Pienituloisen säästäminen – Lauran tarina

Pienituloisen-säästäminen-Lauran-tarina-PohattaPienituloisen säästäminen on vaikeata. Miksi osa pienituloisista pystyy säästämään, mutta osa ei? Onko kyse tahdosta, taidoista vai onnesta? En enää uskalla tituleerata itseäni pienituloiseksi, vaikka eivät tuloni vieläkään päätä huimaa. Keskituloinen on ehkä itselleni parempi kategoria, joten jostain on löydettävä uutta inspiraatiota siihen miten pienituloinen voi säästää.

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa toivottavasti suuremmasta inspiraatiota aikaansaavasta sarjasta, jossa keskitytään säästämiseen – elämää unohtamatta. Sinun hetkesi parrasvaloissa? Jos sinulla on oma inspiroiva tarina säästämisestä, joka voisi olla avuksi myös muille, niin jaan sen mielelläni blogissani. Ota yhteyttä ja laita tarina tulemaan!

Tämä ensimmäinen osa sai alkunsa oikeastaan puoliksi vahingossa, kun nimimerkki Laura kertoi omasta säästämisestään artikkelin Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus kommenteissa. Tässä vaiheessa haluan kiittää Lauraa suuresti rohkeudesta jakaa oma tarinansa. Toivon, että mahdollisimman moni saisi tästä intoa omaan säästämiseensä. Ehkäpä muiden tarinoiden kuuleminen auttaa hävittämään säästämiseen liittyvän ”Ei osaa, ei pysty” -asenteen. Jos muut pystyvät, myös sinä voit oppia säästämiseen tarvittavat taidot.

Pidemmittä puheitta annetaan suunvuoro Lauralle (kommentit P.Ohatan kynästä).

Pienituloisen säästäminen – katastrofin kautta parempaan talouteen

Alkukeväästä valmistuin ammattikorkeakoulusta vain todetakseni, että joudun työttömäksi. Minulla oli hieman säästöjä, mutta työttömyyden pitkittyessä säästöt hupenivat. Työmarkkina- ja asumistuki (nettona 850e) riittivät elämiseen, mutta aina sai pelätä mahdollisia yllättäviä menoja. Säästöt auttoivat niihin jonkun aikaa, mutta kun säästöt loppuivat, aloin hermoilla jo etukäteen mahdollisia rahaongelmia. ASP-tiliä lukuun ottamatta olin hukannut kaikki säästöni ja ilmassa oli katastrofin tuntua.

Lopulta sain ilouutisen, että syksyllä olisi mahdollista aloittaa osa-aikatyössä. Säästöjen tuhoutuminen ja uuden työn löytyminen saivat ajattelemaan, että olisiko tienaamistani rahoista mahdollista laittaa osa sivuun. Silloin kiinnostuin ensimmäisen kerran elämässäni säästämisestä.

Työpaikan löytyminen aiheutti kuitenkin ensin erittäin ikävän tilanteen. Pahimmillaan työmarkkinatuen saanti pysähtyy kokonaan työn alkaessa, mutta minä tulisin tienaamaan niin vähän, että saisin edelleen soviteltua tukea. Valitettavasti tuki tulisi vasta palkkakuitin saatuani eli yksi kuukausi pitäisi pärjätä ilman palkkaa tai työmarkkinatukea!

Asumistuen ja muutaman edellisestä kuusta tilille jääneen euron avulla sain maksettua asumiseni. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että ruokaakin pitäisi syödä ja pöydällä lojui muutama maksamaton lasku. Lisäksi työn aloittaminen tiesi matkakuluja, joista saisin matkakorvaukset vasta palkan kanssa kuukauden lopussa.

Tässä vaiheessa stressitasoni nousi kattoon.

Minulla oli vielä ASP-tilin säästöt, mutta olin kovasti yrittänyt niitä säästöjä suojella. Sääntöjen mukaan ASP-tililtä ei saisi rahaa nostaa ilman ASP-sopimuksen raukeamista. Pelastuksekseni tulivat tässä kohtaa omat vanhempani, jotka olivat huomanneet tilanteeni. He antoivat minulle rahaa, jotta selviäisin tuon kuukauden. Olin todella kiitollinen avusta, mutta samalla tunsin syyllisyyttä, koska minusta tuntui, että valmistumisen jälkeen pitäisi pärjätä omillaan.

Tässä kohtaa päätin tehdä kaikkeni sen eteen, etten koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa minulla ei ole varaa syödä.

Päätöksen tehtyäni aloin etsiä netistä tietoa säästämisestä ja vahinkojen kautta päädyin Saiturin ja Pohatan (tästä maininnasta saa ehdottomasti plussaa!) nettisivuille. Näiden sivujen kautta löysin myös amerikkalaisen Mr. Money Mustache –bloggaajan. Lukaisin kaikki blogit hetkessä ja ymmärsin, että myös pienillä tuloilla minun olisi mahdollista laittaa sivuun jotain.

Palkan myötä nettotuloni nousisivat 1250–1300 euroon. Varmasti siitä saisi sivuun, kun olen pystynyt elämään vähemmällä.

Kolme tärkeintä apukeinoa säästämiseen

Taisteluapuna säästämisessä käytin oikeastaan kolmea asiaa:

  1. Menojen täydellistä seuraamista
  2. Uutta järjestelyä pankkitileille
  3. Itselle säästämistä ensin

Menojen seuraamisesta en tehnyt mitenkään monimutkaista. Kirjoitin vain rehellisesti ja täysin armottomasti taulukkoon ylös kaikki asiat, joihin käytän rahaa. Edes 10 sentin ostosta en jättänyt merkitsemättä, koska se olisi ollut itsensä huijaamista. Näin sain itselleni kuvan siitä kuinka paljon kulutan ja mihin raha menee.

Kun näin mustaa valkoisella siitä miten paljon rahaa meni pakollisiin asioihin ja miten paljon kulutuksesta oli enemmänkin vapaaehtoista, pystyin asettamaan pikkuhiljaa realistisen arvion sille kuinka paljon voin säästää. Tämä oli mielestäni tärkeää, koska siten ei pääse valehtelemaan itselleen ja toisaalta ei aseta itselle liian korkealentoisia tavoitteita, jotka lopulta epäonnistumisten muodossa vievät innostuksen säästämiseen. Otin tavoitteekseni säästää joka kuukausi 100-200 euroa.

Uudella pankkitilijärjestelyllä tarkoitan uusien tilien avaamista. Yhden käyttötilin sijaan minulla on nyt kolme tiliä. Yksi tili toimii tavallisena käyttötilinä, toinen on palkkatili ja kolmas toimii säästötilinä. Näin tilannetta on helpompi monitoroida ja säästäminenkin onnistuu, kun sille on oma tili.

Käytännössä toimin niin, että palkan tullessa palkkatilille, siirrän osan rahoista käyttötililleni, mutta jätän palkkatilille aina 100-200 euroa. Yritän kaikin keinoin pitää nuo ylimääräiset rahat palkkatilillä seuraavaan tilipäivään asti. Jos en ole rahoja tarvinnut, siirrän ne sitten lopulta säästötilille. Tavallaan kyse on itselleen säästämisestä ensin, koska raha on jo säästössä, vaikka se ei vielä olekaan säästötilillä. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta minulle tämä toimi, koska säästötili pysyy aina koskemattomana. (Tätä olen pohtinut myös itse paljon viimeaikoina. Tärkeintä säästämisessä on se, että kun raha menee säästöön, se myös pysyy siellä. Todella helposti muodostuu tapa, että siirtää rahan säästöön, mutta käy sitten napsimassa sieltä ”tarpeen” tullen. Tätä kannattaa varoa ja on jopa parempi siirtää raha säästöön kuukauden lopussa, että ei vain tule muodostaneeksi tapaa säästöihin kajoamisesta.)

Tähän päivään mennessä olen onnistunut keräämään säästötilille 1250 euroa. Nykyään nukun yöni huomattavasti paremmin, koska tiedän pärjääväni vaikka yhtäkkiä tulisikin kuukausi, jolloin en saa rahaa mistään. Minulla oli toki säästämisessä mukana myös hyvää tuuria. Olin autuaasti unohtanut, että Joulun alla minulle tulisi veronpalautuksia monen sadan euron edestä. Kun ne lopulta sain, siirsin kaiken säästötilille, jolloin sain 1000 euroa kasaan jo jouluun mennessä. Lisäksi olen saanut samalla lihotettua koko ajan ASP-tiliä.

Lauran säästövinkit:

Tiedän, että jokaisen  tilanne on erilainen. Itselleni säästäminen oli suhteellisen helppoa koska olen yksin yksiössä asuva nuori, jolla ei ollut lainkaan velkaa tai muita isoja rahareikiä (kuten auto tai lemmikki). Tässä kuitenkin muutamia asioita, jotka saattavat auttaa säästämisessä ihan kaikkia:

  • Suosi isoja ruokakauppoja pienten sijaan.

On hämmästyttävää kuinka paljon pienempi lasku on isossa marketissa verrattuna läheiseen Siwaan. Toki lähikaupan käyttäminen on helpompaa, mutta työttömällä tai osa-aikatyöläisellä on käytössä enemmän vapaa-aikaa joten jos isompaan kauppaan (tai Lidliin) ei ole liikaa matkaa, ei siellä käyminen ole ylitsepääsemätöntä.

  • Jos käytät julkista liikennettä, käytä aika hyödyksi ja metsästä nettitarjouksia pakollisiin menoihin liittyen

Minulla on silmälasit ja joka kuukausi minulta meni piilolinsseihin 28 euroa. Löysin kuitenkin LensOn nimisen nettikaupan, josta voi tilata 3 kuukauden erän samoja piilolinssejä hintaan 55,90 eikä postikuluja ole. Lisäksi ensimmäisen ostoksen saa usein 10% halvemmalla.

  • Mieti mistä oikeasti nautit, kuluta siihen ja luovu turhasta

Mielestäni nuukailua ei kannata viedä köyhäilyyn ja kurjuuteen asti, koska sitä ei pidemmän päälle jaksa eikä se tee mielenterveydelle hyvää. Kannattaa siis miettiä mitkä ovat oikeasti itselle tärkeitä asioita ja sitten kuluttaa niihin (olettaen tietysti, että rahat riittävät, realismia on pakko olla). Itselleni tärkeitä asioita ovat hyvä ruoka ja yksi rakas harrastukseni. Bonuksena harrastukseni kehittää osaamistani omassa ammatissani. Kulutankin näihin kahteen asiaan rahaa hyvällä omallatunnolla ja sitten jätän käyttämättä rahat sellaisiin asioihin, joihin on ehkä kuluttanut aiemmin, mutta jotka eivät tuo samalla tavalla iloa. En esimerkiksi enää käy kahviloissa, koska niihin kuluu turhaa rahaa ja osaan leipoa itsekin.

  • Tee lahjoja itse

Mikäli on mitään kädentaitoja, voi esimerkiksi joululahjoja tehdä itse sen sijaan, että ostaisi kallista tavaraa. Me leivoimme poikaystäväni kanssa joululahjoiksi joulukarkkeja ja leivonnaisia. Uskoisin tällaisten lahjojen olevan myös mieleisiä, koska ihmisillä alkaa olla kaapit niin täynnä kaupasta ostettua tavaraa.

  • Myy vanhoja tavaroitasi netissä tai kirpputorilla

Tällä tavalla pääsee ylimääräisestä tavarasta eroon ja samalla voi tienata muutaman kympin. Ei kuitenkaan pidä odottaa liikoja. Kannattaa myös joskus selata myyntipalstojen sijaan ostopalstoja ja katsoa olisiko jollain ihmisellä tarvetta sellaiselle tavaralle, joka on sinulle jo käynyt turhaksi. Olen tällä tavalla myynyt muutamia kirjoja.

  • Keksi keinoja ansaita ylimääräistä

Jokaisella on omat tyylinsä. On hyvä miettiä onko itsellä jotain erityistaitoja esimerkiksi omaan ammattiin liittyen, joita voi hyödyntää ansaitsemisessa ja sitten säästää ylimääräiset rahat.

P.Ohatan poiminnat

Ennen kuin voi säästää, on pakko tietää kuinka paljon rahaa kuluu. Ehkäpä kannan jatkossa myös oman korteni kekoon siinä miten kulujen seurannassa pääsee alkuun, mutta Lauran mainitsema rehellisyys vie todella pitkälle. Itsensä huijaaminen on helppoa, mutta jos kaikesta on mustaa valkoisella, valkenee totuus ennemmin tai myöhemmin.

Loppuun vielä pieni vinkki Lauralle, jotta voisit oikeasti sanoa maksavasi itsellesi ensin. Sen sijaan, että yrität laittaa kuukauden lopussa 100 – 200 euroa säästöön, laita mieluummin heti palkan tullessa säästötilille talteen esimerkiksi 5 euroa. Sen jälkeen voit yrittää kaikin keinoin pitää palkkatilin koskemattomana ja säästää lisää kuukauden lopussa. Tarkoitus on, että heti säästettävä summa on niin pieni summa, että et huomaa sen vaikutusta kuukauden budjetissasi. Vähitellen summaa voi hivuttaa suuremmaksi oman säästämishalun mukaan ja toivottavasti pian huomaat saavasi aina säästöön sen summan minkä haluat.

Laura on luvannut myös vastailla kommentteihin mahdollisuuksien mukaan eli kysykää pois!

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödyllikseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. 

15 vastausta artikkeliin “Pienituloisen säästäminen – Lauran tarina”

  1. Tämä tarina oli kiinnostava. Kiitos Lauralle! Osoittaa ainakin sen, että säästäminen ja vaurastuminen ei ole pelkästään Pohattojen ja Saiturien hommaa, vaan että ns. ”tavallinenkin ihminen” pystyy siihen, lähtemällä liikkeelle siltä tasolta, jolla on.

    Itselleen maksamisen tärkeyttä on vaikea korostaa liikaa. Laskuja voi kilpailuttaa ja velkojien kanssa voi sopia asioista. Myösvelkaneuvontaa saa kaupungilta. Jos itsensä jättää yhtälön ulkopuolelle, se on vahva viesti siitä, että pitää kaikkia muita ihmisiä, tuntemattomiakin, tärkeämpinä kuin itseään. Ei liene mikään ihme, että tilanne on se, ettei tunne itseään arvokkaaksi. Jos itseään ei pidä minkään arvoisena, ei koe myöskään ansaitsevansa tai voivansa ansaita parempaa. On ensin ryhdyttävä arvostamaan itseään enemmän kuin mitä nyt tekee. Jos ei vitoseen/kk ole varaa, kokeile yhtä euroa / kk. Tai 15 senttiä. Summa ei ole tärkeä, vaan ajatus.

    Itse olen huomannut hyväksi aamujumpaksi Brian Tracylta kuulemani harjoituksen:
    1. Ota paperi.
    2. numeroi rivit 1-20.
    3. kirjoita yläreunaan kysymys ”miten voin kasvattaa tulojani?”
    4. Ideoi. Älä tuomitse, älä kysy miten. Kirjoita vain ideoita. Kaikki ideat kelpaavat.
    5. Ryhdy toteuttamaan noista sitä, mitä voit jo tänään tehdä.
    6. Pyri saamaan paperi täyteen.

    Jos ideat loppuu, jätä paperi jääkaapin oveen, jotta näet sen monta kertaa päivässä ja kysymys säilyy mielessäsi. Aamulla tehty, kesken jäänyt harjoitus jättää kysymyksen pyörimään mieleesi ja alitajunta pyrkii ratkomaan sitä. Lisää ideoita voi syntyä päivän mittaan. Kirjoita ne heti ylös tai sanele puhelimeen.

    1. Kiitos Jukka kommentista ja hyvistä ideoista. Ja juuri näin ajatus on se tärkein, kun siitä saa kiinni, niin summa tulee sitten aikanaan.

      Täytyypä kaivaa paperi esille ja katsoa mitä saan aikaiseksi 😉

      1. Tuo ideointipaperi on hyvä, mutta miksi käyttää sitä vain tulojen lisäämiseen? Sitä voi käyttää missä tahansa asiassa, kuten terveellisemmässä syömisessä, tehokkaammassa työnteossa, jne.

        Toimii myös bloggaamiseen ja muuhun kirjoittamiseen. Itselläni on lähes aina muistikirja ja kynä mukanani. Jos ei ole niin puhelimeen voi myös laittaa ideoita. Ideoiden tekemistä kannattaa harjoitella. Jossain vaiheessa siinä kehittyy ja se muuttuu enemmän automaatioksi. Oman kokemukseni mukaan yli 90%:ia ideoista ei ole hyviä, mutta se ei oikeastaan haittaa.

      2. Kynä ja paperi alkaa olla jo haastava pitää mukana, mutta känny löytyy aina ja Evernote. Itse käyttänyt myös paljon blogin ideoinnissa, mutta myös kaikessa muussa mahdollisessa.

    1. Mutta ei niistä tuloista haittaakaan säästämisessä ole 😉

      Vitsit vitsinä. Tarina oli oivallinen ja todistaa sen, että organisoimalla asioita myös pienistä tuloista voi säästää. Kuka tahansa.

  2. Hieno onnistumistarina opiksi ja esimerkiksi! Olen myös osa-aikatyössä eli melko pienillä tuloilla. Pakko myöntää että hyvin tarkkaa kuluseurantaa en ole harrastanut kun *tekosyy tähän*, mutta summittainen budjettini on onneksi ollut tarpeeksi osuva ja säästöt on ihan hyvin kertyneet. Mulle toimii parhaiten se että laitan vaan tarpeeksi ison summan heti sivuun, kyllä sitä taiteilee tarvittaessa pari päivää loppukuusta niinkuin opiskeluaikoinakin tuli tehtyä. Paras säästövinkkini on pitää pakastin, kuivakaapit ja säilykehylly yleensä täynnä. Kun on aina kotona tarvikkeet herkkuateriaan niin välttyy helpommin nälkäisen kiusauksilta kotimatkalla (juuri huomasin että tämähän toimii myös terveysniksinä), eikä säästöihinkään tarvitse koskea kun tarvittaessa voi olla vaikka viikon kauppailematta. Tuo iloa erityisesti hieman survivalistihenkisille :D!

    1. Hyvä vinkki! Varmasti voisi välttää monet valmisruuat kun olisi jotain fiksua aina varalla, eikä tarvitsisi sitten nälissään ja väsyneenä yrittää taikoa jotain. Ehdottomasti survivalisthenkistä! 😀

      1. ”Paras säästövinkkini on pitää pakastin, kuivakaapit ja säilykehylly yleensä täynnä. ”

        Toki jatkuvasti tarvittavia ruoka-aineksia pitää aina olla niin että löytyy milloin vain. Mutta noista täysistä hyllyistä minulla on painajaiskokemuksia, fanaattisen keräilijän kanssa asuneena (toki hänestä jo eronneena). Pitkään löytyi kaapista ikivanhaa tavaraa (usein ”halvalla tarjouksesta” ostettua) mikä piti sitten heittää pois. Kovin täydestä hyllystä ei helposti löydä etsimäänsä silmäyksellä ja tulee ostettua turhaan ja sitten menee niinkuin menee.

        Tilejä minulla on vain kaksi, eli palkka-/käyttötili ja se jemmatili, riittää hyvin. Excel-taulukossa (jossa vieläkin on hieman hiomisen varaa) on kuukausitaulukot tuloille, menoille, saldoille jne. Niistä näkyy suurin piirtein, paljonko menee palkkapäivästä seuraavaan ja siirrän jemmatilille varovaisen arvion mukaan, ylimääräiset sitten seuraavassa kuussa. Omat kuluni ovat n. 1000 euroa/kk (josta asuminen lähiössä reilut 600) jos ei mitään erityistä isoa laskua osu kohdalle (esim. Hesarin vuosimaksu, silmälasien uusiminen, kodinkone jos menee rikki, onneksi ei tapahdu usein). Sitten on muiden kuluja joihin en niin paljon voi vaikuttaa.

  3. ”Olin todella kiitollinen avusta, mutta samalla tunsin syyllisyyttä, koska minusta tuntui, että valmistumisen jälkeen pitäisi pärjätä omillaan.”
    -Noh. Et voi ajatella näin. Itse sain runsaasti rahallista (=laskujen maksun muodossa) tukea vanhemmiltani pitkälle työelämään saakka. Moni vanhempi maksaa mielellään lapsensa pieniä kuluja.

    1. Itseasiassa minulla on ollut aivan sama tunne koko elämäni ajan. Takaraivossa jyskyttää se ”opetus”, että kun kotoa muuttaa on pärjättävä omillaan. Lainaaminen ja avun tarve on heikkoutta ja häpeällistä. En ole vieläkään kunnolla pystynyt päästämään tuosta ajatuksesta eron, vaikka ns. järkitasolla asia olisikin juuri noin, kuin kaima sanoo.

    2. Ei sitä varmaan pitäisikään ajatella niin, mutta helposti tulee syyllinen olo siitä, että on taloudellinen rasite vanhemmilleen.

  4. Ainakin Nordealla on saatavilla nettipankkiin ja korttimaksamiseen epossu-ominaisuus, joka helpottaa tuota huomaamatta säästämistä.

    Eli aina kun kortilla maksaa, niin summa pyöristetään ylöspäin lähimpään 5 euroon (tuon summan saa itse valita) ja erotus siirretään epossu-säästötilille. Eli jos kaupasta ostaa esim. 1 euron maitotölkin, jonka maksaa kortilla, niin 1 euro menee kaupalle ja 4 euroa ohjataan omalle epossu-säästötilille.

    Tuolla tavalla sain itse aika hyvin rahaa huomaamatta säästöön, kun käytin vielä Nordean kortteja. Nyt olen niistä luopunut kun en viitsinyt maksaa pankkikortista 2€/kk vaan siirryin käyttämään S-pankin kortteja =D

    1. Kiitos Jaakko vinkistä! Itselleni tuo oli uutta ja varmasti hyvä vinkki, jos Nordeassa sattuu tilit olemaan ja nuo muut maksut joutuu joka tapauksessa kuittamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.