Rahastot ja osinkojen verovapaus

vero-verovapaus-lähdeveroTaloudellista riippumattomuutta tavoitellessa tulee aina välillä hetkiä, jolloin on syytä punnita omaa strategiaansa ja sen toimivuutta. Optimoimalla löytyy oikotie onneen. Oman säästämis- ja sijoittamisinnon palautuessa on hyvä jatkaa siitä mihin aikaisemmin jäin. Olen pitkään ollut rahastosijoittamisen fani, mutta aikaisempi kirjoitukseni osinkosijoittaminen vai indeksirahastot sai aikaan mielenkiintoista keskustelua ja vähitellen oma kiinnostukseni on siirtynyt enemmän osinkosijoittamisen puoleen.

Yksi tärkeä tähän vaikuttanut tekijä on indeksirahastot ja osinkojen verovapaus. Puhuttaessa rahastojen verovapaudesta on kuitenkin syytä erottaa asioita toisistaan.

  1. Maksatko sinä veroja osingoista.
  2. Maksaako rahasto veroa saamistaan osingoista.

Kun sijoitat rahastojen kasvuosuuksiin, et itse maksa veroja osingoista jotka kerryttävät rahastoissa olevaa pottiasi. Tässä tapauksessa arvonnousu tuloutuu vasta osuuksia myytäessä. Tämä on kuitenkin vasta puolet koko totuudesta. Vaikka et itse maksa veroa osingoista, on mahdollista, että rahasto maksaa veroa sen saamista osingoista. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä kumpi teistä verot maksaa, yhtälailla se on pois potistasi.

Suomalainen rahasto, joka sijoittaa kotimaisiin osakkeisiin ei maksa saamistaan osingoistaan veroja. Nordnetin Superrahastojen kautta mukaan mahtuu myös Ruotsi ja tavallaan myös muut Pohjoismaat.

Kun lähdetään hieman kauemmaksi kalaan tilanne on jo toinen. Esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada, Saksa ja Ranska perivät lähdeveroa osingoista, jolloin osinkoverovapaasta rahastosta puhuminen ei enää ole paikallaan – ei ainakaan, jos kyseessä on Suomalainen rahasto. Lähdevero on saman suuruinen myös yksityiselle sijoittajalle. Lähdeverosta huolimatta rahastojen puolelle jää pieni veroetu, koska yksityisenä sijoittajana maksat ulkomaisista osingoista vähintään saman verran pääomatuloveroa, kuin kotimaisistakin osingoista. Yksityisenä sijoittajan maksat ensin lähdeveron ja sitten loput kotimaahan normaalin osinkoverotuksen mukaisesti, koska ulkomainen osinko vaatii veronsa. Rahasto maksaa vain lähdeveron ja muilta osin sen toiminta on verovapaata.

Lisää luettavaa ulkomaisten osinkojen lähdeveroista Seligsonin blogista:

Periaatteessa kotimaisia sekä pohjoismaisia osakkeita kannattaisi omistaa rahastojen kautta, mutta muuten harrastaa enemmän suoria sijoituksia. Taas on peiliin katsomisen paikka, koska itse omistan kotimaiset osakkeet suorina sijoituksina ja ulkomaiset rahastojen kautta – verotus on siis optimoitu, mutta valitettavasti väärään suuntaan.

Rahastojen veroetu ulkomaisissa osingoissa putoaa murto-osaan verrattuna kotimaisiin osinkoihin. Ehkäpä veroedun takia rahastojen omistaminen ei ole järkevää, kuten Seligsonin blogissakin todetaan. Tämä ei tietenkään poista sitä, että rahastojen helppous ja laaja hajautus ovat omaa luokkaansa.

Matka eläkeläiseksi on pitkä ja verotus ehtii vielä muuttua (=nousta) moneen kertaan. Täytyy kuitenkin osata elää myös hetkessä ja nykyhetki suorastaan pakottaa minut kääntymään tasaisemman kassavirran puoleen. Kasvavien osinkojen sijoitukset tulevat siis lisääntymään olettaen, että jossain vaiheessa pystyn taas sijoituksia tekemään.

Jos vielä itse arvot osinkojen ja indeksirahastojen välillä, niin tässä excel joka pääni käänsi. Kritiikki, kommentit ja kehitysehdotukset ovat nyt ja aina tervetulleita.

Ja loppuun kiitos AA:lle, Holdarille, Anoomille ja Osinko-Ossille + muille, jotka jaksoitte panostaa osinkosijoittaminen vai indeksirahastot kommenteissa! Kannattaa muidenkin käydä lukaisemassa kommentit ja linkkien artikkelit, jos jostain syystä on jäänyt väliin!

13 vastausta artikkeliin “Rahastot ja osinkojen verovapaus”

  1. Todella hyvä pointti! Minulla on tarkoitus sijoittaa jenkkeihin, Japaniin ja kehittyville markkinoille ETF:ien kautta, ja olen pitänyt itsestään selvänä, etteivät ne joudu maksamaan osingoista veroa. Ei ole tullut mieleenkään, että tilanne on maailmalla toinen kuin Suomessa. Ei tämä sunnitelmiani muuta, mutta tärkeä asia ymmärtää. Kiitos.

    1. Lähtökohtaisesti oletan, että aina kun rahasto on eri maalainen, kuin omistettavat arvopaperit, joutuu lähdeveron uhriksi. Tästä en nyt kuitenkaan mene takuuseen, koska omat tiedot eivät ulotu kotimaisten rahastojen ulkopuolelle. Onko esimerkiksi olemassa sopimuksia maiden välillä, että veroa ei peritä?

      1. Onhan noita verosopimuksia kaikenlaisia, joskin lähdeverojen nollakanta verosopimuksen ollessa ylipäänsä olemassa – ja kahden kehittyneen talouden välillä verosopimus pääsääntöisesti on olemassa – on käsittääkseni harvinainen poikkeus. Esimerkiksi Iso-Britanniasta Suomeen ja Yhdysvaltoihin on nollakanta (tosin tässäkin on ilmeisesti poikkeuksia ainakin jos maksaja on REIT, ehkä muitakin), ja parin viime vuonna päivätyn tiedon mukaan yhdysvaltalaiset ainakin yksityishenkilöt saisivat osinkonsa lähdeverotta myös ainakin Argentiinasta, Hong Kongista, Intiasta ja Singaporesta. Sitten on näitä rahastoille irrelevantteja erikoisjärjestelyjä, kuten Yhdysvaltojen ja Kanadan välinen nollakanta, jos Kanada-osakkeet ovat IRA/401k-tilillä…

        Verosopimuksen puute maiden välillä on sitten vielä ihan oma lukunsa, jossa todennäköisesti joutuu perehtymään vastaanottavan maan verolainsäädäntöön. Sopimuksettomuus tulnee vastaan lähinnä pienempien kehittyvien maiden, joidenkin veroparatiisien, ja poliittisesti hyljeksittyjen valtioiden kohdalla.

        Todettakoon kuitenkin, että oma olemattoman vähäinen tietämykseni aiheesta keskittyy yksityissijoittajan kohteluun ja rajoittuu lähes täysin Suomeen ja Yhdysvaltoihin; esim. Irlannin, Luxemburgin ja mitä niitä muita suosittuja ETFien kotipaikkoja nyt oli verosopimustilanteita, tai Yhdysvaltoihin rekisteröidyn sijoitusrahaston verotusta, nimenomaisesti en ole koskaan selvitellyt.

  2. Sitten tätä sotkee vielä ulkomaisen osingon ja asuntolainen korkovähennyksen välinen suhde sellaisilla, joilla asuntolainaa on. ”Alijäämähyvityksen enimmäismäärä on 1 400 euroa vuodessa. Puolisoilla enimmäismäärä on 2 800 euroa. Enimmäismäärää korotetaan lapsikorotuksella, joka on 400 euroa yhdestä alaikäisestä lapsesta ja yhteensä 800 euroa kahdesta tai useammasta lapsesta.” Olen tästä blogiini pariinkin otteeseen kirjoittanut: http://aloittelevasijoittaja.blogspot.fi/search/label/verotus Eli asuntolainaisen kannattaa ainakin EU:n sisällä verotussyistä omistaa osakkeita rahaston kautta.

    1. Tosin tätäkin epäkohtaa ollaan vauhdilla korjaamassa poistamalla asuntolainan korkovähennysoikeus, vain aikaskaala on enää auki. Ja riippuen salkun osinkosumman kehitysvauhdista, lainan koosta ja siitä, normalisoituuko korkotaso vuoden vai kymmenen päästä, tuon tuplaverotuskynnyksen yli voi olla täysin realistista päästä ennen kuin käyttämättä jääneiden ulkomaan ennakonpidätysten vähennysoikeus vanhenee, joskin siihen väliin jäävät verovuodet joutuu antamaan raivotautiselle verokarhulle ilmaista lainaa. Suoraan osakkeisiin sijoittava voi myös perustellusti verotuksessa vähentää pääomatuloista työhuonevähennyksen (sivutulot) ja todennäköisesti osan Internet-yhteyden kustannuksista, mikä yhtäältä kaventaa rahaston ja suorien sijoitusten eroa ja toisaalta monimutkaistaa tuota ulkomaisen ennakonpidätyksen hyvitysansaa. Tässäkin siis pitkäjänteistä suunnittelua harrastavan kannattaa pyöritellä hetki omia lukujaan, ainakin jos suorat sijoitukset ensinkään kiinnostavat.

      Oman henkilökohtaisen gluteus maximukseni kohdalla näyttäisi vahvasti siltä, että osinkotulot ylittävät pääomatuloista tehtävät vähennykset kuluvana yhteensä toisena vuonna tämän ongelmakentän koskettaessa mainittua lihasta ja edellisen vuoden ulkomaiset ennakonpidätykset saa poltettua. Laina ei toki otettaessakaan ollut mikään pääkaupunkiseutulaisen perheellisen ensiasuntoon tarvitsema miljoona, enkä sano siitä sen enempää kuin että lyhennykset ilman korkoja ovat noin kolmannes nettopalkasta ja laskennallinen 7 vuotta jäljellä, mutta korkotason pitäisi olla vuonna 2015 vallinneella 65 % korkovähennysoikeudella karkeasti jossain 3-5 % tasolla ennen kuin ulkomaan ennakonpidätysten hyvittämättäjäämiskuopasta kiipeäminen lykkäytyisi lisää.

  3. Yksi asia joka itseäni hieman häiritsee tuossa osingoargumentissa on se, että siinä jätetään hyvin vähällä huomiolle rahastojen/etf:n ehkä suurin etu eli automaattinen erittäin laaja hajautus. Tietysti tämä on mahdollista saavuttaa myös itse osakkeita ostamalla, mutta tuo vaatii kyllä todellista paneutumista asiaan, sekä aika suuria pääomia, jos ei halua kaupankäyntikulujen nousevan suhteellisesti liian suuriksi.

    1. Luumuja vs. muttereita. Ja muttereistakin osa on aluslevyjä.

      Rahaston/ETF:n (jäljempänä yleistermi ’rahasto’ kattaa molemmat) ei ole mikään pakko olla indeksirahasto, vaikka näissä eipäsjuupasteluissa moinen olettama yleensä sinänsä perustellusti tehdäänkin, indeksirahaston seuraaman indeksin ei ole mikään pakko olla erityisen lavea, ja erityisesti maakohtaisten tai muuten erikoistuneempien indeksien kohdalla helposti, ja aivan erityisen helposti kehittyvillä markkinoilla market capin mukaisilla painoilla, käy niin, että pari-kolme indeksin suurinta yritystä dominoi ja lopuista syntyy jotain mäkärän ininää tai indeksin toimialajakauma on kaikkea muuta kuin hajautettu. Lievänä esimerkkinä jälkimmäisestä sellaisen Itä-Euroopan banaanivaltiopörssin kuin Helsingin tavallisesti käytetty benchmark OMXH25 oli 2015-09-01 julkaistujen painoarvojen mukaan valtaosin erilaista teollisuutta, mutta kompensoi sitä olemalla käytännössä tyhjä kuluttajatuotteista (Amer Sports 3.09 % ja Kesko (myy, muttei ymmärtääkseni valmista mitään) 2.34 %). Samalla vaivalla todettakoon, että OMXH25:n 25 yrityksestä 6 suurinta (Sampo, Kone, Nokia, UPM-Kymmene, Fortum, Wärtsilä) muodostavat yhdessä yksinkertaisen enemmistön indeksin painosta ja pienimmät 13 yhdessä vajaan neljänneksen (23.34 %). Valistunut indeksisijoittaja toki joko suosii laajempia indeksejä, ja muistaa tässä varoa ansakuoppia kuten euroalue vs. Eurooppa, tai hajauttaa useampaan eri indeksejä seuraavaan rahastoon, joiden aggregaatiosta syntyy sijoittajan haluama maanosa-, toimiala- ym. hajautus.

      Toisekseen ääripuhdas osinkosijoittajan platoninen ideaali on väistämättä osakepoimija, ja informoidun päätöksen osakepoimijaksi ryhtymisestä tehneet ovat tietoisesti hyväksyneet rajallisen kykynsä hajauttaa ainakin lyhyellä aikavälillä, elleivät peräti tehneet siitä itselleen sijoitusstrategiansa kulmakiveä (sopii ehkä paremmin päiväkauppaa tekevään, mutta kuitenkin), mutta jos oletetaan järkevänhintainen välittäjä, jota käyttämällä sijoittaja pystyy ostamaan yhden osake-erän kuussa siedettävillä kuluilla, ei tarvita kuin 2 vuotta ja sijoittajan salkussa on 20 eri yhtiötä ja silti matkalla on saanut santsata vanhoja neljästi. Jos hankintojen maantieteellinen ja toimialajakauma ei ole pahasti vinossa, hajautuksen suurimmat varianssia vähentävät vaikutukset on kerätty kasaan jossain kymmenisen osakelajin paikkeilla ja loppu on osinkosijoittajan platoniselle ideaalille pelkkää tulovirran riskienhallintaa yksittäisen yrityksen osingonleikkauksen varalta, kuten esim. Jason Fieber on toistuvasti kirjoittanut.

  4. Hei! Erittäin hyvä teksti ja kätevä excel, kiitokset näistä. Olen itsekin pohtinut ja laskenut samaa asiaa kuitenkin sillä lopputuloksella, että indeksirahasto olisi kannattavampi pitkällä aikavälillä.

    Kokeilin muuttaa antamasi indeksisalkun hallinnointipalkkion 0,2 prosenttiin ja laskin osinkosalkun välityspalkkioksi 0,2%, jolloin sain indeksisalkku>osinkosalkku. Ts. lähtöarvot muuttavat lopputuloksen herkästi.

    Et tainnut myöskään huomioida, että kun rahat halutaan joskus ottaa käyttöön, myyntivoittovero on osinkosalkussa pienempi (Osingoilla ostetut osakkeet nostavat keskihankintahintaa). Indeksisalkussa taas keskihankintahinta = alkusijoitus. Korjaa jos olen väärässä 🙂

    1. Eipä kestä!

      Ja aivan oikeassa olet kummassakin. Lähtöarvot vaikuttavat todella paljon lopputulokseen ja samoin, että myyntipuolta ei ole otettu tuossa lainkaan huomioon. Vaan ei kai kukaan hyvää osinkosalkkua myy kun kassavirtaa jyllää pyytämättäkin 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.