Unelmista totta – Opas unelmien saavuttamiseen

unelmista totta kompassiTunnetko sinä hänet? Hänet, joka suunnittelee päivät pitkät mitä tulee tekemään huomenna, mutta jonka huominen ei tule koskaan. Hänet, joka tekee joka päivä samoja asioita – tekivät ne hänet onnelliseksi tai eivät. Hänet, joka lopulta huomaa, että juna meni jo. Hänet, joka ei uskaltanut tehdä unelmista totta. Hänet, joka lähtee tästä maailmasta katuen kaikkea sitä, mikä jäi tekemättä.

Minä olen yksi elävä esimerkki. Enkä varmasti ole ainoa. Eroan kuitenkin muista siinä, että vuosi 2016 tulee olemaan kohdallani erilainen. Se tulee muuttamaan elämäni.

Nyt kerron sinulle miten sen teen, jotta myös sinä voit tehdä muutoksen omaan elämääsi. Opas on normaalia postausta pidempi, mutta toivottavasti sitäkin antoisampi. On aika tehdä unelmista totta.

Unelman löytäminen ei ole helppoa

Ennen kuin voi tehdä unelmista totta, täytyy tietää mistä unelmoi.

Mikä sitten on unelma? Unelma on usein jotain henkilökohtaista. Jotain mikä saa sinut onnelliseksi. Unelmat eivät aina ole samoja ja saattavat vaihtua radikaalistikin riippuen siitä, mihin elämä kuljettaa. Joskus unelmat ovat tekemistä, joskus kokemista tai vaikka asioiden saavuttamista. Ehkä olisi kiva matkustella, saada paljon rahaa tai ostaa vaikka uusi auto. On helppo keksiä asioita mitä olisi kiva tehdä ja joskus unelmatkin voivat olla yksinkertaisia. Yksinkertaiset asiat ovat usein myös helppoja saavuttaa. Se kaikkein suurin unelma on harvoin yhtä yksinkertainen. Olet yleensä todella lähellä unelmaasi, kun osaat vastata seuraavaan kysymykseen.

Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä tahansa täysin ilman rajoituksia?

Aika moni yksinkertainen asia karsiutui saman tien pois listalta.

Ei ole helppoa keksiä mitä haluaisi elämällään tehdä. Ongelma on kuitenkin positiivinen – kaikkialla ihmisillä ei ole valinnan varaa. Meillä vaihtoehtoja on jopa niin paljon, että se tuottaa ongelmia. On tietysti olemassa poikkeuksia ja jotkut yksilöt löytävät unelmansa hyvinkin nopeasti. Minä en ole ollut yksi heistä.

Heti kättelyssä voidaan unohtaa ”seuraa sydäntäsi” kaltaiset ohjeet, jotka ovat täyttää paskaa. Sydän ei näytä yhtään mitään, se on lihas joka pitää koneiston käynnissä. Sillä hyvä. Olen jo pitkään miettinyt mihin minut on tarkoitettu ja mitä oikeasti haluan tehdä. Edellämainitun kaltaiset ohjeet saivat minut ainoastaan turhautumaan.

Unelman löytää kahdella tavalla:

  1. Karsi onnettomuutta aiheuttavat asiat
  2. Käytä ylijäävä aika unelman etsimiseen

Asetin eläkeunelmani aikoinaan siksi, että voisin luopua asioista joista en pidä. Paras esimerkki on varmasti pakotettu työnteko. Ajattelin, että eläkkeellä voin esittää onnellista. Ajatus ei kuitenkaan ollut ihan loppuun asti mietitty. Asioista luopuminen harvoin tekee elämästä parempaa, jos niiden tilalle ei löydä jotain mielenkiintoista. Olin itseasiassa matkalla kohti konkurssia. Jos olisin saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden vain luopuakseni työnteosta, olisin hyvin pian huomannut, että elämäni ei ole yhtään sen parempaa kuin aikaisemmin. Minulla olisi vain ollut enemmän aikaa velloa omassa epätoivossani (Kuuntele Mad Fientistin Financial Mentor haastattelu).

Onnettomuutta aiheuttavista asioista luopuminen on siis vasta osa ratkaisua. Lisäksi pitää olla asioita, joita haluaa tehdä ja jotka tuovat merkityksen elämään. Ainoa tapa löytää ”oma juttu” on kokeilla, etsiä, yrittää ja tehdä töitä sen eteen, että löytää aarteen sateenkaaren päästä. Unelmat eivät löydä sinua, mutta sinä voit löytää unelmasi. Kyse on yksinkertaisesta numeropelistä: mitä enemmän teet ajatustyötä ja kokeilet erilaisia asioita, sitä todennäköisemmin löydät sen mitä haluat oikeasti tehdä. Esimerkiksi itse huomasin jo muutaman päivän reppureissailun jälkeen, että aihe on aivan yliromantisoitu. Touhu ei sopinut ollenkaan omaan makuuni, vaikka monet siitä unelmoivatkin.

Unohda unelmasi luuseri!

Oli muuten hyvin lähellä, että en julkaissut tätä kirjoitusta otsikolla Meni pupu pöksyyn – taas.

Muistatte varmaan kuinka kerroin muutama kuukausi sitten, että työsuhteeni päättyy 2016 helmikuun loppuun ja miten sen jälkeen siirryn muurahaisesta reppureissaajaksi. (Kiitos muuten erittäin mielenkiintoisista tarjouksista/matkaehdotuksista, jotka tulivat Facebook sivujeni kautta!)

Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin ajattelin.

Kieltäydyin viime vuoden lopussa nykyisen työpaikkani tarjoamasta jatkosopimuksesta, mutta jo muutaman päivän kuluttua pöydälläni odotti uusi ja entistä parempi tarjous (Tarjous on hyvä esimerkki siitä, miten taloudellinen tilanne antoi rohkeuden tehdä erilaisen valinnan, joka tuotti heti alkuperäistä paremman mahdollisuuden). Uudessa sopimuksessa palkka pysyisi samana, mutta luvassa olisi kuukauden ylimääräinen loma. Innostuin pitkästä kesälomasta ja siitä, että työnantajani halusi pitää minut niin paljon, että laitoin nimen paperiin.

Vaan eipä mennyt kovinkaan kauaa kun tajusin, että olin todella onneton. Vaikka rahaa tulvi entiseen malliin sisään ovista ja ikkunoista, tuntui että aikaa kesäloman alkuun on vielä ikuisesti. Ymmärsin, että olin taas tehnyt valinnan, joka ei millään tavalla tehnyt elämästäni parempaa. Masennuin, koska minusta ei vieläkään ollut omien unelmieni toteuttajaksi.

Askel unelmaa kohti

Jouluna sain pidettyä töistä pari päivää ylityövapaata pyhien yhteydessä. Käytin ajan miettien, että mitä todella haluan elämältäni. Lopulta keksin vastauksen, joka näin jälkikäteen vaikuttaa oikeastaan itsestään selvältä. Halusin kuitenkin olla varma asiasta, koska jos irtisanoutuisin, kävelisin pois varman palkan ja pitkän loman ääreltä. Ratkaisevaksi muodostui hetki, jolloin esitin itselleni kysymyksen:

Miksi jatkaisin elämääni nykyiseen tapaan?

Rehellisesti sanottuna en keksinyt enää yhtään syytä miksi olisin halunnut jatkaa nykyisessä työssäni. Olen hoitanut hommani moitteettomasti, mutta enää ei ollut mitään mieltä saada palkkaa tekemällä jotain täysin merkityksetöntä. Yhtälailla näin mielessäni sen hetken kun kesäloman jälkeen joutuisin palaamaan töihin. Kaikki olisi täysin samanlaista kuin ennen. Päätin, että haluan jotain enemmän. Vuoden ensimmäisenä työpäivänä irtisanoin itseni.

Älä anna huonojen päätösten vaikuttaa tulevaisuuteen

Kun allekirjoitin uuden sopimuksen kuvittelin tekeväni parhaan mahdollisen päätöksen. Nyt tiedän, että haluan vielä enemmän omalta elämältäni. Haluan enemmän huolimatta siitä, että nyt menetän palkkani, lomani ja vielä oikeuden työttömyyskorvauksiin (karenssiajalta). Oli huono päätös allekirjoittaa uusi sopimus, mutta vielä tyhmempi päätös olisi ollut tehdä päivittäin sellaista millä ei ole mitään merkitystä.

Aikaisempien huonojen päätösten ei saa antaa vaikuttaa nykyhetkeen. Jokainen päivä jona olisin mennyt tekemään työtä ilman tarkoitusta olisi ollut minulta huono päätös. Se kaikki aika minkä olisin käyttänyt työntekoon, olisi ollut pois siitä ajasta, jolla voin oikeasti tehdä minulle tärkeitä asioita. Uponneita kustannuksia voi mitata paitsi rahassa, myös elämänlaadussa (Forever Joble$$ – Sunk Cost Fallacy). Sen verran suostuin kuitenkin joustamaan, että pidensin irtisanomisaikani 2,5 kuukauteen, jotta nykyisessä työpaikassani saadaan järjestettyä kaikki asiat kuntoon.

Muiden tavat ja ajatukset vaikuttavat meihin halusimme tai emme. Olen miettinyt asiaa aikaisemminkin. Niinhän sitä sanotaan, että yksilö on keskiarvo viidestä ihmisestä hänen ympärillään. Koska halusin olla varma siitä, että teen oikeasti oman päätöksen, teetin lähipiirissäni pienen gallupin. Kysyin, että mitä he tekisivät tilanteessani. Poikkeuksetta vastaajat olisivat jääneet varman leipätyön pariin. Voin siis olla varma, että irtisanoutumispäätös on omani ja muita en voi sen seurauksista syyttää – kävi miten kävi.

Luulounelmien loukku

unelmista totta luulounelmaOma unelmani on ollut jo pitkään aikainen eläke. Mitä enemmän olen unelmalleni uhrannut ajatuksia, sitä selkeämmäksi on käynyt se, että eläke ei voi olla unelma. Itseasiassa se on vain ovela ansa – luulounelma.

Luulounelma on unelma, jonka kuvittelee olevan se oikea ratkaisu asioihin tai ongelmiin. Todellisuudessa unelman takana on usein jotain täysin muuta. Luulounelmaa voidaan kuitenkin käyttää apuna todellisen unelman esiin tuomiseksi. Jostain kun on pakko lähteä liikkeelle.

Todellinen unelma kaivetaan esiin kysymällä 5 syventävää kysymystä, jotka tarkentavat unelman todellista luonnetta. Käytännössä kysyt itseltäsi 5 kertaa miksi. (En valitettavasti tähän hätään muista keneltä ajatus on pöllitty, mutta saa vinkata). Lapset ovat tässä erittäin taitavia, me aikuiset vain joskus unohdamme olla riittävän uteliaita.

Unelmat testiin

Käytän esimerkeissä omaa unelmaani, mutta sinä voit tietenkin käyttää omaasi (tai vaikka lottovoittoa).

Mikä on unelmasi?

  • Unelmani on jäädä eläkkeelle 35 vuotiaana.

Miksi?

  • Jotta voin tehdä haluamiani asioita vapaasti ilman, että työ vie liikaa aikaa.

Mitä haluat tehdä? Määrittele liikaa aikaa? Miksi et halua käyttää aikaa nykyiseen työhön?

  • Mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä itselleni sopivassa suhteessa vapaa-aikaan.
  • Viisi täyttä päivää viikossa ja vielä iltoja päälle on liikaa. Sopivampi aikataulu voisi olla noin 4 työpäivää viikossa.
  • Nykyisellä työllä ei ole itselleni mitään merkitystä.

Mistä olet kiinnostunut? Millä on sinulle merkitystä?

  • Esimerkiksi taloudenhallinnasta, säästämisestä, sijoittamisesta, yrittäjyydestä, liikunnasta, hyvinvoinnista ja koodaamisesta
  • Sillä, että pystyy katsomaan maailmaa omaa napaa pidemmälle, muiden auttamisella

Onko eläke ainoa tapa tehdä asioita mitä luettelit ja joilla on sinulle merkitystä? Onko se edes paras tapa?

  • …Itseasiassa ei taida olla. Kiinnostuksen kohteitteni sekä merkityksellisten asioiden yhdistäminen taitaa olla mahdollista aika monella tavalla. Jopa niin, että ne mahdollistavat myös luulounelmani toteuttamisen niin, että voin nauttia myös matkasta.

Voitko toteuttaa unelmasi heti? 

  • Kai se on tässä vaiheessa pakko tunnustaa, että voin. Pitää vain valita tällä hetkellä paras tapa yhdistää mielenkiintoiset ja merkitykselliset asiat.

Miksi et ole tehnyt sitä aikaisemmin?

  • PELOTTAA! Uskallus ei yksinkertaisesti ole riittänyt. Mitä, jos epäonnistun ja kaikki menee pieleen?

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos uskallat yrittää?

  •  Varmaan joudun palaamaan merkityksettömän työni ääreen ja eläkkeeni siirtyy muutamalla vuodella eteenpäin.

Eiköhän homma ole tällä selvä, mutta katuisitko, jos et uskaltaisi yrittää?

  • Jep!

Aloita yksinkertaisesti

Mikään ei ole koskaan niin yksinkertaista kuin miltä se vaikuttaa. En suinkaan päässyt heti ensimmäisellä kerralla kysymyksissä maaliin asti. Sen sijaan aloitin unelmani suunnittelun sekä ratkaisujen etsimisen hyvin yksinkertaisesti sekä käytännön läheisesti.

Ensin mietin, että kuinka paljon rahaa tarvitsen kattaakseni pakolliset menoni. Tein valistuneen arvauksen, että 12 000 euroa vuodessa riittäisi ylläpitämään hulppean elämäntyylini. Tämä tarkoittaisi 1000 euron ansaitsemista nettona jokaisena vuoden kuukautena.

Sen jälkeen määrittelin kuinka paljon aikaa haluan käyttää vuodesta työn tekemiseen. Itselleni sopiva suhde olisi kolme kuukautta lomaa, yhdeksän kuukautta töitä. Käytännössä se tarkoittaisi, että jokaisena työkuukautena pitäisi ansaita 1333 euroa nettona. Pyöristin summan 1500 euroon, jos vaikka haluan tehdä lomalla jotain muuta kuin nyhvätä kotisohvalla.

Seuraavaksi aloin vain listaamaan ammatteja, joissa pitkän loman pitäminen olisi mahdollista huolimatta siitä liittyivätkö ne mielenkiinnonkohteisiini vai eivät. Esimerkkeinä vaikka opettaja, venekauppias, moottorikelkkakauppias, lumiauran kuljettaja, hiihdon opettaja, yrittäjä, projektiluontoiset työt, muut pätkätyöt jne.

Sitten oma unelmani jäi jumiin useamman kuukauden ajaksi.

Tee unelmasta konkreettinen

Kuvittelin, että kyllä se jumi siitä selviää. Oma kärsivällisyyteni kuitenkin loppui ja päätin itse selvittää mikä on unelmani.

unelmista totta tonttuSain Joululahjaksi kirjan Joulupukin unelma. Kirja kertoo siitä miten unelmista tehdään totta. Tarkemmin sanottuna se on tarina siitä miten joulupukista tuli joulupukki. Tiesitkö, että ennen kuin Joulupukista tuli Joulupukki, hän oli vain tavallinen tonttu nimeltä Niklas?

Niklas oli töissä perheensä huonekalutehtaalla valmistaen kalusteita päivästä toiseen, vaikka oikeasti hän halusi tehdä vain leluja. Lopulta Niklas otti lomaa töistä ja vanhempi tonttu vei hänet matkalle. Matkalla Niklas kohtasi vaikeuksia, kamppaili niin itsensä kuin muidenkin kanssa ja jopa melkein luovutti. Jokainen virhe ja jokainen epäonnistunut yritys veivät Niklaksen lähemmäs hänen unelmaansa.

Kaikki Jouluna leluja lahjaksi saaneet varmasti arvaavat miten tarinassa lopulta kävi.

Jos kerran Joulupukki niin miksi en sitten minäkin. Jos kerran minä, niin miksi et myös sinä?

Suurin ero itseni ja Niklaksen välillä oli se, että Niklas tiesi täsmälleen mitä hän halusi tehdä. Minulla oli vain muutamia rajaehtoja sille minkälaista elämää haluan jatkossa viettää.

Usein niissä samoissa ohjeissa, joissa neuvotaan seuraamaan sydäntä, puhutaan jotain omista vahvuuksista sekä asioista jotka saavat sinut tuntemaan onnea. Ensin ajattelin, että enhän minä osaa tehdä juuri mitään. Olen pätevä talousasioissa, mutta niitä teen jo työkseni. Olen hyvä valmentamaan, mutta sitäkin teen jo sivutyökseni. Mietin myös, että mikä saa minut onnelliseksi ja tuntemaan itseni tärkeäksi. Yksi merkittävimmistä asioista on muiden auttaminen, mutta sitäkin tavallaan jo teen. Ainakin kuvittelen, että lukemalla blogiani ihmiset oppivat jotain, joka tekee heidän elämästään parempaa.

Lopulta totesin, että omat keinoni eivät enää riittäneet. Onneksi lähipiiristäni löytyi henkilö joka viettää minun silmilläni katsottuna juuri sellaista elämää, jota kuvittelen itse haluavani. Kerroin hänelle ajatuksistani ja sain tarjouksen tehdä hänen avustuksellaan urasuunnitelmani. Kävin tarjoukseen kiinni kuin koira makkaraan.

Keskustelu oli silmiä avaava. Ymmärsin monia asioita myös siitä, mitä minun olisi kannattanut tehdä toisin nykyisessä työpaikassa, jotta olisin viihtynyt paremmin. Samalla myös muut palaset loksahtivat paikalleen. Näin siitä huolimatta, että sparrauskaverini oli ehkä enemmän perinteisen uran kannalla.

Onko sinun lähipiirissäsi joku kuka elää sellaista elämää minkä haluat? Älä pelkää pyytää neuvoa, monet tarjoavat niitä jopa mielellään ja kysymällä et häviä mitään.

Seuraava askel unelmani löytämiseksi oli listata ylös rajaehtoni sekä nykyinen osaamiseni:

  • Vapaus valita oman työpanoksen ja loman suhde (9/3)
  • Pitää ansaita riittävästi, jotta pysyn elossa (ja erossa säästöitäni)
  • Vahvat taidot henkilökohtaisen ja yritysten taloudenhallinnasta
  • Pitkä kokemus valmennuksesta urheilun parissa
  • Tarve ja halu auttaa toisia ihmisiä

Listaa katsoessa vastaus on selvääkin selvempi. Minusta tulee…(rumpujen pärinää)… Talouden Personal Trainer. Siinä on ammatti, jossa pääsen yhdistämään osaamiseni, intohimoni, vahvuuteni ja pääsen tekemään työtä, jolla on minulle oikeasti merkitystä. Uskon vahvasti siihen, että jokainen pystyy vaurastumaan. Joskus tarvitaan vain joku näyttämään hieman suuntaa. Joku joka auttaa suunnittelussa, poistaa rahastressin ja pitää sinut tilivelvollisena, kun mielesi tekisi luistaa. Ehkä jopa se joku, joka auttaa tekemään unelmista totta.

Unelmasta tavoitteeksi

Pelkkä unelmointi ei riitä. Unelmista tehdään totta vasta, kun unelma muutetaan tavoitteeksi ja tehdään suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi.

Yksi Joulupukin tarinan arvokkaimmista opetuksista on se, että jos asiaa ei voi nähdä, sitä ei voi tehdä. Pitää pystyä kertomaan, että miten aikoo onnistua tavoitteessaan. Yleensä tähän aikaan tehdään lista tavoitteista, jotka aikoo kuluvan vuoden aikana valloittaa. Olin jo tekemässä samoin, mutta sitten törmäsin toiseen Forever Joble$$in postaukseen How To Achieve Your Goals. Nimensä mukaisesti postaus kertoo sitä miten saavuttaa tavoitteet. Suurin ero verrattuna muihin kirjoituksiin tavoitteiden saavuttamisesta on se, että artikkelissa ei puhuta tavoitteista, vaan siinä keskitytään yhteen ainoaan tavoitteeseen.

Juoni on siinä, että jos vuodelle 2016 saa asettaa vain yhden tavoitteen, pitää sen toteutuessaan mullistaa elämäsi. Tarkoitus ei ole aiheuttaa negatiivista stressiä, vaan heittää hyvästit stressille toimivan systeemin avulla. Tavoite pitää olla saavutettavissa. Kun kaikki energia ja keskittyminen kohdistetaan yhteen tavoitteeseen, on sen saavuttaminen merkittävästi multiversiota todennäköisempää. Lisätavoitteet vain veisivät aikaa pois siltä mikä on oikeasti tärkeätä.

Sen yhden tavoitteen voi jakaa pienempiin osatavoitteisiin. Kaikkien pitää kuitenkin tähdätä päätavoitteen saavuttamiseen ja mielellään edesauttaa onnistumista jakamalla iso tavoite pienempiin suupaloihin.

Oma tavoitteeni

Vuoden 2016 lopussa yritystulojeni kassavirta on niin suuri, että pystyn sen voimin rahoittamaan elämäni kestävältä pohjalta reunaehtojeni mukaisesti.

Yksinkertaista, mutta niin tehokasta. Tavoitteen saavuttaminen mullistaisi elämäni täysin. Käytännössä se tarkoittaisi, että minun ei enää koskaan tarvitse tehdä ”oikeita” töitä. Tavoitteeni jättää tilaa useille eri toimintatavoille, mutta pääasiassa yritän kasvattaa urheiluvalmennuksista saamiani tuloja sekä lisäksi käynnistää talouden personal trainer palvelun.

Mikä on sinun todellinen unelmasi tavoitteeksi muotoiltuna?

Toimintasuunnitelma

Jotta tavoitteen voi nähdä, se pitää purkaa riittävän pieniin ja konkreettisiin osiin. Käytännössä tein itselleni aikataulun. Aloitin suunnittelemalla vuoden, jonka jälkeen aloin pilkkomaan sitä pienempiin paloihin. Ensin kvartaaleihin, sen jälkeen kuukausiin ja sitten yksittäiseen viikkoon.

Viime vuonna sivutuloni olivat noin 800 euroa kuukaudessa. Jotta saavutan tavoitteeni, tarkoittaisi se lähes tulojen tuplaamista verrattuna viime vuoteen. Kuvitteellisella 50 euron tuntipalkalla se tarkoittaisi 14 tunnin lisätyöpanosta kuukaudessa eli noin 3,5 tunnin lisätöitä per viikko. (Huomasithan mitä juuri tein?) Tulojen tuplaaminen kuulostaa pahalta, mutta 3,5 tunnin lisäys työviikkoon ei saa aikaan ollenkaan samanlaista reaktiota.

Vuosiohjelma (osa tavoitteet)

  • Q1 – Maaliskuun lopussa talouden personal trainer täydessä toimintavalmiudessa
  • Q2 – Tulovirta auki henkilökohtaisen taloudenhallinnan valmennuksista
  • Q3 – Syyskuussa sivutulojen kassavirta 1000 €/ kk, henkilökohtaisen talouden hallinnan asiakkaita 10 kpl
  • Q4 – Vuoden lopussa tavoite saavutettu. Yritystulot omalle tilille singautettuna 1500 € / kk

Kuukaudet Q1

  • Tammikuu
    • Kontaktoi vanhat urheiluvalmennusasiakkaat lisämyyntien toivossa
    • Varaa domain henkilökohtaisen talouden valmennuksien tuottamista varten
    • Tilaa käyntikortit Talouden Personal Trainer nimikkeellä
    • Ensimmäisten henkilökohtaisen taloudenhallinnan asiakkaiden hankkiminen
  • Helmikuu
    • Henkilökohtaisen talouden hallinnan nettisivujen rakentaminen
    • Henkilökohtaisen talouden hallinnan tuotteistaminen
    • Kerro jokaisessa mahdollisessa keskustelussa mitä alat tekemään
  • Maaliskuu
    • Henkilökohtaisen talouden valmennus toimintavalmiina
    • Yritä selvitä (toivottavasti) viimeisestä tavallisesta työpäivästä pillittämättä

Viikko-ohjelma

Viikko-ohjelma on käytännössä sama mitä käytin edellisen eläkesimulaation yhteydessä. Jo silloin totesin, että ilman aikataulu ei tekemisestä tule yhtään mitään. Aikatauluissakin on kuitenkin yksi ongelma. Jos jollekin tehtävälle varaa tietyn verran aikaa, todennäköisesti tulee myös käyttäneeksi kaiken varatun ajan tuohon tehtävään (Parkinsonin laki).

Pitää siis osata varata riittävän vähän aikaa, jotta asiat tulevat hoidetuiksi mahdollisimman tehokkaasti. Samaa lakia voidaan noudattaa myös talouden suunnittelussa. Jos rahaa on tilillä, se tulee todennäköisesti myös kulutettua. Sen sijaan jos rahaa on hieman niukemmin, se saa ihmisen innovoimaan ja toimimaan tehokkaammin.

Viikko-ohjelma koostuu neljästä työpäivästä, yhdestä opiskelupäivästä, yhdestä vapaasta ja yhdestä asioiden hoitamis/suunnittelu päivästä. Herätyskello tulee soimaan joka päivä 8:45. Päivät maanantaista torstaihin ovat työpäiviä. Keskiviikkoa lukuun ottamatta arkiaamut alkavat kehon tai pääkopan herätyksellä. Kun päivän saa hyvin käyntiin, jatkuu sama meno aina iltaan asti. Blogille on myös varattu oma laatikko, koska tekstit eivät synny itsestään. Perjantai on varattu omalle projektille, mutta käytännössä se tarkoittaa päätavoitetta avustavien taitojen opiskelua. Lauantai on pääasiassa vapaa, mutta aamupäivälle mahtuu muutama tunti valmennuksia. Sunnuntai on varattu pyykinpesuun, ruuanlaittoon yms pakolliseen sälään sekä tulevan viikon suunnitteluun.

Tämä on karkea raami, jolla lähden liikkeelle. Uskon, että työlle on varattu riittävästi aikaa ja tasapaino työnteon, vapaan, kehon treenauksen ja pääkopan kehittämisen välillä on sopiva. Suurin haaste taitaa kuitenkin olla työlle varatun ajan täyttäminen tuottavalla toiminnalla.

Pohatta_TimeTable_unelmista totta

Päiväohjelma

  • Noudata viikon aikataulua

Ainoa tapa onnistua saavuttamaan tavoitteeni vuodelle 2016 on muodostaa tavat, jotka vievät kohti tavoitetta. Siitä syystä päivän ainoa ohjelma on aikataulun noudattaminen. Tunnen itseni ja tiedän, että jos vain pääsen käyntiin, niin loppupäivä on lasten leikkiä. En tule olemaan ensimmäinen salilla, enkä viimeinen, mutta käyn siellä vielä loppuvuodesta. Mahdollista on myös se, että jos työstä tulee mielekästä, haluan käyttää siihen suunniteltua enemmän aikaa.

Minkälainen on sinun aikataulusi?

Tuumasta toimeen

Ensin on keksittävä mitä tekee, sitten suunniteltava että miten. Valitettavasti työ ei lopu siihen, vaan suunnitelman pitää vielä toteuttaa. On kuitenkin mukava tunne kun kaikki on käytännössä valmista, vain tekeminen puuttuu.

En täysin luota siihen, että pelkästään urheiluvalmennukset olisivat kestävä pohja yritystuloille. Varsinkin kun asiakkaita on vain kourallinen. Toisaalta uskon todella löytäneeni sen asian mikä antaa omalle elämälleni merkityksen auttamalla muita. Henkilökohtainen talouden valmennus on jotain mitä todella haluan tehdä.

Tekeminen on yleensä se vaikein vaihe. Ainakin tekemisen aloittaminen. Tässäkin asiassa sain apua ja varsin yllättävältä taholta. Jossain aivojeni perukoilla olen suunnitellut jo pitkään, että alan tekemään talousvalmennuksia korvausta vastaan. Ennen kuin silmäni aukesivat tässäkin asiassa ajattelin, että talousvalmennusten aloittaminen on pitkän tähtäimen suunnitelmani. Vaan kävipä niin, että nykyiseltä työpaikaltani löytyi henkilö joka on tehnyt unelmistaan tavoitteita ja myös toteuttanut niitä. Kun kerroin irtisanoutumisesta ja unelmastani hän onnitteli minua, mutta totesi samalla:

”Kuulostaa siltä kuin sinun olisi tehtävä tämä nyt, eikä vasta joskus”. Bingo!!

Taas olin kuin huomaamatta taipumassa omiin kaavoihini, jossa asioita siirretään huomiseen. Vanhat tavat ovat näköjään vielä tiukassa.

Nyt voin iloisena kertoa, että juna on startannut asemalta ja tammikuun lista on suoritettu kunnialla maaliin.

Jos kiinnostuit talouden personal trainer palvelusta niin ota rohkeasti yhteyttä. Kyseessä on pidempiaikainen ja täysin luottamuksellinen yhteistyö, jonka aikana taloutesi ruuvataan uusille urille. Koska minä olen jo jakanut kaikki lukuni, ehkä myös sinun on helpompi kertoa omasi minulle. Kaikki jakamani tieto on ilmaista ja löytyy jo tai vähintäänkin ilmestyy jossain vaiheessa myös blogiin. Ajastani tulen kuitenkin veloittamaan. Hinnoitteluni on hyvin maltillista ja omien arvojeni mukaista. Olisi aika ristiriitaista kirjoittaa palveluistani ryöstöhintainen lasku, koska se veisi pohjan koko toiminnalta. Toistaiseksi joudun palveluistani laskuttamaan, jotta voin jatkaa niiden toteuttamista myös huomenna. Kuten kuntosalilla, myös taloudessa personal trainerin palkkaaminen on usein paras vaihtoehto tulosten aikaansaamiseksi.

Blogini kautta, et (ainakaan vielä) tule löytämään yritykseni sivuja, koska haluan säilyttää jonkinlaisen anonyymiteetin. Sen sijaan yritykseni sivuilta löytyy kyllä linkki blogiini, joten nimettömyyskin on jatkossa suhteellista.

Unelmista totta

Asioista ei tarvitse tehdä monimutkaisia. Jos et enää pidä työstäsi, pakkaa kamasi ja lähde. Tai säästä ensin minimi minkä tarvitset, jotta voit kokeilla seuraavaa unelmaasi ja lähde vasta sitten. Jos haluat tehdä muutoksen niin voit tehdä sen milloin vain. Muista kuitenkin, että on erittäin vaarallista siirtää asioita huomiseksi. Toisaalta voit vielä hetkeksi jäädä sivurajalle ja seurata miten minun käy. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla mitä jatkossa tulee tapahtumaan.

Muuttuuko blogini viesti? Tavallaan, mutta ilman tähänastista varovaisuutta, säästämistä ja sijoittamista en uskaltaisi tehdä nykyisen kaltaista ratkaisua. Toisaalta uutinen on erinomainen kaikille samojen asioiden kanssa painiville. Mitä jos ei tarvitakaan eläkekassaa vaan vain sopiva kassa, jonka turvin voi tavoitella todellista unelmaansa?

Jos et vieläkään ole varma mitä sinun pitäisi tehdä, niin katso mitä mieltä Gary Vaynerchuck on siitä kannattaako tehdä unelmista totta.

Loppuun yksi Warren Buffetin klassikoista:

“There comes a time when you ought to start doing what you want. Take a job that you love. You will jump out of bed in the morning. I think you are out of your mind if you keep taking jobs that you don’t like because you think it will look good on your resume. Isn’t that a little like saving up sex for your old age?” – Warren Buffet

Kuulisin mielelläni mielipiteesi artikkelista esimerkiksi kommenttien kautta. Mikäli koit artikkelin hyödyllikseksi, ilahtuisin jos autat jakamalla sen eteenpäin ja tykkäät sivustani P.Ohatta myös Facebookissa. Otan mielelläni vastaan myös kehitysehdotukset, mikäli koet että artikkelista jäi puuttumaan jotakin.

52 vastausta artikkeliin “Unelmista totta – Opas unelmien saavuttamiseen”

  1. Onnea uusiin haasteisiin! Hienoa, että uskallat tehdä jotakin erilaista.

    Olen täysin samaa mieltä tuosta luulounelmasta. Suomessakin on monia blogeja, missä kirjoittajat tinkivät elämänlaadustaan mielettömästi (jättävät kahvin ostamatta, eivät käy ystävien kanssa oluella jne.). Kaikilla tuntuu olevan ”silloin joskus tulevaisuudessa”-mentaliteetti. Todellisuudessa he ovat aivan samanlaisia 55-vuotiaana. Tekevät vieläkin töitä, että saisivat lisää rahaa ja unelmoivat ”tulevista vuosista”, vaikka elämän parhaat vuodet alkavat olemaan takanapäin.

    1. Kiitos! Sitten joskus -mentaliteetista on vaikea luopua. Olen itsekin vielä toipilas, mutta ainakin suunta on oikea. On vain todella helppoa taantua, jos ei ole tarkkana. Pitää pystyä elämään hetkessä, mutta myös löytää se oikea tapa, jotta myös tulevaisuus on halutun lainen.

  2. Olenkin vähän odotellut, milloin heräät näihin asioihin. Mukava kuulla, että nyt, etkä vasta silloin ”eläkkeellä”.

    Jännä kuinka samankaltaisia meidän elämät ovat. Itsekin teen työkseni taloushallintopuolta ja olen tehnyt urheiluvalmennuksia rahasta (nykyään tosin lähinnä ilmaiseksi, koska raha vie vähän nautintoa siitä touhusta ja se rahamäärä on loppujen lopuksi aika pieni). Olen myös miettinyt jotain tuollaista Talouden personal trainer -juttuja uramahdollisuutena, mutta nyt tosiaan teen sitä yrityspuolella ja työni on todella mielekästä. Voi tosin olla, että jossain vaiheessa siirryn yksityishenkilöiden auttamiseen noin kuin sinä nyt aiot tehdä.

    Oletko muuten miettinyt sitä, että uuden ammatin takia olisi selvästi järkevää suhteellisen pian luopua nimettömyydestä? Oletko valmis siihen?

    1. Tekstistäkin taisi käydä ilmi, mutta en todellakaan ole ollut se nopein herääjä. Ehkä nyt on jo valoa näkyvissä ja en yhtään ihmettele sitä, että ulkopuolelta katsottuna ratkaisuja olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

      Yhtäläisyyksiä on tosiaan aika paljon. Itse en ole huomannut, että raha veisi nautintoa pois. Ennemmin näen sen jatkon mahdollistajan, kun postauksessakin totesin. Kaikkein hienointa tietenkin olisi, jos voisi jossain vaiheessa luopua valmennusmaksuista kokonaan. Nyt olisin tyytyväinen, jos pystyisin tekemään vain valmennuksia.

      Nimettömyys on hankala asia. Saiturin ja Taloudellisen Riippumattomuuden esimerkit ovat kuitenkin rohkaisevia. En varmaan koskaan tule olemaan valmis siitä luopumiseen, mutta en myöskään ota asiasta enää stressiä. En siis ajatellut itseäni blogissa esitellä, mutta annan asian edetä omalla painollaan.

      Blogiani en pidä löytääkseni itselleni asiakkaita, mutta pidän sitä kuitenkin referenssinä yrityksen sivuilla. Kuvittelen, että voin pitää blogin jotenkin erillään ammatistani, mutta saa nähdä mikä tulee olemaan totuus käytännössä. Tai onko tämän hetkisessä ajatusmallissani edes mitään järkeä.

      1. Sen rahan ottamisen kanssa ajatuksenani on ollut: Ne valmennukset, jotka haluan tehdä, haluan tehdä maksettiin niistä tai ei. Ja niitä valmennuksia, joita en halua tehdä, en tekisi vaikka maksettaisiin. Säännöllisten ”asiakkuuksien” ottaminen puolestaan pakottaisi minut käyttämään vapaa-aikani tietyllä tavalla – huvitti tai ei. Nyt minulla on koko ajan mahdollisuus sanoa: ”Ei tänään”, kun kukaan ei maksa mitään.

        Koen siis rahan vain turhana häiriötekijänä. Varsinkin, kun euromäärät suhteessa normaalin työn palkkaan ovat niin pieniä, enkä aio urheilupuolella uraani tehdä missään tapauksessa. Vapaus on tässä yhteydessä arvokkaampi kuin se raha.

        Jos lajini parissa olisi selkeämpi kulttuuri siitä, että valmentajille maksetaan, niin en ehkä kokisi rahaa niin suureksi häiriötekijäksi. Tällä hetkellä yleisenä oletuksena kuitenkin on, että kaikki on ilmaista (mikä ei toisaalta minua haittaa), joten rahan pyytäminen stressaisi liikaa.

      2. Nimettömyydestä: Kokemusteni mukaan kukaan ei juuri pysäytä kadulla tai muutenkaan lähettele minkäänlaista palautetta, vaikka nimeni ja naamani onkin tiedossa. En tiedä supisevatko, jotkut ihmiset välillä, että tuolla se bloggari menee, koska en ole itse kuullut itsestäni puhuttavan. Olen kärsinyt enemmän pikemminkin siitä, että muistutan ulkonäöltäni enemmän erästä tunnettua suomalaista julkkista. Ja siitäkin lähinnä kavereiden ”vittuilun” vuoksi. En pelkäisi hirveästi nimeni julkistamista mikäli olisin sinä, mutta kukin toimii, kuten parhaaksi näkee.

        Muunlaiset julkiset ”virat” tuottavat enemmän palautetta. Ei kuitenkaan kannata kertoa pitkistä matkoista mikäli nimi on julkistettu. Jotkut ihmiset ovat nimittäin käyneet varkaissa lukemalla blogista milloin kirjoittaja on poissa maasta. Tämä ei koske minua, mutta olen kuullut muutamasta tapauksesta.

      3. @Rahalla vapaaksi, ymmärrän hyvin tuon pointin. Vapaus kyllä kärsii heti kun raha astuu kuvioihin ja muuttaa asioita. Oma lajini on myös aikaisemmin perustunut vapaaehtoisiin valmentajiin, mutta tällä hetkellä kyse on enemmän katoavasta kansan perinteestä ja käytännössä kaikki ovat nykyisin palkattuja valmentajia.

      4. @TT Kiitos tiedoista, sinullehan tuo on tuttua kauraa. Silti ajatus on hieman jännittävä, kun on tottunut nimimerkin takana kirjoittelmaan. En tosin yhtään epäile sitä, että tuskinpa kovin moni reagoisi nimeeni yhtään mitenkään.

        Hyvä vinkki! Onneksi blogini ei koskaan ole ihan reaaliajassa, mutta täytyy pitää mielessä, että ei ehkä kannata kailottaa lomareissuja etukäteen.

  3. Hieno postaus, onnittelut ovat paikallaan!

    Sisäinen yrittäjäni pyörittelee jatkuvasti yritysideoita ja onpa talouden Personal Trainerkin ollut mielessä, aivan samalla nimikkeellä vielä. (Henkilökohtainen) talous on oma mielenkiintoni kohde ja ihmisten auttaminen arvoni, ja noihin henkilökohtainen talousohjaus olisi varmasti istuva toimenkuva. Kokemuksen ja näyttöjen vähyys hillitsee intoa, ja tuskin itse tulen ideaa ikinä toteuttamaankaan. Lukisin kuitenkin erityisellä mielenkiinnolla uuden urasi kehityksestä, toivottavasti kirjoittelet siitä tänne jatkossakin!

    Pidin kovasti suorista sanoista liittyen sydämen kuuntelemiseen ja reppureissaamiseen. Komppaan täysillä ;D

    1. Samaa vikaa on ollut itselläni ja ideoita olen pyöritellyt edes takas. Nyt ensimmäistä kertaa oikeasti liikkeellä. Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan 😉

      Eiköhän sitä tarinaa riitä, sisältö vain on vielä epäselvä, mutta jotain mielenkiintoista on joka tapauksessa luvassa.

  4. Wow! Ihan mahtavaa. Olet selkeästi tehnyt paljon ajatustyötä tämän asian suhteen.

    Olen samaa mieltä, että taloudellinen riippumattomuus (tai eläke) ei itsessään voi tuoda sisältöä elämään. Se voi mahdollistaa erilaiset asiat kuten vaikka palkkatyöstä irtautumisen, mutta ihminen kaipaa ennen kaikkea merkitystä sisältävää tekemistä. Vaikeaa on joskus ”vain” tuo, että keksii, mikä tuo itselleen sen merkityksen tunteen.

    Onnea ja menestystä!!

    1. Kiitos!

      Totta, ei todellakaan ratkennut hetkessä. Nyt vihdoin sain koottua ajatukset, jotenkin luettavaan muotoon. Unettomia öitäkin on tämän takia vietetty, joten tuntuu erittäin hyvältä saada asia selkeä askel lähemmäs maalia. Ehkä tekstistä on muillekin apua ajatustyötä tukemaan.

  5. 5X miksi löytyy ainakin kirjasta the personal MBA. Alkuperästä en tosin ole varma. Mitä tulee uuteen yritykseesi niin minua kiinnostaa miten tulet räätälöimään palvelusi jokaisen asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan? Periaatteessa joudut ohjelmoimaan jokaisen asiakkaasi aivot uudelleen, joten helppoa se ei ole. Se on kuitenkin ainut tapa muuttaa pysyvästi asiakkaittesi taloudellista tilannetta. Sinuun toimivat keinot eivät todennäköisesti toimi muilla. Varsinkaan niillä joiden aivot on viritetty toisin.

    Toivon sinun onnistuvan ja tietävän mitä teet asiakkaidesi suhteen. Väärät neuvot tuottavat enemmän vahinkoa kuin hyötyjä. Jokaisen ihmisen parantunut taloustilanne parantaa myös maamme mahdollisuuksia pärjätä koko ajan koventuvassa kilpailussa. Odotan mielenkiinnolla uusia kirjoituksiasi asiasta.

    Onnea matkaan!

    -TT

    1. Täytyykin kaivaa kirja hyllystä, todennäköisesti on siis sieltä pöllitty. Kiitos vinkkauksesta!

      Kuten niin usein aikaisemminkin niin olen samaa mieltä, mutta erimieltä. Sen verran on kokemusta ihmisten kanssa työskentelystä, että uskon löytäväni oikeat keinot. Myös taloudenhallinnan työkalupakki alkaa olla suhteellisen laaja. Vaikka pöydällä olisi erilaisia aivoja, niin periaatteet ovat kuitenkin melko yleisiä.

      Ehkä kysymys kuuluu, että räätälöinkö prosessini asiakkaiden tarpeiden mukaan vai asiakkaat prosessin mukaan.

      Tähän mennessä kaikki palaute asiakkailtani on ollut pelkästään positiivista. Kysymys on myös siitä miten asioita neuvon, esimerkiksi sijoitusvinkkejä on aivan turha kysyä. Uskon, että pystyn auttamaan ihmisiä tekemään parempia päätöksiä ja ymmärtämään päätösten seurauksia.

      1. Todennäköisesti räätälöit asiakkaat prosessin mukaan. Ilmoittamistasi tavoiteluvuista päätellen tähtäät 10-15 asiakkaaseen vuoden loppuun mennessä, joista jokainen tuo 100€/kk. Voi tietysti olla, että lasket muitakin tulolähteitä, mutta niitä ei erikseen ole mainittu. Pidän tavoitetta mahdollisena, jopa todennäköisenä.

  6. Rahalla vapaaksi kanssa vähän samoilla linjoilla, blogin kautta näkyy hyvin miten paljon olet päässyt eroon omasta psyykkisestä joustamattomuudestasi taloutta kohtaan. Laitoin viestiä yhteydenoton kautta.

  7. Mielenkiintoinen idea, jääkö reppureissailu nyt kokonaan väliin?

    Itse näen asian niin että eläkkeellä tekisin samoja asioita kuin nytkin, mutta voisin tehdä niitä enemmän kuin nyt koska työ olisi vain pieni harrastus.

    1. Ainakin näillä näkymin taitaa reissu jäädä tekemättä. Ja reppureissaillu kokonaan. Jos jonnekin lähden niin seuraavalla matkalla on joku tarkoitus esim fudispelit tai muu tapahtuma, joka kiinnostaa enemmän kuin nähtävyydet.

      Itse ajattelin myös tehdä samoja asioita kuin nyt, mutta lisäksi muuttaa työn erilaiseksi. Myös työn ja vapaa-ajan suhde muuttuu jo nyt, eikä vasta joskus.

  8. Wau! Hieno kirjoitus, joka sai itsenikin ajattelemaan. Piti lukea oikein kahteen kertaan ja välissä pureskella ajatuksia pari vuorokautta. Tuo uusi ura kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja jopa sellaiselta mitä olen itsekin joskus mielessäni pyöritellyt, mutta en ole sitä osannut noin jäsennellä. Uskon vahvasti, että kaikilla on mahdollisuus vaurastua, mutta tietotaito ei siihen välttämättä riitä. Talouden personal trainer kuulostaa nykyaikaiselta ja uskon sille olevan selkeää kysyntää.

    Onnittelut hienosta valinnasta ja toivon todella, että homma toimii!

    1. Kiitos Aki K! Toivottavasti sait omat ajatukset selviksi. Uskon myös, että tarvetta on ja sekin selviää kohta, että ovatko ihmiset valmiita maksamaan vai eivät.

  9. Mielenkiintoinen kirjoitus ja paljon asiaa. Tuohon reppureissaamiseen voisin sen verran kommentoida, että muutaman päivän ”kaupunkiloma” ei välttämättä vielä kerro hommasta kaikkea. Esim. jokin vaikkapa kuukauden vapaaehtoistyö jossain eksoottisemmassa paikassa yhdistettynä rauhallisessa tahdissa tapahtuvaan paikkojen kiertämiseen voi olla melko erilainen kokemus. Omasta puolestani koin melkoisen valaistumisen Etelä-Amerikassa 10 viikkoa reissatessani ja olen uskoakseni siitä lähtien tiennyt mitä elämältä haluan (eläkkeelle en kiirehdi), vaikka tällä hetkellä tosin huomaan olevani työpaikassa, joka vie minulta liikaa energiaa. 4 päivää ”normaalia” työntekoa ja yksi päivä luovempaa työtä sopisi uskoakseni minulle. Syksyllä sellainen järjestely onkin sitten tiedossa ja saa nähdä olenko oikeassa. Uskoakseni unelmat usein myös muuttuvat iän myötä. Enää en esimerkiksi haaveile pitkistä bussimatkoista kolmannen maailman maiden kuoppaisilla ja pölyisillä teillä, vaikka olenkin iloinen siitä, että niitäkin tuli nuorempana kokeiltua.

    1. Ehdottomasti unelmat muuttuvat, paitsi iän, mutta myös elämäntilanteiden mukaan.

      Muutaman päivän kaupunkiloma ei tosiaan kerro hommasta kaikkea. Sinun kokemuksesi asiasta on aivan eri tasolla, eikä sitä voi edes verrata omaani. Ehkä meillä jokaisella on hieman erilainen tyyli löytää niitä omia asioita. Uskon, että kokemuksesi on ollut erittäin mahtava, mutta tiedän myös, että itselleni sellainen ei sopisi.

      Syksyn aikataulusi kuulostaa olevan suhteellisen lähellä omaani. Ja jos jostain syystä ei heti tärppää niin ainahan sitä voi tuunata sopivammaksi. Hienoa, että olet lähtenyt selvittämään sen että oletko oikeassa vai et!

  10. Todella hyvä kirjoitus!

    Toisinaan tulee itsekin mietittyä mitä alkaisi tekemään, jos ei rahan takia olisi pakko käydä töissä, enkä toistaiseksi ole siihen täydellistä vastausta keksinyt. On toki sellaisia asioita, mihin haluaisin enemmän käyttää lisääntynyttä vapaa-aikaa, mutta luulen, että jotakin palkkatyön tapaista asiaa kaipaisin silti elemääni. Vähän paradoksaalista on, että vaikka tavallaan taloudellisesta riippumattomuudesta haaveilenkin, niin en tiedä olisiko sen saavuttaminen itselleni tämän ikäisenä (34 v.) kuitenkaan edes hyvä asia. Ainakin silloin mielenkiinto säästämistä/sijoittamista kohtaan vähenisi oleellisesti, kun tavoite olisi jo saavutettu. Myös motivaatio palkkatyöhön vähenisi aika paljon, kun siitä saatavalla palkalla ei olisi enää merkitystä. Nykyisin rahan kerryttäminen säästämisen/sijoittamisen avulla tuo kuitenkin jonkin verran mielenkiintoa elämään.

    Kaikkein parashan se olisi, kun löytäisi sellaisen työn jonka tekemisestä ainakin enimmäkseen nauttisi. Harmi vain, kun omalla kohdallani näin ei ole. On työssäni toisaalta jotain hyviäkin puolia, että voisi asiat tietysti paljon huonomminkin olla.

    Onnea sinulle uusiin haasteisiin, mielenkiintoista seurata uutta uraasi. 🙂

    1. Kuulostaa niin samalta kuin oma elämäni tähän asti, johon säästäminen ja sijoittaminen toivat ihan uutta mielenkiintoa (jonkinlaista pelillistämistä). Ehkä kuitenkin kannattaisi vielä käyttää muutama ajatus siihen, että löytyisikö työ joka täyttää odotuksesi paremmin?

      Olen samaa mieltä siitä, että taloudellinen riippumattomuus ei poista sitä, että elämään tarvitsee jonkun työnkaltaisen asian. Toki vaihtoehdot lisääntyvät merkittävästi, kun palkan voi sulkea pois yhtälöstä. Uskon myös, että miellekkäämmän asian parissa työskenteleminen saa aikaan selkeästi parempia tuloksia, kuin työ, jossa motivaatio on kadoksissa.

      Katsotaan miten käy ja ehkä matkalta löytyy vielä muutama vinkki jaettavaksi.

  11. Minä en oikein ymmärrä mitä järkeä on painaa hulluna pitkää päivää että pääsee mahdollisimman aikaisin eläkkeelle. Sehän on vähän sellaista armeijatyylistä; on kiire joutenoloon. Itse koen miellyttävämmäksi tehdä töitä vähän vähemmän niin kerkeää näin nuoremmalla iällä muutakin tekemään kuin ainoastaan istumaan konttorilla. Downshiftaus on ihan hyvä harrastus. Sitä voi ajatella vaikka niin että on osa-aikaeläkkeellä välittömästi.

    1. Ehkä kysymys on makuasiasta. Toisia kiehtoo täydellinen vapaus, toisia taas tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Mikä sitten on oikein? Paha sanoa. Ennen tätä olen välillä kiirehtinyt eläkkeelle ja välillä leikitellyt ajatuksella osa-aikaeläkkeestä. Nykyinen ratkaisu on ehkä lähempänä ajatusta, että heti osa-aikaeläkkeellä. Mainio armeijavertaus! Täytyy pistää korvantaakse.

      1. Vielä sellainen asia että vaatimuksilla on taipumusta kasvaa kun ikää tulee tai elämäntilanteet muuttuvat. Olet näissä laskelmissasi selkestä laskenut paljonko tarvitset rahaa, että juuri ja vain sinä pysyt hengissä. Miehen tehtävänä kuitenkin on kantaa vastuuta perheestänsä. Jos/kun kuvioon laitetaan mukaan mukaan raskaana oleva vaimo, lapset ja isomman asunnon tarve niin yhtäkkiä huomaakin ettei raha riitä ilman pääoman syöntiä mihinkään. Siinä kun sitten yrittää kolmestaan pienillä tuloilla pärjäillä niin en sitä tilannetta kovin onnelliseksi kuvaisi. Aika moni suomalainen on sitä yrittänyt ja varmaan saman asian todennut.

        Raha voi tuoda onnellisuutta ja erityisesti ylimääräinen raha. Se voi tuoda sitä onnellisuutta jopa niin paljon että sen vuoksi kannattaa käydä töissä kuten monet tekevätkin. Onhan tämä aika materialistista mutta työssäkäynnin(onnettomuuten) kautta voi rahoittaa asioita, kuten kesämökin, ulkomaanmatkan, mukavia harrastuksia ja sen semmosia mistä voi olla onnellinen. Lähtökohtaisestihan kuka tahansa voi Suomessa voi koska tahansa ”jäädä eläkkeelle” kuten mustalaiset ovat hyvin osoittaneet, ei tämä yhteiskunta nälkään tapa. Riittää ainoastaan tyytyä rooliinsa muiden elätettävänä ja hyväksyä ettei itse voi koskaan hankkia mitään samalla kun kaverit käy töissä ja ostelee taloja ja autoja ja käy ulkomaanreissuilla.

        Työssäkäynnin ongelmana ei monestikaan ole se itse työ vaan sen laatu suhteessa omiin odotuksiin. Jos työnkuva ei miellytä niin eihän sellaista kukaan jaksa ja olla onnellinen samaan aikaan. Tässä avainsanana on koulutus. Kun on parempi koulutus, on enemmän vaihtoehtoja vaikuttaa millä tavalla itsensä työllistää. Jos voi valita työaikansa ja lisäksi vielä saa tehdä sitä, mistä oikeasti pitää, niin työtä tekee ihan mielellään, kun tietää että siitä palkkana saa rahaa millä voi tehdä itseänsä onnellisemmaksi. Itse näkisin parempana strategiana että sen sijaan että yrittää onnettomana tehdä mitä tahansa työtä mahdollimman vähän aikaa, jotta siitä pääsee pois, olisi parempi yrittää kouluttautua siten, että saa sellaisen työtehtävän, mitä pitää vähintäänkin siedettävänä, eikä siitä tarvitse lähteä pois.

      2. Oon niin paljon Jukan kanssa samoilla linjoilla, että päätin replytä.
        Minulle tuli tuo lapset ja neliöt vastaan. Lopetin nuukailun ja ostimme omakotitalon. Pystyn joka kuukausi säästämään, mutta enemmänkin kymppejä kuin satasia.
        Kaikessa tekemisessä perheestä paistaa ilo ja onnellisuus, tein hyvän valinnan, jota en ole katunut. Eläke tai taloudellinen riippumattomuus meni vuosilla eteenpäin.

      3. Jukan mielipide taas on minusta vähän yksinkertainen. Ensinnäkin, ei kaikki ihmiset automaattisesti perusta perhettä, kun ikää tulee. Tunnen monia eläkkeellä olevia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lapsia hankkineet, eikä heidän elämänsä yhtään sen onnettomampaa kuin muillakaan. Lisäksi monissa perheissä naisella on suurempi palkka kuin miehellä, eikä siinäkään ole enää mitään erikoista. Onhan jo yli 70 % valmistuvista lääkäreistäkin naisia. Tuo kuvitelma miehen velvollisuudesta pitää huolta perheestään on siis hivenen vanhanaikaista, jos nainen on vaikka erikoislääkärinä sairaalassa.

        Toinen asia on tuo autoista, kesämökeistä, taloista ja muista kirjoittaminen. Suurta osaa ihmisiä ei kiinnosta pätkän vertaa autot tai kesämökit, eikä kaikkia kiinnosta edes ulkomaanmatkat. Itse en esimerkiksi ostaisi mökkiä tai venettä vaikka olisin miljardööri ja auto on minulle lähinnä välttämätön paha.

        Ja on monia halpoja harrastuksiakin, joillekin harrastukseksi riittää käveleminen metsässä. Se, että harrastus maksaa enemmän, ei tee siitä yhtään parempaa harrastusta. Joskus paras harrastus on lähes ilmainen.

        Eikä minua ainakaan kiinnosta kavereiden ostamiset yhtään. Jos kaveri sattuu ostamaan kalliin auton tai asunnon niin mitä väliä sillä oikeasti on oman kotitalouden kannalta? Jokaisen kannattaa tehdä kulutuspäätökset vain itsensä kannalta, ihan sama mitä kaverit ostavat.

      4. Ilmeisesti promilleja on ollut mittarissa aika reilusti tai sitten yöunet jääneet lyhyeksi, kun ensi kerran Jukan ensimmäisen kommentin luin. Eihän eläkkeellä ole mitään tekemistä jouten olon kanssa! Kyseessä on kiire tekemään enemmän niitä asioita mistä nauttii, ei suinkaan tekemättä jättämisestä, mihin mielestäni joutenolo viittaa.

        Nuukailu on järjetöntä, jos kokee että kyse on luopumisesta ja järkevää silloin kun tuntuu, että sen avulla saa jotain enemmän. Yhtälailla materian haaliminen voi olla ahdistava tai vapauttava kokemus. Jos mökistä yms ei koe mitään saavansa, niin silloin se ei myöskään ole ylimääräisen työtaakan arvoista.

        Pekka tiivisti asian mainiosti, jokaisen kannattaa tehdä kulutuspäätökset vain itsensä kannalta. Ihan sama mitä muut tekevät.

  12. Heh, kun luin vuosirapsaasi, kävikin mielessä että noilla luvuillahan voisi jo melkein heittäytyä yrittäjäksi kokonaan. Päämääriä on toki hyvä olla, mutta on tosi kiva nähdä että olet löytänyt tavan iloita jo saavutetustakin, aivan mahtava tilaisuus hyödyntää pääoman suomaa turvaa johonkin joka lisää vapautta nyt heti eikä joskus. Oon itse hidastanut vaurastumistani ns. perinteisin keinoin eli perheellä. En ole kertaakaan katunut, vaikka joku hyvä duunitarjouskin kosahti oivaan ajoitukseen. Valehtelematta kaikki parhaat päätökset oon tehnyt ajatusleikillä: jos onkin niin että vuosia tulee vaan yks tai kaks tai 0,1, mitä haluisin tehdä. Aina ei valaistu, mutta jos tulee vastaus mieleen, se on oikea.

    1. Melkein, mutta ei nyt sentään ihan. Ehkäpä tämän vuoden aikana pääsen tituleeraamaan itseäni yrittäjänä.

      Ns perinteisin keinoin eli perheellä… hyvin sanottu! Täytyy toivoa, että myös tuota pääsen kokeilemaan jossain välissä.

  13. Moi, hyvä kirjoitus. Se on tosiaan huono tavoite että pyrkii vain eläkkeelle. Mitä sitä sitten tekee? Paljon parempi löytää mielenkiintoista tekemistä ja työtä nyt heti (tai niin pian kuin vain mahdollista) niin ei tarvitse odotella vuosia tai vuosikymmeniä jotta on iso pino rahaa kasassa. mä laitan tänään uuden postauksen blogiini hieman samasta teemasta. käy illemmalla tsekkaamassa.

  14. Ensinnäkin onnitteluni rohkeudestasi! Suuria elämää muuttavia päätöksiä ei ole koskaan helppo tehdä. Kirjoituksesi ajatukset tuntuvat kovin tutuilta, vaikka tilanteeni onkin hieman eri: työurani on vasta alkumetreillä ja taloudellinen riippumattomuuteni on vielä paljon kauempana. Itse olen myös edellisen vuoden aikana alkanut irrottautua pahimmasta kituuttamisesta ja ryhtynyt allokoimaan aikaani yhä enemmän asioihin (urheiluun), jotka tekevät minut onnelliseksi, vaikka siihen kuluukin rutkasti rahaa. Tänä vuonna rahavirta on kääntynyt jo lievästi positiiviseksi saadessani harrastuksestani hiljalleen myös tuloja urheiluvalmennuksen muodossa. Todennäköisesti pystyn hiljalleen nostamaan myös laskutustani ja tekemään enemmän valmennustöitä. Tällainen uusi ja vapaampi ajatusmalli mahdollistaa entistä paremmat mahdollisuudet ottaa vastaan vain töitä, jotka tuovat iloa ja vievät aidosti elämässä kohti unelmia. Eletään unelmaa nyt, eikä vasta kaukana tulevaisuudessa! Uskon säästötavotteidenikin alkavan hiljalleen täyttyä uudestaan loppuvuodesta tai ensi vuodesta, joten taloudellisen riippumattomuuden tavoitekaan näistä sivuaskeleista tuskin pääsee pahasti viivästymään. 🙂 Onnea vielä valitsemallesi polulle, tulen mielenkiinnolla seuraamaan tulevaa matkaasi!

    1. Samoin! Ei kuulosta sinunkaan polkusi ollenkaan hullummalta. Itse aloitin urheiluvalmennukset aikanaa 10 € tuntipalkalla ja tällä hetkellä laskutus 50 – 150 € /h. Rohkeasti vain kokeilemaan sitä mukaan osaamista kertyy. Hyvää ei saa halvalla!

  15. Onnea matkaan!

    Tälle alueelle kaivataankin Suomessa monipuolisempaa tarjontaa. Sitä kun ei juuri taida siinä mielessä olla kuin me sen näemme.

    Meistä on tulossa selkeästi toistemme kilpailijoita. Tavoite on itselläkin blogin tuotteistamisessa palveluiden kautta, kuten ehkä on ollut uumoiltavissa.

    Siksi olen siis omaa sivustoa laittanut uuteen kuosiin. Taustalla suunnitelmat etenevät toki paljon hitaammin kuin sinulla, koska en ole valmis hyppäämään palkkatyöstä vielä pois. Konseptin on ensin todistettava itsensä. Samalla voin omalta osaltani ottaa projektissa sellaisia riskejä, joita en muuten voisi mukavasti ottaa. Haittapuolena on se, että asia etenee hitaasti. Mutta eipä sitä stressiä muutenkaan kannata ottaa, vaan mennä sillä tahdilla kuin järkevältä tuntuu. Muuten taas palaa loppuun. Tulee mitä tulee.

    Olen myös sitä mieltä, että anonyymiyteen ei kannata liikaa kiinnittyä. Kuten TT:kin totesi, ei sinua tulla kadulla hihasta nykimään. Ei minuakaan tuolla kaduilla kukaan tunnista. Sitä ei tarvitse pelätä.

    1. Kiitos samoin! Taas tullaan siihen, että asioita pitää tehdä sillä vauhdilla mikä sopivalta tuntuu, jotta tasapaino säilyy. Itselleni tuli jotenkin sellainen olo, että joko nyt ja täysillä tai sitten ei koskaan. Fiksumpi vaihtoehto olisi luultavasti ollut tuo sinun mallisi, jossa konsepti todistaa toimivuutensa sen sijaan, että hyppää tyhjän päälle ja toivoo, että ei tipu kovin pitkälle.

      Mielenkiinnolla odotan minkälaiselta näkökannalta lähdet tuotteistusta tekemään!

      Saatat hyvinkin olla oikeassa anonyymiydesta, tai sinä jos kuka siitä osaa sanoa. Toisaalta olen niin rakastunut P.Ohattaan, että siitä en luovu vaikka oma nimeni onkin vähitellen yhä enemmän julkinen.

  16. Kiitos Pohatta kun jaoit tuon tien, miten tähän päädyit. Olen itse ollut uravalmennuksessa, coachattavana ja pyöritellyt kysymyksiä, mitä haluan tehdä ja mikä olisi unelmani.
    En ole päässyt asiassa eteenpäin ja fiilikset vaihtelevat. Jään innolla seuraamaan miten tilanne kehittyy!

  17. Hieno ja kotona keskustelua herättävä postaus! Kiitos!

    Minulle jäi aikatauluistasi kuitenkin vähän ahdistava olo. Kerkeätkö missään välissä hengähtää? Ettei tule burnouttia ja kaipuuta takaisin tylsään työhön? Olet todennäköisesti yksineläjä? Mitäs jos rakastut ja kuvioon tulee myös koira/kilpikonna/lapsi?

    Minä unelmoin kodista jugendtalossa Helsingin keskustassa! Toisaalta elän unelmaani tässä ihanan kaoottisessa lapsiperhearjessa peruskerrostalossa Oulussa. Onkohan nämä taas näitä ”seuraa sydäntäsi” kliseitä, mutta mielestäni matkasta nauttiminen unelmiaan tavoitellessa on yhtä tärkeää kuin unelman saavuttaminen ellei jopa tärkeämpää.

    1. Koira löytyy jo, mutta pääasiassa elelen keskenäni. Jos tilanne muuttuu niin sitten täytyy ehkä suunnitella aikataulua uudelleen. Aikataulu on melko tiivis, mutta toisaalta eivät asiat itsestään etene ja aina voi ruuvata aikataulun uuteen uskoon, jos alkaa piiputtamaan. Sitä ei päivätöissä usein pysty tekemään.

      Lisäksi kesälle olen suunnitellut jo mukavan parin kuukauden loman, jolloin on tarkoitus ladata akkuja oikein huolella.

      Matkasta pitää nauttia, mutta myös tehdä matkasta nautinnollinen. Oletko muuten testannut Jugendtalounelmaasi? Esim vuokrannut tuollaista joksikin aikaa ja katsonut vastaako kuvitelma todellisuutta?

  18. Onnea tulevaan! Rohkeita päätöksiä, hienoa!

    Vinkkinä ”personal trainerille” (jos inspiraatiota etsit) australialaisen financial coachin sivut http://www.sugarmamma.tv, jota pitää Canna Campbell. Talousneuvojan tyyli uponnee pääasiassa naisiin, mutta sivuilta saanee ideoita tuotteistamiseen varmasti muutkin. Campbell pitää myös youtubessa omaa kanavaa, jossa on yksinkertaisia videoita varallisuuden kasvattamisesta ja talouden haltuun ottamisesta.

    1. En huomannut! Kiitos linkistä. Kuulosti kyllä ensin siltä, että olisin voinut tunnistaa myös itseni kuvauksesta, mutta sitten kun puhuttiin sijoitusvinkestä totesin että kirjoitus ei voi liittyä omaan blogiini mitenkään. Mielenkiintoisia ajatuksia joka tapauksessa!

  19. Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Innostuin itsekin kokonaisuudesta. Kissin heittämä sugarmamma.tv oli hyvä linkki. Innostuin, kyllä siitäkin. Olen itse tilanteessa että olen taloudellisesti riippumaton (sijoituksien pääpaino on asunnoissa ja kiinteistöissä). Päivätöissä jättäydyin pois pari vuotta sitten, kun laskin että vieraalle töiden teossa ei vaan ollut järkeä (vaikka työ olikin kivaa, niin mitä järkeä tehdä muille kokopäiväistä työtä kun saman rahan saa tehdessä omalle firmalle pari tuntia silloin tällöin). Perustin oman firman ja teen töitä pari tuntia arkipäivässä (ja ne työt ovat juuri sellaisia kuin haluankin tehdä ihan harrastuksenakin). Nyt mietin, mitä elämälläni teen. Ja toden totta huomaan tekeväni juuri sitä, mihin taloudellisella riippumattomuudelle tähtäsin. Olen ostanut vapaa-aikaa. Aika luksusta! Kyllä, raha tekee onnelliseksi ainakin minut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.