Viisi vinkkiä talouden hallintaan – P.Ohatta @ YLE

pohatta-yleJos olet tänään ensimmäistä kertaa vierailemassa blogissani, olet luultavasti löytänyt tänne YLE:n jutun kautta. Se mitä jutussa luit voi tuntua uskomattomalta, mutta on ihan yhtä todellista kuin kaikki muukin. Lyhyen tutustumisen perusteella olet todennäköisesti joko erittäin utelias tai sitten pidät minua ihan täytenä idioottina. Utopistista tai ei, toivon, että pysähdyt ajattelemaan ja tutustut blogiin ennen kuin päätät mitä mieltä asiasta olet.

Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska et ehkä enää tutustumisen jälkeen katso maailmaa samanlaisten linssien läpi.

YLE:n artikkelissa annoin viisi vinkkiä. Ennen kuin neuvoista on mitään hyötyä, olisi sinun hyvä tietää minkä takia haluaa säästää. Säästäminen on jokaisen oma valinta, mutta se on valinta joka on täynnä mahdollisuuksia.

1. Aloita tulojen ja menojen seuranta

Kun tiedät paljonko rahaa tulee sisään ja mihin sen käytät, olet jo pitkällä talouden hallinnassa. Jos tavoitteena on säästää tai sijoittaa, niin on suorastaan pakko tietää, että mitä rahalle tapahtuu. Monimutkaiseksi asiaa on turha tehdä ja tyyli on täysin vapaa. Itse olen tykästynyt S-pankin verkkopankissa olevaan kulujenseurantaan josta olen tallentanut luvut Exceliin. Merkittävin asia tuloissa ja menoissa on niiden erotus. Mitä enemmän rahaa jää kuukausittain ”yli”, sitä enemmän on vapautta ja säästämisen mahdollisuuksia.

2. Laita palkasta ensin rahat säästöön ja sijoituksiin

Ihmiset toimivat usein niin, että se mikä tulee, se myös menee. Ja tämä ei koske vain sinua, vaan yleisesti sitä miten meidät ihmiset on rakennettu. Ilmiötä kutsutaan myös nimellä Parkinsonin laki. Eikä kyse ole vain rahasta, vaan esimerkiksi myös ajasta. Jos sinulla on minuutti aikaa tehdä jotain, usein saat sen suoritettua minuutissa. Jos tehtävän määräaika on kuukauden kuluttua, se tulee valmiiksi kuukauden kuluttua.

Tätä periaatetta voi käyttää hyödyksi säästämisessä. Kun palkasta laittaa ensin säästöön, muuttuu kulutuksemme niin, että tulemme toimeen sillä rahalla mikä jäi käyttöön.

Ensimmäinen säästökohde voisi olla esimerkiksi pieni puskurirahasto, joka auttaa tasoittamaan elämän yllättäviä menoja ilman, että olet heti konkurssin partaalla.

3. Säästä ensimmäisenä kuukautena vaikkapa prosentti tuloistasi

Säästämisen avulla on tarkoitus saada elämältä enemmän, eikä niin että sen kokee pelkkänä luopumisena. Jos ensimmäisenä kuukautena laitat säästöön 1 % nettotuloistasi, siis vaivaisen yhden prosentin, niin tuskin edes huomaat eroa aikaisempaan. Aloita varovasti, mutta pääasia on, että aloitat.

Jos jo nyt säästät vaikka 10 % tuloistasi, niin jatka siitä ja tee yhden prosenttiyksikön korotus.

4. Seuraavassa kuussa säästä yksi prosenttiyksikkö enemmän. Jatka, kunnes sinulle sopiva säästöprosentti löytyy

Jos seuraavassa kuussa säästät taas yhden prosenttiyksikön enemmän nettotuloistasi olet oikealla tiellä. Tässä kohtaa voidaan puhua jonkinlaisesta tutkimusmatkasta. Sen tarkoituksena ei ole säästää mahdollisimman paljon, vaan ennemminkin löytää itsellesi sopiva säästöprosentti. Luonnollisesti säästöprosenttiin vaikuttaa se, mitä säästämisellä tavoittelet. Vähitellen prosenttiyksiköiden korotuksella löytyy se sopiva taso – taso, jossa et koe tinkiväsi elämästä, mutta joka kuitenkin vie sinua kohti tavoitteitasi.

Pientä epämukavuutta on hyvä sietää, katsoa tottuuko siihen ja vasta sen jälkeen tehdä muutoksia säästöprosenttiin. Kipukynnys on tässä asiassa muuttuva käsite ja vaihtelee paitsi sopeutumisen, myös elämäntilanteen mukaan.

Eikä realismikaan ole pahitteeksi. Jos tavoitteesi on kunnianhimoinen, niin tuskin muutaman prosentin säästämisellä siihen pääset.

Ehkäpä voit säästä vaikka puolet tuloistasi, mutta et vain vielä ole tullut kokeilleeksi?

5. Pidä säästöprosentistasi kiinni. Sijoita säännöllisesti joka kuukausi – markkinatilanteesta riippumatta

Se mikä menee säästöön, se myös jää säästöön. Tai näin ainakin pääasiassa. Tärkeintä on tehdä säästämisestä ja sijoittamisesta säännöllistä huolimatta siitä mitä päivän lehdissä lukee. Helpoimmalla pääsee, kun sijoittaa joka kuukausi saman summan ja tekee sijoittamisesta automaattista.

Kun tarkoituksena on säästää pidemmällä tähtäimellä, niin ainakin toistaiseksi rahat on kannattanut sijoittaa pankissa makuuttamisen sijasta. Mitä pidempi on tähtäin, sitä todennäköisemmin sijoitukset ovat tuottavia. Arvo tulee kuitenkin vaihtelemaan rajusti matkan varrella ja aiheeseen kannattaa perehtyä sen verran, että pystyy elämään sijoitusten arvon muutosten kanssa.

Uutena lukijana kannattaa blogiin tutustumista jatkaa tästä ja jos sen jälkeen jäät nälkäiseksi, niin kannattaa siirtyä arkistoon. Ja jos et halua uskoa vain minua, niin kannattaa tutustua myös kaikkiin muihin aiheen blogeihin, jotka löytyvät sivun oikeassa reunassa olevasta linkkiluettelosta.

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta. Voit myös tilata tulevat artikkelit sähköpostiisi liittymällä sisäpiiriin.

62 vastausta artikkeliin “Viisi vinkkiä talouden hallintaan – P.Ohatta @ YLE”

    1. Totta, tosin oletan että säästöprosenttia ei synny ilman mainitsemaasi tilannetta. Toki prosentti voi miinuksella olla, mutta ehkäpä sille on silloin parempi keksiä joku muu ja kuvaavampi sana.

  1. Hyvä pöhinä sulla on päällä. Jatkat vaan määrätietoisesti ja tarpeeksi hitaasti, niin ei iske burn-out tämän projektin osalta.

    Jutussa tuli kyllä hyvin esiin – asiantuntijakommentteja lukiessa – se miten lukkiutunut ajatusmaailma ihmisen elämänkaarta kohtaan ylipäätään yhteiskunnassa vallitsee. Ihan kuin se olisi jokin kisko, jossa ei valintoja voi tehdä, eikä omaa vastuuta ottaa.

    Samalla aika hauskasti suuri säästöaste nähdään välittömästi kurjuuden ruumiillistumana, sen sijaan että olisi vain vapautunut konsumerismin henkisestä kahleesta.

    Toisaalta on sen verran annettava asiantuntijoillekin anteeksi, että toimittaja selvästi oli esittänyt kysymyksen hyvin mustavalkoisesti, eikä sen pohjalta kuten esimerkiksi me asian esitämme; valinnanvapauden, ei ikuisen loman pohjalta.

    Koko asia kiteytyy lausahdukseen ”Sopeutuminen sairaaseen yhteiskuntaan ei voi olla terveyden mittari -Jiddu Krisnamurti”.

    1. Täytyy olla iloinen, että tällaisen härdellin olen saanut aikaiseksi. Loppujen lopuksi en mitään kovin ihmeellistä ole tehtyt, eikä matkan määränpääkään ole vielä kovin lähellä.

      Sellainen käsitys monilla tuntuu olevan, että säästäminen on kurjaa. Alan olla jo sellaisessa tilassa, että en pysty samaistumaan tähän millään tavalla, koska niin mukava olo itselläni on. Ehkäpä tästä huomiosta tulee taas mutka jonkun kiskoihin.

      Yhdyn viimeiseen ja varastan käyttööni.

  2. Melko likinäköinen ja hajataittoinen artikkeli YLE:ltä. Toisaalta varmaan ihan pakkokin tehdä näin, jotta noudatettaisiin kultaista ”viisi vinkkiä eläköitymiseen NOPEASTI!” -artikkelilaatustandardia.

    Tärkeintä on varmaan tossakin se, että päättää ja sitoutuu ymmärtämään tavoiteensa, eikä pysähdy vaan lukemaan äkkirikastumisartikkeleita.

    Sinun tavoitteesi on sentään kirjallisessa muodossa, olet vastuussa paitsi itsellesi myös lukijoillesi, ja sinulla on taustajoukkona myös muita onnistuneita, onnistuvia ja onnistujia. Rautainen tukijoukko siis. Ja Ymmärrät, että asia on monen hyvän ajatuksen ja filosofian yhteensulauttaminen omannäköiseksesi systeemiksi. Silloin sitä jaksaa noudattaa paremmin, kun se on itselle rakennettu ja oman näköinen.

    Tällä asetelmalla ei oikeen voi epäonnistua ja parhaimmillaan käy niin, että saavutat tavoitteesi aikaisemmin. Eläke ymmärretään sanana näköjään hyvin eri tavoin ja kaikki status Quosta poikkeava on joko utopistista, outoa tai ainakin rikollista.

    1. Itse pidin artikkelia erittäin positiivisena.

      On hyvä, että myös vastalauseet tuodaan esille. Tosin en nyt ole varma kumpi oli vastalauseiden esittäjä – minä vai asiantuntijat. Siinä olet kuitenkin oikeassa, että artikkeli oli pakko vääntää sellaiseen luettavaan muotoon, että kärsimättömämpikin jaksaa sen lukea.

      Kerroin tietysti aiheesta ummet ja lammet, mutta pidän artikkelia onnistuneena tiivistelmänä.

      Toivotaan, että epäonnistuminen ei tule kohdalle. Tulkinta jää tietysti jokaisen omille harteille, koska voi olla että en ole eläköitymishetkellä 35. Etuajassa olisi tietysti paras, mutta en oikein muutaman vuoden myöhästymistäkään voi tulkita epäonnistumeksi.

      Oman näköinen systeemi on kaiken A ja O… ja se taitaa löytyä vain kokeilemalla.

  3. > Jos jo nyt säästät vaikka 10 % tuloistasi, niin jatka siitä ja tee yhden prosentin korotus.
    Eli 10.1%? Aika hitaasti etenisi säästöprosentin nousu.

    Puhut paljon prosenteista, vaikka tarkoittanet prosenttiyksikköä.

    1. Juho, jos säästöprosenttia nostaa prosentilla, niin se ei ole hidas nousu. Teeppä sama joka kuukausi vuoden ajan, niin se on jo 12% lisää eli yhteensä on sitten säästöprosentti 22%, toinen vuosi perään, niin se on sitten 34%. Näissä jutuissa on kyse paljolti psykologiasta ja tuo 1% on helppo tavoite, mutta se on merkittävä kun sen toistamista jatkaa.

  4. Entä jos aina siirtää palkasta ensin säästöön ja puolessa välissä kuukautta huomaa, ettei enää selviä ja käy hakemassa takaisin sieltä säästöstä… valitettavasti liian tuttua 🙁

    1. Entä jos laittaa ensin vielä varovaisemmin säästöön?

      Entä jos siirtää rahaa kulutukseen tarkoitetulle tilille pienemmissä erissä, esimerkiksi joka maanantai summa, jolla täytyy selvitä viikko?

      Entä jos tähän yhdistää vielä pienen puskurin yllättäviä menoja varten, josta voi lainata rahaa ilman että kosketaan siihen rahaan mikä on jo mennyt säästöön?

  5. Iltalehti on siteerannut YLE:n juttua ja se on nyt kymmenen luetuimman jutun joukossa! Olet yht’ äkkiä julkkis :D.

    1. Näin tosiaan pääsi käymään. Ja taisi päätyä muutamaan muuhunkin paikkaa, kuten Talouselämään.

      Kaikkea sitä voi sattua, mutta ei nyt ehkä ihan julkkis vielä. Täytyy nautiskella sen aikaan, kun tätä suosiota kestää.

  6. Kuulun ehkä niihin uteliaisiin, mutta ihan hyvää settiä kuitenkin. Jatka vaan samaan malliin 🙂

    Sen verran kuitenkin huomautan, että pieni ero on siinä mitkä mahdollisuudet säästämiseen on jos itsensä lisäksi perheeseen kuuluu muitakin. Käytännön mahdollisuudet ovat erilaiset vaikka teoriassa toki samanlaiset.

    1. Aivan varmasti mahdollisuudet ovat erilaiset ja niihin vaikuttavat myös monet muut asiat. Hyvin sanottu, että käytännön mahdollisuudet ovat erilaiset vaikka teoriassa toki samanlaiset. Riippuu tietenkin siitä mitä valintoja tekee.

  7. Hei,
    Onnea tavoitteesi saavuttamiseen. En kuitenkaan täysin ymmärrä miksi olet päätynyt tuollaiseen nihilistiseen euron venyttämiseen. Elät kummallisessa rakentamassasi kuplassa. Käyttäisit saman energian vaikka tuon yrityksesi kasvattamiseen, niin voisit eläköityä miljonäärinä viimeistään 4-kymppisenä (jos se eläköityminen nyt on sinulle niin tärkeää).
    Voisit myös vähän avata sijoitustesi sisältöä se toisi lisää uskottavuutta tarinoillesi.

    1. Kuulostaa kyllä enemmän siltä, että itse elät kummallisessa kuplassa. Miksi pitäisi ryhtyä miljonääriksi? Enempää ei tarvitse kuin mitä kuluttaa.

      Sijoitusten sisällöt P.Ohatta on avannut hyvinkin seikkaperäisesti täällä blogissa. Eikun ihmettelemään.

      1. Niin, en suinkaan tarkoittanut, että miljonääriksi tuleminen olisi mikään itseisarvo. Mutta suuntaamalla kykynsä ja energiansa esim. Oman liiketoimintaideansa kehittämiseen voisi lopputulos olla parempi ja matkakin kohti päämäärää olisi kiinnostavampi. Nyt blogin pitäjä on kansainvälisten suhdanteiden armoilla eikä lopputulos ole suinkaan omassa hallinnassa. Tottakai jokainen saa halutessaan kotiuttaa vuosikausia kolmen euron ruokabudjetilla. Itselläni on kohta takana 40 vuoden työura ja näin jälkeen päin katsottuna olen nauttinut lähes joka hetkestä, varallisuutta on kertynyt siinä sivussa runsaasti, vaikka se ei ollutkaan tarkoitus. Siinä sivussa on eletty rikas elämä ja kasvatettu perhettä ja rakennettu suomalaista yhteiskuntaa. Siinä mittakaavassa tuollainen tavoite jäämisestä nuorena eläkkeelle tuntuu kummalliselta. Mutta kuten sanoin, menestystä silti tavoitteeksi saavuttamiseen.

      2. Nyt pääsin Pekka kärryille ajatuksistasi. Ensimmäisestä ei viesti tullut ihan oikeassa muodossa perille.

        En vielä ole täysin uskaltautunut oman liikeideani päälle, mutta kehitän kyllä toimintaa koko ajan. Ja tällä hetkellä koen sen jopa niin, että myös palkkatyössä käyminen antaa lisää eväitä omaan bisnekseeni.

        Lisäksi olen tällä hetkellä täysillä mukana päivätyössäni. Pidän sitä erittäin mielenkiintoisena, opin koko ajan valtavasti ja ansaintapotentiaaliakin on. Riskinottaja en ole joten tämän kaltainen kehitys sopii tällä hetkellä. Siinä kohtaa, kun kehittyminen ja oppiminen alkavat hidastua, on aika miettiä uusia peliliikkeitä.

    2. Tästä tulee mieleen tarina kalastajasta ja liikemiehestä. En tässä vaiheessa usko, että minulla olisi miljoonalle käyttöä. Oma tavoitteeni riittää hyvin ja viihdyn mainiosti kuplassani.

      Sijoituksista olen melko tarkasti kertonut vähän siellä sun täällä, mutta tarkoitus on kyllä tehdä näistä kattavampi postaus jatkossa.

      @Nimetön, ilahduin suuresti kommentistasi! En olisi ikinä uskonut, että pääsen niin pitkälle bloggaamisessa, että toiset lukijat antavat puolellani olevia kommentteja hyvässä hengessä ennen kuin itse ehdin paikalle. Kiitos ja kumarrus!

  8. Itseäni ihmetyttää kyllä suuresti tämän tamperelaisen vakuutustieteen professorin kommentti: ”Ilman hyvää tuuria pienellä rahalla nopeassa ajassa on äärimmäisen vaikea kerätä paljon rahaa.” Sinällään professorihan on oikeassa, mutta jos olen mitään ymmärtänyt oikein, niin P.Ohattahan ei missään nimessä pyri saavuttamaan pikavoittoja tuurilla, vaan strategia perustuu kurinalaiseen säästämiseen ja pitkäjänteiseen sijoittamiseen. Jotenkin on kyllä jännä huomata kuinka monilla (varsinkin vanhemmilla) ihmisillä on vaikeuksia hahmottaa, ettei P.Ohatan menetelmä vaadi mitään vippaskonsteja vaan ainoastaan maalaisjärkeä ja omien turhien kulujen minimointia.

    1. Juu eipä voi sitä kiistää etteikö professori olisi tuossa oikeassa. Mutta vähän kuten totesit, ei kommentti tainnut oikein aiheeseen liittyä.

      Kyllä oma mentelmäni on ennemminkin juuri pitkäjänteinen ja systemaattinen, kuin tuuriin tai onneen perustuva. Toki pörssin syklit vaikuttavat siihen minä vuonna tavoite täyttyy, joten tuurikin on yksi elementti, jos oletaan että 35v on ainoa oikea vaihtoehto.

  9. Mahtava meininki!
    Siinähän voisi olla ideaa myöhemmin järjestää samanmielisten kokoontumisia MMM tyyliin.
    Varmasti tulisi hyvää pöhinää!

    1. Totta! Siskoni sanoi juuri muutama tunti sitten samaa ja itseasiassa sain sen verran monta yhteydenottoa samanmielisiltä, että vähitellen näistä voisi jonkinlaisia kakkukestejä harkita.

  10. Helppo säästä kun olet yksin, mutta ei niin helppoa jos sinulla on perhe ja perheessä on 4 lasta. Mutta miten voi säästää kun minulla on 4 lasta? Ei ole niin vaikea. Niin kuin Mikko sanoi ensin pitää aloittaa seurata paljonko rahaa tulee sisään ja paljonko menoja perheellä on kuukaudessa. Minä tein Cash Flow Excelin taulukko ja joka kk kirjoitan kaikki tulot jotka perhe saa ja menot jotka maksan kuukausittain. Sitten kerran viikossa laitan sinne muut menot (esim. ostokset, vaatteet) ja Excelin laske automaattisesti paljonko rahaa minulle jää jälkeen. Se on tosi kätevä työkalut. Seuraan alennukset joka viikko. Esim, jos Prismasta löydän jotain tosi halpa (esim. pyykinpesuneste) ostan enemmän kuin vain yksi pullo vaikka menen kk budjetoinnin yli mutta ei tarvi ostaa 6 kk pyykin pesunestettä. Nyt kun Prismasta saat ruoasta 60% alennus jos ostat klo 21.00 jälkeen käyn Prismassa kun kanaliha/ makkarat alkaa pakastimesta loppumaan ja ostan 10 pakettia ja pakastan ne. Kaikki ruoat jotka voin pakasta jos löydän alennuksella ostan iso määrä (5-10 kpl) ja pakastan. Töissä syömme omia eväitä ja pizza ja hampurilaisia teen usein kotona. En ole ostanut koskaan valmisruokaa. Lidlissä on paljon alennuksia. Vaatteet ostan 90% kirpputorilta. Minun mielestäni ovat parempi kuin kaupasta, kestävät enenemään ja ovat halvempi. Kun seuraava kuukausi alkaa katson mitä olen ostanut viime kuukausi ja mistä voin säästä. Näin olen säästänyt joka kuukausi ja maksoin 19.000€ heti kun ostin autoni ja otimme asuntolaina vain 150.00 €/15 v. kun ostimme rivitalo.

  11. Menojen seuranta on loppujen lopuksi melko turhaa, kunhan vain maksaa aina ensin itselleen. Jos nettotulot ovat esim. 2500 euroa ja palkasta siirtää säästöön aina heti 750 euroa, saavuttaa 30 % säästämisasteen täysin riippumatta siitä, mihin tuhlaa loput rahat.

    Menoja tarvitsee kartoittaa ainoastaan, mikäli kulutusta on karsittava.

    1. Yhdyn tähän ja toimii jos on aina tehnyt niin. Ja juuri kuten sanoit seuranta on paras tapa karsia kulut. Jos on lähdössä mennyt pieleen niin itselle ensin ei suoraan toimi. Sitä kautta saa apuja, mutta käytännössä rahat ovat loppu etuajassa. Myös kulut on käytävä läpi, jotta ymmärtää mitä taloudessa tapahtuu.

  12. Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Kokemuksesta tiedän, että taloudellinen riippumattomuus on todellakin mahdollista saavuttaa sijoittamalla ilman perintöä, lottovoittoa, rikasta appiukkoa tms. Sinun ja muutaman muun kaltaisesi blogeja onkin mielenkiintoista seurata miten ja millaisin ajatuksin tavoitteisiin pyritään. Kerrankos täällä vain ollaan, joten mikäs sen hienompaa kuin toteuttaa elämässään omia eikä muiden odotuksia siitä kuinka aikansa ja rahansa haluaa käyttää.

    1. Kaikki valtavirrasta poikeavat tavoitteet ja elämänmuutokset lähtenee kuitenkin ensisijaisesti päätöksestä. Keinot löytyvät päätöksen jälkeen, kun ryhtyy ensin vaikka vaan keksimään niitä omasta päästään ja sitten etsimään lisää muualta.

      Jopa työttömyystuella on mahdollista pyrkiä kohti taloudellista riippumattomuutta. Kaverin kanssa voi vuokrata kaksion, jolloin hinta on henkilöä kohti halvempi kuin se, että molemmilla olisi yksiöt. Tietysti summat on valtion tuilla euromääräisesti pieniä, mutta se ei ole pointti. Aloittaa voi vaikka 1 eurolla / kk. Sen saa kasaan vaikka pulloja pihalta keräämällä.

      Pointti ei ole pistää perintöä pajatsoon tai kuumaan sijoitusvinkkiin, vaan tapojen ja ajatusmaailman juurruttaminen selkäytimeen siltä varalta, että työtä, asiakkaita tai projekteja tulee vastaan.

      Ja vaikka rahaa ei olisi senttiäkää laittaa syrjään (tämä on vale, etsi niitä pulloja!), niin tietokin on melkein ilmaista: Kirjastosta löytää hyviäkin uusia teoksia aiheesta henkilökohtainen talouden hallinta. Joutuu tosin käymään siellä.

    2. @ Vapaaherra: Omien polkujen kulkeminen on hieno mahdollisuus, mutta tarkkana saa olla. Välillä sitä tulee sorruttua normiin ihan vain huomaamattaan. Toki ei sekään aina ole pahasta.

      @Pullapitko: Samoila linjoilla olen. Keinoja kyllä löytyy ja pääasia on, että aloittaa matkan heti. Itse en ole välittänyt siitä, että teen virheitä. Kun nyt ei samoja virheitä tekisi kovin montaa kertaa. Ajatusmaailma muovautuu ja menetelmät paranevat, kun yrittää ja toimii. Ainoa varma asia on se, että jos ei yritä, ei myöskään mitään tapahdu.

  13. En ihan ymmärrä sitä, että säästämisen tarkoitus on nimenomaan säästäminen; ja nyt tarkoitan ihan kaikessa, elämänlaadullisesti siis. Eikö säästämisen tarkoituksen pitäisi olla mahdollisimman hyvän elämän mahdollistaminen? Mistä päästäänkin siihen, mitä hyvä elämä kullekin on. Mielestäni blogisi on ihan kiinnostava, mutta ei kyllä tarjoa juuri mitään antia kaltaiselleni ei-minimalistiselle ihmiselle, joka kaipaisi ohjeita siihen, kuinka omaisuutta voidaan kartuttaa niin, että myös elämänlaatu paranee. Ja elämänlaadulla tarkoitan tässä sitä, että kuinka minulle jäisi rahaa yli enemmän siihen, että voisin ostaa kalliimpia hyödykkeitä ja käyttää ylipäänsä enemmän rahaa elämiseen ilman, että minun on säästettävä ja kituutettava. Mielestäni varallisuuden kartuttaminen sellaiseen tarkoitukseen on ihan turhaa. Voihan sitä kituuttaa säästämättäkin…

    1. 2000e kuukaudessa 10 vuoden ajan osakkeisiin. 8% vuotuisella tuotolla salkkusi arvo olisi 365k e josta arvonnousua olisi noin kolmannes. Tuon jalkeen sinun
      a) ei tarvitsisi murehtia toimeentulostasi
      b) mahdollisuutesi elamassasi moninkertaistuvat
      c) salkkusi tuottaisi keskimaarin 29k e bruttona tuosta eteenpain.

      Fuck you money tekee elamasta hienoa. Kukaan ei maaraa tekemisistasi tuon jalkeen koska se tuo vapauden tunteen elamaan. Onko sinulla mulkku pomo vai eiko sinua vain arvosteta toissa? Haluatko lahtea kuukaudeksi reissaamaan ympari maailmaa? No problem. Kaikki nuo onnistuvat esimerkissani mutta eivat sinulta koska olet rahan orja. Tietenkin se on jokaisen oma valinta miten rahansa kayttaa. Mina en ainakaan voisi elaa sellaista elamaa jossa olisin korviani myoten asuntolainassa, elaisin kadesta suuhun ja joutuisin pyorimaan oravanpyorassa hamaan hautaan asti. Vaikka myonnankin etta olen omassa elamassani hiukan karsinyt pihiydestani, en kadu sita ollenkaan koska olen talla hetkella tilanteessa, jossa olen kaytannossa taloudellisesti riippumaton.

      Korkoa korolle on uskomaton ilmio, joka vaatii aikaa toimiakseen. Will Smithin sanoin: ”heraan joka aamu uskoen, etta tasta paivasta tulee parempi kuin eilen” pitaa ainakin minun kohdallani paikkaansa; salkkuni nousee joka paiva euromaaraisesti entista enemman. Mina olen jo tilanteessa, jossa minun ei tarvitsisi vaihtaa arvokasta elinaikaani rahan saamiseen. Sinun kuitenkin taytyy.

    2. Seuraava MMM:n postaus selvittää, mistä on kyse: http://www.mrmoneymustache.com/2014/11/23/not-extreme-frugality/

      Et kuitenkaan saa pysyvää tyydytyksen/onnellisuuden tunnetta kuluttamisesta, hetkellisen euforian kyllä mahdollisesti. Mutta sitten on aina saatava lisää, ”parempaa”, uudempaa, kalliimpaa, näyttävämpää, jne. Loputon kierre. Sen sijaan rahalla voisit ostaa vapautta ja hallinnan tunnetta sekä keskittyä elämässä oikeasti onnellisuutta tuottaviin asioihin. Fuck you money on upea asia, kuten edellinen vastaaja totesi.

    3. Eipä näihin juuri ole mitään lisättävää ja kiitos nimettömälle annetuista vastauksista.

      Jos haluaa kuluttaa enemmän, täytyy ansaita enemmän ja säästää vähemmän. Sijoittamiseen tällä ei ole vaikutusta. Se on kyllä totta, että en ansaintaan ole blogissa kovin paljon keskittynyt sivutuloja lukuunottamatta. Ehkäpä tästä voisi ottaa kopin, kiitos ideasta!

      Siitä en olisi ihan niin varma, että kuluttaminen liittyy jotenkin hyvään elämään tai että enemmän kuluttamalla saat paremman elämän.

  14. Hyviä vinkkejä, kiitos niistä. Sait ainakin minut esimerkilläsi innostumaan säästämisestä (ja mahdollisesti myös sijoittamisesta) sekä oman talouden hallinnasta. Seuraan jatkossakin matkaasi, omani on vasta ihan alkutaipaleella.

    Toivottavasti onnistut tavoitteissasi!

    1. Kiitos! Mahtava kuulla ja se kyllä lämmittää, että joku saa postauksista enemmän kuin hetken huvin.

      On myös hienoa kuulla, että olet jo aloittanut matkasi ja vielä hienompaa on se, jos olen ollut siihen jotenkin osallisena!

  15. Todella hyviä pointteja tässä on tullut. Kaikessa säästämisessä ja saituroinnissa (terveisiä) on aina hyvä pitää mielessä mielekäs ja laadukas elämä. Parhaat säästökohteet on minusta sellaisia, jotka paitsi parantaa elämää, myös säästävät ohessa. Yksinkertaisin esimerkki on tietysti vanha kunnon partahöyläjuttu. Ei siis pelkkää kituuttamista ja elämänlaadusta karsimista, vaan viisaampien valintojen tekemistä, jotka valinnat tekevät jollain tavalla elämästä mielekkäämpää vieden silti kohti tavoitetta, ei pois siitä.

    Säästämistä ei kannata ottaa kuoleman vakavasti, sillä sen aika tulee meille kaikille kuitenkin joskus, säästi tai ei. Mielummin otan sen pelinä ja pidän hauskaa sen ajan kun täällä heilun. Siksi minua viehättää paljon Matias Savolaiselta matkimani neljän ”korin” allokaatio, joka koostuu Osaamisesta, Kasvusta, Turvasta ja Unelmista. (Palkka)Tulot laitetaan kolmeen ensimmäiseen, tuotot jaetaan kaikkien neljän kesken.

    Kuluttaminen ei välttämättä tuo kuin hetkellisiä onnellisuudentunteita. Vaikka me oravanpyörästä irtautujat, downshiftaajat, eläkkeelle halajavat ja muut ekoterroristit usein vähennämmekin kulutusta, toiset jopa ”radikaalisti”, ei se minusta kuitenkaan ole absoluuttisesti syntiä. Kyse on tarpeesta.

    Joku voi tarvita uude(mma)n tietokoneen vaikkapa siksi, että tuoreemmalla koneella saisi parempaa tuottoa yritykselleen. Tai lapset haluaa kesälomaksi mummolaan. Tai että astianpesukone helpottaisi lapsiperheen arkea. Mutta tarvitseeko joka joulu ostaa jotain krääsää vaimolle vai arvostaisiko hän enemmän vaikkapa jonkinlaista hemmottelulahjaa? Tarvitseeko autotalli täyttää tarpeettomalla tavaralla, jotta autoa voisi pitää ulkona? Tarvitseeko yksineläjän ostaa upouusi citymaasturi velaksi, käydäkseen keskustassa töissä?

    1. Hyvin kiteytetty ja mielenkiintoista pohdintaa. Itsekin näen säästämisen vähän kuin elämän pelillistämisenä. Sen sijaan, että kyse olisi luopumisesta, tuntuu se enemmän mukavalta ja mielenkiintoiselta ajanvietteeltä. Ehkäpä joskus on taas olemassa maailma, jossa säästäminen ei ole syntiä.

  16. ”Siitä en olisi ihan niin varma, että kuluttaminen liittyy jotenkin hyvään elämään tai että enemmän kuluttamalla saat paremman elämän.” Vähän sisälukutaitoa taas, kiitos. Nimettömälle ja Pohatalle itselleen. En minä tällä tarkoittanut, että pitäisi kirjaimellisesti kuluttaa enemmän ja nopeammin, vaan ihan sitä samaa kuin moni muukin on täällä todennut, että mitä pointtia olla ”miljonääri”, kun ei voi käyttää rahaa; ostaa luomutuotteita, lähiruokaa, kotimaista muotoilua— en mitä tarkoittanut mitään yltiökuluttamista, vaan ihan normaaleja tuotteita ja normaaleja määriä, mutta parempaa laatua (laatu maksaa). Mitä iloa taloudellisesta riippumattomuudesta on, jos se syntyy sillä, ettei ole varaa mihinkään, vaan on pakko säästää, jotta olisi riippumaton?

    1. Pahoittelut, jos tulkinta ei osunut kohdallasi mielestäsi oikein. Kuitenkin kaikki mistä kerrot kuulostaa yhä enemmän siltä, että tuo lainaamasi lause on osunut omasta näkökulmastani oikeaan. Minun perspektiivistäni se mikä on nykypäivänä ”normaalia” kulutusta, on jo pahasti pielessä. Tähän ei tietenkään tarvitse yhtyä, mutta oma tulkintani on, että normaali on vääristynyt jo aikoja sitten.

      Ilo tulee vapaasta ajankäytöstä ja riippumattomuudesta – ei suinkaan ostamisesta.

      Se minkä sinä koet liialliseksi säästämiseksi, on omasta mielestäni normaalia. Se minkä minä koen liialliseksi kulutukseksi, taitaa olla sinun mielestäsi normaalia.

      Vaan pääasia on, että olemme molemmat tyytyväisiä omiin valintoihin. Juuri kuten sanoit aikaisemmin, se mikä on hyvä elämä kenellekin riippuu jokaisesta itsestään.

  17. Ymmärrän, että mielestäsi on epänormaalia ostaa joka vuosi uusi puhelin – niin minustakin. Mutta se, että ostaa luomuruokaa ja kotimaisia tuotteita versus geenimanipuloidut ja hyönteismyrkkyjä täynnä olevat ruokatuotteet (jotka ovat monin verroin halvempia), ei ole epänormaalia vaan toivottavaa (kulutusta, jos nyt sitten kutsut parempia ruokavalintoja suuremmaksi kuluttamiseksi). Minusta on harmi, että pienituloiset ja kaltaisesi kituuttamalla säästävät joutuvat/haluavat ostaa huonompaa laatua.

    1. Ruuassa olen kanssasi samoilla linjoilla, vaikka en ihan noin huonoina edullisempia tuotteita näe ja siksi niitä usein valitsen. Silloin kalliimpi vaihtoehto on mielestäni parempi, kun se pitkässä juoksussa tulee edullisemmaksi. Esim ruoka vaikuttaa terveyteen.

      Sen sijaan muotoilussa, vaikkapa astioiden osalta en näe syytä kalliimmalle vaihtoehdolle, jos edullisempi hoitaa saman tehtävän aivan yhtä hyvin.

    2. Hmm, tavoitan siinä mielessä nimettömän ajatusmaailman (ainakin tässä viimeisessä kommentissa), että itsekin kannatan tuota kotimaista ja laatutuotteita. Mutta ei se ainakaan minulle ole ollut säästämisen este. Kotimainen ruoka ei oikeastaan ole ulkomaista juurikaan kalliimpaa (jollet nyt sitä hanhenmaksaa&kaviaaria halua joka aterialle), ja jollei se laatutuote tarkoita jotain design-kamaa, niin järkevällä hinnalla voi saada laatua (jonka koen tarkoittavan hyvää ja kestävää, enkä jotain tiettyä tuotemerkkiä). Tosin luomu on kyllä asia erikseen, mutta mielestäni kotimainen ruoka on jo muutenkin laadultaan niin hyvää, ettei tuo luomu ole itselleni mitenkään merkittävä lisäarvo. Ja kun ei ole näissä vaatimuksissa täysin ehdoton, yleensä tuon laadun eikä kotimaisuuden suhteen, niin eivät ne ainakaan minulla ole säästämisen tai hyvän elämän esteenä olleet.

  18. Itse toteutin tämän P.Ohatta strategian vähän eri tavalla ja iäkkäämpänä, mutta isommilla panoksilla. Onnistuin maksamaan asuntolainan loppuun alle nelikymppisenä, vaikka asunto on 100 neliötä ja Helsingin keskustassa meren rannalla. Ostin sen laman pohjalta v. 1993 jolloin neliöhinta oli reilu tuhat euroa! Ajoitus osui tässä nappiin mutta tarkan pohdinnan seurauksena. Asuntolainan loputtua marssin pankkiin ja tein suoraveloituksen samalle summalle osakerahastoon joka kuukausi 1.300 euroa. Kun sain riittävän hajautuksen, aloin tehdä suoria osakesijoituksia arvo-osakkeisiin ja hyviin osingon maksajiin. Nyt voin säästää (sijoittaa) osinkoineen jo 3.000 euroa kuussa. Salkku kasvaa noin 70 te:n keskimääräistä vuosivauhtia. Jäin pois palkkatöistä ja nautin vapaaherran elämästä. Nettovarallisuus tyhjästä aloittaen jo noin 1,5 Me. Korkoa korolle kasvaa useisiin miljooniin joka jää sitten lapsille. Mutta ei elämästä nauttiminen ja vaurastuminen ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja.

    1. Mukavaa kuulla, että muitakin tavoitteensa toteuttaneita on olemassa. Vapaus valita on luksusta paremmasta päästä.

      1. Vapauden tunne tässä se keskeinen. Vapautuminen palkkatyön ikeestä. Peesaan tässä esikuvaani Robert Kiyosakia: ”Teetkö työtä rahasta vai tekeekö rahasi työtä sinulle”

  19. Tähän keskusteluun vielä pointtina, että indeksirahasto kuukausisäästöllä automaattiveloituksena on varmin tapa vaurastua. Nyt on Nordnetillä täysin kuluton Suomi Super OMX 25 indeksirahasto. Mutta jos on osaamista kuten meillä finanssialan ammattilaisilla ja ex pankkiireilla osakepoiminnalla ja tunnuslukuja yhdistämällä (p/e, p/b ja osinko %) yksityissijoittaja voi voittaa indeksin. Olen itse sen voittanut joka vuosi buffetmaiseen tyyliin. Aktiivisesti hoidettu rahasto ei yleensä koskaan voita. Joku voi vielä kysyä, miksi pitää kerryttää yli 1 M€ jos käärinliinoissa ei ole taskuja? Mutta kuten edellä, ei elämästä nauttiminen ole este vaurastumiselle. Ja lapsethan voivat ne taskut tyhjentää ennen käärinliinoja ja nauttia taloudellisesta riippumattomuudesta ja vanhempiensa kurinalaisuudesta.

    1. Pikaisen googletuksen perusteella Kiyosaki ei ole aivan ristiriidaton persoona, mutta hyvin sanottu joka tapauksessa. Paitsi tietoa ja vinkkejä tarvitaan myös uskoa omiin mahdollisuuksiin ja jos jokin kirja(ilija) saa lampun syttymään niin huonomminkin on aikaa käytetty.

      1. Sain kirjan ”Rikas isä, köyhä isä” joskus FIM:stä kun olin siellä kutsuttuna kylässä. Sitä on myyty yli 8 milj. kappaletta Jenkeissä. Kirjan perusviesti on hyvä: rakenna oma tase joka generoi kassavirtaa. Osta sen jälkeen ylellisyystavaroita. Pääoma tekee työtä 24 t ja 7 vrk.

      2. Ei ole tosiaan ristiriidaton persoona, mutta mahtuu joukkoon todella paljon hyviä ajatuksia, jotka ehdottomasti kannattaa poimia omaan käyttöön. Perusviesti on tosiaan hyvä ja mainio tapa perehtyä aiheeseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.