Muurahaisesta reppureissaajaksi

Reissumies-reppureissaajaMääräaikainen työsuhteeni alkaa olemaan loppusuoralla. Suunnitelmissa oli odotella vielä hetki ja alkaa sitten kartoittamaan mahdollisia muita vaihtoehtoja. Nykyisessä työpaikassa oltiin kuitenkin liikkeellä ripeämmällä aikataululla. Positiivista on se, että minulle tarjottiin jo nyt jatkoa. Negatiivista se, että palkasta ei pystyisi neuvottelemaan. Määräaikaisen sijaan uusi pesti olisi vakituinen. Vastaus pitäisi antaa pikaisesti.

Haluan tehdä asiat joka päivä paremmin kuin aikaisemmin. Se on oleellinen osa stressitöntä prosessiani. Oletan, että saavutetun kehityksen pitäisi näkyä myös palkassa, joten uusi tarjous oli aikamoinen pettymys. Tiedän, että olen tehnyt työni hyvin tai jopa todella hyvin. Työnantajani tietää sen myös, tuskin muuten haluaisivat minut osaksi vakiokalustoa ja vielä suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Nykyinen sopimus päättyy helmikuun lopussa ja varmasti työnantajallani on tiedossa myös se, että näin aikaisessa vaiheessa minulla tuskin olisi muita avoimia vaihtoehtoja.

Pitäisikö suostua tarjoukseen?

Moni varmasti ajattelee, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa pitäisi olla tyytyväinen siihen, että ylipäänsä tarjotaan vakituista paikkaa. Itse en näe  mitään lisäarvoa vakituisesta työsuhteesta. Ehkä tästä olisi apua ruinattaessa rahaa pankista, mutta siinä kaikki. Vastaukseni oli siis melko selvä.

En voinut millään suostua tarjoukseen, jossa palkka pysyisi samana. Tuohon suostuminen olisi tarkoittanut sitä, että en vuodessa ole kehittynyt lainkaan ja taantuminen olisi ollut taattu. Siltä se ainakin olisi tuntunut. Yleensä palkassa on aina neuvottelunvaraa ja tietenkin yritin kysyä siitä useamman kerran, mutta vastaus oli aina tiukka ei. Lopulta kirjoitin pomolleni sähköpostin, jossa kieltäydyin ottamasta paikkaa vastaan. Kiitin tarjouksesta ja kerroin avoimesti, että mieluummin pakkaan reppuni ja lähden tutkimaan maailmaa.

Jo jonkin aikaa mieleni on tehnyt lähteä hieman pidemmäksi ajaksi reissuun ja katsoa minkälaiset tuulet maailmalla puhaltavat. Oletan asuntotilanteeni ratkeavan ennen helmikuuta, joten työ jäisi ainoaksi minua sitovaksi asiaksi. Nyt kun työkin tarjoaa sopivan tilaisuuden, on aika ottaa taukoa ja nauttia muusta elämästä Aviciin – The Nights tyyliin. Sen tarkempia suunnitelmia en ole tehnyt ja se on oikeastaan koko jutun juoni. Matkustaa ilman aikataulua ja määränpäätä. Koska tarkempia suunnitelmia ei ole, niin en vielä tiedä mitä tämä tarkoittaa säästämisen ja sijoittamisen kannalta. Taukoa on luvassa, kesto vain on vielä määrittelemätön.

 

20 vastausta artikkeliin “Muurahaisesta reppureissaajaksi”

  1. Hurja äijä, onnea matkaan! Palkalla ei ole työssäjaksamisen kannalta kovin suurtakaan merkitystä, kunhan se on riittävä vertailuryhmässä, siksi pidän päätöstä hurjana, mutta sellaistahan se joskus on.

    1. Kiitos! Näinhän tuo taitaa olla, pois lukien lyhytaikainen vaikutus palkankorotuksen yhteydessä. Pitkällä aikavälillä kuitenkin juuri kuten sanoit eli suhteellisella tasolla on merkitystä.

  2. Mahtava ratkaisu. Reppu selässä reissatessa saattaa äkkiä löytää elämälle uuden päämäärän ja tarkoituksen. Ainakin niin on käynyt minulle. Semmoista vapautta ei pääse kokemaan arkielämässä. Itse haluan saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, jotta voisin vapaana kiertää maailmalla. Ne fiilikset, joita olen kokenut tien päällä on parhaita hetkiä minun elämässä. En ole lähellekään niin tuottelias, luova, energinen tai onnellinen arkeen kahlittuna. Suomi on kyllä hyvä maa olla ja elää, mutta ahdistavaa se on jos siellä on pakko olla. Tai jos sieltä saa lähteä tutkimusmatkailemaan vain tiettyinä lomapäivinä lyhyiksi ajoiksi. Lähde vaan matkalle maailmalle ja teet todennäköisesti samalla matkan oman mielesi syvyyksiin. Toivottavasti sinun reissulla on elämääsi yhtä positiivinen vaikutus kuin minun reissulla oli omaan elämääni. Onnea matkaan!

    1. Kiitos ja toivotaan niin! Kuulostaa kyllä mahtavalta ja varmasti hyvä tilausuus selvitellä omia ajatuksia. Tällä hetkellä on tarkoitus on kyllä aika hakuteillä, joten olisi jopa suhteellisen suotavaa, että irtiotto tarjoaisi sen suhteen uutta näkemystä.

  3. Suosittelen kanssa matkaamista repun kanssa. Se avartaa kummasti maailmankuvaa ja auttaa arvostamaan Suomea ihan eri tavalla. Voi tietysti olla, että löydät jostain itsellesi vielä paremman paikan etkä palaakaan. Henkilökohtainen tilanteesi varmasti sallii sen tällä hetkellä oikein hyvin. Voit varmasti pitää ihan hyvin tauon säästämisestä ja sijoittamisesta. Itsekin lähtisin varmaan heti mikäli oma tilanteeni sen sallisi.

    1. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta Suomi, kaikkine vikoineenkin, on aika pirun hyvän paikka elää. Tosin ei kyllä harmittaisi viettää pimeimpiä aikoja jossain valoisammassa ja lämpimämmässä paikassa.

  4. Mitä palkkakehitykseen tulee, niin en ole koskaan törmännyt työpaikkaan tai uraan, jossa se yleiskorotuksia enemmän nousisi vuoden sisällä.

    Toimenkuvan vaihtohan ei myöskään suoraan korreloi palkan nousujohteisen kehityksen kanssa, vaan nimenomaan sen kanssa miten paljon työnantaja näkee toimen tuottavan yritykselle lisäarvoa. Aloituspalkka siis uudessa tehtävässä alkaa yleensä vaatimustason alapäästä. Näin se on myös itselläni mennyt kerta toisensa jälkeen.

    Kärsivällisyys siis useinmiten palkitaan, jos työntekijänä aidosti tuottaa työnantajalle tuota kaivattua lisäarvoa. Työnantajan on se tosin myös konkreettisesti nähtävä monella eri tasolla. Omalla kohdalla bruttopalkka on tuolla tavoin noussut kahdeksassa vuodessa 82 prosenttia. Mutta tuo nousu on tapahtunut hyppäyksittäin parin kolmen vuoden välein. Monina vuosina ei kehitystä sinällään ole ollut ollenkaan.

    Kieltämättä toimi on joka kerralla ollut entistä merkittävästi vaativampi. Oma kehitykseni on ollut suoraan vertikaalista, jolloin nuo palkkahyppäykset normaalisti muutoinkin tapahtuvat. Saman toimen sisällä ei palkka ole noussut kuin ehkä kerran, kun se jäi jälkeen uusien rekryjen palkkatasosta. Tämä on aika yleinen, ja epäreilu ilmiö suurorganisaatioissa.

    Horisontaalissa kokemuksen keräämisessä palkka ei useinmiten nouse ollenkaan, mutta työntekijä kerää aiempaa laajempaa kokemusta, joka hieman myöhemmin sitten realisoituu vertikaalisena vaativuustason nousuna ja sitä kautta korottuneena ansiotasona.

    Kärsivällisyyteen palkkatason kehityksen suhteen on sinänsä auttanut se, että radikaalin taloudenhallinnan kautta ei hätää ja hinkua tulotason nostoon hinnalla millä hyvänsä ole ollut. Samasta syystähän sinäkään et koe asiasta paniikkia, vaan pystyt tekemään norminäkökulmaan verraten hyvin radikaalin ratkaisun. Sinulla riittää jo ”haista paska” -rahastoa sen verran, että kaikkeen ei tarvitse taipua, jos vaan ei nappaa. Äijähän pystyisi puuhailemaan omiaan ilman mitään lisätuloja noin seuraavat 15 vuotta.

    En siis ole se omantunnon ääni, joka sanoo, että päätöksesi olisi huono. Sanon ainoastaan jo kerääntyneen kokemuksen pohjalta, että henkilökohtaisen aseman kehitys työmarkkinoilla, varsinkaan nykyään, ei ole lineaarinen ja suora. Sitä odotellessa tulee pettymään pahasti. Oletuksesi kehityksesi näkymisestä suoraan palkassa ja näin nopealla tahdilla osuu siis tältä osin kovasti metsään. Tämä kannattaa muistaa sitten jos/kun oravanpyörään palaat. Sen todellisuuden hyväksyminen on osa sitä stressitöntä elämää.

    Anyway… Juuri erikoislaatuisesta tilanteestasi johtuen, mittavan rahavarannon ja nuoruuden ansiosta on valitsemasi ”radikaaliratkaisu” ehkäpä se kaikkein viisain. Koska miksikös me itsellemme taloudellista turvaa rakennamme? Siksi, että voimme tehdä aitoja valintoja elämässämme ilman ulkopuolista painetta ja ohjailua; luodaksemme valinnanvapauden. Tämä on tilanne, jossa valitsemasi suunta taloudenhallinnan saralla palkitaan jo ruhtinaallisesti.

    Onnea matkaan, ja toivottavasti vältät mahataudit / tulehdukset jos pidemmäksi aikaa esimerkiksi Aasiaan matkailet. Rokotukset kuntoon! 🙂

    1. Jos ei omatunnon, niin vähintäänkin järjen.

      Kai tuo on pakko uskoa, koska nämä ovat pitkälti samoja syitä, mitä oma työnantajani antoi. Oma kärsivällisyys vaan ei tahdo oikein riittää vertikaalista nousua edeltävään horisontaalisen osaamisen kehittämiseen. Kaikki pitäisi saada heti, vaikka kyseessähän on pyramidin pohja jolle rakentaa. Toivotaan, että tämä iskostuu paksuhkoon kallooni suhteellisen nopeasti.

      Taloudellinen tilanne tuo kyllä itsevarmuutta tehdä ratkaisuja. Ehkä tässä ensimmäisen kerran tajuaa sen itsekin, että voin jo jossain määrin tehdä valintoja, vaikka en ole lähelläkään taloudellista riippumattomuutta.

  5. Itselläni on hiukan samantyyppinen tilanne. Määräaikainen työsuhteeni on loppumassa ja minulle tarjottiin lyhyttä jatkosopimusta, josta kieltäydyin. Rahallinen menetys on pieni. Aion seuraavaksi naatiskella hetken aikaa elämästä, koska taloutenikin sallii sen. Tosin tarkempia suunnitelmia ei ole vielä.

  6. Minulla on muutama syy miksi en haaveile tuollaisesta reissaamisesta:
    1. Omistan asunnon josta ei saisi tarpeeksi tuottoa vuokraamalla sen
    2. Tyttöystäväni on jalat maassa tyyppiä joka haluaa matkailla vain pari kertaa vuodessa viikon kerrallaan
    3. Olen vakituisessa työssä
    4. Pidän rutiineista ja minusta olisi ahdistavaa että ei tiedä missä nukkuisi seuraavaksi
    5. Olen säästämisessä sellaisessa vaiheessa että on hyvä saada mahdollisimman paljon rahaa nyt säästöön että ne voivat kumuloitua maksimiajan.

    Tiedostan toki että olet itse hiukan erilaisessa tilanteessa ja näenkin että sinulle tuo matkailu voisikin sopia hiukan paremmin =)

    1. Itselläni ainoa mistä olen joutunut käymään tiukkaa keskustelua itseni kanssa on juuri tuo kohta 5. Nyt olisi kyllä paras ja helpoin aika kerätä lantteja taskuun, mutta toisaalta eihän taukoa ole pakko pitää kuin sen aikaa kun sopivalta tuntuu. No – olettaen, että joku työ jostain löytyy tilalle. Kaikki kuitenkin valideja pointteja, jotka täytyy huomioida päätöksiä tehdessä.

  7. Kyllä se matkailu avartaa ja siinä tuntuu aina jäävän jotain muutakin käteen kuin turistikrääsä. Maailmankuva ja ymmärrys laajenee kun näkee muitakin maailman kolkkia ja maailma ei ole vaan pelkkä Suomi, loskaa ja 9 kk pimeyttä. Monella juurikin ongelmana tuo, että siihen ei ole mahdollisuutta asunnon tai työn takia, eikä oikeastaan uskalleta ottaa todellista irtiottoa.

    Onnea matkaan!

  8. Suosittelen ehdottomasti lähtemistä reissuun! Mitä pidempään ja rauhallisemmin reissaat, sitä parempi. Kannattaa myös yrittää hakeutua edes hetkeksi pois niiltä perinteisiltä reppureissaajien poluilta. Reissun parhaat hetket tulee yleensä koettua silloin, kun ei liikoja suunnittele seuraava etappia etukäteen.

    Itse olin reilu vuosi sitten melko vastaavassa tilanteessa kuin sinä nyt. (Taustoista sen verran, että olen vajaa 30-vuotias, varallisuuteni on hiukan alempi kuin sinulla ja en omista asuntoa.) Jättäydyin pois töistä elokuussa, kirjoitin graduni syksyn aikana ja suuntasin tämän vuoden alusta neljän kuukauden maailmanympärimatkalle. Olin reissannut aiemminkin noin kuukauden mittaisia reissuja eri puolilla maailmaa, mutta suunnitelmissani oli ollut tehdä pidempi reissu. Reissu oli kuitenkin aiemmin jäänyt aina vain suunnitelmien tasolle ja odottamaan sitä ”parempaa” hetkeä. Esteenä oli yleensä ollut milloin opiskelut, työt, parisuhde tai muut elämän oravanpyörän tekijät. Mietin myös pitkään reissun kustannuksia ja ennen kaikkea sen vaikutuksia säästämisen tavoitteisiini. Rationaalisesti ajateltuna nyt olisi ollut syytä säästää mahdollisimman paljon, kuten osinkokuningaskin viittasi. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että parempi reissata kuin katua, etenkin kun taloudellinen tilanne ja elämäntilanne sen mahdollistivat. Eipähän tarvitse myöhemmin harmitella, että olisi pitänyt sekin reissu tehdä. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että tuo reissu oli elämäni paras tuottamaton (rahallisesti) sijoitus.

    Mitä hyötyä minulle sitten oli reissusta? Kliseisesti sanottuna kasvoin varmasti ihmisenä ja elämänkokemusta kertyi rutkasti. Elämän asenteeni on rauhoittunut ja osaan nauttia pienistäkin asioista. Matkustaminen ja uusien kulttuurien näkeminen antaa kummasti perspektiiviä. Tuntuu siltä, että osaan nykyään suhteuttaa asioita eri tavalla kuin ennen, enkä ajattele asioista enää yhtä mustavalkoisesti. Reissun myötä opin ennen kaikkea arvostamaan Suomea, ja elämän helppoutta sekä mahdollisuuksia täällä.

    Mitä haittaa reissusta oli? Reissaaminen tottakai söi säästöjäni, enkä tietenkään tienannut reissun aikana. Toisaalta, reissu selkeytti ajatuksiani ja tulevaisuuden suunnitelmiani. Nykyään minulla on myös aiempaa selkeämpi tavoite ja polku kohti taloudellista riippumattomuutta. Vältän myös aiempaa enemmän ns. ”kerskakulutusta” ja säästämiseni on entistä kurinalaisempaa.

    Pahoittelut hieman pitkästä ja sekavasta kirjoittelusta. Pointtini oli kuitenkin, että mikäli pidempi reppureissu on mahdollista toteuttaa, niin se kannattaa ehdottomasti tehdä! Töitä ehtii tehdä reissun jälkeenkin ja reissu voi antaa myös uusia ideoita säästämiseen.

    1. Kun kerran hyvää asiaa on niin anna palaa! Mielelläni otan vastaan kokemuksia, koska tilanne on itselleni aivan uusi. Mukava kuulla, että olet ollut tyytyväinen valintaasi. Itseäni kiehtoo myös suuresti suunnittelemattomuus ja riittävän hitaasti matkustaminen. Säästämiseen tulee aukko, mutta toisaalta kun miettii että parissa kuukaudessa ei kauhean suurta lovea saa aikaiseksi, mutta reissata ehtii vaikka kuinka. Tai ainakin näin etukäteen jo 2 kk tuntuu pitkältä ajalta, mutta mistä sitä koskaan tietää miten pitkäksi reissu venyy.

  9. Onnittelut reippaasta päätöksestä.Itse tein samanlaisen irtioton lähes 30v sitte ja edelleen
    pidän sitä yhtenä top-3 päätöksistäni.Tuon puolivuotta jonka olin reissussa,jos olisin ollut senkin ajan
    töissä,niin tuskin muistaisin siitä mitään ja rahatkin olisivat jo hussattu,sen sijaan vieläkin tulee
    joskus muisteltua tuota aikaa ja monia niitä ihmisiä joita tuli kohdattua tuolla matkalla.Nyt vielä myöhemminkin on tullut otettua irtiottoja, tosin lyhyempänä versiona,oli meinaan sen verran
    milenkiintoista hommaa(varo ettei sullekkin käy samoin).

    Ja ihan riittävästi on ehtinyt maallista omaisuuttakin kertymään irtiotoista huolimatta,aina on
    ollut katto päänpäällä,eikä koskaan ole tarvinnut mennä tyhjällä mahalla nukkumaan.
    Hyvää matkaa!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.