Käännekohdassa

kaannekohdassa-pohattaEi – blogini ei sittenkään tullut tiensä päähän, vaikka radiohiljaisuutta on kestänyt jo melkein kokonaisen kuukauden. Ajatuksia pyörii päässä välillä vähän turhankin paljon. Erikoista on se, että ne ovat hyvin paljon toisistaan poikkeavia. Tästä johtuen niiden muotoileminen tarinoiksi ottaa joskus oman aikansa. Tämä on ainakin puolet tarinasta.

Toinen puoli totuudesta on se, että päätin olla ottamatta paineita blogin kirjoittamisesta. Teen sitä silloin kun se hyvältä tuntuu. Viimeaikoina oma huomioni on keskittynyt enemmän oikeassa elämässä elämiseen (vaihtelevalla menestyksellä), kuin kirjainten näpyttelyyn. Osa teistä ehti jo hiljaisuudesta huolestua ja oli mahtavaa kuulla, että olisi taas mukava lukea kirjoituksiani. Sen voin luvata, että artikkeleita on tulossa. Itse asiassa blogi pysyy hengissä seuraavat kolme vuotta, jos tahti jatkuu nykyisellään vaikka en keksisi yhtään uutta aihetta.

Seuraava artikkeli on aina vain ajan kysymys – joskus lyhemmän, joskus pidemmän.

Kohti oikeaa tunnelmaa

Jotain ajatusmaailmastani myllerryksestä kertoo se, että kirjoitin tämän artikkelin ensin otsikolla P.Ohatan nousu ja tuho. Mitä pidemmälle tämä artikkeli eteni, sitä enemmän aloin ymmärtämään, että olen saapunut käännekohtaan.

Tämän ajatusmyrskyn selvittämiseksi täytyy palata historiassa hieman taakse päin. Kaikki alkoi jonkin aikaa sitten kirjoittamastani postauksesta, jossa kerroin elämyksestäni Teslan kyydissä. Moni oli sitä mieltä, että olen myynyt sieluni paholaiselle. Sain paljon palautetta siitä, miten ihmiset kokivat itsensä huijatuiksi. Blogiani verrattiin jopa yhteen surullisimmista blogitarinoista, jossa blogi käytännössä katsoen kuoli kaupallistumisen myötä (Dividend Mantra, tosin kirjoittajan näkökulmasta kyse oli varmasti oikein hyvästä diilistä).

Tuntuu ehkä oudolta palata ikivanhaan tarinaan, mutta se herätti itsessäni yllättävän paljon ajatuksia. Alla pari herkullisinta poimintaa kommenteista hienoisella värikynällä tehostettuna, jotta saadaan tunnelma kohdilleen. (Oikeat löydät mainitun artikkelin pohjalta).

”Eihän oikea P.Ohatta ikinä voisi kirjoitta tuollaista paskaa. Ei monen sadan euron käyttämistä lyhytkestoiseen auton vuokraamiseen voi millään perustella taloudellisesti järkevänä ratkaisuna.”

”Olo on petetty. En tilannut uutiskirjettä lukeakseni turhia mainoksia. Kiva nähdä, että blogi on myynnissä ja onnea valitsemallasi tiellä”

”Teslan vuokraaminen ei vie kenenkään eläkettä eteenpäin. Kyllä sen tietävät kaikki P.Ohatta mukaan lukien. Tällaisella blogaamisella ei todellakaan viedä säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja eteenpäin, vaan päinvastoin.”

Blogin neljäs vuosi on juuri startannut, takana on satoja kirjoitustunteja sekä tekstiin vuodatettua verta, hikeä ja kyyneleitä. Sanomattakin on selvää, että tuntuu todella pahalta lukea tämän kaltaista palautetta. Toiset saattavat ajatella, että turha itkeä, jos itse kuset blogisi – ja tästä olemme samaa mieltä.

On valitettavaa, että postauksen sanoma hukkui mainokseen. Varmasti olisin pystynyt kirjoittamaan aiheesta paremman postauksen ja tämän otan täysin omaan piikkiin. Onneksi blogin yksinvaltiaana voin ottaa käyttööni rajattoman määrän uusia yrityksiä. Ehkä tällä kertaa yleinen huomio keskittyy olennaiseen.

Lopulta kyse on paljon isommasta asiasta kuin yksittäisestä elämyksestä tai vastaavan rahasumman säästämisestä. Käytän Teslaa esimerkkinä, koska se on lähellä omaa elämääni, mutta yhtä lailla sen tilalla olisi voinut olla ihan mitä tahansa muuta.

Fakta: Joskus säästäminen tuntuu turhalta

Oma ajatusmaailmani on muuttunut merkittävästi siitä mitä ajattelin aloittaessani eläkeprojektin. Ensin halusin rikastua, välillä halusin pakoon työtä ja vähän aikaa sitten päätin jahdata unelmiani. Viimeisin oppitunti on ollut se, että vaikka puhutaan eläkkeestä ja taloudellisesta riippumattomuudesta, todellisuudessa tarkoitetaan hyvää tai parempaa elämää.

Elämä ei kuitenkaan odota sateenkaareen päässä, vaan se on tässä ja nyt.

Onneksi elämä pitää sisällään sekä säästämistä että kuluttamista. Olen puhunut paljon säästämisen puolesta ja siitä miten se on enemmän asioiden saavuttamista kuin niistä luopumista. Säästämisessä kaikki perustuu tasapainoon – en säästä liian paljon enkä liian vähän, vaan juuri sopivasti.

Usein minulta on kysytty, että mitä teen jos minulle tulee perhettä. Joka kerta olen vastannut, että teen aina sen valinnan, jonka avulla uskon saavani elämältäni enemmän.

Itse asiassa eläkeprojektin alussa iso osa ajatusmaailmaani oli se, että saan eläkkeellä viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Myös tässä suhteessa ajatukseni ovat muuttuneet, mikä johtuu pitkälti siitä, että viimeaikoina olen saanut punoa juoniani lähinnä keskenäni. Väkisin mieleen hiipii ajatus, että mitä järkeä on tällaisessa projektissa, jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa. Toivottavasti kyse on vain inspiraation puutteesta.

Olen tähän asti noudattanut ja tulen myös jatkossa noudattamaan rahan kultaista sääntöä – teen aina sen valinnan, jonka avulla uskon löytäväni paremman tasapainon ja saavani enemmän elämältä. Joskus se tarkoittaa säästämistä, joskus ei. Ehkä tämä antaa jonkinlaisia viitteitä siitä minkälaisiin ajatuksiin tulen keskittymään tulevana vuonna. Vaan tulevasta vuodesta lisää myöhemmin, kun nyt saadaan ensin tämä kuluva paketoitua.

Miten tästä päästään siihen, että Teslan vuokraaminen olisi taloudellisesti järkevää?

No ei helvetissä ole ja tästä tuskin tarvitsee kättä vääntää. Jokainen tässä blogissa ymmärtää, että rahan käyttäminen on rahan käyttämistä. Mutta se ei suinkaan ollut artikkelin pointti.

Mielenkiintoisemmaksi keskustelu muuttuu siinä kohtaa, kun vedetään punainen lanka eläkkeestä nykyhetkeen ja siihen, miten aina pitää tehdä se valinta, jolle uskoo saavansa eniten vastinetta. Talouden kannalta valinta on aina säästäminen, mutta tavoiteltaessa mielekkäämpää elämää, saattaa valinta muuttua.

Tämä keskustelu on siitä mukava, että yksikään ihminen ei voi sanoa toiselle, että mikä on se asia mihin hänen kannattaa rahaa käyttää. Säästäminen ja sen myötä kuluttaminen on jokaisen oma valinta.

En itse asiassa olisi ikinä uskonut, että joudun omassa blogissani perustelemaan sitä, miksi kannattaa kuluttaa säästämisen sijaan.

Näkökulmasta riippuen olen joko oppinut jotain mitä en voinut kuvitella olevan olemassa tai sitten olen vain pahainen takinkääntäjä. Ehkäpä kyse on jonkinlaisesta käännekohdasta.

Entistä kollegaa lainatakseni – ennen oli ennen, nyt on nyt.

Tuijotatko yksittäistä viivaa vai näetkö koko kuvion?

Aina kun puhutaan säästämisestä pitää ymmärtää, että puhutaan kokonaisuudesta. Yksittäiset teot määrittävät kyllä säästämisessä menestymistä, mutta vain kokonaisuudella on merkitystä. Oletusarvoisesti voidaan sanoa, että esimerkiksi säästämällä 50 % tuloistaan, on ihminen erittäin ”hyvä” säästämään. Yli 75 %:ssa voidaan puhua jo todella komeista numeroista. Sillä mihin tuon kulutukseen jäävän 25 % päättää käyttää, on hyvin vähän merkitystä. Vaikka ostaisi tynnyrillisen paskaa, on silti todennäköisesti säästänyt tarpeeksi.

Mietin pitkään, että miksi säästäminen tuntuu joskus turhalta. Ehkä kyse on jonkinlaisesta laskevasta rajahyödystä, vaikka säästämisessä jokainen prosentti edesauttaa eläköitymistä merkittävästi. Hahmottelin itselleni alla olevan esimerkin ymmärtääkseni paremmin mistä nyt kiikastaa.

Kuvitellaan, että ihminen säästää mainitun 75 % nettotuloistaan ja muutetaan se 26 250 euroksi. Tämä summa puolestaan tarkoittaisi 35 000 euron nettotuloja (n. 2900 / kk). Ajatellaan, että samassa tilanteessa olevalla henkilöllä on kolme vaihtoehtoa:

  1. Säästää 400 euroa lisää (1,14 prosenttiyksikön lisäys säästöprosenttiin)
  2. Tuhlata 400 € johonkin yleisesti hyväksyttävään (myös FI harrastajien keskuudessa)
  3. Toteuttaa pitkäaikainen unelma (esim. Tesla)

Sitten alkaa pohdinta. Taloudellisesti fiksuin päätös olisi laittaa raha säästöön. Elämän kannalta lisäarvo säästöprosentin nostamisessa 1,14% prosenttiyksiköllä tuntuu melko mitättömältä. Toki tuo raha kasvaisi korkoa korolle hamaan tappiin saakka.

Toisaalta rahalla voisi vaikka lähteä jonnekin reissuun ja se olisi itseasiassa aika normaali valinta.

Vasemmalla olkapäälläsi istuva punainen menninkäinen kuiskuttelee korvaasi sulosäveliä yleisesti hyväksyttävän tuhlauskohteen puolesta ja oikealla olkapäällä toinen kehottaa säästämään rahat. Mitä teet?

Tunget sormet korviin ja teet oman pääsi mukaan! Rahan säästäminen on ihan yhtä tyhmää kuin sen kuluttaminen, jos ei toteuta niitä asioita mitä itse haluaa tehdä. Voit olla hyvä säästämään, mutta elää silti ihan paskaa elämää.

Onneksi hyvän elämän mittari on vain ja ainoastaan se, oletko itse tyytyväinen vai et.

Stereotypiat

Minun oletetaan ajattelevan vain säästämistä ja ehkä P.Ohatastakin on jo muodostunut jonkinlainen stereotypia. Vaan siitä huolimatta aion myös jatkossa tehdä valintoja sen mukaan mitä pidän itselleni parhaina. Suosittelen, että sinä teet samoin. Oli jännä huomata, miten myllerryksen aiheuttaneen artikkelin kommenteissa sanottiin, että kaikki minua seuranneet tietävät, että en ikinä olisi vuokrannut Teslaa päiväksi.

Totuus on kuitenkin täysin toinen.

Teslan vuokraaminen ei suinkaan lähtenyt alulle siitä, että joku olisi ottanut minuun yhteyttä. Päinvastoin, halusin itse päästä tuota kokeilemaan ja Googlailin mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan. Olin itseasiassa jo laittamassa varausta sisään. Viime hetkellä päätin kuitenkin vielä kysyä mahdollisuutta jonkinlaiseen diiliin, koska koin aiheen sopivan mainiosti blogiin. Loppu onkin historiaa.

Ne ketkä tuntevat minut oikeasti, osasivat olla innoissaan puolestani. Sain pari aivan hemmetin siistiä päivää ja hyvän tekosyyn hakea kavereita kyytiin. Minulle se aika minkä sain Teslan ratissa viettää, olisi helposti ollut 400 euron arvoista. Luonnollisesti se oli sponsoroituna entistä hauskempaa. Minulle se olisi ollut oikea valinta toteutustyylistä riippumatta.

P.Ohatan bucket list

Kirjoittaessani tätä artikkelia mieleeni juolahti lista asioista, joita haluan tehdä. Lista on tehty vuosi sitten, mutta se ei koskaan päätynyt artikkeliksi asti. Ehkäpä lähitulevaisuudessa (sopivan aasin sillan kautta) on loistava tilaisuus ottaa lista tapetille. Osa listan asioista tulee maksamaan enemmän, osa vähemmän, mutta kaikki ovat itselleni tärkeitä asioita.

Ei silti kannata säikähtää, koska listasta huolimatta tulen yhä säästämään leijonan osan tuloistani. Ehkäpä jo seuraavassa artikkelissa olen taas vahvasti säästämisen kannalla, mikä vain korostaa taloudellisen riippumattomuuden ja eläköitymisen moninaisuutta.

Juuri kun luulet tietäväsi oikean vastauksen, opit jotain uutta, mikä muuttaa ainakin vastauksen vivahdetta.

Entä sinä?

Se mitä minä teen ei tietenkään ole mikään perustelu sille, että se olisi myös sinulle kannattava vaihtoehto. Jokaisen täytyy tehdä omat valintansa ja punnita vaihtoehdot ottaen vaikuttavat tekijät huomioon.

Sinun tehtäväsi on siis miettiä, että miten saat enemmän irti omasta elämästäsi ja miten voit tehdä valitsemasi asiat mahdollisimman fiksusti taloutta unohtamatta.

Jokaisen ostoksen pystyy perustelemaan itselleen ja kaiken rahan saa kyllä käytettyä. Toisaalta itsensä voi näännyttää hengiltä säästämällä liikaa. Säästäminen ei ole pelkästään yksittäisiä tapahtumia vaan osiensa summa. Lopulta vain kokonaisuudella on merkitystä.

Monet kysyvät neuvoani talousasioissa ja aloitan vastauksen aina yhdellä ja samalla lauseella.

Muista, että sinä olet yksin vastuussa omista taloudellisista päätöksistäsi. Olet viimekädessä ainoa, joka joutuu niiden päätösten kanssa elämään loppuun saakka.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

56 vastausta artikkeliin “Käännekohdassa”

  1. Ahaa, jätkä säästääkin siksi, että elämä voisi olla välillä muutakin kuin säästämistä ja veloista ja veroista valittamista? Säästämisestäkin tulee myös mielekkäämpää kun itselleen ripottelee sopivia kannustimia ja palkintoja joukkoon. Ja hei, ne tesla-rahat oli jo säästetty.

    Itse nyysin Matias Savolaiselta systeemin, jossa 10% sijoitustuotoista pistetään patjan sisään juuri tällaisia juttuja varten. Ja ne saa käyttää just niinkuin haluaa, Jotta tuottojen hankkiminen ruokkisi itse itseään ja tuntuisi siistiltä ja palkitsevalta. self-fulfilling prophecy.

    1. Tai ehkä säästän siksi, että voin halutessani muuttaa mieltäni?

      Palkitseminen on kyllä mielenkiintoinen juttu mitä täytyy pohtia lisää. En tiedä onko 10 % minulle oikea valinta, mutta täytyy alkaa tekemään testejä. Kokeilemallahan se sitten selviää. Kiitos hyvästä vinkistä ja katsotaan minkälaiseen ratkaisuun päädyn!

  2. Pohatta is back to business! Hieno homma =D

    Itselleni matkustelu on sellainen asia jonka lopettaminen säästämisen takia huonontaisi elämänlaatuani kohtuuttomasti. 1-2 kertaa vuodessa ulkomaille niin pysyn tyytyväisenä =)

  3. Maltas tuskin odottaa unelmalistaasi! säästäminen on tärkeää mutta elää kannattaa siinä ohella, kun palkitsee itseään ahkerasta säästämisestä välillä ja tavotteien saavuttamisesta on homma mielekkäämpää. se teslajuttu oli hyvä! tämä on sinun blogi joka peilaa sinun ajatuksiasi ja elämääsi, ihminen kasvaa ja muuttuu vuosien myötä ja on ihan luonnollista että blogisi kehittyy mukanasi! uskalla toteuttaa unelmiasi ja jos kaikki pässinpäät ei asiaa ymmärrä löydät tilalle varmasti uusia lukijoita jotka voivat samaistua!

    1. Mitään erikoista tuskin on luvassa, mutta pieniä asioita joista itse nautin. Toisille asiat saattavat olla jopa ihan itsestäänselvyyksiä, mutta samapa tuo. Kyse on tosiaan omasta elämästäni.

      Uskallan ja kiitos rohkaisusta!

  4. Mulle Tesla-postaus ei aiheuttanut minkään sorttista peppukipua, luulen että monta vuotta ahkeraa muotiblogien lukemista on opettanut tunnistamaan milloin joku kirjoittaa yhteistyöpostauksen sydämestä ja milloin vain rahan takia 😀 Voihan sen ajatella niinkin, että Tesla-kuvio oli palkka 4 vuoden kovasta työstä blogin eteen, jos itse menisin tuollaisia ehdottelemaan jonnekin luksusautoja liisaavaan liikkeeseen niin mut naurettais sieltä ulos alta aikayksikön.

    Pystyn kyllä samastumaan tuohon että ajatukset menee kuin tuuliviiri, mutta toivon sulle kirjoitusinspiraatiota, koska P.Ohatta toimii taas mulle säästämisinspiraationa 🙂

    Terveisin ensimmäistä kertaa kommentoiva pidempiaikainen lukija 😀

    1. Tervetuloa myös kommentointipuolelle!

      Se hyvä puoli tuossa tuuliviirimäisyydessä on, että kirjoitettavaa riittää. Onneksi mieli ei sentään ihan satunnaisesti ajelehti sinne tänne 😀

      Mukava kuulla, että saat inspiraatiota tarinoistani!

  5. Hyvä kirjoitus ja samoja ajatuksia kuin minulla. Minua on kritisoitu omasta tavoitteestani ostaa perheelle unelmakoti. Kunnon säästäjä kun osaa asua pienemmässäkin asunnossa vaikka olisi lapsiakin. Ensin kannattaa säästää ainakin kymmenen vuotta ja siten ostaa se kämppä, ne sanovat. Mutta kun me tarvitaan se ja minä haluan sen nyt.

    Mun mielestä nää säästötavoitteet ja tuhlaamiset on niin henkilökohtaisia, että ainakaan muiden ei pitäisi niistä kritisoida. Itsensä ruoskiminen ylimääräisen suklaapatukan, ravintolaillallisen tai vaatekerran vuoksi on sitten eri juttu. Minä yritän aina miettiä ostamista sen kannalta, mikä on turhaa. Uudet vaatteet, ravintolaruoka ja miksei tesla-ajelukin voi olla täysin tarpeellista.

    1. Samaa mieltä, että niin kauan kuin ei ole harmiksi kenelläkkään ei muilla ole mitään oikeutta kritisoida toisten valintoja. Ideoita toki voi tarjota, mutta sävy on silloin aivan erilainen ja jokainen tekee sitten omat valintansa. Sama koskee sitä mikä on kenenkin mielestä turhaa, toiselle se saattaa olla maailman tärkein asia, toiselle yhdentekevää.

      Tsemppiä tavoitteesi kanssa!

  6. Dividend Mantra vertaukseni mainittu!

    Totisemmin puhuttuna tiedän tunteen. Ennen FI-blogini perustamista pidin erästä harrastusblogiani englanniksi, joka saavutti suurin suosion ympäri maailman. Kaikki vinkkini ja analyysini olivat ilmaisia… kunnes minut haluttiin toiselle sivulle kirjoittamaan premium-artikkeleja. Sivu maksoi minulle rahoja, joita en opiskelijana olisi koskaan kuvitellut saavani, joten tietysti tartuin tarjoukseen ja tietysti lukijakuntani suuttui ja syyttivät minua sell-outiksi. Tämä oli henkisesti huomattavasti vaikeampaa aikaa minulle, kuin itse blogille. Premium artikkelien myötä blogini sai entistä enemmän lukijoita ja ensimmäisen vastareaktion jälkeen olinkin suositumpi kuin koskaan. Tästä huolimatta, tunsin kuitenkin koko ajan pientä huonoa omaatuntoa.

    Olet selvästi kehittyneempi kuin minä siinä iässä, koska huono omantunnon poteminen on tosiaan täysin turhaa, koska kuten asiakkaillesikin sanot, vain sinä olet vastuussa omasta tekemisestäsi. Nousu ja tuho olisi ollut huono otsikko. Tuho ja nousu olisi varmasti ollut osuvampi 😛 Kaikesta huolimatta olet edelleen varmasti suurimmalle osalle suomalaisista FI-bloggareista se benchmark nyt ja niin kauan kuin kirjoitat.

    Tekstissä myös paljon muuta hyvää pohdintaa asioista, joista jokainen meistä FI:n tavoittelijoista varmasti pohtii jatkuvasti.

    1. Oli hyvä vertaus 😉 Mielenkiintoisia kokemuksia ja toivotaan, että pääsen samaan lopputulokseen. Tosin ilman tuota huonoa omaatuntoa. Mutta tuhosta uuteen nousuun 😀

  7. Kirjoitin sinun tai rahallavapaaksi blogiin noin vuosi sitten.

    Pointtini olivat melko paljolti nuo mitä toit nyt esille.

    Mielestäni tuo mieletön säästäminen voi myös olla ”riippuvuus”. Tämän myötä on vaikea nauttia muusta, kun taas ylimääräinen säästetty eurokaan ei tuo onnen tunnetta, palauttaa vain sen normaalin olotilan.

    Mainitsin myös juuri siitä, että monet voisivat keskittyä nostamaan tulojaan (jolloin pienemmällä säästämisasteella saisi yhtä paljon säästöön). Tällöin jäisi rahaa elää tässä ja nyt. Veikkaan että suurin osa himosäästäjistä saattaa katua 50-vuotiaana tai viimeistään kuolinvuoteella, vaikka he nyt uskottelevat itselleen, että mielettömät matkat tai erikoiset tapahtumat eivät merkitse heille mitään. Elämä kuitenkin muodostuu kokemuksista ja kotona nyhvätessä niitä kokemuksia ei kauheasti synny.

    Monet vielä kertovat kuinka he ovat introverttejä ja eivät kaipaakaan ihmisiä. Varmasti ihminen tulee yhä enemmän ja enemmän introvertiksi kun ei synny hauskoja tarinoita, joita jakaa ystävien kanssa.. tai ei saa edes läheisiä ystäviä kun he eivät aina jaksakaan tulla sinne Hakunilan yksiöön yhdelle oluelle.

    Hieman kärjistetty tietenkin, mutta tajuatte varmaan pointin.

    1. Säästäminen on koukuttavaa ja siitä ei pääse mihinkään. Rajojen hakeminen on hyvästä, koska kokeilematta ei voi tietää. Vaan sitten kun oppii jotain niin kannattaa tekoja muuttaa yhtenäiseksi uuden tiedon kanssa.

      Samaa mieltä, että tulojen nostaminen on kyllä aliarvostettua. Säästämisessä raja tulee vastaan, mutta tuloja voi nostaa periaatteessa loputtomasti. Se on vain tuppaa olemaan hankalampaa kuin säästäminen. Ainakin osalle ihmisistä.

      Tuskin kukaan ajattelee, että mielettömät matkat eivät olisi kokemisen arvoisia. Haaste on ehkä siinä, että kuka pitää mitäkin asiaa mielettömän hienona.

      Ja mitä introverttiuteen tulee niin teoriassa näin, vaan ihmisten kanssa ei aina ole niin yksinkertaista.

  8. Pitkäjänteisesti päättämänsä kaavan noudattaminen lienee alkaa maistumaan ennen pitkää pakkopullalta ja ehkä pahimmillaan jopa mauttomalta sellaiselta. Siksi sanonnoissa ”Vaihtelu virkistää” ja ”Poikkeus vahvistaa säännön” on virkistävä totuusperä. Se auttaa näkemään asiat uudestaan laajemmin ja totuus ei niin sanotusti pääse sitä kautta unohtumaan. Niin näin kohdallasi myös tämän ”Teslagaten”.

  9. Sinä olet vaan kasvanut. Elämä on tosiaan tässä ja nyt, ja siitä pitää saada nauttia, ja myös toteuttaa unelmia, kun on vielä nuori ja terve. Perheellisillä, lasten vuoksi se on vielä tärkeämpää. Säästää voi silti siinä ohessa jonkin verran. Voithan pitää kokeeksi ensi vuoden vähän pienempää säästöastetta ja käyttää enemmän, tiedät miltä se vaihtoehto tuntuisi. Tai käytät esimerkiksi osingot ja palkasta säästät lisää. Pihiys ei ole hyve vaan sairaus, vaikka kohtuullinen säästäväisyys on erinomainen asia. (Olen jo hetken odotellut, milloin tämä muutos tapahtuu 🙂 ) Blogissakin olisi mukava kuulla monesta muusta säästämiseen ja sijoittamiseen sekä elämään yleensä liittyvästä, ei pelkästään kuukausikatsauksiin ja siihen, montako päivää eläkkeeseen on (jolle kuitenkaan et varmasti jää).

    1. Varmasti jään! Sisältö vain on vielä hieman epäselvä ja eläkkeen tulkinta tavanomaista laajempi 😉

      Luultavasti tulen pienentämään säästöastetta ja kulutus saattaa aavistuksen kasvaa. Todennäköisempänä pidän tulojen pienentämistä. Riippuu nyt vähän siitä miten asiat lähtevät etenemään.

      Ja kasvamisesta nimenomaan on kyse. Tavallaan mukava nähdä, että ei tarvitse päästä eläkkeelle asti vaan asioita voi ymmärtää vähän kuin etukäteen.

  10. Voi hitsi, olin todellakin ajatellut automaattisesti, että Teslasta otettiin yhteyttä Sinuun. Asia olikin päin vastoin ja se on mahtavaa! Aiemmin jo kommentoin asiaan, että tietysti saat nauttia työsi hedelmiä. Tämä pointti vain korostuu, kun selvisi, että todella halusit itsellesi juuri tämän elämyksen ja löysit väylän nauttia siitä ”ilmaiseksi”.

    Ajattelen niin, että jokainen lukija prosessoi omaa itseään lukiessaan ja varsinkin reagoidessaan voimakkaasti. Oppia on siis tarjolla, mutta kaikilla se ei jalostu omassa päässä, vaan johtaa ikävään kommentointiin.

    Pidä oma linjasi ja nauti elämästä.

    1. Ei tässä sentään vielä ole niin kova maine, että minuun päin otettaisiin yhteyttä. Ehkä pois lukien erilaiset vedonlyöntihärvelit ja nettikasinot.

      Pidetään ja nautitaan!

  11. Mä en tajua sitä, millä perusteella ja millä oikeudella tullaan arvostelemaan jonkun toisen säästämistä ja joitain pieniäkin poikkeamia siitä. Ihan niin kuin anorektikot kilpailis keskenään, kuka syö vähiten, ja sitten sitä ruvettaisiin haukkumaan, joka syö edes vähäsen. Mitä siitä, vaikka voittaja kuoliskin nälkään, sitä pidetään jotenkin tavoittelemisen arvoisena asiana.

    Olen valitettavasti tavannut miehiä, joiden ainoa elämänsisältö tuntuu olevan säästäminen vai sanoisiko peräti että kituuttaminen ja joiden elämässä rahasta on tullut jonkinlainen epäjumala. Todella ikävä seurata sellaista edes vierestä, saati sitten että olisi ihmissuhteessa, jossa joutuisi kuuntelemaan jatkuvaa käninää rahankäytöstään. Olen jo varmaan sen verran vanhempi kuin keskivertosäästäjä, että kai sitä on jo kertynyt elämänkokemustakin sen verran, että sekin auttaa laittamaan asioita perspektiiviin. Aatteleppa elämää eteenpäin: kumman asian luulet jäävän paremmin muistojen kirjaan tai kohottavaksi elämykseksi: sen, että pääsit tällaisen auton rattiin (epäolennaista, oisko se sitten vaikka vuokrattukin) vai tosiaan sen, että pääsisit ehkä eläkkeelle viikkoa-kahta ennen kuin mitä alkuperäinen suunnitelma antoi ymmärtää? Ja kumpaa on kivempi muistella siellä vanhainkodissa: niitä harmaita, tasapaksuja säästöpäiviä vai just sitä tunnetta, mitä ei välttämättä normiautossa pääse koskaan kokemaan?

    En mitenkään pysty näkemään tätä säälittävänä retkahduksena, en takinkääntämisenä, en maailmanlopun (tai bloginpitämisen lopun) ennusmerkkinä; en edes ruoskimisen arvoisena asiana, on sitten kyseessä kirjoittaja tai lukija. Elämä kuitenkin yllättää jossain vaiheessa myös negatiivisesti – tulee sairastamista, tulee remontteja, kolareita, ihan mitä vaan, mikä yllättää ja pakottaa tekemään laskelmat uusiksi. Samalla saattaa myös silmät aueta sen suhteen, mikä kunkin elämässä on kaikkein tärkeintä. Ikävää, jos se on vuosikymmenestä toiseen pelkästään vain se raha ja mammona.

    1. Hyvä vertaus vaikkakin melkoisen kärjistetty! Saatan tuota jossain kohtaan lainata 😉

      Samanlaista logiikka käytin itsekin. Säästäminen toimii silloin kun se tekee elämästä mielenkiintoisempaa. Kyllä nuukailu on yllättävän hauskaa puuhaa ja siinä saa haastaa itseään. Jossain vaiheessa se saattaa mennä yli, mutta ehkä suurempi kysymys on se, että se kenen kanssa yhteiseloa harrastaa olisi samoilla linjoilla. Kukaan ei vieläkään voi sanoa toiselle mikä on oikein ja parasta on hyväksyä se, että perspektiivi on aina oikea, jos ihminen itse on onnellinen.

      Rahaa en sen sijaan pidä oikeastaan minkäänlaisessa arvossa. Se on työkalu siinä missä muutkin.

  12. Hyvää pohdintaa. Olen itsekin tämän asian äärellä tuskaillut. Oma kokeilu on tällä hetkellä se, että laitan nettotuloista 10% toiselle tilille joka kuukausi, ja nämä rahat voin käyttää ihan mihin huvittaa. Teoriassa siis säästöasteeni voisi olla 10 %-yksikköä korkeampi, mutta sellainen kitkuttaminen ei pitemmän päälle ole mistään kotoisin.

    Monelle tuntuu tämä olevan kovin mustavalkoista. Pitäisi joko säästää 100% tai laittaa kaikki menemään tyyliin ”kerran täällä vain eletään”.

    1. Kerro toki myös myöhemmin kokemuksia kokeilun pohjalta. Täytyy tosiaan aloittaa myös omat testit tähän liittyen. Ehkäpä sopivat palkinnot saavat projektista vielä entistä hauskemman.

  13. Minusta taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ei ole pihistellä ja pelkästään kaurapuuron syömistä. Minä tavoittelin taloudellista riippumattomuutta, koska haluaisin itselleni vapauden päivätyöstä (ja kyllä päivätyönsä oli kivaa, mutta kivempaa on olla vapaalla). Olen sen saavuttanut. En joutunut kitumaan säästäessään enkä joudu kitumaan nyt. ’Raha tulee rahan luo’ – on minusta ihan totta. Korko korolle on ihan sika kova juttu kun sen kyytiin pääsee. Vaikka joutuisi hieman kitumaankin, vaikka itse en joutunutkaan, niin kyllä sekin olisi hiukka kannattanut. Jos joku väittää, että raha ei tuo onnea, niin kyllä hän on väärässä. Ainakin minä olen onnellisempi vapaudesta, jonka saan rahan avulla. Saan itse päättää mitä teen. Teenkö töitä yritykseni kautta? Teenkö vain minimitöitä, niin että vain pääomani työskentelee? Minä tavoittelin vapautta ja sen sain. Puolen miljoonan pääoman tuottamilla tuloilla elää jo ihan kivasti. Suosittelen kaikille tavoitteeksi (ja kannattaa jättää pari kakkupalaa syömättä ja pari kulutusjuhlan ilmentymää ostamatta). Ja olin ihan perus työssäkävijä aiemmassa elämässä. Kaikki voivat saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, mutta pari juttua ennen sitä pitää aivoissa tajuta.

    1. Ehkäpä pari ei riitä. Tai riippuu varmaan siitä kuinka suuria oivalluksia saa aikaiseksi.

      Samanlaiseen käsitykseen olen itse päässyt, että kyllä raha tuo onnea… ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Komea saavutus yhtä kaikki.

  14. Omituista palautetta olet saanut☹️️.

    Säästäminen on tärkeää, vapauden hankkiminen säästämällä ehdottoman tärkeää, mutta kukaan meistä ei tiedä päiviemme kulkua tai päätepistettä. Voit tai minä voin kävellä tänään kauppaan lähtiessäni auton alle tai vammautua loppuelämäkseni. Silloin mahdolliset tulevaisuuden suunnitelmat ovat siinä.

    Elämästä pitää nauttia välillä, jotta säästäessä ei käy niin, että huomaamatta elämä jää elämättä. Se ei tarkoita Teslan ostamista, vaan vaikka vuokraamista. Mulle se on matkustamista ja puhdasta luomuruokaa sekä puhtaita lisäravinteita.

    Jatka hyvää työtä blogisi parissa, älä anna kateellisten pilata omia elämyksiäsi❤️.

  15. Oman matkani kultaisena sääntönä on ollut, että elämästä pitää pystyä myös nauttimaan. Toki kaikkia mielijohteita ei kannata heti toteuttaa, vaan miettiä, että lisääkö asia oikeasti onnellisuutta tai onko hankittava asia tarpeen. Monesti itse lopulta päädyn siihen, etten jotain uutta aparaattia oikeasti tarvitse, jolloin ne rahat jäävät säästöön. Toki sitten erilaisiin elämyksiin tulee rahaa käytettyä kohtuudella, mutta mielestäni ravintolasyöminen ja vastaava on sen arvoista.

    Mukavaa loppuvuotta sijoittamisen parissa ja onnea ensi vuoteen!

  16. Kiitos! Tuo on varmasti hyvä vinkki, että lykkää ostosta jonkin aikaa ja pohtii onko se oikeasti tarpeellinen. Usein tarve menee ohi kuten sanoit, mutta toisaalta joskus asiat / elämykset vain ovat ostamisen arvoisia.

  17. Hyvä ja rehellinen kirjoitus!

    Otit selvästi palautteen sydämeesi ja käsittelit sitä tunteikkaasti. Ihminen on hyvä ottamaan palautetta silloin, kun siitä muodostuu vahva tunnereaktio. Mun mielestä et tehnyt mitään väärää ja mielestäni Tesla-kirjoitus tekikin hyvän vaikutuksen: säästäminen on arkea, kulutus kuuluu erikoistilanteisiin.

  18. Olen pohtinut myös tuota säästämisen ja elämisen suhdetta. sijoittamisen optimoinnin kannalta on tietysti järkevä sijoittaa osingot uudelleen sijoittaviin tuotteisiin, mutta voisiko elämänlaadun kannalta olla parempi sijoittaa tuotteisiin jotka jakavat osingot ulos? Näillä tuotoilla sitten tekisi niitä asioita mistä oikeasti nauttii. Verotehokkuus ei tosiaan olisi optimaalista, mutta kasvavan osinkovirran myötä elämänlaatu paranisi heti, eikä vasta sadan vuoden päästä. Liiallinen säästäminen ilman konkreettista tavoitetta on päätöntä. Itse asiassa tuo oman tavoitteen asettaminen säästämiselle on mielestäni koko homman tärkein pointti.

    1. Hyvin paljon samaa pohdintaa olen tehnyt tässä viimeaikoina ja varmaan heti vuoden alusta teen jotain toimenpiteitä tuohon suuntaan. Ehkäpä jo osinkojen kasvu tuo intoa ja motivaatiota tekemiseen. Ihan noin suoraan en itse uskaltaisi vetää yhtäläisyysmerkkiä elämänlaadusta kulutukseen.

      1. Tuo elämänlaadun ja kulutuksen yhtäläisyys sanomani vaatii tosiaan hieman avaamista. Omalla kohdallani nimittäin säästäminen on mennyt välillä todella ahneeksi. Siinä vaiheessa kun miettii viitsiikö nähdä kavereita, jos pitäisi ajaa autolla 10 km ja siinä kuluisi bensaa, on ehkä hyvä miettiä omia elämänarvoja. Mitä sitten tekisi kun on helvetisti fyrkkaa, mutta kaikki harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat menneisyyttä?

      2. Totta… tuossa kohtaa mennään jo pahasti metsään. Paljon helpommalla pääsee kun huomaa ajoissa ja tekee parhaansa tilanteen korjaamiseksi. Yksi niistä tilanteista missä säästäminen ei vain ole sen arvoista.

  19. Olet kasvamassa oikeasti aikuiseksi. Kannattaakin tehdä juuri niin kuin sydän sanoo. Hyvää Itsenäisyyspäivää! 🙂

  20. Vinkki P.Ohatalle: Sulje blogin kommenttiosio ja laita vaikka s-postiosoite sivulle, mihin voi lähettää palautetta. Koska s-postin lähettämisessä on suurempi vaiva kuin kommentin kirjoittamisessa, vähenee spämmin ja ”itkukommenttien” määrä merkittävästi, koska ammattimaiset loukkaantujat eivät usein jaksa ruveta kirjoittelemaan meilejä.

    Tosiasia on se, että kaikkia ei voi, eikä pidä, miellyttää (kuten Tesla-episodessa). Jos lukijan pää ei kestä blogi-postausta esim. Teslasta, on hänen parempi lopettaa blogin lukeminen, kuin itkeä siitä kommenttiosiossa.

    1. Se olisi tietysti yksi vaihtoehto. Vaan silloin jäisi myös suurin osa hyvistä kommenteista saamatta. On käynyt kerran jos toisenkin niin, että minua on sivistetty kommenteissa ja täysin aiheesta. Se tieto olisi todennäköisesti jäänyt saamatta, jos olisi vaatinut meilin kommentoijalta.

      Kaikkia ei tosiaan voi miellyttää ja ehkä tämä on vain sellainen asia minkä kanssa opettelen elämäään.

  21. Käärinliinoissa ei ole taskuja.

    Taisin aikaisemminkin mainita että säästämisasteesi on raju. Jos siitä välillä lipsuu ja ottaa elämästä ilon irti, niin fine. Pitkän päälle tulet huomaamaan että kulusi nousevat vaikka kuinka olisit kieli keskellä suuta, toivottavasti myös tulot.

    En tiedä oletko ehtinyt katsoa välillä pidempää ajanjaksoa kun salkku sulaa. Itsellä on kolme (tai neljä, jos vähän höllentää tulkintaa) pörssiromahdusta takana. Silloin tuntuu todella vaikealta pitää suunnitelmasta kiinni. Sisäänkilisevät osingot toki helpottavat vakaumuksessa pysymistä. Järki sanoo että mukava ostaa hyvää tavaraa halvemmalla mutta vaikeaa voi olla silti.

    Lippu korkealla kohti uusia seikkailuja – jos niitä kaipaat.

    1. Kyllä siinä tosiaan niin taitaa käydä että ennemmin tai myöhemmin kulut tulevat nousemaan. Nyt täytyy vain nauttia tämän hetken tilanteesta ja odottaa milloin se myöhemmin koittaa. Toki valinnan vapautta on aina olemassa. Valitettavasti vain myös monet hyvät valinnat maksavat.

      Onhan sitä jonkin verran tullut seurattua, mutta ei ihan samassa mittakaavassa. Nyt tuon kanssa olisi vielä suhteellisen helppo elää, mutta esim 5 vuoden kuluttua tilanne on toinen. Ainakin teoriassa ja tavoitteen kannalta.

      Mutta tarkoitus on tosiaan suunnata noita kiliseviä kohti ja toivoa niistä helpotusta vakaumuksen taustalle. Ehkäpä niillä saa sitten muutaman seikkailunkin lunastettua.

  22. Hei!

    Olen jo pidempään seurannut mielenkiintoista blogiasi, sillä itselläni on melko samankaltaiset tavoitteet kanssasi, olen samanikäinen kanssasi sekä varallisuutta suurin piirtein saman verran. On todella kiintoisaa seurata matkaasi ja peilata niitä omiin tekemisiini. Eipä vaan ole tullut kommentoitua aiemmin.

    Välillä olenkin hieman ihmetellyt ja miettinyt, että lykkäätkö kenties liikaa suunnitelmia niille ”eläkepäiville”, sillä kuten itsekin sanoit: elämä on tässä ja nyt. Itse laitan tuloistani suuren osan sijoituksiin, mutta aivan huoletta käytän myös osan ”älyttömyyksiin”, jotka lopulta tekevät elämästä elämää. Itselleni näitä ovat muun muassa ravintolassa syöminen, matkailu ja moottoripyöräily. Näitä kaikkia toteutan siis kohtuuksien rajoissa ja niistä kaikista tulee todella hyvä fiilis, kun niitä toteuttaa sopivan harvoin ja harkiten.

    Tällä ajattelutavalla olen itse ainakin viime vuodet ollut todella onnellinen. Kun tiedän, että kohtuullisen suuren osan tuloistani sijoitan joka kuukausi ja sijoitukset kasvavat jatkuvasti korkoa korolle, niin voin aivan huoletta myös osan tuloista kuluttaa johonkin järkevästi harkittuihin ”turhuuksiin”.

    Odotan innolla tulevia postauksiasi!

    1. Samaa olen välillä ihmetellyt itsekin! Mutta kuten sanottua niin eipä niitä rajojakaan kokeilematta löydä. Täytyisi vain keksiä mitä ovat ne omat ”älyttömyydet” millä itseä voisi palkita. Ehkä seuraavan virstapylvään kohdalla palkitsen itseni 100 jaffakeksipaketilla… No joo. Mietintämyssyyn ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

  23. Minäkin olen seuraillut blogia ja ajattelin kommentoida ekaa kertaa. Hieman historiaa alkuun: Olen erittäin köyhistä oloista lähtöisin, jossa eräs jäsen hummasi ne vähätkin rahat, joita taloudessa oli. Lähtökohtana siis lähes absoluuttinen köyhyys, jossa vaikkapa sisäsuihku tai -vessa oli pelkkää unelmaa – puhumattakaan mistään ”kivasta” joita kavereilla oli. Hyvä kun oli ruokaa pöydässä. Tästä seurasi sitten elinikäinen häpeä ja myös ylikorostunut säästäminen kaikessa.

    Kun lopulta pääsi töihin ja omaan talouteen rakkaan vaimon kanssa, jolla sattumoisin oli samantapainen tausta, tämä taipumus korostui sitä mukaa kun varallisuutta kertyi. Toki taustalla oli myös ns paremmin menestyvän ihmisen tavoite, jota olisi halunnut omilta vanhemmilta. Aikanaan tuli myös jälkikasvua, joille ei suurin surminkaan halunnut ”köyhää” elämää. Säästettiin tietysti kaikessa, mutta se ei saanut näkyä lasten arjessa muutoin kuin kasvatusmielessä.

    Aikanaan sai sitten kaiken – ja enemmänkin, jota oli kaivannut lapsena ja johon määrätietoisesti pyrki. Matkan aikana keksi kaikenlaista säästämisjuttua ja myöhemmin näitä sijoituskuvioitakin. Täytyy kuitenkin myöntää, että ollaan tässä elettykin ja usein tuhlailtukin, yritetty elää tässä päivässä. Nyt on lapset saatettu maailmalle ja saatu lastenlapsiakin. Varallisuutta on sen verran, että voisi vaikka heti heittäytyä eläkkeelle, vaikka iän puolesta siihen on aikaa toista kymmentä vuotta.

    Nytpä kuitenkin tästä säästämisestä ei meinaa päästä eroon, vaikka se on tavallaan turhaa? Olen sanonut itselleni, että varakkaan on helppo kitsastella kun ei ole pakko. On kätevää säästää, kun on siihen ”varaa”. Toki on tullut hankittua sellaista, jota ei nuorempana uskaltanut edes haaveksia – ja todeta ettei se tunnu missään. Raha ja tavara ei tuo mitään, paitsi ehkä mielenrauhaa. Toisaalta se on myös taakka.

    Työn osalta voisi sanoa, että se on aina ollut muuta kuin rahan ansaitsemista. Tulot ovat mitä ovat ja niillä mennään, sisältö ja tietynlainen asema yhteiskunnassa ja perheessä on tärkeämpää. Olisi aika outoa ajatella jääneensä ”eläkkeelle” alle nelikymppisenä. Siitä on kokemusta sairaseläkkeellä olevalta nuoremmalta veljeltä ja omasta työttömyysjaksosta. Pakko kuitenkin myöntää, että korvaan kuiskii se köyhä poika ja varoittelee köyhyyden odottelevan tilaisuutta nurkan takana – varsinkin kun kaupassa on alennuslappu ruokapaketin kannessa. Ollaanhan kuitenkin aina oltu pienituloisia.

    Se mitä tällä haluan sanoa, on se että elämässä pitää keskittyä lopulta tähän päivään ja hakea onnellisuus muista asioista kuin mammona tai tuleva ”palkinto”. Oli se sitten taloudellinen riippumattomuus, eläke tms. vaikkapa Tesla. Ne voisivat olla vaikkapa se extra, johon olisi mahdollista jos siltä tuntuu. Loppupeleissähän on aivan sama, elätkö kuten köyhä tai olet sitä oikeasti. Toki ekana mainittu on turvallisempaa.

    1. Mukava nähdä, että olet intounut myös kommentoimaan ja antaumuksella. Pahoittelut, kun vastaus on hieman venähtänyt.

      Ennen nykyistä työtä kaikki tekemäni on ollut lähes pelkästään ansainta mielessä. Nyt on ehkä ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että raha on enemmän bonus. Ja se tuntuu kyllä hyvältä. Ymmärrän tavallaan työn tuoman statuksen, mutta toisaalta se on myös aika surullista. Toki työtä on hyvä arvostaa.

      Säästäminen voi olla sairautta, mutta toisaalta myös harrastus. Tunnen samankaltaisia tapauksia, mutta niissä säästetään ihan vain koska se tekee asioista mielekkäämpää.

      Toiseksi viimeisen yhdyn täysin kanssasi, mutta viimeiseen en. Köyhälle raha aiheuttaa usein stressiä, jälkimmäiselle ei ja on täysin eri asia elää kuten köyhä tai oikeasti olla sitä. Ero on suorastaan valtava, vaikka ulospäin se tuskin näkyy.

  24. Jos jostain tämän perusteella pitäisi valittaa, niin neuroottisesta herkkähipiäisyydestä nillittäjien kommentteihin. Tässäkään ketjussa ei nähdäkseni YHTÄÄN kriittistä kommenttia, silti puhut käännekohdista ja tuhosta. Minulle on selvää, että teenpä niin tai näin, sanoinpa sitä tai tätä, niin aina joku lehmänläjä paheksuu. Ei se ole mikään syy ottaa siitä itseeni, itseluottamus kuntoon sinullekin, niin muutut immuuniksi räksytyksille ja karavaani jatkaa kulkuaan. Tosin pidemmän päälle itse tulenkin varmasti suututtamaan ja ”pettämään” suunnilleen joka ainoan vahinkolukijanikin, joten tyylilläni tuskin pääsee bloggaajan suosiossa tasollesi.

    Kulutuksen ja sijoittamisen suhteesta on tehty matemaattinen kaavakin, jossa huomioidaan odotetut tulevat tuotot ja tulot, pyrkimyksenä maksimoida eliniän nautinto, EI perintöä tai pappavuosien nautintoa. En nyt kännykällä jaksa kaivaa sitä esiin, mutta Googlella löytynee.

    Toisaalta siltä osin ymmärrän kritiikin, että jos tilaaja haluaa lukea taloudesta, niin autoarvio voi tulla ei-toivottuna yllätyksenä.

    1. Ehkäpä pitäisi saada vähän mahtisonnin ominaisuuksia niin loppuisi turha nillittäminen. Vaan itsellä tuppaa menemään aina tunteisiin – asia kuin asia. Ehkäpä tässä joskus saa vähän paksumman nahkan kasvatettua tai sitten saan hermoromahduksen. Fiftysixty.

  25. Enemmänkin tulee mieleen, että kirjoittaja on oman elämänsä käännekohdassa – kyse ei ole blogista (?!?). Sitä kutsutaan myös kolmenkympin kriisiksi. Elin saman vaiheen 2010 -luvun vaihteessa. Mielessä pyöri paljon ajatuksia tulevaisuudesta, myös lapsista ja mahdollisesta lapsettomuudesta. Sitten löytyi nainen ja lopulta syntyi lapsi. Samalla löytyi uusi suunta koko elämälle, ja ennen kaikkea uusi syy säästämiselle ja sijoittamiselle, myös lapselle sijoittamiselle.

    Määrittelisin niin, että taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on loistava harrastus kaiken muun elämän päälle. Sen sijaan itseisarvo siitä ei saa tulla. Oikeasti tärkeintä on perhe ja terveys.

    Matkustelusta sen verran, että sitäkin on kahdenlaista. Osa lötköttää Karibialla nahka punaisena joulun yli ja kehuu ystäville miten hienoa ja kallista oli. Sitten on meitä, jotka nuorena (ja vähän vanhempanakin) kierrettiin minibudjetilla ympäri maailmaa. Nähtiin ehkä jotain muutakin kuin hotellin aulabaari. Ne on reissuja, joiden muistojen arvoa ei voi rahassa mitata. Niitä ei voi ostaa tai saavuttaa enää vanhempana. Vanhempana kaikki on vähän pliisumpaa, ei jaksa tehdä mitään älytöntä tai ’tyhmää’.

    Joskus vuosia sitten oli joku onnellisuusvalmentaja tmv. telkkarissa. Se kehotti sanomaan välillä ’kyllä’ silloin kun tekisi mieli sanoa ’ei’. Tuo on ainakin omalla kohdallani toiminut erinomaisesti!

    Vinkkinä, että elä ja matkustele nyt, kun olet nuori ja vapaa. Taloudellisen riippumattomuuden tulet saavuttamaan joka tapauksessa. Sitä paitsi ei sillä OIKEASTI ole mitään väliä saavuttaako sen viisi vuotta aiemmin vai myöhemmin!

    1. Oikeassa olet, vaan siinä olen eri mieltä, että blogi olisi itsestäni irrallinen olento. Kyllä se hyvin pitkälti heijastelee aina sitä missä kulloinkin itse olen. Kolmenkympin kriisi iskee varmasti tai on jo iskenyt ja tulee ihan varmasti näkymään molemmissa.

      Mahtava kuulla, että asit lutviintuivat, koska oma usko meinaa välillä olla tältä osin vähän koetuksella.

      Hotellin aulabaarissa näksisin itseni aivan tyytyväisenä – minibudjetilla katselu kuulostaa kidutukselta. Tuosta välillä kyllä olen samaa mieltä. Tai ainakin siinä, että mitä useammin uskaltaa laittaa itsensä epämukavuusalueelle, niin sitä enemmän tulee saavuttamaan asioita.

      Ja samaa mieltä myös siitä, että on aivan yksi lysti milloin eläkkeen oikeasti saavuttaa. Elän nyt, matkustelusta en tiedä, enkä oikeastaan siitäkään mitä se elä nyt tarkoittaa. Ehkäpä uusi vuosi tuo uusia ajatuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.