Niiku paras päivä ikinä

SuomiAreena-EläkeAreena-Pohatta-minUskoisitko, jos sanoisin sinulle, että olen viime maanantaina hengaillut päivän (=90min) yhdessä Baba Lybeckin, Riku Rantala, Tapio Pajuharjun, Maija Vilkkumaan, Merja Ylä-Anttilan ja Suvi-Anne Siimeksen kanssa? En itsekään uskoisi enkä voi ketään syyttää, jos kuulostaa pahasti palturilta. Onni onnettomuudessa on kuitenkin siinä, että tämä kohtaaminen tallennettiin kuvan ja äänen kera.

Taltiointi löytyy Katsomosta otsikolla Kadonneen luottamuksen metsästys (Nro. 16, jos kännyn sovelluksella selailee SuomiAreenan tallenteita). Omasta ja täysin puolueellisesta näkökulmastani parhaat palat alkavat noin kohdasta 48:10.

On mahtava seurata miten median ammattilaisilta vastaukset kinkkisiinkin kysymyksiin löytyvät salamannopeasti.

Itse olen hidasälyisenä blogin kirjoittajana tottunut hiomaan sanomisiani yleensä useampaan otteeseen, joten on aika laittaa käyntiin jälkipuinti. Huolimatta siitä, että maineeni sekopäisenä bloginkirjoittajana saattaa saada tuulta purjeisiin, keskustelen nyt itseni kanssa sovelletun haastattelun muodossa.

P.Ohatta, miten tämä eläke oikein on mahdollinen?

Tapahtumassa annoin mutkia oikoen esimerkin siitä, mikä on ajatus eläkeprojektin takana.

Jos säästää vuodessa 50 % tuloistaan, saa säästöön yhden vuoden menoja vastaavan eläkekassan. Kun samaa toimintaa jatkaa 10 vuoden ajan, saa kassan kasvatettua kymmenkertaiseksi eli säästössä on yhteensä 10 vuotta. Jos tämän kassan sijoittaa ja saa sijoitukselle 10 % tuoton, tuottaa kassa joka vuosi yhden vuoden menojen verran – ja voilà, enempää ei ihminen vuodessa tarvitse. Eläkkeelle säästäminen ei siis ole salatiedettä.

Lopulta kyse on vain yksinkertaisesta matematiikasta.

Monet eivät pidä siitä, että sanon näin, koska se saa heidän olonsa tuntumaan tyhmältä. Jotenkin he onnistuvat yhdistämään A:n C:hen. Virheellinen ajatus kulkee suurin piirtein näin:

”Koska tämä on näin yksinkertaista, niin minä olen sitten varmaan tyhmä, kun en ole tuota tehnyt. P.Ohatta taisi juuri haukkua minua tyhmäksi, joten annan takaisin samalla mitalla, enkä pysähdy miettimään sitä mitä juuri kuulin”.

Missään ei ole sanottu, että säästäminen on oikea ratkaisu. Tietyissä tilanteissa säästäminen tuo turvaa ja itse nautin siitä turvasta suunnattomasti. Kaikki eivät tietenkään arvosta samoja asioita ja siitä syystä jokaisen on tehtävä oma ratkaisunsa säästämisen suhteen. Valintaa ei voi kukaan kritisoida, koska olemme kaikki yksilöitä – toinen ei säästä mitään, toinen säästä enemmän. Tärkeintä säästämisessä on se, että säästöprosentti on henkilökohtaisiin arvoihin sopiva.

Monesti aikaisemminkin olen todennut, mutta otetaan tämä taas kerran tapetille. Aina ei voi säästää vaikka haluaisi. Jos olet esimerkiksi yksinhuoltaja, sinulla on neljä lasta ja jäät työttömäksi, niin säästäminen on varmasti mahdotonta. Usein mahdottomuus on myös valintoja. Kuinka moni pystyisi säästämään, jos olisi säilyttänyt menot sillä tasolla, missä ne olivat opiskeluaikoina? Kuinka suuri osa menojen noususta johtuu puhtaasti omista valinnoista?

Voisiko asiaa katsoa positiivisesti, vaikka se on meille suomalaisille kovin vaikeata?

Vaikka matematiikka on yksinkertaista, ei se tarkoita sitä, että pidän muita ihmisiä tyhminä. Tyhmäksi muuttuu vasta silloin, kun ei ota vaihtoehtoja huomioon avoimin mielin. Ja onneksi usein huomataan myös kolikon valoisampi puoli joka Baban sanoin menee näin:

”Sunhan kannattais tehdä niin kuin P.Ohatta” 

Paljon parempi ajatus on siis se, että jos kerran hidasälyinen blogin kirjoittaja, niin miksi en myös minä. Samaa luuta ja nahkaa me tässä olemme. Parasta asiassa on se, että ei haittaa vaikka ikää olisi jo hieman enemmän mittarissa. Alan parhaat ovat tykittäneet projektit maaliin alle 10 vuodessa.

Yhtä kaikki – älä tyrmää ajatusta ennen kuin olet tehnyt tarvittavan taustatyön. Jos taustojen kartoittamisen jälkeen haluat laulaa EI, niin se on sinun päätöksesi.

Maija, eläkkeellä oleminen on sitä, että tekee mitä lystää? Etkö sinä jo teekin mitä lystäät eli olet vähän kuin eläkkeellä?

Omien kriteerieni mukaan Maija Vilkkumaa on jo eläkkeellä. Itse hän näki asian niin, että ei halua koskaan jäädä eläkkeelle. Kun ei tee töitä rahasta, ei ole myöskään mitään järkeä lopettaa työntekoa. Ainoa mitä tästä voi päätellä on se, että voi olla täysin eri mieltä asiasta ja silti olla siitä 100 % samaa mieltä.

Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Maijan kohdalla ei tainnut täyttyä eläkkeeni toinen kriteeri eli se, että ei joudu stressaamaan taloudestaan. Ei ainakaan tässä lähetyksessä esiin tulleiden tietojen valossa, vaikka muualla mediassa ihan komeita ansaintalukuja on esiteltykin.

Jos jäät kolmevitosena eläkkeelle, niin mitä sä sitten teet?

Tarkemmin ajateltuna tähän ei tarvitakaan ennustajaa. Kyse on kuitenkin omasta elämästäni, joten voin aika pitkälti vaikuttaa siihen mitä sitten teen. Pohdinnan jälkeen päädyin siihen, että löydän itseni yhdestä näistä kolmesta sijainnista:

  1. Aasiasta jonkun hotellin katolla sijaitsevan uima-altaan reunalta Pepsi kädessä.
  2. Teltasta keskeltä Lapin erämaata kera hyttysmyrkyn.
  3. Ruuhkasta Kehä I:n varrelta matkalla töihin.

Mitä pomosi sanoo eläkeprojektistasi? Vai oletko pitänyt sen salassa?

Tätä kysymystä ei tällä kertaa tullut, mutta se on sellainen mikä mietityttää ihmisiä. Taustaoletus on usein se, että työpaikallani voitaisiin pitää projektia negatiivisena. Kun jään eläkkeelle, en ehkä enää tule töihin. Nykyään todellisuus on sitä, että työpaikka vaihtuu melko usein eläkkeistä riippumatta. Nykyisessä työpaikassani asia on tulkittu niin, että olen sellaisessa paikassa missä haluan olla. Kun talous ei aiheuta murheita, voin huoletta keskittyä työntekoon.

Työpaikallani siis tiedetään blogistani ja satunnaisesti joku tulee jopa nykimään hihasta säästövinkkien toivossa. En ehkä ole muistanut nykyistä työpaikkaani tarpeeksi kehua, mutta myös se kertoo paljon, että välittömästi tilaisuuden jälkeen meiliin kilahti viesti pomoltani – tai oikeastaan pomoni pomolta. Keskustelua oli kuulemma seurattu livenä työpäivän ohessa ja viestin sävy oli hyvin positiivinen ja innostunut.

Pitäisikö sun alkaa pitämään meille kurssia?

No tässä kohtaa olisi pitänyt huutaa kovaan ääneen, että löytyy jo ja tervetuloa osoitteeseen www.taloudenpersonaltrainer.fi. Olihan kyseessä kuitenkin maikkarin show niin ei kai tuo täysin sopimatonta olisi ollut.

Mutta kurssien pitämisestä tullaan omiin haaveisiini. Iso toiveeni on, että pääsen joskus puhumaan näistä asioista nuorille. Kouluissa opetetaan sen verran vähän oman talouden hallintaa, että tuskin yhdestä talouden oppitunnista by P.Ohatta olisi kovasti haittaa. Nuoret uskovat täysillä omiin mahdollisuuksiinsa ja näihin liekkeihin olisi hyvä kaataa hieman bensaa. Avoin mieli ja vahva usko tulevaan ovat mielenkiintoinen ja voimakas yhdistelmä.

EläkeAreenasta saan lisää uskoa siihen, että pystyn itse kommunikoimaan myös puhumalla.

Mitä sanot eläkevakuutuksesta ja vähän muuta?

Eniten ajatuksia omaan päähän tuli Maija Vilkkumaan lausunnoista. Varmasti johtuu siitä, että näkemyksemme ovat niin eri maailmoista. Ehkäpä tästä saadaan jonkinlainen klassikko aikaiseksi? Oman elämänsä pankkiiri vs yhteiskuntaan luottava taiteilija?

Vaatii älyttömästi rohkeutta lähteä toteuttamaan itseään ja ihailen suuresti Maijaa siitä, että hän on uskaltanut lähteä tekemään sellaista mistä todella nauttii. Tai kuten hän itse sanoi, ala valitsi hänet eikä toisin päin. Sen verran ymmärrän, että musiikkialalla ei ole helppo menestyä ja silti jokainen suomalainen tietää kuka on Maija Vilkkumaa.

Olen myös huolissani Maijasta, kuten hänen isänsäkin. Säästämisen avulla olisi mahdollista tasata musiikista tulevia tuloja, eikä tarvitsisi elää samanlaisessa epävarmuudessa. Pelkään kuitenkin, että Maija ei anna säästämiselle edes mahdollisuutta. Sellaisessa tapauksessa eläkevakuutuskin saattaa olla parempi vaihtoehto kuin, että ei varaudu lainkaan tulevaan. Varmasti tuo on ollut myyjälle hyvä bisnes, mutta on myös Maijan onni, että edes jotain menee säästöön.

Talous haltuun kirjoitti kesäkuussa siitä, miten sijoittamiseen voi löytää inspiraatiota yllättävästä suunnasta. Artikkeli tuli mieleeni kun mietin, mitä Maija Vilkkumaa voisi tehdä taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi. Ja merkittävää on se, että esimerkkiä voi katsoa samalla alalla toimivalta Apulannalta. Lisää Apulannan sijoittamisesta Nyt:stä ja Kauppalehdestä.

Taiteilija ja pankkiiri voivat kulkea käsikädessä.

Ajatusmaailman lisäksi toinen merkittävä ero meillä kahdella on se, että kun Maija laulaa, se täyttää areenat ja ihmiset kerääntyvät kauempaakin kuuntelemaan. Kun minä laulan, ihmiset joutuvat joko pakokauhun valtaan tai vähintään ovat kuolla myötähäpeästä.

Kultaisen keskitien metsästäjät

Keskustelun lopussa tuli myös puhetta siitä, että Maija ei ole varautunut eläkkeeseen mitenkään. Edes Teoston maksamista tuloista ei makseta eläkemaksuja. Oletuksena tuntui olevan se, että yhteiskunta kyllä pitää huolen eli kyllä muut hoitavat laskun. Tästä herää kysymys, että jos on mahdollista varautua eläkkeeseen, mutta ei sitä tee, niin onko se oikein?

Maija kuvailee tilanteen näin:

”Hyvinvointivaltion perusajatus on, että kerätään veroja ja maksuja. Nämä sitten jaetaan oikeudenmukaisesti, eikä niin että jokainen junailee itse ja on oman elämänsä pankkiiri. Se ei ole se yhteiskunta, joka tuo turvaverkon mistä itse nautin ja mihin koko mielenterveyteni perustuu”.

Vaan eipä mennyt kovinkaan kauan, kun Maija käänsi kelkkansa täysin. Hetkeä myöhemmin hän peräänkuulutti itselleen parempia verosuunnittelun mahdollisuuksia. Tästä artikkelista voisi äkkiseltään vetää sellaisen johtopäätöksen, että verotus on hyvä juttu, kunhan ei itse tarvitse niitä veroja maksaa. Lausuntojen ansiosta Maijalle myönnettiin myös päivän byrokraatti -palkinto.

Valitettavasti yhteiskunta ei toimi, jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla.

Minä en halua elää yhteiskunnassa, missä oletetaan, että kyllä muut aina hoitavat laskun. Enkä varsinkaan yhteiskunnassa missä oletetaan, että muut hoitavat laskun ja vielä sen lisäksi peräänkuulutetaan lisää verosuunnittelun mahdollisuuksia itselle. Tähänkin pätee vanha yökerhosta tuttu sanonta – jos haluaa saada, täytyy myös antaa.

Tekopyhäksi en silti ala ja kaksinaamaisuutta on toki huomattavissa monessa meistä: Rakastamme muiden maksamia veroja, mutta omasta pussista menevät kirpaisevat.

Rakastamme muiden maksamia veroja, mutta omasta pussista menevät kirpaisevat. Klikkaa ja Twiittaa

Oman elämänsä pankkiirina toimiminen ei ole yhteiskunnan kannalta myöskään se paras ratkaisu, jos tuijottaa vain omaa napaansa. Ei voi ajatella vain itseään ja olettaa että kyllä kaikki muutkin osaavat, pystyvät ja haluavat säästää sekä sijoittaa. Huomionarvoista on se, että oman elämänsä pankkiirina toimiminen mahdollistaa sen, että voi keskittyä myös muiden auttamiseen, koska oma talous on hallussa. Lisäksi pankkiirien puolustukseksi on sanottava se, että sijoittaminen ei ole ”junailua”. Se ei ole keneltäkään pois, jos itse huolehtii omista rahoistaan.

Luovan alan palkkaan liittyviä ongelmia en tarkemmin tunne, mutta artikkelin perusteella kohtelu vaikuttaa epäreilulta. Jos kerran tavalliset ihmiset (tietyin ehdoin) ja urheilijat voivat laskuttaa tulonsa yritysten nimiin, niin kyllä sen pitäisi olla kaikille muillekin mahdollista. Ehkäpä aihe kaipaa lisää perehtymistä ja kommenteissa on jopa suotavaa minua sivistää.

Laillinen verosuunnittelu on jokaisen oikeus ja verojen kanssa voi elää, kunhan ne pysyvät kohtuullisella tasolla. Verosuunnitteluun palataan tulevaisuudessa tässä blogissa.

Minä itse on yhtä väärin kuin se, että kyllä muut hoitavat laskun. Todellinen helmi löytyy jostain pankkiirin ja taiteilijan välistä – sieltä missä kaikki panostavat yhteiseen päämäärään, mutta ovat myös valmiina tekemään kompromisseja sen eteen.

Mitä jos ei ole aikaa sijoittamiseen ja sijoitusten tutkimiseen?

Sijoittamiseen ei vaadita juurikaan aikaa, mutta markkinoiden voittamiseen ei välttämättä riitä edes kokonainen elinikä. Sen sijaan markkinoiden mukaan voi sijoittaa hyvin helposti. Oma valintani olisi laajasti hajautettu ja mahdollisimman edullinen passiivinen indeksirahasto tai vastaava ETF.

Sijoittamisesta on myös tulossa kokonaan oma tarinansa tulevaisuudessa.

Luotatko eläkelupaukseen?

Avoin keskustelu on hyvä lähtökohta, mutta pitää myös päästä puheista tekoihin. Tutkimukset näyttivät, että ihmisillä on luotto melko vähissä eläkejärjestelmää kohtaan. Ehdottomasti paras tapa palauttaa luottamus on tehdä sellaiset muutokset, joiden jälkeen ihmiset voivat taas luottaa.

Eläkejärjestelmään on luonnollisesti pakko palata ihan kokonaisen postauksen muodossa. Sain areenalla syljettyä suustani vain pienen murto-osan siitä mitä minulla on sanottavana. Ehkäpä vielä hetken aikaa saan nauttia eläkehaltioiden ja haltiattarien huomiosta, joten aiheeseen on tartuttava nyt kun se on tapetilla.

Ja ehkä saan annettua edes pienen sysäyksen siihen, että tehdään nykyisestä tai jopa uudesta vieläkin parempaa.

P.Ohatta kiittää ja kumartaa

Olen äärimmäisen kiitollinen, että sain kutsun tapahtumaan ja jos muille kyseessä oli normipäivä toimistolla, niin itselleni kokemus oli ainutlaatuinen ja pelkästään positiivinen. On uskomatonta miten voi tuntea itsensä niin tervetulleeksi täysin vieraiden ihmisten keskellä. Iso kiitos siitä menee eläkeyhtiöille, jotka onnistuivat luomaan mainion ilmapiirin ja pöhinän tapahtumalle.

Pidä kaima lippu korkealla!

Pakko antaa tunnustusta myös Pori kaupungille. Pori on siitä mukava kaupunki, että siellä saa parkkeerata auton aivan niin kuin lystää vain 45 eurolla!

Tapahtuman koko tunnelma ei ihan välittynyt Katsomon lähetyksen läpi, mutta paikanpäällä myös yleisö oli oikein mukavasti mukana menossa. Eikä haittaa, jos kukaan muu äitini lisäksi ei lähetystä katso. Itse kelaan sitä repeatilla koko loppu viikon. On uskomattoman hieno tunne, kun vieraatkin ihmiset tulevat jälkeenpäin puristamaan sinua kädestä, kiittämään ja kehumaan. Unohtamatta tietenkään positiivista palautetta täällä blogin puolella. Kaiken huipennus oli kuitenkin se, kun annoin ensimmäisen nimmarini (muuten kuin päivittäisen lounaan oston yhteydessä). Menin sen verran hämilleni, että en tiennyt kirjoitanko oman nimeni vai P.Ohatan.

Minä muistan päivän lopun elämääni, joten vilpitön kiitos siitä ihan jokaiselle.

Miten meni noin niiku sun mielestäsi?

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödylliseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Twitteristä löydät minut kätevästi nimimerkillä @RahaPohatta.

38 vastausta artikkeliin “Niiku paras päivä ikinä”

  1. Hahahaa, mahtavat kolme vaihtoehtoa (nuo jos jäät kolmevitosena eläkkeelle)! Jos pitäisi lyödä vetoa niin veikkaisin kolmosta. Sori 😀 mut ei sillä että se olisi jotenkin huono vaihtoehto. Veikkaan että tuossa vaiheessa olet myös jo käynyt useamman kerran kouluissa ja vaikka missä muualla puhumassa oman talouden hallinnasta.

  2. Vaikka mediaosaamattomuus paistoikin videossa erittäin selvästi läpi niin hyvin se meni. Ens kerralla sitten paremmin.

    Toivottavasti Suvi-Anne Siimes lukee tätä blogia ja ottaa onkeensa ajaa jenkkityylisen eläkemuutoksen läpi Suomessa. Jokaiselle mahdollisuus sijoittaa itse omat rahansa eläkettä varten. Eläkejärjestelmä tulee todella kalliiksi sellaisille henkilöille, jotka osaavat sijoittaa itse. Esimerkiksi itse olen laskeskellut, että eläkkeella tulen saamaan parhaimmassa tapauksessa 100% takaisin eläkejärjestelmään pakolla sijoitetuista rahoistani. Tämä on todella surkea tulos ottaen huomioon, että korkoa-korolle ilmiö on tehnyt työtä rahojeni hyväksi vuosikymmeniä. Lisäksi vielä kuolema ennen mediaani-ikää johtaa siihen, että palautusprosenttini olisi alle 100%.

    P.S. Taisi tulla trafiikkipiikki blogiisi.

    1. Ehdottomasti ensi kerralla paremmin, mutta jostain se on pakko aloittaa.

      Twitterin perusteella sanoisin, että lukee ja vähän samoihin päädyin. Tosin ei tarvitse erityisesti edes sijoittamista osata. Riittäisi kun saisi edes jonkun laajan indeksin valita koko potille.

      Taisi olla niin lyhyt hetki kun tuosta oli mediassa, että ei kovin paljon vaikuttanut. Pieni piikki kyllä, mutta toivotaan että joku jää vakkariksi. Ehkäpä yksi asia johtaa taas toiseen.

  3. Hienosti meni, erotuit eduksesi yleisesti tunnettujen henkilöiden joukossa. Uudet ajatukset ovat tervetulleita, ja näyttää siltä että avasit niille polkua. Päämäärätietoisuutesi yhdistettynä itsevarmuuteen toimii, se voi olla samaa luokkaa kuin sylissäni kehräävällä kissalla joka ei epäile hetkistäkään omaa arvoaan.

  4. Hyvä keskustelu ja hyvin sä vedit 🙂 Porukka oli sopivan heterogeenistä, joten mielipide- ja ajatteluerot tulivat hyvin esille, mutta keskustelu ei kuitenkaan mennyt poliittisten väittelyiden tapaan päällepuhumiseksi ja vänkäämiseksi. Suurena Maija Vilkkumaan musiikin ystävänä keskustelun suurin pettymys itselleni oli Maijan naivi suhtautuminen raha-asioihin, mutta se taitelijalle suotakoon.

    Itse eläkeasioissa ollaan selkeästi niin samoilla linjoilla, etten edes yritä tuoda asiaan mitään uutta anglea, jota et olisi itse vielä miettinyt. Se asia johon itse tartun on tuo, minkä Baba kysyi heti ensimmäisten kysymysten joukossa, ja mihin blogissasi annot kolme eri vaihtoehtoa. Eli mitä tehdä kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu? Olen lueskellut MMM:n ja sinun blogeja jo useamman vuoden ja itsellänikin on oma ”projekti” menossa. Suurin ero omassa ”projektissani” on, etten ole läheskään yhtä kurinalainen rahan käytössäni kuin Sinä ja Rahaviikset. En ole myöskään tarkempia aikatauluja taloudellisen riippumattomuuten saavuttamiselle laskenut. Siltikin omassa takaraivossani pyörii usein ajatus, mitä tekisin, jos olisin niin varakas, ettei minun tarvitsisi tehdä töitä? Olen pari kertaa henkilökohtaisesti todistanut, ettei tuollainen tilanne ole työntekoasenteelle hyväksi, vaan saattaa helposti johtaa hälläväliä-asenteeseen. Tosiaalta en usko, että osaisin myöskään olla ilman työtä, vaikka kuinka paljon rakastankin vapaa-aikaani. Lisäksi pidän aidosti työstäni, koska se on todella mielenkiintoista ja haastavaa. Nykypäivän ongelmana vain on, että mielenkiintoiset työt harvoin ovat osa-aikahommia. Päinvaston. Ne vievät työajan lisäksi myös vapaa-ajan.

    Eli tällä hetkellä oma arvioni kääntyy sinun vaihtoehdoistasi kolmoseen – sillä erotuksella, etten kökötä Kehän ruuhkissa, koska fillaroin MMM:n tapaan, niin kuin olen tehnyt 8-vuotiaasta asti. No, onneksi minulla on vielä jokunen vuosi aikaa pohtia lopullista päätöstäni. Tällä hetkellä itselleni tärkeintä onkin vain nauttia matkasta kohti taloudellista riippumattomuutta.

    1. Varmaan työhon suhtautumisessa on henkilökohtaisia eroja. Itse en ole huomannut minkäänlaista hälläväliä efektiä, ainoastaan löytänyt rohkeutta vaihtaa sellaiseen työhön mikä kiinnostaa. Tai kiinnostaa ainakin toistaiseksi. Saatat olla oikeassa, että nykypäivän mielenkiintoiset työt vievät helposti koko ajan tai enemmän.

      Luulen, että riittävän pätevälle löytyy myös osa-aika töitä. Tietysti yrittäjyyskin on aina mahdollista ja osa-aikaisuus voi olla sitäkin, että tekee tiettyinä kuukausina ja toiset pitää taukoa.

      Ai perkules… nyt taisin paljastaa olevani aika mamo. Täytyykin kaivaa fillarit esille. Nautitaan matkasta!

  5. Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus,

    Asuntosijoittajana asuntoja ostaessani en laske tulevaisuuden markkina-arvonnousua mitenkään. Ostettavan kohteen pitää tuottaa positiivista kassavirtaa päivästä yksi lähtien (muutama poikkeus sallitaan, jos 1-2 vuoden sisällä on tiedossa omat toimenpiteet, joilla se saadaan aikaiseksi). Arvonnousu on kiva lisäbonus, jos sitä tulee. Eläkesäästäjänä ajatusmalli on sama. Eläketurvan varaan en laske mitään ja jos sellaista rahaa luukulta tulee, on sekin plussaa.

    4 lapsen työttömän yksinhuoltajaäidin tilanteessa en ole koskaan ollut mutta olen aina ajatellut, että jos ensin maksaa itselleen vaikka edes 10% ”sijoitustilille” ja sen jälkeen mitoittaa elämänsä jäljelläolevien tulojen mukaan, varallisuuden kartuttaminen on mahdollista kaikille. Valtaosalla ihmisistä ei ole tavoitteita ja maalin puuttuessa kurinalaisuus onnistuu harvoilta. Suomalaisessa kulttuurissa tämä on vielä vaikeampaa, kun monille on kerrottu, että yhteiskunta hoitaa. Kaltaisiasi kouluttajia tarvittaisiin osaksi peruskoulun opetusohjelmia.

    Saavutettuani taloudellisen riippumattomuuden 11 vuotta sitten jäin ”sapatille” palkkatöistä. Luulin, että työpaikan kaipuu iskisi viimeistään 6 kk kuluttua. Sapatti jatkuu edelleen. Jos on jatkuvan oppimisen mentaliteetti, tekemistä (opittavaa) kyllä riittää. Itselleni asuntosijoittaminen on intohimo eli olen siitä onnellisessa asemassa, että mitä enemmän aikaa vietän intohimoni parissa sitä enemmän tuloja kertyy. Matkan varrella olen myös oppinut, että vaikkapa perheen, terveyden ja toisten auttamisen alueilla voi asettaa ihan yhtä kunnianhimoisia tavoitteita sen sijaan että keskittyy vain rahan tekemiseen.

    1. Kiitos ja kiitos ajatuksella kirjoitetusta kommentista!

      Kuulostaa asialliselta strategialta ja suhtautumiselta. Eikä kukaan varmasti voi muuta väitää, eivätköhän nuo 11 vuotta kerro totuuden. On kyllä mahtava saavutus ja voin hyvin kuvitella, miten palkitsevaa on tehdä sellaista mihin intohimo näyttää. Vielä hienompaa, että et ole jäänyt tuijottamaan vain omaa napaasi.

      Taisi sapatti tosiaan vähän venähtää 😀

      Ja lisätään tuohon sen verran, että aloittaa voi vaikka yhdestä prosentista. Kasvattaa sitä sitten vähitellen, jos 10 % tuntuu kertarykäyksellä liian pahalta. Säästäjälle 10 % ei ole mitään, mutta jos ei ole sitä ikinä kokeillut, niin määrä voin tuntua Everestin kaltaiselta esteeltä.

  6. PÄÄLIKKÖ!
    Terv. blogiasi jo pitkään seurannut ja itsekin hyvässä eläkevauhdissa oleva 25v mies.

    Ps. seuraaviin askeliini tällä tiellä tulen todennäköisesti tarvitsemaan apuasi, joten personal trainerin palvelut lähtevät pian tilaukseen 🙂

      1. Hienoa, että ihmisiä kiinnostaa vaurastuminen. Tätä pitäisi jo opettaa koulussa pääoppiaineena unohtaen kaiken maailman mitokondrio ja buddhalaisuus hömpät, joita suurin osa ihmisistä ei tarvitse oikeassa elämässä.

        Vaikka suurin osa suomalaisista vasuri- ja kommaripoliitikoista on sitä mieltä, että kapitalismi, vaurastuminen ja osakemarkkinat ovat paholaisen tuote niin siteeraan tässä nyt Jeremy Siegelia:

        ”The stock market is exciting. Its daily movements dominate the financial press and record the flows of billions of dollars of investment capital. But the stock market is far more than the quintessential symbol of capitalism or the organization through which investors can stake a claim on the economy’s future. It is the driving force behind the allocation of the world’s capital and the fundamental engine of economic growth and technological change. As the proliferation of stock markets around the world attests, stocks hold the key to enriching the lives of all peoples everywhere.”

      2. Niin pitäisi! On tosiaan aika erikoista miten opinot ovat painottuneet ja mitä on unohdettu välistä. Ei ole hyvä erikoistua liian varhain, mutta se on täysi katastrofi, että henkilökohtainen talouden hallinta on niin pienellä painoarvolla.

        Hyvä lainaus! Ei ole itselleni tullut aikaisemmin vastaan, mutta selkeyttää hyvin mistä koko kuviossa on kyse.

  7. Buddhalaisuutta pitäisi ehdottomasti opettaa kouluissa enemmän mutta ei siitä sen enempää 😉

    Hyvä esiintyminen, mitä nyt vähän sai ylimielisen kuvan kun sanoit suoraan olevasi TÄYSIN ERI MIELTÄ monesta asiasta sen sijaan että olisit poliittisemmin ilmaissut ettet ole samoilla jäljillä. Keskivertokansalainen uskoo kuitenkin enemmin politiikassa mukana ollutta Siimestä kuin vieressä istuvaa nobodya joka huutelee mitä sattuu (koska tämä sanoma on suurimmalle osalle kansasta ihan vieras). Ehkä tyyli toimisi paremmin jos olisit Harrin tyyliin ollut jo 11 vuotta poissa työelämästä ja nimenomaan ”eläkkeellä” ilman palkkatuloja. Se voisi jo saada ihmiset ajattelemaan.

    Anyway, hyvin se meni ja Baba auttoi hienosti rummuttamaan sanomaasi (tai siis sanomaamme).

    Peruskouluihin olisi hienoa saada joku opettamaan näitä asioita ja nimenomaan provosoivalla tyylillä. Jos koulu saisi asian hoitaa niin siellä jatkettaisiin puhumaan tylsästi jostain 3% vuodessa kasvavasta kivijalkapankin rahastosta josta kulut vievät 2%. Siinä sitten nuoriso laskeskelee että jos 50 vuotta säästää niin voi pärjätä eläkkeellä ilman eläkettäkin, ehkä. Tylsää. Joillekin kasiluokkalaisille pitäisi ehdottomasti saada räväkämpää esitystä että heille jäisi tieto päähän. Tyyliin:

    Jos ei koulunkäynti huvita niin kuuntelepa tätä: panosta YKSI vuosi täysillä kouluun (ysiluokka), hae amikseen sellaiselle linjalla mistä pääsee suoraan töihin, ihan sama nappaako se uravalinta pätkääkään. Käy amis läpi, mene töihin, asu pari vuotta vanhempien luona jos mahdollista tai muuta töiden lähelle halpaan paikkaan, vuokraa tai osta omaksi. Tee töitä 5+ vuotta ja säästä niin paljon kuin mahdollista ja sijoita koko ajan fiksusti jne. Jos nuorisolle kertoo että jo ennen kolmekymppisiä voi lähteä eläkkeelle TAI elää leveästi vaikka on normiduunissa niin kyllähän se herättää kiinnostusta. Miettikää mikä etu jos jo parikin häirikkötapausta innostuu keskittymään kouluun paremmin rikastumisen toivossa. Hyvällä säkällä he innostuvat niin että amiksenjälkeinen alkoholisoituminen unohtuu täysin. Win-win kaikille! Sanoman loiventamiseksi voi vieläpä näyttää että vähempikin säästäminen saa ihmeitä aikaan, rahaa voi käyttää viihteeseen ja autoihin ja silti säästää 30-40% palkasta. Herätys koulut, P.Ohatta esitelmöimään!

    1. Komiaa tekstiä! Täytyy laittaa korvan taakse ja olla ensi kerralla poliittisesti, mutta riittävän provosoivasti omaa mieltä.

      Tuossahan se on pähkinän kuoressa ja mahdollisuukista kertominen voisi avata silmiä. Tai jos edes yhdet silmät aukeasivat niin oltaisiin jo oikealla tiellä.

      Hetken joutuu vielä odottelemaan, että voi sanoa 11 vuoden kokemuksella näitä asioita… mutta toisaalta se on vain ajan kysymys.

  8. Käsittääkseni aika monessa keskustelussa ollaan nykyään ihmetelty miksi kansa ei sijoita. Jos sijoittaisi, niin asiat olisi juuri herra Tirehtöörin agendan mukaisia. Ongelma käsittääkseni ulottuu 90 -luvun lamaan. Tuolloin kansaa syyllistettiin pörssikasinopeleistä. Samaan aikaan toitotettiin että yksi sun toinen menetti omaisuutensa pörississä. Joten pörssi ja sijoittaminen on pahasta. Kansaa siis on peloteltu ilman selviä argumentteja ja todella onnistunesti.

    Seurasin tuon tapahtuman ns. suorana. Olisin kaivannut että koko kuusikko olisi käynnyt asiaan enemmän läpi. Nyt ehkä tuo mehukkain osuus jäi aika torsoksi. Oma agendo on myös aika pitkälti sen mukainen että omavaraiseksi pitäisi päästä. Esteitä on ollut, mutta avaudutaan niistä sitten muualla, jos avaudun.

    1. Myös omasta näkövinkkelistä jäi koko homman pihvi vähän ohueksi, mutta täytyy ymmärtää että se mikä on sinulle ja minulle keskustelun antoisin osuus, ei välttämättä ole sitä muille – tai voisi olla kun asiaa osattaisiin katsoa oikeasta perspektiivistä.

      Tsemppiä omaan projektiisi ja avautuminen on ilman muuta sallittua myös täällä… varsinkin jos siitä jää meille muille jotain kättäpidempää!

  9. Esiintymisesi oli todella onnistunut. Kannattaa muistaa, että muu seurue oli pitkälti ammattimaisia esiintyjiä ja puhujia. Tunnuit olevan osa tätä joukkoa esiintymisen perusteella.

    Näkemyksesi oli toista linjaa, mikä myös pelasti keskustelun. Itse asiassa säikähdin muiden asennetta säästämiseen ja oman turvan hankkimiseen. Tuntui siltä, että kädestä suuhun eläminen on normi. Se, että oikeasti miettii mitä tarvitsee ja miten voisi laittaa itselleen pesämunan kasvamaan, ei ole vanhemmissakaan ikäluokissa tavanomaista. Nopeasti huomasi, että joukossa ollut Harvian tj oli lisäksesi toinen joka oikeasti miettii mistä raha tulee ja minne se menee. Muut ovat elelevät päivä kerrallaan ja kokevat sijoittamisen jopa vahingolliseksi asiaksi.

    Jotenkin olisin odottanut, että tuossa sakissa useampi olisi miettinyt asioita sille tasolle, että jatkossa on eläke ja sitten kiva siivu omia säästöjä siihen päälle. Sillä saa jo paljon turvaa aika helpolla. Ehkä vanhemmat ikäluokat luottavat meitä nuorempia enemmän valtion tukeen eivätkä myöskään halua tarjotun päälle ekstraa?

    1. Musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä Suomessa on vaan ”opetettu” siihen ajatukseen, ettei säästämiseen pysty jos on normaalit tai pienet tulot eikä tätä ajatusta edes kyseenalaisteta.

      Kuuntelin kauhuissani muutama viikko sitten bussiasemalla kun kaksi lukioikäistä kesätöissä olevaa tyttöä selittivät innoissaan vanhemmille työntekijöille kuinka yksi heidän tuttunsa matkustaa joka vuosi ja tämä tuttu säästää itse rahat matkoihinsa yhdessä poikaystävänsä kanssa. Vanhemmat työntekijät tyrmäsivät tyttöjen kertoman heti ja sanoivat, ettei matkustelu usein ole mahdollista normaalipalkasta säästämällä vaan ihmisellä pitää olla perintöä/lottovoitto/rikkaat vanhemmat. Eläminen kun on kuulemma niin kallista, ettei säännöllinen säästäminen ole mahdollista. Nuorten into hienosta esimerkistä ammuttiin heti alas ja tytöt vakuutettiin pitkällä saarnalla siitä ettei normaalipalkasta voi säästää kuin korkeintaan muutamia kolikoita purkkiin. Hienoa esimerkkiä….

      1. @ Laura, luulen myös että olet oikeilla jäljillä. Säästämättömyys on helpoin valinta ja siihen on helppoa taantua. Jos joku asia on ”mahdotonta”, ei tarvitse vaivata omaa pääkoppaansa ja miettiä että onko muita vaihtoehtoja. On surullista kuulla miten tätä tautia yritetään tartuttaa niihin ketkä vielä uskovat omiin mahdollisuuksiinsa… Ensi kerralla huudat sitten, että KYLLÄ VOI! 😉

    2. @ Hidas sijoittaja Muilla tosiaan oli kokemusta roppakaupalla enemmän, joten siihen nähden suoritusta voi pitää onnistuneena. Vanhemmat sukupolvet luottavat varmasti enemmän eläkejärjestelmään kuin nuoret, mikä on ihan luonnollista – onhan heidän eläkkeensä paljon paljon lähempänä.

      Valitettavasti tuossa taisi tulla myös jonkinlainen miniote Suomen demografiasta ja siitä miten säästäjät ja sijoittajat ovat vähemmistössä. Haluamisesta tullaan siihen, että mikä on kenellekin riittävästi. Oma osuutensa saattoi olla myös sillä, että eivät tainneet keskustelijat olla ihan pienituloisemmasta päästä, mikä näkyy vastaavasti eläkkeessä.

      1. Hyvät tulot takaavat toki hyvän eläkkeen verrattuna kansan keskiarvoon. Mutta jos on tottunut elämään tulojensa mukaan, eläkkeelle siirtyminen tulee olemaan kivuliasta. Itse lukeudun kovatuloisten joukkoon ja kun kokeilee muutamaa eläkelaskuria, tuntuu että aikanaan tuleva eläke on pieni. Nykyisistä brutto tuloista lähtee luokkaa 3000 euroa. Siinä saa sopeuttaa, vaikka verotus onkin kevyempää. Tätä ei varmaan moni oikeasti ajattele eikä siksi varaudu lainkaan.

  10. Taloudellinen riippumattomuus on hieno tunne. En ole riippuvainen yhteiskunnan, tyonantajan tai laheisten rahoista tai almuista. Tsemppia vain teille ”kylla yhteiskunta hoitaa”-tyypeille. Mina poistun takavasemmalle kun te teette tyota minulle.

  11. Hyvää settiä (nyt vasta ehdin katsoa)!

    Erityisen hyvä oli se alkuvaiheen ala-astematematiikka. Toivottavasti soitti kelloja useammallakin katsojalla 🙂

    Ja loistavaa julkisuutta blogillesi. Ei muuta kuin lisää medianäkyvyyttä jatkossa!

  12. Wau! Olitpa hyvä! Luontevasti esiinnyit ja selkeästi ja hyvin esimerkein perustelit kantasi 🙂

    Sinun ja muutaman muun bloggaajan ansiosta olen itsekin ottanut tavoitteekseni päästä eläkkeelle ennakoidusti. En lähimainkaan 35-vuotiaana, katsotaan miten asiat sumpliutuu. Mua kävi korpeamaan työnteko jo nyt 30-vuotiaana joten teen n. 80 % työaikaa ja säästän siltikin ihan ok siivun tuloistani. En tajua miten olen aikaisemmin laittanut rahaa kaikkeen skeidaan.

    1. Ei sitä välttämättä tule huomanneeksi ja ajatelleeksi tarkemmin kaikkea mitä tekee. Jossain vaiheessa ihminen vain menee automaatille, kun asioista tulee tapoja. Onneksi heräämisiä tapahtuu ja mukava kuulla, että olen ollut tässä jonkinlaisessa osassa. Ei ole siis ihan hukkaan kaikki kirjoittelu mennyt!

      Lyhennetty työaika ei ole ollenkaan hullumpi ratkaisu ja luulen, että ennemmin tai myöhemmin päädyn itse samaan. Hieno kuulla, että saat siitä huolimatta säästöjä kartutettua!

  13. P. Ohatalle hatunnosto ensinnäkin siitä että selvisit parrasvaloissa hyvin ja erityisesti siitä että nostat säästämisen ja omilla eväillä elämisen pöydälle. Jos tästä joku tutkimuslaitos tekisi kyselyä kaduilla ja kirkonkylillä, niin ”herrojen metkuja” tuollaiset suunnitelmat. ”Ei tässä tavallisella ihmisellä ole muuta vaihtoehtoa kuin painaa pitkää päivää, loppuun asti”.

    Säästötahtisi on kieltämättä raju 🙂 Pääsin samaan prosenttiin niinä yrittäjävuosina kun meni todella hyvin (joskus ylikin) mutta nipistämistä olisi voinut tehdä enemmänkin. Vanha viisaus on monelle se että kulut kasvavat vähintään tulojen kasvamisen tahdissa.

    En tiedä oletko pohtinut poliittista riskiä, mutta pääomaverotusta on kiristetty rajuun tahtiin ja nettorahalla kuitenkin elämisesi maksat joten sen suhteen kannattaa pitää silmät auki. Pyörittelin tuota pääomaverotuksen kehitystä blogissa (https://parempisuunnitelma.wordpress.com/2015/10/06/ansioton-arvonnousu-ja-aliverotetut-paaomatulot/).

    Siitä olen satavarma että jos kouluissa kiertäisi P. Ohatan oppilaiset matkasaarnaajina opettamassa taloudesta, niin parempaan suuntaan mentäisiin. Tulevaisuuden tulovirtoihin voi vaikuttaa itse, uravalinnalla, opintojen kestolla, säästämisellä, sijoittamalla. Muutenkin kuin perehtymällä siitä mistä luukusta parhaiten saa tukea. Korkoa korolle on kova juttu.

    Itse olen nyt ollut vapaaherrana juhannuksesta 2015 lähtien. Oma vastaukseni siihen että mitä sitten teet, on ollut että juuri sitä mikä huvittaa. On toiminut tähän asti hyvin.

    Onnea projektille!

    1. Kiitos ajatuksella kirjoitetusta viestistä!

      Se olisi mahtavaa, jos edes muutama perus tallaaja saisi blogista sen verran intoa, että uskoisi siihen että tässä ollaan todella kaukana ”herrojen metkuista”. Saatankin tuota termiä lainata sopivan tilaisuuden tullen.

      Elämäntapainflaatio on tosiaa kiero juttu ja usein menot nousevat kuin huomaamatta. Säästöprosentin käyttäminen auttaa siihen, että myös säästöjen osuus kasvaa, mutta vielä parempaan tulokseen pääsee tietenkin jäädyttämällä menot alimmalle tasolle.

      Täytyy tutustua vielä kirjoituksiisi tarkemmin. Olen itseasiassa kehitellyt teoriaa millä tavallaan olen valmistaunut po-verojen kiristykseen. Tästä lisää tulevaisuudessa.

      Komealta kuulostaa ja kiitos uskonvahvistuksesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.