Iso mies lomalla

Tee-kuin-muut-PohattaEnnen varsinaista repun pakkaamista sain tilaisuuden ottaa ennakkotunnelmia matkustamiseen. Lyhyt reissu venähti parin postauksen mittaiseksi. Ensimmäinen osa on matkakertomus matkalla kirjoitettuna. Tämä toinen osa pureutuu enemmän oman itsensä ymmärtämiseen, koska jo muutamassa päivässä huomasin, että kaikki ei ollut kohdallaan. Itseasiassa kyse ei ole vain minusta, vaan toivottavasti myös sinä opit jotain itsestäsi.

Unohdetaan ensin alkuun se täysin hullu ajatus, että voisimme valita itse miten suhtaudumme asioihin. Jos emme voi vaikuttaa omiin ajatuksiimme, on tehtävä asioita mitkä itsestä tuntuvat oikeilta.

Minilomallani sain paljon hyviä kokemuksia ja useat tapahtumista muistan varmasti loppuelämäni. Silti monet asiat olisin voinut tehdä paremmin.

Ensimmäinen virhe oli se, että vaivuin tekemään asioita mitä ”kuuluu” tehdä. Tein niin kuin muutkin tekevät. Oma ajatukseni oli, että käyn katsomassa yhden nähtävyyden ja sillä siisti. Vaan ei mennyt montaakaan sekuntia kun taivuin normiin ja oikeastaan muiden tahtoon. Kaikki tötteröt oli ”pakko” nähdä, vaikka loppujen lopuksi ne muistuttavat kaikki kovasti toinen toisiaan. Näin jälkikäteen mietittynä en juurikaan välitä nähtävyyksistä. Silti taivuin ympäristön tahtoon ja kuin pakosta liityin muiden turistien joukkoon. Miksi? Eikö iso mies voi tehdä niin kuin haluaa?

Tietenkin voi, vaan eipä se ole niin helppoa. Sama normeihin taipuminen koskee myös muuta elämää. Opiskeluissa suoriutuminen, omistusasunnon osto, työelämä ja urakehitys, perheen perustaminen ja lista jatkuu. Kaikissa teemme niin kuin kuuluu. Enkä sano, että se olisi väärin, joskus vain pitäisi osata kyseenalaistaa ja tehdä oman mielensä mukaan – olet sitten nero tai hullu.

Toinen esimerkki samasta aiheesta on se, että jos löydän hyvän ravintolan, haluaisin mennä siihen joka ilta. Muut ihmiset kysyvät heti, että eikö se ole ihan tylsää? No ei ole. Sopeudun ja pidän muutoksesta, mutta silti koen ahdistavaksi mennä joka päivä uuteen ravintolaan. Paljon mieluummin menen tuttuun paikkaan ja vaihdan paikkaa vasta kun siihen kyllästyn. Rutiinit tuovat turvaa, kuten Osinkokkuningas vihjasi.

En kuitenkaan ollut lomalla ainoa, joka teki niin kuin muutkin. Syödessäni siinä yhdessä ja samassa ravintolassa huomasin kuinka sisäänheittäjät yrittivät täyttää pöytiä. Ehkä yksi sadasta ohikulkijasta edes pysähtyi kuuntelemaan mitä ravintolalla olisi tarjota. Pään pudistaminen ja matkan jatkaminen on helpoin vaihtoehto. Muissa kadun ravintoloissa tilanne oli aivan sama, jokainen sisäänheittäjä teki työtä samalla tavalla ja yhtä mairittelevilla lopputuloksilla – lähes kaikki ohikulkijat jatkoivat matkaansa.

Hetken mietittyäni avasin suuni ja kysyin, että onko ravintolani sisäänheittäjä (ristittäköön hänet Juaniksi) koskaan miettinyt, että miten ihmiset saisi edes pysähtymään. Juan viimeisen päälle sliipatun tukkansa kanssa vastasi, että miten niin? Kysyin, että olivatko he koskaan esimerkiksi antaneet maistiaisia tai vieneet vaikka viinilasia ohikulkijan käteen, jotta hän pysähtyisi kuulemaan, katsomaan ja ajattelemaan syömistä kyseisessä ravintolassa. Tähän Juan totesi, että idea on vallan mainio ja että itseasiassa he käyttivät sitä aikanaan toisessa ravintolassa. Toisessa ravintolassa se oli kuulemma toiminut mainiosti. Sitten kun kysyin, että miksi ette tee sitä täällä, oli vastaus että ”ei se toimi täällä”. Kysyin, että oletteko kokeilleet? Epämääräisestä muminasta päättelin, että eivät olleet eivätkä edes aikoneet kokeilla.

Miksi kirjoittamattomien sääntöjen rikkominen on niin vaikeata? Miten on niin vaikeata tehdä sitä mitä itse haluaisi tehdä kokematta syyllisyyttä siitä, että jotain ”normaalia” jää tekemättä tai näkemättä?

Toinen virhe liittyy virheellisiin mielikuviin. Naive Adventurer kiteytti tuon kommentissaan erittäin osuvasti ”Reppureissaaminen on ihan kuin seksi. Paljon siitä fantasioidaan, mutta ensimmäistä kertaa kun sitä tekee, niin se on täysi pettymys.” Kaikkien aikojen kirjoitus aiheesta oli blogissa Renewable Wealth (Do you want it or do you want to be the guy who has it), mutta suureksi järkytyksekseni blogi on hävinnyt internetin ihmeellisestä maailmasta. Toisaalta jo artikkelin nimi kertoo mistä on kyse. Ajatus siitä, että olisi siistiä olla matkailija ja kiertää maailmaa on kiehtova ja upea. Todellisuus on kuitenkin jotain muuta. Asiat eivät aina ole sitä mitä kuvittelemme niiden olevan.

Kolmas virhe oli suunnittelemattomuus ja siihen liittyvä vapauden tunne. Vielä kotona vaikutti hyvältä ajatukselta saapua tuntemattomaan paikkaan vailla suunnitelmia ja yösijaa. Vapauden tunne ja jännitys olivat kieltämättä vielä lentokoneessa huipussaan, mutta aika pian selvisi, että vapaus on sitä kun voi lähteä. Sen sijaan nälkäisenä ja väsyneenä katon pään päälle saaminen ei ollut sitä mitä kaipasin. Lopulta suunnittelemattomuus ei johtanutkaan seikkailuihin vaan tavalliseen turismiin. Jos haluat kokea jotain, suunnittele sen mukaisesti. Ilman suunnitelmia päätyy pahimmillaan ruumiiksi taikabussiin.

Neljäs virhe liittyi seuraan, mutta ei seuran puutteeseen. Hostelliin majoittuminen oli pääosin miellyttävä kokemus. Ympäristö oli kuitenkin sellainen, että seuraa oli suorastaan liikaa. Olen introvertti ja vaikka ihmisten seurasta nautinkin, niin ihmisiin tutustuminen vie enemmän energiaa kuin siitä saan. Hostellin monen hengen huoneessa olisi kannattanut viipyä vain yksi ilta ja sen jälkeen linnoittautua omaan huoneeseen. Tässäkin olisi pitänyt kuunnella omia tuntemuksiaan. Vanhojen tuttujen tai ystävien kanssa matkustaminen onkin sitten toinen juttu ja erilainen elämys, mutta silti rauhaa ja seuraa täytyy olla sopivassa suhteessa.

Yksi parhaista onnistumisista oli rahan käyttö. Tiesin jo etukäteen suhteellisen tarkkaan mitä koko hupi tulisi kustantamaan. Henkisellä tasolla rahat oli murhattu jo ennen matkaan lähtöä eikä itse reissun aikana tarvinnut kertaakaan miettiä tuhlaamista. Visa vinkumaan ja sillä hyvä.

Pidän aika erikoisena sitä, että kun käytän rahaa niin piheyteni leimataan sairaudeksi. Esimerkiksi hinnoista neuvottelu on itselleni suurta hupia, eikä suinkaan pakko-oire säästöjen saavuttamiseksi. Vaikka muuten tekemistä eläkkeen eteen on vielä paljon, rahan kanssa olen saavuttanut haluamani tasapainon. Jos haluan kuluttaa rahaa kulutan. Toisaalta ymmärrän myös, että minulle on rahasta enemmän iloa säästettynä kuin käytettynä.

Samaisessa kommentissa, jossa piheyteni leimattiin sairaudeksi, oli mielenkiintoinen viittaus siihen, että jos käyttäisin enemmän rahaa, olisi minulla saattanut olla vaimo/ystävä matkassa mukana. Kommentti osui suhteellisen arkaan paikkaan, enkä tietenkään toivo viettäväni loppuelämääni yksin. Silti näillä kahdella asialla ei ole toistensa kanssa tekemistä, vaan maksulliset seuralaiset ovat käsittääkseni aivan eri asia.

Yhteenveto

Matka ei mennyt hukkaan. Löysin kyllä seikkailuja ja tein asioita mitä en koskaan aikaisemmin olisi uskaltanut tehdä. Toisaalta opin myös paljon siitä miten asioita kannattaa tehdä seuraavalla kerralla, jotta matkailu on vieläkin antoisampaa ja energiaa riittäisi selvästi pidemmäksi aikaa. Lisäksi reissu antoi vahvoja viitteitä siitä, että matkailu tuskin tulee olemaan eläkkeelläni kovin suuressa roolissa.

Pitää uskaltaa tehdä enemmän asioita oman mielen mukaan ja paskat välittää normeista.

(…ja 10 pistettä sekä papukaijamerkit hyvistä vastauksista ensimmäisen osan kommenteissa Kinskille, Nuukalle, Rahalla Vapaaksi, Henrille, Suville, Alisalle, Dudumille, Osinko Kuninkaalle ja Naive Adventurerille.)

12 vastausta artikkeliin “Iso mies lomalla”

  1. Kiitos viittauksesta 😉 Tästä ei kuitenkaan saanut selvää vielä että aiotko nyt sitten tosiaankin mennä moneksi kuukaudeksi matkustelemaan kuin päätön kana?

    Piheydestä vielä sen verran että oma rahankäyttöni aiheutti ongelmia edellisessä suhteessani sillä olimme siinä asiassa niin erilaisia exän kanssa. Nykyään ei taas ole ongelmia koska puolisonikaan ei tuhlaile kaikkia rahojaan ja on lähinnä huvittunut säästäväisyydestäni =D

    1. Tällä hetkellä näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että päättömästi lähtisin seilaamaan. Lyhytkin reissu paljasti sen, että vähintäänkin muutamaa aivosolua on liikutettava ennen lähtöä. Matkaan tuli pari muutakin muuttujaa, joista tulossa juttua heti kun tiedän mikä on tilanne.

      Se on tietysti totta, että jos on kovin erilainen käsitys rahasta, niin siinä tapauksessa ongelmia on luvassa. Mukava kuulla, että nyt kulkee!

  2. On totta, että monet matkoihin liittyvät odotukset ovat fantasiaa. Toisaalta niihin täytyy suhtautua kuten osakkeisiin; mitä enemmän harrastaa sitä todennäköisemmin osuu kohdalle erikoisuuksia ja onnekkaita sattumuksia.

    Pari kuukautta Aasiassa reissaten ei välttämättä ole kovin rentouttavaa (riippuen toki ohjelmasta), mutta kotiin palatessa aivot prosessoivat kokemuksia vielä pitkään. Matkailu vie rahaa, mutta se on sijoitus omaan pääkoppaan. Ja jossain vaiheessa reissua meininkiin tottuu ja arkielämä katoaa yhtä kauas kuin horisontti jonne on matkalla.

    Viimeisestä 20 vuodesta muistan parhaiten ne kesälomat, jotka ’tuhlasin’ reissaamiseen. Kesti tosin pitkään ennen kuin löysin oman tyylini; siihen mennessä en juurikaan lomaillut. Sopiva kombinaatio historiaa, erikoisuuksia ja satunnaisuutta ilman liian tarkkaa etukäteissuunnittelua toimii ainakin minulle. Saman reissun sisään voi leipoa useampia maita.

    1. Taitaa kaiken avain tässäkin olla tuo sopiva kombinaatio. Siinäkin mielessä on yhteys sijoittamiseen tai ennen kaikkea säästämiseen. Ainakin otin yhden askeleen matkalla sopivan kombinaation löytämiseen. Toisaalta mukava kuulla, että en ole suinkaan ainoa, joka painii näiden asioiden kanssa. Vielä mukavampi on tieto, että oman tyylin löytyminen muuttaa kokemukset parempaan.

  3. Olipa ajatuksia herättävä kirjoitus. Ensimmäinen kohta, jossa puhut siitä kuinka päädyit tekemään asioita joita ”kuuluu” tehdä lomalla, on tuttu tunne. Olen ollut muutaman kuukauden osa-aika lomautuksella, kun lomautus alkoi päätin käyttää harvinaisen vapaa-ajan hyödyksi tekemällä asioita joihin minulla ei ole ollut aikaa arjen kiireen keskellä, mutta samalla myös vain levätä ja pysähtyä tarkastelemaan omaa elämän tilannetta ja toiveita tulevaisuudelle. Pienien menojen ja työttömyyskassan takia tämä oli mahdollista minulle. Yllättävää oli kuitenkin kuinka perheellä ja ystävillä oli erilaisia ajatuksia tälle ajalle ja olen kuullut paljon ehdotuksia kuinka voisin täyttää aikani kuten alkamalla tekemään vapaaehtoistyötä, etsimällä keikkatöitä etc. Vaikka nuo ajatukset ovat hyviä, koin ettei ne ollut hyviä minulle juuri tälle ajanjaksolle. On ollut yllättävän vaikeaa on ollut sanoa kiitos ehdotuksesta, mutta minulla on muita suunnitelmia. Olen kuitenkin pitänyt pääni ja tehnyt asioita jotka ovat tuoneet minulle energiaa, siitä olen todella tyytyväinen. Lomautus alkaa olemaan lopuillaan ja koen, että pitämällä omat ajatukseni ja suunnitelmani, olen saanut uudenlaista puhtia arkeen ja työhön sekä suuntaa tulevaisuuteen.

    Samanlailla matkailun kanssa, jos matkailu ulkomaille vie enemmän energiaa kuin tuo, niin voi hyvin päättää ettei ”eläkkeellä” matkustele pitkiä aikoja vaikka se onkin monen ER tyypin unelma 🙂 Erilaisuus vaatii rohkeutta, mutta saa aikaan myös enemmän tyytyväisyyttä omaan elämään ja elämäntilanteeseen. Loppujen lopuksi olet ainoa joka elää omien päätöksiesi seurausten kanssa.

    1. Hyvä pointti! Itse taidan tosiaan olla ainoa, joka päätösten kanssa joutuu elämään.

      Pieni breikki arjen keskellä auttaa kyllä yleensä aina selvittämään ajatuksia. Pisteet siitä, että pystyit pitämään pääsi! Ei ole niin helppoa, kun kaikki tarjoavat milloin mitäkin vaihtoehtoja.

  4. Matkailuauto/-vaunu on muuten ehkä hieman retro, mutta loistava tapa yhdistää kotirutiinit ja luova päämäärättömyys. Ruoka (nälkäisenä kivan ravintolan etsiminen ei tunnu lomalta) ja oma tila kulkevat mukana, mutta ajaa voi minne mieli tekee.

    1. Itseasiassa jokin aika sitten leikittelin kyllä ajatuksella, että olisin myynyt tai pistänyt kämpän vuokralle ja ostanut matakailuauton. Tämä leikittely kesti kuitenkin vain hetken ja en usko, että ainakaan tällä hetkellä se olisi minulle oikea veto. Mielenkiintoinen ajatus tuo kuitenkin on, joten mistä sitä koskaan tietää.

  5. Hei, tuo yksi kommentti ”sairaudesta” ja muusta oli pelkästään tyhmä ja ilkeä. En tiedä miksi ihmiset netissä kuvittelevat voivansa täräyttää mitä mieleen tulee.. sen takia henkilökohtaisesti en lue mitään lehtien kommenttipalstojakaan kun ne ovat niin täynnä ilkeyksiä. Sinulla on positiivinen ja kiinnostava blogi ja toivon sinulle onnea tulevaan”eläköitymiseen”

    Mutta matkailusta. Itse koen myös matkailun usein ärsyttävänä jos pitää suorittaa turistina oloa. Ja reppureissailu on ihan out of the question kun en jaksa likaisia junia/asemia/hostelleja yms. Parhaat reissut ovat olleet sellaisia että olen vuokrannut asunnon jostain ulkomailta lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Netissähän on vaikka mitä vaihtoehtoja. Voi elellä sitten itsekseen tai kaverin kanssa, käydä päiväreissuilla tai pidemmillä jos huvittaa tai olla käymättä. Esim. Keski-Euroopassa voi ottaa nopeasti junan ja käydä vaikka toisessa maassa jos sattuu huvittamaan. Ja ruokaa voi tehdä edullisesti 🙂 kotona jos niin tahtoo

    1. Kiitos!

      Ei ollenkaan hullumpi ajatus tuo kämpän vuokraaminen. Ja kyllähän sitä monet harrastavat, jostain kumman syystä ei itselle ole tullut mieleen. Siitä voisi löytyä sopivaa tyyliä matkustamiseen. Kiitos vinkistä!

  6. Tuo virhe numero yksi toistuu kyllä elämässä ärsyttävän usein 😉 Mutta hienoa on ainakin se, että tunnistit virheen etkä alkanut syyttää ulkoisia olosuhteita tyytymättömyydestäsi. Huomasit missä meni pieleen joten tuo asia on todellakin mahdollista korjata seuraavalla kerralla.

    Omalla kohdallani olen huomannut, että mitä tutumpi asia niin sitä helpompi on tehdä oman mielen mukaan kun taas uusissa jutuissa tulee aluksi kokeiltua valtavirran ratkaisua ja sitten tehtyä omat johtopäätökset niiden kokemusten perusteella. Tämä lienee ihan itsestäänselvää, mutta kai pointti on siinä että valtavirran ratkaisua kokeiltuaan tajuaa etsiä muita vaihtoehtoja jos ei ole tyytyväinen. (Niinkuin oletkin esim näissä rahahommissa jo tehnytkin!).

    1. Jos ei nyt aina, niin melkein aina taitaa syyllinen löytyä peiliin katsomalla. Hyvä pointti tuo, että nimenomaan uusissa asioissa tulee helposti tehtyä valtavirran tapaan. Ja eihän tuo mikään ihme ole, mistä sitä voisi tietää paremmasta, jos ei asiasta tiedä muutenkaan juuri mitään. Ja vaikka olisikin selvää, niin valtavirrasta poikkeaminen ei koskaan ole helppoa – aina vaaditaan ripaus rohkeutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.