Yksin kahden hinnalla

ero-autio-uusi-alkuKun asetin eläkkeen ja taloudellisen riippumattomuuden tavoitteeksi tiesin, että matkalla tulisi olemaan vastoinkäymisiä. Erehdyin siinä, että kuvittelin vastoinkäymisten olevan lähinnä taloudellisia. Nyt olenkin sitten tilanteessa, jossa taloudelliset haasteet ovat taatut, mutta silti ne tuntuvat kovin merkityksettömiltä. Ei kai tässä auta kierrellä – neiti P.Ohatta pakkasi laukkunsa ja lähti.

Onnettomuutta oli ollut havaittavissa jo pidemmän aikaa, mutta kumpikaan ei vain ottanut asiaa puheeksi. Välillä näytti jo vähän valoisammalta, mutta toisin kävi. Syntyneestä tuskasta huolimatta pidän päätöstä erosta oikeana ratkaisuna. Olen varmasti ollut aika huonoa seuraa, kun kaikki huomio on kiinnittynyt niin tiukasti tulevaan ja nykyhetki on unohtunut. Toisaalta en ole enää aikoihin saanut yhteiseltä ajalta sitä mitä olisin toivonut. Kaikki vain taantui.

Luovuttamisesta ei ole kyse, vaan ehkä ennemminkin seuraavasta askeleesta.

Olo on kuitenkin aika ristiriitainen. Toisaalta tiedän, että ratkaisu on oikea, mutta toisaalta yhdeksän vuotta on pitkä aika puhaltaa tuhkana tuuleen.

Yllätys yllätys

Lukijoistani varmasti löytyy muutama kenelle tämä ei tule yllätyksenä.

Tämä nyt oli ihan selvä juttu, eihän tuollaista rahan säästöä ja kituuttamista yksikään neiti voi kestää!

Itseasiassa rahasta ei meidän taloudessa riidelty kertaakaan. Ei yhtään kertaa ei missään tilanteessa – ei edes tavaroita jaettaessa. Täytyy tunnustaa, että saatoin olla meidän perheessä jopa se tuhlaavaisempi osapuoli. Miettikääpä sitä!

Sen sijaan, että valittaisin (enempää) miten kurjaa on kun menetin jotain hienoa, niin itseasiassa muutos on aikaansaanut sen, että huomaan miten paljon minulla on vielä hyvää jäljellä. Terveys, turvallisuus ja tulevaisuus ovat kaikki asioita, joista pitää osata nauttia. Joskus sitä vain vaaditaan menetystä ennen kuin osaa arvostaa olemassa olevaa. (Toinen vaihtoehto on katsoa jakso sarjasta Arman ja viimeinen ristiretki.) Minulla ei todellakaan ole oikeutta valittaa.

Yleensä suuret muutokset saavat aikaan jonkinlaista henkistä heräämistä. Oma kasvuni on ottanut viime aikoina aika harppauksia eteenpäin ja tämä muutos vain vahvistaa aikaisempia ajatuksiani. P.Ohatankin on aika hankkia oman pään ulkopuolinen elämä. Ehkäpä viimeistään nyt opin läksyni – ainakin vähäksi aikaa.

Lompakkoon lovi

Taloudellisesti tulossa on tiukkoja aikoja. Monesta asiasta olen tähän mennessä maksanut vain puolet, joten uudet yksi kahden hinnalla tarjoukset eivät oikein houkuta. Esimerkiksi asumisen suhteen täytyy tehdä suuria päätöksiä. Periaatteessa pidän asuntoa (131K) liian kalliina yhdelle ihmiselle, mutta toisaalta viihdyn todella hyvin. Tällä hetkellä kuukausittaiset kulut pyörivät 650 euron kohdilla. Tämä sisältää tietenkin myös lainan lyhennykset, joten kovin helpolla ei löydy edullisempaakaan murjua. Hattu kourassa kohti pankkikonttoria käy P.Ohatan tie.

Jos pankissa käy huonosti, niin ainahan sitä voi ostaa alennusmyynnistä saaren tai muuttaa vaikkapa pysyvästi hotelliin.

Ainakin kustannusten seuranta helpottuu ja ei tarvitse uteliaimpien lukijoidenkaan enää epäillä, että täällä eleltäisiin emännän piikkiin!

Pitäisikö luovuttaa eläkkeen tavoittelu?

Ei todellakaan, vaikka alkuperäiseen suunnitelmaan nähden haasteita on luvassa. Ero ei ole loppu, vaan uuden alku. Jos tässä kerran ollaan vapautta etsimässä, niin nyt sain sitä vaikka kuinka. Saattaa kuitenkin vierähtää vielä pieni tovi, ennen kuin osaan uudesta vapaudesta nauttia.

Toki toivon myös, että löydän jonkun kenen kanssa voin tulevat seikkailut jakaa. Joka tapauksessa, tästä eteenpäin elämä ja jopa arki on yhtä suurta seikkailua.

27 vastausta artikkeliin “Yksin kahden hinnalla”

  1. Oikea asenne takaiskuun. Elämässä tulee välillä lunta tupaan yllättäen. Jokaisen on aina muistettava, että jollakin menee varmasti vielä paljon huonommin. Raha ei ole kaikki kaikessa, kuten sanoit.

    ”Terveys, turvallisuus ja tulevaisuus ovat kaikki asioita, joista pitää osata nauttia”

    Itse vaihtaisin tuohon viimeiseksi sanaksi nykyhetken, mutta se ei ole se olennaisin asia. Minulle tärkein asia on kuitenkin terveys. Sain pari viikkoa sitten siitä elintärkeän muistutuksen. Terveydentila voi muuttua käytännössä päivässä kohtuullisesta surkeaksi. Se jääköön salaisuudeksi mitä se tässä tapauksessa tarkoittaa.

    1. Terveys on kyllä kaiken a ja o, sitä ei saisi unohtaa ja täytyy vain toivoa, että ei tule edes muistutuksia.

      Itsekin olisin viimeisen saattanut vaihtaa, jos olisin jutun hieman myöhemmin julkaissut. Tai edes toisena hetkenä, mutta juuri tuossa vaiheessa tulevaisuus vaikutti valoisammalta, kuin nykyhetki.

  2. En tietenkään osaa teidän tapauksesta sanoa mitään, kun en tunne yksityiskohtia, mutta ainakin omalla kohdallani olen ajoittani miettinyt tuota, että kuinkakohan paljon vahinkoa sitä tulee tehtyä omalle parisuhteelleen, kun niin laput silmillä menen kohti omaa maaliani. Olen monella tavalla ihminen, joka ei osaa tehdä montaa asiaa kunnolla samanaikaisesti, vaan valtaosa ajasta ja energiasta menee siihen yhteen asiaan, joka sillä hetkellä on tärkein. Muut asiat jäävät paljon vähemmälle huomiolle. Eihän tuossa tule kuin ”vain” laiminlyötyä toista, mutta hyvin silläkin tavalla saa suhteen tapettua. On helppo nähdä, miksi niin monen ammattiurheilijan on vaikea pysyä parisuhteissa varsinkaan muiden kuin toisten urheilijoiden kanssa.

    Toistaiseksi on sujunut vaimon kanssa ihan hyvin, kun hänelläkin on omat tavoitteensa, joita kohti hän menee vastaavalla tavalla laput silmillä. Voi vain olla, että joku päivä heräämme siihen, että molemmat olemme menneet ihan eri suuntiin emmekä edes muista, että toisen oli tarkoitus kulkea siinä vierellä. Ehkä luotan siihen, että kumpikin meistä on jo parin vuoden sisällä käyneet sellaisen matkan, että voimme miettiä tavoitteitamme uusiksi enemmän toistemme ja yhteisestä näkökulmasta. Pitää vain toivoa, ettei se pari vuotta ole liian pitkä aika.

    Tämä nyt oli vain tällainen vertaiskokemuskirjoitus, kun omasi osuu tavallaan niin lähelle minunkin elämääni. Eiköhän ne hommat pääty lopulta ihan hyvin, vaikka välillä vähän odottamattomia vastoinkäymisiä tulisikin.

    1. Kiitos kun jaoit omat kokemukset!

      Tässä vaiheessa sanoisin, että jos tuota suhdetta arvostat, niin kannattaisi lappua raottaa edes toiselta silmältä. Pari vuotta on melko pitkä aika ihmisen elämässä. Tosin saattaa olla, että vain hourailen.

      Siihen on kuitenkin pakko uskoa, että lopulta käy ihan hyvin.

  3. Jaksamista tuon eron kanssa, sinulla on todellakin haastava aika käsillä säästämisen suhteen.
    Nämä lienee tilanteita jolloin myös kristallin kirkas sijoitusstrategia ja siitä kiinnipitäminen pääsee arvoon arvaamattomaan 🙂
    Muutaman vuoden takaa oman eroni ajoilta muistan ettei aivoille kovin monimutkaisia asioita voinut tarjoilla mietittäväksi reiluun vuoteen..
    Myöhemmin kun asioihin ja tapahtumiin on saanut etäisyyttä, on tullut huomattua että pienet oikeansuuntaiset askeleet tuon kriisin keskellä saivat nyt myöhemmin aikaan korkoa korolle efektiä elämän sisällön muodossa.

    1. Hyvä kuulla että en ole ainoa. Ei nimittäin viimeaikoina ole kauheasti sijoituksille ajatuksia tullut uhrattua. Kauhulla odotan tämän kuun lukuja…

      Ja sijoitusstrategia taitaa olla kaikkea muuta kuin kristallinkirkas. Jäi vielä tasapainotuspäiväkin väliin…prkl.

      Katsotaan nyt kun saa asiat reilaan, että missä mennään.

  4. Tervetuloa kerhoon. Nyt melkein tuntuu pahalta kun valittelin kommenteissa joku kuukausi sitten yksinelämisen kalleutta suhteessa silloiseen kahden hengen talouteesi.

  5. Itse olin samassa tilanteessa hiukan yli vuosi sitten. Nyt kuitenkin onnellisesti taas parisuhteessa. Yksin ollessa tuli muutettua tavoitteita hiukan maltillisimmaksi, ja nyt taas sitten vähän rajummiksi.

    1. Ihan ei vielä omat ajatukset riittäneet suunnitelman päivittämiseen, mutta maltillisempaan suuntaan noita on pakko vetää. Toivottavasti pian taas rajummiksi.

  6. ”En halua seurata sijoituksiani aktiivisesti tai miettiä sijoituspäätöksiä, joten strategiani keskittyy lähes pelkästään passiivisiin indeksirahastoihin. Suoria osakesijoituksiakin on, mutta ne on tarkoitus siirtää vähitellen indeksirahastoihin. Haluan sijoittaa helposti, mutta mahdollisimman tehokkaasti suhteessa käyttämääni aikaan.”

    Oletko poikennut liikaa strategiastasi? Sijoittamiseen käyttetty aika kasvanut liian suureksi?

    Mielenkiintoistahan tämä sijoittaminen on, mutta välillä joutuu olemaan tarkkana, ettei tästä tule uutta harrastusta. Lisääntynyt ajankäyttö kun ei takaa lisätuottoja.

    Parempaa huomista!

    1. Nykytilanteeseen nähden nykyinen strategia on itseasiassa melko passeli. Jatkoa ajatellen sehän olisi kamalaa, jos olisi mielenkiintoinen ja vielä tuottoisa harrastus, joka aiheuttaisi vielä mukavaa ajanvietettä.

      Kiitos!

      1. Näin Holdarilla.
        Lisääntynyt ajankäyttö -> Kurssien tuijottelu -> Markkinoiden ajoittaminen -> Stressin lisääntyminen -> Yhden asian ympärillä pyöriminen -> ”Elämä” unohtuu.

        On jo pitkäjänteisyyttä vaativa ”ykkös” harrastus, joka vie reilusti aikaa viikossa ja en ole valmis vähentämään siihen käytettyä aikaa.

  7. Sinulla on kyllä oikea asenne! Vastoinkäymisiä tulee elämässä vastaan, mutta kyllä niistä ylitse pääsee. Luovuttaa ei kannata.

    Taloudellisesti tuo voi olla myös aika kova tilanne, varsinkin jos jouduit tekemään sijoitusomaisuuden suhteen jonkinlaista ”ositusta”. Kulut varmasti kasvavat hiukan, mutta suunnitelmallisuus ja hyvä sijoitussuunnitelma auttavat eteenpäin.

    Onnea matkaan!

  8. Ajattelin tuoda hieman naisnäkökulmaa peliin; kahdesta pitkästä parisuhteesta on minulle ollut sekä hyötyä että haastetta taloudellisesti. Toinen kesti kahdeksan vuotta ja nykyisessä mennään nyt seitsemättä vuotta. Joitakin kuluja on voinut jakaa, mutta suhteesta on myös aiheutunut kuluja (matkailu, uusperheen ruokaostokset, suuren talon sähkö, isommat hankinnat, kulkeminen lähiöstä) joita ei itsekseen elävillä ehkä olisi. Elämä on valintoja. Kuulun mm. Vauras Nainen-yhteisöön ja katselen YouTubesta Sugar Mamma-filmejä… 🙂

    1. On siinä tosiaan hyviäkin puolia, että saa olla itsekseen. Ainakin kaikki kulut tulevat omasta takaa ja niihin voi vaikuttaa melko helposti verrattuna isomman klaanin aikaan saamaan rahan menoon. Sugar Mamma olikin uus juttu!

  9. Moi,
    jaksamisia sinne. Täällä päättyi yhtä pitkä suhde muutama kuukausi takaperin. Yksin on hankalaa, mutta kyllä se siitä. Kyllähän näitä asioita sulatellaan ainakin vuosi noin pitkän yhdessäolon jälkeen. Ja säästämisestä.. asumiskulut kasvaa, mutta taas ruokakulut, muut taloustarvikekulut, sisustuskulut, jne putoavat reippaasti. Ainakin omalla kohdalla.

    1. Samoin! Toivottavasti noin käy myös omien kulujen kohdalla, mutta nähtäväksi jää, koska ex NP oli kyllä melko säästäväistä sorttia.

    1. Näin ajatellen melko helpolla päästiin tuossa suhteessa, koiran kanssa joutuu hieman temppuilemaan, mutta helpompaahan tuo on kuin lasten kanssa.

  10. Toisaalta puolisot ja lapset ovat kyllä sen verran onnellisuutta lisääviä, että suhteellisen paljon voi kasvattaa riskejä ja tasetta sen takia. Elatusmaksuja tarvitsee maksaa vain 0-18 vuotta per lapsi jos eroamaan sattuu, kulut ovat samaa luokkaa vaikkei eroaisi. Aika monet ihmiset tuppaavat tulemaan onnelliseksi toisten auttamisesta, ja noita lähellä sijaitsevia henkilöitä voi auttaa koko ajan jossain. No, minulla 3/4 puolisosta ovat ollet jonkinlaisia taloudellisia haasteita, mutta oikeasti vaikeinta oli sen aikaisen puolison hyväksyä se etten sitten todellakaan enää tee töitä jos on muuta tekemistä, siinä vaiheessa kun periaatteessa riippumattomuuden saavutin.

    1. Ilmeisesti kokemusta löytyy useammastakin vastaavasta ja vaikeammastakin tilanteesta. Saakos kysyä paljonko nyt on mittarissa ja kuinka paljon oli riippumattomuuden koittaessa?

  11. Jaksamisia toipumiseen! Toivottavasti (tulevaisuudessa, kun koet olevasi siihen valmis), löydät juuri sinulle soveltuvan puolison elämää jakamaan. Suosittelen ottamaan rauhassa aikaa uuden totutteluun ja olemaan lempeä itseäsi kohtaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.