Eläkkeellä voit esittää onnellista

eläke-uusi-alku-onnellisuus3Kuuntele vain ihmisiä, jotka ovat jo siellä, minne itse haluat päästä.

Tämä on yksi parhaista neuvoista, jonka olen kuullut. Nautin todella paljon muiden taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien tai sen jo saavuttaneiden ihmisten blogin lukemista. Ylivoimainen suosikkini on kuitenkin Mad Fientist. Syystä tai toisesta samaistun kirjoittajaan todella suuresti ja huomaan prosessoivani hyvin samankaltaisia ajatuksia. Usein tekstien lukeminen aiheuttaa kylmiä väreitä tai jopa onnen kyyneleitä – ainakaan ei voi väittää, ettenkö suhtautuisi intohimoisesti eläketavoitteeseeni!

Blogin kirjoittaja saavutti taloudellisen riippumattomuuden jokin aikaa sitten, mutta huomasi, että ei ollut saavutuksen jälkeen yhtään sen onnellisempi kuin aikaisemminkaan (artikkeli Happiness Through Subtraction). Oma arvomaailmani koki syvän järkytyksen kirjoituksen seurauksena.

Mitä tehdä silloin, kun saat selville, että sateenkaaren päässä ei olekaan aarretta? Mitä jos aikainen eläke ei olekaan etsimäni ratkaisu?

Luulen, että kaikki ongelmani ratkeavat kun pääsen eläkkeelle ja muutun yhtäkkiä maailman onnellisimmaksi ihmiseksi – aika epätodennäköistä. Siitä huolimatta olen tähän päivään saakka kuvitellut sen olevan totta.

Ollakseni rehellinen itselleni, on ainakin osa eläkkeen tavoittelusta tällä hetkellä päämäärän saavuttamista, ei niinkään uuden ja paremman elämän aloittamista. Olisi hienoa olla eläkkeellä ja voida sanoa olevansa taloudellisesti riippumaton. Ongelma on se, että kun vapaudesta tulee statussymboli ja matkasta jää käteen vain määränpää, on todellinen onnellisuus vielä todella kaukana.

Miksi olisin yhtään onnellisempi sitten eläkkeellä?

Rahan säästäminen on ajan ostamista. Muissa ostoksissa nautinto kestää korkeintaan muutaman hetken, jonka jälkeen hedonistinen adaptaatio on suorittanut tehtävänsä. Miksi ajan ostaminen olisi yhtään erilaista?

Ajalla voin tehdä mitä haluan ja nauttia vapaudesta. Kuulostaa hienolta, mutta ei kovin konkreettiselta. Tässä vaiheessa ei ole aavistustakaan mihin oikeasti ajan käyttäisin. Onni onnettomuudessa on se, että aikaa eläkkeen alkuun on vielä runsaasti. Lopultahan kysymys on siitä, mitä haluaa elämältään.

Me ihmiset olemme kuitenkin suhteellisen surkeita tietämään mistä asioista pitäisimme. On helppoa kuvitella miten joku asia tekisi meidät onnelliseksi, mutta todellisuus on usein toinen. Saatamme kuvitella, että olisi hienoa olla lääkäri ja sankarimaisesti pelastaa ihmishenkiä. Todellisuus voisi kuitenkin olla lähempänä köhivien ja limaisten kausiflunssalaisten sairaslomatodistusten kirjoittamista.

On eri asia haluta olla jotain, kuin oikeasti tehdä sitä mitä sinä oleminen vaatii.

Edellä mainitussa Mad Fientistin artikkelissa on kuitenkin yksinkertainen, mutta todella hieno ratkaisu tähän ongelmaan. Ajatus on kirjasta Antifragile, jonka on kirjoittanut Nassim Nicholas Taleb.

Sen sijaan, että jahtaisimme onnea, meidän kannattaisi keskittyä karsimaan elämästämme asioita, joista emme pidä.

On paljon helpompaa tietää mistä ei pidä, kuin tietää mistä oikeasti pitää ja mikä tekee onnelliseksi. Karsimalla kaiken onnettomuutta aiheuttavan, jää lopulta jäljelle vain mukavia asioita. Yksinkertainen, mutta niin kaunis ajatus.

Mitä ajattelin tehdä käytännössä?

Tiedän jo nyt paljon asioita, joista haluan elämässäni luopua. Yksi suurimmista on pakotettu työnteko. Taloudellinen riippumattomuus on yksi parhaista keinoista saavuttaa tilanne, jossa elämästä on mahdollista karsia asioita oman mielen mukaan. Se ei tietenkään ole ainoa tapa, mutta antaa varmasti vapauden valita ajankäytön kohteet.

Onnea en kuitenkaan jätä pelkästään luopumisen varaan. Olen varmaan maailman tylsin ihminen, kuten jo kuluistani voi huomata. En aikaisemmin ole kiinnittänyt asiaan juuri huomiota, mutta en yksinkertaisesti tee mitään. Ehkäpä välillä olisi syytä elää hieman – myös muualla, kuin oman pääni sisäpuolella. Jotta voisin paremmin soveltaa luopumisen kaunista ajatusta, on kokeiltava enemmän asioita. Tulossa on siis P.Ohatan ”bucketlist” 100-Things tyyliin. Huonoimmassa tapauksessa saan vähintäänkin tietää mistä en pidä.

Lisäksi yksi osa tulevan eläkkeen suunnittelua tulee olemaan pohdinta siitä, että mitä todella haluan elämältäni. (Kannattaa ehdottomasti lukea Mad Fientistin artikkeli samasta teemasta: The Perfect Life.)

Lopuksi

Optimaalisen onnen löytäminen vaatii ajatustyön lisäksi vielä useamman eläkesimulaation, mutta ehkäpä olen taas pienen askeleen lähempänä. Ainakin olen askeleen lähempänä sitä totuutta, että elämässä tai edes aikaisessa eläkkeessä ei ole kyse pelkästä rahasta.

23 vastausta artikkeliin “Eläkkeellä voit esittää onnellista”

  1. Ehdottoman hyvä kirjoitus. Minusta eläkkeen tavoittelu ei ole järkevää. Ei taloudellinen riippumattomuus mikään huono juttu ole, kyllä mullekin kelpais. Enemmän on järkeä löytää työ(tä) josta pitää. Ihminen haluaa kuitenkin tehdä asioita ja jos sitä intohimolla tekee niin usein siitä vielä maksetaankin. Jos keksii mikä se oma juttu on ja kehittää siitä itselleen työn, voi aloittaa onnellisen elämän siitä hetkestä. Ei sillä että elämä pelkkää työtä olisi mutta on se iso osa. Perhe ja muut ihmissuhteet myös ratkaisevat hurjan ison osan. Raha tai taloudellinen riippumattomuus on vain pikkuruinen osa elämää ja onnellisuutta. ja hei onko onnen tavoittelu edes järkevää? Jos jotain tavoittelee liian kovaa niin se lentää karkuun.

    Joka etsii hyvää, löytää onnen sanotaan Raamatussa. Itse tulkitsisin tuota niin että kun elää lähimmäisilleen hyvää tehden ja oikeudenmukaisesti niin vähän niinkuin vahingossa tulee myös itse onnelliseksi. Pyri siis tekemään muut onnelliseksi niin myös sun sydämestä tulee onnellinen.

    1. On myös ihmisiä jotka eivät tule ikinä löytämään sitä omaa juttuaan työelämästä. Mitä jos se oma juttu onkin vapaa-ajassa, esim pienoismallien kokoaminen. Eikö taloudellinen riippumattomuus sopisi erinomaisen hyvin tällaiselle henkilölle?

    2. Kun se oma juttu vain löytyisi työelämästä. Olen vähän Osinkokuninkaan kannalla, että välttämättä ei löydy. Toisaalta en kovin montaa erilaista työtä ole tehnyt. Sekin vaatii jo paljon, että löytää oman juttunsa, mutta että vielä saisi palkkaa siitä. Tällä hetkellä itselleni realistisempi ajatus on ehkä tehdä työtä mitä osaa, mutta sopivammissa määrin kuin tällä hetkellä.

      Jälkimmäisestä osasta olen kanssasi täysin samaa mieltä ja sen mukaan olen yrittänyt olla. Kyllä hyvät teot aina palkitsevat.

  2. Tässä oli vallan hyvää pohdintaa, paljonkin. Luettuani jutun minulle tuli mieleen, että oletkos sattunut lukemaan Erilainen ote omaan talouteen -kirjaa? (Havia P., Lappalainen V. ja Rinta-Loppi A.). Itsellä juuri menossa, ja kehtaan ensimmäisen puolikkaan perusteella suositella luettavaksi.

    Luovuin itse hiljattain varmasta leivästä, kun jätin työpaikkani mainossuunnittelijana ja siirryin yrittäjäksi, oman onneni sepäksi. Töitä tulee tehtyä helvetisti enemmän, mutta se ei toisaalta tunnu enää työltä, vaan luonnolliselta osalta elämää. Aiemmin tutuksi tullut tunne ”mitä minä täällä teen” on kyllä unohtunut ensimmäisten yrittäjäviikkojen aikana. Nautin uudesta työstäni, vaikkei sillä miljoonia vielä tehdäkään.

    Aikaisemmin omat tavoitteeni suuntautuivat raskaasti juuri tuon taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun, mutta ovat vähitellen siirtyneet luontevasti nykyhetkestä nauttimiseen. Lopulta ei ole mitään merkitystä, paljonko rahaa on jemmassa, jos olet terve ja voit nauttia elämästä. Omalla kohdallani onnellinen elämämä muodostuu tällä hetkellä seuraavista peruspilareista: hyvät ihmisuhteet, mielekäs tekeminen sekä hyvä fyysinen ja henkinen vointi. En tiedä, miksi vaatisin enempää.

    Toisin sanoen onnen löytää kyllä hetkestä, jossa elää. Tavoitteita täytyykin olla, jotta (työn) tekeminen olisi mielekästä. Tavoitteista ei vain kannata tehdä päätarkoitusta, vaan on muistettava elää matkalla tavoitteisiin, ja lopulta niiden saavuttamisen jälkeen asettaa jälleen uusia tavoitteita.

    Komppaan Kitupiikkiä tuossa, että raha ja taloudellinen riippumattomuus määrittävät vain pienen palan onnea. Väittäisin suurimman osan meistä suomalaisista olevan onnellisia, kun vain osaisimme elää hetkessä ja jättäisimme sen tautisen ”paremman elämän” tavoittelun hieman vähemmälle.

    1. Kyllä kyseinen raamattu on tullut luettua ja itsekin pidin siitä suuresti. Kirja antaa kyllä selvästi rahaa laajemman näkökulman talouden hallintaan. Lopulta kaikki on kiinni tasapainosta.

      Kuulostaa onnistuneelta siirrolta. Onnittelut rohkeudesta – aika monelta jäisi ja jää tekemättä, vaikka samansuuntaisia haaveita olisikin.

      Kun vain osaisimme…

  3. Hei. Hyvä kirjoitus sinulta. Mietit sitä, jos et tulekaan onnelliseksi, kun saavutat taludellisen riippumattomuuden ja myös sitä, että et nytkään ”tee mitään”. Mitä teet yleensä lomiesi aikana? Nautitko kesälomastasi vai käykö aika pitkäksi?

    Itse kyllästyin oravanpyörään. Teen työtä, jota rakastan, mutta joka toisaalta myös ”imee kuiviin”. Työyhteisömme on muuttunut siitä entisestä unelmaporukasta hirvittävän riitaisaksi. Töitä jatkoin usein työpäivän päätteeksi kotona ja mietin onko tässä mitään järkeä, kun aina ahdisti ja deadlinet paukkuivat päälle. Minulla kun on kaksi pientä lastakin. Päätin ottaa vapaata.

    Kesäloman lisäksi pidin 3 kk:tta virkavapaata, eli yhteensä 4 kk. Kun pääsee stressaavasta työympäristöstä pois, alkaa ajatuskin juosta kirkkaammin. Aika ei ole vielä käynyt pitkäksi, ja epäilen ettei tulekaan käymään. Olen tehnyt asioita, joita olen halunnut tehdä jo pitemmän aikaa, mutta joita ei työn ohella ole ehtinyt tehdä. Olen viettänyt enemmän aikaa lasteni kanssa. Kun saa tehdä sitä mitä haluaa, huomaan olevani onnellisimmillani. Edes astia- ja pyykkikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen ei ärsytä nyt tippaakaan, mitä se taas on normaali arkikaaoksessa. Tämä johtunee kiireen loppumisesta?

    Loppujen lopuksi itse huomaan tyytyväni aika vähään. Sijoitukseen käytettävä omaisuushan tässä hieman kärsii, kun elän säästöilläni (tai normaalisti sijoituksiin menevillä rahoilla) nämä 3 kk:tta, mutta toisaalta kulut ovat tippuneet normaalista, kun lapset eivät tarvitse päivähoitoa, autoa en tarvitse oikeastaan mihinkään, ruoka tulee valmistettua täysin itse jne.

    Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Miltä se elämä tuntuisi vaikkapa parinkin kuukauden mittaisen breikin aikana? Itse olen kuin ”uudestisyntynyt” 🙂 Ja tämä lisää innostustani jatkaa kohti omaa taloudellisesta riippumattomuuttani entistä nopeammin. Toivottavasti syksyllä häämöttävä töihinpaluu olisi inspiroiva paluu eikä pelkkää pakkopullaa… 😉

    1. Ehdottomasti tulen noudattamaan suositustasi. Ajankohta vain on vielä epäselvä. Toisaalta pohdin paljon kumpi aiheuttaa enemmän pään vaivaa, töissä jatkaminen vai rahantulon loppuminen. Kuulostaa kyllä siltä, että ainakin sinun kohdallasi breikki on kannattanut.

      Kyllä lomat ovat aina päättyneet ajtukseen, että joko se on ohi. Toistaiseksi ei liian pitkää lomaa ole tullut vastaan. Aina on uutta tekemistä löytynyt ennen kuin aika on käynyt pikäksi.

      Ajattelitko pitää tilapäisen tauon vai ottaa tavaksi tuon neljän kuukauden tauon? Tuo on 8/4 työ-vaapaarytmi on itseasiassa juuri se rytmi millaista olen itse harkinnut yhtenä siirtymävaiheena täydestä työstä eläkkeelle.

      1. Virkavapaan päätteeksi jatkan työntekoa vain neljänä päivänä viikossa. Tulot tippuvat 20%, mutta mies ehkä saa onnellisemman vaimon ja lapset pirteämmän äidin? Katsotaan miltä tämä kolmas vapaapäivä viikossa saa aikaiseksi. Jos tulee tuska rahan suhteen, en jatka tätä kuin vuoden, mutta jos säästöön/ sijoituksiin jää edelleen rahaa, kuten olen laskenut jäävän, en näe mitään syytä jatkaa 5-päiväistä työviikkoa. Esikoiseni koulun alku on myös osasyy virkavapaalleni, joten kahden vuoden päästä nuorimmaisen kohdalla varmasti teen samoin, eli pidän kesäloman päätteeksi virkavapaata varmaankin saman verran. Kyllä tällainen vapaus ainakin minut tekee onnelliseksi 😉

  4. Hei! Juuri itseasiassa viime kerralla kun luin blogiasi, mietin että olet varmaan yksi tylsimmistä ihmisistä. Mietin juurikin puolisoasi ja uskon äärimmäisen kituuttamisen olevan erittäin rankkaa hänellekin. Säästän itsekin enemmän kuin 80% ihmisistä, mutta joitakin nautintoja pitää jättää elämään.

    Näet kuluttamisen lähinnä tuovan ”onnea” vain sen pienen hetken. Olen tästä täysin eri mieltä. Ihminen kuitenkin tottuu arkeen erittäin nopeasti (kotona kokkailu nuukaillen 24/7), joten arkeen pitää saada muutosta aina välillä. Kun kulutat elämyksiin (matkailuun/hyvään ravintolaan/teatteriin/elokuviin) niin siitä saa todellisia kokemuksia, joilla on positiiviset vaikutukset kauemmin kuin sen pienen hetken. Tämä on mielestäni jopa välttämätöntä, jos haluaa hyvän parisuhteen. Tämän lisäksi se kasvattaa henkistä pääomaa. Eikö olisi mukava joskus kertoa ystäville erikoisista kokemuksista/kommelluksista esimerkiksi Sisiliassa tai muistella näitä sadepäivinä kotona?

    Pääsanomani onkin, että pitää elää hetkessä, kuitenkaan tuhoamatta tulevaisuutta. Keskimääräistä suurempi säästäminen antaa sinulle turvaa. Tuolla varallisuudella voisit matkustaa jo ihan kunnolla. Kannattaa harrastaa matkustelua ennen kuin olet vanha ja väsynyt. Huonossa tapauksessa voi käydä itselle/lähimmäisellekin joitakin onnettomuuksia, jonka takia ei voi myöhemmin nauttia matkustelusta niin täysillä.

    Hieman meni paasaamiseksi, mutta olen huomannut mitä raha-ahneus/ylisäästäminen tekee ihmiselle. Positiivisesti voit ajatella, että olet muita ikätovereitasi todella paljon edellä varallisuudessa ja nyt voit hiljalleen alkaa tavoittamaan heitä myös ”kokemusten” tasolla.

    1. Osui ja upposi.

      Äärimmäistä kituuttamistakin aijon joskus kokeilla, mutta olen erimieltä kanssasi, koska nykytilanne on kyllä todella kaukana siitä.

      Tuo on itseasiassa todella mielenkiintoinen ajatus, rahapankissa riittää minulla valuuttaa, mutta kokemuspankki on melkoisen tyhjä. Toivon, että vielä ehdin jälkimmäistä kartuttaa tuhoamatta ensimmäistä.

      Joskus sitä toivoo, että olisi hieman aikaisemmin osannut katsoa elämäänsä ulkopuolisen silmin. Kumpa olisin tiennyt silloin mitä tiedän nyt. Putkinäkö yllättää kuitenkin turhan usein. Ehkäpä sitä joskus vielä oppii.

      Eipä tarvitse enää arkea kenenkään kanssa jakaa.

  5. Fiksusti elät minun mielestäni. Onko kuitenkin niin että Neiti P.ohatta on poistunut elämästäsi? Se on ikävää. Valoa kesään! 🙂

  6. onpa ikävä kuulla että noin kävi. joskus asioita jotuu oppimaan kantapään kautta vaikkei se kivaa olekaan. erittäin hyvä idea alkaa kerryttää kokemuspankkia. hyvää termiä käytät asiasta. ja hei, ei se tarkoita että kaikkea rahaa tarttis heti heittää haisemaan vaan ottaa vähän löysemmin sen rahan keräämisen kanssa. vaikka satasen-pari käytät kuussa vaikka ravintoloihin ja pikkumatkusteluihin tms. niin johan elämänlaatu nousee. tsemiä elämään ja toivon että saat elämässä tärkeysjärjestyksen kuntoon.

  7. Kesäaikaan tulee jotenkin näitä ”elämän tarkoitus” pohdintoja. Ehkä sinulla myös elämäntilanteen radikaali muutos on tuonut ajatukset pintaan.

    Täällä pohditaan myös mitä sitä tekisi, mies nimittäin muuttaa opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Pitäisi itselle etsiä edullisempi asunto joko täältä tai sitten työpaikka miehen opiskelukaupungista. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat kalliilta ja edullisista vuokrayksiöistä on kova kilpailu…

    1. Itseasiassa postaus on aloitettu jo kauan ennen kuin elämä päivittyi, mutta väliäkö tuolla.

      Ei tosiaan helppo tilanne tuon asunnon kanssa. Itsellä luonnollisesti ensimmäinen noista edessä ja kovasti koitan pohtia mitä tekisin. Vastausta ei valitettavasti ole vielä tarjolla. Tosin jos tarjolla olisi myös vaihtoehto, niin nykyfiiliksillä kaupunki vaihtuisi melko viuhasti.

  8. Hyvä kirjoitus. Itsekin tulee pohdittua usein elämää, työelämää, ja kaiken mielekkyyttä.

    Tällä hetkellä olen työssä jossa tienaa suhteellisen hyvin ja joka on sisällöllisesti mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Tämä mahdollistaa monella tavalla ”rikkaan elämän” sillä päivittäinen tekeminen ja talous ovat molemmat kunnossa samaan aikaan.

    Noh, toisaalta: Nyt kun olen kesälomalla, niin tekemisen puutetta ei todellakaan ole. Perheen, ystävien ja harrastusten parissa saa kulumaan kaiken ajan ja ylikin. Voisin siis kuvitella olevani onnellinen taloudellisesti riippumattomana ”nuorena eläkeläisenä”. Aika näyttää miten ratkaisut tulee tehtyä siinä vaiheessa kun tällainen olisi mahdollista. Kuten edellä mainitsin, uskoisin että onnellisuus ei kuitenkaan tule työelämästä poisjäämisen kautta, vaan yleisestä elämän asenteesta, tekemisestä ja sisällöstä. Ja siihen voi vaikuttaaa kuka tahansa tässä ja nyt, ei ainoastaan tulevaisuuden suunnitelmien kautta 🙂

  9. ”Sen sijaan, että jahtaisimme onnea, meidän kannattaisi keskittyä karsimaan elämästämme asioita, joista emme pidä.”

    Tämä toimii vain puolittain, sillä sehän perustuu jonkinlaiseen lähtökohtaan jossa kaikki ”onnellinen aines” on jo olemassa, josta jalostuu todellinen onni. Näinhän ei asia kuitenkaan ole, vaan elämässä tulee vastaan uusia asioita joista voi olla onnellinen, joten pelkkä ”karsiminen” johtaa ainoastaan askeettiseen elämään. Välillä pitää ottaa myös askelia epävarmuuteen. Konkreettiseksi esimerkiksi sanottakoon vaikkapa avioliitto, joka voi päättyä melkeinpä mihin tahansa.

  10. Ikä tuo tullessaan omaa näkemystä ja pääomaa. Siksi on turhaa tuhlata energiaansa miettimään onnellisuuttaan vapaaherrana, tulipa tuo piste saavutettua 35- tai 55-vuotiaana. Matka on tärkein, sitä ei voi liikaa suunnitella ja hienointa – loppujen lopuksi – on suunnitelmien hienosäätö (eli jopa täysikäännös).

    Aiemmissa kommenteissa monikin on korostanut tekemisen ja puuhastelun tärkeyttä, vaikkei palkka- tai muussa tuottavassa työssä kävisikään. Tässä olen tyystin samaa mieltä, sillä ilman jotain tavoitteellista toimintaa alkaa aika käydä pitkäksi. ”Nuorena eläkeläisenäkään” ei pidä jättää itseään tyystin laakereille lepäilemään. Omaa elämänkokemusta on jo kertynyt päälle 50 vuotta ja olen huomannut, että tietyt asiat on hyvä olla elämänrytmissään mukana:
    – ystävät, sukulaiset, läheiset. Yksin ei ole kivaa, köyhänä saati varakkaana
    – harrastus tai jokin tekeminen. Aivan sama mikä, mutta sillä katkeaa arkirutiini.
    – kiinnostus uuteen. Jatka tutkimista, pysy ajan hermolla. Palkitsevaa jos mikä.
    – syö hyvin, nuku ja pidä itsestäsi huolta. Paras pankki. Ilman tätä et nauti mistään.

    Syvä kumarrus hienoille teksteille ja itsensä likoon laittamiselle. Olet asettanut itsellesi hienot tavoitteet ja ne sinä saavutat. Katsele sitä kokemuspankkiasi aika ajoin ja mittaa myös sen arvo, sen kautta saat päämäärää myös saavuttamallesi varallisuudelle. Tilanteet muuttuvat ja kenties 35-vuotiaana asetat uuden tavoitteen esimerkiksi 45-vuotiaaksi. Matka muuttuu, nauti siitä. Olet hienolla tiellä ja se tie sinua kyllä opastaa.

    1. Mitä enemmän matka on jatkunut sitä enemmän siitä on alkanut nauttimaan. Tosin aikaisempaa rohkeampia valintojakin on tullut tehtyä.

      Hyvä lista muistettavaksi, ihan jokaiselle! Viimeaikoina on tullut mietittyä erityisesti ystävien vaikutusta. Helposti muuttuu laiskaksi ystävien suhteen kun kaikki aika menee puuhastelun ja harrastusten puolelle. Yksin ei todella ole kovin mukavaa.

      Kiitos kehuista ja toivotaan, että osut ennustuksessasi oikeaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.