Kulutuskrapula

Päätä jomottaa, kurkkua kuivaa, olo on apea ja vieläkin mietityttää, että mitähän sitä tuli taas tehtyä.

Kyseessä on vakava kulutuskrapula.

Rahaa on tullut käytettyä viimeisen kuukauden aikana aivan liikaa. Muistan, kun ennen vanhaan ostamisesta tuli mukava olo. Nyt tuo tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Hetkellisen ostoinnostuksen on korvannut karmea olotila. EN ENÄÄ IKINÄ OSTA MITÄÄN!

Kaikki alkoi yhtenä tiistai-iltapäivänä noin seitsemän kuukautta sitten. Surffailin koneellani ja avopuolisoni kysyi minulta jotain mihin vastasin tapani mukaan ”joo”. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä minulta kysyttiin.

Vähän aikaa sitten selvisi, että olin lupaunut lähtemään lomamatkalle. Diili oli seuraavanlainen: avopuolisoni myy turhaa romua pois nurkista ja rahat käytetään matkaan. Muuten minua ei saisi lähtemään. Yhteisistä tavaroista kaikki myyntitulot menivät matkakassaan ja omista tavaroista 50 %. En uskonut koskaan joutuvani matkalle, varsinkin kun kaikesta turhasta oli jo muuton yhteydessä luovuttu.

Toisin kuitenkin kävi ja vielä ennätysvauhdilla: löysin itseni altaan reunalta aurinkoisesta Barcelonasta. Matkakassaan oli kertynyt 750 € ja tällä sai neljän yön reissun neljän tähden hotelliin muutaman metropysäkin päähän keskustasta. Lisäksi ”tarvitsin” uusia vaatteita ja näihin hurahti lähemmäs 70 euroa. Käytettyyn rahaan nähden kokemuspankkiin kertyi mukavasti talletuksia, mutta silti suren kaikkia 820 ahkeraa työntekijääni. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin vain 445 näistä oli omiani.

Ihan kuin tässä ei vielä olisi ollut tarpeeksi, hyvä ystäväni päätti sinetöidä pitkän suhteensa avopuolisonsa kanssa. Häät ovat myöhemmin tänä vuonna, mutta asiaan kuuluvat polttarit rokottivat lompakkoani jo nyt. Menot yhteensä 200 €. Osallistumatta jättäminen ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut vaihtoehto, vaikka ystäväni olisi tämän todennäköisesti ymmärtänyt.

Polttarirahat kirvelevät seuraavassa vuosikatsauksessa pahasti, mutta mielenrauhani säilyttämiseksi matkaan käytetyt rahat eivät tule ikinä näkymään tuloina tai menoina kolmannesvuosikatsauksissani. Eiväthän nämä edes tavallaan olleet oikeita tuloja, joten eivät ne voineet olla myöskään oikeita menoja.

Mutta vaikka kuinka asiaa itselleni perustelisin, on rahat murhattu ja rinnassani tuntuu viiltävä kipu.

11 vastausta artikkeliin “Kulutuskrapula”

  1. Kärsin joskus itsekin elämäniloa vievästä kulutuskrapulasta, vaikka olisinkin etukäteen säästänyt rahat hankintaani varten ja hankintani olisi käytännössä pakollinen. Mikä avuksi kun itaroittaa?

    1. Sanopa se! Varmaan tässä täytyy vain peiliin tuijotella ja tutkia josko korvien välistä löytyisi jotakin korjattavaa. Ei näistä pitäisi niin paljon stressata, vaikka helpommin sanottu kuin tehty.

  2. Ei sitä elämää voi alkaa elämään sitten vasta eläkkeellä (vaikkei sinun tahdilla sinne kovin pitkä matka ole 🙂 ) Joskus pitää ottaa rennosti ja avartaa maailmankuvaansa.
    T:Aloitteva säästötär

    1. Olet täysin oikeassa, kyllä se elämä on elettävä nyt heti. Siinä kohtaa kuitenkin näkemyksemme eroavat, että eläminen ja rahan tuhlaaminen liittyisivät toisiinsa. Omassa filosofiassani ne eivät useinkaan kohtaa, vaikka pientä kulutusta moni asia vaatiikin. Aina parempi mitä edullisemmalla pääsee.

  3. Kyllä tuollainen summa nyt pitää löytyä parisuhteen kunnossapitoon! 😉 Vaihtoehtona tietenkin yksin eläköityminen…

  4. Se on jännä, miten säästöihin helposti kiintyy. Vanha sanontakin kuuluu: köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan. On tietyllä tavalla palkitsevaa, kun tilin saldo kasvaa, varsinkin, jos pyrkii aktiivisesti säästämään. Vaikka olisi jokin tavoite, kuten tässä tapauksessa aikainen eläköityminen, raatsiiko rahoja sitten kuitenkaan alkaa käyttää? Saattaa olla, että säästäminen onkin helpompaa, kuin rahojen kuluttaminen ajan koittaessa! Haaveilen kyllä itsekin, jos en aikaisesta eläköitymisestä, niin ainakin vähemmästä työnteosta, joten hyvä tavoite sinulla. 🙂

    1. Olen hieman alkanut itsekin miettiä samaa. Jos sattuisi sellainen onnenkantamoinen joskus käymään, että pääsen tavoitteeseeni, niin luultavasti jatkan työntekoa vähintäänkin sen verran, että ei tarvitse eläkekassaan kajota. Näin ainakin alkuun, mutta aika näyttää sitten miten tuohon eläkekassaan uskaltaa kajota…

  5. Pääomia on monenlaisia: sosiaalinen, henkinen jne. Olen itselleni perustellut matkustamista sillä, että sitä kautta oppii taitoja, jotka voi ulosmitata myöhemmin tavalla, jota ei vielä kunnolla tiedä (ylennys töissä, idea startuppiin, uudet kontaktit jne). On tietty sitten iso ero, miten matkustaa: meneekö esimerkiksi all-inclusive hotelliin makoilemaan altaan äärelle vai reppureissaako omin avuin jossain hyvin vieraassa paikassa. Mutta ei tätä perustelua tietenkään voi loputtomiin käyttää, kuten itsellä on tänä vuonna vähän meinannut käydä (määrittetavasta riippuen tien päällä 2-6 kk). Ideaalina pidän itse 2-3 ulkomaanreissua vuodessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.