Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus

kippis-pohattaHienoa! Nyt noin joka toisella meistä on tilaisuus onnitella itse itseään. Ehkä sinä olet yksi onnellisista voittajista?

Me suomalaiset olemme erittäin lahjakkaita elämään hetkessä. Jopa uskomattoman suuri osa meistä on ottanut omakseen tämän mahtavan moton ja päättänyt elää hetkessä. Valitettavasti samalla on tainnut tulevaisuus unohtua kokonaan.

Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus Klikkaa ja Twiittaa

Törmäsin muutama päivä sitten mielenkiintoiseen tutkimukseen Eurooppalaisten kuluttajien maksukäyttäytymisestä ja kyvystä hoitaa henkilökohtaista talouttaan. Sanomattakin on selvää, että luvut vaikuttavat vähintäänkin huolestuttavilta.

Oletko sinä yksi näistä onnellisista jotka kuuluvat siihen 57 %:iin suomalaisista, jotka eivät laita kuukausittain rahaa säästöön? Tai yksi heistä, jotka eivät pystyisi maksamaan odottamatonta 1300 euron suuruista hankintaa ilman lainarahaa? Ehkä suurin syy laskun maksamisen myöhästymiseen on ollut rahapula?*

Ja kyllä – tällä vauhdilla tulevaisuutta ei ole.

Siitä en ole vielä kovin huolissani, että yli puolet suomalaisista jättää laittamatta kuukausittain rahaa säästöön. Haluan uskoa siihen, että he tekevät sen joka toinen kuukausi ja hieman reilummalla summalla.

Toisaalta ehkä vain kuvittelen ja todellisuudessa yli puolet jättää säästöt tekemättä kuukaudesta toiseen ja jopa vuodesta toiseen.

Vielä säästämättömyyttä huonommalta kuulostaa se, että 1300 euron suuruinen yllättävä lasku saa oman talouden sekaisin kuin bulldogin buffetpöydässä. Tarkemmin ottaen tutkimuksen mukaan 45 % suomalaisista sanoi, että heillä on varaa 1,3 K yllättävään laskuun, 44 %:lla ei ole ja 10 % ei tiennyt miten tällainen yllättävä kulu vaikuttaisi heidän talouteensa.

Nyt ihan oikeasti – mitä helvettiä? En edes tiedä kumpi tässä on huolestuttavampaa: se että talous on 1300 euron laskusta nurin, vai se että ei tiedä onko varautunut 1300 euron ylimääräiseen menoon.

Jos nyt jostain syystä olet joutunut tilanteeseen, jossa talous on 1300 euron potista nurin, toivon, että itkupotkuraivareiden sijaan havahdut ajattelemaan. En ole täällä syyllistämässä sinua, vaan ajattelen jopa parastasi – haluan, että heräät ajattelemaan omaa tulevaisuuttasi. Toisaalta suuttumuskin on parempi reaktio kuin välinpitämättömyys. Kaikkein huolestuttavinta on, jos sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Säästämättömyys vie elämästä kaikki valinnan mahdollisuudet. Jos rahaa ei ole jemmassa, on aina pakko tanssia jonkun muun pillin mukaan.

Vai olenko se minä, joka on kadottanut elämän realiteetit?

Miksi olemme tässä tilanteessa?

Haluamme kaiken nyt ja heti. Kun isompi ostos naamioidaan mitättömän kokoisiksi kuukausieriksi, ei ostaminen enää tunnu pahalta. Mitä sitten, jos siitä nyt vähän joutuu maksamaan ylimääräistä. Murehditaan sitä sitten joskus.

Käsittääkseni ennen vanhaan ihmisillä oli tapana ensin säästää ja vasta sitten kuluttaa. Jos ei ollut varaa ostaa niin rahaa jemmattiin kunnes tarvittava kassa oli purkissa. Vaan eipä enää ole tuollaisia hidasteita. Koska naapurillakin on niin kyllä meilläkin täytyy olla.

Mistä nykyisin tunnistaa menestyneen ihmisen?

Tänäpäivänä menestys on sitä, että saa pankista mahdollisimman suuren asuntolainen ja lisäksi poskettoman suuren kuukausierän pankin omistamaan autoon.

Miksi olisi pakko säästää?

No ei todellakaan ole – pakko on vain kuolla ja jotain (en ikinä muista toista puolta). Säästäminen on jokaisen henkilökohtainen valinta. Yhtälailla säästämättömyys on jokaisen oma valinta.

Ymmärrän, että säästäminen ei ole helppoa ja että aina ei ole edes mahdollista säästää. Eikä säästämistä tarvitse viedä äärimmäisyyksiin. Jonkinlainen varautuminen sen sijaan pitäisi olla pakollista kaikille. Siitäkin huolimatta, että täältä ei mitään lopulta saa mukaansa.

Toivon, että kumman tahansa polun olet valinnut, olet miettinyt asian loppuun asti.

*Luvut on poimittu Intrum Justitian teettämästä tutkimuksesta. Tutkimusaineistoa on kerätty 22 000 kuluttajalta 21 Euroopan maassa ja sen tarkoituksena on ollut muodostaa kuva Euroopan kuluttajien jokapäiväisestä elämästä. Tutustu tarkemmin.

23 vastausta artikkeliin “Elä hetkessä ja unohda tulevaisuus”

  1. Amen!
    Minusta kouluihin pitäisi ottaa ainakin yksi pakollinen talouskurssi oman talouden hallinnointia varten. Minusta tämä olisi vielä välttämättömämpää jopa kuin koodauksen opettaminen alakoululaisille (vaikka pidän tätäkin varsin hyödyllisenä). Kotoa oppia talousasioihin ei selvästikään saada, koska vanhemmilla on aivan yhtä välinpitämätön ja tietämätön asenne rahankäyttöön ja ennenkaikkea sen säästämiseen kuin lapsillakin.

    Tänään juuri blosissa mietimme, miten vaikeaa talousasioista puhuminen on edes ystävien tai perheenjäsenten kanssa, kun raha-asiat eivät vain kiinnosta.

    EDIT: Nimestä näkyy keneltä kommentti on tullut, ei vaadi enempää terveisiä

    1. Samaa mieltä… tosin niin kauan kuin ihmisillä on velkaa niin heitä on helppo hallita. Ei nyt ehkä niin, että velkoihin tarvitsee hukkua, mutta kun nyt eivät liikaa ala säästämään.

  2. Ehkä säästyt hyökkäyksiltä kun blogisi on vielä itsenäisenä sivustona ja lukijat pääosin edes vähän samanmielisiä, jos postaisit saman iltasanomiin kommentit olisivat täynnä koskamäenvoi -litaniaa. Olen itse työssä jossa kuulen kuinka paljon pienemmätkin summat saavat ihmiset stressaantuneina pyörittämään laskurulettia. Usein ne samat ihmiset ovat sitä mieltä että elämä on täyttä elämää vaan kun tuhlaa heti kaiken minkä tienaa, luulenpa että näkemys muuttuisi kun kokisi sen vapaudentunteen minkä vakaa talous tuottaa, ei stressiä ei paineita! Kouluihin pitäisi todellakin saada tarpeeksi pakollista taloustaitoa.

    1. Totta! Ei lainkaan hullumpi ajatus, ehkä vielä vähän törkeämpää tekstiä niin eiköhän sillä saisi mediasta tilaa. Kaikki julkisuus on positiivista… no ei ehkä ihan kaikki jos tietyiltä tahoilta kyselisi viimeaikojen huomiosta.

      Ehkäpä hekin joskus vielä kurkistavat tälle puolelle.

  3. Ja sitten vielä väitetään, että suomalaiset eivät kuluta tarpeeksi.. 🙂 En oikeastaan ymmärrä mistä tämä käytös tulee, mutta toisaalta omat vanhempani ovat kyllä myös surkeita rahankäyttäjiä.

  4. Sekin on jännä, miten jopa saman perheen sisaruksilla voi olla niin erilainen käsitys rahan käytöstä. Huolestuttavinta on, kun 40-vuotias siskoni saa ”yllättävän” vesilaskun, jota varten aiemmin piti vanhemmilta lainata rahaa. Miten vesilasku voi koskaan olla yllättävä? Tai kun 39-vuotias nainen lainaa pikkusiskoltaan joka kuukausi 50€, jotta voi maksaa sen takaisin sitten, kun saa lapsilisät. Itse koen kuitenkin olevani säästäväinen, miten sisareni voi olla jotakin aivan toista maata? Kasvatuksemme on mielestäni ollut samanlainen. Miten toiset eivät kykene ottamaan vastuuta omasta taloudestaan? Omassa blogissani totesinkin joskus, että säästäminen on kuin laihduttaminen: jokainen tietää mitä pitäisi tehdä, mutta osa ei vaan siltikään siihen kykene. Pelottavaa.

    1. Vanhemmilla on todella suuri merkitys rahatapojen muodostumiseen. Yleensä menee juuri niin päin kuin Ekonomimmillä, että tavat tarttuvat. Olen myös huomannut lähipiirissä saman ilmiön, että myös sisarusten/siskosten/veljesten kesken voi olla täysin erilaiset ajatukset rahasta.

      Erittäin hyviä kysymyksiä, mutta valitettavasti vastauksia ei ole.

      Voiko kyse olla esimerkiksi huomiosta? Jos ei voi tehdä samaa asiaa paremmin kuin toinen, täytyy tehdä täysin päinvastoin. Yksilöitä olemme kuitenkin.

      Ihmiset on luotu toimimaan niillä resursseilla mitkä ovat käytössä ja kaikki eivät ajattele asioita yhtä pitkälle.

      1. Vanhemmilla on todella suuri merkitys rahatapojen muodostumiseen, kyllä, mutta itselleni on muodostunut jopa päinvastainen näkemys tapojen periytymisestä. Etenkin hyvien rahatapojen periytymisestä. Kun lapsen perhe on ollut säästeliäs ja siten elämä lapsen silmin taloudellisesti huoletonta, huolettomuus on se herkästi periytytyvä ominaisuus. ”Pinnan alla” pätenyt säästeliäisyys ei ilman aktiivista säästämiseen kannustamista välttämättä periydykään. Näistä lapsista sitten kasvaa niitä pappa betalar -nuoria, jotka eivät totu säätämään, kun tarvetta sille ei ole ollut ja myöhemmin itsenäistyessäänkin elävät kädestä suuhun. Taloustaidot eivät periydy ellei niitä opeteta.

        Omat vanhempani puolestaan ovat sanalla sanoen surkeita taloudenpitäjiä, etenkin äitini jolla on ollut perinnässä hirveitä rahamääriä, ja lienee yhä edelleen ulosottojen jälkeenkin. Perheessä on tehty suuret (oikeastaan pienemmätkin) hankinnat osamaksulla tai lainarahalla. Perheen rahankäyttöä seuranneena ja siitä valistuneena minä ja myös veljeni kuitenkin olemme oppineet säästämättömyyden seuraukset ja kasvaneet varsin taloustietoisiksi nuoriksi. Tämä tosin ei taida olla niin yleistä kuin taloustietoisesta perheestä taloutaidottomaksi kasvaminen, mutta kuvittelisin monen nuoren ottaneen oppia myös vanhempiensa virheistä talousasioissa. Puhutaanhan 90-luvun perinnöstäkin, kuinka vuosikymmenen alun romahduksen kokeneet ovat oppineet lainatalouden vaarat ja sen myötä mm. opintolaina on yhä jopa demonisoitu tuote.

        Talousopetustahan peruskoulusta löytyy yhteiskuntaopin alla, tai ainakin löytyi vielä minun aikanani reilu viisi vuotta sitten. Opin vaikutukset vain lienevät samaa tasoa, kuin terveystiedon tuntien varoitukset tupakan ja alkoholin vaaroista, ei ne yläasteikäisiä kiinnostaneet.

  5. Surullista on se, että ihmiset ei tajua ettei isomman laskun, kuten tuo 1300e, tarvitse kaataa taloutta. Kun on varautunut yllättäviin menoihin, ne eivät stressaa yhtään samanlailla. Viime kuussa onnistuin aiheuttamaan vahinkoja autoon (ei ollut omani) peruuttaessani. Oli mukava huomata, että tilanne ei stressannut suuremmin kun tiesin, että meillä on varaa maksaa omavastuu.

  6. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tärkeä aihe. Kyllä se vain on niin että nuo havainnot ovat tätä päivää. Itsekin kovasti mietin miten vähän ihmiset varautuvat taloudellisesti ja miten huolettomana porukka on, vaikka elämme lama-aikaa ja talous&tulevaisuus muutenkaan Suomessa eivät näytä kovin ruusuisilta. Itse pyrin pysymään kapealla polulla enkä osta mitään ellei minulla ole siihen rahaa, ja maksut teen lähes aina käteisellä. Taidan kirjoittajan lailla olla vanhanaikainen enkä ”tätä päivää” mutta ainakaan ei tarvitse huolestua työttömyydestä tai muusta vastaavasta, kun taloudellinen riippumattomuus koko ajan tulee lähemmäksi.

    1. Oma fiilis on aika sama ja en oikein myöskään usko siihen, että nurkan takana olisi luvassa parempia aikoja. Tai ehkä jonkun nurkan, mutta tuskinpa aivan lähiaikoina täällä. Stressittömyys on kyllä varautumisen ehdoton plussa!

  7. Surullista mutta niin totta, varmasti meistä jokainen tuntee lähipiiristään useammankin henkilön jolla henkilökohtainen talous ei pysy ollenkaan lapasessa. Huvittavaa tässä hätävara-asiassa on lähinnä se, että sen parin tonnin säästämiseen ei mene lopulta montaakaan kuukautta jos on säännöllisessä palkkatyössä, sen jälkeen voi tuhlaamista jatkaa kuten ennenkin. Muistaa vaan, että tuon hätärahaston olemassaolon unohtaa kunnes sille tulee tarvetta, näin poistuu iso osa stressistä vaikka kaikki ansaittu raha edelleen menee ennen seuraavaa tilipäivää.

    1. Juu, eipä tuo tosiaan kummoinen ponnistus olisi säästää pieni varakassa, jos jonkinlaiset säännölliset tulot omaa. Kassan unohtaminen voikin olla sitten hankalampi juttu. Siinäkin voisi itseään huijata säästämällä kassan eri pankkiin kuin mitä normaalisti käyttää tai vaikka seligsonin korkorahastoihin, niin ala polttelemaan näpeissä.

  8. Rahasta puhuminen tai keskusteleminen on kyllä vaikeaa. Kun olen yrittänyt keskustella rahasta, vaurastumisesta, säästämisestä tai taloudesta ystäväpiirissäni, niin en ole oikein saanut vastakaikua. Yhden timantti talousystävän kanssa keskustelen aina sijoituspäätökseni. Hänen innoittamana aloitin sijoittamisen ja aivan uudenlainen ajattelumalli iskostui päähäni. Raha voi tehdä töitä. Toki ystäväni saattavat säästää vaikka kuinka ja olla piilorikkaita, mutta keskustella he eivät asiasta halua. Puhuin alkuaikoina sijoistusyksiön ostamisesta, niin kaverini ihmetteli ääneen, että hän ainakin vaihtaa mielummin joka toinen vuosi uuden auton, kun sijoittaa rahat yksiöön. Niinpä! Toisaalta nyt en ole enää edes yrittänyt keskustella taloudesta perusystävien kanssa (nyt moni puhuu ihan arvoisesti että miten köyhää heillä on ja ei ole varaa mihinkään, jotenkin puolitutut ovat sisäistäneet että kun en käy töissä, vaan olen kotona viettämässä vapaa-aikaa, niin minullakin on tuntumaa kun rahat eivät riitä. Joskus toki sanon että olen pääomasijoittaja niin saan ihmeellisiä katseita. Voiko 40 v nainen olla päätoiminen pääomasijoittaja ja antaa rahan tehdä työt ja nauttia itse kevätauringosta?). Eli kyllä tässä hommassa aika yksin saa tarpoa (kivaa tämä tarpominen kyllä on).

    1. Kun varovasti ensin kokeilee aihetta ystävien kanssa niin oma kokemus on ollut, että kyllä sieltä löytyy niitäkin, jotka mielellään rahasta keskustelevat. Kaikki eivät syystä tai toisesta koe olevansa oikeutettuja vaurastumiseen, koska ovat ”tavallisia duunareita” ja en ole sen enempää aiheeseen pakottanut. Monet sen sijaan innostuvat todella paljon, varsinkin kun olen vähitellen alkanut blogista puhumaan ja kun he käyvät sen jälkeen hieman täällä lueskelemassa.

    2. Vaikka jotkut puhuisikin rahasta, ei voi mitenkään olla varma, että he puhuisivat raha-asioistaan totta. Jotkut voivat puhua taitavasti osakkeisiin sijoittamisesta, vaikka eivät olisi koskaan sijoittaneet euroakaan osakkeisiin. Ja osakkeisiin paljon sijoittaneet usein taas väistävät koko aiheen, ovat he sitten menestyneet sijoittamisessa tai ei. Rahasta keskusteleminen ja se, miten paljon rahaa oikeasti on ja miten rahaa on sijoittanut, on täysin eri asioita.

      Suomessa ei ole tapana kerskua rahoillaan, joten monet pikemminkin valittavat velkojaan, vaikka oikeasti heillä ei olisi euroakaan velkaa ja säästössä satoja tonneja. Itse asiassa, on jopa niitä ihmisiä, jotka valittavat rahaongelmia, vaikka säästössä olisi miljoonia euroja. Samat ihmiset tietenkin väittävät kaikille, että heillä ei ole rahaa…

      En minäkään ole ikinä kertonut yhdellekään ystävälleni tai sukulaiselleni säästöjeni tai velkojeni määrää, enkä aio sitä ikinä kertoakaan. Itse asiassa, monet lottovoittajat eivät kerro kenellekään, että ovat voittaneet miljoonia, vaan elävät kuin eivät olisi koskaan mitään voittanutkaan. Monet lottovoittajat ovat jopa samassa työssä kuin ennen lottovoittoakin.

  9. Tuohon varmaan vaikuttaa nykypäivän yleinen asenneilmapiiri. Tuntuu siltä, että ihmiset ajattelevat säästämisen olevan mahdollista vain jos tulot ovat erittäin suuret. Tämä on sinänsä paha ajatus, sillä mielestäni nimenomaan pienituloinen on se, jonka oikeasti täytyy säästää, koska yllättäviin kuluihin ei ole muuten varaa. Kun itse innostuin säästämisestä viime syksynä, sanottiin minulle usealta taholta, että ei vastavamistunut osa-aikatyöläinen mitään voi vielä säästää. Pitäisi odottaa kunnes saa kokopäiväisen työn. No en odottanut, koska haluan nukkua yöni rauhassa ja nykyään pystyisin säästöilläni selviämään tuosta 1300e laskusta ilman, että kuukauden palkasta täytyisi käyttää siihen senttiäkään. Samalla varakassa antaa myös vapauden joskus ostaa jotain ylimääräistä kun ei tarvitse hysteerisesti kytätä kuukauden palkkaa siltä varalta, että jotain yllättävää sattuu.

    1. Hienoa kuulla Laura! Tuollaista asennetta puolestaan tarvittaisiin paljon lisää ja on erittäin hienoa, että on joku näyttämässä mallia. Jos innostut jakamaan tarinasi vielä hieman tarkemmin niin laita meiliä. Kaikki eivät ehkä samaistu enää omiin tuloihini ja moni voi sen takia ohittaa säästämisen olkien kohautuksella. Olisi hienoa jakaa tarina siitä miten säästäminen on mahdollista osa-aikaisenakin ja pienillä tuloilla. Se on vielä erityisen hienoa, että ryhdyit tuumasta toimeen yleisön paineesta huolimatta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.