Eläke, taloudellinen riippumattomuus, VAPAUS

Tavoitteeni on siis jäädä eläkkeelle samana vuonna, kun ikää kertyy mittariin 35. Tässä vaiheessa on kuitenkin tärkeää määritellä mitä tuo eläkkeelle jääminen oikein on. Eri ihmisille tuo voi tarkoittaa erilaisia asioita ja sitä voi kuvailla useilla tavoilla. Näitä ovat esimerkiksi taloudellinen riippumattomuus, eläke, oravanpyörästä karkaaminen sekä tila, jossa passiiviset tulot ylittävät vuotuiset kulut. Kaikki tähtää kuitenkin samaan asiaan eli vapauteen.

Näistä termeistä eläkkeelle jääminen miellyttää itseäni. Yleensä eläke on jotain mikä saavutetaan noin 65-vuotiaana, joten sen saavuttaminen jo kolmevitosena kuulostaa erityisen hohdokkaalta.

Nyt ei siis suinkaan ole kysymys Suomen tukijärjestelmien väärinkäytöstä. Valitettavasti näitäkin tapauksia on viimeaikoina paljastunut, mutta eipä niillä juuri kanssaeläjien kunnioitusta ansaita. Minun eläkkeeni tulee perustumaan ansaittuihin tuloihin, ankaraan säästämiseen ja järjestelmälliseen sijoittamiseen.

Itselleni eläkkeelle jääminen tuskin tarkoittaa sohvalla löhöilyä ja rentoutumista. Välillä on toki mukavaa höllätä, mutta kovin pitkään en tähän yleensä kykene. Se vain on luonteenpiirteeni, että aina pitää olla vähintäänkin pari rautaa tulessa.

Ihmisille, jotka todella nauttivat omasta työstään, voi tavoitteeni tuntua jopa vastenmieliseltä. Miksi ihmeessä pitäisi säästää, sijoittaa ja tavoitella taloudellista riippumattomuutta, jos kerran viihtyy työelämässä? Unelmaduuni on hieno asia, mutta valitettavasti usein hankalasti toteutettavissa. Vaikka unelmatyö olisi jo löytynyt, kannattaa ehkä vielä kerran miettiä, ”enkö ikinä koskaan kyllästy nykyiseen työhöni ja onko täysin varmaa, että työ ei ikinä lopu?” 

Eläkkeelle jääminen ei välttämättä tarkoita sitä, ettenkö tekisi lainkaan töitä. Ehkä teen, ehkä en. Nyt hätäisimmät lukijat saattavat jo leimata koko projektin täydeksi kusetukseksi, koska eihän se ole mikään eläke, jos kerran tekee töitä!

Itse näen asian niin, että eläkkeellä voin tehdä juuri sitä mitä mieleni tekee ja tehdä kaiken täysin omilla ehdoillani. Osa tekemisistäni saattaa kartuttaa eläkekassaa entisestään ja osa taas ei. Jos olen siis töissä, on perusteena ainoastaan itse työn aiheuttama mielihyvä. Rahan takia en töitä eläkkeellä tee.

Työnteko saattaisi olla mielenkiintoista, mutta toisaalta voisin viihtyä vielä paremmin Havajilla surffaamassa.

Joka tapauksessa minulle eläkkeelle jääminen tarkoittaa uudenlaista vapautta vailla taloudellisia murheita.

8 vastausta artikkeliin “Eläke, taloudellinen riippumattomuus, VAPAUS”

  1. Tämä on mielenkiintoinen aihealue. Itse olen 49-vuotias, keskiluokkainen kaveri ja voin allekirjoittaa, P. Ohatta, aatelmasi. Kolmekymppisenä sanoin julkisesti, että tavoitteeni on, että vähintään 55-vuotiaana haluan olla tilanteessa, että voin päättää teenkö töitä vai en. No, nyt on tilanne se, että jo pari vuotta sitten olisin voinut alkaa harrastamaan vaikka päätoimisesti rakettitieteitä tai muuta mukavaa.

    Koska varasin aikaa tavoitteeseni 20-25 vuotta niin johtotähtenäni olivat ansaitut tulot, kohtuullinen säästäminen, hajautettu sijoittaminen, aloitin nollasta = ei alkupääomaa. Ei siis mitään järkyttävän riskipitoista, ei elämän nautinnoista luopumista (matkustelu, moottoripyöräily jne) – ainoastaan ajatus, että tarpeeksi pitkä aika ja kohtuullisen aktiiviset toimenpiteet hoitavat tämän vaatimattoman tavoitteen maaliin. Ja näin tässä on päässyt käymään!

    Korostan, että en nyt tarkoita, että kykenisin elämään pelkästään koroilla ja osingoilla vaan olen onnistunut luomaan kohtuullisen puskurirahaston, jonka pelkällä pääomalla pystyisin jo nyt elelemään vihellellen huolimatta siitä milloin lakisääteinen eläke alkaisi juosta – 63v/65v/67v tai mitä nyt lainsäätäjät sattuvat milloinkin ajamaan.

    Itse aion kuitenkin olla työelämässä vielä jonkin aikaa; vanhin tyttäreni opiskelee ulkomailla ja nuorempikin aloittelee omat opintonsa – vanhemman vastuu painaa sen verran, että 3-4 vuotta pitää vielä olla sponsorinkin touhuissa erinäisissä pienemmissä ja suuremmissa talkoissa.

    Halusin kommentoida tätä aihetta siksi, että sitä voi lähestyä monin eri tavoittein; itselläni ei olisi riittänyt kolmekymppisenä – jo perheellisenä- tieto/taito, riskinottokyky yms., jotta olisin voinut tehdä ajallisesti kovinkaan kunnianhimoista tavoitetta. Siksi varasin tarpeeksi aikaa ”projektiin” ja nyt on helppo hengittää – suosittelen!

    1. Kiitos kommentista! Kuulostaa kyllä erittäin makoisalta tuo sinun tilanteesi ja matkastakin olet tainnut nauttia. Minä en aivan nollista lähde, joten jos tuolla saisi muutaman vuoden aikaistettua eläköitymistä. Sitä en kyllä ole lainkaan laskeskellut, että minkä verran jälkikasvua saa sponsoroida. Varmasti mukava potti siihenkin menee. Mielelläni kuulen sinulta lisää kommentteja muihinkin postauksiin! On hienoa saada blogille lukija, joka elää unelmaani, tai ainakin hyvin lähellä sitä.

  2. Kiinnostavaa – olen itse 45 v. ja melko hyväpalkkainen, n. 4000 netto/kk. Ei velkoja ja jonkin verran omaisuutta. Säästöä palkasta kertyy n. 2500/kk, aika paljon vanhempien omaisuuden hoitomenoja. Staattinen talous, jossain vaiheessa kovat perintöverot, joihin suuri osa nykytalletuksista. Jos sitten aikois eläkkeelle n. 50 v, pitäisi joko pistää perittyä omaisuutta kovasti lihoiksi tai tehdä jollain sijoituksella nopeasti rahaa, jonka tuotoilla sitten maksaisi omaisuuden ylläpitomenoja. Muuten ei kyllä menoja olis, olen kitupiikki. Mutta noin suuret muutokset on hankalia tehdä jne. En haluaisi mennä omaisuuden myyntiin joten palkkaa vastaavaa omaisuuden ylläpitorahaa pitäis saada jostain vakisijoituksesta yms. Hankala juttu!

    1. Tervehdys! Aika monella saattaa olla edessään tuo ”positiivinen ongelma” eli omaisuuden periminen ja sitä myötä verokarhun kanssa painiminen – tämä tulee koskettamaan myös meikäläistä, mitä en tuossa helmikuisessa kommentoinnissani tullut ajatelluksikaan. Kyse on varmasti yksi yleisimmistä perimisen muodoista eli suurten ikäluokkien omistusasuntojen siirtyminen jälkeläisten omaisuudeksi. Asunnon arvosta riippuen verotuskuviot saattavat aiheuttaa pientä päänvaivaa .

      Joka tapauksessa tämäkin karu tosiasia antaa osalle ihmisistä ylimääräistä pelivaraa tässä riippumattomuus-aihealueessa. En halua spekuloida enempää tällä aiheella – voihan olla, että vanhempani on testamentanneet omaisuutensa vaikkapa kodittomille kissoille ; ) .

      Herkuttelen ajatuksella, että jospa jossain vaiheessa pistäisi myyntiin oman velattoman asumismuotonsa ja asustelisi osan vuodesta vaimon kanssa vaikka Portugalissa – kun tarjoavat sitä 10 vuoden verovapauttakin – ja auttelisi jälkikasvua teemalla ”kahisevaa kouraan” tasaisin väliajoin -> ei tarvitsisi vaivata verottajaa näin mitättömissä transaktioissa !

      Edelleenkin korostan, että minulle riittää se kultainen keskitie – puskurirahasto on luotuna ja se näyttää vain pulskistuvan vaikka tällainen perusjamppa sitä hoitaakin. En varmasti pysty enää siihen, että eläisin pelkästään tuotoilla, mutta niinkuin aiemmin totesin: kohdallani on kyse siitä, miten rahoitan elämäntyylini tästä päivästä eläkeikään mikäli työt eivät enää innosta. Homma hoidettu! Rentoa kevättä!

  3. Aika lailla vastaavassa tilanteessa itsekin, perintönä tulossa sekä omistusasunto plus autotalli sekä varsin mittavat sijoitukset + talletukset. Vanhempieni kanssa tosin saatu näitä jo ennakkoperinnön kautta suht’ kevyellä verotuksella hoidettua sekä omille lapsille ”tyrkättyä”. Täytyy myöntää, että ”kahisevaa kouraan” on toimiva konsti siirtää perintöä jälkipolville. Omat vanhempani ovatkin tässä suhteessa olleet varsin fiksuja, isäni on mm. todennut jo kauan aikaa sitten, että hänen säästämistään rahoista on jo maksettu palkan yhteydessä veroa joten miksi pitäisi maksaa niistä uudelleen verot?

    En ole suinkaan veroja vastaan, päinvastoin. Niillä rahoitetaan pitkälti meidän hyvinvointimme. Kun on matkustellut maailmalla, huomaa kuinka onnellisia saammekaan olla pohjoismaisesta yhteiskuntamallista, mutta verotuksen suhteen esimerkiksi perintöasioissa olisi aivan hemmetisti korjattavaa. Erityisesti tuo ”veroja verojen päälle” on totaalinen surmanloukku varallisuuttaan kerryttäville. Verosuunnittelu siis kannattaa ja kaikki mahdollinen kannattaa tehdä veroja välttääkseen (laillisin keinoin). Pientä on tämä yksityishenkilöitten verosuunnittelu isojen firmojen rinnalla, lillukanvarsia suorastaan 🙂

    1. Veroilla tehdään tosiaan paljon hyvää, mutta kyllähän se niitä silti harmittaa maksaa. Lisäksi muutama pieni kehitystoimenpide rahojen käytössä tuskin tekisi pahaa…

  4. Täällä päälle kaksikymppinen pohtii juuri omaa suunnitelmaa. Aihe on vasta viime aikoina tullut esille, kun ei säästämisestä tai sijoittamisesta koulussa opetettu, niin ei se aikaisemmin käynyt mielessäkään. Nyt olen kuitenkin ottanut asiasta hieman selvää ja haluaisin ryhtyä toimeen. Minulla on säästötililla 6000e ja suunnitelmissa on tehdä edes sen verran töitä (aika kuluu pääosin valmistautuessa tuleviin pääsykokeisiin) että saisin 500e/kk säästöön. Jos pääsen vuoden päästä opiskelemaan voin yrittää laittaa säästöön ehkä 200e/kk.
    Haluaisin kuitenkin alkaa sijoittamaan rahastoihin ja avata ASP-tilin. Kaipaan siis aloittelevalle lisätietoa minkälaisesta rahastosta kannattaa aloittaa jos tarkoitus on säästää eläkkeelle ja lähteä liikkeelle noista säästöistä. Onko sinulla jotain omia vinkkejä tai muita blogikirjoituksia suositella?

    1. Yritän lähiaikoina kirjoittaa tarkemmin omasta sijoittamisestani, mutta pienillä summilla omat valintani olisivat Nordnetin superrahastot/kuukausi säästö ohjelma ja Seligsonin passiiviset indeksirahastot (minimisijoitus 10 €). Lähinnä aloittamisessa on oleellista laaja hajautus ja mahdollisimman edulliset kulut. Seligson on ainakin helppo. Itse olen päätynyt siihen, että olen ottanut osuuden jokaista Seligsonin passiivista rahastoa. Näistä voi hyvin aloittaa ja kun varovasti aloittaa, niin samalla voi tutkia lisää aiheesta.

      Yleisesti periaatteista voi lukea vaikka tästä: http://jlcollinsnh.com/stock-series/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.