Tumpelon talouspaketti

ala-kuse-rahojasiKyllä taas meinasi pannu ylikuumentua, kun keskustelin läheisen ystäväni kanssa talousasioista. Rahaa virtaa sisään ovista ja ikkunoista, mutta kaikki valuu vessanpöntöstä alas. Turha itkeä, jos itse kuset rahasi.

Toisaalta voit itse tehdä myös muutoksen.

Jos et ole saanut äidinmaidon mukana taloustaitoja sekä täydellistä lähtötilannetta säästämiseen ja sijoittamiseen, on tämä postaus tarkoitettu juuri sinulle.

Säästämisen voit aloittaa milloin vain ja tehdä elämääsi muutoksia saavuttaaksesi haaveilemasi taloudellisen tilanteen. Edes velkataakka ei ole este, vaan korkeintaan hidaste. Matkan kohti velatonta elämää voit aloittaa vaikka heti.

Mistä lähteä liikkeelle?

Ensimmäinen vaihe paremman oman talouden hallinnan saavuttamiseksi on lähtötilanteen kartoitus. Tämä vaihe voi olla iloinen yllätys tai sitten kivulias koettelemus. Vaikka lopputulos ei olisi tyydyttävä, toimii se vähintäänkin herätyksenä. Kattavan kuvan lähtötilanteesta saat kolmen yksinkertaisen tunnusluvun avulla.

  • Nettovarallisuus ( omaisuus – velat )
  • Säästöprosentti ( (nettotulot – kulut) / nettotulot)
  • Talouden stressiluku ( nettovarallisuus / kulut)

Nettovarallisuus kertoo omaisuuden nykytilan. Laskeminen vaatii omaisuuden (mm . asunto, auto, pankkitilit, sijoitukset) sekä velkojen ( mm. asuntolaina, luottokortin saldo) kartoittamisen. Lopuksi omaisuudesta vähennetään velat. Negatiivinen nettovarallisuus tarkoittaa, että kaiken omaisuuden myymisen jälkeen jäisi vielä maksettavaa.

Säästöprosentti kertoo miten oma työpanos vaikuttaa nettovarallisuuteen. Säästöprosentin voit laskea esimerkiksi kuukausitasolla jakamalla kuukausittain säästöön jäävän summan nettopalkalla. Jos säästöprosentti on negatiivinen tarkoittaa se sitä, että kulusi ovat suuremmat kuin tulosi = olet kusessa! Säästöprosentin tärkein tehtävä on se, että se pakottaa seuraamaan kuukausittaista kulutusta. Ennen kuin voit säästää sinun täytyy tietää mihin rahaa kuluu.

Talouden stressiluku on vapauden mittari. Kun positiivisen nettovarallisuuden jakaa kuukausittaisella kulutuksella saa vastaukseksi kuinka monta kuukautta pärjäisi nykyisellä omaisuudella ilman lisätienestejä. Stressilukukaan ei ole täydellinen ja se ei huomioi esimerkiksi sijoitusten mahdollisia tuottoja. Mitä suurempi lukusi on, sitä stressivapaammin voit suhtautua raha-asioihin.

Näiden kolmen luvun avulla saat hyvät lähtökohdat oman talouden hallintaan ja ne kertovat missä osa-alueessa on parannettavaa. Jos nettovarallisuus painui pakkaselle, on ensimmäinen prioriteetti velan tuhoaminen. Lainarahaa ei pitäisi tarvita kuin korkeintaan asuntoon ja sijoitusten vivuttamiseen.

Ensin velka, sitten säästöt ja sijoitukset

Huonon velan tuhoamiseen tai velattomalla säästöjen kartuttamiseen vaikuttaa suuresti säästöprosentti. Säästäminen on yksi maailman helpoimmista asioista ja sopii myös kaltaisilleni laiskanpulskeille yksilöille, koska se ei vaadi tulojen hankkimisen lisäksi mitään toimenpiteitä. Säästäminen on sitä, että jättää saapuvan rahan käyttämättä. Vaikka kulut tällä hetkellä olisivat ylisuuret, ei mikään estä karsimasta niitä. Kyse on vain valinnoista.

Se, että kuinka suuren osan tuloista säästää kuukaudessa, on riippuvainen jokaisen omista tavoitteista. Täydellisestä vapaudesta haaveileva säästää enemmän, kuin sunnuntaisäästäjä. Raha ja sen puute on yksi merkittävimmistä stressin aiheuttajista. Kun stressilukua aletaan laskea vuosissa kuukausien sijaan, alkaa rahanpuutteen aiheuttama stressikin olla melko pientä. Täydellinen vapaus on sitä, että stressiluku on suurempi kuin odotetut jäljellä olevat elinvuodet.

Kun velka on tuhottu ja kuukausittaiset kulusi ovat hallinnassa, voit alkaa keskittymään säästämiseen ja sijoittamiseen. Ensimmäinen säästökohde on usein jonkinlainen puskuri- tai pahan päivän pankkitili. Tästä hätävarastosta voi sitten rahoittaa yllättävät menot. Kun omaisuutta on kertynyt enemmän ei hätävarasto ole enää pakollinen ja sen voi korvata esimerkiksi luottokortilla. Minkäänlaisia korkokuluja tästä ei tietenkään saa missään vaiheessa aiheutua. Itse pidän aina jonkin verran käteistä puskurina. Tässä jää hieman potentiaalisia sijoitustuottoja saamatta, mutta koen oloni turvallisemmaksi ja säilytän mielenrauhani.

Mitä seuraavaksi?

Hätävaraston jälkeen alkaa hauskin vaihe eli vaurauden kasvattaminen. Ihminen voi tehdä töitä vain tietyn tuntimäärän päivässä, mutta sijoitettu raha työskentelee vuorokauden ympäri. Sijoittamisesta ei tarvitse tehdä monimutkaista, mutta aivan summamutikassa ei sentään kannata vaivalla ansaittuja rahoja huidella menemään. Itse käytän varsinaiseen sijoittamiseen aikaa noin tunnin vuodessa. Luonnollisesti kaiken mielenkiintoisen lueskeluun kuluu sitten enemmän aikaa.

Sijoittaminen vaatii sijoitussuunnitelman, jonka voit sitten tarvittaessa heittää roskiin ja uusia, jos tuntuu siltä että vanha suunnitelma ei ole toimiva. Sijoitussuunnitelma riippuu jokaisen henkilökohtaisista tavoitteista. Oma valintani ovat passiiviset indeksirahastot ja maksimoitu kuukausisijoittaminen, koska en usko omiin kykyihini osakkeiden valinnassa. Haluan myös pitää kulut pieninä ja siirtää verotusta hamaan tulevaisuuteen.

Valitettavasti ei kuitenkaan riitä, että laatii suunnitelman ja laskee tunnusluvut kerran, vaan oman talouden hallinta on jatkuva prosessi. Suunnitelma pitää toteuttaa ja tunnuslukuja täytyy seurata aktiivisesti, jotta tietää mihin tilanne on kehittymässä. Sijoitusten ja tunnuslukujen seurannan kimppuun päästään vasta ensi viikon perjantaipohatassa!

Postauksen inspiraationa on toiminut uusintakierroksen läpikäynyt mainio kotimainen teos Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä

18 vastausta artikkeliin “Tumpelon talouspaketti”

  1. Hei, hyvä postaus! Itse käsittelin tekstissäni tällä viikolla sitä miten säästän. Epäilen kuitenkin että meidän blogejamme lukevat enemmänkin ne jotka osaavat jo säästää ja sitten taas ne jotka eivät osaa ovat tuhlailemassa rahojaan 😀

    1. Hyvinkin mahdollista, mutta palautteen ja kommenttien perusteella sanoisin, että lukijoita on laidasta laitaan. Tuhlailevatkin löytävät perille viimeistään kun rahat loppuvat tai tulee ajatus siitä, että voisi elämällä tehdä muutakin kuin tuhlata ja käydä töissä tuhlatakseen lisää.

  2. Hyvä kirjoitus tosiaan. Lohdukseni havaitsin, että minulla nuo kaikki tunnusluvut ovat sentään positiivisia. Tosin olin jo vajoamassa suohon koska joutavia luottoja on kertynyt. Olen kuitenkin ryhtynyt tuossa vajaa vuosi sitten toimimaan tilanteen korjaamiseksi ja paljon on jo tehty. Tilanteeni on sikäli mielenkiintoinen, että nuorna miesnä olin hyvinkin taitava pihistelijä. Sitten iski törsäyskausi, jota nyt maksellaan. Onneksi kuitenkin heräsin ja vanhoilla opeilla on ryhdistäytyminen ollut melko kivutonta. Projektia on edessä vielä pitkälti, mutta jo nyt on mieliala vakaampi kuin aikoihin koska tilanne on otettu haltuun ja parempaan mennään hitaasti, mutta varmasti.

    1. Aika pienestä säästäminen voi usein olla kiinni ja ei vaadi kuin pienen hetken aikaa, että taloutensa saa kuralle. Mukava kuulla, että olet jo oikealla radalla ja kaikkein tärkein eli henkinen hyvinvointi on myös paremmalla tolalla.

  3. Olen tumpelon talouspaketista eri mieltä. Suurin eroavaisuus on se, että tumpelolle noiden kolmen talousluvun hahmottaminen ja laskeminen on aivan liian vaikeaa. Toisin sanoen jo nettovarallisuutta laskiessa suurin osa ihmisistä luovuttaa, koska kokee asian liian vaikeaksi. Tämän jälkeen vanha meno jatkuu eikä muutosta tapahdu. Ensimmäisen askeleen tulee olla mahdollisimman yksinkertainen, jotta ihminen pääsee asiassa eteenpäin.

    Me voimme myös olla aika varmoja, että säästöprosentti on taloustumpelolla reilusti negatiivinen. Ensimmäisen askeleen pitää siis olla mahdollisimman helppo eli pienen summan säästäminen tai vaihtoehtoisesti pienimmän velan maksaminen pois. Ensimmäisen askeleen on pakko onnistua, koska ensimmäinen epäonnistuminen lopettaa koko urakan lähes jokaisessa tapauksessa. Nettovarallisuuden ja monen muun asian laskeminen on tässä vaiheessa vielä kaukana horisontissa.

    Oma näkemykseni asiasta on se, että sinun talouspakettisi on niille, jotka ovat jo edistyneet asioissa taloustumpelosta selkeästi eteenpäin.

    1. Hyviä pointteja, vaikka meillä onkin asiasta erilainen näkemys. Saatat kyllä hyvin olla oikeassa, että ensimmäisen askeleen olisi syytä olla mahdollisimman helppo ja näin ei tapahtuisi luovuttamisia. Ehkäpä olen ajautunut omassa ajatushorisontissa liian kauas, että osaisin samaistua tumpelon asemaan.

      Toisaalta en pidä lukujen laskemista kovin suurena haasteena. Jos selviytyy laskuista antavat luvut tarvittavan herätyksen, joka saa todella panostamaan talouden hallintaan. Pennihän on miljoonan alku, mutta silti pitäisi hahmottaa metsä puilta.

      1. Suurin syy meidän näkemyseroihin on se, että määrittelemme taloustumpelon eri tavalla. Sinun tumpelosi on ihan helvetin paljon viisaampi kuin minun. Näkemyseroon yksi syy voi olla se, että sinä hoidat talousasiasi paljon paremmin kuin minä. Sinä olet siis enemmän vieraantunut tumpeloiden tilanteesta. Minäkään en tiedä mitä on olla oikeasti huonossa taloustilanteessa, mutta minulla on siitä ehkä hieman realistisempi kuva.

        Minun taloustumpelollani nuo kolme mainitsemaasi mittaria ovat olleet niin pahasti punaisella ettei niitä ole mitään järkeä edes yrittää ensiksi laskea. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna taloustumpelolla ei mielestäni ole varallisuutta jota tarvitsisi laskea ja hänen nettosäästämisaste on reippaasti miinuksella joitakin poikkeuksellisia hetkiä lukuunottamatta.

        Nämä ovat monimutkaisia asioita, joita ei ratkaista lukemalla yksi blogikirjoitus eikä yhdessä kirjoituksessa voi käydä läpi asioita tarkasti. Tämän vuoksi minun on parempi käydä läpi lyhyesti vain miksi sinä olet väärässä:

        Taloustumpeloiden aivot on ohjelmoitu toimimaan eri tavalla kuin niiden joiden rahankäyttö on hallussa. Tähän ohjelmointiin on voinut mennä useampi vuosi tai vuosikymmen. Ohjelmointi on tapahtunut tekemällä vääriä asioita pitkän ajan eli toisin sanoen vääriä asioita on toistettu niin pitkään, että aivomme ovat automatisoineet ne tavoiksi, jotka säästävät aivoilta prosessointiin tarvittavaa energiaa.

        Mitä pidemmälle automatisointi on mennyt sitä vaikeampaa ohjelmointi on ja sitä kauemmin uudelleenohjelmointi kestää. Tämän takia meidän tulee tehdä ensiksi mahdollisimman yksinkertaisia asioita. Jos yritämme ohjelmoida aivoja monimutkaisilla asioilla, jyräävät vanhat jo aivoissa olevat ohjelmointimme uudet ja ne epäonnistuvat. Tässä tästä asiasta lyhyesti.

        Koska rahankäyttö on taito joka koostuu monesta pienemmästä taidosta, tulee meidän opetella oikeat asiat oikeassa järjestyksessä, oikeaan aikaan. Oppiminen tapahtuu jatkuvien oikeiden toistojen avulla ja ne vaativat pitkän ajan. Me emme voi opettaa pieniä lapsiakaan kävelemään ennen kuin he oppivat pysymään hyvin pystyssä.

        Koska kyseessä on vaikea asia niin toivon jonkun neurologiaa paremmin osaavan korjaavan mahdolliset virheeni.

      2. Kiitos TT taas loistavasti perustellusta kommentista! Näitä on aina mukava lukea ja selvästi olet perehtynyt aiheeseen. Olenko väärässä jos oletan, että samankaltaista materiaalia löytyy tulevasta kirjastasi?

      3. Hei Pohatta. Kyllä samankaltaista materiaalia on tulossa on tulossa kirjassani. En tykkää mainostaa itseäni näissä blogikommenteissa, joten eipä siitä sen enempää.

        Oma ongelmani on selkeästi tekeminen. Olen kyllä hyvä yhdistämään asioita, ymmärtämään syitä ja seurauksia ja ajattelemaan, mutta olen varmasti jonkinlainen haaveilija, joten suorittaminen ei aina onnistu niin hyvin kuin muut asiat. En ole varmastikaan paras roolimalli, mutta kyllä minulta voi jotakin oppia 😀

        Yksi mielenkiintoinen asia, johon minulla ei ole tällä hetkellä vastausta on kuinka hahmottaa kuinka hyvin jokin ihminen käyttää rahaa? Nuo tässä kirjoituksessasi mainitsemat kysymykset ovat hyviä siihen tarkoitukseen, mutta ehkä ne eivät vielä riitä. Varsinkaan siinä tapauksessa, jossa kaikki mittarit huutavat miinusta. Rahankäyttötaitojen kehittäminen on yksilöllinen asia ja lähtötaso pitäisi tietää, jotta voi kehittää yksilön taitoja parhaiten. Tietääkö kukaan onko joku pohtinut tätä asiaa tarkasti?

      4. Eiköhän tännekin joku mainos järjesty 😉

        En itse ole ainakaan törmännyt tarkempiin pohdintoihin. Mielenkiintoinen ajatus tuo olisi kyllä muodostaa tarkemmat mittarit ja pisteyttää niiden perusteella rahankäyttötaitoja. Täytyypä laittaa ajatus hautumaan ja tulevaisuudessa esitellä P.Ohatan malli aiheesta.

  4. Kirjavinkki on kyllä aivan ehdoton jokaiselle, mielellään ennen kesälomarahojen saapumista kesäluettavaksi ;o).. Minulle ainakin tuo kirja ja tämä+muut vastaavat blogit ovat muuttaneet käsitystäni ihan täydellisesti. Vaikka kaupallinen osaaminen periaatteessa löytyykin, vanhempien ”rahvas” suhtautuminen rahaan ja omaan talouteen on vaikuttanut. Omilla vanhemmillani on aina ollut hyvät ”tavis” työpaikat ja tasaiset tulot, mutta aina kaikki on ostettu luotolla =kalliilla eikä mitään ole säästetty talteen. Oman talouden hoitoa pitäisi opettaa kouluissa!

    1. Ehdottomasti samaa mieltä tuosta viimeisestä! Ja niin on moni muukin, joten ehkäpä tilanne korjaantuu tulevaisuudessa.

      Oma käsitykseni rahasta muuttui myös melkoisesti, kun ensimmäistä kertaa törmäsin alan (=tavoitteena taloudellinen riippumattomuus) blogeihin.

      1. Minua taas eivät vanhemmat paljoa neuvoneet rahan kanssa. Kaikki meni mitä tuli mutta muutama vuosi sitten aloin ihan itse kiinnostua säästämisen maailmasta. Ehkä se että nauttii säästämisestä edellyttää oikeaa tunnetta, pitää tuntea että on mukavaa kun rahaa saa säästöön. Moni ei tästä nauti vaan nauttii enemmän rahan käyttämisestä. Sen takia heidän on vaikea ymmärtää että miksi raha pitäisi säästää kun sen kaiken voi käyttää elämyksiin ja kokemuksiin.

      2. Tästä olen ehdottoman samaa mieltä! Itse nautin aivan valtavasti siitä, kun näkee säästöjen ja sijoitusten kasvavan, mutta ostokset aiheuttavat lähinnä mielipahaa. Ilman samankaltaista ajatusmaailmaa ei säästämisestä pysty nauttimaan. Toisaalta jos oikein tosissaan innostuu säästämään, niin sitten voi tulla vaikeuksia nauttia ostamisesta. Tämä on kuitenkin ainakin omassa maailmassani pienempi paha.

  5. Minulle on käynyt vähän samaan tapaan kuin kollega-kommentoijilla löydettyäni aikanaan esim Dividend Mantran ja MMM:n blogit kotimaisista vastineista puhumattakaan – että vaurastuminen onkin mahdollista ihan vaan tolkkua ylläpitämällä. Näinä korkean verotuksen päivinä on hyvä huomata myös se iloinen sivuseikka että kokonaisveroastettaan voi laskea hillitsemällä kulutustaan. Vuodesta 2013 kun aloin perkaamaan omaa kulutuskäyttäytymistäni, olen saavuttanut säästöasteen kasvun n. 3%->38%. Samalla kokonaisveroaste on laskenut kuin itsestään lähes 7% (apuna käytin EVAN totuusveroistasi.fi -laskuria). Vaalilupaukseni päättäjien suuntaan tänä vuonna olikin: ’lupaan laskea kulutustani vähintään samalla prosentilla kuin verot ja maksut nousevat’. Että right back at you, mr. Taxman.

    Rehellisyyden nimissä odotan vesi kielellä pientä laskusuhdannetta sekä sitä miten lukuisat alan bloggarit suhtautuvat tilanteeseen. Omalle sijoittajan taipaleelle on sattunut nyt kaksi (2007 ja 2011) kuoppaa joista ensimmäisessä meinasi loppua usko koko touhuun. Mutta parasta on se että taloustumpelo pysyi kaikesta huolimatta poissa myös kuoppien jälkeen.

    1. Eipä ole aikaisemmin tullut tuota EVAN laskuria kokeiltua ja varmaan harva tulee ajatelleeksi, että kuinka paljon todellisuudessa maksaa veroja. Luen itseni myös tähän joukkoon. Osaan veroista ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta mainitsemasi kulutuksen lasku on jokaisen toteutettavissa.

      Laskusuhdanne tulee, ajankohta vain on vielä epäselvä. Ainoa toiveeni tähän on, että satun olemaan silloin hyvin työllistettynä, jotta saan ostoksia tehtyä. Nykyinen DCA taktiikka kun ei juuri kerrytä kassaa, millä voisi sitten laskusuhdanteessa tehdä enemmän ostoksia.

  6. Hei, minulla olisi yksi kysymys tekemästäsi valinnasta rahastoyhtiön suhteen. Ymmärsin että sinulla on lähinnä Seligsonin rahastoja? Itselläkin on tällä hetkellä mietinnässä sen ”oman” rahastoyhtiön valinta. Seligson on kuluiltaan todella kilpailukykyinen, mutta minua henk.koht. mietityttää kyseisen yhtiön pieni koko suhteessa sijoitusaikaan. Säästämishorisontti eläkkeelle minulla on vähintään se 20v., mutten toki aio nostaa kaikkea varallisuuttani sen jälkeenkään. Tässä mielessä minulle on äärimmäisen tärkeää, että a) rahastoyhtiö on ensinnäkin olemassa eläkkeelle jäätyäni ja siitä vielä mahdollisimman pitkälle, ja b) että sijoittamani rahastot ovat edelleen kilpailukykyisiä/tuottavia tästä 20v. päähän ja ylikin.

    Haastehan tässä voi olla tilanne, jossa joko varannot päätyvät ”epähaluttuihin” käsiin esim. yritysoston tai konkurssin myötä, tai jos rahasto ei tuotakaan entisen tavoin. Asiaa harkittuani olen vain entistäkin epävarmempi siitä, mihin rahastoyhtiöön varani olisi parasta sijoittaa. Suurilla toimijoilla kuten Nordea tai OP on isommat kulut, mutta suurempi todennäköisyys selvitä talouskriiseistä ja lisäksi tuotteita, joissa varoja voi siirtää rahastojen välillä verottomasti sekä mahdollisuus nostaa pääoma ensin kajoamatta tuottoihin (eli verovapaasti niin kauan kuin pääomaa on jäljellä). Toisaalta, kuten tiedämme, Seligson on ylivoimaisesti se huokein vaihtoehto. Kun puhutaan kuitenkin pitkistä sijoitusajoista, halpuus on vain yksi relevantti kriteeri.

    Mitä mieltä olet pohdinnoistani? Jos olen aivan hakoteillä niin sano vain suoraan 😉

    1. Oma sijoitushorisonttini on myös äärimmäisen pitkä ja mielestäni Suomessa on vain yksi vaihtoehto tähän – Seligson. Olen tietysti täysin puolueellinen sanomaan, koska kuten totesit, niin sinne kerään pääosan eläkekassastani.

      Itse sijoitan passiivisiin indeksirahastoihin ja nämä seuraavat käytännössä markkinoita eli jos markkinat tuottavat, niin myös rahastoni tuottavat. Tuottoja eri rahastojen välillä en ole ikinä edes vertaillut, koska se on mielestäni aivan turhaa. Kilpailukykyisen passiivisista rahastoista tekevät kulut, jotka ovat pankeilla suuremmat. Markkinatuottoa tavoiteltaessa vain kuluilla on merkitystä. Pienikin ero kuluissa tekee valtavia summia pitkässä juoksussa. Seligson on aina ollut edullinen ja kohderyhmänä ovat kaltaiseni ikisijoittajat, joten tuskinpa mikään muuttuu. Seligsonin valikoimaan kuuluu myös aktiivisia rahastoja, mutta näistä pitäydyn yhtä kaukana kuin pankin rahastoista.

      Talouskriisin koittaessa olisin ennemmin huolissani pankeista kuin rahastoyhtiöistä. Rahastoyhtiöt ovat käsittääkseni täysin lainattomia, toisin kuin pankit. Vaikka rahastoyhtiö kaatuisi, niin se on silti vain hallinnoinut rahastoja, eikä siis omista niitä, joten omistajana saisin aina pääomani takaisin. Sitä en osaa sanoa kuinka paljon omistajanvaihdoksessa uusi yhtiö voi vaikuttaa rahaston sääntöihin.

      Pari juttua aiheesta:
      http://www.porssisaatio.fi/blog/2008/11/07/voiko-sijoitusrahasto-menna-konkurssiin/
      http://www.seligson.fi/suomi/ajankohtaista/kysymys_vastaus/show_item.asp?itemID=58

      Tunnustan, että kokemukseni pankkien rahastoista ovat lähinnä tilanteista, joissa minulle on yritetty kaupata vain pankkia hyödyttäviä rahastoja. Jos löydät pankkien rahastoista tuotteita, jotka sopivat paremmin omaan sijoittamisfilosofiaasi niin mikään ei tietenkään estä näitä kokeilemasta. Tai vaikka täydentämästä Seligsonin valikoimaa pankin rahastoilla saavuttaaksesi valitsemasi hajautuksen. Itsellänikin on ollut mielessä jossain vaiheessa katsella Nordnetin tarjoamia small cap ETFiä Seligson salkun täydennykseksi.

      Toivottavasti näistä on jotain apua valintojen tekemiseen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.