Terveiset norsunluutornista

elefanttiPari päivää sitten taloustaituri Terhi Majasalmi kertoi Ilta-Sanomissa siitä, miten jokaisella pitäisi olla kuuden kuukauden kuluja vastaava määrä vararahastossa.

Välittömästi artikkelin julkaisun jälkeen alkoi sataa kommenteissa kuraa Terhin niskaan. Artikkelista, jossa kerrotaan aivan säästämisen perusteista! Tässä ei vielä edes puhuttu sijoittamisesta tai yli 50 % säästöprosentista ja silti ristiinnaulitseminen tapahtui sormien napsahduksessa. Onko maamme todella näin täynnä taloustumpeloita vai ovatko he vain kaikkein äänekkäimpiä?

Tässä on monelle kommentoijalle itsetutkiskelun paikka. Terhi antoi vielä lisäohjeita toisessa Ilta-Sanomien artikkelissa, mutta kommenteissa sama teurastuslinja jatkui.

Miten suhtautua tietoon, joka on täysin oman ymmärryksen ulkopuolella?

Suurin osa ihmisistä näyttäisi kieltävän asian ja unohtavan sen saman tien, jotta voi jatkaa elämistään omassa kuplassa. Kaikki raha menee kädestä suuhun ja menee jatkossakin, koska väärässä ei voi olla eikä mielipidettään muuttaa. Kieltäminen on niin helppoa eikä kannata edes ajatella, että ehkäpä uudessa tiedossa on pieni totuuden siemen, jonka avulla voi päästä pois omasta kuopastaan.

Muistan kuinka itse ajattelin vuosia sitten, että onpa hienoa, kun saan edes jotain säästöön tuloistani. Sitten minulle kerrottiin, että voin säästää vaikka 50 % tuloistani. Perseelleenhän siinä lensi, mutta vähitellen ajatus upposi paksuun kallooni ja nyt tavoitesäästöprosentti on 70 %. Eikä tähän edes vaadita ökytuloja!

Luonnollisesti on tilanteita, joissa säästäminen ei ole mahdollista ja paha päivä voi olla vaikka joka päivä. Kovin montaa tällaista tilannetta, kuten vakavat sairastumiset, ei kuitenkaan ole. Jos kulut ovat yli 800 euroa kuukaudessa, on turha tulla huutelemaan, että säästäminen ei onnistu – ei edes pääkaupunkiseudulla. Tästäkin summasta voi vielä tinkiä, jos oikein tiukka paikka on.

Mitä sitten tehdä jos kulut ovat yli 800 euroa kuukaudessa ja mitään ei jää säästöön?

Tämä tarkoittaa sitä, että kulut ovat liian suuret ja niitä on karsittava. Todennäköisesti alla on liian iso asunto tai liian lähellä keskustaa. Kyseessä on TT:tä lainatakseni ohjelmointivirhe. Kuka pakotti ostamaan omakotitalon lainarahalla tai asunnon keskustasta? Pääkaupunkiseudulla bussit kulkevat ja ydinkeskustassa ei ole pakko asua. Myös aikuinen ihminen voi vuokrata vain yhden huoneen solukämpästä ja tämä voisi olla hyvä veto jokaiselle, joka haluaa säästää enemmän kuin vaatimattoman varakassan. Puolison kanssa voi sitten jo harkita omaa yhden huoneen asuntoa.

Jos ylisuuri asunto tuli jo hankittua, niin mikään ei estä vaihtamasta pienempään. Auto kuuluu samaan kategoriaan. Helpoimmalla pääsee, kun elää aina varojensa mukaan, mutta jos on jo lipsahtanut, niin sitten vain karsintahommiin. Lasten aiheuttamat kulut saattavat hieman mutkistaa tilannetta, koska heistä voi olla vaikea luopua ennen 18 ikävuotta. Vaikka kuinka kyyniseltä kuulostaa, kannattaa lapsentekoakin harrastaa laskin kädessä. Muut kulut ovat sen sijaan kokolailla ihmisen itse valittavissa.

Ruoka on monelle murheenkryyni, mutta tähän pätee samat totuudet kuin muihinkin kuluihin. Ei ole pakko ostaa sisäfilettä ja kaviaaria jokaiselle välipalalle tai käydä Mäkkärissä viikoittain. Ruuasta voi nipistää, mutta tässä täytyy olla hieman fiksumpi kuin muissa kuluissa, koska terveydestä ei kannata tinkiä. Varsinkin tilapäisesti ruuasta voi kuitenkin tinkiä ja elää vaikka alle kolmella eurolla päivässä.

Mikä minä olen sitten täältä norsunluutornista huutelemaan?

Kuluni ovat varmasti pienemmät kuin 90 % kommenteissa huutelijoista: edellisenä kolmannesvuotena ne olivat noin 720 euroa kuukaudessa. Asun 34m2 yksiössä yhdessä avopuolisoni kanssa, koska se on ainut asumismuoto mihin minulla on varaa. Päivätöistä päästyäni käyn kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaan hankkimaan lisätuloja sivutyöstä. Kasvottoman blogin takaa on tietenkin helppo laukoa mielipiteitä, mutta olen ollut täysin avoin omista lähtökohdistani ja elän niin kuin opetan.

Loppuun vielä parhaat poiminnat kommenteista:

Joo ja minä suosittelen pitämään 18 vuoden kuluja säästössä. Nyt valoja päälle siellä tiukkana olevat asiantuntijat! Tämä asia on päivänselvää mutta monelle mahdotonta. Pieni- tai keskituloiselle ei ole Suomessa mahdollisuutta säästää noin paljoa koska ruoka ja asuminen maksaa yksinkarteisesti liian paljon. Terhi Majasalmi ottaa kattoo vaikka mitä maksaa asuminen PK-seudulla ja paljonko on esim. kaupan kassan ja varastomiehen palkka. Tästä sitten pois verot, perheen asumiskulut ja muut menot. Montakos euroa jäi?

Itse suosittelen pitämään säästössä 25-30 vuoden kuluja, koska tuolloin ei tarvitse enää murehtia työpaikasta tai työssä käymisestä.

Jos palkkatulo rittää juuri ja juuri seuraavan palkkaan, niin mistä sen säästöosuuden voi saada? Aivan turhaa alkaa neuvomaan, että ain voi jostain säästää. Ne kaikki keinot on jo käytetty.

Oletan, että kulusi ovat reilusti alle 800 euroa kuukaudessa, koska olet käyttänyt kaikki keinot. Tässä vaiheessa sinun kannattaisi alkaa etsimään mahdollisia lisätöitä tai sivutöitä, joilla voit alkaa nostamaan tulotasoasi. Jos olet joskus ollut töissä, niin sinulla on jokin taito olemassa josta toiset ovat valmiita maksamaan.

Juupa juu, mutta mistäpä tuon vararahaston perheellinen ottaa kun kaikki menee käytännössä jokapäiväiseen elämiseen kiitos hallitusten järkyttävän talouspolitiikan? 2000 luvun alussa ennen euroongelmien alkua rahaa jäi ylikin muttei enää..

Enpä olen ennen kuullut, että hallitus on aiheuttanut niin suuret kulut, ettei niistä pysty selviytymään. Olen samaa mieltä siitä, että talouspolitiikassa on korjaamisen varaa, mutta tuskinpa tämä kuluihisi vaikuttaa. En myöskään usko, että tulojen kohdalla syy on talouspolitiikassa, koska iso osa ihmisistä pystyy tälläkin hetkellä ansaitsemaan ja säästämään rahojaan. Oliskohan joku muu toimielin joka voisi etsiä ratkaisua ongelmaasi?

Rajasalmi voi koetta elää 870 erolla ja ruveta siitä säästämään. Tuntuu vähän Rätymäiseltä puheelta

Kuka niin paljon pystyy tuhlaamaan?

 

25 vastausta artikkeliin “Terveiset norsunluutornista”

  1. Hieman särähti jutussa esimerkki 2. jossa omaisuuden myymistä verrattiin lypsylehmän teurastamiseen. Jotta tuolta vältyttäisiin tarkoittaisi se että rahoja on makuutettu patjan alla jotta ne eivät olisi ’omaisuutta jota joudutaan myydään’. Kai se omaisuus kuitenkin kannattaa pitää osaikkeissa tai rahastoissa joilla kuitenkin on positiivinen odotusarvo tuotolle.

    1. Näin se taitaa usein olla, että tulopuolella ei juurikaan ole merkitystä, kun elämäntapa inflaatio vie kaikki mahdollisuudet säästämisestä. Katala otus mitä pitää kyllä muistaa varoa! Ikuisella opiskelijabudjetilla eteenpäin!

  2. Suosittelen pitämään vararahastoa hyvin likvidissä muodossa. Sijoitusomaisuus on sitten erikseen. Esimerkiksi voisit omistaa yhden sijoitusasunnon, mutta vararahastoa ei olisi ja tarvisit itsellesi hyvin nopeasti käteistä. Jos et pysty ottamaan lainaa asuntoa vasten, sinun tulee myydä se saadaksesi edes jotain käteistä irti. Koska tarvitset nopeat kaupat, hinta on myös sen mukainen. Ajatellaan, että asunto menee kaupaksi ja tilanteesta selvitään. Kuitenkin sait ehkä vähemmän asunnosta kuin ajattelit, et saa ostettua uutta tilalle ainakaan samaan hintaan eikä sinulla ole enää tuottavaa varallisuutta. Rahastot ja osakkeet toki saa nopeammin käteiseksi, mutta niitä ei välttämättä kannattaisi juuri silloin realisoida, kun aika olisi. Vararahaston tarkoitus on likviditeetin ylläpitäminen, ei niinkään tuottojen hankkiminen. Koska jos on hätä, rahan hinta on yleensä aina todella kova.

  3. @Terhi,

    Kiitokset vatauksesta, mutta yhä mielummin pidän vararahaston osakeissa / rahastoissa kuin patjan alla. Jos on hätä niin mahdolliset myyntitappiot eivät paljoa paina, ja ainakin siihen hätään asti omaisuus on tuottanut sen sijaan että inflaatio olisi sitä syönyt.

  4. Täytyy todeta, että kuljen aikalailla Terhin kanssa samoilla linjoilla. Likvidit varat likvideinä ja sijoitukset erikseen – pakkomyynnit ovat lähes aina pahasta ja näitä voi kyllä hyvin verrata lypsylehmän teurastamiseen.

    Jos tulot ovat taatut tietyllä aikajaksolla esimerkiksi määräaikaisessa työsuhteessa tai sitten irtisanomisaika on niin merkittävä, että jo siinä saa varakassan kasaan, niin turha mitään ylimääräistä patjan alla pitää. Riippuu paljolti siitä mikä on oma säästökapasiteetti.

    Itselleni tärkeintä kassassa on mielenrauha, jonka saan siitä että tiedän että minun ei tarvitse edes miettiä sitä, että joutuisin pakkomyyntejä tekemään. Käteinen on oma lajinsa, mutta lyhyen koron rahastot jo parempi vaihtoehto.

  5. Mielenkiintoisia nuo kommentit, mutta silti järkeiltävissä. Useimmat meistä ovat tottuneet tiettyyn elintasoon, samoin kuin tiettyihin kulutustapoihin lapsuuden kodissa. Opitut ja suurelta osin totutut kulutustavat seuraavat helposti mukana omaan kotiin.

    Itse saan opiskelijana karrutettua säästöjä kiitettävää vauhtia kuukausittain. Opiskelijahan saa tienata opintotuellisena kuukautena bruttona enintään 660e. Omat kulut ovat reilusti alle kuukausittaisten kokonaistulojen ja silti en syö pelkkää pastaa ja tomaattikastiketta. Kerran viikossa herkuttelen esimerkiksi punaviinipossuruukulla tai konjakki-kermakastikkeella ja (kana)pihvillä. Itse kun tekee ja suuria annoksia kerralla, on yksikköhinnat hallittavissa, laadusta tinkimättä.

    1. Niin se taitaa olla, että ympäristö vaikuttaa tapoihimme merkittävästi. Varsinkin lapsuudessa, mutta myös myöhemmällä iällä.

      Annoskoko ja suunnittelu vaikuttavat merkittävästi ruokakustannuksiin, kaikkein pahimpia eläkekassan vihollisia ovat päähänpistot. Melkein tekisi mieli siirtyä tilaamaan sapuskat netistä, että ei tulisi ostettua mitään ylimääräistä. Bon Appétit!

  6. Kommenteista pisti silmään kuinka varastaminen palkan väitetään olevan niin pieni, että siitä ei saa mitään syrjään. Itse varastolla työskentelevänä voin kertoa, että ainakin S- ja K-ryhmien varastolla normaali varastomies ansaitsee lähemmäs kolme tuhatta kuukaudessa. Ahkera vielä enemmän eikä tarvitse edes tehdä ylitöitä.

    Ylitöitä tehden palkkakin on vastaavasti huomattavasti isompi.

    Muutenkin hieman ihmetyttää kuinka paljon ihmisillä menee rahaa ihan normaaliin elämiseen. Itselläni menee mielestäni aika paljon, jos käytän 850 – 1000e kuukaudessa.

    Ei ne tulot vaan menot.

    1. Kiitos Manu kommentista! Ihan mukavilla ansioilla varastomiehetkin siis porskuttavat, joten tämä ei kyllä kelpaa selitykseksi säästämisongelmiin. Ehdottoman samaa mieltä viimeisestä lauseesta, koska menoilla on yleensä paljon isompi merkitys kuin tuloilla.

    2. Omalla työpaikallani, ja varmaan aika monella muullakin varastolla, on käytössä kaupan alan B2-luokan TES. Tässä linkki taulukkoon; http://kampanjapalvelu.fi/epam/kates/palkat2.aspx
      Esimerkiksi kotikaupungissani (ei pk-seudulla) 4. vuoden työntekijän kokoaikatyön palkka on bruttona n. 1763 €. Aika kaukana kolmesta tonnista! Omalla työpaikallani kaikki on lisäksi tuntipalkkaisia, ja vain pieni osa kokoaikaisia. Ekan vuoden työntekijän harjoittelijatuntipalkka on n. 9,05 €, siitä sitten vuosien kuluessa ensin 10,64 €, 11,02 €, 11,58 € ja viimein lopulta 12,12 €. Osa-aikaisten palkka jää aika pieneksi!

      Muutoin olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että useimmiten pienistäkin tuloista voi säästää, jos vain haluaa.

      1. Meillä on myös käytössä juuri tuo kyseinen tes.

        Iltalisät tuo palkkaan kohtalaisen korotuksen kuten myös erilaiset olosuhdelisät. 3,5% 7% 30% riippuen millaisessa varastossa työskentelee.

        S- ja K-ryhmien varastolla on myös käytössä kohtalaisen kannustava palkkausjärjestelmän, jonka avulla normaali työntekijä saa S- ryhmällä n. 3e/h palkkaan lisää, ahkera voi saada enemmänkin. K-ryhmällä sama, mutta suoritepalkkiot ovat vielä hieman paremmat. Mahdollisuus saada 7,5e/h palkkaan lisään pelkästään omalla työnteolle, helposti pääsee 4,5 – 5e/h bonuksen.

        Lisäksi kannestepalkkauksesta saattaa saada helposti 2000e kertabonuksen koko varaston yhteisistä suorituksista.

        En tiedä miten homma muilla varastolla pyörii, mutta noilla kahdella missä itse olen töissä ollut voi tienata helposti kohtuullisen isojakin summia.

  7. Erittäin hyvä kirjoitus! Olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Lapsesta saakka säästämiseen tottuneena ihmisenä sattuu aivoihin, kun alkaa lukea noita Majasalmen jutun kommentteja.

    Kuten jo tuossa ylempänä todettiin, tulojen kasvu vähentää varsin tehokkaasti säästämisintoa, minkä olen itsekin huomannut. Intin päivärahoista ja opiskelijabudjetista säästäminen ei ollut minkäänlainen ongelma, mutta nyt säännölliset palkkatulot hupenevat hyvin nopeasti ja vaivihkaa milloin mihinkin, jos niitä ei pidä silmällä.

    Omassa kulutuskäyttäytymisessäni olen huomannut, että raha katoaa nopeasti juuri näihin pieniin ja arkisiin asioihin. Lapsuudessani raha oli kortilla, joten isoja turhia heräteostoksia tulee todella harvoin. Sen sijaan pitkävetokuponki, ruokaostokset lähimmästä K-marketista Lidlin sijaan tai muutama olut keskustan kapakoissa tekevät huomaamatta ison loven lompakkoon.

    1. Kiitos! Pienet arkiset asiat, joihin rahaa kuluu ovat melko salakavalia. Isoja ostoksia tehdessä huomaa ainakin mihin rahat menevät, mutta pienet toistuvat kulut saattavat hyvin jäädä huomaamatta. Jopa pankkien tarjoamasta kulujen seurannasta pienet lisäkulut ruokakaupassa menevät ohi. Voi kumpa esimerkiksi S-ryhmä tarjoaisi myös asiakkaiden käyttöön tarkat tiedot siitä mitä kaupasta tulee haettua.

  8. Jos nyt kuitenkin on jo tehty se peliliike, että ollaan ostettu se kolmehuonetta ja keittiö sieltä kaupungin keskustasta velaksi, niin tuota kustannustasoa voi helpohkosti laskea sillä, että ottaa asuntoon jonkun alivuokralaisen.
    Jos asuntolainaan menee se 1300 euroa kuukaudessa ja vastikkeeseen 200 e eli asumiskustannukset 1500 euroa, niin vuokraamalla jollekin ylimääräisen huoneen saa pienennettyä omaa maksutaakkaansa helpohkosti nyt ainakin 500-600 eurolla, kun tuon 500-600 euroa miinus verot laittaa säästöön, niin kyllä siitä jo sievoinen pesämuna kertyy yli ajan. Tämä tilanne siis Helsingin keskusta-asunnoissa.
    Muissa kaupungeissa tilanne on eri lukemat, mutta ajatus on samansuuntainen.
    Pointtina lähinnä se, että itsensä ei tarvitse muuttaa soluasuntoon, vaan voi tehdä sen soluasunnon ihan vaikka omasta kämpästä ja siten myös hyötyä siitä (ideaalitilanteessahan solulaisia voisi olla useampi niin, että omat asumiskustannukset ovat 0 tai jopa niin, että tienaat rahaa siitä soluasumisesta).

    1. Loistavia pointteja! Pitkälle pääsee, kun pystyy ajattelemaan edes hieman laatikon ulkopuolelle. Samaa ajatusmaailmaa voisi soveltaa vaikka autotalliin tai jopa veneeseen. Mikään ei estä vuokraamasta näitä silloin, kun itsellä eivät ole käytössä, mutta silti voi tarvittaessa nauttia niiden tuomista eduista.

  9. Ei millään pahalla, mutta kirjoituksesi on kirjoitettu ilmeisesti lapsettoman kynästä, aivan kuten kommentoinnitkin. Sitä on vaikea uskoa, miten paljon rahaa lapsiin kuluu ihan vähimmilläänkin. Lapsiiperhe todellakin on aivan eri asemassa säästämisen suhteen kuin vain yksin itsestään vastuussa oleva. Puhumattakaan säästäväisestä parista, jotka voivat jakaa elämisen kuluja… Samat luvut ja laskelmat lakkaavatkin pätemästä kun perhe kasvaa. Kyllä meidän perhekin saa säästöön ihan kohtuullisesti mutta ei todellakaan alkuunkaan sillä tavoin, kuin ilman lapsia. Se on ohittamaton totuus. Pieni- ja keskituloinen perhe ON aina vaan kireämmällä. Nelihenkinen perhe ei vaan kertakaikkiaan asu yksiössä, ja esim. meidän perheessä työt tehdään omalla autolla joten ne on oltava, ja vanhoistakin on kulua. Monella on lapsiperheen realiteetit hakusessa, joten niistä on turha silloin neuvoa. Minullekin riitti ihan hyvin 800 e yksin ollessa, aivan kaikkiin menoihin. Vaan eipä riitä enää.

  10. Pakko vielä vähän valaista jos joku ei tiedä, että lapsilisä ei riitä elätykseen. Yhdestä lapsesta esim. Saa n 95 e/kk, mutta jotta vanhempi ylipäätään voi edes käydä töissä, pelkkä tarhapaikka maksaa n 300 e/kk (ja ne neljän vuodenajan vaatteet, kumpparit, lenkkarit, kuravaatteet, kerhotossut ja vaikka mitä muuta, usko pois, aivan kaikkea et löydä kirppikseltä ainakaan jos elämääsi kuuluu muutakin kuin lirppiskiertelyä). Ja lisätulot loppuvatkin sitten siihen, ainakin toisen vanhemman osalta. Ylipitkät hoitopäivät ovat laissa kiellettyjä. Jos haluat tehdä eri vuoroja, vuorohoitoa ei ehkä olekaan pyörämatkan päässä etkä sinne ylipäätään välttämättä pääse palelluttamatta lasta kuoliaaksi talvipakkasessa. Lapsi kuluttaa ruokaa (paljon!), pesuvettä, pyykinpesutuotteita, vettä ja energiaa, tiskiainetabletteja, vaippoja, hammastahnaa, yksinkertaisesti vaikka mitä vaikkavsen kanssa ei harrastaisi yhtään mitään mikä sentinkään maksaa, eikä yhtä ainoaa lelua ostaisi, eikä ikinä antaisi karkkirahoja. Lastensuojelu kiinnostuu hyvin äkkiä yksiössä majailevasta perheestä, jossa lapsilla ei ole vaatteita 🙂

    Ei ole mitään syytä epäillä etteikö jonkun pienituloisen lapsiperheen rahat ole suunnilleen senttiä myöten siinä. Eivät kaikki haaskaa, vaikka osa sortuu siihenkin. Joissakin uusperhekuvioissa saattaa myös olla, että perhe maksaa elareita enemmän kuin saa jne.kuvioita on monia. Puolen vuoden menot säästöön voi monessa perheessä viedä vuosia, sehän riippuu ihan tuloista!!

    Kaikille joilla siihen on mahdollisuus, suosittelen kyllä säästämistä, ja ehdottomasti lapsille säästämistä erikseen (ja nämähän ovat lain mukaan sitten lapsen, EI aikuisen rahoja!). Ja heti lapsen nimiin, jotta vältytään lahjaveroilta.

    1. Kiitos lisäsivistyksestä! Kuten totesin jo kirjoituksessa lasten aiheuttamat kulut voivat vaikeuttaa säästämistä. Lapsiperhe on varmastikin aivan eri asemassa kuin itse olen. Yhdellä vanhemmalla tilanne on vielä aivan eri kuin kahdella ja kuten mainitsit niin tulot ratkaisevat paljon. Tässä on itselleni yksi merkittävä syy maksimoida säästöt nyt kun vielä voin ja jännityksellä jään odottamaan, että minkälaista tuhoa perhe saa sitten aikanaan aikaan pankkitilillä.

  11. Tervehdys ulkomaailmasta! Mahtava ja nappiin osunut kritiikki. Uskallan vaittaa, etta myos lapsiperhe saa saastoon halutessaan. Kokemusta on: kolme lasta, ja asumme talla hetkella ulkomailla vaihto-opintojen parissa. Saastoon jaa joka kuukausi rahaa seka kotimaassa etta nyt kevaan aikana ulkomailla ollessa. Ei ne jattitulot vaan… Aktiivinen taloussuunnittelu ja yhteiset pelisaannot rahankaytossa. Tokikaan kaikkeen ei voi vaikuttaa; esim. sairastapaus taalla ulkomailla vei rahaa, mutta kaikkea ei mitata rahassa. Toisaalta, tasmalleen samassa tilanteessa oleva sukulaisperhe – siis saman verran lapsia, pari vuotta sitten valmistunut hyvapalkkainen akateeminen elattaja – on t’ysin painvastaisessa tilanteessa. Parin sadan euron lisalasku kuukaudessa pistaa talouden puoleksi vuodeksi sekaisin. Tulee vaan mieleen, etta pitiko rakentaa se 180m2 okt ja ostaa isomi auto ja viela tyyliin sopivat huonekalut kalusteluotolla. Kaikki tyylillaan!

    Kiitos mahtavasta blogista! Onnellisia elakepaivia – pian!

    1. Hauskaa, että olet eksynyt tänne kaukomailta asti ja erittäin mukava kuulla, että perhe ei tarkoita välttämättä suoraa taloudellista turmiota. Suunnittelu ja pelisäännöt kuulostavat paljon mielekkäämmältä kuin reikiä täynnä oleva paatti.

  12. Hei!

    Löysin blogisi vasta nyt. Tuossa kun jotkut puhuivat lapsiperheestä ja säästämisen vaikeudesta niin avataanpa meidänkin tilannetta. Tulot muodostuvat tällä hetkellä seuraavista moduleista:

    yleinen asumistuki, opintoraha, lapsilisä x 2 sekä vaimon työttömyysraha.

    Tästä huolimatta vaikuttaisi siltä, että meillä jää rahaa ihan ok kuussa sivuun. Lapset kulkevat myös Reiman talvivaatteissa joita löytyy riittävä määrä, on Fischerin sukset juuri hommattuna koko perheelle edullisesti käytettynä, vaimolle ostettiin juuri uudet juhlavaatteet kun oli TARVETTA.

    Tässä onkin oma lähtötilannearviointini. Asioita on aina kiva ostaa mutta onko niille TARVETTA ratkaisee yllättävän paljon kun puhutaan siitä säästämisestä.

    Ehkä oleellisimpia peukalosääntöjä itsellämme on ollut, että halpaa/huonoa ei kannata ostaa koska se poikii vain lisää rahanmenoa heti lähitulevaisuudessa. Tästä parhaita esimerkkejä ehkä tietokone. Ostimme laadukkaan kannettavan tietokoneen vuonna 2003. Se tuli tiensä päähän vasta 2012 ja silloinkin ongelma oli siinä, että käyttöjärjestelmä oli niin vanha ettei virustentorjunta enää toiminut siinä mitä käytimme emmekä tajunneet silloin etsiä ilmaisia vaihtoehtoja, koska niitäkin olisi ollut kuulemma tarjolla. Anyway, vaimon siskon perhe käytti samassa ajassa varmaan kaksinkertaisen summan omaan kannettavaansa jota piti tuon tuosta vaihtaa kun ostivat aina niitä halvimpia kun yrittivät säästää…

    1. Mukavaa, että löysit perille ja erittäin hyviä pointteja! Kiitos kommentista ja on kyllä hienoa kuulla, että säästäminen onnistuu erittäin hankalista lähtökohdista huolimatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.