Lämmin kädenpuristus

Kello näytti perjantaista alkuiltapäivää ja pian oli aika lampsia viikonlopun viettoon. Vielä käynti miestenhuoneessa ja sitten matkalle kohti kotikontua. Ajatukset olivat siirtyneet jo vapaalle, mutta poistuessani helpotushuoneesta huomasin kuinka yhtäkkiä käteeni tarrattiin.

Puristusote oli tiukka, mutta lämmin. Puristavan käden toisessa päässä huomasin hyvän työkaverini, Masan. Viimeisen päälle mukava mies, jonka kanssa tulen hyvin juttuun huolimatta siitä, että ikäeroa taitaa olla parisenkymmentä vuotta.

Työkaverini avasi suunsa: ”Ja Pohatta, kiitos kaikesta, en tule enää maanantaina”.

Oma suuni loksahti ammolleen ja hölmistyneen ilmeen kera vastasin tyhjentävästi: ”häh?”.

Toinen työkaveri ehti huutaa väliin, että mihin sä oikeen meet?

”En mä vaan tiedä, vissiin jäin eläkkeelle…potkut tuli”.

Yleensä toimistolla vallitseva hilpeä perjantaitunnelma koki aika kolauksen ja tilalle tuli shokki.

Nyt työttömyyden luvattuna aikana eivät irtisanomiset ole kovin harvinaisia. Tilanne pääsi kuitenkin yllättämään itseni puun takaa. Näin päivittäin kuinka kovasti työkaverini yritti taistella pitääkseen kiinni leivästään. Tällä kertaa kovaa työntekoa ei kuitenkaan palkittu.

Seuraava ajatus oli, että kukahan lähtee seuraavaksi ja ennen kaikkea, että onko OMA takamukseni turvassa?

Määräaikaisen työsuhteen hyvä puoli on, että sen kesto on ennalta tiedossa. Toisaalta vaikka joutuisin kyseisestä paikasta poistumaan, ei tilanne silti olisi kovin huono. Suhteellisen nuorena on vielä melko helppoa löytää uusi työ ja vaikka uutta työtä ei heti löytyisi, olen varautunut työttömyyteen hyvin. Nettovarallisuuteni on positiivinen, työttömyyskassan jäsenmaksu on maksettu (tosin minimijäsenyysaika ei ole vielä täynnä) ja lisäksi jäljelle jäisivät vielä sivutuloni. Ehkäpä ei siis ole syytä laskea alleen aivan vielä.

Irtisanominen oli kaikin puolin ikävä ja koskettava tilanne, mutta toimikoon se arvokkaana muistutuksena siitä, että miksi jokaisen olisi hyvä kerryttää edes jonkinlainen pesämuna. Tietyissä tilanteissa olisin ikionnellinen työkaverini eläkkeen alkamisesta, mutta tämä ei kyllä ollut yksi niistä.

8 vastausta artikkeliin “Lämmin kädenpuristus”

  1. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen ollut vakituisessa työsuhteessa jo 2,5 vuotta. Matkalle on kuitenkin mahtunut samassa firmassa jo 6-7 eri tehtävää tai tiimiä. Viime kesänä jouduin pahimpaan ja opettavaisimpaan paikkaan, valitettavasti. YT-neuvotteluissa annettiin vaihtoehdot: lähde tai ota ”*askahomma”. Otin homman, koska uudelle työllistymiselle ulkopuolella ei ollut mitään takeita. Kannatti, koska nyt taas uusi mielenkiintoinen tehtävä alla.

    Mutta, opetus oli se, että älä sitoudu/luota työpaikan pysyvyyteen ja panosta hyvään taloudenpitoon niin, ettei maailma kaadu mahdollisesta tukien odottelusta tai työttömyysjaksosta.

    1. Kiitos Martsa viestistäsi! Aika harva vastaanottaisi alle oman entisen työn tasoista työtä, mutta tuo on loistava pointti, että vaikka hetken aikaa joutuisikin tekemään kurahommia, niin sitä kautta voi poikia vaikka kuinka mielenkiintosia tehtäviä.

  2. Enpä ole tuollaisesta luksuksesta kuin toistaiseksi voimassa oleva työsuhde edes päässyt nauttimaan koko elämäni aikana. Viimeisin määräaikainen suhde ei jatkunut. No, nyt sitten yrittäjänä ja ”potkut” ovat suoraa syytä omasta hölmöilystä.

    1. Samat sanat, tosin työurakin on vielä alkutaipaleella ja ehkä joskus tuollainen luksus siunaantuu omalle kohdalle. Ikävä kuulla, että jatkoa ei tullut, mutta kova veto lähteä yrittäjäksi!

  3. Hei Pohatta kuule, tulit mieleeni kun pohdin että mitäs tekisin.
    Tarkoituksena on ollut säästää koko ajan asp:lle ja nyt työelämän syrjässä kiinni hyvin pystyn säästämään. Aina välillä muistuu kuitenkin mieleeni painostavan suuri opintolaina, joka pakkotilanteessa ja ”leveään leipään ja taustaturvaan” kului. Miten sun mielestä olis fiksuinta tehdä. Aloittaa lainan lyhennykset vasta sitten kuin on pakko? Vai aloittaa lyhennykset nyt ja samalla säästää asp:lle? Tuo opintolaina ahdistaa ihan tolkuttomasti juuri nyt ja sen pois maksamiseen menisi noin 2 vuotta jos heittäisin nykyiset asp-säästötahdilla sinne rahaa eli 750€ kk (mikä ei kyllä ole täysin realistinen joka kuukausi).. Ja onkohan tässä jotain muitakin ratkaisuja?

    1. Lähtisin itse henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta liikkeelle. Jos velka ahdistaa niin maksa pois. Itse olen tehnyt viimeaikoina samankaltaista pohditaa asuntolainen ja sijoittamisen välillä. Nyt olen heittänyt kaiken sijoituksiin, mutta olen kääntymässä sille kannalle, että alan myös lyhentämään asuntolainaa korkotasosta huolimatta.

      Jos opintolainasi ei ole ”tulonhankkimisvelkana” niin maksaisin itse tuon pikaisesti pois ja samalla varmaan minimi talletus menisi ASPiin.

      Financial Samurailla oli yksinkertainen, mutta tehokas konsti allokoida tehtävät sijoitukset ja lainan lyhennykset. Hieman eri asiaa, mutta ehkäpä löydät itsellesi sopivan tavan.

      http://www.financialsamurai.com/pay-down-debt-or-invest-implement-fs-dair/

      Kerro mihin lopulta päädyt ja miksi!

  4. Kiitos vinkeistä! Ajattelin toimia nyt niin, että hoidan 1. tavoitteen ensin kuntoon eli 10 000€ täyteen asp-tilille. Tämä pitäisi olla hoidossa 5-6 kuukauden kuluttua (tai nopeammin mikäli saan kesälomarahat kaikki sinne). Sen jälkeen voin hidastaa asp-säästämisen tahtia ja sopia pankin kanssa opintolainan lyhentämisestä. Kuitenkin olisi tarkoitus aloittaa lyhentäminen jo tänä vuonna, jotta pääsen nauttimaan myös verovähennyksistä saman verran. Harmittaa kun Kela oli muuttanut toimintatapaansa tässä vähennysasiassa, oletin siis saavani rahat suoraan tilille mutta ne tuleekin verovähennyksinä.
    Tarkoituksena siis laittaa rahaa nyt sivuun niin paljon kuin mahdollista mutta ensimmäinen tavoite kuntoon mahdollisimman nopeasti. Meillä saattaa olla tulossa muutto syksyllä toiseen kaupunkiin (ja jos löytyy uusi työ) mikä tarkoittaa ylimääräisiä kustannuksia – todennäköisesti päällekkäisyyksiä vuokrissa, muuttokustannuksia ja takuuvuokria ym. Pitää huomioida tämä ja pitää rahaa vielä omalla tilillä toistaiseksi mieluummin kuin lainanmaksuun.

  5. Työsuhteen loppuminen on kova paikka, mutta tuon tarkoituksella esiin myös toisen näkökulman.

    Olin itse esimiehenä tilanteessa jossa firman oli vähennettävä väkeä. Omalla osastollani oli tilanne, jossa kaksi kaveria sain ns. eläkeputkeen, mutta kolmas kaveri oli aidosti irtisanottava. Lopulta tilanne oli se, että minun oli valittava kahden kaverin väliltä, joiden työsuorituksissa en nähnyt eroja. Lopulta päätin irtisanoa sinkkumiehen ja perheellinen sai jäädä. Tämä oli siis se millä perustelin valinnan itselleni.

    Tapauksesta on reilusti yli 10 vuotta. Pienellä paikkakunnalla törmään tähän irtisanomaani kaveriin aina silloin tällöin. Kaverin elämä ei ole sen jälkeen oikein löytänyt raiteitaan. Jotain työllistämis- ja pätkätöitä. Ehkä vähän liikaa kaljoittelua jne. Morjestamme mutta emme sen enempää juttele. Ja joka kerta minua vieläkin vähän sattuu jossain syvällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.