Kaverille kanssa

mieskaveriYleensä kirjoitan säästämisestä, sijoittamisesta tai rahasta ylipäänsä. Joskus on kuitenkin hyvä palata maanpinnalle ja muistaa mikä elämässä on oikeasti tärkeätä. Yksi tärkeimmistä ovat he ketkä jäävät tälle planeetalle meidän poistuttua. Raha on työkalu, joka mahdollistaa asioita, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Olen viimeaikoina saanut nauttia sellaisesta suosiosta mitä en olisi koskaan osannut odottaa. Suurin kiitos tästä menee eri medioille, jotka ovat ohjanneet lukijoita tänne. Blogin kävijämäärä on ollut moninkertainen aikaisempaan verrattuna ja kaikki aikani on mennyt siihen, että olen yrittänyt selittää mistä on kyse. En kuitenkaan usko, että suosio tulee kestämään. Siitä johtuen esitin itselleni kysymyksen.

Jos tämä jää ainoaksi mahdollisuudekseni julkisuudessa, niin miten voisin hyödyntää tilaisuuden?

Ensin ajattelin tietysti itseäni ja sitä miten voisin hyötyä tilanteesta. Ehkäpä voisin myydä jotain kuraa blogissani ja hoitaa eläköitymisen alta pois. Onneksi tämä vaihtoehto pyyhkiytyi pois mielestä melko nopeasti. Aikani mietittyäni päätin käyttää tilaisuuden siihen, että yritän oikeasti tehdä maailmasta edes vähän paremman paikan.

Ketkä sitten jäävät tänne meidän jälkeen?

Lapset.

Elämässä nallekarkit eivät aina mene tasan ja joskus kärsimään joutuvat he, keillä ei ole mitään osuutta koko asiaan. Se ei voi olla oikein. Kaikki blogiani seuranneet tietävät, että reilu vuosi sitten omassa elämässäni tapahtui merkittäviä muutoksia. Parisuhde vaihtui elämiseen yksin kahden hinnalla ja muitakin mullistuksia on sittemmin sattunut. Muutoksia kohdatessa omaa elämää tulee mietittyä uudelleen ja osana henkistä heräämistäni liityin mieskaveritoimintaan. Halusin saada elämälleni uudenlaisen merkityksen ja jonkinlaisen suuremman tarkoituksen.

Mistä mieskaveritoiminnassa on kyse?

Moni lapsi (tyttö tai poika) kasvaa ilman isää, eikä heidän elämässään ole yhtään säännöllistä mieshahmoa. Yhtälailla monella miehellä on kalenterissa tyhjää tilaa. Mieskaveritoiminnan tarkoitus on yhdistää nämä kaksi epäkohtaa niin, että kumpikin saa uuden kaverin. Toiminnan tavoitteena on se, että lapsi pääsee tutustumaan aikuisen miehen arkeen ja elämään. Välittäviä aikuisia ja läsnäoloa ei ole koskaan liikaa ja jokainen lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia.

Mitä, jos sinulla ei olisi ollut läsnä olevaa isää? Auta auttamaan #mieskaverit Klikkaa ja Twiittaa

Yhtälailla aikuinen saa elämäänsä uutta sisältöä. Varsinaisia sääntöjä kaveruudelle ei ole, vaan nämä sovitaan yhdessä. Yleensä pikkukaveri ja mieskaveri tapaavat 2-4 kertaa kuukaudessa ihan tavallisen tekemisen, kalastuksen, urheilun tai vaikka vain olemisen merkeissä. Tärkeintä on se, että kaikilla on kivaa.

Pelkään, että joku onnistuu löytämään toiminnasta tai sen mieskeskeisyydestä jotain negatiivista. Tähän voin vain todeta, että ihan oikeasti, nyt järki käteen!

Osapuolten toiveet

Jokaisella osapuolella on omia toiveita toimintaan liittyen. Mieskaverit saattavat kokea esimerkiksi, että heillä on jotain annettavaa lapsille ja haluavat auttaa. Taustalla on usein se, että joko oma isä on kadonnut jossain vaiheessa kuviosta tai sitten isä on ollut niin hyvänä roolimallina, että haluaa viedä sitä eteenpäin. Toki samalla myös mieskaverille on tarjolla kaikkea hauskaa ja virkistävää puuhailua – sitä ihan parasta tavallista olemista.

Jos mietit mieskaveriksi ryhtymistä, niin kannattaa ilmoittautua kurssille (myös muualla kuin Uudellamaalla). Siellä selviää tarkemmin mistä on käytännössä kyse. Paineita ei kannata ottaa, koska kurssilla käydään läpi toiveita, odotuksia ja käytäntöä. Mieskaverit ovat kavereita, eivät isän korvikkeita. Kurssilla saa realistisen kuvan toiminnasta ja sen jälkeen voi päättää haluaako vielä jatkaa. Vasta jos päättää jatkaa, vaaditaan todellista sitoutumista.

Äidit toivovat usein luotettavaa ihmistä ja sitä, että olisi joku muukin vastaamassa kysymyksiin. Joskus taustalla voi olla ihan käytännön syitäkin, kuten poikalapsen pääsy uimahalliin. Olen nähnyt riittävän läheltä millaista se on, kun lapsella ei ole välittävää isää ja vaikka en todellakaan tiedä miltä se tuntuu, niin voin vain kuvitella miten hienoa olisi saada arkeen joku – joku joka on säännöllisesti läsnä. Taustalla voi olla myös asioita, joita kenenkään ei tässä elämässä pitäisi kokea. Tämä on lainattu yhden äidin kertomana.

”Haluaisin lapselle mieskaverin, jotta hän oppisi huomaamaan, että kaikki miehet eivät ole väkivaltaisia. Luottamus miehiin palautuisi tehdessä tavallisia miesten juttuja.”

Mitä lapset toivovat?

Voisi kuvitella, että lasten odotukset ovat todella korkealla, mutta itseasiassa suurin osa toivoo vain toisille lapsille normaaleita asioita. Nämä ovat lasten suusta poimittuja toiveita mieskaverista ja siitä millaisen kaverin lapsi haluaisi.

”Sellaisen, joka ei käytä alkoholia”

”Mieskaveri ei saa varastaa meiltä, eikä uhkailla. Hänen pitää olla kiltti, kiva, mukava ja sellainen joka ei hauku. Se ei saa syödä huumeita tai juoda kaljaa.”

”Haluaisin, että se opettaisi potkimaan palloa, uimaan ja laskemaan”

”Jos minulla olisi mieskaveri, haluaisin mennä onkimaan”

Onko tämä mielestäsi liikaa pyydetty?

Maailmassa on niin moni asia päin helvettiä, että välillä pistää oikein vihaksi. Tämä on ehdottomasti yksi niistä, mutta onneksi asioita voi myös muuttaa. Jotta koko artikkeli ei mene synkistelyn puolelle, niin tässä vielä suoraan mieskaveritoiminnan kotisivulta lainattu tarina.

”Halusin viedä pikku kaverin kalaan, koska hän ei ollut käynyt koskaan ennen ollut kalassa. Sanoin hänelle, että jos saamme kalaa, niin voimme sitten syödä sen. Aikamme ongittuamme saimme pienen kalan, jonka otin irti koukusta ja annoin pikkukaverin käteen. Hän sitten laittoi kalan suoraan suuhun ja puraisi kalasta. Siinä oli naurussa pidättelemistä, eihän poika voinut tietää, että kala pitää kypsentää ennen syömistä.” Jaakko, mieskaveri

Myös sinä voit auttaa

Mieskaveritoiminnassa voi auttaa monilla muillakin tavoilla, kuin liittymällä kaveriksi. Kaikki kaverukset ovat varmasti kiitollisia esimerkiksi mistä tahansa tekemisestä tai resursseista tekemisen edistämiseksi. Mieskaveritoiminta on sellainen asia, mikä on lähellä omaa sydäntäni. Auttaa voi toki monella muullakin tavalla.

Toivoisin, että käyt osoitteessa mieskaverit.fi katsomassa mitä voit tehdä. Mitään et myöskään häviä siinä, että jaat tämän artikkelin tai kerrot toiminnasta omalla tavallasi Facebookissa, Twitterissä, blogissasi tai missä tahansa jokapäiväisessä arjessa. Jakamiseen kuluu sinulta ehkä sekunti, mutta sillä voi olla uskomattoman suuri vaikutus jonkun pienen ihmisen alun elämään.

Minä voin tänään nukkumaan mennessä katsoa itseäni peilistä ja todeta, että ainakin olen yrittänyt. Voitko sinä?

Minä voin katsoa peiliin ja sanoa yrittäneeni tehdä maailmasta paremman paikan. Voitko sinä? Klikkaa ja Twiittaa

On luonnollista epäillä tarkoitustani ja ehkä olen vain julkisuuden perässä. Yleensä laitan artikkeleiden loppuun maininnat siitä miten voit seurata minua. Tällä kertaa voit jättää minut kokonaan pois, kun viet viestiä eteenpäin. Jos julkisuutta haluaisin, juoksisin munasillani Helsingin keskustassa. Varmasti pääsisin sillä lehtien kansiin. Sen sijaan sinä pääset mieskaveritoimintaan mukaan osoitteessa mieskaverit.fi ja heidät löydät myös Facebookista. Sen verran olen itsekäs, että ottaessasi mieskaveritoimintaan yhteyttä, haluaisin että kerrot löytäneesi sen blogini kautta. Tahdon vain tietää, että olenko saanut artikkelilla mitään hyvää aikaiseksi.

30 vastausta artikkeliin “Kaverille kanssa”

  1. On suuri oivallus elämässä, kun tajuaa oman onnellisuuden kumpuavan muiden pyytteettömästä auttamisesta. Olen itsekin harrastanut hyväntekeväisyystyötä (voisin oikeastaan aiheesta kirjoittaa omassakin blogissani) ja jo jonkin aikaa olen ollut hyvin kiinnostunut ”ystäväksi maahanmuuttajaäidille”-toiminnasta. Eli naisillekin näitä vaihtoehtoja on! Harmi, ettei tätä maahanmuuttajaystävyystoimintaa vielä järjestetä omalla kotipaikkakunnallani…

    Myös vanhainkodissa voi käydä auttamassa vapaaehtoisena.

  2. Tätä lisää! Liian usein näkee näissä säästöblogeissa sellaista elämänkatsomusta, että jokainen euro ja jokainen sentti pitää vaan haravoida omaan plakkariin; kaikkea mitataan vain rahalla. Elämä jää osittain elämättä tai ainakin sen piiri jää turhan pieneksi, jos omaa tekemistä tai harrastuksiakin mitataan vain sillä, onko siitä jotain hyötyä tai ainakin niin pain, ettei se ainakaan pienentäisi säästöjä. Mutta missä on näkemykset siitä, miten omaa maailmankuvaansa voi avartaa, miten voi aikaansaada muutakin kuin taloudellista hyvinvointia, ja miten palkitsevaa onkaan just toisen ihmisen ilahduttaminen; pienen tai suuren, tavalla tai toisella.

    1. Hyvä, jos maistuu. Itse uskon siihen, että raha on vain pieni osa yhtälöä vaikka se usein saakin suurimman huomion. Varmasti täälläkin näin on, mutta jos edes silloin tällöin puhuttaisiin niistä tärkeistäkin asioista. Tässä yksi mainio tapa maailmankuvan avartamiseen!

  3. Oikein hyvä kirjoitus! Olin jo itsekseni miettinyt, että kirjanpidossasi ei ole esiintynyt hyväntekeväisyyteen viittaavia menoeriä, ja ajattelin huomauttaa asiasta seuraavan kuukausikatsauksen yhteydessä, mutta hommahan onkin jo hanskassa. Mielestäni hyväntekeväisyys kuuluu jokaisen hyväosaisen moraalisiin velvollisuuksiin. Ne, joilla on enemmän aikaa ja vähemmän rahaa, voivat auttaa tekemällä vapaaehtoistyötä ja ne, joilla on enemmän rahaa ja vähemmän aikaa, voivat auttaa lahjoittamalla rahaa. Jokainen löytää varmasti itselleen ja elämäntilanteeseensa parhaita sopivan keinon auttaa.

    AnneV:n kommenttiin sanoisin, että säästämisblogeissa elämänkatsomus taitaa olla juuri päinvastainen – ainakin niissä joita itse olen lukenut. Rahaa ei pidetä itseisarvona, vaan hyvän elämän mahdollistajana. Taloudellista riippumattomuutta tavoittelevat eivät tyypillisesti arvosta tavaraa tai statusta, vaan (vapaa-)aikaa ja itsensä toteuttamista sekä mielekästä elämää.

    1. Itse ajattelen asian niin, että hyväntekeväisyys on oikeus, mutta ei velvollisuus. Pakko on vain kuolla ja maksaa veroja. Kirjanpitoon tuskin on tulossa vielä aikoihin mitään hyväntekeväisyyteen viittaavia menoeriä, mutta pyrin auttamaan niillä keinoilla mitä minulla on käytössä. Tai mistä sitä koskaan tietää. Mutta juuri niin kuin sanoit, jokainen voi auttaa itselleen sopivalla tyylillä.

      Jälkimmäisestä samaa mieltä!

      1. Kuka sanoi, että hyväntekeväisyyden voi mitata pelkästään rahassa? Tässähän POhatta on sijoittanut osan ajastaan hyväntekeväisyyteen, vaikkei se suoraan näykään pelkästään rahanumeroita pyörittelevässä budjetoinnissa.

        Miten mahtavaa onkaan lapselle, jos mieskaverina on sellainen tyyppi, joka ymmärtää hieman henkilökohtaisesta taloudenhallinnasta ja uskaltaa rohkeasti ajatella myös omilla aivoillaan ja tehdä tavoitteiden eteen asioita? Siinähän saattaa käydä niin, että lapsi ottaa vaikutteita tästä tyypistä.

        Minä ajattelen myös, että jos minulla on varaa antaa hyväntekeväisyyteen, niin silloinhan minun täytyy olla vauras. Siitä tunteesta tulee pian tavoittelemisen arvoinen, jolloin vauraudestakin tulee hyvä asia. Mitä vauraampi on, sitä enemmän on varaa suunnata varallisuutta tärkeinä pitämiin asioihin.

      2. Niinpä ja kyllä hyväntekeväisyys on ehdottomasti yksi niistä vaurastumisen positiivisista puolista. Tai no – ylipäänsä hyväntekeväisyys on yksi elämän positiivisista puolista eikä siihen välttämättä vaadita edes vaurautta.

        Sen verran täytyy täydentää, että vielä minulla ei ole omaa pikkukaveria, mutta onpahan sitten tulevaisuudessa syy kirjoittaa aiheesta uudemman kerran.

  4. Hieno ajatus käyttää saatua mediahuomiota hyvän asian ajamiseen. Kuten olet omaa ”eläkefilosofiaasi” avannut, niin taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa keskittymisen niihin asioihin joista oikeasti nauttii. On helpompaa antaa omaa aikaansa (tai rahaansa) hyväntekeväisyyteen, kun omasta taloudesta ei tarvitse murehtia.

    1. Totta! Tosin ihmisille tulee usein sellainen ajatus, että jos on saanut säästettyä, niin sitten pitäisi antaa hyväntekeväisyyteen. Taas toistan itseäni, mutta pakko ei ole, vaan mahdollisuudet siihen ovat olemassa, kun on huolehtinut ensin omasta taloudestaan. Toki auttaminen on lähellä sydäntäni, mutta samoin on kertaantumisajattelu ja se miten saadaan eniten hyvää aikaiseksi. Paras esimerkki on varmaan Bill & Melinda Gates Foundation.

  5. Onpa hienoa toimintaa! Voisin kuvitella, että tuossa on jonkin verran mukana sellaisia miehiä, jotka eivät ole saaneet omia lapsia, vaikka olisivat halunneet. Tuosta saa kyllä varmasti paljon iloa ja sisältöä elämään, kun voi tehdä niitä asioita, mitä olisi halunnut omankin lapsen kanssa tehdä.

    1. Aivan varmasti. Jokaisessa meissa asuu pikkupoika (tai tyttö) kuka tykkää leikkiä ja riehua sekä tehdä ”lasten” asiota. Sana vain kiertämään niin, että kaikki syksyn kurssit tulevat täyteen ja mielellään pidemmäksikin ajaksi.

  6. Olipa mielenkiintoinen artikkeli lukea, sai hetkeksi pysähtymään.
    Pitää nostaa hattua sinulle ja kaikille toiminnassa mukana oleville, aidosti hienoa toimintaa! Tällaista ei voi koskaan olla liikaa.

  7. Kiva kuulla että olet löytänyt hyväntekeväisyyden ilon! Itselläni ei pienen lapsen yksinhuoltajana irtoa tällä hetkellä aikaa auttamiseen. Tulen kuitenkin hyvin toimeen, joten annan valitsemiini hyväntekeväisyyskohteisiin n.10% tuloistani (karkeasti saman verran kun laitan indeksirahastoihin). Erityisen iloinen olen siitä, että tutun kautta saan tukea työttömän virolaisen yh-isän kolmea lasta taloudellisesti. Kiva hehkuttaa antamisen hyvää fiilistä näin nimettömänä, kun muuten en viitsi lahjoituksistani hirveästi huudella siitä pelosta, että joku ajattelee minun ylpeilevän.

    Lahjoittamisen syyt ovat osittain myös itsekkäitä. Antaessa tunnen itseni rikkaammaksi, ja tuntuu että muut menot ovat pienemmät kuin silloin kun en ole lahjoita rahaa. Kristillinen elämänkatsomus myös rohkaisee jakamaan siitä hyvästä, mitä itse olen saanut. Tsemppiä, Mikko, joku pieni lapsi tulee varmasti tosi onnelliseksi 🙂

    1. Toivottavasti lapsesi saa kuitenkin hyväntekeväisyydestä huolimatta huomiosi. Toivon että olet läsnä silloin kuin hän sitä pyytää. Tällöin somekatkon pitää olla ehdoton. Samoin lapselle pitää olla looginen. Lapsi on erittäin tarkka huomaamaan epäloogisuuden. Aikoinaan hieman toruttiin liikaa loogisuutta; aurinkoa tarkempi. Mielestäni tuo on vain hyvästä että huomaa epäkohdat ja sitä ei saa vähätellä.

      En tiedä kohtaloasi yksinhuoltajuuteesi. Toivon silti että lapsesi saa halutessaa kohdata isänsä ja isänpuolen isovanhempansa. Toivon että pidät heihin hyvän puhevälit edes lapsesi kautta. Lasta on turha käyttää pelinappulana, eihän hän ole aiheuttanut tätä ongelmaa. Toivttavasti en sohaissut liian arkaan paikkaan. Itse olen myös yh:n kasvatuksen lapsi tai hieman rumemmin sanottuna enimmäkseen isovanhempien kasvattava. Siksi hieman päällekäyvä kommentti.

  8. Tulipas hyvä mieli tästä kirjoituksesta! Hienoa toimintaa ja kokemuksistasi mieskaveri-toiminnan parissa olisi mukava lukea jatkossakin. Esimerkillistä, että käytät kaikkea tätä mediahuomiota edistääksesi näin pyyteetöntä toimintaa.

    Minulle ainakin juurikin vapaa-aika on niin tärkeää, että se on suunnilleen arvokkainta, mitä voi toiselle antaa. Hyvän tekemistä ja toisen ilahduttamista ei voi mitata rahassa.

    Väitän, että jokaiselle löytyy oma, mieluisa tapansa auttaa ja ilahduttaa muita. Olen testauttamassa nuoremman koirani, kunhan sillä on riittävästi ikää mittarissa, josko siitä olisi kaverikoiraksi. Tämä on itselleni mukavin ja mielekkäin keino laittaa hyvää kiertämään 🙂

    1. Kiva kuulla 🙂 Ja ihan varmasti jokaiselle, joka haluaa auttaa, löytyy se oma tapa. Vapaa-aika alkaa olla aika tiukilla, mutta sitten on vain kyse valinnoista miten sen haluaa käyttää. Täytyykin vilkaista tuo kaverikoira homma, vaikka oma ei taida kyllä siihen intoutua.

  9. Ihan uusi asia mulle tämä mieskaveritoiminta. Aiemmin olen tutkinut mahdollisuutta ryhtyä tukiperheeksi lapselle, mutta oman epävakaan elämäntilanteen vuoksi en ole ainakaan vielä siihen ryhtynyt. Ehkä jossain vaiheessa!

  10. Olen myös mukana hieman näissä hyväntekeväisyysjutuissa. Homma taisi alkaa Unicefin kuukausilahjoittana. Sitten luin aikoinaan lehdestä vähäosaisten joululahjakeräyksestä. Kun mukana oli vielä hieman osviittaa siitä mitä halutaan, niin otsin osaa. Tällöin kyseessä oli Joulupuu keräys. Oman muuton jälkeen kerääjän taho muuttui. Kuitenkin edelleen aika monena jouluna olen ollut mukana. Viime jouluna tuli ilmi että Hope ry järjestää samaa täsmälahoitusta että oman ajan antamista. Hieman tuolloin mietin että miten tuohon läsnäoloon voisi ottaa osaa. Asia on vielä vaiheessa. Mahdollisesti tämä voisi olla hyvä apu ponnahduslautana. Käsittääkseni mikään ei estä jakamasta läsnäolooaan molemmissa kanavissa.

    Toivon että näissä jutuissa lapsi ja hyväntekeväisyys ovat keskiössä, eikä se että oma palkka saadaan hoidettua hallinnon kautta. Eli unohdetaan organisaation käyntiinsaatua se alkuperäinen idea. Samaa pelkoa on hieman tullut näiden joululahjakeräysten. Toivottavasti pelkoni on väärä. Muutaman kerran on alitajuntaan kummun pelko että lahjat menevät organisaation omaan pikkujoululahjoihin, jotka jaetaan tapahtumassa oleville lapsille. Toivon että organisoija ei ole alentunut näin matalalle tasolle.

    1. Aina hyväntekeväisyydessä on mukana se puoli mikä epäilyttää. Mieskaveritoiminnasta minulle ei ole mitään negatiivista tullut vastaan tällä saralla. Ja kun antaa omaa aikaansa, tietää varmasti mihin se lopulta päätyy.

  11. Myös Pelastakaa Lapset ry:llä on vähän vastaavaa sporttikummitoimintaa tueksi ja seuraksi lasten urheiluharrastuksiin.
    Joistain ns. hyväntekeväisyysjärjestöistä ei valitettavasti ota selvää ovatko ne hyväntekeväisyysjärjestö vai enemmän bisnes tai suojatyöpaikka sitä pyörittäville tahoille. Omaa aikaa lahjoittaessa tietää ainakin, että lahjoitus menee lyhentämättömänä haluamaansa tarkoitukseen. Hope ry:stä en ole pahaa sanaa kuullut, joten se on vahva kandidaatti myös tämän joulupukin seuraavaksikin kohteeksi.

  12. Oltu nyt 4 vuotta ja tosi mukavaa on ollut. Se Win-Win-Win tilanne, kun kaikki voittaa saa hymyn naamaan. Pikkukaveri saa luotettavan, hyvän miehenmallin, äiti saa uuden hyvän uuden ihmissuhteen, jolle luovuttaa kalleimman asiansa maailmassa, oman lapsensa ( tyttö tai poika tai mahdollisesti molemmat ) mieskaveri saa hyvän mielen ja tarkoituksen elämäänsä. Kaikki siis voittaa ja rahasta ei tällä kertaa puhuta mitään

  13. Mieskaveritoiminta on onnistuessaan varmasti ihan mielettömän ihana asia sekä lapselle, äidille että mieskaverille. Mutta pieleenkin voi mennä jos ei ole tarkkana ja nimenomaan äidin olisi hyvä listata ihan perusasiat, joita pitää ensiarvoisen tärkeänä. Poikani isä kuoli muutama vuosi sitten ja n. puolitoista vuotta kuolemasta saimme pojalle Pienperheyhdistyksen kautta mieskaverin. Mieskaveri oli vaan niin kamalan ujo, että toiminta oli hirmuisen hankalaa. Ensimmäisessä keskustelussa mieskaveri ei osannut sanoa juuta eikä jaata, kun kyselin esim. säännöllisten tapaamisten perään (esim 2krtaa/kk). Säännölliset tapaamiset olisivat mielestäni tärkeitä sekä lapselle, että minulle, jotta voin ennakoida tulevaa. Mieskaverin puoliso olikin sitten hyvin aktiivinen (joka ei ole toiminnan tarkoitus). Toiminta siis kaatui omaan mahdottomuuteensa, kun tilanne meni ihan solmuun ja oli raskasta kaikille osapuolille. Lisää pettymyksiä en tuolla saralla halua nyt lapselleni ja olen tyytyväinen, että hänellä on tällä hetkellä hyvä mies-luokanopettaja. Mutta siis tarkkuutta penäisi meiltä äideiltä siihen alkukeskusteluun. Että jos esim. säännölliset tapaamiset ovat äidille tärkeitä eikä mieskaveri pysty niihin sitoutumaan, niin sitten heti vaan kokeilemaan seuraavaa mieskaveria ennen kuin lapselle kannattaa mennä esittelemään. Aina ei vaan kemiat kohtaa.

    1. Valitettavasti aina ei voi onnistua. Se on todella harmillista, mutta juuri kuten sanoit, niin aina eivät kemiat kohtaa. Olen samaa mieltä kanssasi, että äidistä tai mieskaverista tuntuu jo heti alussa, että homma ei toimi niin ei kannata väkisin. Varmasti alkukeskustelu on sellainen mihin kannattaa panostaa. Toki aina hetki menee tutustumiseen, mutta joskus ei vain osu kohdalle. Onneksi usein kuitenkin löytyy toisilleen sopivia kavereita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.