuo oli nyt vähän kärjistetysti sanottu, mutta oikeasti: monille työ antaa paljonkin eikä siinä ole mitään väärää. Kovin rajallista ajatella, että kaikkien tavoitteena täytyy automaattisesti olla töiden lopettaminen ja jotain on muka pielessä jos tykkää työstään. P. Ohatan kanssa samaa mieltä, että tärkeintä on itse tietää mistä tykkää ja toimia sen mukaan 🙂 Pisteet kirjoituksen pohdinnoille ja tsemppiä niiden toteuttamiseen.

      1. Niinpä… mutta hyvä pointti on myös se, että kannattaisi tykätä useammasta kuin yhdestä asiasta. Kuten Sama kaiku askelten mainitsi, niin jos yksi pettää, muut kannattelevat. Aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Siihen tosin voi olla vaikea vaikuttaa mistä pitää. Tosin kaikki muut ihmiset kyllä yrittävät vaikuttaa ja kertoa mistä sinun tulisi pitää.

  8. Kiitos Pohatta tästä, olen miettinyt samoja asioita omalla kohdallani. Olen myös tilanteessa, etten vielä ole riippumaton, mutta melko lähellä kuitenkin. Ajatuksiini on tullut kysymys, että mitä sitten teen kun olen ”vapaa”? Mistä nautin elämässä? Minkälainen on hyvä elämä? Olen itse vähän päälle 30 v. ja huomannut, että elämä on muuttunut aika paljon esim. opiskelu ajoista. Monet kaverit ovat muuttaneet töiden perässä muualle, osa harrastuksista on jäänyt, monella on perhe jne. Elämä tosiaan on siis muuttunut. Ennen oli ”pakko” elää tietyn kaavan mukaan rahan vuoksi. On hämmentävää, osittain jopa ahdistavaa, että nyt voi alkaa valitsemaan elämänpolkua. Olen tullut siihen tulokseen, että on aika alkaa rakentamaan ”uutta” elämää ja tekemään sellaisia asioita mistä oikeasti nauttii. Olkoon ne sitten uusia harrastuksia tai mitä tahansa. Ja parempi viettää aikaansa hyvien ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Elämän parasta aikaa on aika parhaiden kavereiden kanssa.

    1. Hyviä kysymyksiä, mutta vastaaminen tuntuu ainakin itselleni olevan kovin haastavaa. Vaihtoehtoja kun on niin valtavasti. Hyvät havainnot otan avosylin vastaan. Ongelmahan on kaikin puolin positiivinen, mutta kaikessa näyttäisi olevan opeteltavaa. Viimeiseen yhdyn täysin.

  9. Sen sijaan, että kokoajan täytyisi olla joku tavoite tai päämäärä on virkistävää irtautui kaikista hankkeista ja pyörittää vaan arkea ja tehdä jokapäivä jotakin uutta. Vaikka onkin mies eivät pallit siitä putoa jos kokeilee puolison aloittamaa tilkkutäkin virkkausta tai käy vaikka joogassa.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että tavoitteellinen toiminta on yleisesti ottaen hyvä, mutta jos liikaa venyttää tulee siitäkin raskasta pakkopullaa.

    Ota muutama kuukausi huilia ja tee mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Ehkä oivallat jotakin aivan uutta. Näin kävi minulle.

    Kuitenkin hyvä kirjoitus taas!

    1. Kuinkas sattuikaan, että ajatusta joogasta olen itseasiassa tässä vähän pyöritellyt. Lähinnä sillä mielellä, että olisi kiva saada vielä viisikymppisenä pyöräytettyä omat sukat jalkaan.

      Juuri huilanneena ei ehkä uutta huilia tähän paikkaan, vaikka irtautuminen usein tuo uusia ajatuksia. Ehkä enemmän kuin tavoitetta etsin halua tehdä jotain itselleni merkittävää. Uusien asioiden kokeilu voisi kyllä olla yksi hyvä keino myös siihen.

  10. Viskisooda kirjoitti: ”Elämän parasta aikaa on aika parhaiden kavereiden kanssa.” Jatkaisin tähän, että elämän parasta aikaa on elämä ensisijaisesti oman perheen kanssa. Toiseksi kavereiden kanssa. Oletko miettinyt tyttöystävän/vaimon/perheen /lasten/ikioman lemmikin hankkimista? Näiden myötä elämä saa ihan uusia ulottuvuuksia. Toki lapsiin (ja lapsenlapsiin) pitää sitoutua loppuiäkseen, heppoisin perustein ei isäpuuhiin kannata ryhtyä.

    1. Olen harkinnut ja kyllä tuo työn alla on, mutta eipä se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Olisihan se hienoa, mutta toistaiseksi mennään osa-aikaisella koiralla ja toivotaan parasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.