Budjetointi – tie taivaaseen vai helvettiin?

Omat-Rahat-PohattaHuomenna aamulla MTV:llä starttaa Huomenta Suomessa uusi ohjelmasarja nimeltä Omat rahat. Ensimmäisen jakson aiheena on kotitalouden budjetti. Muutaman sattuman kautta P.Ohatta päätyi ohjelmaan vieraaksi ja keskustelua voit seurata klo 7:35 alkaen. Sille näyttäisi aikataulun mukaan olevan varattuna aikaa 25 minuuttia, joten keskustelussa päästään pureutumaan varmasti jonkin verran myös muihin henkilökohtaisen taloudenhallinnan kysymyksiin.

Ymmärrän hyvin, että talousasiat eivät ehkä ole niitä kaikkein seksikkäimpiä ja sana budjetti nostaa useimmilla vain karvat pystyyn. Jos kuitenkin huomenna päädyt ohjelman kautta tänne asti, tulet huomaamaan, että talouden ei tarvitse olla tylsää. Edes säästäminen ei ole kituuttamista vaan ennemminkin se voi avata elämään täysin uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia – jopa hyvin aikaisen eläköitymisen. Jos tämä on ensimmäinen kertasi täällä, kannattaa tutustuminen aloittaa lukemalla P.Ohatta pähkinänkuoressa.

Mutta mikä se karvat pystyyn nostava budjetti oikein on?

Budjetti tarkoittaa talousarviota. Käytännössä se voi olla rahamääräinen toimintasuunnitelma, jossa käsitellään sekä tuloja, että menoja.

Yleensä budjetti mielletään vain yritysten talouden suunnittelun apuvälineeksi. Yrityksen laativat tilikauden alussa budjetin ja oletuksena on, että kauden lopussa budjetti saavutetaan sekä liikevaihdon, kulujen että tuloksen osalta. Jos kerran valtaosa yrityksistä laatii budjetin, niin ehkä myös meidän tavallisten tallaajien olisi hyvä suunnitella talouttamme etukäteen.

Myös moni meistä tavallisista tallaajista onkin sitä mieltä, että budjetti olisi hyvä olla olemassa tai että siitä olisi apua henkilökohtaisen talouden suunnittelussa. Vaan tässä onkin budjetin suurin pulma – siitä ehkä olisi hyötyä, mutta sellaista ei yksinkertaisesti jakseta tehdä.

Milloin budjetin laatiminen kannattaa?

Budjetointi on hyvä työkalu talouden hahmottamiseen silloin kun elämässä tapahtuu muutoksia.

Esimerkiksi muuttaessa ensimmäistä kertaa omilleen, olisi jokaiselle apua budjetista. Ei ole kiva huomata vasta jälkikäteen, että nyt taskuissa on vain reikä pohjalla. Samoin, jos päättää vaihtaa vaikkapa asunnon isompaan, on hyödyllistä katsoa mihin rahat riittävät ja mihin eivät.

Budjetilla voi olla myös taloutta ohjaava vaikutus. Budjetin ylittämisen aiheuttama pieni pistos sydämessä edesauttaa pitäytymään budjetissa.

Voisi kuvitella, että olisin laatinut hyvin tarkan budjetin siitä, mihin voin rahaa käyttää. Todellisuudessa minulla ei ole budjettia, koska en koe saavani siitä mitään hyötyä. Suunnittelen kyllä talouttani, mutta kyse on enemmän sijoitussuunnitelmasta, kuin budjetista.

Budjetointi on työkalu arvioimiseen ja siitä voi olla apua suunnitteluun, mutta kuluttamisen rajoittamiseen on parempia vaihtoehtoja.

Kuluttamisen rajoittaminen

Helpoin tapa rajoittaa kuluttamista, on piilottaa rahat tai ainakin rajoittaa käytettävissä olevan rahan määrää. Paras tapa rajoittaa käytettävissä olevan rahan määrää, on siirtää palkasta ensimmäiseksi sivuun säästöön menevä osuus. Jos arveluttaa, että mahtaakohan raha sitten riittää kuukauden loppuun asti, niin kannattaa aloittaa varovasti ja katsoa viisi vinkkiä talouden hallintaan.

Pelkkä rajoittaminen johtaa usein ongelmiin, koska taloudessa tulee aina vastaan yllättäviä menoja. Yllätyksiin voi varautua pitämällä erillistä puskuritiliä ja sen jälkeen säästämisestä voi tehdä automaattista.

Valitettavasti edes rajoittaminen ja yllättäviin menoihin varautuminen eivät vielä takaa onnistumista.

Kulujen seuranta

Usein iso haaste säästämisessä on se, että menoista suurin osa on lyöty lukkoon jo etukäteen. Samat kuluerät toistuvat kuukaudesta toiseen ja ne eivät poistu vaikka kuinka rajoittaisi käytettävissä olevan rahan määrää.

Tähän vastauksena on menojen seuranta. Menojen seurannan avulla on mahdollista löytää säästökohteita ja karsia tai alentaa toistuvia menoja. Jos ei tiedä mihin raha menee, ei voi tietää mistä kuluista voisi karsia.

Yksinkertaisesti paras

Taloudesta ei kannata tehdä monimutkaista ja oleellista on löytää oikea työkalu tilanteesta riippuen.

  • Talouden suunnittelun apuväline on budjetti
  • Menojen karsimisen apuväline on kuluseuranta
  • Impulsiivisia ostoksia hillitään rajoittamalla käytössä olevan rahan määrää

Valitsemalla oikean ja tarkoituksen mukaisen työkalun päädyt varmasti sijaintiin, jossa lämpötila on sopiva.

Edit. Koko Huomenta Suomen lähetys on katsottavissa tästä ja Omat rahat alkaa noin kohdassa 29:30. Enjoy!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

39 vastausta artikkeliin “Budjetointi – tie taivaaseen vai helvettiin?”

  1. Onnea huomiselle, tärkeää asiaa jokaiselle. Nykyään en enää budjetoi sillä rahankäyttö on nykyään niin luonnollista mutta kun vasta opettelin taloudellisen riippumattomuuden tielle tein usein budjettia/bujetteja yrittäessäni ratkoa mikä on hyvän elämän ja hyvän säästämisasteen välinen tasapaino. Nuorena olin todella huono rahankäyttäjä mutta opettelamalla oppi ihmeitä.

    1. Kiitos! Tuo tasapaino ei olekaan niin yksinkertainen löytää ja näyttäisi vaihtelevan elämäntilanteen mukaan. Varmasti monelle talouden suunnittelusta olisi apua, mutta jostain pitäisi saada se pieni puuttuva potku persauksiin.

  2. Hyvä johdattelu budjetoinnin maailmaan. Minulle kuluseuranta toimii työkaluna katkaista taloudellinen syöksykierre. Kun tiedän, mihin rahaa menee, voin tehdä tarpeellisilla alueilla viisaampia valintoja sortumatta säästönäpertelyyn. Sama taulukko tekee myös budjetoinnin yksinkertaisesti kuluneen vuoden keskiarvoista ja niistä lasketaan nettovarallisuus, aikavarakkuus ja säästöaste.

    It is veri important vii hääv tiis fainanssial missionäriis from Internet. Rahan käyttö on mennyt niin epäluonnolliseksi, ettemme enää ymmärrä rahan olemusta. Kaupan kassalla on ihan sama, maksaako uusi hilavitkutin 7.50 vai 7500, maksutapahtuma on liian sama: vilauta korttia ja näppäile tunnusluku.

    Silmiä avaava harjoitus on ryhtyä laskemaan ostosten hintoja työtunneissa.

    1. Se on totta, että kannattaa miettiä miten viettää säästämisen parissa aikaa. Helposti sortuu turhaan kikkailuun, jolla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä.

      Pitäisiköhän alkaa raportoimaan kuukausikatsaukset tunneissa? Ei ollenkaan huono idea…

  3. Hei, eksyin blogiisi ohhelman kautta. Viisas nuorimies. Älä anna muiden lannistaa, tavoitteesi on varmasti aivan saavutettavissa! Itsekin olen aloittanut budjetin pitämistä ja säästötavoitetta olen myös tekemässä.

  4. Katsoin juuri haastattelusi joka oli ajan puitteissa varsin hyvä pintaraapaisu. Joskus tällaisissa ”voiko kaikki säästää puolet tuloistaan”-ihmettelyissä pamauttaisit aivan suoraan tulosi sekä kulusi tyyliin ”tulot 1700, menot 800, säästöaste 53%. Nyt on säästössä 30 000, joten näillä menoilla pärjään reilun 3 vuotta siinäkin tilanteessa, että kaikki tuloni katkeaa”.

    10% esimerkkisi on loistava kaikessa raflaavuudessaan. Se on varsin hurja ja saattaa nostaa karvat pystyyn, mutta ehkä sen voisi jälkeenpäin huomauttaa olevan yksinkertaistettu ja laskemista helpottava esimerkki.

    Lisäksi voisi ehkä huomauttaa, että säästämisen ei aina tarkoita kituuttamista, vaan se alkaa aina ensin siitä, että tietää missä mennään ja sitten pääseekin jo pelkällä viisaampien valintojen tekemisellä pitkälle.

    Nordean kaveri oli myös yllättävän asiallinen. Varsinkin puskurirahaston kerryttäminen ja automatisointi olivat häneltä loistavia pointteja, siitä pisteet.

    1. Totta, ehkäpä tuohon voisi joskus hieman räväkämminkin vastata, mutta täytyy koittaa pitää sellainen linja, että ei mene ihan yli hilseen. Jo nykymallissa taitaa monelle olla suhteellisen paljon sulateltavaa. Ehkäpä pitäisi juuri tuota saada tuotua esille, että säästäminen on nimenomaan fiksumpia valintoja.

      Ehdottomasti fiksu kundi oli!

  5. Pätkä tuli katsottua ja sen takia tuli myöhästyttyä vähän töistä =D Molemmilla asiantuntijoilla hyvää asiaa. Mutta se että jokainen suomalainen voisi säästää 50% palkasta ei välttämättä päde kaikkien kohdalla =)

    1. Ei se välttämättä kaikkien kohdalla päde, mutta itse veikkaan villisti, että valtaosa suomalaisista on päättänyt sen olevan mahdotonta ilman, että asiaa olisi koskaan edes itselleen selvittänyt.

      Sitten toisaalta, kaikki eivät myöskään pyri eläkkeelle kolmevitosena 🙂

      1. En sanoisi, että jokainen suomalainen… Toki valtaosa pääsee tuohon halutessaan (suurin osa ei edes halua), mutta on myös pieni joukko työkyvyttömiä, jotka eivät voi koskaan päästä tuollaisiin säästöprosentteihin. On niitäkin, jotka eivät koskaan voi kyetä tekemään päivääkään normaalia työtä (siis valtion tukea) vamman tai sairauden takia. Jotenkin tämä pieni joukko unohtuu aina kommenteissa ja aina oletetaan kaikkien ihmisten olevan täysin terveitä…

  6. Hyvä Pohatta! Esiintymisesi oli itsevarma ja luonnollinen, harjoitus tekee mestarin.

    Nordean edustaja suositteli tuossa vain 1-2 kk menoja vastaavaa puskuria, vaikka jostain olen lukenut, että suosittelevat virallisesti isompia (6-12kk) summia.

    1. Kiitos! Hyvä, jos edes etäisesti vaikuttaa siltä, että suunta on ylöspäin.

      Suositteluja löytyy varmasti moneen veneeseen, mutta tähän vaikuttaa niin moni asia. Kädestä suuhun eläjälle 6 kk voi olla perusteltu. Toisaalta jos kuukauden kassavirta on reilusti positiivinen ei puskuria tarvita lainkaan.

      Omani taitaa olla alle yhdessä kuukaudessa. Toki välillä käteistä on enemmän sijoituksia varten. Myös luottokortti toimii varalla ja sinne voi hyvin laittaa yllätyksiä, kun talous on hallinnassa. Positiivinen kassavirta takaa sen, että luoton saa maksettua pois ilman korkoja. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että lojumisen sijaan puskurirahasto voi tehdä työtä muiden veljien ja siskojensa kanssa.

      1. Itselläkään ei ole kuin 1/3 kuukauden ansiot puskurina. Muuten turvaudun luottokorttiin, koska pystyn aina maksamaan laskun ilman korkoja. Taas isompia kuluja varten aloitan säästämisen puskuriin hyvissä ajoin(kuten auton isommat huollot tai synttärilahjat), jolloin niitä ei tarvitse maksaa luotolla.

        Esiintymisesi oli mielestäni oikein luontevaa! Kannattaa antaa ihmisille seuraavaksi esimerkki omasta säästämisestäsi ilman käyttämättä prosentteja. Ihmisille saattaa olla helpompi ymmärtää euromäärää kuin prosentteja(kysy vaikka stubbilta).

  7. Asiallinen esiintyminen!

    Hauskaa että juontajan mielestä moni ”vihaa” säästämistä. Tai en nyt tiedä että oliko hauskaa, ehkä surullista. Tämä kertoo siitä, että ihmiset eivät hallitse rahankäyttöään ja rinnastavat säästämisen kitkutteluun ja sijoittamisen keinotteluun.

    Itsehän ”rakastan” säästämistä ja sijoittamista, kumma kyllä. Vähän niinkuin muistakin immateriaalisista asioista voi nauttia, niin samoin sijoittamisesta. Ajattelutapa siitä, että pitääkö jostain pitää ”luopua” tai jotakin ”uhrata” sen takia että rahaa laittaa säästöön eikä kulutukseen on keskeistä.

    1. Se on kyllä todella surullista, että säästäminen koetaan luopumisena. Toisaalta tämä kommentti taitaa usein tulla sellaisesta suusta, jossa säästäminen on täysin vieras sana. Harvoin kuulee oikeasti säästävien ihmisten keskuudessa sellaista, että jostain luovuttaisiin. Kyllä se säästäminen vain antaa niin paljon.

  8. Pay yourself first 🙂

    Sinulla on hyvä systeemi. Kun pistää ensin sijoitettavan osuuden sivuun niin on pakko pärjätä jäljelle jäävällä.

    Itse olen käyttänyt kuluseurantaa. Aloitin Excelin naputtelulla, sitten käytin jonkun aikaa varsin loistavaa Balancionin systeemiä. Tämä kaatui valitettavasti Mac – Java jne ongelmiin, joita en jaksanut enää ratkoa. Nyt on ollut useamman vuoden käytössä Moneydance appsi. Sinne kun naputtelet tulot ja menot sekä varallisuuden arvot (osan saa sinne automaattisestikin jos haluaa), niin napin painalluksella sinulla on tuloslaskelma ja tase.

    Oma budjetointi on sitä että seuraan kuluvaa vuotta ja vertaan edellisiin. Teen edellisen perusteella budjetin seuraavalle vuodelle, yleensä copy-paste ja muutama säätö niistä kuluista / tuloista, joiden tiedän muuttuvan.

    Pointtini nyt lähinnä se, että apuvälineitä on netti pullollaan jos ei excel taikka kynä/paperi -systeemi jaksa kiinnostaa. Osa on ainakin itselle ollut koukuttavia. Johtunee siitä että tämän luokan kirjanpito/laskenta -systeemit olisivat maksaneet aikoinaan maltaita. Nyt niitä irtoaa muutamalla kympillä.

    1. Totta, hyviä ja ennen kaikkea helppoja systeemeitä taitaa olla jo niin paljon, että sitä ei voi enää käyttää tekosyynä seuraamattomuudelle.

      Täytyy yrittää itsekin perehtyä tarkemmin apuvälineisiin, joilla talouden hallintaa voisi helpottaa.

  9. Mainio esiintyminen. Pääkohdat saitte tiiminä käytyä läpi.

    Kun OP:n Oma talous-palvelu loppui, jouduin pienoiseen pulaan. Oliskos arvon raadilla vinkkiä vaihtoehdosta? Tuo Balancion vaatinee tutustumista.

    Oma säästöaste on 30%. Tuo määrä jää aidosti yli eikä vaadi pinnistelyjä.

    1. Mitäs kaikkea tuosta Oma talous -palvelusta löytyi? Pivon saa ainakin OP:n tiliin kiinni, mutta käsittääkseni vain yhteen. Balancionia olen välillä miettinyt, mutta jotenkin Ferratum kytkös on aina saanut perääntymään.

      1. Pivo on aivan vitun huono. Itse maksan talouteni laskut(josta vaimokkeeni siirtää minulle puolet myöhemmin), joten Pivo luulee, että kulutukseni on hyvin korkea. Et pysty siis jakamaan, että maksaisit laskuista vaikka vaan 50 %. Usein ostan myös siskojeni puolesta elektroniikkaa(eivät osaa valita hyvää hinta-laatusuhdetta), joten maksan sen heidän puolestaan ja palauttavat minulle rahat. Tälläistäkään kulua et pysty Pivolla laittamaan kuluttomaksi. Tämän vuokseni lähes joka kuukausi kulutukseni Pivon mukaan on 3500-4000€ kuukaudessa vaikka n. 2200€ palkasta säästän 1000-1050€ kuukaudessa. Lisäksi jos satut joltakin ihmiselta saamaan rahaa niin et pysty laittamaan sitä tuloksi(myyt vaikka saamasi kalafileet tai marjat). Myöskään palkkatuloani Pivo ei ikinä tunnista piirtämässään käyrässä. Pivoon saa lisättyä vain OP:n, mutta mielestäni saa useammankin kortin (itsellä electron ja visa liitetty). Itse käytän excel taulukkoa sekä My Finances ohjelmaa(Ainakin Android puhelimelle saatava ilmainen app). My Finances on ihan fiksu ohjelma, koska pystyt laittamaan valmiiksi toistuvat maksut ja sit manuaalisesti lisättyä kulutustasi. Tällöin ainakin saat oikean kuvan kulutuksestasi verrattuna Pivoon. My finance on itsellä siirtynyt nyt pääohjelmaksi tästä päivästä lähtien.

      2. Kiitos täydennyksestä! Itselläni ei Pivo ole käytössä ja eipä näköjään kannata harkita vaihtoa. My Finances kuulostaa fiksulta, mutta manuaalisuus ei oikein innosta.

    2. Oma talous -palvelu kun OP:lta loppui, vaihdoin Säästöpankkiin ja verkkopankissa toimivaan Finanssivahtiin. Tähän mennessä kokemus on ollut hyvä.

  10. Olen seurannut blogiasi siitä saakka, kun se mainittiin Iltalehdessä heinäkuun alussa. Mielenkiintoista luettavaa. Olet taitava rahankäyttäjä ja hyvä kirjoittaja, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että sääliksi kävi, kun luin niistä aloittelijan virheistä, joita teit Lissabonin reissullasi. Mutta niistä myöhemmin (ehkä).
    Haluan tuoda uuden näkökulman tuohon budjetointiasiaan. Ymmärrän hyvin, että henkilö, jonka rahat on tiukalla hyötyy budjetoinnista. Argumentit ohjelmassa olivat teiltä molemmilta hyviä!
    On kuitenkin myös niitä henkilöitä, joiden olisi hyvä tiedostaa loppuun saakka kehitellyn säästäväisyyden/nuukuuden/saituuden vaarat. Sairastunut laihduttaja ei tiedosta olevansa anorektikko, vaikka lähipiiri sen hänessä hyvin huomaa. Hyvin säästäväinen ihminen ei ehkä huomaa ärsyttävänsä tai hauskuuttavansa lähipiiriään. Tai olevansa muiden silmissä ”sairaan pihi”. Tuttavani, varakas lapseton rouva leikkaa paperiset lautasliinat puoliksi, toinen on luopunut autosta, koska kaverit kyllä (vastikkeetta) kuskaavat. Kolmas tulee kahvilaan, muttei tilaa mitään. Okei, maailma näin toimien säästyy, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.
    Luonnostaan säästäväisen henkilön on hyvä minun mielestäni tarkkailla omaa käyttäytymistään ja miettiä milloin se menee lähipiirin silmissä huonon käytöksen ja pummaamisen puolelle. Minä itsekin joudun olemaan tässä asiassa tarkkana ja tiedän, että jos vielä taulukoisin ja budjetoisin rahani, olisin entistäkin nuukempi, vaikka varsinaista tarvetta siihen ei ole.
    Kuulun niihin ihmisiin, joilla palkkatulot ovat aina olleet menoja suuremmat. Salkkuun on kerääntynyt omaisuutta aivan kuin huomaamatta. Budjetoimalla ja olemalla entistä säästäväisempi voisin toki saada suuremmankin potin kokoon. Mutta mitä sitten? No, P.Ohatta jää eläkkeelle, se on tarpeeksi hyvä syy. Minä suunnittelen muutaman sapattivuoden pitämistä, mutta olen (monen mielestä lyhytnäköisesti) valmis käyttämään tähän myös pääomaa enkä siis vain tuottoja.
    Summa summarum: Olkaamme säästäväisiä, älkäämme saitoja!

    1. Hyvä pointti. Minä hankin itselleni paniikkihäiriön vääränlaisella säästämisellä, ruoasta kituuttamisella ja varsinkin murehtimisella. Säästäväisyys on ihan hyvä ajatus, mutta se on vasta yksi taito kohti viisasta toimintaa rahan kanssa. En ollut viisas. Luulin, että säästämällä selviää talousvaikeuksista. Niinhän kaikki muutkin opettivat ja tekivät.

      Viisautta on löytää tasapaino elämänlaadun ja vaurauden kesken. Ymmärtää, että ne eivät ole toistensa vastakohtia ja toimia siten, ettei niistä tule toistensa vastakohtia. Minun säästö% on huidellut 25 ja 50% välissä ennen velanmaksun vauhdittamista. Jos P.Ohatta pystyy 50% säästöprosentiin ja 10% tuottoihin, niin sitten hän tietää jotain sellaista, mitä minä en vielä tiedä. Tai sitten hän ajattelee ja toimii eri tavoin. Ehkä hänen arvomaailmansakin on erilainen.

      Jos minä apinoisin jotain hänen ajatuksiaan ja toimintatapojaan, niin olisiko niillä vaikutusta omiin säästö% ja tuottoihini? Luultavimmatusti. Haluaisinko minäkin saavuttaa töistä riippumattoman vauraustason viiden vuoden aikavälillä – eläköityä 35:na? Tavoite kuulostaa nykytilanteesta johdettuna hurjalta, mutta koska en tiedä mitä huomenna tapahtuu, en halua sitä mahdollisuutta itseltäni kieltää.

    2. Joku pitää siitä että velkaantuu korviaan myöten ja elää joka kuukausi kädestä suuhun. Aina kun palkkaa tulee lisää niin vaihdetaan joko auto uuteen tai ostetaan lainalla jotain muuta kivaa. Jos pystyt henkisesti elämään näin miettimättä sitä hetkeä kun korttitalo sortuu kun joudut työttömäksi niin ei siinä mitään.

      Itselläni on säästöprosentti ollut aina 70%-90% vuosituloista. Varallisuutta minulla on jo enemmän kuin pohatalla ja tarkoitus olisi myös ”jäädä eläkkeelle” kolmevitosena tai tehdä mitä huvittaa.å Minä nautin enemmän siitä taloudellisesta turvasta jota raha tuo kuin materiasta. Pointtini on että kukin taaplaa tyylillään.

    3. Itselläkin on välillä tullut sorruttua liialliseen säästämiseen. Pidän kuitenkin liiallisuuden rajana sitä mikä itsestä tuntuu pahalta. Muiden mielipiteille ei tässä asiassa voi kovinkaan paljon antaa painoarvoa – varmaan suurin osa ihmisistä olisi sitä mieltä, että olisin sairas.

      Hyvät tavat on tietenkin syytä muistaa, mutta normeja kyseenalaistettava. Luotan siihen, että omat kaverit kyllä ilmoittavat jos alkaa ottaa pannuun.

  11. Olen käyttänyt 2012 vuodesta asti YNAB (you need a budget) nimistä työkalua, joka on sekä sovellus että metodologia oman talouden hallintaan. Sen perusteesit ovat, että jokaiselle eurolle annetaan käyttötarkoitus, edellisen kuukauden tulot muodostavat aina seuraavan kuukauden käytettävissä olevan budjetin ja työkalu helpottaa satunnaisempien menojen kanssa elämistä. Jos esimerkiksi vakuutus tulee maksettavaksi kerran vuodessa, voi sitä varten korvamerkitä pienen summan rahaa joka kuukausi, jolloin laskun sattuessa ei joudukaan miettimään, että miten ”yllättävää” menoa varten saa haalittua rahat kasaan.

    Voin suositella ainakin kokeilemaan 🙂

    1. Kiitos vinkistä! MMM:n kautta olen tuosta aikaisemmin kuullut, mutta vielä ei ole riittänyt intoa testaukseen asti. Ehkäpä tälle kertaa pääsen sinne asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.