Vieläkin pahempi taloudellinen virheeni

Kun edellisen kerran kirjoitin otsikolla pahin taloudellinen virheeni, olin jossain määrin pakotettu tekemään silloisen ratkaisun ja myymään toisen sijoitusasunnoista. Oma asunto oli siinä kohtaa tärkeämpi. Nyt lähti tappiolla myyntiin jäljellä ollut sijoitusasunto eli käytännössä tein saman virheen toistamiseen. Tällä kertaa täysin vapaaehtoisesti. MUTTA MIKSI IHMEESSÄ?

Ei niin kovin kauan sitten kuvittelin, että isona minusta tulee todellinen kiinteistökuningas. Seuraan Donaldin, Robertin ja Barbaran jalanjälkiä (ilman konkursseja), jotta voin rakentaa imperiumini vielä Ahvenanmaatakin suuremmaksi. Vaan jossain kohtaa unelma muuttui taakaksi. Kaunis ajatus asuntosijoittamisesta alkoi tuntumaan enemmän apinalta selässä.

Nyt tuo apina on viety ladon taakse ja lahdattu.

Kaikki stressi hävisi kertalaakista.

Asuntosijoittaminen ei sovi kaikille

Olen aikaisemminkin kertonut miksi asuntosijoittaminen ei sovi minulle, mutta tässä vielä lyhyt kertaus:

• Stressi vuokralaisesta (en halua, että kukaan kuseksii pitkin kallisarvoista asuntoani)
• Asuntosijoittaminen on työlästä (vuokraus, korjaukset, toki vaihtoehtona ulkoistaminen)
• Hajautus tavalliselle tallaajalle on olematonta
• Asunnoista ei niin vain pääse eroon (etenkin syrjäisemmillä seuduilla, jo pelkkä tieto epälikvidiydestä rasittaa)
• Valtava velkavipu
• Stressi siitä, että jos asuntoa ei saa vuokrattua, tarvitsee siihen kaataa joka kuukausi rahaa, jotta ei ajaudu henkilökohtaiseen konkurssiin

Tappiota tuvan täydeltä

Asunnon ostohinnan rasitteena on se, että hankinnassa on käytetty välittäjää. Ajattelin aikoinaan, että pääsen parempaan lopputulokseen, kun käytän apunani ammattilaista. Joko käyttämäni ammattilainen on ollut amatööri tai sitten asuntoihin pätee sama kuin osakkeisiin eli se, että hintojen kehitystä ei voi ennustaa. Myös myynnissä käytin välittäjää, koska oma kiinnostus ei yksinkertaisesti riittänyt. Vuokratuoton kohdalla kohde on käyttäytynyt aivan laskelmien mukaan lukuun ottamatta pieniä ongelmia paratiisissa.

Asunnon arvon muutosta en sen sijaan osannut huomioida oikein. Tähän ovat vaikuttaneet esimerkiksi tuleva putkiremontti ja se että lähiympäristöön on noussut uudempia ja sen myötä houkuttelevampia asuntoja. Lisää haasteita arvon kehittymisen arviointiin on tuonut se, että oma aikatauluni on muuttunut matkalla. Alun perin ikuiseksi ajateltu sijoitus muuttuikin hyvin lyhytikäiseksi. Mieli tekisi syyttää huonosta ostoksesta ketä tahansa muuta, kuten käyttämääni välittäjää, mutta valitettavasti totuus tuijottaa joka aamu peilistä.

Kyllä – nolottaa, harmittaa ja hävettää.

Ei todellakaan ole helppoa heittää hukkaan valtavia summia rahaa. Eikä blogin kirjoittaminen tee asiasta yhtään sen helpompaa. Miten voin enää kertoa muille fiksuista rahankäyttötavoista, kun itse kusen rahani aivan miten sattuu? Ehkä olisi syytä pakata kamat ja jättää rahasta puhuminen muille.

Toisaalta mitä se kertoisi minusta, jos olisin luovuttamassa heti pienten vastoinkäymisten edessä. Omasta näkökulmastani uskon tehneeni parhaan mahdollisen valinnan olosuhteet ja oma itseni huomioiden. Mitään pakkoa myynnille ei ollut ja olisin ihan hyvin voinut odottaa ja katsoa miten asunnon hinta kehittyy. Todennäköisesti olisin joskus saanut omani pois ja ehkä vielä vähän karkkirahaa kaupanpäälle. Vaan kun myymällä pystyin helpottamaan omaa oloani merkittävästi, en voi olla kauhean kaukana oikeasta ratkaisusta. Ehkä kyse on siitä, että myös minä elän hetkessä ja unohdan tulevaisuuden.

Tunne itsesi

Rahassa on aina kyse niin paljon enemmästä, kuin pelkästään euroista tai dollareista. Raha on työkalu ja sen tarkoitus on tehdä elämästä parempaa. Siinä kohtaa kun tämä työkalu aiheuttaa enemmän onnettomuutta kuin onnea, on jotain isosti pielessä. Yleensä vika ei ole itse työkalussa, vaan käyttäjässä. Tällä kertaa olin käyttäjänä hankkinut vääränlaisia työkaluja tai ainakin itselleni sopimattomia sellaisia. Osa sijoittajaksi oppimista on se, että tuntee itsensä. Viimeistään nyt tiedän, että asuntosijoittaminen ei ole minua varten.

Monista saattaa tuntua aivan käsittämättömältä, että miten sijoitusasunto voi aiheuttaa moista ahdistusta. Mielestäni yhtä outoa on se, että miten laskevat kurssit voivat aiheuttaa ahdistusta sijoittajissa – sehän tarkoittaa vain, että osakkeita saa ostettua aikaisempaa paremmalla hinnalla. Kaikki riippuu siitä mistä perspektiivistä asiaa katsoo. Osakekurssien volatiliteetin kanssa pystyn elämään, sijoitusasunnon kanssa en.

Ehkäpä suurin virheeni on ollut asuntosijoittamisen aloittaminen ylipäänsä. Asuntosijoittaminen kuuluu ehdottomasti siihen kategoriaan, että asian kuvittelee olevan hienoa ja ihmeellistä, mutta todellisuus ei ihan vastaa mielikuvaa. Tai ei ainakaan omalla kohdallani vastannut.

Miksi päätin myydä sijoitusasunnon?

• Ei stressiä vuokralaisesta
• Ei puhteita vuokrauksen tai asunnon ylläpidon osalta
• Riskit liittyen suureen velkataakkaan kutistuivat merkittävästi

Toisin sanoen olen laiskan pulskea porsas ja pidän yksinkertaisesta sekä helposta elämästä.

Yhteenveto

Nyt kun ratkaisusta on kulunut muutama päivä, on olo uskomattoman helpottunut. Tappiota tuli, mutta kestän sen ja siirrän katseeni tulevaan. Sijoituslainojen määrä lyheni rytäkässä noin 64 000 eurolla ja se jos mikä saa olon hilpeäksi. Lisäksi jouduin lyhentämään omaa asuntolainaani 11 000 eurolla vakuusarvoista johtuen. Varsinkin nyt kun tulot ovat hieman epävarmalla pohjalla, ei riskin pienentäminen tee yhtään pahaa. Kuukausittaiseen kassavirtaan tulee myös helpotusta, koska enää ei tarvitse maksaa sijoituslainaa tai sijoitusasunnon vastikkeita. Luonnollisesti vuokratulot jäävät myös pois. Eipä tarvitse myöskään pääomatuloveroja maksaa ihan lähiaikoina.

Se mitä asunnosta jäi käteistä on jo laitettu osakkeisiin. Kaikki eivät varmasti tästäkään liikkeestä ole kanssani samaa mieltä. Itse uskon pääseväni parhaaseen lopputulokseen ostamalla aina kun pystyn ympäristöstä välittämättä.

Osakkeissa voin noudattaa suosikki strategiaani “osta ja unohda” (“Set it and forget it”) – strategia mihin asuntosijoittaminen ei yksinkertaisesti omassa käytössäni taivu.